Browsing by Title

Introduction: Existing studies show that taste preferences and food behavior begin to develop during early childhood and that they are strongly influenced by early experiences related to food and the example received from grown-ups around. Hence, early childhood education holds a key role in promoting healthy food habits to children. Early childhood education also endorses health equality by offering a chance to familiarize oneself with a variety of different foods. Health and joy from food - meal recommendations for early childhood education and care, published in 2018, presents general guidelines for a healthy diet during childhood. The key objectives of food education in early childhood are to create a positive relationship towards food, teach children about food chain and food cultures, familiarize them with different food products, and to create a positive, and a calm atmosphere during mealtimes. High-quality food education can promote public health and prevent obesity and chronic diseases. The example given by childcare professionals affect the development of food behavior of children. Therefore, it is crucial that these professionals feel equipped to engage in food education and that they have enough skills, knowledge and resources to do so. Objectives: This paper studies the state of food education in childcare units. The aim is to discover whether childcare professionals feel capable to act as food educators in addition to their other responsibilities. Furthermore, it is studied whether the feeling of high readiness is linked to higher food education among childcare professionals. This Master’s thesis was carried out as a part of the Food Education project by the Finnish Heart Association. The aim of the Food Education project is to promote meal recommendations for early childhood education and care nationally so that all childcare units would have similar premises for high quality food education. Methods: This cross-sectional study was executed with an online based questionnaire. The questionnaire was distributed to the childcare units of the cities of Tampere and Akaa and to individual childcare professionals through the Finnish Heart Association. The questionnaire was designed for the purpose of this study and it consisted of three parts. Respondents were asked about their background information, how often they commit to specific food education activities, and about their beliefs towards food education. The data was analyzed with a principle component analysis (PCA) and sum variables were created based on the results of the analysis. Four food education strategies were recognized. The readiness of the professionals was divided into five categories based on the PCA results. Sum variables were analyzed with an analysis of variance (ANOVA) between groups which were formed based on background information. In addition, logistical regression analysis was conducted to discover the association between food education strategies and the self-reported feeling of readiness. Results: In total 173 educators, including childcare directors (n= 9), teachers (n = 71) and nurses (n = 93), replied to the questionnaire. Four food education strategies were recognized: an educator driven strategy, a communication-based strategy, a body focused strategy, and a child driven strategy. The ANOVA revealed that childcare directors use significantly more the child driven food education strategy compared to other groups whereas participants with no higher than secondary level education engage significantly less in body focused food education. A majority of respondents reported feeling high capability to act as food educators and considered food education to be an important part of children’s health promotion. Also, they appreciated a child focused approach and the relevance of food education as such. The support received from the work community and the work environment was considered to be rather poor especially among the teachers and the nurses. However, high feeling of capability was not associated with a higher frequency of any of the food education strategies. Conclusions: Food education in childcare today is heterogenic and dominated by educator driven strategies. Body focused strategies are the rarest. The educators experience quite high levels of readiness to engage in high-quality food education, but the support received from the work community and environment is low. Also, the resources are limited and there is a need for common ground rules and processes. In order to meet the national goals of food education, more resources and engagement of the work community is needed.

The woodland strawberry (Fragaria vesca) exists almost in the entire Northern Hemisphere. Short daylength and low temperature induce flowering in autumn. Flowering begins in the next growing season when daylength becomes longer and temperature increases. The aim of this study was to find out the critical daylength for flower induction in woodland strawberry genotypes from different latitudes. The aim was to find out differences in vegetative growth, flowering and FT-gene expression between different genotypes in three daylengths. In this study ten different genotypes from different latitudes were used as the plant material. There were three daylength treatments; 12h, 14h and 16h. After six weeks of treatments plants were moved to greenhouse where the daylength was long (18h). In this study the number of stolons and crowns, petiole length, flowering time and the number of inflorescences were observed. In addition RNA was isolated from five genotypes and the expression of FT-gene was determined. The beginning of flowering depended on daylength and genotype. The northern genotypes began to flower soon after all treatments and they also formed more inflorescences than the southern genotypes. The southern genotypes flowered last and only after 12h and 14h treatments. FT-gene expression was noticed only in 16h daylength and the expression was the strongest in southern genotypes which didn´t begin flowering in this treatment. The petiole lengths were shorter in northern genotypes than in southern genotypes. The number of crowns depended on daylength. In 12h daylength there were more crowns than in 16h daylength. On the other hand there weren´t differences in the number of crowns between the genotypes. The critical daylength for flower induction depends on the latitude of the origin. The critical daylength for flower induction was noticed to be over 16h in Norwegian genotypes. The critical daylength for flower induction is over 14h but under 16h in Finnish and Central Europe genotypes. In southern genotypes the critical daylength for flower induction is over 12h but under 14h. Longer daylengths enhance vegetative growth except crown branching.

Including feed efficiency in a selection index and its estimation on farms cannot be done by dry matter intake, because it’s not possible to measure dry matter intake on farms. It could be possible to evaluate dry matter intake by using rumination time as an indicator trait. Many farms already have devices to observe rumination. To be a useful candidate trait in selective breeding, rumination time needs to be heritable. The aim of this study was to evaluate genetic parameters of daily rumination time in first three lactations in Finnish Ayrshire. The data was received from FABA co-op and it contained production-, insemination-, calving- and herd data as well as pedigree data of Finnish Ayrshire cows. In addition, rumination data collected by Heatime and SenseHub equipments, were included in the study with the permission of SCR Engineers Ltd. The data was edited into the form to be processed and examined with RStudio, pedigree data was processed with RelaX2 and variance components for daily rumination time and daily milk production were computed by REML method with DMU. Tables and graphs were made in their final form with Excel spreadsheet software. Two separate materials were made from the data: the data of first-time calved cows and the data of 1 to 3 times calved cows. The data was studied as two-trait repeatability model in which observations of rumination time were from all lactation stages. The heritability of rumination time was 0,14 (SE 0,05) for primiparous cows and 0,19 (SE 0,02) for cows having 1 to 3 lactations. The genetic correlation between rumination time and milk production was 0,05 (SE 0,21) for primiparous cows and 0,31 (SE 0,06) for cows having 1 to 3 lactations. Daily rumination time is a heritable trait and hence it can be used as a direct or indicator trait in selective breeding. Further studies of the genetic correlations between rumination time and dry matter intake should be done to evaluate the usability of rumination time as an indicator of dry matter intake.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten 5 % opiskelija-alennus päivittäistavarakaupoissa vaikuttaa opiskelijan ostopäätökseen. Tutkimuksen kohteena on Keskon opiskelija-alennus, koska Kesko on ainoa, joka kyseistä alennusta tarjoaa. Aiheesta ei ole tehty aikaisempia tutkimuksia, koska Kesko lanseerasi opiskelija-alennuksensa päivittäistavarakauppoihin vasta kesällä 2017. Opiskelija-alennusta on yleisesti tutkittu, mutta aihetta ei ole rajattu koskemaan elintarvikkeita tai ostopäätöstä. Tutkimuksen teoria koostuu pitkälti ostopäätösteoriasta, mutta sen lisäksi teoriassa on käsitelty ostopäätökseen vaikuttavia tekijöitä, kuten kanta-asiakkuutta, asiakasuskollisuutta, vastuullisuutta sekä hintaa ja alennuksia. Tutkimuksen aineisto kerättiin survey -kyselyllä. Kyselyyn vastasi 442 Helsingin yliopiston opiskelijaa keväällä 2018. Opiskelijoiden ostopäätöstä tutkittiin kanta-asiakasohjelman, uskollisuuden, vastuullisuuden, hinnan ja alennuksen teorioiden avulla saatujen mittareiden sekä läheisesti aiheeseen liittyvien muiden tutkimusten mittareita hyväksikäyttäen. Ostopäätöstä mitattiin viisiportaisen Likert-asteikon avulla. Tutkimusaineistoa analysoitiin käyttäen hyväksi erilaisia tilastollisia menetelmiä. Tutkimusaineiston keskeisistä muuttujista muodostettiin summamuuttujat ja muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin ristiintaulukoinnin, Pearsonin korrelaation, logistisen regressionanalyysin ja AnswerTree -analyysin avulla. Tutkimustulokset osoittavat, että 5 % opiskelija-alennuksella on pieni vaikutus ostopäätökseen, mutta alennus on liian pieni, jotta sillä olisi tilastollisesti suurta merkitystä opiskelijoiden ostopäätökseen. 5 % alennus vaikuttaa kuitenkin niin paljon, että 37 % S-ryhmän asiakkaista olisi valmiita vaihtamaan K-ryhmän kauppoihin, jos heillä olisi sama etäisyys molempien ketjujen kauppoihin. Kanta-asiakasohjelmien sitominen alennukseen todettiin toimivaksi ratkaisuksi vaikkakin alennusjärjestelmän toimivuutta ei täysin ymmärretä. Vain kahdeksaan prosenttiin vastaajista kanta-asiakasohjelmalla on negatiivinen vaikutus. Asiakasuskollisuudella on pieni vaikutus ostopäätökseen, mutta uskollisuuden merkitys vaihtelee paljon suosituimpien kauppojen välillä. Asiakasuskollisuus on vahvimmin yhteydessä K-ryhmän asiakkaiden ostopäätöksiin ja heikoimmin yhteydessä Lidlin asiakkaisiin. Keskon opiskelija-alennuksen tarkoituksena oli mahdollistaa opiskelijoiden vastuullisemmat ostokset. Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että 5 % alennuksella on vaikutusta opiskelijan vastuulliseen ostamiseen. Tämä tutkimus rajoittui Helsingin yliopiston opiskelijoihin, minkä takia jatkotutkimuksissa pitäisi ottaa suurempi otanta koko Suomen korkeakouluopiskelijoista ja pyrkiä saamaan enemmän miehiä vastaajiksi.

Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, vaikuttaako päivittäistavarakaupan ulkonäkö sen myyntituloihin. Tätä selvitettiin vertaamalla remontoitujen päivittäistavarakauppojen myyntituloja ennen ja jälkeen remontin. Tutkimus rajattiin koskemaan yrittäjävetoisia kauppoja, joissa remontti oli tehty viimeisen kolmen vuoden aikana. Tutkimuksessa mukana olleet päivittäistavarakaupat olivat pinta-alaltaan 400 - 800 neliömetriä, kaupat olivat pysyneet samankokoisina ennen ja jälkeen remontin. Tutkimukseen osallistui 5 päivittäistavarakauppaa. Tutkimuksen teoriaosassa tarkasteltiin kilpailustrategioita, ympäristöpsykologiaa ja mallia jossa on eriteltynä visuaalisia tekijöitä jotka vaikuttavat kuluttajan kokemukseen hänen asioidessaan päivittäistavarakaupassa. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin viikoilla 9 – 13 vuonna 2012 Uudellamaalla. Tutkimuksessa käytettiin sekä kvantitatiivista, että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Kvantitatiivista tutkimusta käytettiin esitutkimusmenetelmänä ja sillä selvitettiin se, mitä ulkonäöllisiä kohennuksia kaupalle on remontin tai uudistuksen aikana tehty. Kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käytettiin kvantitatiivisen menetelmän rinnalla sekä uuden informaation hankkimiseen että tutkimustuloksia mahdollisesti vääristävien tekijöiden poissulkemiseen. Kvalitatiivisena tutkimusmenetelmänä käytettiin haastatteluja, joiden avulla selvitettiin kauppiaiden mielipiteitä päivittäistavarakaupan ulkonäöstä ja ulkonäön mahdollisista vaikutuksista kaupan myyntituloihin. Haastatteluiden pohjalta tutkimuksen johtopäätöksenä on se, ettei päivittäistavarakaupan ulkonäöllä vaikuttaisi olevan vaikutusta kauppojen myyntituloihin.

Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin rukiin tärkeimpiä leivontaominaisuuksia, pakastuksen vaikutuksia leivän laatuun sekä keinoja parantaa pakasteleipien laatua ja säilyvyyttä. Pakkasvarastoinnin aikana pakasteleipien laatu heikkenee leivän sisuksessa tapahtuvan kosteuden siirtymisen takia ja siksi vedensidontakyvyn hallinta on pakasteruisleipien valmistuksessa tärkeää. Kokeellisessa osiossa tavoitteena oli kehittää lisäaineeton pakasteruisleipä, jonka pakkasvarastoinnin aiheuttamat laatuvauriot ja säilyvyyden huononeminen saataisiin mahdollisimman hyvin ehkäistyä. Käytännössä pakasteruisleivän kauppalaatua heikentää sisuksen kovenemisen ja tilavuuden pienenemisen lisäksi kosteuden siirtymisestä ja jään sublimoitumisesta johtuva valkea rengas ruisleivän kuoren alla. Tutkimuksessa ruisleivän vedensidontakykyä pyrittiin parantamaan kolmen tutkimukseen valitun apuaineen; entsyymi-, mallas- ja hydrokolloidituotteen, lisäyksillä. Leivonnoissa valmistettiin yksinkertaisen reseptin mukaan neljä ruistaikinaa, joista kolmeen lisättiin yhtä tutkimukseen valituista apuaineista. Ruisleiville suoritettiin sekä paiston että neljän viikon pakastuksen (-18 °C) jälkeen painojen, tilavuuksien ja kovuuksien mittaukset sekä aistinvaraiset arvioinnit. Tutkimuksen pohjalta pakasteruisleipien laatua ja säilyvyyttä paransi eniten entsyymilisäys, joka mm. kasvatti ruisleipien ominaistilavuutta, happamuutta ja pakastuksen jälkeistä pehmeyttä. Käytetty entsyymi lisäsi kuitenkin merkitsevästi ruisleipien painohäviötä kasvattamalla taikinan löysyyttä. Valitun mallastuotteen käytön ei havaittu parantavan pakasteruisleipien laatua tai säilyvyyttä. Hydrokolloidilisäys puolestaan pienensi painohäviötä, mutta kovetti ruisleipien rakennetta. Voimakkaasti vettä sitova hydrokolloidi oli ainoa, joka ehkäisi valkean renkaan syntymistä pakasteruisleivissä renkaan muodostumista nopeuttavissa olosuhteissa (2 vko, -10 °C).

Greenhouse cucumber (Cucumis sativus) is one of the most important vegetables in Finland with annual consumption of about 30 million kilogrammes. The cucumber itself generates ethylene at a low level, but excessive ethylene concentrations (>0.5 ppm) in ambient air causes quality losses, like yellowing and softening. The problem is that cucumbers often share the same airspace with ethylene generating fruits and vegetables during transport, storage and sale. The literature review deals with ethylene synthesis and its effects in vegetables. Also, ethylene measurements and detection, as well as ethylene exhaustion, and inhibition are discussed. The aim of the experimental study was to find the best available packaging material for greenhouse cucumbers. From 13 different packaging alternatives, studied in a preliminary test, the most promising were selected for storage experiments. Cucumbers were cultivated in greenhouses in SouthWest Finland. Packed cucumbers were stored at 12 ºC and in airflow with 1 ppm ethylene for 14 or 7 days for the first and second trial, respectively. Analyses were performed once a week. They consisted of O2and CO2concentrations of packages and sensory quality of whole and sliced cucumbers. Cucumbers were also photographed. Results showed that cucumbers packed in low oxygen transmission film deteriorated fast, whereas too many holes in a package resulted in high weight losses. Cucumbers packed in shrinkwrapped PEpackages with micro holes had lighter green colour than other cucumbers after 13 days. Cucumbers packed in biodegradable film had nearly 25 % weight loss after 27 days compared to other packages causing weight loss of 3 %. After 13 and 21 days’ storage time the freshness of taste was better if the PPpouch with an ethylene scavenger was used. The currentlyused shrinkwrapped PEpackage with micro holes proved to be a good choice for cucumbers if there is no risk of ethylene in food chain. If ethylene is present, it is better to use a PPpouch with micro holes. In that case, additional benefit of improved freshness of taste can be achieved by using ethylene scavengers.

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella pakkausmerkinnän vaikutusta kuluttajan ostokäyttäytymiseen lisäaineita käsittelevässä elintarvikekriisissä Tutkittavia osa-alueita olivat ostoaikomus, asenteet, luottamus, informaatio ja havaittu riski. Lisäksi tutkimuksella pyrittiin selvittämään, kuinka tärkeä ominaisuus lisäaineettomuus on ruoan valinnassa ja kuinka kiinnostuneita vastaajat ovat lisäaineettomuudesta kertovista pakkausmerkinnöistä. Tutkimus rajattiin koskemaan valmisruokaa, koska sen mielletään tutkimusten mukaan sisältävän paljon lisäaineita. Tutkimuksen teoriaosuus muodostui lisäaineita, elintarvikekriisejä, kuluttajan ostokäyttäytymistä ja pakkausmerkintöjä käsittelevästä kirjallisuudesta. Keskeisenä kuluttajakäyttäytymisen teoriana tutkimuksessa oli Izek Ajzenin luoma ”Theory of planned behaviour” eli ns. suunnitellun käyttäytymisen malli. Kuluttajan käyttäytymistä kriisitilanteesta mallinnettiin ns. SPARTA-teorian avulla, jossa luottamus ja havaittu riski on erotettu omiksi käyttäytymiseen vaikuttaviksi muuttujikseen. Teorian loppuosio käsitteli pakkausmerkintöjä ja niiden tehtäviä tuotteessa. Kirjallisuuden perusteella teoriaosion lopuksi tunnistettiin ne pakkausmerkintöjen tavoitteet, joita niille asetettiin kriisitilanteessa. Tutkimuksessa hyödynnettiin kahta tutkimusmenetelmää: kokeellista ja survey-tutkimusta. Kokeellisessa osiossa pyrittiin tutkimaan, onko pakkausmerkinnällä tilastollisesti merkitsevää vaikutusta kriisikäyttäytymisen osa-alueisiin. Tutkimuksen kuvaileva osio suoritettiin survey-menetelmän avulla. Aineisto kerättiin informoidun kyselyn avulla pääkaupunkiseudun ostoskeskuksissa syksyllä 2011. Aineisto koostuu 110 vastaajan tiedoista, jotka olivat 15–79 -vuotiaita. Aineiston analyysissä käytettiin useita tilastollisia menetelmiä, kuten Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa, ristiintaulukointia ja ?2 -riippumattomuustestiä ja Wilcoxonin mediaanitestiä. Lisäaineettomuus oli tärkeä ominaisuus ruoan valinnassa 66 % vastaajista. Lisäaineettomuus oli tärkeä valintaperuste erityisesti naisille, iäkkäämmille vastaajille ja heille, jotka liittivät lisäaineisiin suuremman riskin. Vastaajista 76 % oli kiinnostunut näkemään lisää lisäaineettomuudesta kertovia pakkausmerkintöjä. Naiset olivat merkinnöistä miehiä kiinnostuneempia. Lisäaineeton-pakkausmerkinnällä oli tilastollisesti merkitsevää vaikutusta kuluttajan ostoaikomukseen, asenteisiin ja luottamukseen. Merkinnät lisäsivät ostoaikomusta ja luottamusta. Suurin vaikutus merkinnöillä oli asenteisiin, jotka paranivat. Havaittuun riskiin tai informaatioon pakkausmerkinnällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta.

Legume cultivation is of growing interest in Finland, but legume viruses have been mapped and studied relatively little in our country. The changing climate also creates new types of threats to legume production. Studies around the world provide an opportunity to assume that there are still undetected virus species and genera around Finnish legume production that pose a potential threat to legume production in Finland now and in the future. The aim of this study was to map the viruses present in Finnish legumes. Detected legume viruses from wild plants were characterized by deep sequencing and test plants were inoculated for virus detection. In addition, viruses from experimentally cultivated pea samples as well as faba bean, pea and fodder galega samples collected from Helsinki area were studied by deep sequencing. Soybean dwarf virus (SbDV) was detected in a wild plant sample by deep sequencing. The aim was to ensure the first occurrence of SbDV in Finland by PCR and sequencing. Another aim was to sequence the genome of a possible novel closterovirus detected in a wild plant sample. To identify the closterovirus genome, we utilized the deep sequenced information and designed PCR primers tailored to the virus. To detect closterovirus infectivity, pea and soybean samples were experimentally cultured and inoculated with the closterovirus using the original plant sample. The SbDV detected in deep sequencing and possible novel closterovirus allowed the hypothesis that there are viruses present in Finnish legumes that had not been previously detected or studied.

Elintarviketeollisuuden kiinnostus palkokasvituotteisiin on kasvanut, sillä palkokasveja lisäämällä voidaan parantaa aterioiden toiminnallisia ominaisuuksia. Palkokasvien lipidipitoisuudessa ja rasvahappokoostumuksessa on vaihtelua mm. lajin, lajikkeen ja kasvuolosuhteiden mukaan. Palkokasveilla on tyypillisesti hyvä rasvahappokoostumus, ja ne sisältävät paljon tyydyttymättömiä rasvahappoja. Tutkimusten mukaan herneiden lipidipitoisuus on 0,4–3,7 %, härkäpavun 0,6–3,9 % ja lupiinin 4,5–15 %. Lipidit vaikuttavat elintarvikkeiden laatuun, ja niillä on tärkeä rooli tuotteiden rakenteelle, flavorille ja ravitsemuksellisille ominaisuuksille. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää herne-, härkäpapu- ja lupiinivalmisteiden (jauhot, konsentraatit, isolaatit) kokonaisrasvapitoisuus ja rasvahappokoostumus. Palkokasvivalmisteiden lipidit fraktioitiin poolisuuden mukaan ja karakterisoitiin erityisesti poolisten lipidien fraktioita. Lisäksi tavoitteena oli selvittää palkokasvivalmisteiden sisältämiä fosfo- ja glykolipideitä. Tutkimuksessa lipidien uuttamiseen käytettiin paineistettua nesteuuttoa. Lipidien erottamiseen poolisuudelta eroaviin fraktioihin (4 fraktioita) käytettiin kiinteäfaasiuuttoa. Kokonaisuutteiden ja fraktioiden rasvapitoisuus ja rasvahappokoostumus analysoitiin kaasukromatografisesti. Poolisten lipidien profiileja tutkittiin korkean erotuskyvyn nestekromatografialla käyttäen valonsirontadetektoria (HPLC-ELSD). Palkokasvivalmisteissa esiintyvien fosfo- ja glykolipidien tunnistamiseen käytettiin standardeja ja nestekromatografia-massaspektrometri (LC-MS) -analyysin tuloksia. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että herne-, härkäpapu- ja lupiinivalmisteista proteiini-isolaateilla ja -konsentraateilla oli suuremmat kokonaisrasvapitoisuudet kuin muissa valmisteissa. Lipidit vaikuttavat kulkeutuvan proteiinien mukana proteiinivalmisteisiin. Herne-, härkäpapu- ja lupiinivalmisteissa yleisimpiä rasvahappoja olivat linolihappo, öljyhappo, palmitiinihappo ja -linoleenihappo. Näytteiden rasvahappokoostumus oli samankaltainen, paitsi hernevalmisteissa oli muita enemmän -linoleenihappoa. Näytteiden välillä oli eroavaisuuksia lipidien jakaantumisessa fraktioiden välillä. Yleensä fraktio 1 sisälsi selkeästi eniten lipidejä ja lipidien pitoisuus oli pienin fraktiossa 3. HPLC-ELSD-analyysin perusteella näytteiden fraktioissa 1 ja 2 oli poolittomia lipidejä, mutta ne eivät erottuneet selkeästi. Fraktiossa 3 oli lähinnä galaktolipidejä ja fraktiossa 4 fosfolipidejä.