Browsing by Title

Palkokasvien käyttö säilörehun raaka-aineena on yleistynyt lannoitekustannusten nousun myötä. Palkokasvit kykenevät sitomaan typpeä ilmasta juurinystyräbakteerien avulla kas-vin tarpeisiin. Suomessa on puna-apilan käytön rinnalle noussut alsikeapila, joka on kestä-vämpi kuin puna-apila kosteissa olosuhteissa ja happamilla mailla. Herne ja härkäpapu ovat lisänneet suosiotaan kokoviljasäilörehujen raaka-aineena tuomaan valkuaista re-huseokseen. Puna-apilalla on useiden tutkimusten mukaan vaikutusta sekä maidon että lihan rasvahappokoostumukseen ihmisen ravitsemuksen kannalta edulliseen suuntaan: n-6/n-3 –rasvahappojen suhde pienenee sekä tyydyttyneiden rasvahappojen osuus vähenee. Alsikeapilan sekä herneen ja härkäpavun koko kasvuston vaikutusta maidon ja lihan rasva-happoihin on tutkittu hyvin vähän. Tässä tutkimuksessa verrattiin timotei- ja alsikeapilasäilörehun (koe 1) ja timotei-, herne-vehnä- ja härkäpapuvehnäsäilörehujen (koe 2) vaikutusta lihan syöntilaatuun ja lihan sisäi-sen rasvan rasvahappokoostumukseen sekä kahta Suomessa yleistä nautarotua: aberdeen angus (ab) –liharotua ja ayrshire (ay)-maitorotua. Alsikeapilasäilörehu lisäsi alfa-linoleenihapon ja margariinihapon osuutta ja vähensi transpalmitoleiinihapon osuutta li-haksen sisäisessä rasvassa verrattuna timoteisäilörehuun. Herne- ja härkäpapuvehnäsäilö-rehut vähensivät transpalmitoleiini-, heptadekeeni-, eikosadieeni- ja dokosaanihappojen osuutta ja lisäsivät margariinihapon osuutta timoteisäilörehuun verrattuna. Alsikeapila-, hernevehnä- ja härkäpapuvehnäsäilörehu eivät vaikuttaneet n-6/n-3 –rasvahappojen suh-teeseen eikä tyydyttyneiden rasvahappojen määrään toisin kuin rotu. Ab–rotuisten lihan rasvassa oli pienempi n-6/n-3 –rasvahappojen suhde ja niissä oli enemmän tyydyttynyttä rasvaa kuin ay-rotuisissa. Naudanlihan syöntilaatuun vaikuttaa mm. rotu, ruokinta, eläimen temperamentti ja käsit-tely ennen teurastusta. Ab-rotuisten liha oli marmoroituneempaa, punaisempaa ja keltai-sempaa ja lihan pH oli matalampi kuin ay-rotuisten. Leikkuuvaste oli pienempi ja aistinva-raisen arvion yhteispisteet olivat suuremmat sekä valuma pienempi ab-rotuisilla kuin ay-rotuisilla. Herne- ja härkäpapuvehnäsäilörehua saaneiden eläinten lihan pH oli matalampi kuin timoteisäilörehua saaneiden. Tässä kokeessa rotu vaikutti enemmän kuin ruokinta lihan syöntilaatuun ja lihaksen sisäisen rasvan rasvahappokoostumukseen.

Euroopan Unioniin kuuluvien jäsenvaltioiden rakentamislainsäädännöt sisältävät yhdenmukaistettuja standardeja rakentamispuutuotteiden palonkestävyysvaatimuksiin, mutta rakentamista yksityiskohtaisesti ohjaavat lainsäädännöt ovat jokaisessa jäsenvaltiossa kansallisia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää paloluokitukseltaan euroluokan B-s1, d0 (EN 13501-1) puisen ulkoverhousmateriaalin maakohtaiset paloluokitusvaatimukset, vaikuttavatko muut ulkoseinärakenteeseen kuuluvat rakenneosat siltä vaadittavaan paloluokitukseen ja kuinka eri kohdemaiden paloluokitusvaatimukset keskenään vaihtelevat. Tavoitteena oli selvittää myös kaikki muut rakentamislainsäädäntöjen edellyttämät tekijät, jotka voivat vaikuttaa ulkoverhousmateriaalilta vaadittaviin paloluokitusvaatimuksiin. Tutkimuksessa määritettiin euroluokitukseltaan B-s1, d0 puisen ulkoverhousmateriaalin maakohtaiset käyttömahdollisuudet erityyppisissä rakennuskohteissa. Tarkasteltuja maita olivat Tšekki, Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta, Hollanti, Ranska ja Espanja. Tämän tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja analyysimenetelmänä induktiivinen sisällönanalyysi. Tutkimusaineisto perustuu tutkimukseen kuuluneiden maiden rakennuslainsäädäntöihin ja rakennusteknisiin ohjekirjoihin. Rakennuslainsäädäntöjen tulkinnat kohdistuivat ulkoseinärakenteita käsitteleviin paloturvallisuusosioihin ja edelleen ulkoverhousmateriaalin paloturvallisuusvaatimuksiin. Tulokset osoittivat, että puisen ulkoverhousmateriaalin paloluokitusvaatimukset ovat jokaisessa tutkimukseen kuuluneessa maassa erilaiset ja ne voivat vaihdella myös alueellisesti maiden sisällä. Rakentamismääräykset voivat olla ohjeistavia tai niitä on toteutettava täysin rakentamislainsäädäntöjen mukaisesti, jolloin rakentaminen tapahtuu niissä määriteltyjen reunaehtojen mukaisesti. Kansalliset rakentamislainsäädännöt määrittävät toteutettaville rakennusratkaisuille yleensä paloturvallisuutta koskevat minimivaatimukset. Paloluokitusvaatimuksiin vaikuttavat tekijät vaihtelevat laajasti ja niitä voivat olla rakennuksen korkeus, ulkoverhouksen sijainti julkisivuseinällä, etäisyys viereiseen rakennukseen, käyttötarkoitusluokka, vaadittava rakennejärjestelmä, rakennuskategoria ja rakennusluokka. Tutkimukseen kuuluneissa maissa yleisin ulkoverhousmateriaalin paloluokitusvaatimuksiin vaikuttava tekijä oli rakennuksen korkeus. Useimmissa maissa euroluokitukseltaan muita ulkoseinärakenteita huonompi ulkoverhousmateriaali asettaa tiukemmat vaatimukset muille ulkoseinärakenteille. Paloluokitukseltaan euroluokan B-s1, d0 (EN 13501-1) puisen ulkoverhousmateriaalin laajimmat käyttömahdollisuudet kohdistuivat Espanjan, Hollannin, Englannin, Walesin, Pohjois-Irlannin ja Saksan liittovaltio Nordrhein-Westfalenin markkinoille, joissa sitä on mahdollista käyttää kaikissa rakennuskohteissa. Seuraavaksi laajimmat käyttömahdollisuudet ovat Ranskassa, Skotlannissa ja Saksan muissa liittovaltioissa paitsi Nordrhein-Westfalenissa. Heikoimmat käyttömahdollisuudet kohdistuivat Tšekin markkinoille.

Yksityiset metsänomistajat muodostavat merkittävän ryhmän metsäalalla Suomessa, sillä he omistavat yli puolet metsämaasta. Yksityiset metsänomistajat ovat myös tärkeä asiakasryhmä metsäteollisuudelle, sillä suurin osa metsäteollisuuden hankkimasta teollisuuspuusta on peräisin yksityismetsistä. Pysyvän asiakassuhteen varmistaminen tämän tärkeän sidosryhmän kanssa onkin tärkeää puunhankintaorganisaatiolle. Digitaalisten palveluiden merkitys metsänomistajille on kasvanut viimeisten vuosikymmenten aikana. Metsäalalla ei ole kuitenkaan tutkittu, mikä on digitaalisten metsänomistajapalveluiden merkitys yksityismetsänomistajien asiakaspysyvyyteen. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää yksityismetsänomistajien asiakaspysyvyyttä ja digitaalisten metsänomistajapalveluiden merkitystä asiakaspysyvyyteen. Tutkielma tehdään toimeksiantona suomalaiselle metsäteollisuusyrityksen puunhankintaorganisaatiolle. Tutkielmassa käytetään kvantitatiivista tutkimusmenetelmää ja tutkimusaineistona hyödynnetään tutkielman toimeksiantajan asiakastietojärjestelmästä kerättyä pitkittäisaineistoa. Asiakaspysyvyyttä seurattiin vuosina 2018–2022. Aineiston analyysimenetelminä käytettiin logistista regressioanalyysiä, ristiintaulukointia, khiin neliö - testiä ja riippumattomien otosten t-testiä. Tutkimustulokset osoittavat, että miesten asiakaspysyvyys on naisia parempi. Metsätilan sijaintikunnan ulkopuolella asuminen puolestaan heikentää asiakaspysyvyyttä. Metsäpinta-alan kasvu parantaa asiakaspysyvyyttä vain lievästi, mitä voidaan pitää yllättävänä tuloksena. Tarkastellessa digitaalisia metsänomistajapalveluita käyttäviä, voidaan todeta, että heillä on huomattavasti korkeampi asiakaspysyvyys kuin palveluita käyttämättömillä. Metsänomistajan iän kasvu on asiakaspysyvyyttä heikentävä tekijä digitaalisia metsänomistajapalveluita käyttävissä. Tutkielma tarjoaa lisää tietoa asiakaspysyvyydestä metsäalalla. Aineiston keruutavan vuoksi saatuja tuloksia ei voida kuitenkaan yleistää luotettavasti. Jatkotutkimuksissa asiakaspysyvyyttä voitaisiin tutkia pidemmällä ajanjaksolla. Lisää tutkimusta tarvitaan myös metsänomistajien näkemyksistä ja asenteista asiakaspysyvyyteen ja digitaalisiin metsänomistajapalveluihin liittyen.

The growing service needs of customers in the wood product industry are driving companies to review and develop their own service portfolio. Improving service development processes, collecting feedback and involving customers in service development work supports service development and the identification of new potential services. This paper provides companies in the wood product industry with ways to improve the service development process in all stages of the service life cycle and helps identify potential new services. An interview survey was conducted to compose customers and company representatives’ views on the current state and importance of service accessibility and awareness. This paper also explores effective feedback and general willingness to participate in service co-development projects. In addition to a service life cycle model, this study presents a process model for the development of new services, which contributes to better service development. A model for the development of existing services is also presented, providing examples of different service development paths. In the interviews, the level of accessibility and awareness was surprisingly higher among customers. Customers also perceived the current services to be better than representatives of the target company did. Both groups of interviewees agreed on the importance of feedback and believed, that direct feedback between customers and the company without separate feedback channels is the best way to give and receive feedback. There was disagreement about joint service development projects, as the usefulness of them for customers was questioned by the representatives of the target company. However, most of the customers were interested in participating in a co-development project if it is proved to be beneficial to both the company and the customer.

In 2020, 377 million liters of beer were sold in Finland. A large part of it was sold in multipacks for example in 12 or 24 multipacks. These multipacks require a secondary package which are often made out of shrink plastic or corrugated board. The aim of this study is to determine which of these materials is better alternative as packaging material in terms of functional properties as well as from an environmental point of view. The hypothesis is that corrugated board is more environmentally friendly option because it is made of renewable and recyclable material and the image of corrugated board is more environmentally friendly than shrink plastic. The properties required of the secondary packaging material were elucidated for the interview study, interviewing the different stages of the secondary packaging value chain. In general, the packaging was expected to be as environmentally friendly as possible and corrugated board was chosen by each interviewee as more environmentally friendly packaging material compared to shrink plastic. The functional properties of corrugated board were also highlighted more than properties of shrink plastic. The differences in the life cycle assessment of the materials in the secondary packaging were investigated as accurately as possible. Differences arise, for example, from the energy consumption of the packaging device, the logistics of the material and its disposal or possible recycling. Less shrink plastic is needed compared to corrugated board but the shrink plastic packaging machine consumes significantly more energy than the corrugated packaging machine. As the corrugated packaging machine is also faster the amount of energy used for packaging increases greatly with shrink plastic. Recycling both materials lower their carbon footprint and recycling is possible across the country. Both materials have their own strengths but the environmentally friendly image of corrugated board, its functional properties and the low energy used in packaging compared to shrink plastic seems to make corrugated board a very good alternative as a secondary packaging material.

Tiivistelmä/Referat – Abstract In food matrices usage of legumes is challenging due to formation of volatile compounds during storage and processing. These volatile compounds form beany flavors, which cause sensory problems in food matrices. Because the formation of volatile compounds in legume matrices is quite quick, it is supposed that enzymatic oxidation is significant when lipids are oxidized in legume matrices. The literature review of this thesis focused on the mechanisms of lipid oxidation in plants, enzymes and formation of volatile compounds in food matrices. The aim of the experimental part was to investigate how volatile compounds are formed from different faba bean and lupine cultivars by endogenic enzymes using different lipid substrates. The activity of lipoxygenase and incubation conditions were optimized at first and those conditions were used to analyse the actual samples. The main legume matrix in this study was faba bean (4 cultivars) and two lupine cultivars were also investigated. The selected legumes were pretreated by grinding the dried pods of legumes in certain particle size. Legume flours were mixed with water to prepare slurries to extract the endogenic enzymes of legume matrices. Due to lipoxygenase’s significant role in enzymatic oxidation of lipids the optimum pH-level of lipoxygenase was determined by using UV/VIS-spectrophotometer. The optimum pH-level for lipoxygenase was found at the pH 6. Optimization and formation of volatile compounds was determined by using HS-SPME-GC-MS-method. In addition, the activity of lipase and product specificity of lipoxygenase (formation of hydroperoxides) were determined. In both legume matrices the pH-optimum of lipoxygenase was at 6 and all the actual samples were measured at that pH. Quantitatively and qualitatively the widest spectrum of volatile compounds was formed when using linoleic acid as a substrate. The spectrum of volatile compounds included different alcohols, ketones, aldehydes and furans. The amounts of hexanal were at the highest when using linoleic acid as a substrate and the lowest when using α-linolenic acid as a substrate. When using trilinolein and rapeseed oil as substrates aldehydes and ketones were the only volatile compounds which were formed. Saponification of rapeseed oil improved the formation of the volatile compounds. In addition, from the saponified rapeseed oil a wider spectrum of volatile compounds were formed when compared to untreated rapeseed oil. The lipoxygenases of faba bean and lupine were shown to form different types of hydroperoxides from linoleic acid: the faba bean produced more 13-hydroperoxides than 9-hydroperoxides and lupine produced only 13-hydroperoxides. Used method when measuring the formation of free fatty acids of legume matrices did not revealed the activity of lipase. On the other hand, this result only tells that lipase activity couldn’t be measured by using this particular method and other methods could reveal lipase activity on those legume matrices. Both of the legume matrices formed different kinds of volatile compounds from different lipid substrates in certain reaction conditions. When those volatile compounds are formed in foods containing legume matrices they lower the sensory value of those foods. The formation volatile compounds in food matrices containing legumes is very plausible due to food matrices pH-level (many of them are at neutral) and usage of suitable lipid substrates and reaction conditions. Inactivation of enzymes can be obtained for example by heating, which could at the same time lower the nutritional value of foods.

In many parts of the world water is a scarce resource that needs to be managed sustainably and efficiently. In Chancay-Huaral basin in coastal Peru, water is distributed mainly between upstream located agriculture and downstream located municipal water supply system. The ever growing demand of water craves for efficient reallocation of the resource. The aim of this thesis is to develop a hydro-economic model for payments for watershed services (PWS) between agricultural and municipal water users. The model reflects changing land quality and is based on profit maximizing behavior of the program participants. The purpose is to study whether the PWS instrument would fit well to the institutional setting and if it encourages to more modest agricultural water use. The main emphasis is on the model but the PWS program design is discussed throughout the study. According to the model results, the PWS scheme does decrease agricultural water use and it provides an incentive for agriculture to participate in PWS program. The agricultural water use depends highly on the land allocation decision that is driven by the profitability of a crop in certain land quality. However, for municipal water supply system the incentive to participate in PWS program is not as strong, because the profit it obtains in the program is zero, whereas in other situations the profits are positive. While agricultural side of the model seems quite sensible, the future research would tackle the issue of linear municipal water demand and elaborate that part of the model. Also the consumers’ willingness to pay for drinking water is an interesting future research topic.

Land consolidation aims to increase profitability of agriculture by improving fragmented landholdings. As a rule, the arrangements must be profitable which means that the evaluation tools for profitability must be based on up-to-date knowledge about farming methods and costs. Based on Juhana Hiironen's doctoral dissertation published in 2012, the method uses harm coefficients based on work efficiency measurements that have been created decades ago. This study examined whether those factors describe modern farming. The study defined how machine labor costs change as the area of the field increases. The material was collected from three contractors using the Valtra Connect -service. The data was saved from Suonentieto Ltd.’s AgriSmart web page, which was used to compile field-parcel-specific fuel consumption and duration of work into table format. The types of work were spraying, mowing, and ploughing. Work data was combined in Excel with field parcel data from the field parcel register maintained by the Finnish Food Authority. A regression curve with R-program was adapted to the combined data using a second order logarithmized polynomial function to describe the relationship between parcel size and work efficiency. As a result, it was found that the currently used coefficients seem to underestimate the benefits of increasing block size, especially in larger, higher than 5 ha parcels. The work efficiency was better than in the previous studies, which is probably due to the increase in the average size and work efficiency of the machines. For smaller parcels, efficiency remained unchanged, thus it was weaker relative to large fields. Increasing parcel sizes through land consolidation and land exchange is one of the key measures to increase profitability. The study was conducted as part of Luke's KIVAPELTO project.

Suomen maatalouden rakenne muuttuu vuodesta toiseen: pääosin pieniä ja heikon kannattavuuden omaavia tiloja lopettaa tuotannon keskimäärin kolme päivässä ja suuret yli 75 hehtaarin tilat laajentavat toimintaansa. Kannattavuutta pyritään parantamaan tehokkuuden kasvattamisen, viljelymenetelmien kehittämisen sekä lisäpellon hankinnan avulla, jolloin päästään alempiin yksikkökustannuksiin. Viljelyalan kasvattamiseen ja viljelymenetelmien kehittämiseen liittyy myös ongelmia. Joista merkittävimpänä on se, että suurten ja kalliiden koneiden sekä työajan säästön tuomat hyödyt pienenevät, jos viljellään pieniä ja kaukana sijaitsevia peltolohkoja. Keskimääräisissä kustannuslaskelmissa ei huomioida eroja peltolohkoalueen koossa, lohkokoissa eikä etäisyyksissä tilakeskukseen tai kuivurille. Tässä tutkielmassa tarkoituksena on selvittää lohkokohtaisesti laskemalla, kuinka peltolohkojen pinta-ala vaikuttavat peltotöiden työsaavuuksiin ja -kustannuksiin. Viljankuljetukseen ja siirtoajoihin kuluvat ajat ja kustannukset lasketaan myös lohkokohtaisesti. Tutkimuksessa lasketaan kustannuslaskelmat myös kuorma-autoille ja täysperävaunuyhdistelmälle sekä selvitään, kuinka paljon niillä voidaan tehostaa viljankuljetuksia. Peltotöiden kustannukset kasvavat nousevasti peltolohkojen pienentyessä, koska päistekäännöksien määrä suhteessa pinta-alaan kasvaa. Peltotyövaiheiden siirtoajojen hehtaarikohtaiseen kustannukseen vaikuttaa peltolohkojen etäisyys, mutta sitäkin enemmän peltolohkoalueen kokonaispinta-ala, koska siirtoajojen kustannukset jaetaan tutkimuksessa tasaisesti lohkoalueen hehtaarien kesken. Viljan kuljetuskustannuksiin vaikuttavat satotaso hehtaarilla, etäisyys kuivaamolle sekä käytettävä kuljetusmuoto. Kuorma-autoilla ja täysperävaunuyhdistelmillä on korkeiden kuljetuskapasiteettien ansiosta mahdollisuus alentaa kuljetuskustannuksia sekä kuljetuksiin kuluvaan aikaa.