Browsing by Title

Sourdough baking is a process used for thousands of years and it’s still used to this day. Sourdough is a mixture of flour and water that has been fermented with lactic acid bacteria (LAB) and yeasts and it’s used to leaven the bread. Some of sourdough LAB produce exopolysaccharides (EPS) from sucrose in their metabolism. Dextran, which consists of α-(1→6) linked glucosyl units is the most common EPS. EPS produced by LAB have been widely studied to have different positive impacts on bread texture. The aim of this thesis was to screen the sourdough samples for EPS producing LAB and to analyze the structures of those EPS as accurately as possible. In the experimental part LAB were isolated from the sourdough samples and grown on MRS agar containing sucrose. All EPS forming colonies were then isolated from the plates and purified to obtain pure strains. The EPS produced by the strains were hydrolyzed enzymatically by dextranase and glucosidase after which their monosaccharides and enzyme resistant oligosaccharides were analyzed by HPAEC-PAD. The structures of the EPS were also analyzed with NMR. 13 EPS producing strains were isolated from the sourdough samples. Based on the HPAEC-PAD results all samples were found to be dextran because the enzymes were able to hydrolyze them. From the enzyme resistant oligosaccharide chromatograms it was seen that there were four different chromatographic profiles so there were four different EPS structures. NMR results confirmed that all EPS were dextrans. The NMR results also confirmed that there were four different structures among the EPS samples. All EPS had α-(1→3) linked branches. Two samples also had α-(1→2) linked branches. This research gave information about the EPS production by the sourdough’s LAB and also the structures of those EPS.

In this thesis the public debate of dietary fats is analysed from a discourse analytical point of view. The study constitutes an interpretation of the fat debate by examining cultural meanings reproduced in the representations of fat. The data was collected from the newspaper Helsingin Sanomat. The data set contains a total of 121 articles about dietary fats and health, published in 2010 and 2011. The public debate of dietary fats is analysed by applying critical discourse analysis developed by Norman Fairclough. Discourses can be seen as social practices that reproduce the way the social world is formed. The aim of the study is to analyse how the meanings are reproduced in the representations of fat and to clarify the relationships between the discourses identified from the data. In the findings of this study the debate of dietary fats constitutes of three key discourses. Official discourse represents dietary fats by classifying them either good or bad based on the healthiness of the fat. The unsaturated fats are classified as good and saturated fats as bad. Official discourse is based on the well-established concept of healthy eating defined by expertise and nutrition science. In the public debate of dietary fats the official discourse is set against a critical discourse, which classifies healthy fats contrary when compared to the official discourse. The representations of fat reproduced in the critical discourse are often based on classifications between naturalness and artificiality. The third discourse identified from the data emphasizes mental well-being over physical health. The discourse of taste and pleasure represents fats as a source of pleasure. In these representations fats are categorized by their naturalness and artificiality as well as by their authenticity. In the public debate of dietary fats the official discourse can be seen as a hegemonic discourse, which is set against with the critical discourse and the discourse of taste and pleasure. The interpretation presented in this study describes the fat debate in Helsingin Sanomat in 2010 and 2011. The analysis shows that fat means more than just nutrition. In the representations formed in the discourses fats are associated not only with health but also nostalgia, taste, pleasure and mental health. Cultural categorizations and ritualistic distinctions are essential in the way the meanings of fat are reproduced in the public debate of dietary fats.

Uusille elintarvikkeille tai niihin käytetyille uutuusvalmistusaineille on tuottajien määritettävä hyllyikä eli varastointiaika, jonka aikana tuotteessa ei tapahdu laadun muutoksia. Tuotteen hyllyikä on lyhyempi kuin todellinen laadunheikkenemisaika, koska pienestäkin laadun muutoksesta vastaa tuottaja. Hapettuminen on suurimpia huolenaiheita, koska sen seurauksena syntyy primaarisia ja sekundaarisia hapettumistuotteita, jotka voivat pilata tuotteen väriä, makua ja rakennetta. Tämän tutkimuksen toimeksiantaja on kehittänyt uuden valmistusaineen. Valmistusaine on kaura-rypsiöljypohjainen kuivattu emulsio, jonka hapettumisnopeus on hyllyiän määrittämiseksi tarpeen selvittää. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää rasvojen hapettumiskestävyyttä kaura-rypsiöljyseoksessa ja arvioida uuden valmistusaineen hyllyikä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, vaikuttavatko valmistusaineeseen lisätyt antioksidantit tai valmistustavan muutos rasvojen hapettumisnopeuteen. Tutkimusta varten valmistettiin kuivaamalla yhteensä neljä valmistusainetta. Yhteen uusista näytteistä lisättiin tokoferoliseosta ja yhteen rosmariiniuutetta. Toisen valmistustavan näyte valmistettiin eri tavalla kuin muut näytteet. Lisäksi käytössä oli yksi näyte, joka oli ollut kuusi kuukautta tehdastiloissa ennen varastointikokeen alkua. Rasvojen hapettumista seurattiin nopeutetussa varastointikokeessa 12 viikon ajan 40 ℃:ssa. Näytteistä määritettiin alussa ja 2, 5, 8 ja 12 viikon kuluttua rasvahappokoostumukset kaasukromatografilla, peroksidiluku, haihtuvat yhdisteet kiinteäfaasimikrouutto-kaasukromatografialla ja tokoferolit sekä -trienolit suuren erotuskyvyn nestekromatografialla. Tutkimusta varten valmistettujen uusien näytteiden rasvahappokoostumuksissa ei tapahtunut muutosta varastointikokeen aikana. Tokoferolien ja -trienolien kokonaispitoisuudet pienenivät noin 32 %, ja peroksidiluvut nousivat noin kaksinkertaiseksi tasoon 13-15 mekv/kg. Kaikkiin näytteisiin muodostui haihtuvia hapettumistuotteita (heptanaalia, 2-pentyylifuraania, heksaanihappoa ja nonanaalia). Eniten kaikissa näytteissä oli heksanaalia ja 3,5-oktadien-2-onia. Kaikissa uusissa valmistusaineissa hapettuminen oli rajallista, ja käytetyt antioksidanttilisäykset eivät merkittävästi parantaneet säilyvyyttä. Sen sijaan valmiiksi vanhentuneessa näytteessä hapettuminen oli voimakasta kahdeksannen säilytysviikon jälkeen. Tutkimuksen tulosten perusteella uuden valmistusaineen rasvojen hapettumiskestävyys on hyvä ja hyllyiäksi voi arvioida jopa 7-12 kuukautta. Tutkimuksessa osoitettiin myös, että lisätyt antioksidantit tai erilainen valmistustapa ei lisännyt valmistusaineeseen hapettuvuuden kestoa.

The aim of this study was to investigate the genetic relationships between conformation and performance traits in Finnish Warmblood riding horse population. The research material included the RHQT (riding horse quality test) results from the years 1996-2010 and the pedigree data for the horses. The RHQT results were received from the Finnish Breeders Association and the pedigree data was received from the Finnish trotting and breeding association’s horse register. The RHQT results consisted of 640 horses and the pedigree data consisted of 4 458 horses. The REML estimates of (co)variance components were calculated by VCE6 using multi trait model. Altogether there were six trait groups, which consisted of 27 different traits. Because of the large number of traits, the analyses were done in smaller subsets with two trait groups at the same time. The heritability estimates for the studied traits were quite high and the standard errors were small. The genetic correlations within each trait group were strong and positive. Thus it could be concluded that same genes or groups of genes affect all the traits within the trait group. The other explanation for this could be that in reality the judges have evaluated the same traits as different traits. The genetic correlations between conformation traits and all gait traits and dressage traits indicate that conformation can be used indirectly in the breeding of gait and dressage traits. Furthermore, it could be concluded that the genetic relationships between conformation and show-jumping traits are quite low. The genetic correlations between gait traits and show-jumping traits were low. The genetic correlations between gait traits and dressage traits were positive and strong. These strong and positive correlations indicate that the judged traits are actually same or very similar. From the results of this study can be concluded that all three different tests for show-jumping traits are actually measuring the same traits. Because of this one test would be adequate to produce the information of horses quality, capacity and breeding value. Moreover it can be concluded that there are genetic relationships between conformation and performance in Finnish Warmblood riding horse population. These discovered relationships can be used when breeding traits that have low heritabilities, such as the mechanic of movement in the walk or rideability. Furthermore, these results can be used to improve the judging methods in RHQT and other performance tests.

Ilmastonmuutoksen tuomat riskit ja yhteiskunnalliset muutokset luovat painetta puulajivalikoiman ja metsänuudistamismenetelmien monipuolistamiselle. Tuhoherkän kuusen kasvatukselle päävaihtoehto on rehevämmillä kohteilla rauduskoivun kasvatus. Rauduskoivun kylvö on uudistamistapana istutusta edullisempi ja etuna rauduskoivun luontaiseen uudistamiseen verrattuna on, että kylvössä voidaan käyttää jalostettua siementä. Kylvetty rauduskoivikko voi myös tiheytensä vuoksi selvitä paremmin hirvieläintuhoilta kuin istutuskoivikko. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää rauduskoivun kylvön toimivuutta metsänuudistamismenetelmänä Etelä-Suomessa. Yhteensä yli 23 metsänomistajan koivukylvökohteiden soveltuvuus tutkimukseen selvitettiin paikka- ja metsävaratiedon sekä metsänomistajien antamien tietojen perusteella. Kohteet löytyivät Suomen metsäkeskuksen kautta metsänkäyttöilmoitusten yhteydessä ilmoitetun suunnitellun uudistamistavan perusteella. Suurimmalla osalla kohteista ei kuitenkaan ollut kylvetty koivua ja muutama kohde karsiutui pois muista syistä. Inventointiin ja tulosanalyysiin voitiin ottaa vain viisi 3–7-vuotiasta kylvettyä rauduskoivikkoa. Kohteiden omistajiin oltiin yhteydessä ja heiltä kysyttiin tarvittavat tiedot kohteesta, heiltä pyydettiin suostumus mittauksiin ja heiltä kysyttiin heidän kokemuksiaan rauduskoivun kylvöstä. Inventoitavilta kohteilta mitattiin ympyräkoealaotannalla taimikon runkoluku puulajeittain, rauduskoivun pituus sekä tehtiin havaintoja maalajista ja muita yleisiä havaintoja. Maalajin vaikutusta rauduskoivun tiheyteen tarkasteltiin koealatasolla, analysoitiin tilastollisesti yksisuuntaisella varianssianalyysilla ja erojen merkitsevyys testattiin Tukeyn testillä. Tulokset sisältävät myös lyhyen yhteenvedon metsänomistajahaastatteluissa esiin tulleista kokemuksista ja näkökohdista. Kohteiden taimettuminen oli epätasaista kehityskelpoisten rauduskoivujen tiheyden vaihdellessa välillä 967–4172 runkoa hehtaarilla. Maalajin vaikutus rauduskoivun tiheyteen oli tilastollisesti merkitsevä; hienoilla ja keskikarkeilla maalajeilla oli karkeisiin maalajeihin verrattuna korkeampi rauduskoivujen ja muiden kasvatuskelpoisten puulajien tiheys ja taimettumattomien koealojen osuus oli alhaisempi. Hienoilla maalajeilla kehityskelpoisiksi luokiteltujen rauduskoivujen tiheys oli 3359 ± 1921/ha, keskikarkeilla maalajeilla 2420 ± 2254/ha ja karkeilla maalajeilla 1478 ± 1548/ha. Tutkimuksen tulokset ovat otantaan hyväksyttyjen kohteiden rajallisen lukumäärän takia huonosti yleistettävissä. Tulokset ovat kuitenkin samansuuntaisia aikaisempien rauduskoivun kylvöstä saatujen tutkimustulosten kanssa. Rauduskoivun kylvö onnistuu parhaiten kohteilla, joilla on hyvin kosteutta pidättävä maalaji ja joilla heinittyminen on kohtuullista. Myös käytettävissä olevan siemenen laatu ja itävyys on huomioitava. Olemassa olevan tiedon perusteella rauduskoivun kylvöä ei voi pitää erityisen varmana uudistamismenetelmänä. Kuitenkin se voi olla varteen otettava vaihtoehto edellä mainitun kaltaisilla kohteilla, joilla kuusen istutus ei tuhokestävyys- tai maisemasyistä tule kyseeseen, eikä rauduskoivun istutus hirvieläintuhoriskin takia tai kustannussyistä ole vaihtoehto.

Johdanto Ikääntyneiden ravitsemukseen liittyy monia haasteita, ja erityisesti ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla ikääntyneillä virheravitsemus on yleistä. Tutkimuksissa on havaittu, että ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla ikääntyneillä varsinkin energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saanti on usein vähäistä. Heikentyneen ravitsemustilan ja riittämättömän ravinnonsaannin on havaittu olevan yhteydessä gerasteniaan ja voivan lisätä sen riskiä ikääntyneillä. Tavoitteet Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella ravinnonsaannin yhteyttä gerastenian asteeseen pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla helsinkiläisillä ikääntyneillä. Tutkimuksessa selvitettiin erityisesti energian, proteiinin ja joidenkin mikroravintoaineiden saantia ruokavaliosta, ja sitä eroaako näiden saanti eri gerastenian asteilla olevien ikääntyneiden välillä. Aineisto ja menetelmät Tutkittavina oli 486 pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa olevaa ikääntynyttä 17 helsinkiläisestä ympärivuorokautisen hoidon yksiköstä. Tutkittavien energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saanti ruokavaliosta selvitettiin hoitajien täyttämien 1–2 vuorokauden ruokapäiväkirjojen avulla. Gerastenian aste määriteltiin gerasteniaindeksin avulla. Gerasteniaindeksin muodostamiseksi tarvittavat tiedot sekä tutkittavien taustatiedot kerätiin strukturoidulla kyselylomakkeella. Energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saannin ja gerastenian asteen välistä yhteyttä tarkasteltiin tilastollisin menetelmin. Tulokset Tutkittavista 73 %:lla oli gerasteniaindeksin mukaan gerastenia ja 27 %:lla oli joko gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Ikääntyneillä, joilla oli gerastenia keskimääräinen energiansaanti oli pienempi kuin ikääntyneillä, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa (p=0,002). Myös keskimääräinen proteiinin saanti oli pienempi ikääntyneillä, joilla oli gerastenia kuin niillä, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa (p<0,001). Lisäksi gerasteniset ikääntyneet saivat ruokavaliosta vähemmän A-vitamiinia (p=0,047), D-vitamiinia (p=0,032) ja folaattia (p=0,015) kuin ikääntyneet, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Kun energian ja proteiinin saantia tarkasteltiin erikseen naisilla ja miehillä, havaittiin, että naisilla, joilla oli gerastenia energian (p<0,001) ja proteiinin (p<0,001) saanti oli merkitsevästi vähäisempää kuin naisilla, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Miehillä energian ja proteiinin saannissa ei ollut eroa eri gerastenian asteilla olevien ikääntyneiden välillä. Johtopäätökset Energian, proteiinin ja joidenkin mikroravintoaineiden saanti oli yhteydessä gerastenian asteeseen ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla ikääntyneillä. Erityisesti naisilla energian ja proteiinin saanti oli vähäisempää niillä, joilla oli gerastenia kuin niillä, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Lisäksi myös A- ja D-vitamiinin sekä folaatin saanti ruokavaliosta oli gerastenisilla ikääntyneillä vähäisempää kuin muilla. Pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa tulisi kiinnittää huomioita gerastenisten asukkaiden, erityisesti gerastenisten naisten, riittävään energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saantiin.

Tutkimuksissa on saatu näyttöä suolistomikrobiston eroavuuksien yhteydestä lisääntyneeseen riskiin sairastua lihavuuteen yhdistettyihin metabolisiin häiriöihin. Ruokavaliolla on suuri merkitys suolistomikrobiston eroavuuksiin, mikä lisää sen merkitystä aineenvaihduntasairauksien ennaltaehkäisyssä. Suoliston bakteereihin ja niiden tuottamiin metaboliitteihin on osoitettu voitavan vaikuttaa myös probiooteilla ja prebiooteilla. Tämä voi tarjota uusia mahdollisuuksia myös elimistön aineenvaihdunnan säätelyyn. Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia onko puolen vuoden prebiootin, probiootin tai synbiootin (prebiootti + probiootti) käytöllä vaikutusta tulehdusmarkkereihin ylipainoisilla ja lihavilla, ja onko ravintoaineiden saannilla ja prebiootti- tai probioottikäsittelyllä yhdysvaikutusta. Myös intervention vaikutusta tutkittavien ravintoaineiden saantiin selvitettiin. Lisäksi tutkittiin ravintoaineiden saannin ja painoindeksin yhteyttä matala-asteisen tulehduksen merkkiaineisiin sekä keskivartalorasvan määrään ylipainoisilla ja lihavilla. Tutkimuksessa käytettiin DuPont Nutrition and Health:in rahoittaman MetSProb-interventiotutkimuksen aineistoa. Tutkittavat (n=225) oli randomisoitu neljään ravintolisää syövään ryhmään: prebiootti-, probiootti-, synbiootti- ja plaseboryhmä. Prebioottina tutkimuksessa oli polydekstoosi, probioottina Bifidobacterium animalis ssp. lactis 420 ja plaseboryhmä sai mikrokiteistä selluloosaa. Ravintolisäjauhe nautittiin kerran päivässä tutkimuksessa saadun hedelmä- tai marjasmoothien kanssa. Tutkittavat olivat terveitä keski-iältään 49-vuotiaita koehenkilöitä, joista naisia oli 80 %. Tutkittavien BMI oli rekrytoitaessa välillä 28,0‒34,9 kg/m² ja vyötärö-lantiosuhde miehillä ≥0,88 ja naisilla ≥0,83. Ruoankäyttö selvitettiin intervention alussa ja lopussa viiden vuorokauden ruokapäiväkirjojen avulla. Tulehdusta kuvaavat markkerit olivat plasmasta mitattu herkkä CRP (hs-CRP), interleukiini 6 (IL-6) sekä lipopolysakkaridi (LPS). Näiden lisäksi vastemuuttujana oli DXA:lla (Dual-energy X-ray Absorptiometry) määritetty keskivartalorasvan määrä. Intervention tulokset analysoitiin kahdelle tutkimuspopulaatiolle: ITT (Intention To Treat) ja PP (Per Protocol), joista PP (n=134) täytti tutkimukselle asetetut tiukat laatukriteerit. ITT:ssä (n=209) oli huomattavaa poikkeamaa mm. ravintolisän ja antibioottien käytön suhteen. Ravintoaineiden saantia ja BMI:n yhteyttä vastemuuttujiin tutkittiin lähtötilanteessa ITT-aineistossa. Tarkastelu tehtiin ravintoaineiden saannin mukaan jaetuissa tertiileissä ANOVA:lla tai Kruskal-Wallis -testillä. Lisäksi tutkittiin logistisella regressioanalyysillä, lisääkö BMI tai joidenkin ravintoaineiden saanti kohonneen keskivartalonrasvan määrän tai tulehdusmerkkiaineiden riskiä. Intervention vaikutusta muuttujiin tutkittiin ANOVA:lla, Tukeyn parivertailulla, ANCOVA:lla ja Kruskal-Wallis -testillä. Tutkimuksen tulos ruokavalion sakkaroosipitoisuuden yhteydestä hs-CRP:n pitoisuuteen on samansuuntainen aikaisempien tutkimustuloksien kanssa, joissa sakkaroosin saanti on yhdistetty matala-asteiseen tulehdukseen. Kokonaisuutena ravintomuuttujilla ja BMI:llä saavutettu selitysaste jäi pieneksi logistisissa regressioanalyyseissä, ja ANOVA:n tuloksissa keskihajonta oli melko suurta. Interventiossa puolen vuoden prebiootin, probiootin tai synbiootin käyttö ei saanut aikaan merkitseviä muutoksia hs-CRP:n ja IL-6:n pitoisuuksissa verrattuna plaseboryhmään. Interventiossa havaittu merkitsevä ero keskivartalorasvan määrän muutoksessa plasebo- ja synbioottiryhmän välillä viittaa siihen, että synbiootin käyttö saattaa suojata keskivartalorasvan kertymiseltä. Probioottiryhmän muita pienempi koko todennäköisesti vaikutti siihen, ettei tulos ollut ryhmässä merkitsevä. Tutkimuksen tilastollinen voima jäi heikoksi; vaikka rasvan määrän muutos ryhmissä oli suurempaa kuin voimalaskelmaan arvioitiin, myös keskihajonta oli huomattavasti arvioitua suurempaa. Tutkimuksen tulos on kuitenkin samansuuntainen kuin aikaisempien eläinkokeiden tulokset, joissa suolistomikrobistoa muokkaavilla ainesosilla on pystytty vähentämään rasvamassaa ylipainoisilla ja lihavilla eläimillä.

Introduction: Recent studies in 3–6-year-old children indicate that micronutrient intake from the diet is adequate apart from iron and vitamin D. Therefore, the recommended vitamin D supplementation is necessary all year round for children under the age of 18. The use of other supplements is necessary only in cases of food allergy or special diet or if the diet in unbalanced for some other reason and dietary supplements should not be used to replace a balanced diet. There are little studies on dietary supplement use in Finnish children, especially aged 3–6-years. Therefore, there is a need for a study on supplement use and sociodemographic factors associated with it. Aims: The aim of this study was to examine the use of dietary supplements and micronutrient intake from the supplements in 3–6-year-old children. Additionally, this study aimed to investigate the association between sociodemographic factors, special diets and dietary supplement use. Materials and methods: The data in this thesis is from the cross-sectional study of DAGIS -research project. 3–6-year-old participants (n=864) were recruited from 66 daycare centers from Uusimaa and South Ostrobothnia. Parents reported the supplement use of the child and filled in a background questionnaire. 822 of 864 families completed the FFQ-form and formed the study population of the thesis. The supplement use during the previous month, including brand name, dose, and frequency was surveyed. Dietary supplement database containing the nutritional content of 678 different supplements was compiled. Dietary supplements were categorized in to seven categories for the analysis: vitamin D, other single vitamin, single mineral, multivitamin-mineral, probiotics, fatty acids, and other supplements. In addition, the use of all supplements containing vitamin D were examined. The dietary supplement use in different age groups was tested with χ2-test. The association between dietary supplement use and sociodemographic factors was analyzed with logistic regression. The statistical analysis was conducted with IBM SPSS Statistics (version 25). Results: 85% of the children used at least one dietary supplement during the previous month. Vitamin D (58%) and multivitamin-multimineral (30%) supplements were the most used supplements in all age groups. 83% of the children used any supplement containing vitamin D. There was no statistically significant difference between the age groups in the use of different types of dietary supplements (p0.05). The children received 20 different micronutrients from the supplements. The mean daily intake of vitamin D from supplements in supplement users was 14 µg. Compared with the recommended 7.5 µg per day the intake from supplements was adequate. However, 17% of the children did not use vitamin D supplement and on the other hand, six children received vitamin D more than the upper tolerable level. Household income was positively associated with supplement use. The vitamin D use was associated with a higher household income and time of year. The use of more than one supplement was associated with the area of residence but also with higher age and having less children in the family. The use was more likely in South Ostrobothnia than in Uusimaa. Conclusions: The supplement use varied from non-users to children using six different supplements. The prevalence of recommended vitamin D supplement use was high but still there were children who did not receive any vitamin D from the supplements. Child Health Clinics play an important role in making the importance on vitamin D supplement use known. Every child should use vitamin D supplement all year round, despite the socioeconomic status or the area of residence.

Background Protein called ?-catenin has the key role in the Wnt signaling pathway which induces cell division and growth. The disruption of the ?-catenin degradation can lead to uncontrolled cell division and development of colon cancer due to ?-catenin´s ability to enhance the expression of the proto-oncogenes in Wnt singaling pathway. Cells control ?-catenin by degradation and phosphorylation. Phosphorylated ?-catenin at serine675 and serine552 residues increases proto-oncogene expression, and thereby promotes colon cancer formation. At present, only few research articles have addressed whether diet can affect the phosphorylation status of ?-catenin in the intestinal mucosa. Objective The objective of the master´s thesis was to develop fluorescence-based western blotting method to analyze phosphorylated ?-catenin forms from colon cancer cell and intestinal mucosa tissue samples. Optimized method was used to analyze phospho-Ser675- and phospho-Ser552-?-catenin from samples derived from two dietary studies conducted with ApcMin mice. The aim of this was to determine whether dietary components have effect on phosphorylation of ?-catenin in the intestinal mucosa tissue and whether phosphorylated ?-catenin correlated with intestinal adenoma number and size. Materials and methods Fluorescence-based western blotting method was developed to analyze all the ?-catenin phosphorylation forms that can be detected by using commercially available antibodies (Ser33/37/Thr41, Thr41/Ser45, Ser552, Ser675 and Tyr654). Phospho-?-catenin was measured from samples obtained from colon cancer cells lines and intestinal mucosa tissue of ApcMin mice (a model of colon cancer). Optimized method was used to analyze ?-catenin, phospho-Ser675- and phospho-Ser552-?-catenin levels from normal intestinal mucosa samples of ApcMin mice originated from two dietary studies. In the first study mice were fed 0,8 % plant stanol diet and in the second study mice were fed western type diet which contained high levels of fat and saturated fat and low levels of calcium and vitamin D3. The aim of the two studies was to determine whether plant stanol and western type diet have effect on tumor formation. Statistical analyses were made by using Mann-Whitney U test and Spearman correlation (PASW Statistics 18.0 software). Results By using fluorescence-based western blotting method phospho-Ser675- and phospho-Ser552-?-catenin were detected in cell and mouse samples as well as phospho-Ser33/37/Thr41-?-catenin in cell samples. The method could not be optimized for the detection of phospho-Tyr654- and phospho-Thr41/Ser45-?-catenin in cell and mouse samples and phospho-Ser33/37/Thr41-?-catenin in mouse samples. However, phospho-Thr41/Ser45-?-catenin was detected in cell samples but not in mouse samples by using the chemiluminescence-based western blotting method. The adenoma number was significantly higher in mice fed plant stanol diet than in control mice (p=0,002). Plant stanol diet resulted in significantly higher levels of ?-catenin (p=0,043) and phospho-Ser675-?-catenin (p=0,027) compared with control diet. Although, phospho-Ser552-?-catenin followed the same trend as phospho-Ser675-?-catenin, the levels of phospho-Ser552-?-catenin did not reach statistical significance between plant stanol and control group (p=0,077). Mice consumed western type diet had significantly higher number of adenomas than control mice (p=0,002). The levels of ?-catenin and phosphorylated ?-catenin (Ser552 and Ser675) were consistently higher in western type diet mice than control mice but there were no significant differences between the groups (p=0,165, p=0,198, p=0,440). Conclusions Fluorescence-based western blotting method is more reliable for analyzing ?-catenin phosphorylation forms than chemiluminescence-based western blotting method: unlike chemiluminescence-based western blotting method, fluorescence-based western blotting method can allow the detection ?-catenin and phospho-?-catenin at the same time. Based on results, diet can affect ?-catenin phosphorylation. Especially plant stanol diet increased ?-catenin fosforylation at residues serine675 as well as serine552 but less significantly in the intestinal mucosa. Phosphorylation of serine675 residue inhibits ?-catenin degradation which seems to have increased the cytosolic level of ?-catenin. Phosphorylation of serine552 residue has probably induced ?-catenin to translocate from the cytoplasm to the nucleus. Inside the nucleus ?-catenin may have promoted tumor formation by increasing the expression of proto-oncogenes.

Tausta: Ruokaympäristömme on muuttunut merkittävästi viimeisimpien vuosikymmenten aikana. On esitetty, että muun muassa suurentuneet pakkauskoot, aiempaa laajempi valikoima epäterveellisiä elintarvikkeita sekä näiden tuotteiden markkinointi on yhteydessä lasten ruokavalioon. Lisääntyneen ylipainon ja lihavuuden on selitetty johtuvan ruokaympäristössä tapahtuvista muutoksista. On myös ajateltu, että terveyden edistämisen tulisi kohdistua ympäristön, ei ainoastaan yksilön, käyttäytymisen muuttamiseen. Epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointia koskevat rajoitukset on nähty lupaavana keinona ohjata lasten ruokaympäristöä terveyttä edistävämpään suuntaan. Päätöksenteko edellyttää luotettavia menetelmiä elintarvikkeiden ravitsemuksellisen laadun arvioimiseksi. Tavoite: Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida suomalaisten lapsiperheiden tyypillisesti ostamien epäterveellisten elintarvikkeiden ravitsemuksellista laatua kolmella eri ravitsemusprofilointimenetelmällä. Lisäksi tutkimuksen avulla selvitettiin, kuinka hyvin ravitsemusprofilointimenetelmät erottelivat epäterveelliset elintarvikkeet niitä vastaavista terveellisemmistä vaihtoehdoista. Tutkimuksessa selvitettiin myös eri profilointimenetelmien yhtenevyyttä ja sitä, missä määrin eri profilointimenetelmillä saadut tulokset olivat keskenään eriäviä. Menetelmät: Tutkimuksen aineiston muodostivat 73 elintarviketta, jotka valittiin laajan suomalaisen ostodatan (vuosi 2018) perusteella niiden tuoteryhmien joukosta, jotka edustivat suomalaisten lapsiperheiden ostamia epäterveellisiä elintarvikkeita. Epäterveellisille elintarvikkeille valittiin omista tuoteryhmistä terveellisemmät vertailutuotteet. Aineistoon kuului lisäksi muutamia hampurilaisravintoloiden ruokia sekä referenssielintarvikkeita, kuten leipiä ja hedelmiä. Elintarvikkeet profiloitiin Nutri-Scorella, WHOEuro-mallilla sekä tätä tutkimusta varten kehitetyllä, suomalaisten ravistemussuositusten päivittäisiin saantisuosituksiin perustuvalla Findexillä. Vertailevat analyysit tehtiin tilastollisin analyysimenetelmien käyttäen SPSS 26 -tilasto-ohjelmaa. Tulokset: Eri ravitsemusprofilointimenetelmät arvioivat elintarvikkeiden ravitsemuksellista laatua melko yhtenevästi, mutta pieniä eroja niiden välillä havaittiin. Nutri-Score ja Findex olivat lähempänä toisiaan WHOEuron ollessa profilointimenetelmistä kriittisin. Eri menetelmät erottelivat epäterveelliset tuotteet terveellisemmistä vaihtoehdoista melko hyvin, mutta Findexin erottelukyky oli hieman Nutri-Scorea parempi johtuen osin Nutri-Scoren tunnistetusta ominaisuudesta profiloida systemaattisemin epäterveellisiä kuin terveellisiä tuotteita. Johtopäätökset: Jokaiseen ravitsemusprofilointimalliin liittyi sekä vahvuuksia että rajoituksia. Findex osoittautui tutkimuksessa lupaavaksi ja siihen liittyviä perusteita on tarkoituksenmukaista hyödyntää mahdollisesti olemassa olevien profilointimallien kehittämisessä ja yhteiseurooppalaisen ravitsemusprofilointimallin ja siihen perustuvan pakkausmerkinnän kehittämisessä. Markkinoinnin rajoittaminen tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa lasten ruokaympäristöön ja edelleen ruokavalion terveellisyyteen. Markkinoinnin rajoittamisella voidaan parhaimmillaan vähentää paljon lisättyä sokeria, suolaa, tyydyttynyttä rasvaa ja vähän terveyden kannalta hyödyllisiä ravintoaineita, kuten kuitua, sisältävien elintarvikkeiden osuutta lasten ruokavaliossa.