Browsing by Title

Master’s thesis on constructing a taper curve, volume equation and merchantable volume equations for Sitka spruce in Ireland. The data was collected in Ireland. The taper curve is based on Laasasenaho’s polynomial function. The thesis also includes various economical calculations and models as well as their comparisons and effects on timber value.

Salmonella- ja kampylobakteerit ovat maailmanlaajuisesti yleisimpiä elintarvikevälitteisiä patogeenejä sekä gastroenteriitin aiheuttajia ja niitä esiintyy yleisesti siipikarjassa. Lukuisissa tutkimuksissa on selvitetty näiden bakteereiden esiintyvyyttä ja siirtymisteitä elintarvikeketjussa ja sen perusteella kehitetty toimenpiteitä niiden kontrolloimiseksi. Tässä työssä tutkittiin kampylobakteereiden ja salmonellan esiintymistä 302 riistalinnun ulostenäytteessä (102 fasaanin, 70 sinisorsan, 30 tavin ja 100 sepelkyyhkyn) fenotyyppiin (ilmiasuun) sekä genotyyppiin (perimään) perustuvilla menetelmillä. Fenotyyppisiä menetelmiä olivat bakteereiden rikastus ja viljely sekä biokemialliset testit ja mikrobilääkeherkkyys, genotyyppisiä taas reaaliaikainen PCR sekä pulssikenttägeelielektroforeesi (PFGE). Tutkimuksessa arvioitiin kaikkiaan kahdeksan alukeparin ja kahden koettimen toimivuutta bakteereiden tunnistamisessa näytteestä eristetystä DNA:sta reaaliaikaisella PCR –menetelmällä pohjautuen sekä SYBR Green- että TaqMan –tekniikkaan. SYBR Green –tekniikkaan perustuvassa menetelmässä kampylobakteereiden tunnistukseen käytettiin viittä ja salmonellalle kolmea alukeparia, ja näillä alukkeilla saadut positiiviset näytteet varmistettiin sekä salmonellan että kampylobakteereiden suhteen kahteen TaqMan –koettimeen ja –alukepariin perustuvalla menetelmällä. Lopuksi reaaliaikaisen PCR:n eri ajo-olosuhteiden sekä käytettyjen reagenssien välisiä eroja verrattiin määrittämällä reaktioiden monistumistehokkuus standardisuorien avulla. Lisäksi osa bakteereista karakterisoitiin PFGE:llä ja biokemiallisilla testeillä sekä määritettiin niiden mikrobilääkeherkkyys. Työ tehtiin Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osastolla. Kaikki tutkitut ulostenäytteet olivat peräisin tarhalla kasvatettavista riistalinnuista, joita esiintyy Suomessa myös luonnonvaraisina. Reaaliaikaisen PCR:n tulosten perusteella kampylobakteereita esiintyi eniten sorsalintujen ulostenäytteissä (näytteistä lähes 80 % oli 16S rRNA:n monistumisen perusteella SYBR Green –tekniikalla positiivisia), kun taas sepelkyyhkyissä (25 % näytteistä oli positiivisia) ja fasaaneissa (lähes 20 % näytteistä oli positiivisia) paljon vähemmän. Salmonellan suhteen kaikki näytteet olivat negatiivisia. TaqMan – tekniikkaan perustuva reaaliaikainen PCR – menetelmä osoittautui SYBR Green – menetelmää luotettavammaksi bakteereiden tunnistuksen suhteen, koska osa jälkimmäisellä menetelmällä testatuista positiivisista näytteistä oli TaqMan – menetelmällä negatiivisia. Standardisuorien perusteella reaktioiden tehokkuuksien välillä ei ollut merkittävää eroa. Pulssikenttägeelielektroforeesin tuloksena SmaI – restriktioentsyymillä saatiin tyypitettyä 18 kampylobakteerikantaa, jotka kuuluivat kaikki samaan genotyyppiin.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomessa vuonna 2018 järjestetyssä syöttöpreemiohuutokaupassa saatujen tarjousten suhteutumista huutokauppateorian mukaisiin odotuksiin optimaalisista tukitasoista. Lähtökohdaksi yritysten optimaalisen tarjousstrategian tarkasteluun valittiin yksityisten arvostusten perushuutokauppamalli. Koska voimalaitoshankkeen tarvitsemaa tukitasoa määrittää keskeisesti yrityksen näkemys hankkeensa kannattavuudesta ilman tukea, lähestytään optimaalisen tukitason tarkastelua tässä työssä nimenomaan kannattavuusnäkökulmasta. Työkaluna käytetään nettonykyarvomenetelmää, ja kannattavuusanalyysin avulla muodostetaan hankekohtaiset arviot kannattavuuden edellyttämistä sähkön hinnoista, jotka kattaisivat hankkeiden elinkaaren aikaiset nettokustannukset tarkastelluilla WACC-laskentakoroilla. Keskeinen osa tutkimusta on myös tuotantoarvioiden laatiminen kullekin tarjotulle voimalaitoshankkeelle, joista kaikki koskevat maalle rakennettavaa tuulivoimaa. Työssä hyödynnetään luvanvaraisesti huutokaupan toimeenpanneelta viranomaiselta (Energiavirasto) saatua tarjousaineistoa, Suomen tuuliatlaksen tuulisuusaineistoa, sekä laitevalmistajilta saatuja tuuliturbiinien tehokäyriä. Tulosten perusteella tukihuutokaupassa saadut tarjoukset eivät juuri vastaa huutokauppateorian mukaisia odotuksia optimaalisista tukitasoista. Hankkeiden kannattavuuden vaatimat sähkön hinnat eivät seuraa odotetusti tarjottujen preemioiden tasoa, vaan hajautuvat korkeampiin ja matalampiin tarjousten tasoista huolimatta. Kannattavuusanalyysin perusteella alhaisemmat tukitasot tarvitseville hankkeille on tarjottu hyvinkin korkeita preemioita, kun taas moni korkeampien kustannusten hanke näyttäisi tarjonneen verrattain alhaista preemiota kannattavuuden vaatimaan hintatasoon nähden. Erot voivat johtua niin poikkeamista tässä työssä arvioiduista tuloista ja menoista, kuin myös sovelletusta mallista ja sen oletuksista. Tämä tutkielma täydentää uusiutuvan energian tukihuutokauppojen tutkimusta toteutuneeseen huutokauppaan perustuvilla havainnoilla.

Maatiloilla varaudutaan vahinkoriskin varalle yleensä vakuutuksilla. Työkonevahingon sattuessa vahinkoriski realisoituu, jolloin vakuutustuote konkretisoituu. Vahinkotarkastus on usein osana vakuutusyhtiön ja viljelijän välistä korvauskäsittelyprosessia. Tutkimuksessa tutkitaan viljelijöiden kokemaa vahinkotarkastuksen laatua työkoneiden tarkastuksessa, mieltymyksiä vahinkotarkastuksen ja korjaamon suorittaman sähköisen tarkastuksen välillä sekä valmiuksia tehdä sähköinen tarkastus omatoimisesti. Tavoitteena on löytää keinoja parantaa vahinkojen korvauskäsittelyprosessia vahinkotarkastuksen osalta. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiolan kanssa. Vahinkotarkastuksen palvelun laatu selvitettiin SERVQUAL-menetelmän ja palvelun laadun osatekijöiden avulla. Vahinkotarkastuksen palvelun laatu koettiin hyvänä vain konkreettisen ympäristön osalta. Pääosin laatu koettiin heikkona. Vastaajat pitivät laadun osatekijöistä tärkeimpinä palvelun luotettavuutta ja reagointialttiutta, mutta näiden laatu koettiin kaikista heikoimpana. Luotettavuuden osalta naudanliha- ja emolehmätilat kokivat laadun parempana kuin muut tuotantosuunnat. Viljelijöiden mieltymyksiä vahinkotarkastajan ja korjaamon suorittaman sähköisen tarkastuksen välillä selvitettiin palvelun laadun osatekijöitä hyväksikäyttäen. Vastaajat suosivat kaikkien laadun osatekijöiden osalta sähköistä vahinkotarkastusta enemmän kuin vahinkotarkastajaa. Eniten sähköistä tarkastusta suosivat kaikista nuorimmat vastaajat ja ne, jotka olivat kokeneet vahinkotarkastuksen palvelun laadun kaikista heikoimpana. Vastaajien valmiutta suorittaa sähköinen tarkastus omatoimisesti vaikuttaisi rajoittavan eniten kustannusarvion teko ja lisäajan käyttö vahingon selvittelytyöhön. Tämä tarkastusmuoto soveltuu huonosti suurehkoihin vahinkoihin, joissa kustannusarvion teko on haastavampaa ja aikaa kuluu enemmän. Toisaalta tarkastusmuoto näyttäisi soveltuvan pienempiin vahinkoihin. Tutkimus antaa vahvan kannusteen sähköisen vahinkotarkastuksen käyttämiselle maatilan työkonevahinkojen tarkastuksessa. Kustannusten hallitsemiseksi tulisi pyrkiä sopimuskorjaamoverkostoon, jolloin voidaan sopia korjauskustannusten tasosta ja säästää tarkastuspalkkioissa. Vahinkotarkastajan käyttö tulee jossain tapauksissa olemaan aina välttämätöntä. Vahinkotarkastuksessa tulee kehittää erityisesti palvelun luotettavuutta ja reagointialttiutta.

Kasvitaudit aiheuttavat sadonmenetyksiä ja vaikuttavat näin viljelijän taloudelliseen tulokseen ja kuluttajahintoihin. Kasvitautien torjuntaan on olemassa useita keinoja, mutta usein viljelijät käyttävät kemiallista torjuntaa. Ammattiviljelijät siirtyvät noudattamaan integroidun torjunnan yleisiä periaatteita vuoden 2014 alusta alkaen. Integroidun torjunnan tarkoituksena on vähentää kemiallisen torjunnan tarvetta. Maataloudessa on toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten vuoksi jouduttu tehostamaan tuotantoa, joka on johtanut viljelykierron yksipuolistumiseen ja viljelymenetelmien muutoksiin. Tapahtunut kehitys on suotuisaa kasvitautien leviämiselle. MTT:n Hyötygeeni-hankkeessa ohralajikkeiden taudinkestävyyttä on jalostettu maatiaislajikkeiden avulla kolmea kasvitautia vastaan: verkkolaikkua, rengaslaikkua ja härmää. Jalostettuja lajikkeita on viisi: jokaisen yksittäisen kasvitaudin kestäviä ja lisäksi härmän ja verkkolaikun kestävää sekä verkko- ja rengaslaikun kestävää. Taudinkestäviä lajikkeita viljelemällä fungisidien (kasvitautien torjunta-aineiden) tarve poistuu. Tällöin säästöjä saadaan aine-, kone- ja työkustannuksissa. Taudinkestävyyden jalostus kuitenkin heikentää lajikkeen muita ominaisuuksia ja viljelijälle on olennaista tuotannosta saatava voitto. Tällöin kustannussäästöjen on oltava suuremmat kuin alentuneesta sadosta johtuvat tuottotappiot. Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla maatiaislajikkeiden taudinkestävyydellä jalostettujen ja tautialttiiden ohralajikkeiden viljelystä saatavia taloudellisia hyötyjä. Tutkimuksessa käytettiin kahta aineistoa: taudinkestävien lajikkeiden satotappiokokeita kasvukaudelta 2010 ja eri fungisidien torjuntatehokkuutta mittaavia kenttäkokeita kasvukausilta 1999–2010. Tutkimuksen teoria perustuu klassiseen tuotantofunktioon ja lyhyen aikavälin voitonmaksimointiin. Tutkimusmenetelminä käytettiin varianssi- ja regressioanalyysia ja hyödynnettiin lineaarista sekamallia, jolla voitiin minimoida sääolosuhteiden ja koepaikkojen vaikutukset tuloksiin. Lisätuottojen vertailu onnistui tutkimuksessa paremmin varianssianalyysilla. Regressioanalyysin hyödyntäminen oli ongelmallista kenttäkokeiden järjestelyjen ja kasvitautien luonteen vuoksi. Kenttäkokeiden keskimääräisellä tautiesiintymällä fungisidien käyttö oli kannattavampaa kuin taudinkestävien lajikkeiden viljely. Ainoastaan härmän ja verkkolaikun kestävän lajikkeen lisätuotot olivat lähes yhtä suuret kuin taloudellisesti parhailla fungisideilla käsiteltyjen alttiiden lajikkeiden. Taudinkestävien lajikkeiden hyödyt tulevat paremmin esille, kun kasvitautiesiintymä lisääntyy ja fungisidien hinta kasvaa suhteessa ohran hintaan.

Suomessa päivittäistavarakauppa on keskittynyt muutamalle suurelle kaupan keskusliikkelle, mikä on johtanut niiden vahvistuneeseen valta-asemaan suhteessa tavarantoimittajiin. Yksi keskeinen kohde, johon kaupan vahva valta-asema vaikuttaa on valikoimatyöskentely, joka on tärkeä osa sekä kaupan että tavarantoimittajan toimintaa. Tavarantoimittajien tavoitteena on saada omille tuotteilleen mahdollisimman hyvät valikoimaluokitukset, jolloin ne pyrkivät vaikuttamaan kaupan valikoimapäätöksiin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin niitä vallan lähteitä, joihin tavarantoimittajan vaikutusmahdollisuudet perustuvat. Tutkimuskysymys jakautui tavarantoimittajan keskeisten vallan lähteiden selvittämiseen sekä vallan lähteiden käytön kartoittamiseen päivittäistavarakaupan valikoimatyöskentelyssä. Tutkimus tehtiin tavarantoimittajan näkökulmasta ja tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla tavarantoimittajyritysten edustajia. Teoriaosuudessa tarkasteltiin valikoimatyöskentelyä ja valtaa käsittelevää kirjallisuutta sekä aiheista aikaisemmin tehtyjä tutkimuksia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostettiin kirjallisuudessa tunnistetuista tavarantoimittajan mahdollisista vallan lähteistä, jotka ryhmiteltiin eri vallan muotojen alle. Viitekehys toimi haastattelujen perustana sekä aineiston analysoinnin lähtökohtana. Haastatteluissa vastaajille esitettiin lauseväittämiä, jotka liittyivät teoreettisessa viitekehyksessä tunnistettuihin vallan muotoihin ja lähteisiin. Tutkimuksen tuloksena tunnistettiin tiettyjä vallan lähteitä, joita tavarantoimittajat voivat hyödyntää pyrkiessään vaikuttamaan kaupan valikoimapäätöksiin. Tutkimuksessa tunnistetut tavarantoimittajan vallan lähteet voidaan ryhmitellä neljän isomman kokonaisuuden alle: 1) tavarantoimittajan ja kaupan välinen suhde, 2) lisäarvon tuottaminen kaupalle, 3) tavarantoimittajan merkittävä markkina-asema sekä 4) tavarantoimittajan markkinointipanostukset. Vallan lähteiden käyttö ilmenee valikoimatyöskentelyyn liittyvissä säännöllisissä tapaamisissa tavarantoimittajan ja kaupan välillä. Tavarantoimittajan pyrkii vakuuttamaan kaupan ja yksittäisen ostajan valikoimaehdotuksensa hyvyydestä. Käytännössä tämä edellyttää yleensä luottamuksellisen suhteen ja uskottavuuden saavuttamista kaupan kanssa. Keskeisenä liikkeenjohdollisena johtopäätöksenä nousi esille tavarantoimittajan asiantuntijuuden ja osaamisen merkitys valikoimatyöskentelyssä. Kaupan rajallisista resursseista ja suuresta työnkierrosta johtuen tavarantoimittajalla on mahdollisuus ottaa rooli tuoteryhmiensä parhaana asiantuntijana. Viemällä laadukasta ja eri näkökulmia yhdistävää tietoa kaupalle on tavarantoimittajalla paremmat mahdollisuudet vaikuttaa valikoimatyöskentelyyn. Tavarantoimittajien olisi tulevaisuudessa myös hyvä yhä enemmän kiinnittää huomiota omien tuotteidensa ja brändiensä riittävään erilaistamiseen. Kuluttajatarpeisiin aidosti vastaavat tuotteet tuottavat kaupalle lisäarvoa, jolloin myös niiden valikoimiin pääsy on todennäköisempää.

Given the urgency of the drastic reduction targets for air traffic, it is necessary to assess which different actions will benefit the achievement of the targets in the short-term. Investments in new and lower-emission aircrafts take time, making them long-term solutions. The introduction of alternative jet fuels, in turn, are impaired by inadequate production levels and lack of economic viability. The benefits of climate offsetting will only be seen in the long term, despite short-term actions. This study presents different tax instruments as the only solution to reduce aviation emissions in the short-term, in the absence of abatement technology. In this Master's thesis I examined, how taxation as a policy instrument can curb aviation emissions in the short-term. The policy instruments considered were fuel, ticket and seat tax and VAT, as well as emissions trading. The impact of the taxes were tested on three different one-way routes. The selected routes included a domestic flight and one intra- and inter-EEA flights. The analysis of short-term emission reduction measures assumed a monopolistic market structure, where the focal airlines have market power. The results were derived by optimizing the flight ticket price from the airline’s profit function, which was used to estimate the number of passengers on the given routes, and thereby the weight of the aircraft as well as the final fuel consumption and the emissions. The results showed, that emission reductions for all the given policy instruments remained very low in the short-term. This finding was not only due to insufficient tax levels, but also to the relatively low share of the passengers in the total emissions. Of the selected instruments, the smallest emission reduction was achieved by emissions trading, and the largest reductions by ticket and value-added tax. The seat tax was not found to have any impact on the emissions. Looking at airline profits, it was found that despite the highest emission reduction figures, the impact of the ticket tax on profits was relatively low compared to other instruments. The largest losses and highest tax revenues were generated from VAT on flight tickets. In addition to emissions trading, the fuel tax was the only policy instrument directly linked to emissions. The increase in fuel prices caused by the fuel tax could make alternative jet fuels, such as synthetic fuels, competitive in the markets. Achieving significant emission reductions in the short-term would require cutting entire flights. However, a significant reduction in passenger numbers could be avoided by seeking to increase the passenger load factors. In reality, airlines have multiple ways to adjust to the given policy instruments. The future research could be extended to consider also other forms of policy adaptation and long-term adaptation strategies.

Tieliikenteen päästöt ovat merkittävä ongelma ja siksi niitä pyritään vähentämään erilaisin keinoin. Henkilöautoilu on vakiintunut arjen liikkumisen tapa, jonka vuoksi on tärkeää tutkia keinoja, joilla sen aiheuttamia päästöjä saataisiin vähennettyä. Aiemman tutkimuskirjallisuuden valossa täyssähköautot tarjoavat päästöongelmaan potentiaalisia ratkaisukeinoja ja useat valtiolliset tahot ovatkin ottaneet tavoitteekseen vähentää merkittävästi tieliikenteen päästöjä erityisesti lisäämällä täyssähköautojen osuutta autokannassa. Täyssähköautot ovat toiminta- ja käyttöperiaatteiltaan tavanomaisiin polttomoottoriautoihin verrattuna hyvin erilaisia, joten on ymmärrettävää, että niiden hankintaan liittyy paljon pohdittavaa. Koska täyssähköautojen määrän lisääntymistä toivotaan, on tärkeää ymmärtää kuluttajien arvioita täyssähköautojen hyödyistä ja haitoista. Aihetta on tutkittu Suomessa aiemmin vain vähän, ja laadullista tutkimusta aiheesta ei löydy juuri lainkaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää laadullisin menetelmin, millaisia hyötyjä ja haittoja kuluttajat liittävät täyssähköautoihin ja kuinka ympäristöystävällisenä täyssähköautot koetaan. Lisäksi tavoitteena on selvittää mahdollisen ympäristöystävällisyyden kokemuksen merkitystä. Tutkimusta ohjaa kaksi tutkimuskysymystä; 1. Miten täyssähköautojen hankintahalukkuutta ja -haluttomuutta on mahdollista selittää ja tulkita laajennettua teknologian hyväksymismallia käyttäen? 2. Minkälaisia motivaatioita ja perusteluita erilaiset kuluttajat tuovat esiin täyssähköauton hankintaan liittyen? Teoreettisen viitekehyksen muodostivat disruptiivisten innovaatioiden käsite sekä teknologian hyväksymismalli, jota tutkimuksessa laajennettiin koskemaan myös ympäristönäkökulmia. Tutkimuksessa haastateltiin puolistrukturoitua haastattelutekniikkaa hyödyntäen yhteensä kahdeksaa, suurten kaupunkien alueella tai niiden välittömässä läheisyydessä asuvaa kuluttajaa. Otannasta 50 % omisti täyssähköauton, ja 50 % joko toisenlaisen auton tai ei autoa lainkaan. Haastateltavista puolet kertoi olevansa miehiä ja puolet naisia. Lisäksi puolella haastateltavista oli tai olisi mahdollisuus ladata täyssähköautoa kotonaan. Latausmahdollisuus otettiin osaksi otannan valintakriteerejä, jotta tutkimuksessa voitaisiin havainnoida sen vaikutuksia täyssähköautoihin suhtautumiseen. Tuloksien mukaan kokemus täyssähköauton helppokäyttöisyydestä ja hyödyllisyydestä oli suoraan yhteydessä myönteiseen suhtautumiseen täyssähköautoista, ja suhtautumisen laatu oli yleisesti myönteinen. Keskeisimmät motiivit täyssähköauton hankinnalle liittyivät täyssähköauton koettuun ympäristöystävällisyyteen, taloudellisiin hyötyihin ja mukavuuteen. Kun täyssähköautoon suhtauduttiin myönteisesti, viitattiin useimmiten täyssähköauton lähipäästöttömyyteen, edullisempiin käyttökustannuksiin, arkisen latauksen ja käytön helppouteen, sekä täyssähköauton ajo- ja käyttömukavuuteen tai suorituskykyyn. Kun täyssähköautoon suhtauduttiin kielteisesti, viitattiin useimmiten latausinfrastruktuurin rajoitteisiin, matkanteon hitauteen tai ohjelmisto-ongelmiin. Kielteisimmin täyssähköautoon suhtautuivat muut kuin täyssähköautoilijat, ja myönteisimmin täyssähköautoilijat. Kotilatausmahdollisuus tai sen puute ei vaikuttanut merkittävästi suhtautumiseen täyssähköautoilusta. Puolelle haastatelluista koettu ympäristöystävällisyys oli joko tärkeä tai erittäin tärkeä hankintaa puoltava kriteeri. Ympäristöystävällisyyden merkityksellisyys näkyi altruistisempana ja objektiivisempana ulottuvuutena, jota tarkasteltiin moniulotteisemmasta, sosiaalisesti sekä yhteiskunnallisesti laajemmasta näkökulmasta kuin muita myönteisen tai kielteisen arvottamisen argumentteja. Ympäristönäkökulmien lisääminen teknologian hyväksymismalliin osoittautui hyväksi ratkaisuksi, kun tavoitteena on tutkia ympäristöystävällisyyden puolesta disruptiivisia teknologioita. Tätä olisi perusteltua käyttää myös jatkotutkimuksessa.

Abstract: Forest education is an essential component in achieving environmental, social, and economic development goals (FAO, 2020). The requirements for new forest professionals are changing (Jegatheswaran et al., 2018). Demands at the workplaces are evolving nowadays relatively fast, putting pressure towards faster adaptation in education programs (Arevalo et al., 2010). In some cases, old education schemes are not able to provide sufficient skills and competencies for new professionals (Jegatheswaran et al., 2018). Comparing the global situation has remained a challenge due to lack of comparable global data. The survey that this study is based on was produced by the Global Forest Education Project during 2020-2021 (Rekola & Sharik, 2022. This survey aimed for all levels of education from primary school to tertiary education (Rekola & Sharik, 2022). This global data set presents a unique opportunity to study forest education at a global scale. The aim of the project was to identify how the current situation is perceived and what the main challenges are for forest education in the future. The globe was split into six regions according toa classification adopted by FAO (Food and Agricultural Organization): (Africa, Asia and the Pacific, Latin America and the Caribbean, Europe and Central Asia, Near East and North Africa and North America). The survey included three different target respondent groups: Professionals, teachers, and students. This study will focus on university-level education. The focus of this study is on following topics: how different forest education topics were perceived to be covered among the study regions? Is resource availability an issue for forest education at tertiary-level? What are the most used teaching and learning approaches and what type approaches educators would like to use more? Do skill and competencies of graduating students meet needs for social and market needs and do all respondent groups have similar views about the situation? Forest education topics had similar trends among the regions, but some topics had some regional variation. E.g., in Europe and Central Asia and North America did put less focus on agroforestry when compared to other regions. The general trend in answers among the regions was that in North America perceived coverage of topics was highest. Near east and North Africa had lowest mean response values and the other regions had quite similar perception about the coverage of different forest education topics. Same trend that was noticeable in education topics can be recognized in resources available for the education, were highest mean response value came from North America and the lowest one from Near East and North Africa. There was also some regional variation E.g., In Africa the availability of teachers was higher than other resources when compared to other regions. Lectures was the most used teaching method in every study region. project-based learning, practical field training and problem-based learning were the three methods that teachers would prefer to use more. The readiness of graduating students to enter the workforce was perceived to be highest in North America and lowest in Near East and North Africa. Among the respondent groups most pessimistic view about the readiness of a graduating student to enter the workforce was from professionals and teachers. All covered topics were perceived to have global mean response value “less then sufficiently covered”, which indicates that the coverage of most of the topics should be increased globally. Only in Europe and Central Asia and in North America resources available for education reached threshold “moderately available”, especially in Africa and Near East and North Africa there seems to be a lack of resources for education. Despite this in Africa the readiness of graduating students was similar to Europe and Central Asia.

Rakennekehityksen ja kiristyvän kansainvälisen kilpailun myötä maitotilojen on tehostettava toimintaansa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten maitotilojen teknistä tehokkuutta, tuottavuutta ja niiden muutosta ajassa. Tutkimustulosten perusteella etsittiin yhdistäviä ja erottavia selittäviä tekijöitä tilojen välillä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin panosorientoitua DEA-analyysia, joka laski kaikille tiloille tehokkuusluvut välille [0-1]. Lisäksi tutkittiin Malmquist-indeksin avulla tehokkuuden ja tuottavuuden muutosta ajassa. Tutkimusaineistona oli Luken (ent. MTT) kannattavuuskirjanpitoaineisto, joka sisälsi havainnot vuosilta 2007 – 2012. Kirjanpitoaineistosta karsittiin tutkimukseen 250 tilan joukko. Tulosten perusteella vuosittaiset tehokkuusluvut olivat pysyneet keskimäärin melko samana. Tukien vaikutus tehokkuuslukuihin oli suurin pohjoisimmilla tukialueilla (C2P, C3, C4). Luomutilat olivat tehokkaampia kuin tavanomaiset tilat mutta ilman tukia ei havaittu merkittävää eroa. Keskituotoksen noustessa tehokkuusluku kasvoi ja skaalatehokkuus nousi. Korkeimman eläintiheyden (yli 1,2 ey/ha) ja peltoviljelyn intensiteetin (yli 60 000 MJ/ha) havaittiin indikoivan suurinta tehokkuutta. Tutkimusajanjakson aikana tiloilla havaittiin teknologista kehitystä ja tuottavuuden nousua. Tilan omavaraisuuden laskiessa teknologisen kehityksen havaittiin olevan nopeampaa. Velkaisimmilla tiloilla tuottavuus kasvoi nopeiten. Tehokkuudelle ja tuottavuudelle voidaan löytää useita selittäviä tekijöitä, joita voidaan hyödyntää benchmarkingissa.