Browsing by Title

Suomen hirvenmetsästykseen omaksuttiin 1970-luvun alussa valikoivan metsästyksen periaatteet, joiden tavoitteena oli maksimoida vasatuotto hirvikannan ikärakennetta muuttamalla. Metsästysstrategiassa tapahtui huomattava muutos, kun hirvisaaliin vasaosuutta lisättiin selvästi. Tämän seurauksena naarashirvien keski-ikä ja vasatuotto kohosivat. Vasojen suuri osuus saaliissa oli keskeinen tekijä hirvikannan rajuun kasvuun. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää saaliin vasaosuuden vaikutusta hirven ikärakenteeseen ja vasatuottoon Savonrannan ja Sodankylän riistanhoitoyhdistysten alueilla. Tutkimusalueet valittiin hyvin erilaisten hirvisaaliin vasaosuuksien perusteella, sillä Savonrannan vuosien 1994-2003 saaliin vasaosuuden keskiarvo oli 50,1 % ja Sodankylän 19,6 %. Tutkimuksen ennakko-olettamuksena oli, että erilaisten saaliin vasaosuuksien pitäisi vaikuttaa aikuistuvan ikäluokan suhteellisen osuuden kautta hirvipopulaation keski-ikään ja sitä kautta vasatuottoon. Ikärakenteen osalta tutkittiin naaraiden, valtasonnien eli 6,5-9,5-vuotiaiden uroshirvien ja vähintään 8-piikkisten urosten ikärakennetta. Tutkimus rakentui hirven iänmääritysaineiston ympärille, joka kerättiin Savonrannan ja Sodankylän riistanhoitoyhdistysten hirvenmetsästäjien avustuksella vuosina 2003 ja 2004. Iänmääritysaineistossa oli yhteensä 244 hirveä. Näistä oli naaraita 152 ja uroksia 92 kpl. Hirven ikärakennetietojen saamiseksi suoritti tutkimuksen tekijä iänmäärityksen hammasnäytteistä. Iänmääritys tehtiin hammassementtikerroksiin perustuvaa menetelmää käyttäen, jota varten sahattiin poikittaisia hammasleikkeitä hirven ensimmäisestä etuhampaasta (I1). Tutkimuksen aineistoon kuuluivat myös Savonrannan ja Sodankylän hirvihavaintokorttien perusteella saadut vasatuottotiedot vuosilta 1995- 2004 ja Riistawebin saalistiedot vuosilta 1994-2003. Tutkimuksen perusteella hirvisaaliin vasaosuus vaikuttaa Savonrannan ja Sodankylän riistanhoitoyhdistysten naaraiden ikärakenteeseen. Kaksivuotisesta aineistosta saatiin Savonrannan naaraiden keski-iäksi 6,40 vuotta. Sodankylän naaraiden keski-ikä oli 5,09 vuotta. Myös naaraiden ikäjakaumat olivat hyvin erilaiset. Hirvisaaliin vasaosuus ei sen sijaan vaikuta Savonrannan ja Sodankylän valtasonnien ja vähintään 8-piikkisten urosten ikärakenteeseen. Savonrannan valtasonnien keski-ikä oli 7,21 vuotta ja Sodankylän 7,07 vuotta. Savonrannan vähintään 8-piikkisten urosten keski-ikä oli 5,82 vuotta ja Sodankylän 5,91 vuotta. Tutkimuksella saatiin selville saaliin ikärakenne, elävän hirvikannan ikärakenteen tutkiminen vaatii laajempia tutkimuksia. Hirvisaaliin vasaosuus vaikuttaa Savonrannan ja Sodankylän riistanhoitoyhdistysten vasatuottoon. Naaraiden ikärakenteen erot näkyivät osaltaan hirvihavaintokorttien ja näytenaaraiden perusteella lasketuissa vasatuottotiedoissa. Saaliin vasaosuus vaikuttaa välillisesti hirven vasatuottoon, sillä se vaikuttaa ensin naaraiden ikärakenteeseen, joka vaikuttaa edelleen vasatuottoon.

Tutkimus tarkastelee kuluttajien arjen ruokavalintoja. Tarkastelen kuluttajien valintaympäristön muutoksen näkyvyyttä arjen ruokavalinnoissa. Analysoin aihetta kuluttajien arjen ruokavalintojen perusteluiden kautta. Tutkimuksen empiirinen osa koostuu 11 yksilöhaastattelusta sekä ruokaostoksista otetuista valokuvista. Tutkimuskohteena ovat tavallista ruokakauppaa käyttävät kuluttajat. Tutkimuksen viitekehys rakentuu muutoksen ympärille. Aineistosta paljastui kolme pääteemaa, jotka ovat ruoan valinta, terveellisyys sekä ekologisuus. Kuluttajat ovat valinnan edessä useita kertoja päivässä. Kaupan valintamahdollisuudet ovat kasvaneet ja monipuolistuneet maapalloistumisen myötä. Valinnanvaihtoehdot, tieto terveellisyydestä sekä ymmärrys kulutuksen vaikutuksista ympäristön tilaan lisääntyy. Ruokavalinnoillaan kuluttajat rakentavat identiteettiään sekä viestivät sosiaalisesta asemastaan. Arjen valintoja pyritään helpottamaan rutiineilla. Ruokavalintoihin vaikuttavat järkiperusteet. Haastatteluaineiston mukaan kuluttajat valitsevat mielestään maukasta ja elämäntilanteesta riippuen edullista ruokaa. Valintaa ohjaa myös yksilön oma hyvinvointi sekä ympäristösyyt. Aineiston perusteella kuluttajat kokevat laadukkaan, puhtaan sekä itse valmistetun ruoan terveelliseksi ruoaksi. Haastattelujen perusteella kuluttajat pohtivat valintojen ekologisuutta. Kotimaista ruokaa pidetään ekologisesti järkevänä valintana. Luomu ja lähiruoka yhdistetään vihreisiin valintoihin. Kuluttajat perustelivat ostoksiaan järkisyillä ostaessaan tuotteita, jotka eivät vastanneet kuluttajien käsityksiä oikeista valinnoista.

During the last years there have been concerns about farmers’ well-being at work. These concerns are caused by the weak profitability and mental load of farming and they are justified because farmers’ well-being at work and ability to work has been found to be weaker than in the other occupational groups. The farm work might sometimes be lonely, and farmers might not see their signs of exhaustion. In this case it could be helpful if organizations working in agriculture could notice the situation and advice farmers where they could get help. This kind of early support is one good way to assist farmers’ well-being at work. This study was conducted for the Farmers’ Social Insurance Institution Mela in the Support the Farmer Project to help to develop an early support model. The project’s objective is to help farmers instantly and to offer early support. The underlying goal of the project is to aggregate different organizations to implement an early support model. This organization form is called Support the Farmer Organization Network. The aim of this study was to examine how to make this Organization Network functional. The study investigated visions related to the network and social support by eight organizations working in agriculture in Central Finland. The research data was collected in theme interviews and a web survey. After the interviews had been recorded and transcribed, the whole research data was analysed by using thematizing and typecasting. The theoretical framework for this study was social network theory and the research theme was approached from a network management perspective. Based on this research, the farmers’ situation raises concern and early support is considered important. Participation in the Organization Network was considered positively however, early support should not be too time consuming. To work the Support the Farmer Organization Network requires a coordinator who should activate the regional organizations to implement early support. In order for the regional organizations to commit themselves to early support, the organizations’ contact persons should participate in the networks’ events. Based on the results, the Support the Farmer Organization Network seems to have good possibilities to be functional.

Herukan tuoremarkkinoiden kasvaessa maailmalla on kehitetty kasvatustapa, jonka avulla herukan tertuista ja marjoista yritetään saada mahdollisimman houkuttelevia. Cordon-menetelmässä herukkapensaassa kasvatetaan vain 2-4 pääversoa, jotka tuetaan rivin suuntaisiin tukivaijereihin. Pensaita uudistetaan vuosittain leikkaamalla satoa tuottaneet sivuversot pois jättäen vain uudet satoa tuottavat versot jäljelle. Menetelmän sopivuutta Suomen oloihin tutkittiin valkoherukalla Piikkiössä vuosina 2014-15. Cordon-leikkaus tehtiin varttuneille herukkapensaille keväällä 2014. Kokeeseen valittiin neljä lajiketta ja yksi numerojaloste. Käsittelyinä kokeessa oli perinteinen- ja cordon-leikkaus sekä avomaalla ja tunnelissa kasvatus. Kokeessa seurattiin pensaiden kasvua, terttujen ominaisuuksia, sadon määrää ja laatua sekä varastosäilyvyyttä. Cordon-pensaat kasvattivat tukevampia versoja, mikä saattoi vaikuttaa suurempaan versokohtaiseen satoon. Pensaskohtainen kokonaissato jäi cordon-pensailla kuitenkin pienemmäksi kuin perinteisillä pensailla. Cordon-pensailla marjat olivat suurempia ja tertut täyteläisempiä, pidempiä sekä marjamäärältään suurempia kuin perinteillä pensailla. Kasvutunneli lisäsi marjojen varastokestävyyttä ja saattoi myös lisätä joidenkin lajikkeiden versojen pituuskasvua. Käsittelyt eivät vaikuttaneet marjojen sokeri- tai happopitoisuuksiin. Lajikkeiden väliset erot olivat yleisesti ottaen suurempia kuin käsittelyjen väliset erot. Cordon-menetelmällä voidaan kasvattaa näyttäviä suurimarjaisia terttuja tuoremyyntiin. Menetelmä sopii hyvin osaksi monipuolistuvan marjatilan tuotantoa, mutta suuren työmäärän ja rajallisten markkinoiden vuoksi kasvatusalat voivat jäädä vähäisiksi.

Maailmalla ja myös Suomessa aikaisemmin yleisesti käytetty puunkyllästysaine, CCA (kuparikromiarsenaatti), sisältää kuparia (Cu) ja kromia (Cr), jotka ovat raskasmetalleja sekä arseenia (As), joka on myrkyllinen metalloidi. Raskasmetallit eivät ympäristöön joutu-essaan hajoa, vaan kertyvät maaperään, vesistöihin sekä kasveihin ja eliöihin päätyen lopulta ruokaketjuun. Cu, Cr ja As ovat ihmisille ja eliöille erittäin myrkyllisiä ja aiheuttavat myös kasveissa myrkytysoireita. Tämän vuoksi CCA-kyllästeen käyttö uuden puun kyllästämiseen kiellettiin Suomessa 2007. Maan puhdistaminen kyllästeen saastuttamilla alueilla on hankalaa kuparin, kromin ja arseenin yhtäaikaisen esiintymisen takia. Fytoremedaatio on ekologinen ja taloudellisesti kestävä keino, jossa käytetään hyväksi kasvien kykyä puhdistaa maata ja tehdä haitta-aineita vaarattomaksi. Fytoekstraktio on eräs fytoremedaatiotekniikka, jossa haitta-aineet kulkeutuvat maaperästä juurien kautta versoon ja poistuvat korjattavan kasvuston mukana. Hyvä fytoremedaatiokasvi kykenee tuottamaan runsaasti biomassaa saastuneillakin mailla ja kerää runsaasti haitta-aineita maanpäällisiin kasvinosiin. Valkolupiinin ja kuituhampun soveltuvuutta CCA- kyllästeen sisältämien kemikaalien saastuttamien maiden puhdistamiseen sekä kykyä kasvaa saastuneilla mailla tutkittiin as-tiakokein. Astiakokeet järjestettiin kasvihuoneessa täydellisesti satunnaistettuna kokeena, jossa koejäseninä olivat eri suhteissa sekoitetut kupari-, kromi- ja arseeni-pitoisuudet. Koe-jäseniä oli neljä (kontrolli, seos 1: 50-50-15, seos 2: 100-100-5 ja seos 3: 300-150-50 mg/kg maata) ja kerranteita kuusi. Kokeessa mitattiin kasvien biomassa ja lehtiala, määritettiin kasvinosien Cu, Cr ja As pitoisuus ja näiden perusteella laskettiin kasvien fytoremedaatiopotentiaali. Tulosten perusteella valkolupiini ja kuituhamppu sietävät hyvin kaikkia lisättyjä haitta-aineita aineita ja ne soveltuvat kuparin ja kromin fytoremedaatioon alueilla, joilla CCA:lla saastuneen maan konsentraatio on alle 200 mg/kg maata. Arseenia ei kertynyt kumpaankaan kasviin merkittävästi ja ne sopivatkin paremmin arseenin fytostabilointiin. Kuituhamppu ja valkolupiini ovat kuitenkin nopeakasvuisia ja tuottavat suuren biomassan, joten jalostuksen ja geeniteknologian avulla niiden fytoremedaatiopotentiaalia voidaan mahdollisesti kasvattaa. Tämän toteutumiseksi tarvitaan kuitenkin paljon lisätutkimuksia ja kehitystyötä.

Valkoposkihanhet (Branta leucopsis) ovat suhteellisen tuore tulokas Suomen linnustoon. Kesällä hanhet poikasineen viihtyvät merenrantanurmilla. Suuret hanhiparvet kilpailevat nurmien käytöstä kaupunkilaisten kanssa ja aggressiivisesti poikasiaan puolustavat emot ja hanhien ulosteet koetaan nurmilla ongelmaksi. Koska valkoposkihanhi on rauhoitettu, on sen häätäminen hankalaa. Jotta ongelmaan voitaisiin tehokkaammin puuttua, on ymmärrettävä hanhien ruokailukäyttäytymistä, sekä vaikutusta nurmiin paremmin. Tutkimukset hanhien ruokailun vaikutuksesta nurmialueiden kuntoon ja kasvilajivalikoimaan kaupunkiympäristössä puuttuvat. Lisäksi hanhien käyttäytymistä koskevat tutkimukset urbaanissa ympäristössä ovat tähän saakka käsitelleet enimmäkseen hanhien karkottamiseen liittyviä seikkoja. Jotta hanhien ruokailua epätoivotuilla alueilla voitaisiin hallita, on tärkeää tietää miten hanhien ruokailu muuttaa kasvillisuutta, ja miten hanhet käyttäytyvät ruokaillessaan epätoivotuilla alueilla. Työssäni tutkin valkoposkihanhiemojen valppauteen vaikuttavia tekijöitä. Toisena työn osa-alueena käsiteltiin valkoposkihanhien laidunnuksen mahdollisia vaikutuksia rantanurmikoiden kuntoon sekä lajikoostumukseen. Aineisto kerättiin hanhien runsaasti laiduntamilta kohteilta Helsingissä ja Espoossa ja se analysoitiin soveltuvin menetelmin. Kasvillisuusruuduilta saatujen tulosten perusteella kokonaispeittävyys parani neljällä kohteella kuudesta. Nurmen laatu parani kolmella kohteella kuudesta ja nurmen peittävyys lisääntyi neljällä kohteella. Erityisen kiinnostuksen kohteena olivat hanhikkien (Potentilla sp.) sekä niittyhumalan (Prunella vulgaris) peittävyydet. Vuoden 2011 ruuduilla havaittiin hanhikkien peittävyyden eroavan merkitsevästi neljällä kohteella. Vuoden 2013 ruuduilla peittävyyden ero oli merkittävä vain yhdellä kohteella. Laidunnettujen ja laiduntamattomien kohteiden yleisimpiä kasvilajeja katsottaessa havaittiin, että laidunnetuilla alueilla esiintyi yleensä yksi tai muutama valtalaji, kun taas muiden lajien peittävyys jäi pienemmäksi. Laiduntamattomilla kohteilla lajien peittävyydet olivat tasaisempia, eikä selkeitä valtalajeja ollut niin helppo erottaa. Hanhien valppauden havaittiin vaihtelevan eri kohteiden välillä. Runsain valppaus havaittiin sellaisilla kohteilla, joissa ihmisten aheuttamia häiriöitä oli eniten. Hanhien keskimääräinen valppaus laski poikuekoon kasvaessa, kun taas selvää trendiä ikäluokan vaikutuksesta valppauteen ei havaittu. Emojen asema parvessa vaikutti niiden valppauteen, reunalle olevien emojen ollessa valppaampia kuin keskemmällä olevat. Myös poikueen etäisyys vesirajaan vaikutti emolintujen valppauteen, niin että kauempana olevat emot olivat valppaampia. Nurmen laadun ei havaittu vaikuttavan merkitsevästi poikasen ruokailuun käyttämään aikaan, mutta parhaimmilla nurmilla poikasen ruokailun aikana kulkema matka oli keskimäärin lyhyempi kuin heikompilaatuisilla nurmilla. Tulokset hanhien valppaudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä sopivat melko hyvin yhteen kirjallisuuskatsauksesta saatujen tulosten kanssa. Hanhien laidunuksen vaikutuksesta nurmiin ja kasvillisuuteen tulokset eivät olleet aivan yhtä suoraviivaisia. On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että kasvillisuuteen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin hanhet, mikä todennäköisesti osaltaan selittää tuloksia. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin muutoksia peittävyyksissä ja nurmien kunnossa, mikä antanee aihetta jatkotutkimuksiin aiheesta.

The aim of this study was to investigate effect of faba bean on amino acid, glucose, NEFA, BHBA, acetate and insulin concentration in plasma. In addition, AV-difference, extraction, and uptake of nutrients by mammary gland was investigated. The primary purpose of this study was to examine suitability of faba bean as protein feed for dairy cows. Firstly, faba bean was compared to grain based control feed, which did not contain any protein supplement, and it was fed with restrictively fermented silage. Secondly, faba bean was compared to rapeseed meal and mixture of rapeseed meal and faba bean as isonitrogenous and isoenergetic diets. Eight multiparous cows in the experiment were divided into two blocks and replicated 4 × 4 latin square design was used. Concentrates were fed at a rate of 14 kg/d and silage was fed ad libitum. Cows were approximately 100 days in milk in the beginning of the experiment. Rapeseed meal did not increase silage intake as much as expected according to results of earlier experiments. When rapeseed meal was replaced with faba bean, milk production, energy corrected milk production, protein production and fat production increased quadratically. When protein content of the concentrate increased, concentration of essential amino acids increased in plasma. When rapeseed meal was replaced with faba bean, concentration of non-essential amino acids increased linearly. Concentration of histidine in plasma was high on all treatments compared to results of earlier experiments. Concentration of methionine in plasma was at the same level as results of earlier experiments. Extraction of methionine was exceptionally high when rapeseed meal was fed, but uptake rate of methionine by mammary gland was bigger than output rate. Concentration of glucose in plasma was high compared to results of earlier experiments on every treatment. Relative and absolute uptake of glucose by mammary gland was especially high when mixed protein feed was fed. Supply of energy and amino acid profile corresponded well to cows needs with mixed protein feed.

Indoor gardening is continuously increasing among consumers. Consumers and greenhouse entrepreneurs are looking for ways to optimize growing conditions for their plants to produce high quality and good yield. So far, the effects of LED lights on the plant biomass production and on the composition of volatile aroma compounds have been investigated. However, the effects of different lights on the taste and odor of homegrown herbs is yet to be discovered. The aim of this study was to investigate how different light conditions would affect the composition of compounds that are mainly responsible for the specific flavor of selected model plants. The main goal was to investigate what type of volatile compounds could be obtained in plants grown under different light conditions. The second goal was to investigate how non-volatile saliva soluble compounds could be modified due to the different growing conditions. Coriander and dill were selected as model plants. Coriander is globally utilized herb while dill is one of the most used herbs in the Nordic countries. Due to their strong flavor, both of these herbs divide consumer opinions and therefore investigation of their flavor modification is important. Coriander and dill were grown in domestic smart gardens manufactured by Plantui Oy. Used light conditions included control, green and blue light. Control light composed of a combination of blue, green and red light. Light source was LED lights. The herbs were grown at +22 °C and at humidity of 56.5 %. Used nutrients were ready-made mixtures by Plantui Oy. The composition of artificial saliva was optimized with commercial coriander and dill for the investigation of flavor compounds. Coriander and dill samples were extracted with the developed artificial saliva after which the volatile compounds were analyzed by a combination of gas chromatography and mass spectrometry (GC-MS) and non-volatile compounds by a combination of liquid chromatography and mass spectrometry (LC-MS). Principal component analysis (PCA) was utilized to investigate the composition of volatile compounds while partial least squares-discriminant analysis (PLS-DA) was used to investigate the differences in the non-volatile compounds. Used light conditions altered the chemical composition of herb leaves. Also, light conditions had a visible effect on plant growth. For example, herbs grown in blue light germinated weakly and produced less biomass. The profile of volatile compounds in corianders grown under green and blue light differed from those grown under control light. For dill, the profiles differed only for the samples grown under blue light. Majority of the volatile compounds were components of the essential oils of herbs and compounds that enhance stress tolerance. When looking at saliva soluble non-volatile compounds, coriander grown under blue light was different from the one grown under control light while for dill a difference was observed both under blue and green light. Based on the results, special light recipes can be developed to modify the flavor of coriander and dill. Further research is still needed, especially on the effects of light conditions in plant cell signaling and thereby on the morphological changes in plants and as a consequence on their flavor compounds.

The aim of this research was to find out the effect of photoperiod and quantity of light on growth and flowering of arctic bramble (Rubus arcticus L.) cv. Mesma. The object was also to find out the effect of light on development of floral organs in apical buds of root suckers. Three 12 week long standard treatments were: LD (long day, 12 h HPS-light + 12 h incandescent light), SD (short day, 12 h HPS-light) and HPS (24 h HPS-light). Additionally, the effect of changing the light conditions was examined in four treatments: SD->LD (6 wk SD-treatment + 6 wk LD-treatment), SD->HPS (6 wk SD-treatment + 6 wk HPS-treatment), HPS->SD (6 wk HPS-treatment + 6 wk SD-treatment) and HPS->LD (6 wk HPS-treatment + 6 wk LD-treatment). In standard treatments the vegetative growth determined as the dry weight of the shoots was increased in HPS and decreased in SD. Elongation of shoot was enhanced by LD and development of new leaves was increased in LD and HPS. The number of flowers was highest in HPS and lowest in SD. The average dry weight of a flower and the number of flowers in relation to vegetative growth were increased in HPS. In SD growth and flowering were suppressed towards the end of the experiment. When plants were moved from SD to HPS or LD, growth and flowering were continued. Growth and flowering were clearly enhanced by continuous HPS light. Cessation of growth and flowering in SD suggests that the plants were becoming dormant. Growth and flowering continued when plants were moved from SD to LD or HPS, which indicates that plants were not fully dormant. The differences between treatments LD and SD were probably a consequence of dormancy induction in SD. Floral initiation in apical buds of root suckers occurred in all three standard treatments regardless of photoperiod or quantity of light.

The american cranberry (Vaccinium macrocarpon) is a woody perennial plant. Cranberry fruit has been studied for its many different health benefits due to the high level of human health-promoting compounds such as flavonoids and anthocyanins. The growing season is too short in Finland, and the fruits must be harvested before frost. Studies have shown that post-harvest lighting can affect the quality of fruits. Light treatment increases the anthocyanins content and red color in fruits. Lighting during storage might improve also shelf life. The aim was to find out how different light treatments affect different quality characteristics of fruits. In this thesis, the effect of three different light treatments on the accumulation of anthocyanins and phenols during 14 days following harvest in american cranberry fruits was investigated. The light treatment was APL (multispectrum), blue and red light. The control was dark treatment. In addition, the color of the fruits, the sugar content and titratable acids were measured. Light treatments increased anthocyanin content in all varieties compared to dark control. The most effective was APL treatment. The phenol content first (7 days) increased in all varieties, after which the increase continued only in Early Black and Howes varieties. There were statistically significant differences between the light treatments only for these varieties, but only 14 days after the treatments. The treatment did not have significant effect on sugar content or the titratable acids. The berries turned red in light treatments and the color intensity increased. The treatments differed significantly from the dark, but not with each other. The results of this thesis indicate that it would be possible to ripen cranberry fruits during storage. The berries could be harvested half ripe and ripened during storage using lights. There would also be a demand for domestic cranberries in the food industry, allowing imported cranberries to be replaced by a domestic alternative.