Browsing by Title

Tämän Pro gradu tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä lisäarvoa yhteisömerkistä on merkkiä käyttävälle yritykselle ja miten yhteisömerkin käyttö yrityksen tuotteissa vaikuttaa yrityksen brändipääomaan. Yhteisömerkkiä tässä tutkielmassa edustaa Hyvää Suomesta -merkki, joka on pakattuna myytävien elintarvikkeiden alkuperämerkki. Merkkiä käyttää noin 280 yritystä ja se löytyy noin 8000 tuotteesta. Hyvää Suomesta -merkki on yksi Suomen arvostetuimmista brändeistä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu brändipääoman käsitteen ja yhteisbrändäyksen sekä sen yhteydessä vaikuttavan läikkymisefektin ympärille. Lähestymistapa tässä tutkielmassa on laadullinen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teema-haastattelua, jolloin tarkoituksena on saada syvempi ymmärrys haastateltavien käsityksistä tut-kittavaan aiheeseen. Tutkielmaa varten haastateltiin kymmentä Hyvää Suomesta -merkkiä käyt-tävien eri kokoisten yritysten edustajaa. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että Hyvää Suomesta -merkin vaikutukset brändi-pääoman eri osa-alueisiin vaihtelivat neutraalista positiiviseen. Negatiivisia vaikutuksia ei tulos-ten perusteella ilmennyt. Suurin vaikutus merkillä on brändin koettuun laatuun: Hyvää Suomesta -merkin nauttima luottamus siirtyy läikkymisefektin avulla merkkiä käyttävään brändiin. Tulosten perusteella Hyvää Suomesta -merkin tuoma lisäarvo yritykselle ilmenee siten, että merkki vahvistaa yritysten omaa kotimaisuusviestiä sekä toimii ulkopuolisen tahon myöntämänä laatuleimana tuotteelle. Lisäksi Hyvää Suomesta -merkki lisää suomalaisten elintarvikelana yritysten yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja sitä käytetään myös ideologisista syistä.

Ammattitaitoiset työntekijät voidaan nähdä organisaation tärkeimpänä asiana. Lisäksi työntekijät ovat yksi merkittävimmistä tekijöistä pohdittaessa jatkuvan kilpailukyvyn saavuttamista. Tiedon jakaminen yksilöiden välillä ja työntekijöiden osaaminen ovat asioita, joihin organisaatioiden tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Tieto on hyödyllistä organisaatiolle vain, jos tietoa jaetaan organisaation sisällä sekä tiedetään missä tietoa on. Näin ollen organisaation menestyksen kannalta merkityksellistä on se, kuinka yksilöt jakavat ja käsittelevät organisaatiossa olemassa olevaa tietoa. Suurin osa organisaation hallussa olevasta tiedosta on hiljaista tietoa ja sen merkitys on kasvanut nykypäivänä. Tästä syystä tutkielmassa keskitytään hiljaisen tiedon analysointiin. Tutkielmassa selvitetään hiljaisen tiedon jakamisen esteitä elintarvike alan organisaation yksikön näkökulmasta. Tutkielmassa hiljainen tieto määritellään erilaisiksi hyviksi todetuiksi tehokkaiksi toimintatavoiksi, menetelmiksi ja arvomaailmoiksi. Tutkielmassa selvitetään hiljaisen tiedon jakamisen esteitä yksilöiden välillä kohdeorganisaatiossa sekä esitetään kehitysehdotuksia, joilla näitä esteitä voidaan ehkäistä. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimii Ipen (2003) malli yksilöiden välisen tiedon jakamiseen vaikuttavista tekijöistä. Viitekehykseen sisältyvät tiedon luonne, yksilön motivaatio jakaa tietoa, yksilön mahdollisuudet jakaa tietoa sekä organisaatiokulttuuri. Tutkimus on suoritettu laadullisena tutkimuksena, ja tutkimusaineisto on kerätty teemahaastatteluilla. Teoreettisen viitekehyksen ja tutkimusaineiston perusteella avoimella ja positiivisella ilmapiirillä, luottamuksella, palkitsemisella sekä mahdollisuuksilla jakaa tietoa (vuorovaikutus ja aika) on merkittävä vaikutus hiljaisen tiedon jakamiseen kohdeorganisaation yksikössä. Sen sijaan hiljaisen tiedon jakamisen esteiksi yksikössä koetaan tiedon jakamisesta koituva vaiva ja hierarkkinen työyhteisö sekä haaste tunnistaa oma hallussa oleva hiljainen tieto. Kehitysehdotuksiksi tutkielmassa esiin nostetaan tiedon tunnistaminen ja odotusten näkyväksi tekeminen kaikille avoimen keskustelun kautta, perehdytysten kehittäminen sekä riittävän ajan mahdollistaminen hiljaisen tiedon jakamiselle. Kolmanneksi kehitysehdotukseksi nostetaan tehokkaan tiedon siirtymisen mahdollistaminen työntekijöiltä ylemmäs organisaatiossa. Tämä saavutetaan niin, että ylemmän tason toimijat ja johto ovat mahdollisimman helposti lähestyttävissä, ja tiedon jakaminen on mahdollisimman vaivatonta ja helppoa.

The aim of the study was to identify drivers which affect the tendency to conduct timber trade online among private forest owners in greater Helsinki metropolitan area. Drivers were measured using a survey form. The survey form was constructed using an applied Technology Acceptance Model. Mail addresses for the survey were collected from a Finnish forest products company’s customer database. The survey data was gathered using a survey form which was delivered by mail. The form could also be filled online The reference population consisted of 6059 private forest owners from which a sample of 865 private forest owners was taken. The forest owners included in the sample were sent the survey form of which 88 were returned filled. This yields an answer percentage of 10 %. The answers were analyzed using linear regression models. From the individual models a composite model was constructed which was used to explain what the drivers behind private forest owners’ decision to do online timber trade were and how big the effects of a driver were. The biggest drivers according to the data were perceived usefulness, result demonstrability and relevance. Also output quality, perceived ease of use and subjective norm had a positive effect on the tendency to do online timber trade. According to the data it is impossible to say whether voluntariness of use has an effect on the private forest owners’ decision to do online timber trade. The results were mainly in line with previous Technology Acceptance Model based research. The effects of subjective norm and output quality were slightly lower than previous Technology Acceptance Model related studies. There has not yet been any previous research into the tendency to conduct online timber trade in Finland to which the results could be directly compared to.

The aim of this study is to outline what does the complaint for the European Commission concerning unlawful state aids for the forestry organisations reveal about Finnish forestry. In the complaint the competitive position of the Finnish Forestry Centre and Forest Management Associations is described unfair and the flaws of competition in the forest management services are shown serious. The focus of the thesis is to analyse the complex role of the Finnish private forestry organisations through the issues of governance and competition. The research method is a descriptive literature review. The case is described as detailed as possible through its history and political and economic circumstances. The literature consists of books, documents and articles. The topic is approached in the competition legislation framework, in particular, within the control of state aids. In the case the discontent with dominant forestry practices of a private forest owner was converted into a national issue by taking it to the EU level. Through the EU’s state aid regulation and monitoring it was possible to influence the national institutions, which, without complaint, would have been impossible or, at least, slow. Looking at the background of the organisation and state aid system in the Finnish forestry emerged much regularity, which supported the complaint argumentation. The results showed that the established practices and, as well as, organisations’ administrative and operational connections have strongly influenced on how the forestry market activities have evolved and the challenges in operating environment have been addressed. In fact, the problems related to the organisational system and competition setup can be seen occurred in four different forms, which are illustrated with the following themes: general interest, long-established operations models, self-interest and passivity.

Tutkimus tarkastelee yksityisten terveydenhuoltopalveluiden kuluttamista, painottuen kuluttajien tekemiin valintoihin. Tavoitteena on tutkia sitä, mitkä selittävistä tekijöistä, kuten sukupuoli, ikäluokka, kuluttajan keskimääräinen tulotaso, sopimustaso ja alue ovat merkityksellisiä kuluttajien valinnoissa. Tutkimuksessa analysoidaan kvantitatiivisin menetelmin kuluttajien käyttäytymistä selittäviä tekijöitä. Aiempien tutkimuksien perusteella korkeammin koulutetut ja parempituloiset henkilöt käyvät muita useammin terveydenhuollossa, vaikka se suhteutetaan sairastavuuden perusteella arvioituun tarpeeseen. Käynnit yksityislääkärillä ja etenkin työterveyshuollossa ovat jakautuneet suurituloisia suosivasti. Terveyspalveluita hankittaessa tärkeässä asemassa päätöksenteossa on palveluiden käyttöön liittyvät tekijät, kuten kustannukset, palvelun laatu sekä palvelun saatavuus ja saavutettavuus. Palveluita hankittaessa kuluttajat eivät koe palvelun läheistä sijaintia tai pieniä kustannuksia tärkeimmiksi tekijöiksi. Tutkimuksen aineisto koostuu vuonna 2013 työterveyssopimuksen laatineiden asiakasyrityksien henkilöistä, jotka olivat käyttäneet yksityisen terveydenhuolto yrityksen työterveyspalveluita vuosien 2013–2014 välisenä aikana Suomessa. Aineistosta on rajattu pois ne henkilöt, jotka olivat ennen työterveyssopimuksen voimaantuloa käyttäneet kyseisen yrityksen palveluita sekä henkilöt, jotka ovat alle 18-vuotiaita. Logistisella regressioanalyysillä tarkastellaan kuluttajien yksityisten terveyspalveluiden käyttöä selittäviä tekijöitä. Logistinen regressioanalyysi selitti tilastollisesti merkitsevästi kuluttajien käymistä itse maksetuissa palveluissa. Mallissa sukupuoli, ikäluokka, kuluttajan keskimääräinen tulotaso, sopimustaso ja alue selittivät 2,4 prosenttia siitä, miksi työterveyshuollon piiriin kuuluva henkilö käytti itse maksettavia palveluita. Näistä muuttujista kuluttajan ikäluokka ja tulotaso eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä tekijöitä. Aineiston perusteella Etelä-Suomessa on eniten yksityisten terveyspalveluiden itse maksavia kuluttajia. Naiset käyttivät enemmän yksityisen terveydenhuollon palveluita kuin miehet. Miehet kuitenkin käyttivät noin 12 prosenttia enemmän rahaa käyttäessään palveluita. Kuluttajan työterveyshuollon sopimuksen palveluiden laajuus vaikutti merkittävimmin palveluiden käytön kanssa. Kuluttajan tuloilla on vaikutusta käytettyihin palveluiden sekä niiden määriin, mutta ei kuluttajan käymiseen yksityisen terveydenhuollon itse maksettavissa palveluissa. Kuluttajan ikäluokan ei todettu olevan tilastollisesti merkitsevä tekijä, mutta ikäluokassa 35–44 kuluttajien keskimääräisesti käytetty raha oli merkittävästi suurempaa kuin muissa ikäluokissa.

Ruoantuotanto ja sen kestävyys ovat yhä useammin esillä arkipäivän keskusteluissa, sekä politiikassa ja mediassa. Tutkimusten mukaan lasten ja nuorten tieto siitä mistä ruoka tulee, on vuosien mittaan huonontunut, sillä kaupungistuvassa yhteiskunnassa maatalous ei ole enää osa nykynuoren arkipäivää. Vuonna 2014 tuli kestävän ruoantuotannon opetuksesta ensimmäistä kertaa osa yläkoulun biologian opetussuunnitelmaa; aihetta tulisi näin ollen koulussa opettaa opetussuunnitelman mukaisesti. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten yläkoulun biologian opettajat kokevat kestävän ruoantuotannon opetuksen ja mitä haasteita se heille tuottaa. Opettajat saivat myös antaa ehdotuksia opetuksen kehittämiseen. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena vuonna 2022 yläkoulun 7–9 luokkien biologian opettajille Suomessa. Kyselyyn vastasi 46 opettajaa. Kestävyys ruoantuotannossa miellettiin keskimäärin ensisijaisesti ekologiseksi kysymykseksi, vaikka kestävyyden määritelmä on paljon laajempi. Kyselyyn vastanneiden opettajien mukaan perehdytys aiheeseen omissa opinnoissa oli olematonta tai sitä ei ollut lainkaan. Kestävä ruoantuotanto koetaan kuitenkin tärkeäksi aiheeksi, jota tulisi opettaa peruskoulussa. Kysymys siitä, kuuluuko opintokokonaisuus osaksi biologian opintoja, jakoi mielipiteitä. Opettajat olivat avoimia ja kiinnostuneita maatila- ja asiantuntijavierailujen järjestämisestä paikan päällä tai etänä, sekä kokivat sen hyväksi tavaksi oppia uutta ruoantuotannosta. Kuitenkin niin opetuksessa kuin vierailuissa haasteeksi osoittautuivat vahvasti aikarajoitteet, kustannukset ja aiheen opetuksen hankaluus. Haastavina opetuksen aiheina esille nousivat kotieläintuotanto, kasvintuotanto ja eläinten hyvinvointi. Tutkimuksen mukaan opettajat kaipaavat opetuksen tueksi monenlaista materiaalia. Valmiit oppimiskokonaisuudet antaisivat mahdollisuuden käyttää aikaa opetukseen viisaasti ja myös saatavilla oleva tieto olisi ajankohtaisen tutkitun tiedon mukaista. Hankepohjaista toimintaa kaivataan, jotta hyväksi havaittuja toimintatapoja voitaisiin hyödyntää ympäri Suomen. Oppiainerajat ylittävä yhteistyö kestävän ruoantuotannon ympärillä voisi auttaa nuoria löytämään urapolkuja ruoan ja sen tuotannon parista. Saadaksemme kestävästä ruoantuotannosta kiinnostavan, sekä pysyvämmän osan biologian opintokokonaisuutta, tulee opettajia tukea opetuksessa, sekä luoda heille käyttöön kiinnostavaa materiaalia ja kokonaisuuksia, joista innostuvat niin oppilas kuin opettaja. Näin voimme vaikuttaa tulevaisuuden kuluttajien tietoisuuteen ruoasta ja sen tuotannosta, sekä kannustaa kestäviin valintoihin omassa arjessamme.

Alkoholin kulutuksen vähentyessä markkinoille on kasvavissa määrin ilmestynyt alkoholittomia vaihtoehtoja alkoholillisille juomille, joista yleiseen suosioon on noussut alkoholiton olut. Tämän tutkielman tavoite on tuottaa ymmärrystä siitä, millaisiin käyttötilanteisiin alkoholiton olut yliopisto-opiskelijoilla kuuluu ja mitkä arvot ja tekijät motivoivat kulutusta. Alkoholittomaan olueen liittyviä kulutusmotiiveja, käyttötilanteita ja näihin liittyviä kulutusarvoja lähestyttiin laadullisella tutkimuksella teoreettista viitekehystä apuna käyttäen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi kulutusarvojen teorian viisi kulutusarvoa toiminnallinen arvo, sosiaalinen arvo, emotionaalinen arvo, episteeminen arvo ja ehdollinen arvo, joita laajennettiin aikaisemmassa tutkimuskirjallisuudessa tunnistetuilla motiiveihin, kuluttajakuvaan ja kulutuskontekstiin liittyvillä havainnoilla. Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla, joita varten haastateltiin seitsemää yliopisto-opiskelijaa loppuvuoden 2022 aikana. Haastattelut toteutettiin haastateltavien toiveiden mukaisesti kasvotusten tai etäyhteydellä. Haastateltavien hankkimiseksi toteutettiin lomakekysely, jota jaettiin yliopiston sähköpostilistalla sekä olemalla suoraan yhteydessä yliopisto-opiskelijoihin. Haastattelut litteroitiin ja aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Sisällönanalyysissä aineisto luokiteltiin kulutusarvojen teorian mukaan viiteen yläluokkaan sekä aineiston perusteella muodostuneisiin alaluokkiin. Tutkimuksessa havaittiin yliopisto-opiskelijoiden alkoholittoman oluen kulutuksen olevan erityisesti toiminnallisten ja episteemisten arvojen motivoimaa erilaisissa kulutustilanteissa. Toiminnallisen arvon terveydelliset ja hyvinvointiin liittyvät tekijät ja toimintakykyyn vaikuttavat tekijät sekä episteemisen arvon oppimiseen, mielenkiintoon ja kokeilunhaluun vaikuttavat tekijät motivoivat alkoholittoman oluen valintaa etenkin kulutuskonteksteissa kotona, ruokailun yhteydessä sekä saunoessa. Näissä tilanteissa alkoholillisen oluen korvaaminen alkoholittomalla koettiin helppona ja hyvänä vaihtoehtona. Sosiaaliset, emotionaaliset ja ehdolliset arvot motivoivat voimakkaammin alkoholillisen oluen kulutusta, joka liitettiin etenkin tilanteisiin kuten opiskelijatapahtumat ja juhliminen. Alkoholillisen oluen korvaaminen näissä tilanteissa koettiin haasteellisena muun muassa subjektiivisten normien, kulttuurin ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden seurauksena. Tulevaisuuden kannalta tutkimuksen havainnot voivat antaa viitteitä sille, mihin alkoholittoman oluen kulutus suuntautuu sekä mitä asioita painottamalla alkoholittoman oluen kulutusta voidaan tulevaisuudessa motivoida.

Tiedekunta: Maatalous- ja metsätieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Elintarviketalouden ja kulutuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Elintarviketalous Tekijä: Julia Kajas Työn nimi: Ympäristömerkkien kuluttajille tuoma arvo elintarviketuotteissa: Tapaustutkimus ympäristömerkillä varustettujen salaattien arvoketjun toimijoiden näkemyksistä Työn laji: Maisterin tutkielma Kuukausi ja vuosi: 09/2022 Sivumäärä: 89 Avainsanat: Ympäristömerkit, sertifikaatit, elintarvikkeet, kuluttaja, arvoketju Ohjaaja tai ohjaajat: Pasi Heikkurinen Säilytyspaikka: E-thesis Muita tietoja: - Tiivistelmä: Kasvava ympäristömerkintöjen määrä luo hämmennystä kuluttajalle, ja voi aiheuttaa skeptisyyttä ympäristövastuumarkkinointia kohtaan elintarvikealalla. Tiedon lisääminen ympäristömerkeistä, ja siitä miten ne tuovat tuotteeseen arvoa on oleellista kestävän kulutuksen edistämisen kannalta, sillä tiedon ja läpinäkyvyyden puute ruokavalintojen vaikutuksista ympäristöön haastaa kestävää kuluttamista. Ratkaisuksi on ehdotettu usein kolmannen osapuolen sertifiointia ympäristömerkintöjen selkeyttämiseksi, mutta niidenkin määrä kasvaa ja kuluttajat eivät välttämättä ymmärrä eroja niiden välillä tai sitä, mikä merkki on sertifioitu. Empiirinen tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, jossa tarkasteltiin kahden Suomessa toimivan sertifioidun ympäristömerkin arvoketjun toimijoita. Tutkimus rajattiin IP Sigill -sertifioidun salaatin, sekä luomusertifioidun salaatin arvoketjujen toimijoihin. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten ympäristömerkin taustalla toimivassa arvoketjussa ymmärretään ympäristömerkin tuotteeseen tuoma arvo kuluttajalle. Analyysissa tarkasteltiin arvoketjun toimijoiden näkemyksiä suhteessa ympäristömerkin tuomaan arvoon, arvoketjun yhteistyöhön ja tiedon kulkuun kuluttajalle sekä ympäristömerkkiin arvoa tuovien osien taustalla oleviin prosesseihin; standardeihin, valvontaan sekä ympäristövaikutuksiin.Ympäristömerkin taustalla toimivassa arvoketjussa ympäristömerkin tuoma arvo kuluttajalle ymmärrettiin tulevan ensinäkin sillä, että ympäristömerkki vahvistaa tuotteen ympäristövastuullisuuden mielikuvaa. Ennen kaikkea arvoa nähtiin tulevan alkutuotannon ympäristöä huomioivilla toimilla, joita sertifikaatti edellyttää. Näitä olivat luonnon monimuotoisuuden tukeminen ja kemiallisten torjunta-aineiden rajoittaminen. Merkit edellyttävät myös viljelykiertoa, joka parantaa maaperän hyvinvointia ja torjuu tuholaisia luonnollisesti. Myös keinolannoitteiden käytön rajoituksilla ja energian kulutuksen seuraamisella nähtiin tulevan tuotteeseen arvoa. Sertifikaattien arvoa tuovat ympäristötoimet vaikuttavat enemmän avomaatuotannossa, kuin kasvihuoneella. Arvoketjun toimijat näkevät paljon haasteita merkkien arvon viestimisessä kuluttajalle, ja ympäristömerkkien arvon avaamisessa kuluttajalle arvoketjusta käsin on kehitettävää.

Hirvieläinonnettomuudet ovat merkittävä riskitekijä Suomen tieliikenteessä. Hirvieläinonnettomuuksissa on 2000-luvulla kuollut vuosittain kesimäärin 6 ja loukkaantunut 218 ihmistä. Merkittävistä taloudellista ja yhteiskunnallisista kustannuksista huolimatta Suomessa on tehty vain vähän tutkimusta hirvikolareihin vaikuttavista tekijöistä. Maisematekijöiden vaikutusta hirvikolariskiin ei ole toistaiseksi tutkittu lainkaan. Jotta hirvikolareita pystyttäisiin ennaltaehkäisemään nykyistä tehokkaammin, tarvitaan aiempaa parempia ja tarkempia keinoja tunnistaa riskialteimmat tieosuudet ja jopa yksittäiset paikat, joissa kolarit ovat todennäköisimpiä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää miten eri ympäristömuuttujat vaikuttavat hirvikolareiden tapahtumisen todennäköisyyteen. Lisäksi pohdittiin, voidaanko ympäristömuuttujien tunnistamisen perusteella kehittää kolareiden ennaltaehkäisymenetelmiä. Tutkimusta varten kerättiin suurriistavirka-apu -henkilöiltä 218 kolaripaikkaa Keski-Suomen, Pohjois- ja Etelä-Savon Riistakeskuksen aluetoimistojen alueilta. SRVA-henkilöt käyvät jokaisella kolaripaikalla. He ovat paikallisia metsästäjiä, joten heidän paikallistuntemuksensa on erinomainen ja kolaripaikat ovat tarkasti tiedossa. Tutkielmassa tarkasteltiin kolari- ja kontrollipaikkojen (ei kolaria) eroja kahdessa eri mittakaavassa, makro- ja mikrotasolla. Makrotason tarkastelussa ympäristöä tutkittiin 1 000 metriä halkaisijaltaan olevan ympyrän sisältä, mikrotasolla ympyrän halkaisija oli 200 metriä. Ympäristömuuttujien vaikutusta hirvikolarin tapahtumisen todennäköisyyteen selvitettiin logistisella regressioanalyysillä. Logistisesta regressiosta käytettiin muunnosta ”matched logistic regression -analysis”, jossa jokaiselle kolaripaikalle valitaan yksilöllinen kontrollipaikka. Hirvikolaririskiin vaikuttavien muuttujien merkitystä tutkittiin menetelmällä, jossa muuttujajoukosta valittiin kerrallaan yksi muuttuja, jonka vetosuhteen (OR) muutosta tulkittiin vakioimalla muita muuttujia. Makrotason tarkastelussa kolarit keskittyivät tien metsäisille osuuksille ja puulaji oli useimmiten kuusi tai koivu kuin mänty. Kolaripaikoilla oli enemmän varttunutta ja nuorta metsää kuin kontrollipaikoilla. Kolaripaikkojen maisema sisälsi vähemmän maataloutta, vesistöjä ja rakennettua aluetta kuin kontrollipaikkojen. Mikrotasolla tutkittiin metsänrakenteen lisäksi kolari- ja kontrollipaikkojen sijaintien välisiä eroja ja maastonmuotoja. Kolaripaikat sijaitsivat lähempänä metsänreunaa ja kauempana asutusta kuin kontrollipaikat. Kolaritpaikat olivat hieman keskimääräistä maastoa korkeammalla kuin kontrollipaikat. Kolaripaikoilla oli enemmän varttunutta tai nuorta kasvatusmetsää ja puulaji oli useammin kuusi tai koivu kuin mänty. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että kolaririski vaihtelee suuresti tien eri osuuksilla. Erityisesti metsän reunalla oli muista muuttujista riippumaton vaikutus kolaririskiin, joten ne ovat potentiaalisia ns. ”hot spotteja”. Jos riskialttiit paikat voitaisiin tunnistaa nykyistä tarkemmin, jopa 100–200 metrin tarkkuudella, hirvivaarasta varoittavia liikennemerkkejä voitaisiin kehittää, esimerkiksi lyhentämällä varoitusaluetta ja lisäämällä nopeusrajoituksia kohdennetusti. Tehokkain ja halvin keino vähentää hirvikolareita on alentaa kulkuneuvon nopeutta riskialteimmissa paikoissa.

This Master’s thesis is a literature review of how urban economics and urban ecology view an equilibrium city size and land use. The theses presents a synthesis from the two discourses together with combined approach how the topic of equilibrium city size could be approached in a manner which takes account the urban adaptation to climate change. The role of cities in climate change adaptation and mitigation is increasingly important as the world’s urbanization continues. Therefore the discourse on effective and sustainable city size carries not only local, but also global relevance. The effects of weather extremes and the warming climate are amplified in urban areas and adaptation to climate change should become increasingly central in urban planning. Urban ecology literature sees the role of ecosystem services pivotal in strengthening urban resilience to climate change. Diverse ecosystem services contribute to the human well-being and long-run sustainability of a city. Therefore, the economic significance of ecosystem services should not be underestimated. Urban economics holds unequivocally that a denser urban structure leads to greater agglomeration benefits whereas urban ecology has a more divided perspective on land use. Urban ecology sees that more dense urban structure is necessary in striving towards more ecological life style, but the research shows that this happens often at the expense of ecosystem services. The usage of the concept green infrastructure is common in scientific and EU level of political discourses, as it allows multidisciplinary approach to urban planning and land use. The thesis argues that by merging the concept of green infrastructure to urban economy literature, an environmental economic perspective to urban planning can be created.