Browsing by Title

This work was carried out to find out, in what manner exposure to or the avoidance of sun's ultraviolet radiation (UV) affects the reproduction of water fleas (Daphnia magna) at different copper (Cu) concentrations. A 21-day long reproduction test containing two stress factors was performed adapting the OECD chemical testing standard number 211 ”Daphnia magna Reproduction Test” from the year 1998. Using an element contents analysis (ICP MS) that was done of the water fleas which have participated in the reproduction test, it was studied whether the UV affects Cu accumulation in Daphnia magna. UVB radiation has been reported being harmful to many aquatic organisms directly by harmful biological effects as well as indirectly due to the radiation interacting with chemicals occurring in the environment so that the toxicity of chemicals will increase. Thus UV is an environmental factor that may cause effects to be taken into account when assessing the effects of emissions of chemicals. Copper levels were 3, 9, 30, 90 and 300 µg Cu increment per liter of Elendt M7 growth medium, which contains 1.6 µg Cu / l as a nutrient. UV exposure was carried out using solar radiation so that half of the test units (+UV) was placed under UV-permeable polyethylene film and the other half (−UV) under UV-protection foil (Wipa-foil clear SR). At the beginning of the test, there were ten parallel individual water fleas in each UV and Cu treatment combination and 14 parallel Cu blanks at both UV levels. To test run the experimental apparatus, that had been built in Viikki Helsinki under a plexiglas canopy absorbing 40 % of UV, a shorter pre-test was made in the midsummer. The actual reproduction test was performed in July–August. One important element of the experimental part of this study was to examine the test apparatus according to the demands of the testing standard. Because of methodological problems, amount of the feeding (0.027 ± 0.006 mg C / Daphnia / day) was only 13–27 % of the requirements of the standard. Reproduction of the control water fleas remained at only about a third of the minimum requirement of the standard, so the test wasn't valid. The response variable was the average cumulative number of living offspring produced per surviving parent animal at the end of the test. The NOEC and LOEC values for reproduction were 30 µg Cu / l and 90 µg Cu / l expressed in the Cu spiking levels (Tukey, p < 0.001). They were inaccurate, because they were based on too few concentrations chosen from too large a range. Already the Cu spiking 90 µg / l was extremely high on the grounds of survival, because among the −UV test units the mortality was 70 % and in the +UV test units 60 %. In the lower spikings than 90 µg / l there was no mortality caused by the test factors. Copper bioaccumulation assay suffered from contamination. The UV exposure without Cu spikings did not affect statistically significantly cumulative offspring production (t-test, p = 0.87, df = 26). On the average, the UV factor had a significant increasing effect (ANOVA, p < 0.01) on the production over all the Cu levels: the average cumulative number of offspring produced (± SD) was in the −UV level 22.8 ± 6.3 (n = 45) and in the +UV level 24.4 ± 5.2 (n = 48). Interaction was perceived between UV and Cu spiking at extended risk level (ANOVA, 0.05 < p < 0.1) so that the UV exposure trend-wise dampened the decrease of production in the spiking level of 90 µg / l. Statistically significant (p < 0.01) interaction effect of UV and spiking to offspring production was found after fitting a non-linear model for the data set using a second degree polynome for the Cu spiking and performing a regression analysis. This unexpected interaction requires further examination using the same flow-through growth medium for both of the UV levels. In such flow-through test design the changes in growth media possibly caused by the UV do not affect the results. In order to avoid exposing the −UV water fleas to radiation pulses during the daily examination, they must be only handled in UV protected space, unlike was done in this work.

Tämän tutkielman tavoitteena on muodostaa jäsentynyt näkemys siitä, mitä seikkoja tulee ottaa huomioon ympäristövastuullisia pakkaushankintoja kartoittaessa. Tutkielmassa tarkastellaan pakkaushankinnoista ja niiden käytöstä aiheutuvia ympäristökuormituksia hyvin laaja-alaisesti. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on ekologinen modernisaatioteoria. Teorian mukaan yrityksen hankintatoimen muuttuminen ympäristövastuulliseksi on tulkittavissa ekologiseksi innovaatioksi, joka tuottaa ympäristöhyötyjen lisäksi taloudellista hyötyä. Tässä tutkielmassa taloudellinen hyöty perusteltiin kuluttajien ympäristöystävällisempien mielikuvien, imagon, muotoutumisella yhtiöstä. Pakkaushankinnoista ja niiden käytöstä aiheutuvia ympäristökuormituksia voi arvioida sekä vähentää monin keinoin. Tieteellisin keino vaikutusten arviointiin on elinkaariarviointi. Tutkielmassa esitellään tämä menetelmä sekä muita elinkaariarvioinnin kevennettyjä sovelluksia. Tutkielman teoriaosuudessa tehdään katsaus biopohjaisiin pakkausmateriaaleihin, sillä perinteisten öljypohjaisten muovien käyttö on ollut julkisen keskustelun ja kriittisen tarkastelun keskipisteessä. Tutkielman empiirinen osa toteutettiin laadullisena toimintatutkimuksena kohdeorganisaatiossa X. Empiirinen aineisto muodostuu haastatteluista. Haastateltavia oli yhteensä kolme. Haastattelujen tavoite oli lisätä tietämystäni siitä, kuinka pakkaushankintojen eri ympäristöulottuvuudet on otettu huomioon sekä kuinka elinkaariajattelun toteutuminen on näkynyt kohdeorganisaation pakkaushankinnoissa. Haastattelut toimivat tutkijalle hankintatoimen lähtötilanteen kartoituksena. Tutkielmassa kehitetään pelkistetty ja helppokäyttöinen päätöspuu kohdeorganisaation hankintahenkilökunnan päätöksenteon tueksi ja kartoittamaan ympäristövastuullisia pakkausvaihtoehtoja. Päätöspuu tukee elinkaari- sekä kiertotalousajattelun omaksumista. Kehittämäni päätöspuu ei ole aukoton, mutta käyttämällä sitä yhdessä tutkielmassa esitellyn 5- ulotteisen hämähäkkidiagrammin kanssa, voidaan kartoittaa ja pisteyttää eri pakkausvaihtoehdot.

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan yrittäjän roolia lähiruoan kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen edistämisessä. Lähiruoan kysyntä on kasvussa ja erilaisia lähiruoan tarjontamuotoja ilmestyy markkinoille jatkuvasti. Myös erilaiset julkishallinnon ohjauskeinot tukevat lähiruoka-alan kasvua. Lähiruoka-alan kasvusta huolimatta kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Syitä tähän ovat muun muassa tarjontaa suurempi kysyntä tiettyä tuotetta tai palvelua kohtaan tai lähiruokatuotteiden haasteellinen tunnistaminen tavanomaisten tuotteiden joukosta. Aiempiin tutkimuksiin perustuen lähiruokayrittäjän tulisi toimia markkinalähtöisemmin ja kiinnittää huomiota tuotteista ja palveluistaan viestimiseen, jotta asiakkaat löytäisivät ne helpommin. Tässä viestimisessä arvolupaus nousee keskeiseksi elementiksi. Tutkielman viitekehys rakentuu yrittäjyyden ympärille. Lähiruokayrittäjä johtaa lähiruokayritystä, jonka liiketoiminnan taustatekijöihin vaikuttavista tekijöistä tässä tutkimuksessa tarkastellaan lähiruokamarkkinoita, lähiruoan julkisohjausta, sekä niiden aikaansaamia liiketoimintamahdollisuuksia. Lähiruoka-alan kilpailuvoimien seurauksena liiketoimintamahdollisuuden jäsentäminen erilaistamisstrategian avulla voi mahdollistaa lähiruokayrityksen menestymisen ja aseman vahvistamisen lähiruoka- ja elintarvikemarkkinoilla. Erilaistamisstrategian täytäntöönpanossa tärkeää on lisäarvon tunnistaminen ja arvolupauksen määritteleminen. Lähiruokayrityksen hyödyntämän liiketoimintamahdollisuuden, liiketoiminnan strategian ja liiketoimintamallin tarkastelu toteutettiin tapaustutkimuksena yksilöteemahaastattelua menetelmänä käyttäen. Haastateltuja lähiruokayrityksiä oli yhteensä 17 kappaletta ja ne toimivat Uudenmaan, Etelä-Savon ja Varsinais-Suomen alueilla. Haastatteluaineisto kerättiin osana Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) koordinoimaa ja Maa- ja metsätalousministeriön (MMM) lähiruokaohjelman rahoittamaa Lähiruoan kysynnän ja tarjonnan kohtaamista edistävät toimenpiteet FOREFOOD -hanketta keväällä 2013. Tutkimuksessa selvisi, että osa lähiruokayrityksistä oli perustettu lähiruoka-alan tarjoamia liiketoimintamahdollisuuksia hyödyntäen ja moni yritys oli kiinnostunut kehittämään liiketoimintaansa kannattavammaksi, mutta vain muutama yrityksistä oli halukas laajentamaan liiketoimintaansa. Muun muassa epävarmana nähty tulevaisuus politiikan osalta voitiin nähdä vaikuttavan joidenkin lähiruokayritysten liiketoiminnan kehittämisen tavoitteisiin. Tutkimuksessa selvisi myös, että lähiruokayrityksen liiketoimintamalli ja arvolupaus oli määritelty yrityksen resurssien, ei asiakkaan näkökulmasta ja arvolupauksen viestimisen systemaattisuudessa oli yritysten kesken suuriakin eroavaisuuksia. Voitiin kuitenkin huomata, että mitä selkeämmät liiketoiminnan kehittämisen tavoitteet yrityksellä oli, sitä tarkemmin myös liiketoimintamalli ja arvolupaus oli yrityksen osalta määritelty. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta lähiruokayrityksillä oli jonkin verran haasteita omien asiakkaiden ja asemoitumisen tunnistamisessa. Keskeisten tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että lähiruokayrittäjän rooli kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen edistämisessä perustuu lähiruokamarkkinoiden muokkaamiseen, muuttuviin markkinoihin sopeutumiseen sekä lähiruoan tarjonnan saavutettavuuden edistämiseen. Lähiruoan saatavuutta yrittäjän on mahdollista parantaa omaa liiketoimintaa kehittämällä muun muassa asemoitumisen ja viestinnän osalta. Tutkielman tulokset eivät ole yleistettävissä koskemaan koko lähiruoka-alaa, mutta voivat antaa yhdenlaisen näkökulman lähiruoan kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen edistämiseksi. Tutkielma voi toimia myös apuna pohdittaessa oman yrityksen markkinalähtöisyyden edistämistä.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako yrittäjämäinen ja oppimista painottava strategia pienten suomalaisten elintarvikeyritysten menestykseen. Aiheesta ei ole suomalaisella elintarvikealalla tehty aikaisemmin tutkimuksia, joten tutkimusaukko on perusteltu. Teoriaosassa tarkasteltiin yrittäjyyden ja oppivan organisaation teorioita ja niistä johdettuja yrittäjäsuuntautuneisuuden ja oppimisorientaation käsitteitä. Esille tuotiin myös aikaisempia aiheesta tehtyjä tutkimuksia siitä, miten yrittäjäsuuntautuneisuus ja oppiminen parantavat yrityksen menestystä. Tutkimuksen aineisto kerättiin pienyritysten omistajille/johtajille lähetettynä verkkokyselynä syksyllä 2015. Lopullinen tutkimuksen otos muodostuu 58 vastaajayrityksestä. Kohdeyritysten yrittäjäsuuntautuneisuutta, oppimisorientaatiota ja menestystä mitattiin aiemmissa tutkimuksissa käytetyillä mittareilla, joissa yritysten taipumusta yrittäjäsuuntautuneisuuteen ja oppimisorientaatioon mitattiin viisiportaisella Likert-asteikolla. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tutkimuksen keskeisistä muuttujista muodostettiin summamuuttujat ja muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin tilastollisista menetelmistä ristiintaulukoinnin, Pearsonin korrelaation ja lineaarisen regressioanalyysin avulla. Yritykset jaoteltiin iän perusteella nuorempiin ja vanhempiin yrityksiin, ja ryhmien eroja vertailtiin keskenään. Tutkimustulokset osoittavat, että yrittäjäsuuntautuneisuus vaikuttaa positiivisesti pienten yritysten myynnin ja liikevaihdon kasvuun. Toisaalta havaittiin, että yrittäjäsuuntautuneisuus ja oppiminen vaikuttavat positiivisesti pienten elintarvikeyritysten menestykseen vain vanhemmissa, yli 10 vuotta toimineissa yrityksissä. Tulokset viittaavat siihen, että yrittäjäsuuntautuneisuus ja oppimisorientaatio tuovat yritykselle etuja, mutta vasta pitkällä aikavälillä. Yrittäjäsuuntautuneisuudesta ja oppimisorientaatiosta saatavat hyödyt yrityksen menestykselle ovat siis nähtävissä suomalaisella elintarvikealalla, mutta jatkotutkimuksissa tässä tutkimuksessa havaittuihin riippuvuussuhteisiin tulisi paneutua tarkemmin.

Tämä tutkimus sukeltaa ravintolayrittäjän maailmaan. Ravintolatarjonta on. monipuolistunut Helsingissä viimeisen kymmenen vuoden aikana nopeassa tahdissa. Ala on kustannusrakenteeltaan haasteellinen ja kilpailu on suhteellisen kovaa. Kuka lähtee yrittäjäksi ravintola-alalle? Löytyykö heistä jotain yhteistä? Jotain, mikä kenties eroaisi tavallisesti yrittäjiin liitetyistä muuttujista? Yrittäjyyden tutkimus on nuorta eikä toimialakohtaisia tutkimuksia juuri ole tehty. Tällä tutkimuksella pyritään ottamaan kantaa siihen, onko yrittäjissä eroa eri toimialoilla. Teorian pohjana on Scott Shanen General Theory of Entrepreneurship (2003), joka korostaa yrittäjyysmahdollisuuden subjektiivisuutta ja yksilöllisiä eroja siinä, kuka mahdollisuuden havaitsee ja toteutetaanko se vai ei. Tutkimus tehtiin kvalitatiivisin menetelmin. Aineistoon valittiin yksitoista yrittäjää ja heille tehtiin strukturoitu haastattelu, jossa oli myös avoimia kysymyksiä. Yrittäjät edustavat niin sanottua casual fine dining-genreä ja heillä on monilla useita ravintoloita eli Helsingin tämän hetkinen ravintolatarjonta tulee tällä tutkimuksella omassa genressään peitettyä melko hyvin. Aineiston perusteella voi vetää varovaisia johtopäätöksiä, että yrittäjät ovat erilaisia eri toimialoilla ja niistä on hyvä olla tietoisia. Yleisen yrittäjyyden tutkimuksella pystytään yleismaailmallisesti kuvailemaan yrittäjiä ja muuttujia, jotka vaikuttavat siihen, että he toteuttavat yrittäjyysmahdollisuuden, mutta alakohtaisia erityispiirteitä näyttäisi olevan. Ketjuuntumisen vastarinta tuli tutkimuksessa vahvasti esille.

The aim of this master's thesis was to identify the different customer relationships of an after sales department of a Finnish health technology company and classify them in order to prior- itize the customer relationships. In addition, the aim was to design and implement a customer satisfaction survey for customers, to allow developing and directing the after sales department to better meet customers' wishes and expectations. The study was divided into two parts. In the theoretical part, tools were sought to identify key customers and key networks, which could be used to classify different customers so that they serve the department's operations. The underlying purpose of this classification was to be able to prioritize contacts from customers when customer service was congested. Research for the qualities of a good change agent was made to provide management with the tools to make and manage necessary changes. In the practical part of the study, a customer satisfac- tion survey was conducted for the department's customers. From the results of the customer satisfaction survey, the aim was to locate key factors affect- ing the customer satisfaction. The aim was also to be able to make the necessary changes to the department's operations without increasing the resources. The key customer division of the study was divided into three: country organizations, distrib- utors part of the group and other distributors. The division was largely based on effectiveness and financial ties. The company’s country organizations support other distributors in the coun- try or region and their prioritization has a broader impact. Prioritizing distributors part of the group over other distributors supports the group. The results of the customer satisfaction survey showed that the customers of the after sales department are for the most part very satisfied with the department's operations, and no direct areas for development could be found on the basis of the survey.

Maatalouden rakennekehityksen suunta on ollut pitkään tilalukumäärien väheneminen ja toisaalta tilakoon kasvaminen. Samalla maataloudenharjoittamisen perinteisen yritysmuodon rinnalle on tullut maataloudenharjoittaminen osakeyhtiömuodossa. Osakeyhtiöittämisen keskeisinä etuina yksityiseen elinkeinonharjoittajaan nähden pidetään verotusta ja osakeyhtiön oikeudellista asemaa. Osakeyhtiötä ei kuitenkaan tule perustaa pelkästään mahdollisen verohyödyn vuoksi, vaan yritysmuodon muutoksen tueksi on tehtävä tarkat taloudelliset laskelmat. Maatilojen heikko kannattavuus ja maksuvalmius ovat olleet viimevuosina paljon esillä mediassa. Tilastojen mukaan maatalouden kannattavuuskertoimet ovat olleet useamman vuoden hyvin alhaiset. Talouden heikko tilanne on aiheuttanut useille maatiloille maksuvalmiusongelmia. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako yritysmuoto maatilayrityksen maksuvalmiuteen. Tutkittavat yritysmuodot olivat yksityinen elinkeinonharjoittaja ja osakeyhtiö. Tutkimuksen teoriaosuudessa on käyty läpi maksuvalmiutta käsitteenä, maksuvalmiuden arviointia sekä eri yritysmuotoihin liittyvää teoriaa verotuksen ja yrityksen oikeudellisen aseman osalta. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena kahdelle maatilalle, joita molempia harjoitettiin yksityisenä elinkeinonharjoittajana. Tarkasteltava ajanjakso tutkimuksessa on 2012–2016. Tälle ajalle tehtiin kuukausittaiset toteutuneet maksuvalmiuslaskelmat yksityiselle elinkeinonharjoittajalle. Vastaavat maksuvalmiuslaskelmat tehtiin osakeyhtiölle hyödyntäen kolmea eri skenaariota. Nämä skenaariot olivat tulojen jättäminen osakeyhtiöön, osingon nostaminen yrityksestä ja palkan maksaminen osakkaalle. Tulosten perusteella voidaan todeta, että osakeyhtiöllä voi olla suuri vaikutus maksuvalmiuteen, mutta mahdollisista saavutetuista verohyödyistä huolimatta vaikutus ei aina ole positiivinen. Skenaario, jossa tulot jätetään osakeyhtiöön, nousi molemmissa tapauksissa maksuvalmiuden kannalta edullisimmaksi vaihtoehdoksi. Verotuksen osalta kyseinen vaihtoehto ei ollut molemmille tapauksille edullisin. Vaihtoehto ei myöskään ollut yrittäjille realistinen, koska yrittäjillä ei ole tilan ulkopuolisia tuloja. Osakeyhtiön paremmuuteen maksuvalmiuden kannalta vaikuttavat erityisesti yrityksen koko, yrittäjien lukumäärä, investointien määrä sekä tulon nosto tarpeet yrityksestä. Laskelmat on toteutettu käyttäen tutkimuksessa määritettyjä olettamia nostettavan tulon määrän osalta. Laskelmien mukaan muut osakeyhtiön skenaariot ovat maksuvalmiuden kannalta yksityistä elinkeinonharjoittajaa huonompia. Erot eivät kuitenkaan olleet kaikissa tapauksissa isoja, joten nostettavan tulon optimoinnilla voidaan vaikuttaa tietyn skenaarion paremmuuteen.

Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli tutkia suomalaisen elintarvikealan yritysten vastuullisuusraportointia ja sitä, kuinka ne legitimoivat vaikuttamisensa yhteiskunnassa tapahtuvaan koulutustarjontaan, sekä mitkä ovat niiden intressit vaikuttamiseen ja vaikuttamisen aiheuttamat muutokset. Tutkielma on tehty kriittisestä näkökulmasta ja menetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi. Aineistona tässä tutkielmassa toimi valittujen yritysten vastuullisuusraportit tai toimintarkertomukset, joissa yritykset kertovat vastuullisesta toiminnastaan. Tutkielmassa löytyi kolme erilaista diskurssia, joilla yritykset legitimoivat vaikutustaan koulutustarjontaan. Nämä diskurssit olivat taloudellinen diskurssi, yhteistyön diskurssi ja paremman maailman diskurssi. Taloudellinen diskurssi piti sisällään yrityksen taloudelliset tavoitteet, yhteistyön diskurssi korosti yrityksen asemaa yhteiskunnallisesti tärkeänä toimijana ja paremman maailman diskurssi korosti sitä, että yritykset haluavat vaikuttaa koulutukseen tehdäkseen maailmasta paremman paikan. Tämän tutkielman johtopäätöksenä voidaan sanoa, että yritysten intressit kouluvaikuttamiseen ovat pääasiassa taloudellisia, jolla pyritään saamaan jatkuvuutta yritykselle. Erilaisia vaikuttamisen keinoja ovat omat koulutusohjelmat, mutta myös yhteistyö oppilaitosten kanssa. Oppilaitosten kanssa yhteistyötä olivat esimerkiksi rahoittaminen, tutkimusyhteistyö ja lopputyöyhteistyö.

The European Union classification system for sustainable activities obligates companies with more than 500 employees to report their EU taxonomy alignment from 2022 on. The purpose of the study was to find out what kind of action companies have taken in preparing for the EU taxonomy classification and reporting. In addition, the aim was to map companies' views on the challenges and benefits of EU taxonomy and environmental responsibility in general. The study was conducted as a case study, and the material was collected through an online survey. The target group was corporate finance and environmental managers from companies employing more than 500 people in Finland, Sweden, and Denmark. Forty-two people answered the survey, 28 of whom say the EU taxonomy affects the company they represent. Most of the respondents were representatives of large Finnish companies operating in the industrial sector. The data were examined by comparing the means and correlations of the responses. According to the survey, 97% of respondents said that their represented company was prepared for EU taxonomy. There were negative correlations between internal preparations and external support based on the data. Finding the EU taxonomy challenging, in turn, positively correlates with the acquisition of external support. Only a small proportion of the respondents said that companies they represented had calculated their own EU taxonomic eligibility or were willing to report on them. Most respondents assessed that their company was a pioneer in environmental responsibility. Based on the results, companies can be divided into two groups in preparation for EU taxonomy. Companies either seek to operate with internal resources or outsource the work. The respondents found that the most significant benefit of EU taxonomy was an improvement in the company's reputation. Topics related to EU taxonomy reporting and determining the company's taxonomic eligibility were identified as the most significant challenges. Companies that did not respond to the survey might not consider EU taxonomy a clear or preferred topic. This fact may also explain the high level of environmental responsibility of the companies that responded to the survey and their good preparation for the challenges posed by EU taxonomy. The role of EU taxonomy in promoting sustainability in companies is remarkable.

The importance of corporate responsibility (CR) has increased, and it has become significant for all industries and companies. The Finnish sawmill industry has acknowledged the issue of environmental impact and responsibility for many decades. As the general awareness of CR has increased on the global level, the management and understanding of CR have developed as well in the sawmill industry. The focus of this thesis was to reveal the medium size sawmills’ managers attitudes to CR, and how the CR goals have been realized in the sawmills, and how the UN’s Sustainable development goals (SDGs) are represented in the sawmills’ CR strategies and realizations. The second target was to exam the development of CR in sawmill industry in the last ten years. The thesis is a qualitative research. The empirical data was collected by interviewing the managers of medium-sized sawmills in Finland between January and March 2020. The interviewing method based on semi-structured theme interview and the data analysis combined the qualitative and the thematic analyse methods. Based on the results, the interviewed managers perceive CR generally positive, and they see CR as a positive push-effect on the companies’ research and development processes. The managers found out that the most efficient way for medium size sawmills to execute CR is by integrating CR into the company’s strategy and daily operating processes. According to the sawmill managers, CR and business should be seen as a whole, and CR should be seen in every business sector of the company. The focus of sawmills’ CR actions is based on environmental and social responsibility. The economic responsibility was hard to define by the sawmill managers. The executed CR actions on sawmills are compatible with SDGs. Based on the findings, the most important SDGs in sawmills industry are Good health and well-being, Decent work and economic growth, Responsible consumption and production, Climate action, as well as, Life on land. The most significant change has happened in the shareholders’ awareness of CR. Furthermore, climate change and the loss of biodiversity have become more visible in general discussions and in companies’ CR actions. However, there is lack of CR marketing resources in Finnish medium size sawmills, which could be solved by cooperating with other companies and the Finnish sawmill federation. After the comparison of the findings to the previous literature, it could be concluded that Finnish sawmill industry is still on the reactive CR level with their CR, even if their attitudes have turned slightly more towards proactive CR level during the last decade.