Browsing by Title

Ilmastonmuutos tuo mukanaan Suomeen äärioloja, jotka lisäävät typen huuhtoutumista, mutta myös mahdollisuuksia pidempinä ja lämpimimpinä kasvukausina. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana lajikejalostus ei ole kuitenkaan lisännyt käytännön satotasoja, vaan sadot ovat jopa taantuneet. Laskeneet satotasot eivät selity pelkästään laskeneilla typpilannoitustasoilla, ja satokuilua onkin lähdetty ratkaisemaan monimuotoisemmalla viljelykierrolla, joihin sisältyy esimerkiksi härkäpapua. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää esikasvina toimineen härkäpavun (Vicia faba L.) vaikutusta maaperän liukoisiin typpivaroihin ja seuraavien viljelykasvustojen typpidynamiikkaan. Tutkimus toteutettiin Haltialan pellolla satunnaistettuna täydellisten lohkojen kerrannekokeena, jossa käsittelynä oli yhteensä kuusi kasvia ja neljä lannoitustasoa. Kasvustoista mitattiin lehtivihreäpitoisuus, lehtialaindeksi (LAI) sekä määritettiin kuiva-aineen kehittyminen ja koeruuduista otettiin maanäytteet vähintään viidesti kasvukauden aikana. Biomassamääritysten pohjalta analysoitiin kasvinosien typpipitoisuudet ja laskettiin typpisadot. Maanäytteet uutettiin (2M KCl) NH4+- ja NO3--N-pitoisuuksien määrittämiseksi. Kasvustojen typpidynamiikkaa (NUE, UPE, UTE, NHI), typpisatoja ja koeruutujen mineralisaatiota sekä mineraalityppipitoisuuksia vertailtiin lannoitus ja esikasvi taustatekijöinä. Lämmin ja kuiva kasvukausi viivästytti kasvustojen sulkeutumista ja epätasaisuus vaikutti tuloksiin enemmän kuin esikasvi tai lannoitus. Lannoittamattomat kasvustot eivät eronneet tilastollisesti biomassaltaan tai typenotoltaan lannoitetuista. Kasvien typenotto vaikutti enemmän maaperän NO3--N kuin NH4+-N-pitoisuuksiin. Härkäpapuesikasvi lisäsi kauran lehtialan kestoa (LAD). Laskennallinen mineralisaatio oli suurin nollalannoitusruuduissa, keskimäärin 127 N kg ha-1. Kasvustojen UPE, UTE ja NUE jäivät pieniksi maan pintahorisontin ollessa lakastumisrajalla koko kesän. Härkäpavulla on hyvin todennäköisesti vaikutusta maan typpivaroihin, mutta tarkemmat arviot vaativat syvemmälle maahan ulottuvia mittauksia ja edullisemman kasvukauden.

Self-sufficiency in protein feeds is low in Finland. Therefore there has been interest towards the use of domestic faba bean (Vicia faba) in dairy cow feeding. Faba bean is rich in starch and crude protein but the crude protein is highly degradable in the rumen. Moreover, faba bean protein contains low concentrations of sulfur containing amino acids, especially methionine, which can limit dairy cow’s production. The aim of this study was to examine if it is possible to increase faba bean protein utilization in the mammary gland by industrial treatment and by methiohine infusion into abomasum. The study was conducted at the University of Helsinki research farm in Viikki from 6.1.2018 to 21.4.2018. The experimental design was 5 x 5 latin square with 21-d experimental periods and five rumen fistulated multiparous ayrshire cows. The five isonitrogenous treatments were rapeseed meal (R), milled faba bean (MF), milled faba bean with methionine infusion (15 g/d into abomasum; MF+), industrially treated faba bean (TF) and industrially treated faba bean with methionine infusion (TF+). The cows were fed total mixed ration (TMR) ad libitum with concentrate-to-forage ratio of 38:62 in dry matter (DM). Faba bean diets increased daily DM intake (DMI) by an average of 1.6 kg compared to rapeseed meal diet but this had no effect on daily milk yield which was on average 27.7 kg. Faba bean diets increased starch and crude protein intakes with the result of increased microbial protein sythesis in the rumen and increased milk protein concentration. Industrial treatment of faba bean tended to increase daily milk yield on average of 1.4 kg which is probably a result of increased absorption of glucose and metabolizable protein in the small intestine. Methionine infusion increased plasma methionine concentration but this had no effects on DMI, milk yield or milk composition or nitrogen utilization. The utilization of feed protein to milk protein was only on average 25.2 % and it was not affected by diet. The results of this study suggest that faba bean is palatable protein feed and has potential to replace rapeseed meal in dairy cow feeding. It is possible to reduce ruminal crude protein and starch degradability of faba bean by industrial treatment. Methionine infusion had no effects on dairy cow’s performance so it can be concluded that methionine was not limiting amino acid in this study.

The aim of this study was to investigate dairy cow performance on faba bean compared to rapeseed meal on silage based diets. Increasing use of grain legumes may improve selfsufficiency of feed protein. The study was conducted at the research farm of University of Helsinki. In the experiment, eight multiparous Finnish Ayrshire cows were used. Four of them were fitted with rumen fistula. In the beginning of the experiment, cows were 100 (± 51) days in milk. Replicated 4x4 Latin square design was used: the other square consisted of cows with rumen fistulas and the other of intact cows. Treatments of the study were concentrate feeds as follows: control (no protein supplement), rapeseed meal, faba bean and mixture of rapeseed meal and faba bean. Concentrates were fed at a rate of 14 kg/d and silage was given ad libitum. Concentrate feeds including protein supplement were isonitrogenous crude protein content being approximately 200 g/kg DM. Protein supplementation increased silage intake (2,4 kg/d) and milk production (1,6 – 4,9 kg/d). Protein supplementation decreased milk fat content (41,2 vs. 45,3 g/kg DM) but increased milk protein content (35,5 vs. 34,3 g/kg). Feed nitrogen utilization to milk, AAT and ME utilizations and ECM yield to feed intake -ratio were decreased on protein supplementation. In this experiment however rapeseed meal did not give responses of same level as was expected according to results of earlier experiments. Diets including faba bean increased silage intake and milk production compared to rapeseed meal diet. Rapeseed meal diet decreased silage intake 2,7 kg and milk yield 2,5 kg compared with faba bean diet. Mixture of rapeseed and faba bean resulted in the highest milk production being 2 kg more than on average on rapeseed meal and faba bean diets. Utilization of ME and ECM yield to feed intake –ratio were increased with rapeseed meal diet. According to this study rapeseed meal as a protein supplement can be substituted by faba bean in dairy cow diets on silage based diets.

Research has shown that the temperature sum or the average of daily mean temperature, together with the photoperiod and genotype, determines the progress of faba bean towards flowering. However, other environmental factors such as photosynthetically active radiation (PAR) and humidity conditions (Sielianinow´s hydrothermal index K) have been found to have a secondary effect on the progress towards flowering. The timing of the development stages of faba bean growth is of great importance for its regional adaptation and the profitability of its cultivation in new and changing environments. Progress towards flowering and the environmental conditions during flowering strongly affect the yield of different cultivars. Identifying the environmental factors affecting initiation and induction of flowering enables the breeding of new, more sustainable cultivars of faba bean. Negative effects of stress factors to yield can be avoided using earlier flowering cultivars in cultivation. Changing climatic conditions are leading to long periods of dry and warm weather in Finland, the effect of which is particularly pronounced during flowering. The stage of flowering has been found to be the most sensitive stage of the development of faba bean, during which the amount and quality of the crop yield is determined. The aim of this study was to validate the functionality and suitability of the improved model for predicting the progress towards flowering in field conditions. The significance of PAR, K-index, the temperature mean and photoperiod was tested in the model predicting flowering, were the observations of flowering were from two growing seasons, 2016 and 2017, using 20 cultivars of faba bean. The impacts of these environmental factors on the model were also tested with broader observation data from six growing seasons: 2009 to 2012 together with 2016 to 2017. The best model was obtained with the combination of all parameters with the highest value of R2 (R2v2=0.999, R6v2= 0.964). In the model containing only photoperiod and temperature mean, values for R2 were too low. The parameters of PAR and K-index significantly (R2>0.90) increased the value of R2. When tested alone, PAR explained over 90 % of the flowering. However, the photoperiod and the temperature mean played an important role in the development and flowering and they are known to be critical for the induction of flowering of certain cultivars. With six years of observations, the coefficients for temperature mean in the model were negligible (p >0.05). Significant parameters were photoperiod, K-index and PAR. The cultivar ‘Kontu’ started to flower earlier than other cultivars and it had greatest variation between predicted and observed value in the model. Therefore, adding it to the function as extra parameter was important to bring its values closer to regression line and to improve the overall value of R2. The conditions in greenhouse are usually adjusted to the optimum for the plant, when normally varying humidity conditions are ignored. Effects of photoperiod and PAR on the development of faba bean cannot be distinguished in controlled light conditions. Field experiments lasting several growing seasons are required to be able to distinguish their effects. The model for predicting the progress towards flowering could be used to identify different qualities of various cultivars. The parameters in this model worked well in prediction of flower induction of faba bean in Finland.

Objective of this Master's Thesis was to explore levels of subjective and objective knowledge of Finnish wine consumers and knowledge levels' hypothesized link to exploratory buying behavior. Subjective knowledge refers to what consumers think they know about a given subject whereas objective knowledge is verifiable factual knowledge. Questionnaire was published in December 2016 via Finnish importers consumer newsletter and website. Resulting 300 responses were analyzed in SPSS using most importantly cross tabulations, One Way Analysis of Variance (ANOVA) and logistic regression analysis. Both subjective and objective knowledge were found to have a positive relation to exploratory buying behavior - more knowledgeable consumers in both dimensions of knowledge exhibited more exploratory tendencies. Effect was however more limited than that of being "active" with respect to wine: this dimension surfaced as having most effect on exploratory tendencies, linking also to higher average price of wine choice. Assumption based on prior theory of at least moderate correlation between consumer's objective and subjective knowledge was confirmed - there was no remarkable conflict between reported subjective knowledge and assessed objective knowledge. Men scored higher objective and subjective knowledge levels but no evidence of influence of other demographic variables was found.

Maaperästä vapautuu hiiltä ilmakehään maatalouden vaikutuksista. Nautojen laiduntaminen voi sitoa hiiltä takaisin maaperään. Laidunnuksen hiilensidonnan määrä riippuu pitkälti laidunnusstrategiasta, eli siitä kuinka kauan ja kuinka iso lauma kerrallaan laiduntaa tiettyä aluetta ja kuinka kauan laidun saa levätä ennen eläinten palaamista takaisin. Suomessa tavanomaisin laidunnusstrategia on intensiivinen, kiertävä lohkosyöttö, jossa laidunlohkolle tulee tyypillisesti viisi syöttökertaa kesän aikana ja syöttökertojen välinen lepoaika on kahdesta viikosta kuukauteen. Tutkimuksen kohteena olevassa, uudessa laidunnusstrategiassa MOB-laidunnuksessa nurmen massa on suuri ja lepoaika on pitkä, tästä syystä syöttökertoja tulee kesän aikana vain kolme. Tämän maisterintutkielman tarkoituksena oli selvittää, sopiiko MOB-laidunnus suomalaisiin olosuhteisiin ja miten se vaikuttaa laidunalan tarpeeseen ja hiilisyötteeseen nuorkarjalla. Hypoteesina oli, että vaikka MOB-laidunnus lisää laidunalan tarvetta, sekä heikentää laidunnurmen ruokinnallista laatua intensiiviseen lohkosyöttöön verrattuna, se toimii silti hyvin nuorkarjan laidunnuksessa. Lisäksi MOB-laidunnuksen odotettiin parantavan hiilisyötettä peltoon jäävän suuremman kasvustomassan ansiosta. Koe suoritettiin Luonnonvarakeskuksen tutkimusasemalla Maaningalla 29.05.2021-25.08.2021. Koe sisälsi kolme laidunkiertoa tavanomaisilla laidunnusruuduilla (4 ruutua, n. 570 m^2/ruutu) ja kaksi laidunkiertoa MOB-laidunnusruuduilla (4 ruutua, n. 320 m^2/ruutu). 16 hiehoa oli jaettu neljään ryhmään ja ne laidunsivat ruutuja kahdesta neljään päivään, jonka jälkeen hiehot siirrettiin pois ja laidunruudut saivat levätä. Tässä kokeessa keskimääräinen lepoaika tavanomaisessa laidunnuksessa oli intensiiviselle laidunkierrolle ominainen 25 vrk ja MOB-laidunnuksessa matalan intensiteetin laidunkierron mukainen 37 vrk. Lepoajalla hiehot laidunsivat yhtenä ryhmänä ja silloin niillä oli tarjolla kivennäistä, jota ruutusyöttöjen aikaan ei tarjottu. Koealan nurmi oli perustettu seoksella, jossa siemensuhteet olivat 60 % timotei (Phleum pratense L.), 20 % nurminata (Festuca pratensis Huds.) ja 20 % puna-apila (Trifolium pratense L.). Laidunruuduilta otettiin kasvustonäytteet ennen ja jälkeen jokaista laidunkiertoa. Näytteiden perusteella analysoitiin laidunnurmen rehuarvo sekä arvioitiin hiehojen syömän laidunrehun määrä. Ruuduilta mitattiin laidunkauden päättyessä myös multakorjattu sänkimassa, josta pystyttiin arvioimaan maan pintaan hiilisyötteeksi jäänyt nurmimassa. Ensimmäisen syöttökerran alkaessa tavanomaisten ruutujen alkumassa oli 2755 ja MOB-ruutujen 5344 kg ka/ha. Laidunnusstrategia vaikutti laidunnurmen koostumukseen, tarvittavan laidunalan ja hiilisyötteenä toimivan sänkimassan määrään. MOB-laitumien nurmen sulavuus oli heikompaa kuin tavanomaisilla laitumilla, mutta laidunrehun sulavuus ja kemiallinen koostumus riitti täyttämään nuorkarjan energian ja ohutsuolesta imeytyvän valkuaisen (OIV) tarpeet. Kuiva-aineena mitattuna MOB-laidunnuksen nurmen hehtaarikohtainen sato oli 11 % pienempi verrattuna tavanomaiseen laidunnukseen. Syönnissä (kg ka/pv/eläin) ei ollut ensimmäisellä syöttökerralla eroa laidunnusstrategioiden välillä (P = 0.67). Toisella syöttökerralla MOB-laidunnuksessa syönti oli numeroarvoisesti suurempi kuin tavanomaisessa laidunnuksessa (5.3 vs. 7.8, P = 0.12). MOB-laidunnuksen jälkeen peltoon jäi nurmimassaa noin 2000 kg ka/ha enemmän kuin tavanomaisen laidunnuksen jälkeen. MOB-laidunnuksessa kasvu ei kärsinyt kuumuudesta ja kuivuudesta tavanomaisen laidunnuksen tapaan. Negatiivisena puolena verratessa tavanomaiseen laidunnukseen MOB-laidunnus lisäsi laskennallisesti 38 % laidunalan tarvetta, joka voi muodostua ongelmaksi laidunalan riittävyyden kannalta ja myös taloudellisesti. Hiilensidonnan näkökulmasta MOB-laidunnus on parempi vaihtoehto tavanomaiseen laidunnukseen verrattaessa, sillä MOB-laidunnuksessa ylilaidunnusta ei päässyt tapahtumaan ja pilalle tallattua nurmea oli selvästi tavanomaista laidunnusta vähemmän. Myös sänkimassaa jäi maahan huomattavasti enemmän hiilisyötteen lähteeksi kuin tavanomaisen laidunnuksen päätteeksi. Tässä tutkimuksessa MOB-laidunnus todettiin toimivaksi vaihtoehdoksi nuorkarjan laitumena.

Puukaupassa eletään monen syyn seurauksena muutoksen aikaa. Entistä kehittyneempi kaukokartoituspohjainen metsä-varatieto, muuttuva metsänomistajarakenne sekä puun noussut kysyntä antavat mahdollisuuksia kehittää, mutta myös pakottavat muuttamaan puukaupan vakiintuneita menetelmiä. Runkohinnoittelun, eli puutavaralajien katkonnasta riippumaton puun hinnoittelutapa on kasvattanut nopeasti osuuttaan markkinoilla. Samanaikaisesti metsävaratiedon tarkkuus on lisääntynyt uuden laserkeilauskierroksen myötä, ja kilpailu uusiutuvasta puuraaka-aineesta kasvanut sekä energia- että teollisuuskäytössä maailmanlaajuisten megatrendien ja Venäjän aloittaman hyökkäyssodan aiheuttaminen maailmankaupan muutosten seurauksena. Metsäkeskus tuottaa avointa metsävaratietoa, joka on saatavissa metsätalouden operatiivisen suunnittelun tueksi erilai-siin metsäjärjestelmiin. Tieto on nopeaa ottaa käyttöön, objektiivista, ajantasaistettua sekä varttuneissa metsissä luotet-tavaa. Tutkimuksessa käytettiin tätä avointa tietoa kuvioina vuoden 2020 ajantasaistetussa muodossa. Referenssiaineiston muodostivat 114 korjuulohkoa, joiden harvennuspoistuman keskijäreys ja puutavaralajijakauma tiedettiin hakkuukoneen mittaustietojen perusteella. Lohkot olivat työn tilaajan, Skogsvårdsföreningen Österbotten rf:n puunkorjuuyhtiön hakkaamia. Tutkimuksessa etsittiin parhaat selittäjät ja luotiin mallit poistuman keskijäreyden ja tukkiprosentin ennustamiseksi metsänvaratiedosta harvennushakkuulla. Lisäksi selvitettiin yllä mainittujen tunnusten ennustettavuus eri järeyksillä. Ennusteiden tilastolliset tunnusluvut laskettiin ja mallien käytännön sovellettavuutta arvioitiin. Tulokseksi saatiin, että etenkin poistuman keskijäreys kyetään ennustamaan jopa suhteellisen vanhasta metsävaratiedosta sen verran tarkasti, että mallien käyttöä voisi kokeilla puunhankinnan operaatioissa. Ennalta tunnetun mukaisesti ennustaminen oli luotettavaa varttuneemmissa puustoissa. Keskijäreyden osalta paras selittäjä oli metsävaratiedon summapuuston keskiläpimitta, johon pohjautuva malli ennusti hakkuussa toteutuneen keskijäreyden alle 10 % suhteellisella ennustevirheellä. Tukkiprosenttia kyettiin ennustamaan vastaavalla tavalla, mutta aineiston vähäisen tukkikertymän vuoksi mallien ennusteet eivät olleet kovinkaan luotettavia. Molempien vastemuuttujien tapauksessa mallien selitysasteet jäivät noin 50 %:n tasolle. Tulokset olivat osittain kuvioittaisen maastoarvioinnin yleisinä pidettyjä virhemarginaaleja parempia, sekä toteuttajasta riippumattomia. Tulokset olivat siten kuitenkin rohkaisevia ja tukevat kaukokartoitetun metsävaratiedon entistä laajempaa soveltamista tulevaisuudessa.

European hazelnut (Corylus avellana L.) is native to Europe also in Southern Finland. Commercial varieties of it are used in hazelnut production. There are many pests like squirrels which are also interested of hazelnuts, and they are usually collecting and hoarding the hazelnuts in the early stage of ripening before nuts are fully mature. In this study the aim was to find out when is the earliest moment to harvest the yield from the trees and ripe them successfully postharvest. The study was done in Helsinki, Finland where there were three different sampling sites. Sampling started when the hazelnuts were still fully green and raw. Sampling continued until there was none of hazelnuts left in the trees or they were fully mature. One sample contained about ten nuts and three samples were taken from each sampling site at each sampling date. After hazelnuts were collected, they were placed for post-harvest ripening to the growth chambre. The quality, stage of development and convenient harvest of time of hazelnuts were evaluated based on physical properties measurements of hazelnuts before and after post-harvest ripening. In addition, control samples were taken of the nuts that ripened natural way in the trees. There was done comparison of samples to the control sample for success of post-harvest ripening. The successful post-harvest ripening was founded earliest in the hazelnuts which would have started ripening process in the tree naturally in the moment of harvest. Earliest moment to harvest hazelnuts is when the kernels have reached their final size and the color of the nutshell begins to change from green to brown. But it is challenging to determine one harvest time for premature harvest because hazelnuts grow and ripe various times in the same tree in a long period. The further it is possible to postpone the harvest, the more certain it is to succeed in post-harvest ripening most of the nuts.

Tämä tutkielma on toteutettu yhteistyössä Suomen ensimmäisen hävikkiruokakaupan Wefoodin kanssa. WeFood on osa Kirkon Ulkomaanapua. Tutkielma tarkastelee WeFoodin asiakaskunnan ruoanvalinnan takana käytettyjä vihjeitä, jotka vaikuttavat hävikkiruoan valintaan. Tutkielman tavoitteena on löytää vastaus kysymykseen; Miksi kuluttajat ostavat hävikkiruokaa? Tutkimuskysymyksiä lähdetään tarkastelemaan vihjeidenkäyttöteorian avulla. Työn lopullinen teoreettinen viitekehys nivoutuu vihjeidenkäyttöteorian, sekä Shepherd (1994) ja Furstin ym. (1996) ruoanvalintamallien ympärille. Tutkimusongelmaa lähestytään vastaamalla seuraaviin alakysymyksiin: Mitkä tekijät vaikuttavat kuluttajan hävikkiruoanvalintaan? Millaiset vihjeet vaikuttavat kuluttajan valintaan? Millaisia erilaisia kuluttajaryhmiä voidaan löytää WeFood hävikkiruokakaupan asiakaskunnasta? Tämän kysymyksen tukemana WeFood-hävikkiruokamyymälän asiakaskunta ryhmitellään kuluttajasegmentteihin. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi WeFood hävikkiruokakaupan ostokokemuksia ja asiakastyytyväisyyttä, jotka tukevat omalta osaltaan asiakaskunta analyysia. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Aineisto kerättiin kesän 2021 aikana verkkokyselyn avulla. Aineiston analysointiin käytettiin SPSS-ohjelmistoa, jonka avulla toteutettiin työn pääanalysointitavat: faktorianalyysi ja klusterianalyysi. Klusterianalyysin avulla eroteltiin kolme erilaista kuluttajasegmenttiä: Tarjoushaukat, Ympäristötietoiset ja Puntaroivat. Nämä WeFood hävikkiruokamyymälän asiakassegmentit käyttävät hävikkiruoan ostamiseen erilaisia vihjeitä, tai näiden yhdistelmiä hävikkiruoanvalinnan tukena. Tarjoushaukat segmenttiin kuuluvien ruoanvalintaan vaikuttaa vahvasti hävikkiruokatuotteista saadut hintavihjeet. Edullisuus on tärkein syy ostaa hävikkiruokaa. Ympäristötietoiset käyttävät arvovihjeitä hävikkiruoan valinnassa. Hintavihjeillä ei suurta vaikutusta ruoanvalintaan. Ympäristötietoiset ostavat hävikkiruokaa ympäristösyistä. Puntaroivat segmenttiin kuuluvat kuluttajat puntaroivat niin laatuvihjeitä, hintavihjeitä kuin myös arvovihjeitä tehdessään ostopäätöstä hävikkiruokakaupassa. Hintavihje on korkein, ja voidaan todeta, että kuluttajan puntaroidessaan ostopäätöstä hinta ratkaisee. Puntaroiviin kuuluvat kuluttajat ostavat hävikkiruokaa edullisten hintojen takia, mutta ympäristötekijät ovat mukava lisä, joka kannustaa ostamaan hävikkiruokaa. Aineisto on kerätty pääkaupunkiseudun Helsingin WeFood hävikkiruokakaupasta, joten tutkimusta voidaan vain varovasti yleistää koko Suomea koskevaksi. Jatkotutkimuksessa olla hyvä tutkia hävikkiruoan valintaa laajemmalla alueella, esimerkiksi koko Suomessa. Jatkotutkimuksissa tulisi huomioida päivittäistavarakaupoista myytävä hävikkiruoka, erilaiset verkkokaupat kuten Fiksuruoka, sekä applikaatiot kuten ResQ. Lisäksi olisi mielenkiintoista verrata esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ja pienemmissä kaupungeissa asuvien hävikkiruoanvalintaan vaikuttavia tekijöitä ja vihjeitä.

The special forms of conifers have been a matter of interest due to their ornamental values for centuries all over the world. Special forms have traditionally been reproduced by vegetative means, mostly by cuttings or grafting methods. At present, the vast majority of ornamental coni-fers traded in Finland is imported from abroad. The winter hardiness of foreign taxa is often in-adequate, causing wasted work and expenses when plants have to be replaced after cold winters. The aim of this thesis was to find suitable propagation methods for special forms of our native conifers and in that way enhance their domestic production. The plant material used in this study included special forms of native Norway spruce (Picea abies (L.) Karsten) and juniper (Juniperus communis L.), common Norway spruce and eight foreign conifer taxa. The methods studied were propagation by stem cuttings and by grafting. The aim of the grafting experiment was to compare the healing of graft union in different genotypes of Norway spruce. In the cutting experiment the effects of genotype, age of the mother plant, position of cutting and treatment with a growth regu-lator on the rooting of conifer cuttings were studied. All of the genotypes of Norway spruce studied were successfully grafted and formed a perfect graft union. For aesthetic reasons propagation by cuttings may still be more suitable for at least dwarf conifers. Genotype had a very significant effect on the rooting of coniferous cuttings. Cut-tings from a juvenile special form of Norway spruce rooted better than those taken from adult trees. Generally, the position of cutting did not significantly affect rooting of special forms of Norway spruce. In one colour form, however, cuttings obtained from the juvenile lower part of the stock tree rooted far better than cuttings taken from the top of the same tree. Treatment with in-dolebutyric acid had a negative effect on the rooting of Norway spruce and juniper, but no signifi-cant effect on the cuttings of foreign conifer taxa. Introducing special forms of native conifers would add to the diversity of home gardens and public parks in a sustainable way. To advance commercial production of native selections we need to pay regard to the rooting ability of the special forms, not only their appearance. It is cheaper to reproduce the special forms by cuttings than by grafting methods. Plants produced by cuttings also have more stable growth habit than grafts do, which is especially important for dwarf conifers.