Browsing by master's degree program "Metsätieteiden maisteriohjelma"

Suomessa harvennetaan vuosittain yli 500 000 hehtaaria metsää. Harvennusten tarkoituksena on taloudellisen tuoton lisäksi turvata kasvamaan jätettyjen puiden terveys sekä elinvoimaisuus, jolloin puiden järeytyminen tukkipuiksi on mahdollista. Olennainen tekijä jäljelle jäävän puuston kasvuun on hyvin onnistunut korjuu, eli hyvä korjuujälki. Korjuujäljestä etenkin ajouratunnuksilla on puiden kasvun kannalta suuri merkitys, sillä ensiharvennuksilla muodostettuja uria tullaan usein käyttämään myöhemmissä harvennuksissa uudistushakkuuseen saakka. Hyvin muodostetun ajouraverkoston pinta-ala kattaa noin viidenneksen koko harvennettavasta alueesta, joten yksikin ylimääräinen tai liian leveä ajoura kasvattaa varhaisessa vaiheessa hakatun alan osuutta aiheuttaen kasvutappiota ja taloudellisen menetyksen verrattuna optimitilanteeseen. Tämän lisäksi urien syvät painumat vaurioittavat jäljelle jäävän puuston juuria aiheuttaen korkean laho- ja tautiriskin. Ajouratunnusten seurantaa toteutetaan korjuujälkitarkastusten yhteydessä koealaluontaisesti. Vaikkakin teoriassa koealojen sijoittelu on systemaattista sekä korjuujäljen kriteerit mittaajilla samat, usein mittaustuloksissa on eri mittaajien välillä huomattavissa eroa. Lisäksi viivamainen koeala-asettelu saattaa tuottaa vain yhden mittauksen eniten käytössä olleelta kokoojauralta, jolloin suurimmat painumat jäävät helposti huomioimatta. Koealoilta saadut numerot eivät myöskään kerro, missä kohdassa vaurioita on syntynyt ja miten niitä olisi voitu välttää. Ratkaisuna ajouraverkoston laajamittaiseen tarkasteluun on hyödyntää viimeisen vuosikymmenen aikana nopeassa kehityksessä olevaa drone-kalustoa. Tiheästi ilmasta käsin otetuista kuvista muodostettu fotogrammetrinen pistepilvi on alhaisten kustannustensa ansioista tehokas ja nopea tapa saada kattavaa aineistoa alueen ajouraverkoston tunnuksista. Etenkin tarkaksi osoittautunut X ja Y-akselin mittaustarkkuus antaa desimetrin tarkan tiedon ajouraväleistä sekä visuaalisesti hyödynnettävissä oleva Z-akseli tarjoaa syvimpien ajourapainumien sijainnit. Perinteisten ajouratunnusten lisäksi voidaan myös mitata ajouran kokonaispituus ja tarkastella harventamatta jääneitä alueita hakkuukoneen puomin teoreettisen ulottuman ylittäviltä alueilta . Menetelmää voidaan hyödyntää numeerisen tarkastelun lisäksi visuaalisesti osoittamalla metsänomistajalle tai korjuuyrittäjälle ongelmakohdat kattavasti ilman tarkastuksen jälkeistä erillistä maastokäyntiä. Ajouraverkostokartalta nähdään nopeasti koko alueen ajourapainumat, -välit, ajouraverkoston asettelu sekä mahdolliset harventamatta jääneet alueet. Tämän lisäksi erityisen ongelmalliselle alueelle voidaan suunnitella pistepilveltä tarvittavat korjaustoimenpiteet. Ongelmana menetelmässä on kuitenkin vähäinen pisteiden lukumäärä latvuksen peittämistä rungoista, mikä ai-heuttaa ongelmia ajouran leveyden mittauksessa. Toimiva menetelmä ajouran leveyden mittaukseen voidaan kehittää, mutta sitä voidaan käyttää vasta, kun kuva /laserkeilausaineistoa aletaan tuottaa korjuussa käytetyistä koneista maanpinnan tasolta. Parhaassa tapauksessa pistepilvien tarkastelu voi kehittää tulevaisuuden puunkorjuuta palautteen perusteella kohti parempaa korjuujälkeä ja näin säästää luontoa sekä kustannuksia tehden korjuusta entistäkin tehokkaampaa. Tämä tutkimus toimi pioneeritutkimuksena Stora Ensolle fotogrammetrisen pistepilven kuvauksessa, tuottamisessa sekä käsittelyssä.

Bakgrunden till studien är den ökade medvetenheten kring hållbarhet och ansvarsfullhet, vilket har resulterat i olika former av offentlig styrning såsom lagar, direktiv, rekommendationer, certifikat, normer och standarder. I fokus för denna studie står Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD), som specifikt riktar sig till stora aktörer. Studien undersöker små- och medelstora företag (SME) som verkar inom leveranskedjan för stora skogsbolag med fokus på virkesanskaffning och skogsvård. Dessa SME-företag löper en potentiell risk att omfattas av krav på ansvarsfullhets- och hållbarhetsåtgärder i och med att de ingår i en leveranskedja som ska uppfylla de stora bolagens kriterier. För att utforska SME-företagens ståndpunkter genomfördes semi-strukturerade telefonintervjuer. Respondenterna tillhörde något eller flera av de tre stora skogsbolagens leveranskedja, nämligen Stora Enso Oyj, Metsä Group och UPM Kymmene Oyj, och utförde skogsvårdstjänster, virkesdrivning och logistik åt skogsbolagen. I intervjuerna identifierades olika teman som var kopplade till respondenternas ståndpunkter, vilka framkom i flera intervjuer. Tematiska analysen utfördes med programvaran ATLAS.ti. Studien rättfärdigades genom en analys av relevanta aspekter från skogsbolagens årsrapporter, vilket också användes som bakgrund till formuleringen av intervjufrågorna. Samtliga årsrapporter innehöll information om bolagens CSRD-strategi och andra initiativ för ansvarsfullhet och hållbarhet, även med avseende på leveranskedjan. Resultaten av studien visade att samtliga respondenter påverkades av skogsbolagens ansvarsfullhetsåtgärder och dessutom frivilligt genomförde ansvarsfullhetsåtgärder. Åtgärderna delades in i ekologiska, sociala och förvaltningsmässiga åtgärder, där de ekologiska och sociala var vanligast förekommande. Exempel på åtgärder inkluderade utredning av koldioxidavtryck, efterlevnad av olika frivilliga miljöcertifieringar, förbättring av anställdas arbetshälsovård utöver lagkrav samt frivillig efterlevnad av CSRD-direktivet. Studien ger klara indikationer på att SME-företagen i finska skogsbolagens leveranskedja har integrerat ansvarsfullhet i sina verksamheter och strategier.

Pesäpredaatio eli pesien ryöstely kuuluu luontaisena osana peto–saalis vuorovaikutukseen. Se ohjaa lintujen elinkiertojen evoluutiossa muun muassa pesäpaikan valintaa, munamäärää, pesäpoikasajan pituutta sekä monia muita tekijöitä, jotka vaikuttavat lisääntymismenestykseen. Riistakameroiden avulla pystytään luotettavasti tutkimaan, mitkä eläimet pesiä predatoivat, kun taas aiemmissa menetelmissä pesän ryöstäjä on yleensä jäänyt epäselväksi. Maassa pesivien lintujen, kuten metsäkanalintujen, pesä on alttiina niin maa- kuin lintupedoille. Yleisesti on tiedossa, että suuret hakkuualat elättävät suuremman määrän jyrsijöitä, jolloin ne voivat elättää myös suuremman määrän petoja. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että predaatio on suurinta reuna-alueella. Reunavaikutus syntyy, kun osa predaattoreista käyttää esimerkiksi hakkuuaukkoa ja osa metsää saalistusalueenaan, mutta näiden kahden rajapinnalla, reunavaikutusalueella, oleva pesä altistuu molemmille predaattoreille yhtenäistä metsää tai avointa aluetta herkemmin. Tutkimukseni käsittelee metsäkanalintujen pesäpredaatiota erikokoisissa hakkuuaukoissa ja niiden ympärillä metsän puolella. Tutkimus on osa Helsingin yliopiston Kosteikkoekologian ryhmän pesäpredaatiohanketta, jossa selvitetään pesien predaatioriskiin liittyviä tekijöitä erilaisissa ympäristöissä. Tässä työssä tutkitaan koepesien ja riistakameroiden avulla pesiä ryöstäviä petoja ja mitkä tekijät uudistusalojen koossa tai sijainnissa suhteessa erilaisiin ympäristömuuttujiin, kuten sähkölinjoihin ja metsäteihin, mahdollisesti altistavat pesiä predaatiolle. Tutkimuksesta saatavien tulosten avulla voidaan mahdollisesti tulevaisuudessa minimoida avohakkuualueita suunniteltaessa maassa pesivien lintujen, kuten metsäkanalintujen, pesäpredaatioriskiä. Tutkimuksen aineiston keräys toteutettiin Metsähallituksen omistamilla maa-alueilla kaukana asutuksesta, joten voitiin olettaa, että pesät saavat olla rauhassa ihmisiltä. Tutkimuksessa mukana olevat kohteet sijaitsivat Suomenselällä, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen maakunnissa. Tutkimuksessa käytettiin fasaanin (Phasianus colchius) munia, joita laitettiin neljä kappaletta yhteen pesään. Pesät tehtiin maahan luonnollisen kaltaiseen pesimäpaikkaan siten, että kullakin koealalla yksi pesä oli hakkuuaukossa, toinen aukon ja metsän reunalla ja kolmas metsässä noin sadan metrin päässä aukon reunasta. Jokaisella pesällä oli riistakamera kuvaamassa pesää viikon ajan. Kaikkiaan koealueita oli 52, joista kussakin sekä aukossa, reunalla ja metsässä oli yksi pesä (koepesiä yhteensä 156). Aineiston analysoimiseen käytettiin R-ohjelmistoa. Ajankohdan vaikutuksen mallintamiseen käytettiin yleistettyä lineaarista mallia (GLM; Generalised linear model), selviytymisanalyysi tehtiin binaarisen logistisen regression avulla ja ympäristöanalyysiin käytettiin yleistettyjä lineaarisia sekamalleja (GLMM; Generalised linear mixed model). Aineistoa analysoitaessa uudistusalat luokiteltiin pinta-alan mukaan kuuteen luokkaan, jotka ovat 0,1-2,0 ha, 2,1-4,0 ha, 4,1-6,0 ha, 6,1-10,0 ha, 10,1-15,0 ha ja >15,1 ha. Pienin mukana oleva hakkuuaukko oli 0,3 ha. Tutkimus osoittaa, että nisäkäspedot eivät ole karuilla laajoilla metsäalueilla suurena uhkana metsäkanalintujen pesinnälle. Sen sijaan toiset linnut ovat, sillä korppi (Corvus corax), talitiainen (Parus major), närhi (Garrulus glandarius) ja käpytikka (Dendrocopos major) olivat eniten pesiä ryöstäneitä lajeja. Nisäkäspedoista pesiä tuhosi kettu (Vulpes vulpes) ja hirvi (Alces alces). Hieman yllättävää oli, että supikoira (Nyctereutes procyonoides) ei tuhonnut ainuttakaan pesää. Supikoira on ollut yleisin pesien saalistaja monissa rehevimmissä ympäristöissä tehdyissä kokeissa, joten tulokseni viitannee supikoiran olevan yleisesti ajateltua harvalukuisampi karuilla laajoilla metsäalueilla. Pesiä ryöstettiin lukumääräisesti eniten aukossa ja reuna-alueella ja vähiten metsässä. Analyyseissä pesien selviytymiseen vaikutti eniten 250 metrin säteellä pesästä olevat tiet ja sähkölinjat. Analyysien perusteella pesän etäisyys reunaan selittää yhtä hyvin pesän kohtaloa metsäisessä ympäristössä kuin se, millaista ympäristöä 250 metrin säteellä pesästä on. Aukon koolla ei suoranaisesti ollut merkitystä pesän selviytymiseen. Pesän selviytymisto-dennäköisyys oli yli 99 % ensimmäisenä ja seitsemäntenä koevuorokautena, joten ajallakaan ei ollut vaikutusta pesän selviytymiseen syrjäisellä metsäalueella. Matalan pesäpredaation tulokset viittaavat, että yksittäisen pesän löytämisen todennäköisyys ei ole kovin suuri, kun kyseessä on syrjäinen, kaukana asutuksesta oleva yhtenäinen metsäalue, vaikka se on tavanomaisten metsänhoitotoimien kohteena.

Tämän työn tarkoituksena oli selvittää, onko mahdollista avoimia paikkatieto- ja kaukokartoitusaineistoja hyödyntäen luoda kasvupaikkatyyppiä ennustava malli, jonka ennuste olisi tarkempi kuin saatavilla oleva, koko Suomen kattava Luonnonvarakeskuksen tekemä kasvupaikkamalli. Viime vuosikymmenen aikana avointen paikkatietoaineistojen saata-vuus on lisääntynyt moninkertaisesti. Taustalla on EU:n säätämä INSPIRE-direktiivi 2007/2/EC (EU 2007), jonka tavoit-teena on yhteiskäyttöiset paikkatiedot ja yhteinen paikkatietoinfra-struktuuri. Tässä työssä hyödynnetään useita paikka-tieto- ja kaukokartoitusaineistoja, jotka ovat tulleet avoimeen käyttöön maksutta INSPIRE-direktiivin ansiosta. Aineistojen pohjalta on tunnistettu viisitoista mahdollista muuttujaa, jotka voisivat selittää kasvupaikkatyyppiä. Kaksitois-ta muuttujaa kuvaa topografiaa ja pohjautuvat suoraan tai välillisesti korkeusmalliin, yksi muuttuja kuvaa kasvukauden kokonaissadantaa, yksi muuttuja kuvaa maaperää ja yksi muuttuja on valtapituuden kasvuun pohjautuva kasvupaikka-tyyppiennuste. Valtapituuden kasvuun pohjautuvalle kasvupaikkatyyppiennusteelle kehitettiin malli, joka perustuu mänty-, kuusi- ja koivumetsiköiden kasvatusmalleihin. Näiden muuttujien pohjalta sovitettiin regressioanalyysiä hyödyntäen kasvupaikkatyyppiä ennustavia malleja. Referenssiaineistona käytettiin Suomen metsäkeskuksen kaukokartoituskoealo-ja pohjoisen napapiirin eteläpuolelta. Koealoihin on merkitty kasvupaikkatyyppi, johon malli sovitettiin. Tässä työssä kehitetty paras malli ennustaa mittareiden mukaan kasvupaikkatyyppiä tarkemmin kuin Luonnonvarakes-kuksen kasvupaikkamalli. Paras malli käyttää selittäjinä valtapituuden muutokseen perustuvaa kasvupaikkatyyppiennus-tetta, maalajia, korkeutta merenpinnasta, topografista sijainti-indeksiä (TPI), ”cartographic depth-to-water” -indeksiä (DTW) sekä kasvukauden kokonaissadantaa. Toiseksi paras malli ei hyödynnä maalajia selittäjänä, sillä Geologian tutkimuskeskuksen tuottama maaperäkartta ei kata koko Suomea. Malli käyttää selittäjinä valtapituuden muutokseen pe-rustuvaa kasvupaikkatyyppiennustetta, maalajia, korkeutta merenpinnasta, topografista sijainti-indeksiä (TPI), ”carto-graphic depth-to-water” -indeksiä (DTW), topografista kosteusindeksiä (TWI), kasvukauden kokonaissadantaa sekä auringon potentiaalista kokonaissäteilytystä. Selitysvoimaltaan paras muuttuja perustuu valtapituuden kehityksen tarkasteluun useamman ajankohdan laserkeilausai-neistoja hyödyntäen. Muuttujasta saatavat kasvupaikkatyyppiennusteet ovat sitä tarkemmat, mitä enemmän havaintoja aikasarjassa on. Tämän takia tässä työssä kehitettävän mallin parantamisen ja jatkokehittämisen kannalta olennaista on useamman ajankohdan laserkeilausaineistojen saatavuuden lisääminen. Malli hyödyntää 1970-luvulla kehitettyjä kasva-tusmalleja. On viitteitä siitä, että Suomessa puusto kasvaa nykyään nopeammin kuin 30–40 vuotta sitten. Tulevissa tutki-muksissa tätä kasvun muutosta olisi syytä tutkia tarkemmin ja huomioida se kasvupaikkatyyppiä ennustavien mallien jatkokehittämisessä.

Since the 1980s, international funding provided by diverse and changing donors has significantly changed Madagascar’s conservation landscape. The various challenges and development needs related to biodiversity conservation and its international funding have long been known to the international community and solutions have been sought. Despite this, deforestation and the destruction of the environment in Madagascar continue. The aim of this study was to identify the perceptions of various stakeholders on the current challenges and development needs for biodiversity conservation and its international funding in Madagascar by using qualitative methods. This study was based on 26 semi-structured interviews. The interviewees represented stakeholders involved in internationally funded biodiversity conservation projects in Madagascar. 14 of these interviews were conducted specifically for this study. The remaining, 12 interviews were from the material collected for the research project “Conservation Legacies: Understanding the Long-term Impacts of Private Foundation Investment in International Biodiversity Conservation”. The qualitative content analysis combining a deductive and inductive approach revealed a number of different challenges and development needs that were strongly interlinked. The identified challenges were related to, for example, weak governance and its different indicators, political instabilities, poverty and internal migration, donor requirements, insufficient amount of funding, funding gaps, dependency of international funding, donor-driven priority setting, lack of coordination, and the challenges posed by the operating environment. The identified development needs included the need for longer funding cycles, flexibility, stronger local participation, more holistic and cross-sectoral approaches, and involvement of private sector. Extensive cooperation across actors and sectors is still needed to tackle the challenges and put development needs into practice. Without this, there is a risk that the objectives for conserving biodiversity and making development aid more effective will not be achieved. Achieving these objectives would be supported by research into how the prioritisation and ownership of biodiversity conservation could be increasingly transferred to the local level, while ensuring that all aspects of sustainable development - social, ecological and economic – are considered.

Rakennusteollisuuden suuret päästöt, alati nouseva ympäristötietoisuus ja tavoitteet kohti hiilineutraaliutta yhdessä väestönkasvun kanssa ajavat rakennusteollisuutta vääjäämättä keskelle muutosta. Puukerrostalojen on nähty toimivan yhtenä ratkaisuna tämän muutoksen edesauttamiseksi. Puukerrostalohankkeiden ekosysteemiin liittyvillä toimijoilla onkin täten mahdollisuus yhdessä toimien löytää uusia rakennusalan innovaatioita, joilla vastata koko alan kohtaamiin ulkopuolelta tuleviin muutostekijöihin, jotka osaltaan luovat painetta niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada parempi käsitys liiketoimintaekosysteemikonseptin soveltuvuudesta puukerrostalohankkeisiin ja miten hanketoiminta tukee ekosysteemin toimintaa. Ensimmäisellä tutkimuskysymyksellä pyrittiin saamaan vastauksia yhteistyöstä ja viestinnästä. Toinen tutkimuskysymys käsitteli puukerrostalohankkeissa mukana olleiden toimijoiden ympäristötietoisuutta. Tutkimus toteutettiin tekemällä 10 teemahaastattelua, jotka liittyivät kolmeen eri puukerrostalokohteeseen, jotka sijaitsivat Suomessa eri paikkakunnilla. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että näiden kolmen puukerrostalohankkeen liiketoimintaekosysteemit muodostavat useiden eri toimijoiden verkostoja, jotka toimivat ekosysteemin eri tasoilla yhteisenä päämääränään tuottaa laadukasta ja ympäristöystävällistä rakentamista, joka osaltaan lisää maamme hiilivarastojen määrää. Tätä edellyttää toimijoiden välinen yhteistyö, jossa viestintä koettiin pääsääntöisesti sujuvaksi. Toisaalta haasteita oli havaittavissa keskinäisessä kommunikoinnissa ja toimintatapojen yhteensovittamisessa, johtuen työskentelystä uuden asian äärellä. Aikataulutus, tutut toimijat sekä materiaalitoimittaja vaikuttivat positiivisesti hankkeen lopputulokseen. Hiilijalanjälki ja -kädenjälki laskelmiin toivottiin yhteneväisiä laskentatapoja, jotta vertailtavuus lisääntyisi. Hankkeissa tunnistettiin rakennusten potentiaali hiilivarastona ja puukerrostalohankkeiden ympäristömerkitys nähtiin suurena. Hankkeessa mukana olleet toimijat kokivat, että tarvittaisiin asennemuutosta niin kuluttajien kuin rakennusteollisuuden osalta, jotta puukerrostalohankkeiden määrää saataisiin nostettua. Nähtävissä oli haastateltujen taholta pohdintaa siitä, ovatko yritykset tarpeeksi laajasti omaksuneet ympäristöajattelun ja tullaanko asetettuihin vastuullisuustavoitteisiin pääsemään niin yrityksissä kuin laajemmalti rakennusteollisuuden puolelta. Tästä huolimatta puukerrostalorakentaminen nähtiin positiivisena asiana, jonka myötä on mahdollisuus ottaa askel kohti nykyrakentamista kestävämpää tilaa ja siten olla osana suurempaa, yhteistä muutosta, johon pääseminen edellyttää toimialat ylittävän yhteistyön laajentumista. Tämä kuitenkin vaatisi rakennuskäytäntöjen muuttamista ja rohkeutta tehdä asioita uudella tavalla sekä avoimempaa yhteistyötä eri toimijoiden keskuudessa.

Purpose: The changing global economy has presented uncertain factors in future development. To keep up with the competition, companies have launched partnership programs. Many organizations seek strategic partners to enhance their positions, create joint business development and marketing opportunities, and that way strengthen their competitiveness. Methods: The objective of this study is to discover the characteristics of a partnership program in a Finnish software company. Quantitative methodology is used to examine how accurately partners can be distinguished from non-partners. Furthermore, this study introduces how customer focus should be incorporated based on a partner portfolio analysis. Also, it suggests how to derive improvements to a partnership program based on a partner portfolio analysis. Results: The main finding of this research is that partners are more profitable from the sales perspective. Their net sales have increased more during the five years, almost all of them have bought again at least once after the first purchase, and all of them increased their net sales when joining the partnership program. In addition, grown marketing and sales costs have led to an increase in partners’ net sales, which correlates with a number of joint marketing activities. This study suggests case company to focus on technology partners the most, as they are the most profitable from both sales and marketing perspectives. Based on the theoretical framework and empirical research results, proposals for further academic research are given in the thesis.

This Master’s thesis compares different nature and recreation associations in terms of their activity to organize species observation activities and collect species data. The aim is to fill gaps in knowledge concerning on which volunteer groups are actively producing data, and if some of them could be included stronger in biodiversity monitoring and evaluation work. Further, the thesis evaluates how important the Finnish Biodiversity Information Facility (FinBIF) is for different nature and recreation associations as a data sharing channel. The main study material was collected by a qualitative questionnaire that was sent to variety of different nature and recreation associations. As a result, species enthusiast associations, hunting associations and nature conservation associations were shown to be the most active in organizing species observation, that is in accordance with earlier studies such as Santaoja (2013). From other studied groups the Scouts surprisingly showed relatively high interest toward species observation, but they were not active in data sharing. Evaluating associations willingness to use the FinBIF’s services and devises for observation data sharing, revealed, that the FinBIF’s channel was not popular among the studied associations, keeping in mind that the study did not examine FinBIF’s popularity among individual volunteers. In the light of the results, the FinBIF services and the concept of citizen science should be more actively promoted toward nature and recreation associations, especially to the Scouts who would be potential group to co-operate with in biodiversity monitoring and evaluation work.

Laos is regarded as one of the world's biodiversity hotspots. Yet, like in many tropical countries, biodiversity in Laos has been decreasing at an alarming rate. Forest degradation and deforestation have led to many flora and fauna species becoming threatened or even extinct. Furthermore, they have also had detrimental impacts on ecosystem services, compromising human safety and well-being. This research aimed to investigate the floristic diversity and forest structure across different Lao forest categories and understand the socio-ecological implications on forests in Laos. The research was divided into three segments: a forest inventory, interviews with local people within two villages, and an interview with a local forest officer. The forest inventory was conducted in three different forest categories: conservation, protection, and production forests in Luang Prabang Province, using systematic plot sampling. The total sampling size was 1.2 hectares within 60 plots, 20 in each forest site, each plot measuring 200 m2. Furthermore, the interviews with the local people were conducted as focus group discussions in villages near the inventory sites, and the forest officer was interviewed in the city of Luang Prabang. These interviews aimed to understand how socioeconomic and other social factors influence the forests and conservation efforts. The study found significant differences between the forest categories. The conservation and protection forests shared similarities both structurally and in terms of species composition but were different from the production forest. Moreover, the woody and climber species richness were significantly lower in the production forest compared to the two other forest categories. The interviews revealed that the local people depend on access to forests and forest products, but the low-income households were particularly reliant on them. The study also found that even if the local people had positive attitudes towards forest conservation, the lack of alternative livelihood opportunities and insufficient funding are the primary barriers to effective conservation efforts. These findings highlight the need to address the diversity differences between the forest categories through adequate forest planning and management. However, this requires funding, which proved to be one of the critical factors in achieving more effective and sustainable forest management in Laos. The findings also underscore the urgency of addressing socio-economic factors in conservation planning. The study found that diversifying livelihood opportunities is crucial for forest sustainability and human well-being. Future conservation initiatives should enhance socio-economic aspects and the well-being of local people in addition to caring for the environmental aspects. This integrated approach ensures the sustainability of both natural ecosystems and local livelihoods, increasing the potential for sustainable and long-term positive outcomes.

The purpose of this study is to explore the economic and operational environment factors that are contributing to the development of the secondhand smartphone market. The secondhand smartphone market is a fascinating subject. The market is relatively young, only coming into existence in the last eighteen years after the introduction of the first smartphones. However, it is in recent years that the market has seen massive growth and is considered to hold a great amount of potential for further growth. The case of secondhand smartphones and its growth are intriguing from a circular economy perspective. The example that smartphones represent for product life extension, added value creation and circular flows of consumption via systems of recycling, refurbishing and reselling offer insight into the potential of circular economy frameworks for other industries and product categories. Seeking to understand what factors are contributing to the secondhand smartphone markets development also offers insights for actors, such as businesses, policy makers and academics. Such research enables the various actors to better understand the dynamics of their operating environment. Essentially, understanding what factors are contributing to the market’s development allows actors to make more informed decisions, to develop sound strategy and to allocate resources. This study was conducted as a combination quantitative and qualitative research. A quantitative approach has allowed for the sampling of a population of industry actors and to measure specific concepts, such as economic factors, via a survey. With the procurement of such data statistical analysis has been applied to understand the frequencies, correlations, and significance of the specific concepts under measurement. A qualitative approach has allowed for a more in-depth understanding and context of the survey results or where the survey results have been minimal. The results show a tendency for the business environment to be populated by companies that are vertically integrated, relatively new enterprises and have relatively small annual revenues. Additionally, the results show several clear factors that are contributing to the secondhand market’s development. The factors highlighted include the following: - The price of wholesale stock is not the main point of supply competition. With other sales terms playing such as available volumes, payment terms and stock quality playing a major role in terms of competition. - The improvement over time in the availability of smartphone devices on the wholesale market. - The strong role of relationships and developing long term partnerships. - The low barriers to entry and ease of acquiring secondhand smartphones on the wholesale market. - The growth in business networks and the need for specialization in business acumen and establishing industry wide standards. - Repairability of new models of smartphones is critical to growth and the protectionist position of OEMs. The finding paints a picture of a business environment that has low barriers to entry, generally localized small players.