Browsing by Subject "päästökauppa"
Now showing items 1-9 of 9
-
(2023)Tieliikennesektorilla sekä rakennusten erillislämmityksellä on merkittävä rooli EU-alueen kasvihuonekaasupäästöistä. Edellä mainitut sektorit eivät ole yhdessä onnistuneet saavuttamaan EU:n laskevaa kokonaispäästö. Tämän vuoksi tieliikenteen polttoaineille sekä rakennusten erillislämmityksissä käytettäville polttoaineille järjestetään erillinen EU:n laajuinen päästöoikeuskauppajärjestelmä. Tutkielmassa tarkastellaan päästökauppajärjestelmän vaikutuksia talouden pitäjiin tutkimalla vaikutuksia polttoaineiden hintoihin. Myös järjestelmän yksityiskohtaisia asetuksien tarkoituksenmukaisuutta tarkastellaan lähemmin vertailemalla tutkimuksen analyysin tuloksia ja määrättyjä päästöoikeuden hinnoilla laskettuja vaikutuksia. Vaikutuksia tutkitaan useiden eri tavoin muodostettujen kysynnän hintajoustoskenaarioiden kautta. Analyysi ei ota huomioon rakennusten erillislämmitykseen käytettävien polttoaineiden sektoria huomioon, vaan sen odotetaan reagoivan päästökauppajärjestelmän toimeenpanemiseen yhtäläisesti tieliikennesektorin kanssa. Analyysin mukaan päästöoikeuskaupan implementointi tulee kasvattamaan polttoaineen hintaa keskimäärin 0,12 €/l. Olennaisimpana tekijänä lopputuloksessa on järjestelmään lisätty konfiguraatio, joka käytännössä rajoittaa päästöoikeuden hinnan 45 euroon. Tarkoituksenmukaisuus on kyseenalainen vertailtaessa lopputulosta skenaarioihin sekä 180 euron päästöoikeuden hintaan, sillä 45 euron dynaaminen hintakatto tekee vähennystavoitteen saavuttamisesta mahdollisesti haasteellista. Tutkimuksen analyysi tarjoaa selkeän estimaatin päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanon vaikutuksista polttoaineen hintaan. Analyysi mahdollisesta päästöjen jakautumista päästökauppajärjestelmän sisällä tuottaisi oletettavasti täsmällisempiä estimaatteja polttoaineen hinnan vaikutuksiin. Lisäksi sähköautojen yleistyessä kuluttajamarkkinoilla polttoaineen kysynnän hintajouston yksityiskohtaisempi tarkastelu saattaisi olla olennaista.
-
(2016)Euroopan unionin päästökauppajärjestelmä aiheuttaa siihen osallistuville yrityksille suoria ja epäsuoria kustannuksia. Epäsuorat kustannukset syntyvät siitä, että päästöoikeuden hinta nostaa sähkön hintaa, mikä nostaa erityisesti energiaintensiivisten yritysten tuotantokustannuksia. Euroopan komissio on antamassaan valtiontukisäännössä (2012/C 158/04) linjannut, että jokainen EU:n jäsenvaltio voi kompensoida näitä epäsuoria kustannuksia hiilivuodosta kärsiville energiaintensiivisille toimialoille. Epäsuorien kustannusten kompensaatio on tällä hetkellä käytössä muutamassa EU:n jäsenvaltiossa. Näistä kaikki jakavat epäsuorien kustannusten kompensaation vastikkeettomana rahasummana sitä hakeville ja valtiontukisäännön vaatimukset täyttäville kyseisessä valtiossa toimiville yrityksille. Kompensaation voisi kuitenkin jakaa myös muilla tavoin, esimerkiksi kohdentamalla tuet päästöjä vähentäviin investointeihin. Katson tässä tutkielmassa neljän vaihtoehtoisen kompensaatiomuodon teoreettisia ominaisuuksia. EU:n päästöoikeuden hinta on pysynyt matalana viimeisten vuosien ajan, eikä sillä ole ollut toivottua investointeja ohjaavaa vaikutusta. Päästöoikeuden hinnan vaikutus sähkön hintaan vaihtelee EU:n eri alueilla riippuen siitä, miten paljon fossiilisia polttoaineita käytetään sähköntuotantoon. Päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensaatiota valvova valtiontukisääntö ottaa nämä erot huomioon. Analysoin tässä tutkielmassa kuitenkin empiirisesti sitä, miten paljon päästöoikeuden hinnan ja siten sähkön hinnan nousu voi vaikuttaa kahden suomalaisen esimerkkialan tuotantoyksikön voittoon lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Näin pyrin tekemään johtopäätöksiä siitä, mitä päästökaupan epäsuorat kustannukset tehtaiden toiminnalle merkitsevät, ja onko kompensaatio todellisuudessa tarpeellista. Vaikutukset voittoon riippuvat siitä, kuinka suuri tuotannontekijä sähkö tarkasteltavalle yksikölle on ja kuinka vahvasti päästöoikeuden hinta siirtyy sähkön hintaan. Pitkällä aikavälillä yritys pystyy muuttamaan panoskäyttöään ja varautumaan epäsuoriin kustannuksiin, jolloin niiden vaikutus yrityksen voittoon on pienempi kuin lyhyellä aikavälillä. Tämä osoittaa, että pitkäjänteinen ja ennustettava ilmastopolitiikka EU-tasolla pystyy vähentämään yritysten päästökaupasta aiheutuvia kustannuksia. Päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensaation tarve riippuu siitä, miten suuri hiilivuotoriskin nähdään olevan. Perusteet kompensaatiolle vähenevät sähköntuotannon fossiilisten polttoaineiden käytön vähenemisen myötä: mitä harvemmin hiili on rajatuotantomuotona, sitä vähemmän päästöoikeuden hinta nostaa sähkön keskimääräistä vuosihintaa. Lisäksi hiilidioksidin hinnoittelu yleistyy globaalisti. Kun päästöjen tuottaminen aiheuttaa kustannuksia teollisuudelle myös Euroopan ulkopuolella, hiilivuotoriski vähenee.
-
(2013)This thesis studies market demand and supply in the voluntary forest carbon markets. The first section focuses on demand and provides an overview about the market mechanisms, buyer’s reasons to buy credits, and current demand in the markets. Supply will be studied with supply-chain approach. Supply-chain is a system moving a product or service from supplier to customer. The supply-chain section is divided into three parts. The first part finds out whether or not forests have the ability to sequester carbon and what kind of forest projects there has been. It also introduces the processes in which forest carbon credits are issued. The second part focuses on certification and verification schemes. Third part presents market places and the actors involved in carbon credit trading. Carbon markets will be evaluated on foreign and domestic basis. The aim of this thesis is to find out how well the voluntary carbon markets meet the conditions of perfect competition. The theory is based on the theory of competitive market structure and the price mechanism, where demand equals supply at the equilibrium price and quantity. The equilibrium should be found automatically within a perfectly competitive market when buyers and sellers interact. The empirical part of the study examines carbon credit issuance, project processes, certification and markets. The research questions are: 1. Do markets have infinite buyers and sellers? 2. Are products homogenous? 3. Do consumers and producers have perfect knowledge of price, utility, quality and production methods? 4. Is it easy to enter or exit the markets? The thesis is based on literature. Standards, marketplaces, and projects that were selected to the study were chosen according to the popularity based on market volume or forest-related characters. The research approach is qualitative. The collected data was analysed using content analysis. Economics and market theory form the theoretical basis of the analysis. Classification of the data is based on the theoretical framework. According to the theories a loose framework was formed to allow data reduction. Framework divides demand and supply-chain into separate parts. Research question number one is examined using a demand section. Research questions numbers 2-4 are examined using supply-chain sections. The study resulted in a conclusion that voluntary forest markets do not meet the conditions of perfect competition. Voluntary forest carbon markets are not perfectly competitive. Instead markets are uncompetitive where commodities are heterogeneous. There is only limited amount of forest projects and forestry based credits. Unit price is set to match the cost, in which case it is not determined by the market. Price-setting is possible because it is possible to differentiate projects. Imperfect competition in the market remains for mobility obstacles between markets have been set. Credit certified under certain standard, are not generally acceptable to another standard. The study results support the findings of studies conducted in the past.
-
(2016)Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia, kuinka suomalaiset yritykset ovat kokeneet Euroopan unionin päästöoikeuskaupan ja kuinka he ovat pärjänneet järjestelmän oloissa. Tutkimus tehtiin barometri-tyyppisenä kyselytutkimuksena, jonka perusjoukkona toimi kaikki järjestelmän alaiset yritykset Suomessa. Kokonaistutkimuksen perusjoukon koko oli 161 yritystä, josta kyselyyn vastasi 43 yritystä. Vastausprosentti oli 27%, ja vastanneiden yritysten päästöt kattoivat 61% koko päästökaupan päästöistä Suomessa. Kyselytutkimus suoritettiin lokakuussa 2014 ja yritykset vastasivat kyselyyn anonyymisti. Tutkimukseen osallistuneet yritykset jaettiin kahteen ryhmään toimialan mukaan. Energiateollisuuden ja prosessiteollisuuden ryhmien vastauksia vertailtiin toisiinsa. Yritysten vastauksia vertailtiin myös muiden EU-valtioiden vastaaviin tutkimuksiin, sekä aiempiin suomalaisiin selvityksiin. Yritysten markkina-aktiivisuus on kasvanut järjestelmän alkuajoista ja yritykset käyvät kauppaa yhä useammin sijoitusmotiiveihin perustuen. Päästöoikeussalkun päivitys tapahtuu vähintään puolivuosittain, eikä päästöoikeuksia lainata tai talleteta kauppakausien välillä. Oikeuksien ostokeinoista huutokauppa ei ole saavuttanut suurta osallistujamäärää. Päästöjen vähentämiseksi suoritettujen toimenpiteiden määrä on kasvanut järjestelmän ensimmäisiin vuosiin verrattuna ja suosituimmat toimenpiteet liittyivät prosessin optimointiin, energiatehokkuusinvestointeihin ja uusiutuvan energian käyttöön. Yritykset arvioivat päästöoikeuden hinnan nousevan maltillisesti vuoteen 2020 mennessä. Ryhmien väliltä löytyi eroja, joista merkittävimmät liittyivät päästöoikeuksien pitkän aikavälin hintaodotuksiin, järjestelmästä koituvien epäsuorien kustannusten nousuun, päästöselvityksen todentajien määrän riittävyyteen, sekä päästökaupasta aiheutuvien kustannusten merkittävyyteen. Vertailussa muiden EU-valtioiden kanssa osoittautui, että suomalaiset yritykset ovat hieman aktiivisempia markkinoilla. Muuten vastaukset olivat hyvin lähellä toisten valtioiden yritysten vastauksia niiltä osin, kuin vastauksia oli mielekästä tehdä.
-
(2019)Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää kuinka suomalaiset päästökaupan alaiset prosessi- ja energiateollisuuden yritykset ovat oppineet päästökaupan käytännöt, kuinka he kokevat päästökaupan muutokset ja tulevaisuuden. Lisäksi yrityksiltä kysyttiin mielipiteitä ajankohtaisimpiin ilmastopolitiikan kysymyksiin. Päästökauppa on murroksessa markkinavakausvarannon ja neljännelle kauppakaudelle tulevien muutosten takia. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, joka lähetettiin tammikuussa 2019 kaikille suomalaisille päästökaupan alaisille yrityksille, joilla oli vuonna 2017 todennettuja päästöjä. Näitä yrityksiä oli 131 ja heistä 49 vastasi kyselyyn määräaikaan mennessä, vastausprosentti oli näin ollen noin 37 prosenttia. Kyselytutkimuksen tuloksia verrattiin aiemman samankaltaisen tutkimuksen (Heikkinen ja Ollikainen, 2015) tuloksiin. Kysymykset pidettiin suurimmaksi osaksi samoina kuin aiemmassa kyselyssä, jotta vastaukset olisivat mahdollisimman vertailukelpoisia. Ilmastopolitiikka-osion kysymykset päivitettiin sopimaan paremmin ilmastopolitiikan nykytilanteeseen. Kyselytutkimuksen tulokset analysoitiin käyttäen Microsoft Office Excel -taulukkolaskentatyökalua. Tulokset osoittivat, että päästökaupan merkitys yrityksille on kasvanut. Yritykset odottavat päästöoikeuden hinnan nousevan tulevaisuudessa ja siten päästökaupan merkityksen kasvavan entisestään. Energiateollisuuden yritykset ovat olleet prosessiteollisuuden yrityksiä aktiivisempia päästövähennystoimien toteuttamisessa vuoden 2014 jälkeen. Tämä luultavasti johtuu erilaisista kannustimista, esimerkiksi prosessiteollisuuden ilmaiseksi saamat päästöoikeudet voivat vähentää kannustimia päästöjen vähentämiseen. Sekä prosessi- että energiateollisuuden yritykset olivat sitä mieltä, että Suomen tulisi vähentää fossiilisia kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2050 mennessä noin 85 prosenttia ja kasvattaa hiilinieluja, jotta Suomi olisi hiilinegatiivinen yhteiskunta vuoteen 2050 mennessä. Molemmat toimialat sulkisivat fossiiliset polttoaineet pois energiantuotannosta viimeistään vuoteen 2040 mennessä. Yritysten mielestä fossiiliset polttoaineet korvaava energia tulisi pääosin tuottaa ydinvoimalla.
-
(2019)Päästökauppa on markkinapohjainen instrumentti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen kustannustehokkaasti. Paikallisia päästökauppajärjestelmiä on voimassa useita ympäri maapalloa, lisäksi useita järjestelmiä on suunnitteilla. Globaalit markkinat kasvihuonekaasupäästöille ovat epätodennäköiset lähitulevaisuudessa, joten on kiinnostuttu paikallisten päästökauppajärjestelmien linkittämisen luomista mahdollisuuksista. Päästökauppajärjestelmien linkittämisellä tarkoitetaan, että päästökauppajärjestelmä sallii toisten järjestelmien päästöoikeuksia käytettävän omassa järjestelmässään. Järjestelmien linkittämisellä pyritään luomaan suuremmat markkinat kasvihuonekaasuille ja siten laskemaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kokonaiskustannuksia. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia välittömiä markkinavaikutuksia päästökauppajärjestelmien linkittyminen aiheuttaa sekä selvittää kuinka estää kokonaishyvinvointia vähentävän markkinakitkan syntyminen. Lisäksi tavoitteena on selvittää miten erot järjestelmien kunnianhimossa päästöjenvähentämisen suhteen vaikuttavat linkittymiseen. Päästökauppajärjestelmien linkittämisestä puhuttaessa tärkeimmäksi vaikutukseksi nostetaan usein kustannustehokkuus, mutta linkittämisellä on muitakin tärkeitä vaikutuksia. Tässä tutkielmassa tarkastellaan linkittymisen taloudellisia, poliittisia ja hallinnollisia vaikutuksia sekä vaikutuksia ympäristöön. Lisäksi tarkastellaan kahden päästökauppajärjestelmän linkittymistä analyyttisesti formaalin mallin avulla. Malli on Rehdanzin ja Tolin (2005) kahden päästökauppajärjestelmän linkittymistä tarkasteleva malli. Mallin perusteella voidaan sanoa, että kaupankäynnistä hyötyvät molemmat osapuolet ja että kaupankäynti on neutraalia ympäristön kannalta eli kokonaispäästöt eivät muutu linkittymisen myötä. Kaupankäynti kuitenkin vaikuttaa kannustimiin vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja tästä syystä päästökaupan sääntely voi olla tarpeellista.
-
(2013)The objective of the study is to identify and analyse factors affecting the time from project submission to validation and project registration (lead time) of projects in the Clean Development Mechanism (CDM) pipeline. The hypothesis was that since projects have been implemented in China for the longest time and most projects have been in China, the process times would be shortest there. The first two phases of the CDM cycle, i.e. validation and registration, are considered. These are the most crucial stages for a CDM project, since a project will not start generating Certified Emissions Reductions (CERs) before it has been registered. The data used for the study is based on the CDM database collected by UNEP Risoe, which is gathered from the information found at the UNFCCC website. The cut-off date for projects considered in the thesis is the end of April 2010. Four factors influencing the lead times, that can be separated from the data, are considered in the thesis: 1) the validator of the project, 2) the queue in the pipeline at the time the project is submitted, 3) the type of a project and 4) in which region the project is implemented. Two methods were used in the thesis: an empirical study was conducted to assess the effects of the validator, project types, and regions on the lead times; and the effect of the queues in the process phases where analysed with regression analysis. The results show that the processing times in fact are much longer in general than they should be according to the rules and procedures of the CDM, which assign approximately 30 days for each phase. The study shows that queues have indeed had an effect on the lead times of the CDM. The results confirm the hypothesis: the longer the queue, the longer the lead time. The countries where most CDM projects have been developed, mainly China, India and Brazil, do surprisingly not have the shortest lead times. The lead times in China are the longest of all regions, even if only the projects entering the pipeline after 2007 are considered. It seems that other factors weigh more heavily in China’s favor for project implementation. It might be that since CDM projects have been implemented there for the longest time, the project developers are familiar with the process in China and prefer it for that reason.
-
(2009)Political incentives often have a central role in bioenergy production. Influence of these incentives is expected to increase, because conventional fossil fuels are draining and the climate change forces policy makers to react. Hence, the demand for biofuels is also expected to grow. Woodbased fuels are the most important biofuel and renewable energy source in Finland. Woodbased fuels are almost equally divided into liquid byproducts of the pulp industry and solid woodbased fuels. This study focuses on solid woodbased fuels, because these solid fuels have markets unlike e.g. black liquor and because these shares increase. In this study, the solid woodbased fuels include forest chips, bark, sawdust, industrial chips, recycled wood and pellets. One aim of the study is to formulate a general view of the Finnish woodbased fuel markets. The demand is analysed by using the statistics of The Finnish Forest Research Institute (Metla) and the supply by using existing literature. Metla compiles statistics about the utilization of woodbased fuels from over 700 energy facilities, comparing several categories of woodbased fuels. This study overwiews the period from 2003 to 2007. Energy facilities are divided into four different so that the specifics of the demand can be identified. Another aim of the thesis is to study the impact of emissions trading on woodbased fuel utilization. Emissions trading is the most important instrument for improving the competitive advantage of renewable energy production for energy facilities that belong to the scheme, producing heat or electricity with over 20 MW nominal effect. The growth in the credit price of 2 co emissions increases the demand for biofuels and reduces the demand for fossil fuel in energy facilities of over 20 MW. Empirical analysis are carried out for different energy facility categories. Large community facilities are more sensitive to the changes of credit price than the forest industry`s plants. Energy facilities with 520 MW nominal capacities reduce the woodbased fuel utilization, when the credit price rises. This flux diminishes the effect of the emissions trading. On the other hand, it seems that changes in credit price do not affect the woodbased fuel consumption in energy facilities of less than 5 MW. The utilization of woodbased fuels will change due to the stuctural changes in the forest industry. The production of byproducts, such as bark, decreases with diminishing quantaties of traditional forest industry products. If the increasing demand was met, forest chip utilization should be added. However, especially the restriction of production in the sawmill industry decreases the supply of harvesting residues chip and forest chip production shifts more towards energy wood thinning. Also, the use of woodbased fuels among different energy facilities is changing. The utilization of woodbased fuels has traditionally been centralized in the forest industry units using industrial byproducts. Nowadays, it is also an important energy source for the energy production facilities of the communities due to different policy instruments. This has affected that the trade of woodbased fuels has increased.
-
(2010)The European Union has stated the reduction of carbon dioxide emissions as one of the major goals in its energy policy. The Emission trading system that started in year 2005 was established to create an efficient market for emission permits and to direct the emission reductions to areas where they are most cost-efficient. Finland has committed to follow the guidelines of the emission trading system and to make notable reductions to the total level of CO2 emissions. The goal of this study is to examine how the emission trading system has affected the fuel choices in the energy sector. The purpose is to find out whether there has been substitution between the different fuel types. The substitution effects were estimated by three different methods. Also this study tries to explain what type of price elasticities the different fuels have. Additionally the effect of emission permit on the allocation of different fuels is studied. The data used in this study were gathered from 67 plants over four years. The studied fuels were aggregated into three categories: wood, peat and other fuels the fourth studied variable was the price of emission permit. The data were edited in to a panel form and were analysed in statistical program EViews. Translog function form was used to solve the elasticities for different fuel types. The results indicate that during the observation period peat acted as a base load fuel with wood and other fuels acting as peaking fuels. Peat counted for half of the total fuel consumption with wood and the other fuels both having a share of about 25%. Wood and other fuels were more price sensitive and had a higher price elasticity than peat. The increase in the price of emission permits decreased the use of peat but had only minor effect on wood and other fuels. During the first period of emission trading system the fluctuation of the permit’s price was intense and the increase in the price did not have a major effect on the fuel choices in the Finnish energy sector. The second period started in 2008 and only one year of that period was included in this study, so it is still to yearly to make any further interpretations of how the second period has effected on the fuel choices. For future studies, in the field of interfuel substitution and price elasticity, a longer time period and a data set with more plants and more fuel types could offer more accurate results and would give more insight to how the plants react to the changing conditions.
Now showing items 1-9 of 9