Browsing by Subject "päivänpituus"

Fenologia tutkii eliöiden vuotuisen kehityksen suhdetta ilmastotekijöihin. Puilla vuosittaista kehitystä säätelevät voimakkaimmin ilman lämpötila ja päivänpituus. Myös muilla kasvutekijöillä voi olla vaikutusta puiden fenologiaan. Fenologiavaste ympäristötekijöihin on geneettinen. Bore-aalisella kasvillisuusvyöhykkeellä puiden menestymistä rajoittavat talven minimilämpötilat sekä kasvukauden pituuden ja tehoisan lämpösumman kertymän riittävyys. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli havainnoida Vartioharjuntien katupuuarboretumissa kasva-vien koepuiden fenologiaa sekä arvioida niiden menestymismahdollisuuksia Etelä-Suomen olois-sa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin myös fenologiatarkkailua menestymismahdollisuuksien arvi-ointimenetelmänä. Katupuuarboretumin puut edustivat kaikkiaan 11 eri taksonia ja ne oli istutettu vuonna 2012 Vartioharjuntielle Itä-Helsinkiin (60° N, 24° E). Verrokkina tutkimuksessa tarkkailtiin noin 1,5 kilo-metrin päässä Vanhanlinnantiellä kasvavia puistolehmuksia (Tilia x vulgaris). Katupuiden fenologi-aa tarkkailtiin kaksi kertaa viikossa, kun kehitys oli nopeaa, esimerkiksi silmujen puhkeamisen aikaan, ja kerran viikossa hitaamman kehityksen vaiheessa. Fenologiaa tarkkailtiin BBCH-asteikon avulla, joka mahdollistaa vertailukelpoisen tiedon taksonien välillä. Kaksiportainen asteikko kuvaa kasvin eri pääkehitysvaiheita ja sen eri asteita. Fenologiaseurannan lisäksi mitattiin puiden pituus- ja paksuus kasvua sekä tehtiin havaintoja mahdollisista bioottisista tai abioottisista stressioireista. Koepuutaksonien fenologiassa havaittiin joitakin eroja suhteessa verrokkipuiden fenologiaan. Kasvukauden pituus ja tehoisan lämpösumman kertymä näyttäisi riittävän eteläisessä Suomessa puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeellä Ia-Ib. Mahdollisia uusia katupuutaksoneja voisi tämän fenologiatutkimuksen perusteella olla Carpinus betulus ’Fastigiata’, Corylus colurna, Cra-teagus monogyna ’Stricta’, Malus baccata ’Street Parade’, Quercus palustris ja Sorbus aucuparia ’Erecta’. Aikaisempien tutkimusten mukaan näiden taksonien kylmänkestävyys olisi riittävä. Koe-puiden toipuminen vuoden takaisesta siirtoistutuksesta oli todennäköisesti vielä kesken ainakin osalla taksoneista, joten seurantaa olisi syytä jatkaa tarkempien johtopäätösten tekemiseksi. Li-säksi seurantaa olisi hyvä tehdä vähintään kahden kasvukauden ajan, jotta ilman lämpötilan vuo-sittaisen vaihtelun merkitystä voitaisiin tutkia. Tutkimuksen perusteella fenologiaseurantaa voisi käyttää kaupunkipuiden soveltuvuuden arvioinnissa täydentävänä tutkimusmenetelmänä.

Suomen tärkein viljelty marja on mansikka, jonka tuotannon eräänä ongelmana on satokauden lyhyys. Eräänä ratkaisuna tähän saattaisivat olla jatkuvasatoiset mansikkalajikkeet, joita ei Suomessa ole laajassa viljelyssä lähinnä sopivien lajikkeiden puutteen vuoksi. Mansikalla vegetatiivinen ja generatiivinen kasvu kilpailevat osittain keskenään. Jatkuvasatoisilla mansikkalajikkeilla generatiivista kehitystä ja sadon muodostumista edistää pitkä päivänpituus. Satopotentiaalia voidaan lisätä myös kemiallisilla kasvun- sääteillä. Proheksadioni-kalsium (ProCa) toimii gibberelliini-inhibiittorina edistäen juurakon haaroittumista ja siten kukkimista sekä ehkäisten rönsyjen muodostumista. Satopotentiaalia lisää myös lyhyt päivänpituus edistämällä kasvin koon kasvua. Tehdyssä tutkimuksessa testattiin kolmen jatkuvasatoisen mansikkalajikkeen (Elan, Malling Pearl ja Tango) reagointia sekä lyhyeen (12 h) että pitkään päivään (18 h) ja ProCa:an (0 ja 200 ppm). Käsittelyt suoritettiin taimikasvatuksen aikana, minkä jälkeen kasvit siirrettiin hyötöön muovitunneliin. Kasvien vegetatiivista ja generatiivista kehitystä havainnoitiin sekä taimikasvatuksen että hyödön aikana useiden vasteiden, kuten lehtien, rönsyjen, juurakon haarojen, kukintojen ja marjojen määrien, avulla. Käsittelyillä oli vaikutusta sekä vegetatiiviseen että generatiiviseen kehitykseen, mutta erot koejäsenten välillä tasoittuivat melko nopeasti. Pitkä päivä nosti Elanin ja Malling Pearl:n kukkien määrää, mutta vain ProCa:lla käsitellyillä koejäsenillä. Tangolla kukkia sen sijaan kehittyi vain lyhyenpäivän koejäseniin, se käyttäytyi meidän oloissamme siis täysin lyhyenpäivänlajikkeen tavoin. Myös ProCa lisäsi kukintojen määrää, mutta lajikkeiden välillä esiintyi vaihtelua vaikutuksen voimakkuudessa. Sekä pitkä päivä että ProCa nostivat Elanin ja Malling Pearl:n satotasoa varsinkin alkukesästä, eli sadontuotto aikaistui. ProCa nosti myös Tangolla sekä aikaisen että kokonaissadon määrää. Tutkimus osoitti mahdollisuuden mansikan sadon aikaistamiseen ja sen määrän nostoon jatkuvasatoisten lajikkeiden avulla, jos niiden potentiaalia pystyttäisiin täysin hyödyntämään. Lisätutkimusta tarvitaan kuitenkin edelleen sopivien lajikkeiden ja viljelytekniikoiden kehittämiseksi.Strawberry is the most important cultivated berry in Finland but one of the problems of cultivation is shortness of the harvesting period. Everbearing strawberry cultivars could provide an alternative to extend the period. However, these are not yet broadly cultivated in Finland mainly due to the lack of suitable cultivars. The vegetative and generative growth of strawberry partly compete with each other. Generative growth and yield formation in everbearing strawberries is enhanced by long day length. Yield potential can also be increased by using chemical growth regulators, like prohexadione-calcium (ProCa). This inhibitor of gibberellin biosynthesis enhances crown branching and flowering, and prevents runner formation. Yield potential can also be thought to increase by short day length through increasing plant size. In this study, the effect of short (12 h) and long (18 h) day length as well as ProCa (0 and 200 ppm) on the growth of three everbearing strawberry cultivars (Elan, Malling Pearl and Tango) were tested. The treatments were carried out during plant propagation after which the plants were moved to a plastic tunnel for forcing. Vegetative and generative development of the plants were observed during both plant propagation and forcing by measuring several variables, such as number of leaves, runners, crown branches, flowers and berries. The treatments affected both vegetative and generative development. Long day increased the number of flowers on Elan and Malling Pearl, but only on ProCa treated plants. Flowering of Tango on the other hand was only induced in the short day length. Thus, in our conditions, it behaved as a short day cultivar. ProCa also increased the number of flowers, but there were some differences between the cultivars in the strength of the effect. Both long day length and ProCa increased the yield of Elan and Malling Pearl especially in the early summer, thus advancing the start of fruiting. ProCa also increased both early and total yield of Tango. This study showed the possibility of advancing and increasing strawberry yield through everbearing cultivars if their potential could be fully utilised. Further research is however necessary in order to develop suitable cultivars and cultivation methods for our growing conditions.

The aim of this research was to find out the effect of photoperiod and quantity of light on growth and flowering of arctic bramble (Rubus arcticus L.) cv. Mesma. The object was also to find out the effect of light on development of floral organs in apical buds of root suckers. Three 12 week long standard treatments were: LD (long day, 12 h HPS-light + 12 h incandescent light), SD (short day, 12 h HPS-light) and HPS (24 h HPS-light). Additionally, the effect of changing the light conditions was examined in four treatments: SD->LD (6 wk SD-treatment + 6 wk LD-treatment), SD->HPS (6 wk SD-treatment + 6 wk HPS-treatment), HPS->SD (6 wk HPS-treatment + 6 wk SD-treatment) and HPS->LD (6 wk HPS-treatment + 6 wk LD-treatment). In standard treatments the vegetative growth determined as the dry weight of the shoots was increased in HPS and decreased in SD. Elongation of shoot was enhanced by LD and development of new leaves was increased in LD and HPS. The number of flowers was highest in HPS and lowest in SD. The average dry weight of a flower and the number of flowers in relation to vegetative growth were increased in HPS. In SD growth and flowering were suppressed towards the end of the experiment. When plants were moved from SD to HPS or LD, growth and flowering were continued. Growth and flowering were clearly enhanced by continuous HPS light. Cessation of growth and flowering in SD suggests that the plants were becoming dormant. Growth and flowering continued when plants were moved from SD to LD or HPS, which indicates that plants were not fully dormant. The differences between treatments LD and SD were probably a consequence of dormancy induction in SD. Floral initiation in apical buds of root suckers occurred in all three standard treatments regardless of photoperiod or quantity of light.