Browsing by Subject "verenpaine"

Kokeellisissa tutkimuksissa puolukkamehu on alentanut korkeaverenpaineisen rotan systolista verenpainetta, parantanut verisuonten endoteelin toimintaa sekä vaikuttanut suotuisasti matala-asteisen tulehduksen merkkiaineisiin. Tämän tutkielman kirjallisuusosassa selitettiin keskeisimmät verenpaineen säätelymekanismit, ja selvitettiin marjojen terveysvaikutuksia sekä niiden taustalla olevia fenolisia yhdisteitä. Kokeellisen osan tavoitteena oli selvittää puolukkamehun vaikutuksia verenpaineen nousun aiheuttamiin vaurioihin rottien munuaisissa. Korkeaverenpaineiset ja terveet normaalipaineiset rotat saivat juotavakseen puolukkamehua kahdeksan viikon ajan. Puolukkamehun vaikutuksia munuaisiin tutkittiin määrittämällä immunohistokemiallisesti verenpainetta säätelevän angiotensiinikonvertaasientsyymin (ACE1), endoteelin prostasykliiniä säätelevän syklo-oksigenaasi 1:n (COX1) ja DNA:n hapettumisesta kertovan 8-hydroksi-2-deoksiguanosiinin (8-OHdg) suhteelliset pitoisuudet munuaisissa. Lisäksi laskettiin veren keskipaine, plasman Na/K ja Na/Ca suhteet sekä virtsan Na/K. Puolukkamehu laski veren keskipainetta korkeaverenpaineisilla rotilla (p=0,007). Keskipaine ottaa huomioon myös diastolisen verenpaineen, mikä yksittäisenä arvona on epätarkka kuvaamaan vaikutusta verenpaineeseen. Kohonneen verenpaineen aiheuttamat muutokset munuaisissa jäivät vähäisiksi. Puolukkamehu ei vaikuttanut merkitsevästi munuaisten ACE1, COX1 ja 8-Ohdg -pitoisuuksiin korkeaverenpaineisilla rotilla eikä myöskään terveillä kontrolleilla. Puolukkamehu kuitenkin nosti COX1-pitoisuutta eläinmallista riippumatta, kun puolukkaryhmät yhdistettiin. ACE1 ja 8-OHdg -pitoisuuksiin ryhmien yhdistämisellä ei ollut vaikutusta. Tutkimus osoitti, että puolukkamehu alentaa korkeaverenpaineisten rottien keskiverenpainetta. Lisäksi puolukkamehu vaikuttaa suotuisasti prostasykliinien muodostumiseen mitattuna sitä tuottavan COX1-entsyymin suhteellisella määrällä munuaisten verisuonten endoteelissa. Puolukkamehu ei tämän tutkimuksen mukaan vaikuta munuaisten ACE1-entsyymin määrään, joten verenpaineen alenemisen taustalla on muita mekanismeja, kuten vaikutus verisuonia laajentavien prostasykliinien tuotantoon

Verenpainetta ja kolesterolia alentavien lääkkeiden käyttö yleistyy väestön lisääntyvän lihomisen vuoksi. Rationaalinen lääkehoito on keskeinen hoitokeino etenkin perinnöllisen alttiuden sydän- ja verisuonitauteihin omaavilla henkilöillä. Lääkehoidon lisäksi on tärkeää huomioida elintapamuutoksen rooli ruokavalion, liikunnan, tupakoinnin ja alkoholin käytön osalta, koska kohonneet verenpaine- ja kolesteroliarvot johtuvat ensisijaisesti epäterveellisistä elintavoista. Aikaisemman tutkimuksen perusteella lääkkeitä käyttävät eivät muuta elintapojaan terveellisemmiksi ja heidän vyötärönympäryksensä on suurempi verrattuna lääkkeitä käyttämättömiin. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävien ruokatottumuksia ja muita elämäntyylejä. Verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävien ruokavalintoja on tutkittu kansainvälisesti jonkin verran, mutta suomalaisten näitä lääkkeitä käyttävien ruokavalinnoista ei ole kovinkaan paljon tutkimustietoa saatavilla. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää ruoankäytön eroavaisuuksia verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävillä ja niitä käyttämättömillä 62-86 vuotiailla päijäthämäläisillä vuonna 2012 ja vastata kysymyksiin: Millaiset ruokatottumukset verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävillä on verrattuna niitä käyttämättömiin? Onko verenpaine- ja kolesterolilääkkeiden käytöllä yhteys ruokatottumuksiin ikääntyvillä päijäthämäläisillä? Onko verenpaine- ja kolesterolilääkkeiden käytöllä yhteyttä ruokavalion terveellisyyteen? Tutkielman tulokset antavat lisää tietoa verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävien ruokatottumuksista ja elintavoista. Tarpeeksi kattavan tutkimuksen ja vahvan tutkimusnäytön avulla voidaan luoda suosituksia ja ohjata lääkkeitä käyttäviä parempiin valintoihin, niin yksilöllisellä kuin yhteiskunnallisella tasolla. Tietoa voidaan mahdollisesti jatkossa hyödyntää kun suunnitellaan elintapaneuvontaa lääkityksen aloitusta suunniteltaessa, sen aloituksen yhteydessä ja säännöllisesti lääkkeiden käytön aikana. Pro gradun tutkimusväestönä oli päijäthämäläinen väestökohortti, joka muodostui kolmesta ikäluokasta (tutkimuksen alkaessa iältään 52–56, 62–66, ja 72–76 vuotta (n=2 815) Tutkimushenkilöt täyttivät elintapoja ja terveydentilaa koskevia kyselyitä. Tutkielmassa hyödynnettiin Ikihyvä -Päijät-Häme 2012- tutkimuksen aineiston ruokafrekvenssikyselyn ja lääkkeidenkäyttö kysymysten vastauksia. Otos oli (n=969), joista naisten osuus oli 54% ja miesten 46%. Verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävien ja käyttämättömien ravitsemuksen tarkastelun työkaluksi muodostettiin ravitsemussuositusten mukainen terveellisen ruokavalion pisteytys. Pisteytys mittaa ainoastaan ruokavalion kokonaisuutta, joten tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi siihen valittujen elintarvikeryhmien käyttöä yksi kerrallaan. Ruokatottumusten lisäksi tarkastelussa olivat muista elintavoista liikunta, tupakointi ja alkoholin käyttö. Aineistoa tutkittiin Khiin neliötestillä ja varianssianalyysillä, joissa tutkittiin lääkkeenkäyttöryhmien eroja ruokatottumuksissa. Tämän tutkimuksen perusteella ei voida todeta, että verenpaine- ja kolesterolilääkkeiden käyttö tai toisaalta käyttämättömyys olisi yhteydessä suositusten mukaisiin ruokatottumuksiin. Tilastollisesti merkitseviä eroja ruokatottumuksissa ei ollut lääkkeenkäyttöryhmien välillä. Terveellisen ravitsemuksen ja elämäntyylin avulla on mahdollista vaikuttaa ikääntyvien sydän- ja verisuonitautiriskiin. Sekä lääkitystä, että elämäntapainterventioita tarvitaan ikääntyvillä kohonneen verenpaineen ja veren kolesterolitason alentamiseksi