Browsing by Subject "yritysvastuu"

Increasing societal demands are driving forest industry companies to evaluate the impacts of their business activities more comprehensively. Corporate responsibility (CR) is not a new phenomenon to the industry sector as environmental considerations have been on the agenda of the firms for decades through the use of forest resources. Globalization and relocations of operations overseas have increased the general public's awareness of the societal effects of business. CR of major forest industry corporations has been studied extensively but a research gap was identified in the case of CR in small and medium-sized (SME) Finnish forest industry companies. The significance of SMEs is expected to grow within Finnish forest industry in the future as mechanical forest industry increases its relative importance. Based on literature this study suggests that SMEs should approach CR as a strategic issue, i.e., they should evaluate which aspects of this multidimensional phenomenon can affect the firm's ability to reach its objectives. The relatively limited resources of the firm should be allocated to those strategic CR issues. Empirical primary data was collected by interviewing the line managers of medium-sized Finnish sawmills. The managers were asked to identify sources of competitive advantage within the company, to give their definitions of CR and to discuss the potential of CR as a source of competitive advantage. The findings were congruent with earlier studies on SMEs in other industry fields. The firms often execute CR without identifying it and relate to CR through their key stakeholders (employees, community, customers). The interviewed line managers did not generally perceive CR to have potential as a source of CA. If CR is to be promoted amongst Finnish forest industry SMEs, robust business cases have to be presented to demonstrate the measurable benefits of CR. Practical examples of what CR incorporates in the smaller firm are required. Consumer studies are necessary to discover the value of CR stewardship perceived by the customers.

The pulp and paper industry has gone through severe structural changes during the past decade. The shift from traditional production areas towards new operational environments has caused some challenges in adapting to these environments. Every organisation in the pulp and paper industry has its own strategy to meet the requirements from the market and regulators, but there are options, such as different certification schemes introduced along the past decades. Sustainable financing has become one of these options, and its utilisation has been increasing. Financing taking into account non-financial characteristics is also called sustainable financing. According to the previous research, sustainable financing may encourage the implementation of corporate commitments to enhance risk management, and improve stakeholder management. Also, these functions that go beyond purely financial objectives may generate implicitly positive results in the form of competitive advantage, brand value, stakeholder support for operations, enhanced access to capital and ultimately lower cost of capital. Sustainable financing may also answer the need for enhanced sustainability and transparency in the financial sector. However, the concept of sustainable financing and its vagueness have also been criticised. Therefore, the objective of this study is to analyse the main actors and functions inside the system, obstacles hindering the further adoption and drivers to promote the adoption, and ultimately, examine the possible impacts of sustainable financing. The methods used to conduct this study were qualitative and based on multiple data sources. First, the basic concept of sustainable financing was explored based on the literature, and secondly empirical data was collected through selected thematic interviews. The representative data is divided roughly into two categories, supply and demand. The supply represents organisations providing sustainable financing, including private and non-private actors. The demand includes private companies in the pulp and paper industry. The interviewees were asked questions about the current and expected future situation and the situation inside organisation and the concept as perceived in general. The understanding of sustainable financing still remains relatively vague. Unexpectedly, only few obstacles hindering the further adoption were identified. The actors were in general more generous in identifying drivers for further adoption. Motives were considered mostly originating from changes in the operational environment. This suggests that sustainable financing is still seen to be part of a broader context such as corporate responsibility, but it has emerging significance in the interaction with other issues such as risk mitigation, stakeholder management and strategic corporate responsibility. The study was to reveal whether sustainable financing influences investment decisions in the case of the pulp and paper industry. The impact of sustainable financing remains relatively low. However its emerging significance was not denied. This may be partly explained by the fact that it is still perceived to be a part of a larger context of CSR. On the other hand, no significant trade-offs were identified. Indisputably sustainable financing possesses a great potential and it is a good starting point for how different organisations can collaborate to achieve common goals; enhanced long-term economic viability and better practices.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, kuinka maitoalan yritykset Arla Oy ja Valio Oy raportoivat luonnon monimuotoisuudesta osana vastuullisuus- ja tilinpäätösraportointia. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten luonnon monimuotoisuus on mukana raportoinnissa ja onko siitä raportointi muuttunut vuosien 2010–2021 aikana. Tutkielmassa käytetään valmista aineistoa, joka koostuu yritysten vuosina 2010–2021 julkaisemista vuosiraporteista. Vuosiraporteilla tarkoitetaan Arla Oy:n kohdalla vastuullisuusraportteja ja vuosiraportteja (englanniksi Annual Report), ja Valio Oy:n kohdalla vastuullisuusraportteja ja toimintakertomus ja tilinpäätös raportteja. Tutkielmassa käytetään sidosryhmäteoriaa, jonka avulla selvitetään, millainen vaikutus sidosryhmien osallistumisella ja osallistamisella on ollut luonnon monimuotoisuudesta raportointiin. Tutkimustapa on laadullinen tapaustutkimus, ja aineiston läpikäynnissä hyödynnetään laadullista sisällönanalyysiä. Keskeiset tulokset ovat, että luonnon monimuotoisuus on tullut Valion ja Arlan vastuullisuusuraportointiin mukaan 2010-luvulla, luonnon monimuotoisuudesta raportointi on kehittynyt etenkin vuoden 2017 raporteissa ja sen jälkeen, ja että sidosryhmien merkitys ei vielä näy selkeästi luonnon monimuotoisuudesta raportoinnin edistämisessä. Tulokset ovat osittain samansuuntaisia kansainvälisen tutkimustiedon kanssa. Tutkimustiedon mukaan luonnon monimuotoisuudesta raportointi on vielä pitkälti puutteellista. Eriävä tulos liittyy sidosryhmien osallistumiseen. Tutkimustiedon mukaan sidosryhmillä on suuri vaikutus yritysten luontoraportointiin. Tämän tutkielman mukaan sidosryhmillä on kuitenkin vain korkeintaan pieni vaikutus. Eriävää tulosta voi selittää sidosryhmätyön vähäisyys ja luonnon monimuotoisuudesta raportoinnin lyhyt historia. Tärkeimmät johtopäätökset tutkielman perusteella ovat, että Arla Oy ja Valio Oy ovat kehittäneet luonnon monimuotoisuudesta raportointia 2010-luvun loppupuolelta alkaen, mutta raportointi on vielä riittämätöntä ja siitä puuttuu seurattavat mittarit. Raportoinnin kehittämiseksi tulee tehdä lisää asiantuntija- ja tutkijayhteistyötä sekä pyrkiä käyttämään myös numeraalisia mittareita, joilla luontovaikutuksia ja -työtä voidaan seurata.

Ilmastonmuutos ja globalisaatio ovat johtaneet sellaisiin toimintaympäristön muutoksiin, että yritysten on pakko ottaa vastuullisuuteen liittyvät asiat huomioon toiminnassaan. Myös kuluttajat kiinnittävät yhä enemmän huomiota tuotteiden ympäristöystävällisyyteen, eettisyyteen ja terveellisyyteen. Tässä tutkimuksessa selvitetään sitä, millainen merkitys ja erityisesti strateginen merkitys vastuullisuudella on suomalaisissa elintarviketeollisuuden yrityksissä. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä asiat yritysten vastuullisuustyössä painottuvat ja millaisia erot ovat, mikä yrityksiä motivoi vastuulliseen toimintaan, millaisia haasteita yritykset näkevät vastuullisuustyössä olevan tulevaisuudessa sekä sitä, millaiselle tasolle yritysten ja niiden vastuullisuustoimintojen vastuullisuus voidaan luokitella. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui kymmenen elintarviketeollisuusyrityksen yritysvastuuraporteista, joiden lisäksi haastateltiin asiantuntijoita neljästä yrityksestä. Sekä yritysvastuuraporttien että haastattelujen sisältö analysoitiin sisällönanalyysilla. Tutkimuksesta selvisi, että vastuullisuus on osa yritysten jokapäiväistä toimintaa ja niin sitoutuneena yrityksen toimintaan, että sitä pidetään jopa itsestään selvyytenä, toimintaedellytyksenä toimia markkinoilla. Vastuullisuuden katsotaan olevan pitkällä aikavälillä hyödyllistä liiketoiminnalle. Vastuullisuudella on mahdollista vahvistaa eri liiketoiminnan osia, kuten brändimielikuvaa, yrityksen mainetta ja tuotteiden laatua. Lisäksi vastuullisuus voi toimia katalysaattorina prosessi- ja tuoteinnovaatioihin sekä pitkällä aikavälillä säästää resursseja ja siten tuottaa myös taloudellisia säästöjä. Vastuullisuudella on merkittävä strateginen rooli myös riskien hallinnassa. Yritysten on pidettävä huoli siitä, että kaikista vastuullisuuden osa-alueista: ympäristövastuusta, taloudellisesta vastuusta ja sosiaalisesta vastuusta huolehditaan, mutta niiden kannattaa valita toimintansa ja sidosryhmiensä kannalta olennaisimmat, strategisesti merkittävät vastuullisuusteemat, joihin keskittyä sekä toiminnassa että viestinnällisesti. Yritykset toimivat vastuullisesti, koska sidosryhmät ja lainsäädäntö sitä edellyttävät, mutta ulkoisten ajurien lisäksi vastuullisuus voi kummuta myös yrityksen sisältä, sisäisistä sidosryhmistä. Yrityksiä motivoi vastuulliseen toimintaan niin sidosryhmien vaatimukset kuin johdon ja työntekijöiden arvot ja yrityksen sisäinen tahtotila. Yritykset kokevat hyvin tärkeänä sen, että sidosryhmille tärkeät vastuullisuusteemat otetaan strategiassa huomioon, mutta myös yrityksen sisäistä halua toimia vastuullisesti pidetään merkittävänä tekijänä vastuullisuuden edistämisessä. Yritykset etsivät ja tunnistavat toiminnassaan aktiivisesti vastuullisia kilpailuetuja ja myös luovat kokonaan uusia kilpailuetuja, niin vastuullisilla tuote- kuin prosessi-innovaatioilla. Erityisesti sosiaalinen vastuu ja ympäristövastuu toimivat uusien kilpailuetujen lähteenä, kun taas taloudellisen vastuun rooli on enemmän yrityksen perustehtävien ja sidosryhmien vaatimusten ja odotusten täyttämisessä. Kun vastuullisuuden avulla luodaan uusia kilpailuetuja, myös sidosryhmäviestinnän merkitys korostuu. Vastuullisuustyön tulevaisuuden haasteina yritykset näkevät ilmastonmuutoksen ja siihen liittyvien riskien arvioinnin, toimitusketjujen hallinnan erityisesti riskimaista hankittaessa sekä vastuullisuudesta viestinnän. Vastuullisuuden toteuttaminen vaatii yrityksiltä paljon työtä ja resursseja, mutta yritykset kuitenkin katsovat vastuullisen toiminnan olevan pitkällä aikavälillä liiketoiminnalle hyödyllistä ja kannattavaa.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten yritysten suoriutuminen yritysvastuun eri osa-alueilla on yhteydessä niiden taloudelliseen menestymiseen. Yritysvastuun yhteyttä yritysten taloudelliseen menestymiseen on aiemmin tutkittu yritysvastuuta kokonaisuudessaan tai yhtä osa-aluetta kuvaavien indikaattoreiden kautta, eikä kaikkia yritysvastuun käytännön työn osa-alueita ole tutkittu yhdessä. Näin ollen tutkimusaukko on perusteltu. Teoriaosassa yritysvastuun osa-alueita tarkasteltiin Aminin ja Bienstockin (2014) yritysvastuun viitekehyksen avulla. Viitekehys valittiin, koska se yhdistää yritysvastuun keskeisimmät teoriat ja viitekehykset käytännön yritysvastuutyöhön yrityksissä, ja sitä voidaan käyttää yritysten suoriutumistason arviointiin. Teoriaosassa läpi käyty yritysvastuun ja yritysten taloudellisen menestymisen välistä yhteyttä tutkiva aiempi kirjallisuus jaoteltiin myös Aminin ja Bienstockin (2014) viitekehyksen mukaan. Tutkimuksen aineistona toimi TE500-listaan perustava PwC:n vuoden 2015 yritysvastuubarometria varten kerätty aineisto. Lopullinen tutkimuksen otos muodostuu 108 yrityksestä. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Selitettävänä muuttujana oli liike-, netto- ja kokonaistulos, sijoitetun pääoman tuotto ja liikevaihto. Selittävänä muuttujana oli viisi Aminin ja Bienstockin (2014) yritysvastuun osa-alueita kuvastavaa aineiston indikaattoreista koottua summamuuttujaa. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin ristiintaulukoinnin, Pearsonin korrelaation ja lineaarisen monimuuttujaregression avulla. Tutkimustulokset osoittavat, että Aminin & Bienstockin (2014) yritysvastuun viitekehys ei selitä yritysten taloudellista menestymistä, eikä yhteyttä Aminin & Bienstockin (2014) yritysvastuun dimensioiden ja taloudellisen menestymisen välillä löytynyt. Tämän ajateltiin johtuvan muun muassa siitä, että suomalaiset yritykset ovat harjoittaneet yritysvastuutyötä jo pitkään, eikä se enää ole yhteydessä taloudelliseen menestymiseen. Jatkotutkimuksissa tulisi paneutua tähän ajatukseen tarkemmin. Toiminnan laajuuden (liikevaihto) osalta löytyi positiivinen yhteys, jonka nähtiin johtuvan siitä, että isommilla yrityksillä on enemmän velvoitteita yritysvastuun suhteen ja enemmän resursseja käytössään.