Browsing by Title

Tämän tutkimuksessa tarkastellaan yliopisto-opiskelijoiden käsityksiä kvanttifysiikan ontologisesta rakenteesta ja taipumuksia jäsentää kvanttifysiikan käsitteellistä ainesta. Opiskelijoiden käsityksiä kvanttifysiikasta hahmotettiin opiskelijoiden ilmaisemien kvanttiolio-ontologioiden kuvauksien kriittisen arvioinnin kautta. Fysiikan opetuksen tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita siitä, millä tavalla opiskelijat jäsentävät fysiikan erilaiset käsitteelliset kokonaisuudet ja millaisia nämä kokonaisuudet ovat laadultaan. Fysiikan opetuksen järjestelyjä on kritisoitu siitä, että ne kiinnittävät paljon huomiota fysiikan laskennalliseen puoleen, kun taas käsitteellisten ymmärryksen tukeminen jää vähemmälle huomiolle. Aiemmat tutkimukset osoittavat tämän taipumuksen vaivaavan erityisesti kvanttifysiikan opetuksen järjestämistä. Opiskelijoiden käsityksiä kvanttifysiikan ontologisesta sisällöstä arvioidaan Balibarin ja Levý-Leblondin esittämän fysiikan ontologisten ominaisuuksien kategorisaatioiden mukaan. Opiskelijoiden käsityksiä kvanttiolio-ontologioista verrataan muutamaan Kiddin esittämään historiallis-tieteelliseen –malliin. Opiskelijoiden mallien mielekkyyttä edelleen arvioidaan suhteessa näihin tunnettuihin malleihin. Tutkimus toteutettiin verkkokyselytutkimuksena fysiikkaa pää -ja sivuaineena opiskeleville henkilöille eri opintojen eri vaiheissa. Kysely teetettiin opiskelijoille, jotka suorittivat perus -ja aineopintotason kvanttifysiikan kursseja. Vastaajista valtaosa oli matemaattisia luonnontieteitä pääaineena opiskelevia. Analysoitujen vastausten lukumäärä oli 143. Aineiston analyysissä hyödynnettiin ontologisten ominaisuuksien mielekkyyttä mittaavia erityisiä operationalisoituja tunnuslukuja. Aineiston analyysissä hyödynnettiin eksploratiivista ja konfirmatorista faktorianalyysiä perinteisen tunnuslukuanalyysin tukena. Tutkimus osoittaa opiskelijoiden olevaan kykeneviä tunnistamaan historiallis-tieteellistä kvanttiolio-ontologia –malleista ainoastaan klassisen fysiikan hiukkasontologian. Tämän lisäksi merkittävä enemmistö opiskelijoista ei osoittanut kykenevänsä soveltamaan muita opetuksessa käytettäviä kvanttiolio-ontologia –malleja johdonmukaisesti. Tämän lisäksi tutkimus osoittaa suurimman osan opiskelijoista ymmärtävän ambivalentisti tiettyjä kvanttifysiikan ontologisia ominaisuuksia, joista merkittävimmät ovat olion lokaalius ja olemassaolo ontologisina kategorioina. Myös tietyt kvanttifysiikan käsitteet, erityisesti Heisenbergin epätarkkuusperiaate, eivät jäsentyneet mielekkäänä osana opiskelijoiden ilmaisemaa kuvaa kvanttifysiikan ontologisesta rakenteesta.

Opiskelija käyttää uutta oppiessaan jo olemassa olevia käsityksiään oppimisen pohjana. Tämä takia opetuksessa tulisi huomioida opiskelijoiden käsitykset. Nämä käsitykset eivät yleensä ole yhteneviä tieteellisten käsitteiden kanssa. Oikein suunnatulla opetuksella nämä käsitykset voidaan saada kuitenkin lähenemään yleisesti hyväksyttyjä tieteellisiä käsitteitä. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää yliopisto-opiskelijoiden käsityksiä tasavirtapiireistä ja erityisesti jännitteestä ja sähkövirrasta, sekä näiden käsitysten rakenteista. Tutkimuskysymyksiä oli neljä. 1. Millaisia selittäviä malleja voidaan havaita? 2. Millaisia kausaalisia suhteita voidaan tunnistaa? 3. Millaisia käsitteitä ja millä nimillä niitä voidaan tunnistaa? 4. Mitä ominaisuuksia opiskelijat liittävät käsitteisiin? Tutkimuksen aineisto kerättiin tutkimushaastattelun keinoin. Haastattelut toteutettiin noin kolmen hengen ryhmissä ja haastattelijoita oli kaksi. Haastateltavat olivat fysiikkaa sivuaineenaan opiskelevia opettajaopiskelijoita (N=20) sekä sähkömagnetismin peruskurssilaisia (N=11). Haastattelu oli avoimen ja teemahaastattelun välimuoto. Siinä oli tutoriaalitehtävistä koostuva runko, mutta haastattelijoilla ei ollut valmiita kysymyksiä, vaan haastattelu eteni opiskelijoiden selitysten mukana. Tutoriaalitehtävissä opiskelijoita pyydettiin laittamaan kytkentäkaavioin esitettyjen virtapiirien lamput kirkkausjärjestykseen. He saivat ensin pohtia ratkaisujaan itsenäisesti ja sitten selittivät ajattelunsa muulle ryhmälle. Tämän jälkeen he rakensivat virtapiirit ja vertasivat ennusteitaan havaintoihin. Videoidut haastattelut litteroitiin ja aineiston laadullinen analyysi suoritettiin aineistolähtöisesti. Aineistosta poimittiin opiskelijoiden käyttämät käsitteet ja niihin liitetyt ominaisuudet. Lisäksi tunnistettiin käsitteiden välisiä eritasoisia kausaalisuhteita. Aineistosta löytyi myös eksemplaarinomaisten yksinkertaisten mallien luokka sekä käsitteitä rajoittavia skeemoja. Näin puretusta aineistosta löydettiin kuusi eritasoista selitysmallia ensimmäiseen haastattelutehtävään liittyen. Havaittiin, että mitä kehittyneempi selitysmalli oli, sitä paremmin käsitteet jännite ja sähkövirta olivat eriytyneet. Lisäksi edistyneemmissä selitysmalleissa esiintyi enemmän käsitteiden välisiä kausaalisuhteita.

Helsingin yliopiston matematiikan ja tilastotieteen osastolla on tarjolla oppimisen tueksi suunnattua matemaattista ohjausta. Ohjausta on tarjolla avoimessa oppimisympäristössä, jonne osallistuminen on kaikille opiskelijoille täysin vapaaehtoista. Ohjaus perustuu kognitiiviseen oppipoikamalliin sekä tehostetun kisällioppimisen menetelmään. Yliopiston ohjaukseen osallistuu runsaasti opiskelijoita ja sen suosio on kasvanut vuosien varrella. Aikaisempien tutkimusten mukaan ohjaukseen osallistumisella on ollut positiivisia vaikutuksia opinnoissa edistymiseen, mutta siitä huolimatta kaikki opiskelijat eivät osallistu ohjaukseen. Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää Helsingin yliopisto-opiskelijoiden toiveita ja ohjaukseen osallistumisen syitä. Tutkimuksen kohderyhmäksi valittiin kolmen yliopistomatematiikan kurssin opiskelijat (N=180). Merkittävimmät erot näiden kurssien välillä olivat pää- ja sivuaineopiskelijoiden määrissä, opintojen edistymisvaiheessa ja kurssimuodossa. Aineisto kerättiin kurssien opiskelijoille jaetulla verkkokyselylomakkeella, jossa oli sekä liker-asteikollisia kysymyksiä, että avoimia kysymyksiä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa havaittiin, että opintojen vaiheella ja pääaineella oli eroja ohjaukseen osallistumiseen. Matemaattinen ympäröivä yhteisö koettiin myös tärkeäksi, mutta samalla se loi haasteita työrauhan ylläpitämiseen sekä oikea-aikaisen tuen saamiseen. Asiantunteva sekä empaattinen ohjaus oli motivoinut opiskelijoita osallistumaan. Opiskelijoiden toiveet ja syyt osallistua ohjaukseen olivat linjassa tehostetun kisällioppimisen pedagogisten tavoitteiden kanssa, näin ollen ohjaukselle asetetut tavoitteet ovat selvästi toteutuneet ja ovat oppimisen ja motivaation kannalta merkittäviä. Tutkimuksen avulla laadittiin opiskelijoiden toiveisiin perustuen kehitysehdotuksia, jotka on koottu yhteen ja annettu käsiteltäväksi oppimisympäristön kehitystyöryhmälle.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on verrata pitkän matematiikan kokelasmäärän muutoksia ylioppilaskokeissa lyhyen matematiikan, fysiikan, kemian, keskipitkän ruotsin, terveystiedon ja yhteiskuntaopin muutoksiin. Tutkimuksessa käydään läpi miten pitkän matematiikan ja verrattavien aineiden kokelasmäärät ovat muuttuneet vuosien 2009–2023 aikana, miten uusintakokeiden kokelasmäärät ovat muuttuneet vuosien 2017–2023 aikana, miten ensimmäisen suorituskerran kokelasmäärät ovat muuttuneet vuosien 2017–2023 aikana ja miten miesten ja naisten kokelasmäärät ovat muuttuneet vuosien 2009–2023 aikana. Tarkoituksena on saada parempi ymmärrys, mistä kokelasmäärien muutokset johtuvat ja milloin on tapahtunut suurimmat muutokset. Tutkimuksen teoria osuudessa käydään läpi millaisia muutoksia lukiossa, ylioppilastutkinnossa ja korkeakouluhaussa on tapahtunut vuosien 2010–2023 aikana. Suurimpia muutoksia ovat olleet lukiossa ja ylioppilastutkinnossa tutkinnon sähköistyminen vuosien 2016–2019 aikana, hyväksytyn suorituksen uusimismuutos ylioppilaskokeissa vuonna 2019 ja todistusvalintauudistus korkeakouluhaussa vuonna 2020. Tämän lisäksi käydään läpi miten korkeakouluhaussa pisteytetään ylioppilastutkinto. Teoria osuuden lopuksi käydään läpi tutkimuksia, joissa on tutkittu kokelasmääriä ylioppilaskokeissa ja matematiikan ylioppilaskokeita. Tutkimus toteutettiin analysoimalla tilastoja ylioppilaskokeiden kokelasmääristä, jotka löytyvät ylioppilastutkintolautakunnan verkkosivuilta. Tilastoja analysoitiin graafien avulla ja tutkittiin seuraavia asioita: miten kokelasmäärät ovat muuttuneet vuositasolla, miten aineiden suhteelliset osuudet vuoden kokelaista ovat muuttuneet. Tutkimustuloksista selvisi, että pitkän matematiikan lisäksi fysiikan kokelasmäärä on selvästi kasvanut vuosien 2018–2020 aikana. Näiden kahden kokelasmäärät ovat olleet selvästi korkeammat vuosien 2020– 2023 aikana kuin vuosina 2009–2019. Myös kemian ja yhteiskuntaopin kokelasmäärät ovat pysyneet korkeampina kuin ennen vuotta 2018, mutta ei yhtä paljon kuin pitkän matematiikan ja fysiikan. Lyhyen matematiikan suosio on vaihdellut vuosien 2009–2023 aikana, mutta kuitenkin sen suosio oli vuosina 2020–2023 lähes sama kuin vuosina 2009–2015. Keskipitkän ruotsin ja terveystiedon kokelasmäärät ovat olleet selvästi matalemmat vuosina 2020–2023 kuin vuosina 2009–2019. Suurin syy kokelasmäärien kasvussa on ollut uusintakokeiden määrän kasvu vuoden 2019 jälkeen. Ensimmäisen suorituskerran kokeiden määrät ovat myös kasvaneet erityisesti vuonna 2020 pitkällä matematiikalla, fysiikalla ja kemialla. Lähes kaikilla aineilla sekä uusintakokeiden että ensimmäisen suorituskerran kokeiden kokelasmäärät ovat laskeneet vuoden 2020 tai 2021 jälkeen. Tästä on poikkeuksena pitkä ja lyhyt matematiikka. Miesten ja naisten kokelasmäärien suhteelliset osuudet ovat pysyneet lähes samoina vuosien 2009–2023 aikana kaikissa ylioppilaskokeissa. Tutkimuksen aineista naisten osuus on kasvanut kaikissa muissa paitsi yhteiskuntaopissa. Varsinkin pitkässä matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa naisten osuus on selvästi kasvanut vuosien 2009–2023 aikana. Tutkimuksen lopussa pohditaan tutkimuksen luotettavuutta käytetystä aineistosta, kuten aineiston kattavuudesta ja käytetyistä menetelmistä. Lopuksi pohditaan miten tutkimustulokset vertautuvat korkeakouluhaun todistusvalintapisteytykseen. Todistusvalintapisteytyksestä ja tutkimustuloksista voi havaita, että korkeammin pisteytetyt aineet, kuten pitkä matematiikka, lyhyt matematiikka ja fysiikka ovat olleet suosittuja vuosien 2020–2023 aikana. Kuitenkin voi myös havaita, että matalammin pisteytettyjen aineiden, kuten terveystiedon ja yhteiskuntaopin suosio laskivat vuonna 2020, mutta vuosien 2021–2023 aikana niiden suosio on hieman kasvanut. Kemian ja keskipitkän ruotsin suosio on selvästi laskenut vuosien 2021–2023 aikana.

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia virheitä ylioppilaskokelaat tyypillisimmin tekivät matematiikan ylioppilaskokeiden yhtälönratkaisun tehtävissä vuosina 2019–2022. Lisäksi tarkoituksena oli pohtia, miten tyypillisimmät virheet voitaisiin ottaa huomioon matematiikan opetuksessa. Tutkimuksen toteutusta varten valittiin viisi yhtälönratkaisun tehtävää. Tehtäviä valittiin sekä lyhyen että pitkän oppimäärän ylioppilaskokeista. Tutkielma alkaa teoriaosuudella, jonka alussa käydään läpi matemaattista ajattelua sekä matematiikan osaamista, mittaamista ja kehittämistä. Tämän jälkeen esitellään virheiden ja virhekäsitysten teoriaa. Teoriaosuuden lopussa tarkastellaan yhtälöiden opetusta Suomessa perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien avulla. Tutkimuksessa käydään läpi ja analysoidaan viisi tutkielmaan valikoitua matematiikan ylioppilaskokeen tehtävää. Analysoinnissa keskitytään tarkastelemaan opiskelijoiden ratkaisuja, joista tunnistetaan ja luokitellaan tyypillisimmin esiintyneitä virhetyyppejä. Lopuksi pohditaan tapoja, joilla yhtälönratkaisun opetuksessa voitaisiin huomioida opiskelijoilla tyypillisimmin esiintyneitä virhetyyppejä.

Tutkielmassa tarkastellaan tutkivan oppimisen menetelmän soveltamismahdollisuuksia yläkoulun trigonometrian opetuksessa GeoGebra-avusteisessa työskentelyssä. Tutkielmassa on tehty opetuspaketti yläkoulun trigonometriaan. Opetuspakettiin kuuluu viisi oppituntia, joiden aiheet ovat kolmioiden yhdenmuotoisuus, Pythagoraan lause sekä suorakulmaisen kolmion trigonometria: sivun ja kulman ratkaiseminen sinin ja kosinin avulla sekä tangentti. Oppitunnin rakenne on nelivaiheinen: ongelman asettaminen, tiedon ja selitysten luominen, uuden tiedon hankkiminen ja luominen sekä asiantuntijuuden jakaminen. Oppitunnit toteutetaan keskustelujen, tehtäväpaperien ja GeoGebra-sovelmien avulla. Opetuspakettiin valittujen menetelmien, tehtävien ja työskentelytapojen tarkoituksena on kehittää oppilaan ymmärrystä opittavasta aiheesta oman oivaltamisen kautta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä sekä oppituntien suunnittelun pohjana on toiminut niin sanottu TPACK-malli. Se auttaa huomioimaan opettajan asiantuntijuuden rakentumisen kolme eri osa-aluetta erikseen sekä niiden väliset yhteydet. Nämä kolme osa-aluetta ovat sisältötieto eli itse aineenhallinta, pedagoginen tietämys sekä teknologinen tietämys. Sisältönä on tässä tutkielmassa trigonometria, joka on keskeisessä asemassa yläkoulun matematiikan opetuksessa. Pedagogiikkana on tutkivan oppimisen menetelmä ja teknologiana toimii GeoGebra. Tutkielman teoriaosuudessa tarkastellaan TPACK-mallia, tutkivan oppimisen menetelmää, tieto- ja viestintätekniikkaa opetuskäytössä sekä esitellään aiempia tutkimuksia aiheesta. Oppitunteja testattiin Helsingin yliopiston aineenopettajille tarkoitetulla GeoGebra-kurssilla. Palautteiden pohjalta raportoidaan kehitysajatuksia paketin parantamiseen. Saadun palautteen perusteella voidaan todeta, että tällä tavalla opettaminen voisi motivoida oppilaita enemmän sekä lisätä oppilaan omaa oivaltamista ja ymmärtämistä trigonometrian käsitteiden omaksumisessa.

The theoretical framework of this thesis discusses environmental issues related to detrimental estrogen-type compounds, with the focus being on phthalates and bisphenols. It also outlines how estrogenic activity works and how detriments affect natural hormone activity. The two varieties of phthalates and bisphenols explored in more detail are two compounds widely generated by industry, i.e. bisphenol A ja bis(2-ethylhexyl) phthalate (DEHP). The separation methods used for analyzing these compounds are also explained, particularly extraction techniques applied between 2010 and 2016, together with various detection methods such as mass spectometry. The experimental part of the thesis analyzes environmental and household water by means of micellar microemulsion electrokinetic chromatography (MEEKC) using UV absorption detection. Solid phase extraction (SPE) was applied to concentrate and determine the samples. Compounds looked for in the water samples were corticosteroids, androgens, estrogenes and progesterones. In addition, bisphenol A and phtalates were examined. Steroids detected were hydrocortisone, androstendione, 17-α-methyltestosterone, testosterone, 17-α-hydroxyprogesterone and progesterone. Of the other compounds, dietyl phtalate was observed. SPE proved an efficient concentration method for water samples with a concentration coefficient of 10,000. Sample preprocessing enabled elimination of matrix effect on the quantitative definition. Microemulsion electrokinetic chromatography provided sample separation efficiency for qualitative and quantitative determination of steroids. Steroid amounts found in the water samples were measured using the scale ng/L-pg/L.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli perehtyä oppiainerajat ylittävän opetuksen mahdollisuuksiin. Peruskoulun opetussuunnitelma kannustaa tällaiseen yhdistelyyn. Tarkoituksena on ohjata oppilaat käyttämään ja soveltamaan oppimaansa tietoa omassa elämässään. Toiminnallisen ja kokeilevan työtavan tavoitteena on motivoida ja innostaa oppilaita. Pari- ja ryhmätyöskentely kehittää samalla myös vuorovaikutustaitoja. Aiempien tutkimusten perusteella matematiikan opetukseen yhdistetyllä liikunnalla on todettu olevan positiivinen vaikutus oppilaiden koulumenestykseen. Liikunnalla on huomattu vaikuttavan myönteisesti erityisesti oppimisen mahdollistaviin tekijöihin kuten keskittymiseen ja käyttäytymiseen. Tutkielmassa laaditaan tehtäväpaketti, jossa matematiikan opiskelu ja luistelutaidon harjoittelu yhdistetään. Tehtäväpaketti on suunnattu 8. luokan geometrian opiskeluun. Tehtävissä keskitytään erityisesti ympyrän kehän pituuden laskemiseen. Tehtävien jää osioissa hyödynnetään sekä omaa luistelutaitoa että yhdessä luisteltavia muodostelmaluistelun elementtejä. Tehtävät perustuvat ongelmalähtöiseen ja kokeilun kautta tapahtuvaan oppimiseen. Ryhmätyötaidot ovat myös avainasemassa tehtäviä suoritettaessa. Tehtäväpaketissa keskitytään matematiikan kannalta hyvin rajalliseen aihepiiriin, ympyrään ja sen kehän pituuden laskemiseen. Aihetta olisi mahdollista laajentaa niin geometrian ja matematiikan mutta myös muiden oppiaineiden saralla.

Keväällä 2020 koronapandemia aiheutti peruskouluissa nopean aikataulun siirtymisen lähiopetuksesta etäopetukseen. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan peruskoulun matematiikan sisällöistä ympyrän opettamisen järjestämistä etäopetuksena sekä pohditaan siihen liittyviä ongelmia. Etäopetus määritellään kahden elementin läsnäololla, jotka ovat opettajan ja oppilaan välinen etäisyys sekä järjestävän organisaation läsnäolo. Etäopetuksen kehitys voidaan jakaa teknologian kehityksen mukaisesti viiteen sukupolveen kolmen eri aikakauden aikana. Teknologian kehityksen myötä myös etäopetuksen pedagogiikka on kehittynyt. Kolme tunnistettavaa pedagogista aikakautta olivat kognitiivis-behavioristinen, sosiaali-konstruktiivinen sekä konnektiivinen etäopetuksen pedagogiikka, joiden kaikkien läsnäolo on tärkeää etäopetukselle. Peruskoulussa opetetaan ympyrään liittyen ympyrän kehän ja pinta-alan laskeminen, jonka vuoksi esitellään piin likiarvon laskeminen Arkhimedeen käyttämällä menetelmällä, jossa hyödynnetään ympyrän sisä- ja ulkopuolelle piirrettyjen säännöllisten monikulmioiden piirejä. Lisäksi todistetaan ympyrän pinta-alan kaava matematiikan oppikirjan esittämällä periaatteella, jossa ympyrä jaetaan sektoreihin, joista muodostetaan suunnikasta vastaava kuvio. Tutkimustapana on laadullinen tapaustutkimus, jonka kohteena on yhden opettajan kahden viikon mittainen etäopetusjakso peruskoulussa Vantaalla. Opetuksen järjestäminen esitellään ja sitä analysoidaan pedagogisten sukupolvien näkökulmasta sekä harjoitustehtävien valintaa analysoidaan käyttäen uudistettua Bloomin taksonomiaa. Tutkielman tuloksina todetaan, että etäopetuksen järjestäminen oli toteutettu monipuolisesti siten, että eri etäopetuksen pedagogiikat olivat kaikki jossain muodossa havaittavissa. Sosiaalisen kanssakäymisen määrä oli kuitenkin oppilaista itsestään kiinni. Opetuksen tavoitteena oli opettaa perusasiat, joka näkyi harjoitustehtävien analysoinnissa siten, että suurin osa tehtävistä sijoittui samalle ajattelun ja tiedon tasolle, jossa vaaditaan menetelmätietoa sekä muistamista. Korkeamman ajattelun tason tehtäviä oli enemmän lisätehtävien muodossa. Syvällisempi esitettyjen todistusten läpikäynti olisi hankalaa kahdeksannen luokan oppilaille, sillä heiltä puuttuvat tarvittavat menetelmätiedot. Todistusten idean hahmottelu sen sijaan olisi mahdollista. Yleisinä matematiikan etäopetuksen haasteina todetaan matematiikan kirjoittaminen ja havainnollistaminen sähköisessä ympäristössä. Lisäksi oppilaskohtainen tehtävien tarkastaminen ja palautteen antaminen oli työlästä. Jatkotutkimuksena voisi olla laajempi katsaus matematiikan etäopetuksen toteuttamistapoihin tai matematiikkaan soveltuvien etäopetusalustojen kehittäminen.

Yyterin dyynikentät ovat muodostuneet Porista luoteeseen, selkämereen pistävän Yyterinniemen länsirannalle. Alueen kallioperä on Jotunista Satakunnan hiekkakiveä, joka alueen pintaosissa vaihtelee arkoosisesta areniitista subarkoosiin. Maaperämuodostumat alueella ovat pääosin moreeni- ja harjukerrostumia, jotka luoteesta virrannut mannerjäätikkö on kuluttanut, kuljettanut ja kerrostanut helposti rapautuvasta hiekkakivikallioperästä. Yyterin alue on paljastunut itämeren alta noin 1500 vuotta sitten. Yyterin dyynimuodostumat ovat iältään melko nuoria ja ne ovat syntyneet viimeisen 300-500 vuoden aikana, jatkuvan maankohoamisen ja tuulen aiheuttaman eroosion seurauksena. Lähdealue- eli provenanssitutkimuksessa on pyritty selvittämään hienorakeisen dyyniaineksen alkuperä. Alkuolettamus tutkimukselle oli, että dyyniaines on kulkeutunut paikalleen monen syklin kautta. Aluksi hiekkakivi on mannerjäätikön vaikutuksesta rapautunut alueella kulkevaan pitkittäisharjumuodostumaan, josta se on aluksi rantavoimien- ja myöhemmin tuulen eroosion vaikutuksesta kulkeutunut paikalleen, Yyterin pitkittäisdyynimuodostumiin. Lähdealueen selvittämiseksi otettiin käsinäytteet hiekkakivestä, harjuaineksesta sekä dyyniaineksesta. Aluksi käsinäytteet kuivaseulottiin ja määritettiin raekokojakauma. Seuraavaksi määritettiin valomikroskoopin avulla hiekkarakeiden pyöristyneisyys, sekä valittiin satunnaiset kvartsirakeet jatkotutkimuksiin. Jatkotutkimuksissa kvartsirakeille tehtiin pyyhkäisyelektronimikroskooppinen (SEM) tarkastelu ja tulkinta. Lisäksi käsinäytteiden mineraloginen koostumus määritettiin pistelaskentamenetelmällä ja kemiallinen koostumus röntgenfluoresenssianalyysillä (XRF). Dyyniaineksessa on havaittavissa merkkejä, sekä glasiaalisista,- että eolisista prosesseista. Harjuaineksessa on merkkejä glasiaalisista- ja eolisista prosesseista, sekä myös hieman merkkejä subakvaattisista prosesseista. XRF-analyysissä havaitaan pientä piidioksidin pitoisuuksien kasvua verrattaessa hiekkakiveä harju- ja dyyniainekseen. Mineralogisessa koostumuksessa havaitaan pientä kvartsin pitoisuuden kasvua verrattaessa hiekkakiveä harju- ja dyyniainekseen. Erityisesti metsäisillä dyyneillä kvartsin pitoisuuden kasvu on huomattava. Raekokojakauma eri aineksissa on melko tasainen ja pyöristyneisyys kaikissa hiekkanäytteissä keskikulmikasta. Selkeää erottelua dyyniaineksen ja harjuaineksen sedimentaatioympäristöistä on vaikea tehdä, koska eolisen aineksen kulkema matka on Yyterissä melko lyhyt. Dyyniaines on alueen kivilajeista mineralogiselta koostumukseltaan lähimpänä satakunnan hiekkakiveä ja svekofennistä pohjakompleksia. Svekofenninen pohjakompleksi on myös hiekkakiven lähdealue. Satakunnan hiekkakivi on suurimmalla todennäköisyydellä dyyniaineksen tärkein lähde. Alueen granitoidien osuus näytteissä on selkeästi pienin. Jatkotutkimuksien kannalta alueelta olisi hyvä ottaa lisänäytteitä maanpäällisiltä ja merenalaisilta osilta sekä tehdä lisäanalyyseja kattavan vertailuaineiston kasaamiseksi. Dyyniaineksen kivilajifragmentteja, sekä maasälpiä olisi syytä tutkia laajemmin.