Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Vasara, Leena (2019)
    Suuri määrä ydinvoimaloita on tulossa lähivuosina ja -vuosikymmeninä käytöstäpoisto vaiheeseen. Valtavasta käytöstäpoisto- ja purkamistöistä syntyy tuhansia tonneja jätettä. Osa tästä jätteestä on metallijätettä, joka voidaan kierrättää ja käyttää uudelleen dekontaminoinnin jälkeen. Kirjallisuusosassa tarkastellaan erilaisia dekontaminaatiomenetelmiä sekä dekontaminoimisessa syntyvän happaman sekundäärisen liuosjätteen käsittelyä ioninvaihtimilla. Pääpaino on primääripiirien kemialliseen dekontaminaatioon soveltuvissa menetelmissä. Näistä CORD (Chemical Oxidation Reduction Decontamination) on yksi käytetyimmistä maailmalla. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää ioninvaihtomateriaaleja, jotka pystyisivät tehokkaasti ottamaan Co-60:a ja Ni-63:a CORD tyyppisistä dekontaminaatioliuoksista. Co-60 ja Ni-63 esiintyvät yleisesti primääripiirien korroosiokerroksissa. Co-60 usein määrittää käytössä olevan ydinvoimalan säteilytason ja Ni-63:stä tulee merkittävin säteilyn aiheuttaja 20 vuotta reaktorin sulkemisen jälkeen. Kokeellisessa osassa tutkittiin seitsemän epäorgaanisen ioninvaihtomateriaalin kykyä ottaa Co-60:a ja Ni-63:a CORD -tyyppisistä dekontaminaatioliuoksista. Tutkimuksissa selvitettiin materiaalien kemiallista kestävyyttä ravistelemalla ioninvaihtimia oksaali- ja permanganaattihapoissa kahden viikon ajan. Liuoksista mitattiin metallipitoisuus MP-AES:lla tai ICP-MS:llä. Lisäksi selvitettiin materiaalien ioninvaihtokyky nuklidien suhteen eri pH -arvoissa. Ioninvaihtokyvyn mittana käytettiin jakaantumiskerrointa. Näiden alkumittausten jälkeen jatkoon valittiin kolme materiaalia, joiden ioninvaihtokykyä testattiin happamissa oloissa oksaalihapossa ja kaliumpermanganaatissa. Lisäksi selvitettiin ioninvaihtimien tehoa, kun läsnä on myös kilpailevia ioneja (Fe, Cr, Ni /Co). Kd -arvot määritettiin mittaamalla Co-60 liuokset Wizardin gammalaskurilla ja Ni-63 liuokset Perkin Elmerin nestetuikelaitteella. Osa ioninvaihtimista ei toiminut juuri lainkaan happamissa oloissa eikä niiden tutkimista kannattanut jatkaa alkutestien jälkeen. Tutkimuksissa löytyi kolme hyvin tai kohtuullisesti happamissa oloissa toimivaa ioninvaihdinta: Sb2O5, CoTreat ja MnO2. Kd -arvot olivat pääasiassa parempia Co-60 kuin Ni-63 suhteen kaikissa testeissä. Sb2O5:lla saavutettiin pH:ssa 2 jopa Kd arvo 25 000 (Co-60) mutta arvo puolittui, kun mukana oli oksaalihappoa. Ni-63 suhteen Kd oli enää 100 – 1000 välillä oksaalihapossa. Mitatut tulokset vaihtelivat paljon eri kokeissa.
  • Björk, Tiia (2019)
    Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen erään Pekingiläisen yläkoulun yhdeksäsluokkalaisten ilmapiiri on matematiikan oppitunneilla. Ilmapiiriä tarkasteltiin niin yleisesti eri ilmapiiritekijöiden kannalta kuin vertailtiin eri opetusryhmien ja sukupuolten välillä. Ilmapiirillä tässä tutkielmassa tarkoitetaan sosiaalista ja psykologista ilmapiiriä, johon kuuluu esimerkiksi kaikki luokassa tapahtuva sanaton ja sanallinen vuorovaikutus ihmisten välillä. Tutkimuksen kohdekoulu, Dandelionin yläkoulu, eroaa oppilasainekseltaan tavallisesta kiinalaisesta yläkoulusta, sillä heidän oppilaansa tulevat heikommasta yhteiskunnallisesta asemasta. Ilman Dandelionia, oppilailla ei olisi välttämättä olisi mahdollisuutta käydä peruskouluaan loppuun Pekingin alueella. Menetelmät. Tutkimuksen toteutukseen sovellettiin monimenetelmäistä tutkimusmenetelmää, jossa aineiston keruu ja analysointi toteutettiin kahdessa osassa. Aineiston keruu aloitettiin keräämällä määrällinen aineisto What is Happening in This Class? -kyselylomakkeen avulla (N=129). Määrällisen aineiston alustavan analyysin jälkeen tuloksia selittävä laadullinen aineisto kerättiin havainnoimalla yhdeksäsluokkalaisten matematiikan oppitunteja. Lopulliset tulokset olivat yhteenveto sekä määrällisistä että laadullisista aineistoista. Tulokset ja johtopäätökset. Tuloksista kävi ilmi, että Dandelionin yläkoulun yhdeksäsluokkalaiset kokevat matematiikan oppituntien ilmapiirin melko hyväksi. Yleisesti kaikkien vastaajien joukosta erottuivat ilmapiirin osa-alueet oppilaiden yhteenkuuluvuus ja tutkimus, joista oppilaiden yhteenkuuluvuus oli selkeästi parhaiten arvioitu osa-alue, ja tutkimus huomattavasti heikoiten arvioitu osa-alue. Havainnoinnit tukivat ilmapiirikyselyn tuloksia monin tavoin. Oppilaiden korkea yhteenkuuluvuus oli havaittavissa oppituntien aikana oppilaiden välisestä vuorovaikutuksesta ja konstruktivistisuuteen opetustapaan pohjautuva tutkimuksellisuus puuttui oppituntien työtavoista lähes kokonaan. Matemaattisen osaamisen perusteella jaettujen opetusryhmien väliset erot ilmapiirin eri osa-alueilla oli osittain myös tilastollisesti merkitseviä. Erityisesti parhaan tason opetusryhmä erottui joukosta positiivisella ilmapiirillään. Sukupuolten väliset erot jäivät pieniksi. Tutkimuksen tuloksia voi verrata suoraan mihin tahansa muuhun What is Happening in This Class? -kyselyn avulla tehtyyn ilmapiiritutkimukseen, joten muiden koulujen vertailu Kiinassa tai Suomessa voisi tarjota mielenkiintoisia näkökulmia tutkimuksen tuloksiin.
  • Väkeväinen, Lauri (2014)
    Vuonna 1973 Fischer Black, Myron Scholes sekä Robert Merton esittivät uraauurtavissa artikkeleissaan omat vastauksensa kysymykseen, miten hinnoitella optio osakkeeseen. Optioksi sanotaan instrumenttia, joka antaa oikeuden, mutta ei velvollisuutta, ostaa tai myydä osake sovittuun hintaan sovitulla hetkellä tulevaisuudessa. Louis Bachelier oli jo 1900-luvun alussa pohtinut option hinnoittelun ongelmaa, mutta hänen työnsä ja ideansa jäivät pitkälti unohduksiin viiden vuosikymmenen ajaksi. Kysymys siitä, mikä olisi oikea hinta optiolle, nousi jälleen tutkijoiden kiinnostuksen kohteeksi 1950-luvulla, ja melko pian huomattiin, että matemaattinen rahoitusteoria oli kuin varta vasten rakennettu stokastisen analyysin sovellutukseksi. Kuitenkin vasta Blackin, Scholesin ja Mertonin artikkelit sekä Chicago Board of Options Exchangen, maailman isoimman ja vanhimman johdannaispörssin, avautuminen vuonna 1973, antoivat lähtölaukauksen johdannaisinstrumenttien sulautumiselle keskeiseksi osaksi rahoitusmarkkinoita ja matemaattista rahoitusteoriaa. Blackin, Scholesin ja Mertonin esitettyä tapa hinnoitella optio osakkeeseen, oli luonnollista, että markkinatoimijoiden keskuudessa heräsi kiinnostus hinnoitella optioita myös muille kohde-etuuksille. Korko- ja lainamarkkinat ovat yksi osa-alue, johon liittyy suuri tarve muuttaa ja suojata tulevaisuudessa tapahtuvia rahavirtoja, esimerkiksi erilaisissa riskienhallintatarkoituksissa. Yksi mahdollinen tapa on käyttää johdannaisinstrumentteja. Ensimmäisiä korkojen ja korkojohdannaisten mallinnuksessa syntyneitä merkittäviä tuloksia oli Oldrich Vasicekin vuonna 1977 esittämä malli hetkelliselle korolle. Vasicek otti huomioon, että toisin kuin osakeoptioiden kohdalla, korko ei ole instrumentti, joka olisi kaupankäynnin kohteena, ja joukkovelkakirjat ovat jo itsessään johdannaisia korolle. Hän kuitenkin onnistui rakentamaan riskittömän salkun, kuten Black ja Scholes, ja päätyi Black-Scholes-osittaisdifferentiaaliyhtälöä muistuttavaan aikarakenneyhtälöön. Keskeisenä erona kuitenkin oli, että aikarakenneyhtälössä esiintyi yksi parametri lisää, velkakirjan maturiteetista riippumaton prosessi, jota kutsutaan riskin markkinahinnaksi. Mallinnuksen kannalta ideaalinen lähtökohta olisi, että markkina olisi matemaattisessa mielessä reilu ja johdannaisille saataisiin yksikäsitteiset hinnat. Matemaattisen rahoitusteorian perustuloksien perusteella tällöin on oltava olemassa yksikäsitteinen mitta, jonka suhteen ennuste prosessin tulevien arvojen nykyarvosta olisi linjassa prosessin nykyisen arvon kanssa. Vasicek-mallin tapauksessa tämä ehto ei toteudu suoraan, vaan ensin on selvitettävä mikä parametrina esiintyvä riskin markkinahinta on. Osoittautuu kuitenkin, että ratkaisu on hyvin samankaltainen kuin Blackin ja Scholesin mallissa, eli johdannaisen diskontattu odotusarvo sopivan mitan suhteen. Samankaltaisesta ratkaisusta huolimatta, on ratkaisun laskeminen Vasicek-mallissa huomattavasti hankalampaa. Odotusarvossa esiintyvä diskonttotekijä ja johdannainen ovat keskenään korreloituneita ja odotusarvon laskemiseksi olisi tunnettava näiden yhteisjakauma. Tämä ongelma on kuitenkin kierrettävissä sopivilla stokastisen analyysin työkaluilla, ja tehtävä pystytään palauttamaan yksiulotteiseen tapaukseen. Vasicek-malli on olemassaolonsa aikana kerännyt myös paljon kritiikkiä. Sen kohtaamasta kritiikistä kenties painavin, on perusmallin huono sopivuus markkinoilta havaittujen korkojen kanssa. Tätä puutetta korjaamaan esitettiin useita Vasicek-malliin perustuvia laajennuksia, joista kuitenkin yleisin on Hullin ja Whiten vuonna 1994 esittämä malli, joka saadaan sopimaan täydellisesti havaittuihin diskonttotekijöihin. Tässä tutkielmassa Hull-White-laajennus johdetaan suoraan Vasicek-mallista käyttämällä Brigon ja Mercurion vuonna 2001 esittämää tekniikkaa. Hull ja White laajensivat mallia myös siten, että siinä voitiin ottaa huomioon myös diskonttotekijöiden tai korkokäyrän keskinäinen liikehdintä, ilman, että eri maturiteettien välillä olisi täydellinen korrelaatio. Tällaista laajennusta sanotaan useamman faktorin malliksi. Tämän tutkielman tarkoituksena on esittää Vasicek-korkomalli ja sen laajennukset yhden ja kahden faktorin tapauksissa. Mallien keskeiset ominaisuudet johdetaan yksityiskohtaisesti. Tarvittava matemaattinen ja taloudellinen taustateoria tullaan myös esittelemään siinä laajuudessa, missä niitä tullaan tarvitsemaan mallin ominaisuuksien tutkimisessa. Mallien yksi keskeinen tarkoitus on hinnoitella erilaisia johdannaisia. Tässä tutkielmassa esitetään, kuinka mallien avulla voidaan joukkovelkakirjan lisäksi hinnoitella optio joukkovelkakirjaan, korkokatto ja -lattia, sekä optio koronvaihtosopimukseen edellä mainituissa yhden ja kahden faktorin malleissa.
  • Vesala, Satu (2013)
    Public transport services can guarantee the travel opportunities for citizens without a car. Also congestion and the emissions of traffic can be reduced by developing the public transport services in urban regions. However, increasing the mode share of public transport is not simple, because the travel behaviour of citizens is influenced by the transport system, the norms of society and urban structure. The aim of this study was to find out what kind of effects urban structure has on the travel options and choices of the citizens. The case study of the Kouvola region attempted to look into the relationship between urban structure and the opportunities of using public transport i.e. the accessibility of public transport. The public transport accessibility on the study area was analyzed using the geographic information system (GIS) and statistics. The literature review shows that, amongst other things, population density, the type of the residential area and the distance from the city centre are all factors connected to the citizens' travel behaviour. The houses in the study area are mostly one-family houses and therefore the population centres are relatively sparsely populated. That makes it more difficult to organize public transport in an economical way. On the other hand, a significant proportion of the population lives near centres, which usually reduces the need of private cars. Also the high accessibility of public transport can reduce driving by private car. This idea is supported by the finding that in the study area, there are less households with more than one car and more households without a car in the areas with good public transport accessibility than in other areas. Owning many cars becomes more common and living without a car less common when the accessibility of public transport declines. In the population centres of the study area, the accessibility is on a good level. In the countryside, there is no public transport that can compete with private cars, but in many villages, the accessibility is on a reasonable level. The relationship between urban structure and citizens' transport choices is complex, and the relationship between these phenomena is not necessarily causal. However, the possibilities offered by urban structure are a prerequisite for the people to be able to make the choices they want. In dense urban structure, it is more economical to provide public transport services and easier to walk or cycle than in dispersed structure. One of the future challenges in the study area is to build new houses in areas where it is possible to provide the residents with diverse travel options. The chances of infill development are limited in an area with decreasing population. The consolidation of municipalities in the Kouvola region in 2009 still affects the service network of the region, which in part influences the citizens' travel needs together with the ageing of the population. In order to reduce the car ownership of households, it is important to develop the transport system so that the different transport modes complete each other.
  • Lautala, Kasperi (2023)
    Yhtälöiden ja yhtälönratkaisun oppiminen on ollut vaikeaa monelle aihetta opiskelleelle. Vanhemmat tutkimukset osoittavat näiden vaikeuksien taustalla olevan moninaiset virhekäsitysten luokat, joista merkittävimpiä ovat algebralliset rakenteet ja kirjaimet yhtälössä, sieventäminen, yhtäsuuruus ja yhtälönratkaisukeinot. Suomalaisten oppilaiden kohdalla tehdyt tutkimukset osoittavat yhtälönratkaisussa olevan samoja haasteita kuin muuallakin ja erityisesti yhtälöiden osalta nousee esiin merkittävät tasoerot oppilaiden välillä aiheen suhteen. Tutkimus suomalaisten oppilaiden tapauksessa on kuitenkin vähäistä ja keskittyy enemmän peruskouluikäisiin oppilaisiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on siten tutkia lukiota päättävien opiskelijoiden yhtälönratkaisutaidon tasoa yo-kokeiden monivalinta- ja produktiivisten aukkotehtävien tuloksien pohjalta. Ylioppilastutkintolautakunnan luvalla saatu tutkimusaineisto sisältää vuosien 2019–2021 matematiikan yo-kokeiden yhtälönratkaisuun liittyvät monivalinta- ja produktiiviset aukkotehtävät, joiden avulla analysoitiin opiskelijoiden yhtälönratkaisutaidon osaamista ja tehtyjä virheitä aikaisemman aiheeseen liittyvän teorian näkökulmasta. Analysoitava aineisto piti siis sisällään niin pitkän kuin lyhyen matematiikan tehtäviä ja kaikki tutkintokertojen vastaukset näihin tehtäviin analysoitiin. Aineiston tarkastelu osoitti lukion päättävien opiskelijoiden osaavan pääasiassa perus yhtälönratkaisuntaidot hyvin, mutta niin lyhyen kuin pitkän matematiikan kirjoittajista löytyi opiskelijoita, joilla oli vaikeuksia myös perus yhtälönratkaisutaidoissa. Näiden vaikeuksissa olleiden opiskelijoiden virheiden taustalta löytyi pitkälti samat virhekäsitykset kuin teoria osuudessa oli esitelty.
  • Kaappola, Tanja (2022)
    Matematiikan kiinnostus ja motivaatio ovat laskeneet. Tässä tutkielmassa esitellään kehittämistuotos, jonka tavoitteena oli lisätä motivaatiota ja minäpystyvyyttä matematiikassa. Lisäksi tarkoituksena oli parantaa oppilaiden matematiikan osaamista. Tutkielman matematiikan aiheena oli yhtälönratkaisu. Motivaatiota, minäpystyvyyttä ja matematiikan osaamista pyrittiin kasvattamaan oppiainerajat ylittävällä opetuksella. Opetuksessa käytettiin yhtälönratkaisua fysiikan tunnilla kaavojen käytön yhteydessä. Lisäksi motivaatiota pyrittiin lisäämään kokeellisuudella ja arjen esimerkeillä. Tutkimuksen aineisto on kerätty seitsemäsluokkalaisilta vuonna 2021. Tutkimukseen osallistui yhteensä 16 oppilasta. Tutkimus koostui kolmesta kyselystä, jotka pidettiin sekä tutkimuksen alussa että lopussa. Yksi kyselyistä mittasi matematiikan yhtälönratkaisutaitoja. Loput kaksi kyselyä mittasivat motivaatiota sekä kiinnostusta matematiikassa ja fysiikassa. Tutkimuksessa oli mukana kaksi ryhmää, joista toinen sai kehittämistuotoksen mukaisen opetuksen. Vertaamalla kahden ryhmän vastauksia tutkimuksen kyselyissä saatiin selville lisääntyikö motivaatio tai yhtälönratkaisutaidot tutkimuksen aikana. Tutkimuksessa huomattiin, että kehittämistuotoksen mukainen opetus lisäsi matematiikan osaamista. Lisäksi vaikuttaa siltä, että se vaikutti positiivisesti minäpystyvyyteen. Motivaatiosta ja minäpystyvyydestä on tutkimuksen perusteella vaikea tehdä muita johtopäätöksiä, koska koronapandemian aiheuttama etäopetus vaikutti negatiivisesti oppilaisiin tutkimuksen keskellä. Olisi tärkeää, että jatkossa tutkittaisiin uusia keinoja oppilaiden motivoimiseen. Motivaation ja kiinnostuksen lasku matematiikassa sekä luonnontieteissä tulee ottaa vakavasti ja siihen tulisi etsiä ratkaisukeinoja.
  • Eronen, Janne (2016)
    Vertailen työssäni yläkoulun matematiikan oppikirjasarjoja yhtälönratkaisun näkökulmasta. Tutkittavaksi kirjasarjoiksi valitsin kustannusosakeyhtiö Tammen Kartion, Kolmion ja Kuution, MFKA:n Lasku-matikaisen, Sanoma Pron Laskutaidon sekä kustannusosakeyhtiö Otavan Piin. Aluksi johdattelen aiheeseen kertomalla, kuinka yhtälönratkaisu näkyy vahvasti peruskoulun opetussuunnitelmassa. Lisäksi kuvailen tutkimuksia, joiden mukaan yhtälönratkaisu koetaan vaikeaksi ja epämotivoivaksi aiheeksi ja pohdin oppikirjojen yhteyttä asiaan. Toisessa luvussa käyn läpi työn teoriataustaa. Määrittelen työn kannalta keskeiset käsitteet ja kuvaan yhtälönratkaisun opettamiseen ja yhtälönratkaisun oppimisen haasteisiin liittyvää kotimaista ja kansainvälistä tutkimusta. Kolmannessa luvussa määrittelen tutkimustehtävän ja tutkimuskysymykset. Päädyn tutkimaan, eroavatko oppikirjasarjojen rakenteet, opetusosuudet ja tehtävät toisistaan. Neljännessä luvussa kerron tutkimuksen toteutuksesta ja aikataulusta. Tutkimukselleni valitsen laadullisen, kuvailevan tutkimusotteen. Aineiston analysoin sisällönanalyysin keinoin. Viidennessä luvussa käyn läpi tutkimustuloksia kirjasarja kerrallaan. Lopuksi vertailen kirjasarjoja keskenään. Kuudennessa luvussa tiivistän tutkimukseni johtopäätökset. Suurimmat erot kirjasarjojen välillä ovat aihekokonaisuuden jakautumisessa eri lukuihin, asioiden johdattelutavoissa sekä toiminnallisten tehtävien ja haastavien tehtävien määrässä. Seitsemännessä luvussa pohdin tutkimukseni luotettavuutta. Pohdin lähteiden merkitystä, otoskokoa sekä laadullisen tutkimuksen erikoispiirteitä. Lopuksi pohdin tutkimustulosteni merkitystä sekä jatkotutkimusaiheita. Pohdin, että oppikirjojen samankaltaisuus voi olla hyvä asia tasa-arvon kannalta sekä tilanteita, joissa oppilas vaihtaa koulua. Jatkotutkimusaiheissa mietin kansaivälisyyttä, oppimistuloksia ja opettajien näkökulmaa.
  • Törmälehto, Seija (2015)
    Suomen yleisimmät ammatit ovat myyjän, tuote-esittelijän ja sihteerin, moottoriajoneuvon kuljettajan, rakennustyöntekijän ja lähi- ja perushoitajan ammatit. Ensiksi mainittuun yleisimpään ammattiryhmään kuuluu sekä miehiä että naisia. Muuten yleisimmät ammatit ovat jakautuneet pääasiassa miesten ja naisten ammatteihin. Kaikkiin näihin ammatteihin yleisin tutkinto on ammatillinen perustutkinto, jonka oppikirjojen yhtälöitä koskevat osuudet ovat tämän tutkielman aiheena. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä oli konseptuaalisen ja proseduraalisen tiedon teoria, ja erityisesti siihen perustuvat neljä näkökulmaa ohjeiden antamiseen. Oppikirjojen tekstiosuuksista etsittiin ensinnäkin käsitteiden määritelmiä, jonka perusteella yleisimpien ammattien väliltä pyrittiin löytämään eroja konseptuaalisen ja proseduraalisen tiedon osalta. Yhtälöitä koskevat luvut luokiteltiin myös sen mukaan, miten paljon niissä esiintyi laskemisen ohjeita, jotka viittaavat proseduraaliseen tietoon, ja abstraktimpaan konseptuaaliseen tietoon viittavaa tekstiä. Oppikirjojen laskutehtävät luokiteltiin ammatillisiksi tehtäviksi, jos niissä oli yleisimpiin ammatteihin liittyvää ammatillista sanastoa. Myös peruslaskutoimituksia koskevat tehtävät määriteltiin yksinkertaisiksi yhtälötehtäviksi. Yhtälötehtävät luokiteltiin ammateittain ja matematiikan osa-alueittain. Matematiikan osa-alueiden luokittelussa pohjana käytettiin ammatillisten perustutkintojen opetussuunnitelmien perusteita. Tutkituista 12 oppikirjasta kaksi oli tekniikan alalta, kaksi lähihoitajien ja neljä merkonomien oppikirjoja sekä neljä kaikille ammatillista perustutkintoa suorittaville suunnattua oppikirjaa. Merkonomin tutkinnon eli myyjien, tuote-esittelijöiden ja sihteerien sekä lähi- ja perushoitajien oppikirjat sisälsivät hieman enemmän konseptuaaliseen tietoon viittaavia käsitteiden määritelmiä. Jälkimmäisiltä edellytetään päässälaskutaitoa, mikä viittaa proseduraaliseen tietoon. Molemmissa ammateissa tarvitaan eniten prosenttilaskentaa. Tekniikan alalta moottoriajoneuvon kuljettajat tarvitsevat eniten peruslaskutoimituksia ja rakennustyöntekijät geometriaa. Erot konseptuaalisessa ja proseduraalisessa tiedossa olivat enemmän oppikirja- kuin ammattikohtaisia. Neljästä ohjeiden antamisen näkökulmasta löytyivät taitojen, konseptuaalinen ja ongelmanratkaisun näkökulmat.
  • Hänninen, Sini (2020)
    Tässä työssä tutkitaan yhtäsuuruusmerkin esiintymistä matematiikan oppikirjoissa. Tavoitteena on selvittää, vahvistavatko oppimateriaalit yhtäsuuruuden syvällistä ymmärrystä. Lisäksi selvitetään, millaiset määritelmät oppikirjat antavat yhtäsuuruudelle ja yhtälöille sekä millaisia vinkkejä opettajan materiaalit tarjoavat yhtäsuuruuden opetukseen. Työssä esitellään yhtäsuuruudelle ja yhtälöille matemaattiset määritelmät ja tutustutaan erilaisiin yhtälöihin sekä yhtäsuuruusmerkin kaksiin kasvoihin: sen operationaaliseen ja relationaaliseen puoleen. Lisäksi esitellään matemaattisen tiedon oppimiselle olennaiset käsitteet konseptuaalinen ja proseduraalinen tieto sekä tutustutaan David Tallin (2004) matematiikan kolmeen maailmaan. Työn teoriapohjan luovat aiemmat tutkimukset yhtäsuuruuden ja yhtälöiden ymmärtämisestä sekä oppimisvaikeuksista ja virhekäsityksistä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että yhtäsuuruudesta voi muodostua lapsille virhekäsityksiä jo ennen kouluikää (Carpenter et al., 2003), ja yhtäsuuruusmerkkiin liittyvät virhekäsitykset ovat monesti itsepintaisimpia (Booth et al., 2014). Yhtäsuuruusmerkki esimerkiksi nähdään operaationa ’’anna vastaus’’. Opettajat eivät tunnu kiinnittävän riittävästi huomiota yhtäsuuruusmerkin opettamiseen sen jälkeen, kun se on alakoulussa esitelty (Knuth et al., 2005), eivätkä oppimateriaalit välttämättä tue opettajia sen opettamisessa (Li et al., 2008). Tutkimuksen aineistona toimi yhteensä 2 esiopetuksen, 24 alakoulun, ja 3 yläkoulun oppikirjaa, joita tutkittiin tutkimuksen kahdessa eri osassa. Ensimmäisessä osassa selvitettiin alakoulun oppikirjojen yhtälötyyppejä ja niiden sijoittumista kategorioihin ja toisessa osassa selvitettiin yhtäsuuruuden ja yhtälöiden määritelmiä sekä opettajan oppaiden vinkkejä opetukseen. Tämän tutkimuksen päähavainto oli, että yhtäsuuruuden opettamiseen ei kiinnitetä oppikirjoissa riittävästi huomiota eikä sen tärkeyttä mainita yhdessäkään oppikirjassa. Yhtäsuuruudelle ei esitetä määritelmää, mutta yhtälöiden määritelmät ovat pieniä eroja lukuun ottamatta lähes samanlaiset. Lisäksi tutkimuksessa vahvistettiin aiempien tutkimusten havainto, että yhtälöt esitellään pääasiassa muodossa 1 + 2 = 3, jossa yhtäsuuruusmerkki esiintyy operationaalisena. Tutkimuksen pohjalta luotiin myös täydentävä oppimateriaali yhtäsuuruuden käsitteen sekä yhtäsuuruusmerkin opetukseen esiopetuksesta yläkouluun. Jatkotutkimusaiheita voisivat olla tämän oppimateriaalin testaaminen käytännössä sekä suomalaisten peruskoululaisten yhtäsuuruuden käsitteen ymmärryksen tutkiminen.
  • Sasioglu, Mert (2017)
    The European energy system faces major challenges. The expansion of renewable energy production causes problems that must be solved if this progress is going to continue. Due to instability in the neighborhood, security of supply has been a growing concern. Advancements in technology have opened new ways to improve energy efficiency. The price of electricity still differs greatly between areas, hurting especially the economic vitality of peripheric countries. It is from these starting points that the common energy policy of the European union emerges. It is a compromise between 28 member states, all with their own distinct basis and interests. Traditionally energy policy has belonged to the core of sovereign state politics. Now the aim is to create a common energy market for the EU. The European commission acts as a facilitator. It too has a strong will of its own. This study aims to offer an overview of the field if common energy policy and its agenda. It asks which factors do explain the relevant actors' stance on the common energy policy, and how do these actors affect its course. The actors chosen are the commission and four member states: Germany, Poland, France and Italy. These questions are approached through a constructivist point of view, pondering on the spatial nature of the EU. Great emphasis is given to the difference in the perceived realities of the actors involved. Other key concepts include political entrepreneurship and the energy trilemma, which illustrates the balancing between sustainable, affordable and reliable energy. The research material contains previous studies, news analysis, commission papers, and information published by organizations included in the formulation and execution of common energy policies. The challenges of renewable energy production, and the limitations in the energy imports of certain states explain the most the need for a common energy market. Actors' stance is partly explained by the spatial scale of their perceived realities, which greatly differs between the commission and member states. The energy trilemma and physical geography have explanatory power in certain context-specific cases. Also crucial is member states' impression of their own vulnerability. It is interesting to note that domestic politics and a will to control markets explains the member states' stances much better than a traditional will to cling to their territory. Stakeholder-driven institutions play a growing role in the formulation and execution of common energy policies, but the underlining power is still wielded by member states. The member states only rarely resort to political entrepreneurship. The commission on the other hand uses this tool extensively, as it tries to make the member states accept its self-perceived reality. In addition to this, the commission engages in concrete physical and political-economical activities to build into reality its own vision of a common energy space. In the discussion, it is pondered how far can the difference in contractions between the commission and member states be reducted, and do these constructions restrict the potential integration avenues of the European union.
  • Toljander, Wilma (2013)
    In the beginning of the year 1991 the act on joint management of rental buildings became valid. The purpose of the law is to give tenants decision-making power and possibilities to affect their surroundings of living, so that the satisfaction rate for the living would increase and the maintenance of rental buildings would be more efficient. However, the way that the law is put into practice varies in different rental housing companies. In 2012 Finland's biggest landlord, the city of Helsinki, merged its 21 regional real estate companies into one company called Helsingin kaupungin asunnot Oy. Along with the fusion came changes that affected the management of the city's rental buildings as well as the practice of tenant democracy. This research focuses on tenant democracy, which is Helsinki city's version of joint management. The aim of the study is to examine how the tenant democracy is put into practice from the tenants', managing directors' and house managers' point of view. The research defines the strengths and challenges of tenant democracy, and also the determinants of tenant participation. The possible needs for development of the tenant democracy are examined using the results of the research. The material for the study was collected using survey form. The target groups of the research were managing directors and house managers of regional housing companies and also the active tenants, who are members of the tenant's advisory board. The surveys were conducted in the spring of 2012. Fourty five of the active tenants and seventeen representatives of the regional housing companies answered the questionnaires. The results were processed and analyzed using Atlas.ti scientific software. The research shows that many different factors affect the functionality of the tenant democracy in practice. What motivates the tenants to participate is the possibility to affect their own housing. The shared interest in improving the living conditions is also one of the most important aspects for participation. From the active tenants' point of view, one of the greatest strengths of tenant democracy is the decision-making power it gives to the residents. The collective power of the residents' committees helps the tenants to reach their mutual goals. From the regional administration's point of view the strength of tenant democracy is in the interaction and cooperation with the residents. Based on the results of the research, the biggest challenges in tenant democracy are the problems in collaboration between residents and regional administration, and also between active tenants themselves. Improving the interaction and cooperation is the main theme in developing tenant democracy. Other important factors are the trust between participants, open atmosphere and the fact, that both sides keep the promises they have made. Active tenants can also be a resource in developing residential areas all in all. The city of Helsinki should pay more attention and give more resources for the development of tenant democracy in the future, so that the whole city could benefit from the collective action of active residents.
  • Ruskomaa, Aino (2018)
    This Master’s thesis explores the sense of community in Settlement apartments’ rental houses. The aim of the study is to find out, whether there is a connection between residents’ passive and active sense of community and the socioeconomic status of the neighbourhood. By a passive sense of community, I mean the feeling of togetherness, and by active sense of community I mean the social activity and social ties between the residents. My other purpose is to explore the different forms of the sense of community existing within the houses. There are four Settlement apartments rental houses examined in this research. The houses are located in four different areas in Helsinki; Jätkäsaari, Kalasatama, Viikki and Malmi. The theoretical framework of this research is based on the discussions on spatial segregation and the growth of socioeconomic differences. Sense of community is also strongly related to social sciences, which is why I shortly present the current discussion on the sense of community ongoing in the field of social sciences. The primary research data consists of a self-made survey based on the scientific indexes of measuring the sense of community and a survey measuring the wellbeing of residents in the Helsinki metropolitan region. Statistical data of the socioeconomic structure of the research areas is provided by Statistics Finland. The methods used in this study are mostly quantitative, such as crosstabulations, descriptive statistics and Multivariate analysis of variance (MANOVA). I have also used qualitative research methods in the analysis of the open-ended questions of the survey. The results reveal that there is no statistically significant connection between the passive sense of community and the socioeconomic structure of the area, which means that the feeling of togetherness and the sense of community is equally strong in every house researched in this study. However, there is a statistically significant difference in the active sense of community between Jätkäsaari and Viikki, and Kalasatama and Viikki. This means that the residents of Jätkäsaari and Kalasatama spend more time with their neighbors than the residents of the house located in Viikki. The study also revealed that the forms of sense of community vary between the houses, which might have a connection to the residential structure of the house, and the selection of residents between different houses.
  • Lehtinen, Eeropekka Viljami (2021)
    Ihmisten liikkuminen on aina vaikuttanut kaupunkien kehitykseen ja muovautumiseen nykyiseen muotoonsa. Uusille liikkumismuodoille on aina pitänyt löytää tilaa, toisaalta henkilöautot ja joukkoliikenne ovat mahdollistaneet kaupunkien kasvun yhä laajemmalle alueelle. Ihmisten tarve liikkua kaupungeissa ei ole vähentynyt teknologian kehityksen myötä. Kasvava väestö luo jatkuvasti enemmän painetta kaupunkien liikennejärjestelmien toimivuudelle. Henkilöautojen määrä ei voi kasvaa loputtomasti, sillä niiden viemä tilantarve sekä negatiiviset ulkoisvaikutukset saattavat aiheuttaa kestämättömän tilanteen. Henkilöauto tarjoaa käyttäjilleen mahdollisuuden liikkua nopeasti suuriakin maantieteellisiä etäisyyksiä. Tämä on osaltaan myös mahdollistanut kaupunkien kasvun yhä laajemmalle alueelle, mikä ilmenee etäisyyksien kasvuna. Tässä tutkielmassa paneudutaan kirjallisuuden avulla autoiluun ja sen rooliin yhteiskunnassa sekä tekijöihin, jotka vaikuttavat auton käyttöön. Jakamistalouden yleistyminen on alkanut näkyä myös liikenteessä erilaisina yhteiskäyttöisinä tai yhteistä alustaa käyttävinä palveluina. Jakamistalous on moninainen ja laaja kokonaisuus, mutta se voidaan tiivistää käyttöoikeuden hankintaan omistuksen sijaan. Tällä periaatteella toimivat myös yhteiskäyttöautot. Tässä tutkielmassa selvitetään Drive Now –yhteiskäyttöautopalvelun käyttöä Suomen pääkaupunkiseudulla kymmenen kuukauden ajanjaksolla vuosien 2017 ja 2018 aikana. Drive Now aloitti toimintansa vuonna 2011 Saksassa ja Suomeen se saapui vuonna 2017. Tutkielmassa käytetyssä matka-aineistossa yhteiskäyttöautojen ajalliset käyttörakenteet eroavat arkipäivien ja viikonloppujen välillä. Arkisin käyttörakenteesta on tunnistettavissa selvät käyttöpiikit aamujen ja iltapäivien ruuhkatunteina, kun viikonloppuisin käytössä ei ole tunnistettavissa selkeitä käyttöpiikkejä. Tämä rakenne vastaa kansainvälisen tutkimuksen tuloksia, jota on kuitenkin tehty toistaiseksi vielä vähän. Alueellisesti tarkasteltuna yhteiskäyttöautojen käytössä on tunnistettavissa spatio-temporaalisia trendejä. Tämä ilmenee alueina, joista on ajettu tiettyyn kellonaikaan suhteellisesti enemmän pois kuin sinne ajettu. Vastaavasti jotkin alueet korostuvat päinvastaisesti eli niille ajetaan enemmän pois tiettyyn kellonaikaan. Aktiivisinta käyttö on ollut kymmenen kuukauden aikana Helsingin keskustassa ja sen välittömässä läheisyydessä, mutta esimerkiksi yksittäiset pisteet, kuten Leppävaara ja Helsinki-Vantaan lentoasema korostuvat korkean käytön alueina. Yhteiskäyttöautopalvelut mahdollistavat henkilöauton käytön ilman auton omistamista ja ne lisäävät mahdollisesti autojen käyttöastetta. Yhteiskäyttöautojen käyttö voi helpottaa kaupungeissa esimerkiksi parkkipaikkojen tarvetta ja se voi vähentää autojen määrää.
  • Rossi, Annamaria (2020)
    Green infrastructure supports biodiversity and vitality of ecosystem services in urban environments. A successful planning and implementation of green infrastructure require, however, cross-sectoral and multidisciplinary collaboration. Yet, the lack of this multidisciplinary collaboration has been identified to be one of the central factors challenging the planning and implementation of green infrastructure. This study aimed to assess the feasibility of design sprint concept in cross-sectoral joint development for green infrastructure used in a Virtual Verdure project. Further, this study assessed the process and the operations in the pursuit of the project’s objectives. The evaluation material was collected by using semi-structured expert interviews, participative observation, and feedback surveys. The evaluation framework used in the study aimed to provide knowledge on the use of design sprint concept in collaborative green infrastructure planning and for the development of similar project processes. This master’s thesis was executed as an assignment for Helsinki City owned innovation company Forum Virium Helsinki. The study was part of the Virtual Verdure project, coordinated by Forum Virium Helsinki. The project aimed to co-create an operating model, that would holistically consider cities’ ecosystem services in the planning process for green infrastructure development with public and private organizations. The Virtual Verdure project, financed by Helsinki-Uusimaa Regional Council, was carried out in 1.9.2019-31.5.2020. Partner companies for the project were WSP Finland Oy ja Innogreen. Further, the project collaborated tightly with Kalasatama area development project, environmental services and city planners of Kalasatama and Western Harbour of the City of Helsinki’s Urban Environment Division. The case areas for the Virtual Verdure project were Kyläsaari ja Hermanninranta, that are located in the northern part of Kalasatama development project area. The evaluation of the co-creation focused on three design sprint events organized during the project. From the perspective of process evaluation, the Virtual Verdure project proceeded logically and achieved most of the set objectives. The design sprint events proved to be a successful practice to bring together experts from different sectors to co-create solutions for the planning of green infrastructure and deepen knowledge on green infrastructure and the multiple benefits it provides in urban environments. The design sprint process facilitated discussion and creative problem-solving by utilizing design thinking, multidisciplinary collaboration and practical workshop methods. As results from the project, planners’ knowledge on green infrastructure and the requirements for its successful planning deepened. The partner companies of the Virtual Verdure project contributed to the project with their expertise, and further gained deeper knowledge on opportunities of their own products and services focused on developing green infrastructure. Four deliverables were produced during the Virtual Verdure project to support the planning and implementation of green infrastructure in Kalasatama and other areas: green area factor tool, that was translated into Finnish and is now available for all the planners, green factor analysis from the Kyläsaari area, info cards, that provide technical and ecological information about different green infrastructure solutions, and a final publication, that showcases the learnings of the joint development in the project and provides recommendations for considering green infrastructure in different phases of planning, execution, and maintenance in urban environment. The results of this study will be utilized in a next project, B.Green, that will continue the work of Virtual Verdure.
  • Harvala, Marjaana (2015)
    Sense of community is a theme being discussed in public every now and then. It is thought to have changed and diminished especially in modern cities. This is seen as a problem, because sense of community is often seen as an answer to many problems in housing districts. For example, it can bring safety to neighborhoods when people know each other and everyone around them. According to many research, interactional and well-maintained common space can contribute in building a sense of community in a neighborhood. For example, outdoor areas can be made more tempting by placing appropriate seating environment. Also pathways can be designed in a manner, that people have to cross each other when walking in the neighborhood. Thus spontaneous interaction among residents can occur. This research examines the relationship between common space and sense of community. The objective is to find out if common space effects on sense of community in a neighborhood. The research has two aspects: First, the level of interactional space in common areas, and second, the effects of common space to sense of community, is being evaluated. The research was placed at a rental apartment building Etu-Töölö, Helsinki. The methods were: observation of the common areas and their interactional space in the building, and a residential survey, of which the use of those common areas, and a general sense of community were evaluated. The results were then analyzed based on previous theories and compared to previous research. According to the results, there were fairly plenty of common areas in the building, but they were not being used as much as possible. For example, the residents 'common room' was not being used freely whenever wanted, instead it had to be reserved in advance. All the residents were not even aware of the room. Other areas were being used though, but naturally the most frequent usage was in the corridors and other pathways. Residents were also pleased with the common areas, and even wished to have more common space in the building. Sense of community was also observed. The residents greeted each other when passing by, knew each other, helped each other in small things, and some even visited in each others homes. The people who had lived in the building the longest experienced more sense of community than new-comers. Also the age of the resident had a difference in experiencing sense of community: the older people had more of it than the younger. In conclusion, it can be said that the building has interactional space in common areas, and those areas are also mainly being used. The amount of common areas helped the residents to interact with each other, and the residents were pleased with them. The level of sense of community in the building seems to be relatively high, because the residents also wished to have more common events in the building. Based on this research, it appears to be so that in this apartment building, common interactional space contributes to the level of sense of community among the residents. Therefore it can be said, that it is possible to effect to sense of community by building and designing common areas.
  • Vanhanen, Outi (Helsingin yliopistoHelsingfors universitetUniversity of Helsinki, 2006)
    Tutkielmassa tarkastellaan yhteistoiminnallisen oppimisen soveltamismahdollisuuksia lukion pitkän matematiikan opettamiseen. Tutkielmassa on suunniteltu yhteistoiminnallinen opetuspaketti lukion pitkän matematiikan Polynomifunktiot-kurssille. Tutkielman ensimmäisessä teoriaosassa tarkastellaan yhteistoiminnallisen oppimisen periaatteita ja esitellään neljä yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmää: rakenteellinen lähestymistapa, tiimioppiminen ryhmässä, ryhmäavusteinen yksilöllistäminen ja palapeli. Lisäksi teoriaosassa tuodaan esille niitä tekijöitä, jotka opettajan täytyy huomioida soveltaessaan esiteltyjä menetelmiä omaan opetukseensa sekä suunnitellessaan tehtäväkokonaisuuksia. Lopuksi tarkastellaan aiemmin tehtyjä tutkimuksia yhteistoiminnallisen oppimisen soveltamisesta matematiikan opetukseen. Tutkielman toisessa teoriaosassa esitellään klassisen algebran historiaa ja polynomifunktioihin liittyviä määritelmiä, lauseita ja niiden todistuksia sekä esimerkkejä. Opetuspaketti koostuu neljästä tehtäväkokonaisuudesta: epäyhtälön ratkaiseminen, polynomilaskennan kertaus, toisen asteen polynomifunktio ja -yhtälö sekä korkeamman asteen polynomifunktioiden tutkiminen. Lisäksi opetuspaketissa on yleinen esimerkki yhteistoiminnallisen oppitunnin rakenteesta. Opetuspaketin lopussa on raportti eräässä lukiossa suoritetusta testauksesta sekä sen tuloksista. Aiempien tutkimusten sekä tämän tutkielman yhteydessä tehdyn testauksen perusteella voidaan sanoa, että yhteistoiminnallinen oppiminen soveltuu lukion matematiikan opetukseen.
  • Kangas, Juho-Kustaa (2012)
    Suuntaamattoman verkon yhtenäinen joukko on solmujen osajoukko, jonka indusoima aliverkko on yhtenäisen. Tällaisten joukkojen lukumäärä eri verkkoperheissä on viime aikoina osoittautunut kiinnostavaksi suureeksi erityisesti algoritmien analyysin kannalta. Esimerkiksi kauppamatkustajan ongelma sekä niin sanottu Tutte-polynomi voidaan ratkaista ajassa, joka on polynomisen kertoimen päässä verkon yhtenäisten joukkojen määrästä. Koska täydellisen verkon kaikki osajoukot ovat yhtenäisiä, kysymykseksi on noussut erityisesti yhtenäisten joukkojen määrän asymptoottinen kasvu verkoissa, joiden suurin aste on rajoitettu. Tällä hetkellä paras tunnettu yläraja asymptoottiselle kasvulle tällaisissa verkoissa seuraa eräänlaiseen paikalliseen analyysiin perustuvasta entropiamenetelmästä. Ylärajan laatu riippuu olennaisesti siitä, kuinka monella tavalla mielivaltainen yhtenäinen joukko voi leikata kunkin solmun suljetun naapuruston. Tunnettu alaraja puolestaan seuraa yksinkertaisesta äärettömästä verkkoperheestä, jossa yhtenäisten joukkojen määrä osataan määrittää tarkasti. Kokeellisten arvioiden perusteella vaikuttaa kuitenkin selvältä, ettei kumpikaan nykyisistä rajoista ole tiukka ja lukumäärän asymptoottinen kasvu vaatii siten tarkempaa analyysiä. Käymme läpi tunnetut analyyttiset ja algoritmiset tulokset liittyen yhtenäisten joukkojen lukumäärään sekä yleisissä että rajoitetun asteen verkoissa. Laajennamme entropiaan perustuvaa menetelmää tarkastelemalla tavallisten naapurustojen sijaan solmujen yleistettyjä naapurustoja, jotka sisältävät kaikki enintään kiinnitetyn säteen r ≥ 2 päässä olevat solmut. Näytämme koneelliseen etsintään nojaten, että leikkausten suhteellinen lukumäärä on tällöin pienempi ja johtaa hieman parempaan ylärajaan, kun verkon suurin aste ∆ on 3 tai 4. Näytämme myös kokeellisiin havaintoihin vedoten, että laajennus ei oletettavasti paranna aikaisempaa ylärajaa millään ∆ > 5 tai r > 2. Avoimeksi kysymykseksi jää, voidaanko ylärajaa parantaa kehittämällä entropiaan perustuvaa menetelmää edelleen vai vaatiko tarkempi analyysi uudenlaista lähestymistapaa. Tarkastelemme kysymystä lopuksi toisesta suunnasta osoittamalla asymptoottiselle kasvulle alarajan yksinkertaisella konstruktiolla. Luomme myös katsauksen pieniin verkkoihin, joissa yhtenäisen joukkojen määrä on suurin mahdollinen, ja tarkastelemme lähemmin tällaisten verkkojen muita ominaisuuksia.
  • Rantala, Heikki (2020)
    Tavallisessa haussa etsitään yksilöitä, kuten henkilöitä tai paikkoja. Joissain tilanteissa esimerkiksi historian tutkija voi olla kiinnostunut myös etsimään yhteyksiä henkilöiden ja paikkojen välillä. Tässä työssä esitetään metodi tällaisen yhteyshaun toteuttamiseksi käyttäen semanttisen webin sisältämää avointa dataa. Työssä muodostettiin graafi, joka sisältää kuvauksia Suomen kulttuurihistorian henkilöiden ja paikkojen välisistä kiinnostaviksi arvioiduista yhteyksistä. Graafi luotiin SPARQL CONSTRUCT -kyselyillä. Yhteyksien hakemista varten luotiin web-sovellus, joka hyödyntää fasettihakua. Tarvittavien SPARQL CONSTRUCT -kyselyjen luominen ei osoittautunut erityisen hankalaksi, mutta niiden soveltaminen yleisemmin eri aineistoihin vaatii jonkin verran työtä. Yhteyksien fasettihaku osoittautui mielenkiintoiseksi. Fasettihaku mahdollistaa haun tarkentamisen askel kerrallaan. Lisäksi yhteyksien suhteellisia määriä on mahdollista vertailla erilaisten rajausten mukaan. Tämä tarjoaa aineistoon uusia näkökulmia.
  • Satola, Kimmo (2020)
    Tässä tutkimuksessa selvitetään pienten opetusvideoiden käyttökelpoisuutta matematiikan itsenäisen verkkokurssin materiaa-leissa opiskelijan näkökulmasta. Toisena tavoitteena on selvittää myös, minkälaisia parannustoiveita opiskelijoilla on videoiden käytön suhteen ja muutenkin itsenäisesti opiskeltavan verkkokurssin suorittamiseen liittyen. Lisäksi kartoitettiin myös kurssin eri vaiheessa katseltujen videoiden katseluaikoja verkkoympäristön keräämän analytiikan avulla saaduista tilastoista tavoitteena sel-vittää, muuttuko katseluaktiivisuus kurssin edetessä. Tutkimuksen teoriaosassa tutustutaan aiheenmukaiseen kirjallisuuteen, mitä aiemmin on esitetty verkossa tapahtuvasta opetuk-sesta, oppimateriaaleista verkossa, opiskelusta verkossa ja erilaisista oppimisympäristöistä. Lisäksi oma lukunsa on aiemmista kokemuksista hyvistä opetusvideoista ja niiden käytöstä etäopiskelun tukena. Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa kehitystarpeita verkko-oppimisympäristöihin soveltuvista mielekkäistä sisällöistä itseopiske-lun sujuvoittamiseksi ja motivaation ylläpitämiseksi. Tutkimuksen aineistona olen käyttänyt Helsingin yliopiston Todennäköisyyslas-kennan kurssia kesällä 2019, jossa opiskelu tapahtui kokonaan verkossa Moodle -ympäristössä. Videot Moodle -ympäristössä oli upotettu Vimeo -videopalveluun. Opiskelijoilta kerättiin sähköisellä kyselyllä kokemuksia ja mielipiteitä kurssin teoriaosuutta katta-vien lyhyiden videoklippien toimivuudesta ja käyttökelpoisuudesta tukemaan itsenäistä opiskelua verkossa ja kurssin suorittami-sessa. Myös Videopalvelu Vimeon analytiikkaa käytettiin arvioitaessa videoiden katseluaikoja. Tutkimuksen perusteella näyttäisi opiskelijanäkökulmasta nousevan selvästi esille, että videoiden käyttö verkko-opiskelussa saa erittäin tyytyväisen vastaanoton ja sitä pidetään hyvin mielekkäänä tapana opiskella itsenäisellä verkkokurssilla matematiikkaa. Opiskelijoiden parannusehdotukset olivat myös hyvin rakentavia ja heidän kokemuksistaan huomataan monia käyttökelpoisia pa-rannusehdotuksia suunniteltaessa tulevia kursseja. Koska kaikessa verkkotuotannon ylläpitämisessä tulee olla keskiössä aina pe-dagoginen prosessi ja sen ylläpitämiseksi tarvitaan opiskelijoiden jatkuvaa vuorovaikutusta ja palautetta molempiin suuntiin.
  • Satukangas, Anita (Helsingin yliopistoUniversity of HelsinkiHelsingfors universitet, 2003)