Browsing by Subject "maantiede"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2020)Autonomous Administration of North and East Syria, AANES, was established in 2012. It is de facto independent region and it hopes to operate as a part of unified Syria following principles of democratic confederalism. The aim of this research is to understand and explain AANES using theoretical background of anarchist geography, which is one field of radical political geography. The study navigates the research question of how society could be formed without state and what kind of spatial dimension such kind of post-statist society would have. The key readings on theory are Simon Springer’s (2016) Anachist Roots of Geography – Towards Spatial Emancipation, and Marcelo de Lopez de Souza’s, Richard White’s ja Springer’s (eds.) (2016) Theories of Resistance – Anarchism, Geography and the Spirit of Revolt. The study draws on the data collected outside the research area through interviewing 7 research participants. The data is analyzed using deductive dialogical thematization, by arranging the findings into different themes. The findings offer insight into components of post-statist building of society. The thematic components which were salient in the findings are building new spaces; questioning state; accepting the diversity of the region; undoing hierarchies and using anarchist means. The findings demonstrate that anarchist geography is useful tool to understand and study post-statist formation of society of AANES.
-
(2021)Ilmastonmuutos on aikamme haastavin ympäristöongelma, joka uhkaa ihmiskuntaa ja elämää maapallolla. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC on todennut, että ihmisen toiminta on kiihdyttänyt ilmaston lämpenemistä ja että lämpeneminen tulisi pysäyttää 1,5 asteeseen esiteollisen ajan tasoon verrattuna. Yksi tehokkaimmista ilmastonmuutoksen hillintäkeinoista on onnistunut ilmastokasvatus eli ilmastonmuutosilmiön syvälliseen ymmärtämiseen tähtäävä kasvatuksen osa-alue. Ilmastokasvatusta toteutetaan vaihtelevalla laajuudella suomalaisen koulujärjestelmän kaikilla tasoilla varhaiskasvatuksesta alkaen. Ensimmäisen kerran “ilmastonmuutos” -termi mainittiin Lukion opetussuunnitelmassa vuonna 2003 ja uusimmassa, syksyllä 2021 voimaan astuvassa, Lukion opetussuunnitelmassa ilmastokasvatuksen pitäisi tulla osaksi kaikkia oppiaineita laaja-alaisen osaamisen osa-alueen, eettisyys- ja ympäristöosaamisen, myötä. Kuitenkin yleensä vastuu ympäristö- ja ilmastokasvatuksesta koetaan olevan vain luonnontieteellisten oppiaineiden,kuten maantieteen, harteilla. Oppikirjoilla on yhä vahva asema suomalaisessa koulussa, vaikka koulumaailma onkin viimeisten vuosien aikana muuttunut enenevissä määrin sähköiseksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että opettajat suunnittelevat ja toteuttavat opetustaan usein käyttäen apunaan oppikirjoja. Oppikirja on opetukseen tarkoitettu teos, jonka sisältö peilaa opetussuunnitelman sisältöä. Opetussuunnitelma antaa kuitenkin melko väljät raamit oppikirjailijoille kirjojen sisällön suhteen, joten markkinoilla on keskenään hyvinkin erilaisia oppikirjoja. Ilmastokasvatuksen painoarvo on kasvanut nyky-yhteiskunnassa ja suomalaisessa lukiomaailmassa ilmastokasvatus on ollut perinteisesti maantieteen vastuulla. Perinteisillä oppikirjoilla on yhä merkitystä opettajille työvälineenä ja oppilaille opiskeluvälineenä, joten on mielenkiintoista tarkastella, miten maantieteen oppikirjoissa käsitellään ilmastonmuutosteemaa. Tässä tutkielmassa vertailen keskenään vuosien 2015 ja 2019 Lukion opetussuunnitelmienmukaisia lukion maantieteen GE1 Maailma muutoksessa kurssin oppikirjoja ja sitä, miten näissä käsitellään ilmastonmuutosta. Vertailun kohteena ovat ilmastonmuutosteeman käsittelyn määrä, ilmastonmuutostekstin sisällön pääteemat, ilmastonmuutokseen liittyvät avainkäsitteet ja termit sekä käytetyt havainnollistamisen keinot ilmastonmuutosteeman yhteydessä. Lisäksi tarkastelen, miten vuoden 2019 Lukion opetussuunnitelmassa määritettyihin laaja-alaisen osaamisen osa-alueisiin voidaan vastata maantieteen GE1-kirjojen ilmastonmuutosteemassa. Tulosten perusteella ilmastonmuutoksen käsittelyn määrä on kasvanut ja monipuolistunut GE1 Maailma muutoksessa -kurssin oppikirjoissa huomattavasti siirryttäessä vuoden 2015 Lukion opetussuunnitelman mukaisista kirjoista vuoden 2019 Lukion opetussuunnitelman mukaisiin kirjoihin. Tämä muutos noudattaa opetussuunnitelmissa tapahtunutta ilmastonmuutosteeman käsittelyn kasvua ja suuremmassa mittakaavassa kertoo siitä, miten ilmastonmuutos koetaan koko ajan tärkeämmäksi yhteiskunnalliseksi asiaksi ja miten kansalaisten ilmastokasvatusta pidetään arvossa.
-
(2020)Teknologian ja oppimisen suhteesta on esitetty monenlaisia näkökulmia ja myös huolia. Keskeisenä osana maantieteen opetusta voidaan pitää karttataitoja, joiden opettamiseen on nykyisin käytössä monenlainen tarjonta teknologian mahdollistamia opetusmateriaaleja, aineistoja ja ohjelmia. Nykyään keskeisenä maantieteen opetusteknologiana voidaan pitää siten erityisesti paikkatietoa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan karttaopetuksen ja paikkatieto-opetuksen sudetta. Tutkimuksessa on tarkasteltu peruskoulun opettajien kokemuksia ja näkemyksiä kartografian ja paikkatiedon opetuksesta osana maantieteen ja ympäristö- ja luonnontieteen opetusta peruskoulussa 2010- luvun alussa. Tutkimuksen mielenkiinnon kohteena ja sosiaalisena kokemusympäristönä olivat peruskoulun maantieteen ja ympäristö- ja luonnontieteen oppitunnit sekä opettajien kokemukset omasta opetuksestaan ja sen mahdollisuuksista. Paikkatieto-opetusta lähestyttiin opetusinnovaation näkökulmasta, kuten ovat tehneet myös tutkimuksissaan muun muassa Kankaanrinta (2009). Oppilaiden näkemyksiä ei aiheeseen tutkittu, mutta tutkimusta varten käsiteltiin aineisto, jonka avulla oli mahdollista tarkastella, käyttivätkö peruskoulun oppilaat joitain yleisiä kartta- tai paikkatieto sovelluksia tutkimuksen teon aikaan. Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa mahdollisimman hyvä yleiskuva kartta- ja paikkatieto-opetuksen tilasta 2010-luvun alussa peruskoulussa. Tutkimus jatkaa koulumaantieteen monitietteellistä survey- tutkimusperinnettä ja pohjaa siten maantieteen didaktiikasta, oppimiseen liittyvistä teorioista sekä kartografian ja paikkatiedon oppimiseen liittyviin tutkimustietoihin. Lisäksi opetusinnovaatioiden aiemmat tutkimukset ohjaavat tätä tutkimusta, siten että tutkimuksen kantava ajatus oli innovaation diffuusio ja käyttöönotto erityisesti Rogers (2003) ja Fullan (2007) tutkimusten mukaan. Tutkimusaineistona on 2010-luvun alussa kerätty primaariaineisto, joka koostuu peruskoulun opettajien vastauksista maantieteen, kartografian sekä verkko, kartta- ja paikkatietoopetuksen näkemyksistä. Sekundaariaineistona on samaan aikaan kerätty sekundaariaineisto, joka koostuu peruskoulun oppilaiden vastauksista heidän käyttämistään karttapalveluista. Tutkimus kuvailee, vertailee ja selittää tutkittavaa ilmiötä eli kartta- ja paikkatieto-opetuksen luonnetta peruskoulussa 2010-luvun alussa. Opettajien innovatiivisuutta paikkatieto-opetuksen ja kartografian verkko-opetuksen osalta kuvaa primaariaineiston luokitteluun käytetty tämän tutkimuksen malli. Keskeisiksi tutkimustuloksiksi tässä tutkimuksessa nousivat myös jo aiemmissa tutkimuksissa esiin tullut opettajien melko positiivinen asenne digitaalisuutta ja sen tuomia mahdollisuuksia kohtaan. Lisäksi tämän tutkimuksen mukaan karttoja käytettiin opetuksessa suhteellisen paljon ja karttamateriaaleja (sisältäen myös digitaaliset) kaivattiin opetukseen lisää. Kuten aiemmissa aiheen tutkimuksissa myös tässä paikkatieto-opetuksen mahdollisuudet tunnistettiin ja tunnustettiin selvästi, vaikka itse paikkatieto-opetus oli vielä vähäistä opettajien keskuudessa. Poiketen muista tutkimuksista tässä tutkimuksessa ei ilmennyt opettajien ja oppilaiden tietoteknisten taitojen selviä eroavaisuuksia. Innovaationa paikkatieto-opetus oli tutkimuksen teon aikaa vasta vakiintumassa joidenkin innovatiivisimpien opettajien käyttöön. Varovasti voidaankin todeta, että tämän tutkimuksen teon aikaan verkko-opetus koettiin jo pääasiassa osaksi opetusta, mutta paikkatieto-opetusta ei vielä.
-
(2023)This thesis studies language awareness in the teaching of geographic terminology. In Finland the number of people with foreign background is increasing, and language-aware teaching offers possibilities to better engage students who are learning the school language in the teaching. Geography is an important school subject when it comes to understanding cultural multiplicity, and it supports students in the building of their identities and in their integration to the society. Hence, it is important that the students with foreign background grasp the subjects studied in the geography class. In the thesis the following research questions are answered: 1. What kind of challenges does the teaching of geographic terminology pose from the viewpoint of language awareness? 2. What type of methods in the teaching of geographic terminology are language-aware? 3. What kind of activities support language-aware geography teaching? The thesis adds to the research about language awareness and participative research. Language awareness covers acknowledging and appreciating language and languages as well as taking advantage of them and taking them into consideration. The research material has been produced in a participative research process together with a group of eighth-graders. In participative research the researched become co-researchers and participate in the planning of the research and in the production of research material. The co-researchers talked about language awareness in small groups, and then shared their notes and ideas with the researcher. The research questions are answered together with literature and the empirical research material. Geography is heavily infused with scientific terminology, and a strongly place-based subject. Because of this, the understanding of the language used and the students’ personal experiences that can be connected to theory, are of essence in a geography class. As a visual subject that studies the entire world and different cultures, geography offers excellent opportunities for language awareness. Taking advantage of different languages and using methods that either don’t rely solely on language or focus on language specifically support language awareness. Attention should also be drawn to how the teacher uses language to provide accessible teaching to as many as possible. The research results can be used to guide teaching to become more language-aware, not only the teaching of geography but other subjects too. This way F2-students can better be taken into consideration both through the language(s) and the activities used in class. The thesis also brings forward students’ ideas about language awareness and holds their voices higher to be heard.
-
(2020)Maailma muuttuu kiihtyvää vauhtia ja suomalainen koulutusjärjestelmä pyrkii vastamaan muutokseen huomioimalla tulevaisuuden haasteet osana opetuksen suunnittelua. Linkittyminen, verkostoituminen, vuorovaikutus, laaja-alaisuus ja ovat sanoja, jotka toistuvat nykypäivän työelämässä. Vaikka maailman moninaisuus ei ole uusi asia, on sen merkitys nykyään ymmärretty paremmin opetuksessa sekä opetuksen suunnitellussa. Yksittäisten palasten sijaan pyritään rakentamaan kokonaisvaltaista kuvaa asiakokonaisuuksista. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 pyrkii vastaamaan yhteiskunnan vaatimuksiin laaja-alaisen osaamisen kautta. Laaja-alaista osaamista toteutetaan uudessa opetussuunnitelmassa opetuksen eheyttämisen sekä monialaisten oppimiskokonaisuuksien kautta. Näiden tarkoituksena on asettaa oppilaiden kokemukset opetuksen keskiöön. Opetussuunnitelma ohjaa koulukohtaisia opetussuunnitelmia, mutta laaja-alaisen osaamisen toteutuminen on pitkälti koulujen vastuulla. Koulut siis päättävät itse, miten opetuksen eheyttäminen sekä monialaiset oppimiskokonaisuudet järjestetään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että suunnittelu jää usein opettajien itsensä vastuulle. Tarkastelen tutkielmassani sitä, miten peruskoulun yläkoulun maantiedon opettajat suhtautuvat opetuksen eheyttämiseen sekä monialaisin oppimiskokonaisuuksiin. Peruskoulun opetussuunnitelma 2014 on ollut käytössä porrastetusti vuodesta 2016 luokkaasteilla 7–9. Nyt kun opettajien kokemuksia on kertynyt kaikilta luokka-asteilta, on mielestäni todella hyvä aika tarkastella opettajien havaintoja aihepiiriin liittyen. Tutkielmani aineisto koostuu 281 peruskoulun yläkoulun maantiedon opettajille lähettämästäni lomakekyselystä, kolmen opettaja teemahaastatteluista sekä nykyisestä perusopetuksen opetussuunnitelmasta. Aineiston analyysissä olen hyödyntänyt sisällönanalyysin menetelmää, jonka perusteella olen luokitellut aineiston seuraaviin luokkiin: 1. Toteutuminen maantiedon opetuksessa 2. Opettajien suhtautuminen 3. Kehitysehdotukset Tutkielmani aineiston perusteella maantieto soveltuu erinomaisesti eheytettäväksi sekä osaksi monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Eniten maantietoa eheytetään biologian kanssa rinnakkaisopetuksena saman opettajan toimesta. Maantieto soveltuu laajuutensa ansiosta usein myös osaksi monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Aina tämä ei ole kuitenkaan mahdollista, mikä johtuu yleensä aikatauluongelmista tai epäsopivasta aihepiiristä. Opettajat suhtautuvat opetuksen eheyttämiseen sekä monialaisiin oppimiskokonasuuksiin pääosin positiivisesti. Tulos on samansuuntainen aikaisemman aihepiirin tutkimuksen kanssa. Opetuksen eheyttämisen nähdään edistävän laaja-alaista oppimista sekä yhteistyötä eri oppiaineiden välillä. Monialaisten oppimiskokonaisuudet nähdään niin ikään hyvänä asiana, mutta ne herättävät eheyttämistä enemmän kritiikkiä opettajien keskuudessa. Suurimpana ongelmana opetuksen eheyttämiseen sekä monialaisiin oppimiskokonaisuusiin liittyen nähdään resursointi. Yleisempänä kehitysehdotuksena mainitaan parempi suunnittelu. Muita mahdollisia parannuksia ovat opettajien koulutuksen lisääminen sekä valmiit oppimiskokonaisuudet, joita koulut voisivat halutessaan hyödyntää.
-
(2020)Green infrastructure supports biodiversity and vitality of ecosystem services in urban environments. A successful planning and implementation of green infrastructure require, however, cross-sectoral and multidisciplinary collaboration. Yet, the lack of this multidisciplinary collaboration has been identified to be one of the central factors challenging the planning and implementation of green infrastructure. This study aimed to assess the feasibility of design sprint concept in cross-sectoral joint development for green infrastructure used in a Virtual Verdure project. Further, this study assessed the process and the operations in the pursuit of the project’s objectives. The evaluation material was collected by using semi-structured expert interviews, participative observation, and feedback surveys. The evaluation framework used in the study aimed to provide knowledge on the use of design sprint concept in collaborative green infrastructure planning and for the development of similar project processes. This master’s thesis was executed as an assignment for Helsinki City owned innovation company Forum Virium Helsinki. The study was part of the Virtual Verdure project, coordinated by Forum Virium Helsinki. The project aimed to co-create an operating model, that would holistically consider cities’ ecosystem services in the planning process for green infrastructure development with public and private organizations. The Virtual Verdure project, financed by Helsinki-Uusimaa Regional Council, was carried out in 1.9.2019-31.5.2020. Partner companies for the project were WSP Finland Oy ja Innogreen. Further, the project collaborated tightly with Kalasatama area development project, environmental services and city planners of Kalasatama and Western Harbour of the City of Helsinki’s Urban Environment Division. The case areas for the Virtual Verdure project were Kyläsaari ja Hermanninranta, that are located in the northern part of Kalasatama development project area. The evaluation of the co-creation focused on three design sprint events organized during the project. From the perspective of process evaluation, the Virtual Verdure project proceeded logically and achieved most of the set objectives. The design sprint events proved to be a successful practice to bring together experts from different sectors to co-create solutions for the planning of green infrastructure and deepen knowledge on green infrastructure and the multiple benefits it provides in urban environments. The design sprint process facilitated discussion and creative problem-solving by utilizing design thinking, multidisciplinary collaboration and practical workshop methods. As results from the project, planners’ knowledge on green infrastructure and the requirements for its successful planning deepened. The partner companies of the Virtual Verdure project contributed to the project with their expertise, and further gained deeper knowledge on opportunities of their own products and services focused on developing green infrastructure. Four deliverables were produced during the Virtual Verdure project to support the planning and implementation of green infrastructure in Kalasatama and other areas: green area factor tool, that was translated into Finnish and is now available for all the planners, green factor analysis from the Kyläsaari area, info cards, that provide technical and ecological information about different green infrastructure solutions, and a final publication, that showcases the learnings of the joint development in the project and provides recommendations for considering green infrastructure in different phases of planning, execution, and maintenance in urban environment. The results of this study will be utilized in a next project, B.Green, that will continue the work of Virtual Verdure.
Now showing items 1-6 of 6