Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Mehtälä, Antti (2017)
    Työssä tarkastellaan oikeushistoriallisesta näkökulmasta Yhdysvalloista 2008 alkunsa saanutta finanssikriisiä, joka levisi nopeasti kaikkialle läntiseen maailmaan aiheuttaen erittäin merkittäviä taloudellisia vahinkoja, ja kriisin vaikutusta pankkien vakavaraisuus sääntelyyn Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Finanssikriisin seurauksena pelkästään Euroopassa käytettiin triljoonia euroja pankkien tukemiseen, lisäksi työttömyys kasvoi merkittävästi sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Yhdysvalloille kriisistä syntyi heille historian toiseksi suurin lasku, ainoastaan toisen maailmansodan kustannukset inflaatiokorjattuna ylittävät finanssikriisistä Yhdysvalloille aiheutuneet kustannukset. Kriisi lähti vyörymään subprime – lainojen maksuhäiriöiden aiheuttaman paniikin seurauksena. Pankkien vakavaraisuus ei yksinkertaisesti kestänyt niiden sijoitusten markkinahintojen äkillistä ja merkittävää laskua, lisäksi velkaa oli otettu valtavia määriä hyödyntäen lainsäädännön porsaanreiät. Korot olivat olleet alhaalla ja markkinoilla oli valtava määrä rahaa, ts. likviditeettiä, tarjolla. Euroopassa ryhdyttiin nopeasti kriisin jälkeen uudistamaan pankkien vakavaraisuussääntelyä. Omanpääoman edellytyksiä kiristettiin ja vaadittavaa määrää nostettiin Basel III – vakavaraisuusohjeistuksen pohjalta. Lisäksi EU – perusti pankkivalvontaviranomaisen sekä pankkiunionin, jonka alla myös kriisien hallintarahasto on. Kriisienhallinta rahastossa on 50 MRD euroa, tästä rahastosta voidaan tietyin edellytyksin rahoittaa pankkeja. Tämän lisäksi EU – sääntely rajoittaa EU - alueen pankkien maksamia bonuspalkkioita hyvinkin merkittävästi. Yhdysvalloissa ryhdyttiin myös toimenpiteisiin, joista suurin osa on jäänyt ajatuksen asteelle. Joka tapauksessa sielläkin implementoitiin omien pääomien määrää ja laatua koskevat Basel III – säännökset. Yhdysvalloissa ei kuitenkaan ole haluttu puuttua likaa pankkien toimintaan ja rajoittaa niiden tuloksentekokykyä ja bonuspalkkioiden maksamista. Oikeuden muutoksen aiheutti kiistatta pääasiassa poliittinen paine ehkäistä tulevaisuudessa veronmaksajien rahojen käyttö pankkien rahoittamiseen. Tämä tulee esille mm. siinä, ettei pankkien toimintaa itse asiassa säännelläkään merkittävässä määrin tiukemmin kuin ennen kriisiä, vaan esim. EU – alueella on kielletty pankkien rahoittaminen valtion varoista ellei esim. osakkeenomistajat ja tietyt velkojat ensin menetä sijoituksiaan.
  • Viitanen, Elina (2014)
    Suomeen suunnitellaan kolmiulotteista kiinteistöjärjestelmää, josta on tarkoitus antaa hallituksen esitys vuoden 2014 aikana. Uuden 3D-kiinteistöjärjestelmän tarkoituksena on tehdä mahdolliseksi maanpintatasosta erillisten tilojen muodostaminen kiinteistöiksi. Uuden kiinteistöjärjestelmän ei ole tarkoitus korvata kokonaan Suomen nykyistä kiinteistöjärjestelmää, vaan ainoastaan mahdollistaa 3D-kiinteistöjen muodostaminen silloin, kun se on rakennustoiminnan kannalta tarkoituksenmukaista. 3D-kiinteistö eroaa perinteisestä kiinteistöstä siinä, että sen ulottuvuus määritellään sekä horisontaalisesti että vertikaalisesti. Nykyinen rekisterijärjestelmä mahdollistaa vain kiinteistöjen horisontaalisen ulottuvuuden määrittelyn, vaikka kiinteistöillä on todellisuudessa aina ymmärretty olevan myös vertikaalinen ulottuvuus. 3D-kiinteistöjärjestelmän myötä markkinoille on tarkoitus tuoda uutta kiinteistövarallisuutta, jonka arvo määräytyy täysin erillään nykyisistä peruskiinteistöistä. Näiden kiinteistöjen on tarkoitus olla samanlaisia omistuksen ja vakuuskäytön kohteita kuin perinteinen kiinteistö. 3D-kiinteistöjärjestelmä luo kiinteistömarkkinat tiloille, joilla niitä ei ole ollut ennen. Suomessa 3D-kiinteistöt tulevat olemaan huomattavan suuria rakennushankkeita, kuten maanalaisia pysäköintilaitoksia tai monesta itsenäisestä toiminnallisesta yksiköstä koostuvia kauppakeskuksia. Maanalaisten rakennushankkeiden toteuttajana on usein peruskiinteistön omistajasta erillinen rakentaja. Erityisesti maanalaiseen rakentamiseen liittyvänä ongelmana on peruskiinteistön omistajan ja tästä erillisen rakentajan välisen suhteen järjestäminen. Suomen lainsäädännössä kiinteistön ulottuvuus on määritelty ainoastaan horisontaalisesti, joten kiinteistön ja samalla maanomistajan omistusoikeuden vertikaalisesta ulottuvuudesta on epäselvyyttä. Tämä aiheuttaa ongelmia esimerkiksi lunastuskorvauksen määrittelyssä. Maanomistajan kannalta merkityksellistä on, tunnustetaanko maanalaisella tilalla olevan hänelle taloudellista arvoa, vaikkei hän ole aikaisemmin esimerkiksi kaavamääräyksestä johtuen voinut käyttää tuota tilaa hyväksi. Maanomistusoikeuden määrittelyyn tulisi löytää ratkaisu, joka toisaalta huomioisi maanomistajan oikeusaseman mutta samalla mahdollistaisi yhteiskunnan kehittymisen niin, että rakentamista voidaan toteuttaa eri tasoissa silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Vallitsevan tilanteen selkeyttämiseksi omistusoikeuden vertikaalinen ulottuvuus tulisi määritellä laintasoisesti. Maanomistajan omistusoikeuden vertikaalista ulottuvuutta ratkaistaessa ei voida sivuuttaa asian tarkastelua perusoikeutena olevan omaisuuden suojan kannalta, sillä perusoikeuksien merkitys oikeudellisessa argumentaatiossa on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmenien aikana. Tämä näkyy esimerkiksi perusoikeuksien suorassa sovellettavuudessa suhteessa julkiseen valtaan ja toisiin yksityisiin. Vaikka perusoikeudet nähdään nykyisin kokonaisuutena, omaisuuden suojalla on edelleen erittäin korostunut asema länsimaisessa yhteiskunnassa. Omaisuuden suojaan liittyvänä omana kysymyksenä on lunastuksessa maksettava lunastuskorvaus maanomistajalle, minkä tarkoituksena on kompensoida maanomistajalle aiheutunutta menetystä. Maanalaisten tilojen lunastusta koskeva korvauskäytäntö ei ole ollut maanomistajaa suosiva, minkä voidaan katsoa olevan nykyisen omaisuuden suojan tulkinnan mukaisesti hyvin ongelmallinen. Omistusoikeuskysymyksen ratkaisun jälkeen 3D-kiinteistön omistaja voi käyttää kiinteistöään vakuutena aivan kuten perinteistä kiinteistöäkin. Tällä on huomattavaa merkitystä rakentamisen rahoittamisen toteuttamiseksi, sillä 3D-kiinteistöä voidaan käyttää lainan vakuutena. Yksittäiseen 3D-kiinteistöön kuuluvien ainesosien ja tarpeiston määrittely voi kuitenkin olla ongelmallisempaa, sillä 3D-kiinteistöjärjestelmän myötä itsenäiset kiinteistöt voivat olla täysin kiinni toisissaan. Erityisesti ainesosilla on huomattava merkitys vakuuskohteen arvoon.
  • Virtanen, Mikko (2019)
    Suomen kiinteistöjärjestelmään on 1.8.2018 voimaantulleilla lainmuutoksilla luotu mahdollisuus muodostaa uudenlainen rekisteriyksikkö - 3D-kiinteistö. Se voi olla kiinteistö, jolla ei ole lainkaan maapinta-alaa. Kiinteistö voidaan siis määritellä kolmiulotteiseksi tilaksi, jolla on rajat pysty- ja vaakasuunnassa. Täten kiinteistö voi siis muodostua vaikkapa kerrostalon ylimmästä kerroksesta tai maanalaisesta pysäköintihallista. Aiemmin tämä ei ole ollut mahdollista, sillä kiinteistölle määriteltiin ainoastaan vertikaalisesti maapohjaan sidotut rajat. Tutkimuskysymys on laajasti ilmaistuna se, onko 3D-kiinteistönmuodostus tarpeellinen, ja tuoko se tavoiteltua lisähyötyä nimenomaan vaihdantaa ajatellen, vai synnyttääkö se saavutettuun hyötyyn nähden liikaa uusia ongelmia. Tutkimuksen keskeinen tavoite on kriittisesti tarkastella 3D-kiinteistönmuodostuksen kipupisteitä. Tarkastelun keskiössä ovat 3D-kiinteistöjen erilaiset vastuut. Erityisesti tutkitaan kunnossapitovastuun määrittämisen ongelmaa. Huomiota saavat lisäksi käsitemääritelmät sekä niistä johtuvat epäselvyystilanteet eri säännösten tulkinnassa. Tutkimussuuntaus on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Käsiteanalyysin osalta tutkimuksessa on lisäksi teoreettisen lainopin tunnuspiirteitä. Tutkimuksen johtopäätöksenä totean, että uudistus on ratkaissut ainoastaan vakuuskäyttöön liittyvän ongelman. Sen sijaan se ei ole poistanut ongelmaa rakennuskokonaisuuden ylläpidon järjestämisestä – ongelma on ainoastaan siirretty toiselle oikeudelliselle tasolle. Lisähuomiona totean, että kiinteistö- ja rakennusoikeudessa käytetty käsitteistö on osittain ristiriitainen ja sekaannusta aiheuttava. Tämän vuoksi käsitteistö on paitsi systematisoinnin, myös uusien käsitteiden tarpeessa. Keskeisimpänä johtopäätöksenä esitän, että kiinteistökäsitteen soveltamisalan laajentaminen uuteen rekisteriyksikköön on huono ratkaisu, joka osaltaan johtaa edellä mainittuihin ongelmiin. Ongelma tulisi korjata lainsäädäntömuutoksilla ennen praksiksen muodostumista.
  • Markkanen, Hilma-Karoliina (2014)
    3D-tulostuksen on arveltu olevan avain niin sanotun kolmannen teollisen vallankumouksen syntymiseen. 3D-tulostus mahdollistaa digitaalisen tarkkuuden, massatuotannon toistettavuuden ja käsityön yksilöllisyyden yhdistämisen uniikilla tavalla siten, että kustomoinnin kulut häviävät lähes kokonaan. Monimutkaisten hyödykkeiden tuottamisesta tulee kustannuksiltaan saman hintaista kuin yksinkertaisten hyödykkeiden tuottamisesta ja muunnelmien mahdollisuudet ovat rajattomat. Tekemällä fyysisestä digitaalista 3D-tulostuksen tekniikka saattaa kuitenkin samalla digitaalisen tekijänoikeuden ongelmakenttään uuden suuren joukon, eli fyysiset objektit. Tutkielmassa tarkastellaan 3D-tulostuksessa tekijänoikeudellisesti merkityksellisiä kysymyksiä ja sitä, missä tilanteissa käsillä on mahdollisesti tekijänoikeuden loukkaus. Tämän jälkeen käsitellään niitä ratkaisuvaihtoehtoja, joita tekniikan vuoksi on harkittava. Näillä ratkaisuvaihtoehdoilla tarkoitetaan tässä toisaalta konkreettisina esimerkkeinä esitettyjä oikeudenhaltijan käytettävissä olevia keinoja ja toisaalta perustavanlaatuisia ratkaisuja siitä, mihin suuntaan tekijänoikeutta tulisi vielä. Tutkielman laajuuden vuoksi näistä oikeudenhaltijan käytettävissä olevista keinoista käsitellään vain DRM (digital rights management) keinoja esimerkkinä ennakollisesta oikeuksien hallinnoinnista ja tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoamisesta annetun lain 458/2002 mukaista alasottomenettelyä esimerkkinä jälkikäteisistä oikeudenhaltijan käytettävissä olevista keinoista. Lopuksi tutkielmassa käsitellään näkemyksiä siitä, kuinka 3D-tulostus ja sen kehittyminen vaikuttavat itse tekijänoikeuteen ja oikeudenhaltijoiden asemaan. Yksityinen käyttäjä voi syyllistyä tekijänoikeuden loukkaukseen skannatessaan tekijänoikeudella suojatun fyysisen objektin CAD-tiedostoksi, jolloin objektista muodostuu tekijänoikeuslain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu kappale. Lisäksi oikeudenloukkaus voi tapahtua käyttäjän muunnellessa tätä skannattua objektia jollakin tähän tarkoitetulla suunnitteluohjelmalla, jolloin kyse on tekijän yksinoikeuden alaan kuuluvasta teoksen muuntelusta. Nämä toimet eivät kuitenkaan muodosta tekijänoikeuden loukkausta, mikäli yksityisen käyttäjän toimenpiteiden voidaan katsoa kuuluvan tekijänoikeuslain 12 §:n poikkeuksen alaan. Ongelmallisinta erityisesti yksityishenkilöiden toimesta tapahtuvassa 3D-tulostuksessa on sen sijaan tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentin alaan lukeutuvat toimenpiteet, joilla tekijänoikeudella suojattua materiaalia saatetaan yleisön saataville tekijän yksinoikeuteen kuuluvalla tavalla. Vastuukysymysten osalta palveluntarjoajan vastuu mahdollisesta tekijänoikeusloukkauksesta palautuu lain 458/2002 mukaiseen alasottomenettelyyn, jonka osalta tulkinnanvarainen seikka on kuitenkin itse palveluntarjoajien soveltuvuus vastuuvapauden piiriin, sillä tämä kriteeri on sidottu palveluntarjoajien passiivisuuteen. DRM-keinojen saamasta kritiikistä huolimatta erityinen 3D-tulostinlaitteisiin asennettava kopioinninestojärjestelmä vaikuttaa yhdeltä toimivalta ratkaisulta. Sähkökauppalain mukainen alasottomenettely puolestaan voi toimia korjaavana toimenpiteenä siinä vaiheessa kun luvatonta materiaalia on jo levinnyt internetissä toimiviin palveluihin. Teknologisesta edistyksellisyydestään ja mahdollisuuksistaan huolimatta 3D-tulostus ei pitkällä aikavälillä tarkasteltuna näytä olevan valokuvaa tai radiota mullistavampi tekniikka tekijänoikeudelliselta kannalta. Sen sijaan se on vain yksi ajan saatossa keksitty tekniikka, joka on tuonut digitaalisen tekijänoikeuden piiriin yhden uuden sisällön lisää. Toisaalta 3D-tulostus saattaa digitaalisen tekijänoikeuden ongelmakenttään merkittävän joukon uusia teoksia, joiden kannalta oikeuksien hallinnointi tulee muuttumaan yhtä haastavaksi kuin musiikin tai liikkuvan kuvan oikeuksien hallinnoinnista on tullut digitaalitekniikan ansioista. 3D-tulostus edellyttää oikeudenhaltijoilta innovatiivisuutta ja uusien liiketoimintamallien luomista. Lisäksi se ei ainakaan vähennä tarvetta tarkastella vanhan tekijänoikeusjärjestelmän peruskäsitteitä kriittisesti ja uudelleen.
  • Saraste, Maria (2019)
    Yhdistymisvapaus on perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa turvattu perusoikeus, joka poliittisena oikeutena nauttii korotettua suojaa. Siihen voidaan puuttua vain poikkeuksellisesti ja pakottavista syistä. Rajoitusmahdollisuudet ovat olemassa sitä varten, että voidaan suojata muiden perusoikeuksien toteutumista sekä yhteiskunnan perustavanlaatuisia arvoja. Ääriliikkeet ovat lähtökohtaisesti koko tai jotakin yhteiskunnan osaa vastaan toimivia ryhmiä, jotka haluavat väkivaltaisin keinoin saada aikaan muutosta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on perehtyä näiden ääriliikkeiden oikeuteen käyttää yhdistymisvapautta omien pyrkimyksiensä edistämiseen. Tarkastelun kohteena on myös oikeustapausten valossa tämän yhdistymisvapauden rajoittamismahdollisuudet. Tutkielman päätutkimuskysymyksenä on: Millä tavoin ja kuinka laajasti yhdistymisvapautta voidaan rajoittaa ääriliikkeiden kohdalla? Apututkimuskysymykseni tähän kysymykseen vastatakseni ovat seuraavat: 1) Millaista ääriliikehdintää Suomessa esiintyy ja onko se todellinen vaara yhteiskunnallemme?; 2) Onko yhdistyslain 1 ja 43 §:ien lain ja hyvän tavan vastaisuus riittävän tarkkarajainen ehto perusoikeuden rajoittamiseen? Suojataanko yhdistymisvapautta perus-oikeutena riittävästi?; ja 3) Ovatko nykyiset vääränlaiseen toimintaan puuttumisen keinot riittävän tehokkaat? Yhdistymisvapautta säännellään Suomen perustuslain 13 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklassa. Nämä muodostavat pohjan ymmärrykselle siitä, mikä kuuluu tämän vapauden suojan alaisuuteen. Perusoikeuksien soveltamiseen liittyy aina arvottamista, joten yhdistymisvapautta ja sen rajoittamista tarkastellaan myös yleisellä tasolla, ennen kuin ääriliikkeiden vapauden rajoittamiseen voidaan syventyä tarkemmin. Yhdistymisvapauden rajoittaminen yhdistyslain säännöksin on herättänyt oikeustieteilijöiden kritiikin, sillä rajoitussäännös on kirjoitettu avoimena säädöstekstinä, sillä ehtona yhdistymisvapauden rajoittamiselle on pelkkä lain ja hyvien tapojen vastaisuus. Vastaan tutkimuskysymyksiin oikeusdogmaattisen tutkimusmenetelmää käyttämällä. Tämän lisäksi tutkimus sisältää myös oikeusvertailua ja poikkitieteellistä tulkintaa, sillä käytän oikeustieteiden lisäksi poliittisen tutkimuksen sekä sosiologian aspekteja, jotta aiheeseen päästään syvemmälle. Keskiössä ovat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntö. Tärkeä asema on myös Turun hovioikeuden 28.9.2018 annetulla ratkaisulla Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen lakkauttamisesta. Keskeisinä lähdeaineistoina työssä toimivat suomalainen perusoikeuskirjallisuus sekä lakien esityöt. Tutkielmassa selviää, ettei ääriliikkeiden yhdistymisvapauden rajoittaminen ole yksinkertaista eikä yksiselitteistä, ja mahdollinen lain muutos voisi olla ajankohtaista. Liika tulkinnanvaraisuus vaarantaa ennakoitavuutta ja tätä myöten heikentää luottamusta systeemiä kohtaan.
  • Yepez, Jose (2017)
    The thesis proposes that legal techniques developed during the colonization of America in the XVI century are being applied contemporarily, especially under two regimes: human rights and global governance. Those regimes share some characteristics with the legal developments of the XVI century like establishing their basis over dogmas, being used by a “superior” civilization that owns the “truth” and is entrusted a mission - to evangelize or to develop – and that those regimes have served and are serving for colonizing projects. In the first part, the thesis describes the development of the legal arguments used with the purpose of the colonization of America. Special attention is given to the deliberations of Francisco de Vitoria, in particular his beliefs about the Indians, trade and the right to wage war. In this chapter, the most remarkable developments of Domingo de Soto and Francisco Suarez are analyzed. The second chapter focuses on describing how the Human Right regime is self-contradictory, has a western bias, and its complication and density permits the bending of its vocabularies according to particular interests; characteristics shared by the regimes created during the Spanish colonization. On this subject, the thesis proposes, beyond the peculiarities mentioned, that there are diverse resemblances between the Human Rights regime and the arguments used by the Spanish conquerors during the XVI century, being both in essence, vocabularies created by colonizers to impose their views and justify their actions The third chapter proposes that contemporary colonizers are using the regime of Global Governance for displace and weaken the authority of the State. For those purposes, in this chapter the role of the NGO´s is analyzed as well as other international structures, and finally is proposed that the standard of development is a reformulation of the XVI century standard of evangelization, creating a convenient difference between different civilizations, one superior and the other inferior. The chapter implicitly suggests also that colonization requires a reduction and displacement of the central authority, like in the Spanish conquest times, to fragment the power, allowing a level of disorder and contradiction where the colonizers could develop their projects.
  • Laukka, Tomi (2021)
    Ympäristörikoksilla tarkoitetaan fyysiseen ympäristöön kohdistuvia rikoksia, joista aiheutuu ympäristön pilaantumista tai muuta haitallista muuttumista tai sen vaaraa. Ympäristörikossäännöksillä suojataan ympäristöllisiä oikeushyviä, kuten ilmaa, vettä ja maaperää sekä niissä esiintyvää elollista luontoa, ja välillisesti ne suojaavat myös ihmisten terveyttä. Rikoslain 48 luku muodostaa ympäristörikossääntelyn perustan. Sen 1–4 §:ään on sijoitettu ympäristön turmelemisrikosten kannalta olennaiset säännökset: ympäristön turmeleminen, törkeä ympäristön turmeleminen, ympäristörikkomus ja tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen. Nämä säännökset ovat ns. blankorangaistussäännöksiä, ja aineellisella ympäristölainsäädännöllä on huomattava merkitys niiden tulkinnassa. Ympäristön turmelemisrikokset ovat vaarantamisrikoksia, eli niistä voidaan rangaista siitä riippumatta, onko teosta aiheutunut jokin tietty seuraus. Tunnusmerkistön edellyttämä vaarantaminen voi olla konkreettista tai abstraktia. Konkreettisissa vaarantamisrikoksissa vahinkoseurauksen aiheutuminen on ollut varteenotettava mahdollisuus siten, että teosta on tietyssä yksittäistapauksessa aiheutunut tosiasiallista vaaraa suojatulle oikeushyvälle. Käytännössä konkreettisen vaaran aiheuttaminen viittaa ”läheltä piti” -tilanteisiin. Abstrakteissa vaarantamisrikoksissa ei edellytetä, että teolla olisi aiheutettu todellista vaaraa suojatulle oikeushyvälle tai että vahinkoseurauksen vaara olisi ollut lähellä, vaan teon on oltava yleiseltä luonteeltaan sellainen, joka käsillä olevissa olosuhteissa on omiaan johtamaan vahinkoseuraukseen. Empiirisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten yleisesti ympäristön turmelemisrikoksissa esiintyy abstraktia ja konkreettista vaaraa, ja kuinka tavallista on, että rangaistuksen tuomitsemiseen riittää vaaran aiheuttaminen. Toiseksi tarkoituksena oli tutkia, minkä tyyppisissä teoissa abstraktia ja konkreettista vaaraa esiintyy ja miten vaaraa on käsitelty tuomioiden perusteluissa. Aineisto koostui 143 tuomioistuinratkaisusta, joista 136 oli hovioikeusratkaisuja ja loput seitsemän korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä. Abstrakti vaara oli havaittavissa kaikkiaan 84 tapauksessa (59 %) ja konkreettinen 13 tapauksessa (9 %). Yleensä vaaraan liittyi jokin realisoitunut vahinkoseuraus, joka saattoi olla joko edellytys vaaran aiheutumiselle tai siitä täysin riippumaton tapahtuma. Puhtaaseen abstraktiin vaaraan perustuvia rangaistukseen johtaneita tuomioita aineistossa oli 33 (23 %), mikä osoittaa, että puhdas abstrakti vaara paitsi riittää tuomion perusteeksi, se on sellaisena myös verrattain yleinen, kun taas konkreettiseen vaaraan perustuvat ympäristön turmelemisrikokset ovat huomattavasti harvinaisempia. Aineiston tapauksista 12:ssa (8 %) vahinkoa tai vaaraa ei ollut aiheutunut, ja näissä tapauksissa syytteet oli yleensä hylätty. Abstraktin ja konkreettisen vaaran analysoimiseksi aineisto jaettiin kahteen pääryhmään, pilaamisluonteisiin ja muuttamisluonteisiin tekoihin. Edellisiä oli 112 kpl (78 %) ja jälkimmäisiä 31 kpl (22 %). Tutkimusaineiston perusteella abstrakti vaara on varsin yleinen pilaamisluonteisissa teoissa: se oli havaittavissa 73 tapauksessa (65 %), kun konkreettinen vaara esiintyi vain 11 tapauksessa (10 %). Muuttamisluonteisissa teoissa abstrakti vaara oli sen sijaan huomattavasti harvinaisempi esiintyen 11 tapauksessa (35 %), kun konkreettinen vaara havaittiin vain kahdessa tapauksessa (6 %). Tämän kahtiajaon jälkeen teot luokiteltiin kummankin pääryhmän sisällä tekotyypin perusteella eri kategorioihin, joiden sisällä vaaraelementtejä analysoitiin tekotyypeittäin. Pilaamisluonteisten tekojen kategorioita erotettiin 11. Ne liittyivät usein tavalla tai toisella jätteisiin, ja abstraktin vaaran esiintyminen kaikissa pilaamisluonteisissa tekotyypeissä oli varsin yleistä. Muuttamisluonteisten tekojen kategorioita oli kolme, ja niissäkin abstraktia vaaraa esiintyi yleisesti; ainoastaan maankäyttö- ja rakennuslain vastaisissa teoissa vaaraelementtiä ei havaittu. Konkreettista vaaraa esiintyi etenkin teoissa, joihin liittyi laiminlyöntejä öljyjen tai muiden haitallisten kemikaalien tai jätteiden käsittelyssä. Näille teoille oli myös tyypillistä, että ne sijoittuivat tärkeille pohjavesialueille.
  • Errib, Abu (2021)
    Big Data is considered an essential asset for online business models and crucial for their services. These business models depend on the processing and monetization of the data; thus, big data is said to be the driving force of their market behavior. The emergence of big data for online platform businesses may give rise to a specific type of abuse under Article 102 TFEU. For instance, incumbents may prevent competitors from accessing valuable data. In this regard, this thesis will analyze the concept of refusal to supply, which is considered an abuse of dominance under Article 102 TFEU in certain circumstances. Therefore, the purpose is to analyze the applicability of the refusal to supply in big data situations. The research question of this thesis is – can an online platform´s refusal to provide access to data constitutes an abuse of dominant position according to Article 102 TFEU. The analysis leads to the conclusion that under certain conditions, a dominant company can be forced to provide access to its datasets if the requirement is met. This thesis will mainly consider the issue of the indispensability requirement of big data.
  • Pasanen, Tiina (2020)
    Digitisation of information has, together with the advent of the internet and the rise in computing power, changed our ability to access and distribute vast amounts of data among an increasing number of people all around the world. Transforming data into innovations drives the competitiveness and economic growth of the European Union. Online platforms play an important role in this process. Competition law of the EU prevents competition within the single market from being distorted, contributing to the welfare of consumers. Article 102 of the Treaty on the Functioning of the European Union (TFEU) prohibits the abusive behaviour of an undertaking holding a dominant position within the internal market. A dominant undertaking may not strengthen its dominance in a way restricting competition. A large part of the data processed in the digital economy is personal data. Personal data may serve as a raw-material for innovation, but protection of personal data is enshrined, together with privacy, as a fundamental right under the Charter of Fundamental Rights of the European Union and the European Convention on Human Rights. Processing of personal data must comply with the rules of the General Data Protection Regulation (GDPR) of the EU. Article 102(a) TFEU prescribes that an abuse may consist in imposing unfair trading conditions. It has been suggested that this kind of exploitative abuse could be committed by setting down unfair terms relating to the processing of personal data in accordance with the privacy policy of a dominant undertaking. The privacy terms of Facebook were found to be abusive in the decision of the German competition authority, Bundeskartellamt, in February 2019. This study aims to examine whether a dominant undertaking could commit an abuse within the meaning of Article 102(a) TFEU by breaching the data protection rules of the GDPR. Quality is a parameter of competition, and the European Commission has noted that privacy may be an important element of quality. Degrading the quality of privacy by imposing privacy terms in violation of data protection law has been suggested to be able to cause damage to consumers in a manner constituting an abuse. The European Commission and the Court of Justice of the European Union (CJEU) have found that trading conditions under Article 102(a) TFEU may be exploitative if they are unfair in the sense that they are disproportionate and not necessary in relation to their legitimate objective, or if they are unilaterally imposed and non-transparent. Committing an abuse within the meaning of Article 102(a) TFEU is possible by imposing privacy terms which infringe data protection law. The mere breach may not, however, automatically establish an abuse. The terms may be exploitative if they can be set above the competitive level by means of market power. A data breach which can profitably be carried out by a non-dominant undertaking does not involve use of market power and may thus not constitute an exploitative abuse. Exploitation differs from an exclusionary abuse in that it always involves exercise of market power. As there is in the EU competition law no requirement of a causal connection between an abuse and a dominant position, exclusion is possible even without use of market power. Finding an exclusionary abuse requires that the conduct has anticompetitive effects, but exploitation, on the other hand, does not cause direct detrimental effects on the structure of competition. Exploitation and exclusion are not mutually exclusive, and imposing privacy terms in violation of data protection law could be considered to constitute an exclusionary abuse if the conduct impedes competition. A dominant undertaking has a special responsibility not to impair the residual competition on the market. Competition law and data protection law of the EU both pursue the well-being of the EU and its citizens in slightly different ways. The scope of Article 102 TFEU is sufficiently broad to take into account issues relating to privacy and data protection. Assessing an abuse always requires taking into consideration all the relevant circumstances in accordance with the criteria established in the case-law of the CJEU.
  • Nurminen, Anneli (2020)
    Summary The inspiration for this study is the Danish cases (N Luxembourg 1 and others (C 115/16, C-118/16, C‑119/16 and C-299/16) and T Danmark, C 116/16 and Y Denmark Aps) on which the European Court of Justice gave its decisions in February 2019. The cases concerned profit shifting from EU and the application of the Interest and Royalties Directive or the Parent-Subsidiary Directive and the denial of directive benefits where the ultimate beneficiary of a multi-layered corporate structure was outside of the EU. The decisions have stirred considerable debate and there is considerable uncertainty about the application of the abuse of law principle in relation to beneficial owner rules and the general anti-abuse rule introduced by the EU Anti-Tax Abuse Directive. Within this context of EU and OECD actions against tax avoidance and aggressive tax planning, the primary focus of this study will be in the complex interrelationships between the abuse of law principle, beneficial ownership and substance requirements imposed especially on holding companies. This study will discuss the different interpretations of these concepts in EU law in directive shopping situations. There has been extensive academic debate on beneficial ownership and abuse of law separately, but the aim of this study is to gather different perceptions together and reflect upon them in the light of the ECJ case law. The ECJ has in its case law invoked abuse of law as an independent unwritten principle, derived from the legal traditions of Member States. The ECJ’s interpretation of abuse of law concept in direct taxation can be summarized as follows: anti-abuse provisions must exclusively target wholly artificial arrangements which do not reflect economic reality, the purpose of which is to unduly obtain a tax advantage. However, the Danish cases appear to have brought about a change in how the ECJ interprets the abuse of law principle. The ECJ confirmed the general principle status of abuse of law and thereby rendered it applicable even without an applicable domestic provision. In addition, the ECJ formulated the criteria for abuse in a way compatible with the wording of the ATAD GAAR by stating that a transaction may be considered as artificial if it does not reflect economic reality and its principal objective or one of its principal objectives is to obtain a tax advantage running counter to the aim or purpose of the applicable tax law. In a sense, the ECJ “tested” the application of the ATAD GAAR, albeit prematurely. The Danish cases are highly significant because they provide guidance, or at least interpretive nspiration, on beneficial ownership and the abuse of law principle. The ECJ appears to be gathering the different conceptions of the abuse of law principle under the definition provided in the ATAD GAAR and reinterpreting earlier cases as stemming from one legal principle, applies the principle of abuse of law to all directives and, consequently, blurs the difference between applying the principle to harmonized and non-harmonized matters.
  • Pham, Vinh (2018)
    Tämän tutkielman aiheena ovat Euroopan unionin turvapaikkaoikeuden ja kansainvälisen perus- ja ihmisoikeuden sekä pakolaisoikeuden väliset rajapinnat ja mahdolliset ristiriidat liittyen pääsyyn unionin alueelle ja kansainvälisen suojelun saamiseen (access to protection). Tutkimuskysymykset keskittyvät pohtimaan, mitä edellytyksiä unionin turvapaikkalainsäädäntö asettaa pakolaisille ja turvapaikanhakijoille suojelun takaamiseksi. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, luoko komission turvapaikkalainsäädäntöä koskevat muutosehdotukset vuodelta 2016 uusia edellytyksiä ja/tai rajoituksia kansainvälistä suojelua tarvitseville henkilöille. EU:n perusoikeuskirjan 18 artiklassa määrätään oikeudesta turvapaikkaan. Tässä tutkielmassa pyritään määrittämään artiklassa tarkoitetun oikeuden sisällön laajuus. Tämä riippuu etenkin vuoden 1951 pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen sisällöstä. Lisäksi sekä Euroopan unionin tuomioistuimen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö vaikuttavat oikeuden soveltamisalaan. Oikeuskäytännön huomioonottamisella voidaan osittain varmistua eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän yhdenmukaisuudesta kansainvälisen pakolais- ja ihmisoikeuden kanssa. Tutkielmassa käydään läpi myös turvapaikkajärjestelmän kehitystä ja nykytilaa sekä tarkastellaan jäsenvaltioiden ajankohtaisia toimenpiteitä turvapaikka-asioissa. Unionin tarjoaman kansainvälisen suojelun kannalta luvussa käsitellään lisäksi palauttamiskiellon periaatetta ja hakijoihin kohdistuvan valtion vastuiden ulkoistamista kolmansille maille ja siirtämistä jäsenvaltioiden kesken. Unionin oikeudessa on erittäin laajat aineelliset ja menettelylliset takeet kansainvälisen suojelun saamiseksi. Yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen turvapaikkaoikeus on käytännössä toteutunut unionin lainsäädännössä. Lisäksi unionin turvapaikkalainsäädännöllä on laajennettu pääsyä kansainväliseen suojelun saavien henkilöpiiriä kansainvälisen pakolaisoikeuden pakolaismääritelmästä. Euroopan unionin turvapaikkajärjestelmä on edistyksellinen oikeudellinen suojelukokonaisuus. Samalla järjestelmässä on kuitenkin ilmeisiä puutteita muun muassa vastuun jakamisessa oikeudenmukaisesti jäsenvaltioiden kesken. Sen lisäksi suojelun tarpeessa olevilla henkilöillä ei myöskään ole käytössään kuin rajallisesti laillisia ja turvallisia keinoja, joilla voivat ylipäätään päästä hakemaan suojelua.
  • Sutinen, Pauliina (2019)
    The Payment Services Directive 2 (PSD2) introduces novel obligations for the account servicing payment service providers (i.e. account banks) to enable access to their customers’ account data, when such access is explicitly consented by the customer, unless a refusal to enable such access is justified. Further, the account banks have an obligation to allow third-party payment service providers to utilize authentication procedures, which are provided by the account banks. Jointly, these obligations may be described as “access obligations”, either to data or procedure. The PSD2 reform and in particular its access obligations directed the account banks are expected to be significant for the payment services market requiring the account banks to implement new business models in order to comply with the PSD2. When the account banks are subject to these novel supply obligations, and the payment service market will be opened for the new kinds of payment service providers, this may also facilitate the possible abusive behavior amongst the account banks from a competition law perspective. As seen in the Commission’s investigations with respect to several account banks refusing to grant access to their customer account data even before the PSD2, the refusal to supply considerations under Article 102 TFEU are possible in this context. The questions underlying in this setting are examined in the thesis, such as whether the account banks’ refusal to supply access to their customers’ account data and authentication procedures constitutes an abuse of dominant position as a refusal to supply under Article 102 TFEU even if such refusal would be justified under the PSD2. Ultimately, the discussion concerns the interaction between competition law and the PSD2 and which assessment should prevail. As a prerequisite for the assessment of the PSD2 obligations under the refusal to supply doctrine, such doctrine is assessed generally in a data context. With respect to the refusal to supply data, the assessment requires analyzing the market dynamics. The definition of dominance in data-driven markets requires shifting the emphasis from the market shares to the characteristics of the market and the exclusivity of data. The aspect of exclusivity is closely held with the debate on the essentiality or indispensability of data having also relevance when defining the actual abuse of dominance. However, the considerations on the essentiality of data are limited only to forced data sharing without a regulatory duty to supply. This means that the Commission is forcing an undertaking to share its data solely based on the doctrine under Article 102 TFEU and thus is required to prove the abuse-specific criteria on the refusal to supply. With respect to regulatory duties to supply, the Commission will consider only the likelihood of anti-competitive foreclosure in its refusal to supply assessment. This burden of proof may be seen lower than compared to the traditional refusal to supply data test that requires to prove, for instance, the indispensability of data, which may be met only in exceptional situations. In the PSD2 context, the payment service market has its specialties, which need to be taken into consideration in the refusal to supply assessment. As a result of the equivalent supply obligation for all account banks, market shares may have more relevance in the dominance assessment. The problem is that access to all account banks’ data may be considered as essential, when account information or payment initiation services may not function properly without this access. Further, the PSD2 access obligations are regulatory duties due to which the element of indispensability is not required to be considered in the abuse assessment. If the account bank refuses to provide access to the account data for the third-party payment service providers, it is likely that such refusal will eliminate competition from payment initiation and account information service markets. Thus, the account banks’ refusal to supply access to their customers’ account data and authentication procedures may constitute an abuse of dominant position as a refusal to supply under Article 102 TFEU. In contrast, the compliance with the PSD2, for instance with respect to justified refusal, does not entail that such conduct is also compliant with competition law. However, justified refusal under the PSD2 should not trigger Article 102 TFEU and in these situations the PSD2 should prevail over competition law. The supply obligations beyond the PSD2 may be addressed solely under Article 102 TFEU and the refusal to supply-specific assessment requiring the indispensability of input, whether either data or data processing system. From a practical perspective, the account banks have addressed the PSD2 access obligations by creating an open banking system and cooperating with the FinTech companies. Further, some account banks will grant the access beyond the PSD2 obligations. The system of open banking may, however, imply competition law problems with respect to refusal to supply and other types of Article 102 TFEU abuses. However, the actual effect of the PSD2 and its implications to competition will be seen, when the transition period of the PSD2 ends on 14 September 2019 and the novel market practice will commence to evolve.
  • Saarela, Tuuli (2022)
    The anonymity of virtual currency allows for its misuse for criminal purposes. Of particular concern are transnational organized crime users of virtual currency platforms. The global regulatory response to virtual currency has been disparate, far from uniform, and until recently, fairly muted. In 2018, the European Union integrated virtual currency into a robust anti-money laundering legal regime by requiring the registration of all EU-based virtual currency providers to comply with the rules of the Fifth Anti-Money Laundering Directive. The United States has a messier, but equally stringent approach to virtual currency. However, American regulators struggle with fifty state courts issuing wildly varied interpretations, while virtual currency companies meet different conditions for licensing, described as ‘Frankenfinance’ or full of absurd contradictions and incongruities. China took an altogether different approach as it banned all cryptocurrencies in order for the People’s Bank of China to pave way for the introduction of its own cryptocurrency, the digital yuan. This decision was made after recent high profile security breaches, including thefts and fraud, warned the Chinese regulator of increasing risk to the financial market. The responses of these three jurisdictions demonstrate the different ways that regulators have begun to define and limit the use of virtual currency. Permissive and contentious regulators in the EU and the United States are normalizing the trade of virtual currencies if it complies with international anti-money laundering rules. However, the hostile Chinese approach suggests that this Western regulatory approach may not meet the demands of every global jurisdiction. This paper uses a vertical and horizontal comparative approach to identify both legal definitions and approaches to virtual currency regulation to answer the research question: is the harmonization of virtual currency regulation desirable, or even possible?
  • Wesanko, Jyri (2021)
    Abstract The two globally leading anti-corruption acts, the United States’ Foreign Corrupt Practices Act (‘FCPA’) and the United Kingdom’s Bribery Act, stand at the forefront of international fight against corruption. These acts prohibit foreign bribery of public officials with an extraterritorial jurisdiction. During the past years, enforcement activities of these laws have significantly grown. Only during 2020, the total penalties for violations of the FCPA imposed by the US authorities to companies was USD 6.4 billion. Out of these 12 companies only one was from the US: jurisdiction of this strict act is exceptionally broad. A company involved in international business and the individuals representing it may face severe penalties, if the company fails to prevent corruption in its business. The US and UK anti-corruption regulation include, however, a significant defence mechanism for the companies. If the company can demonstrate, after having violated either the US or UK anti-corruption laws, that despite its representative engaged in foreign bribery, it has an effective corporate compliance and ethics program, it may receive declination or at least substantial credit possibly worth of millions. The US and UK authorities have issued guidance on corporate compliance and ethics programs to support the prosecutors in their enforcement activities. This guidance also supports the companies in identifying what is required from a corporate compliance and ethics program to be considered effective. This guidance is of utmost importance for companies, as comprehensive case law is not available when majority of cases are settled. What is enough when it comes to corporate compliance and ethics programs? The requirements of the FCPA and UK Bribery Act on corporate compliance programs are studied in this thesis using a comparative research methodology, demonstrating that full compliance with these acts can be reached simultaneously. However, it is also concluded, that given the inadequate guidance by the supporting documentation, the companies cannot verify their compliance without their compliance and ethics programs being investigated by the authorities, ie US or UK prosecutors. A clear lack of guidance is identified.
  • Rantakallio, Jenna (2014)
    The purpose of the Thesis is to identify the main risks in leveraged buyout process and analyze different risk assessment between the parties. In addition, the paper concentrates on comparison between UK and US common law systems and Finnish civil law systems where due to different jurisdictional characteristics treatment of LBO transactions is different. The emphasis is also put on analysis from the perspective of legislation and court practice what needs to be taken into account in conducting successful LBO transaction. As LBO transactions have their roots in the US system and it is more commonly used in US based acquisitions, more weight is given on the analysis from the perspective of US legislation. In addition, due to confidential nature of LBO transactions and as majority of agreements restrict that claims are solved in arbitration there is lack of available case law. This is why I am concentrating more on the US system and case law that is publicly accessible. Furthermore, this research also concentrates on comparison and identifying differences and similarities between different common law systems and Scandinavian civil law system. Scandinavian system is analyzed from the Finnish perspective since there has been hot debate related to Finnish more restrictive approach to legislate LBO transactions. Finally, it is also interesting to take into comparison other common law system, UK where national legislation varies from the US system in great parts. The paper brings out the main characteristics in these systems and tendencies to manage risks from the perspective of national laws and legal practice. Risks in the LBO process range from choosing the right parties, risks related to the negotiation process and different contractual risks. In addition, there are issues related to different national and EU law provisions that parties need to take into account. In this research is covered step by step the whole acquisition transaction and analysis on different risk assessment tools and how parties seek to divide and mitigate their risks. In addition, the perspective of academic writers is taken into account in the analysis to see what kind of risks and risk division is seen as ideal in practice. Finally, relevant case law is analyzed from the perspective of which kind of situations may lead to unsuccessful deal and how these conflict situations are solved in practice. Leverage and more specifically the debt level have an essential role in LBO transactions. The whole transaction process has various steps from choosing the right target company and parties to the transaction, negotiating the deal and loan agreements and finally completion of the deal. The whole process is easily fractured and needs careful planning with involvement of experienced experts to be completed successfully. Successful performance of the deal means beneficial deal from the perspective of all parties that the seller gains its profits and that creditors are paid in accordance with the loan agreements but also that there are no transaction costs or inconvenience from arising disputes. Therefore, the Thesis seeks to answer which kinds of risks this process includes and how these risks should be divided and managed between the parties.
  • Holm, Malin (2014)
    The right of private applicants to bring actions for annulment in European Union courts is regulated by article 263(4) TFEU. According to the article, private parties may bring actions for annulment only in three situations. First, as stated in the first limb, they may institute proceedings against an act addressed to them. Second, the second limb enables instituting proceedings against an act, which is of direct and individual concern to them. The third limb and last possibility is to institute proceedings against a regulatory act, which is of direct concern to them and does not entail implementing measures. These limitations raise the question of whether the effective judicial protection is sufficiently ensured in the Union legal order. The principle of effective judicial protection is a general principle of Union law. It can be seen as one of the emanations of rule of law, which is a foundational value of the European Union. The principle is also laid down in article 47 of the Charter of Fundamental Rights of the European Union, which is inspired by articles 6 and 13 of the European Convention of Human Rights. The judicial protection in the European Union rests on two pillars: the Union remedies and the remedies before national courts. Although the European Union offers a complete legal system of legal remedies and procedures, the effectiveness of the alternative remedies is not always adequate. The Court of Justice of the European Union has consequently interpreted especially the criterion of individual concern strictly. However, it has used a more generous approach in the fields of competition, state aid, and anti-dumping. It seems like the Court has been more willing to safeguard the effectiveness of European Union law than the effective judicial protection of individuals. If the Union legal system wishes to be a modern, value-driven legal system that is accountable for its substance, it should match its effectiveness understanding with a right to effective judicial protection.
  • Rautanen, Eino (2017)
    Activist investing has become an established phenomenon on the regulated markets in Europe. The market abuse provisions have simultaneously been described as the Achilles’ heel of activist investors. Nonetheless, specific legal research on the relationship between activist investing and market abuse under the current EU market abuse regime is very limited. This thesis examines the highly critical and unexplored question of when activist investing may amount to market abuse under the EU market abuse regime. In examining that question, this thesis also explores certain defences that would render activist engagements legitimate. This thesis does not only ambitiously restate the EU law in relation to activist investing; it also seeks to further identify, engage with and offer persuasive solutions to deeper underlying issues that relate to activist investing on the regulated markets. The EU Market Abuse Regulation (No 596/2014, hereinafter ‘MAR’) established a directly applicable market abuse framework that is to be uniformly interpreted within the EU, which means that the market abuse regime is the same within all of the Union’s Member States. As such, this thesis focuses on its uniform interpretation and systematization in relation to activist investing. The doctrinal analysis of when activist investing may amount to a contravention of the MAR forms the basis of this research, which also enables the thesis to offer useful hands-on advice on EU level compliance to activist investors, issuers, compliance officers, practitioners, supervisory authorities, prosecutors, and judges alike. Moreover, this thesis examines both sides of the activist investing phenomenon: the activist long and the activist short. With this in mind, the thesis also proposes a definition of activist investing. Two types of activist investing, namely activist short-selling and offensive shareholder activism, are studied in closer detail. The thesis ultimately finds that a categorical view on activist investing is to be dismissed. Economic research suggests that lawful activist investing contributes to improving the operational and share price performance of targeted firms in Europe, enhances the price discovery mechanism on the market and increases long-term welfare by discouraging fraudulent behaviour; it further suggests that unlawful activism is likely to have the opposite effects and a negative overall impact on the markets. The topic of this thesis, namely the separation of lawful and unlawful activist investing, is thus of uttermost importance. The findings of this thesis further indicate that the merits of activist investing should be assessed on a case-by-case basis in accordance with the doctrinal methodology and legal framework systematized herein. Further, this thesis discovers that the EU market abuse regime restricts the scope of both public and non-public forms of activist investing. Non-public (or ‘publicity-shy’) activist investors (i.e. activist investors who engage with public companies in private) must particularly consider the limitations instilled by the insider regime; in contrast, activist investors who engage in public campaigns must consider the prohibitions on unlawful disclosure of inside information and market manipulation in addition to certain disclosure obligations that producers and disseminators of investment recommendations are obliged to follow. The thesis further discovers that the EU market abuse regime also effectively hinders activist collaboration (wolf pack activism), as pursuing such collaboration would amount to market abuse provided that the criteria of inside information are met. The thesis additionally suggests that the renewed EU market abuse regime is likely a contributing factor in the recent upsurge of public activism, as activist investors may avoid the insider prohibitions by going public with their demands and agenda. This thesis also finds that activist engagements that amount to market abuse are unlikely to enjoy constitutional protection under the so-called ‘freedom of expression defence’, which activist investors occasionally employ in courts. However, some exceptions to this exist. For example, the disclosure of inside information to the press may enjoy constitutional protection in some Member States but amount to unlawful disclosure in others (in which case constitutional provisions governing freedoms of expression and the press are likely to prevail and effectively limit the scope of the MAR). As such, comparative constitutional research on the relationship between market abuse and the freedoms of expression and the press in Member States is needed. Given that such an examination falls mainly beyond the scope of this thesis, some proposals for further research in the field are made.
  • Guidastri, Alberto (2022)
    Turvallisuus on monitasoinen ja monitulkintainen sana, jonka käsitesisältö vaihtelee määrittelijän mukaan. Yhteiskunnallinen modernisaatiokehitys haastaa ne perinteiset rakenteet, joiden varaan turvallisuusinstituutiot ja niiden ideologiset kohteet ovat rakentuneet ja turvallisuuskeskustelun keskiöön ovatkin nousseet uudet turvallisuutta vaarantavat uhat, kuten ideologis-uskonnollinen terrorismi ja hybridiuhkat, jotka ovat yhdessä muuttaneet uhkakäsityksiä ja hämärtäneet sisäisten ja ulkoisten uhkien torjumisen ja turvallisuuden toteuttamisen toimia oikeudellisesti. Konkreettisen turvallisuuden kasvusta huolimatta turvattomuuden tunne on yhteiskunnassa kasvanut. Yhteiskunnan kehittyessä herää kysymys siitä, onko turvallisuus ja erityisesti sen toteuttamisen juridiset kehykset pysyneet muutoksen perässä, sekä toteutuuko turvallisuus yksilö-, kollektiivi- ja valtiotasolla ja miten yhteiskunnallinen kehitys saattaa vaikuttaa turvallisuuskäsityksiin ja toteuttamiseen oikeudellisesti. Tutkielman tarkoitus on selvittää turvallisuuden laajempaa merkitystä yhteiskunnan syntymisen taustalla ja sen oikeudellisen modernisaation kehityksessä, sekä tunnistaa turvallisuuden toteuttamisen käsitystä hyvinvointivaltiossa ohjaavia piirteitä ja sen mahdollisia epätoivottavia modernisaatiokehityksestä johtuvia kehityskulkuja kansallisvaltiokehyksessä. Tutkielmassa on vahva valtiosääntöoikeudellinen ja oikeussosiologinen fokus rikosoikeudellisen lähdeaineiston rinnalla. Tutkielmassa turvallisuus tunnistetaan utilitaristisesti ajateltuna kollektiivisena hyvänä, joka saa toteuttamisen pidäkkeensä yksilölähtöisenä perusoikeutena, jota kollektiivista ja kansallista turvallisuutta turvaa-vien toimien on edistettävä ollakseen hyväksyttyjä. Turvallisuuden ja rikosoikeudellisen riskihallinnan välinen suhde on muodostunut yhteiskunnan modernisaation ja hyvinvointivaltiokehityksen kohdalla hyvin merkittäväksi turvallisuuden toteuttamisen nykytilan tulkitsemiseksi normatiivisesti. Turvallisuus on osa valtion riskejä ja uhkia torjuvaa olemusta, järjestystä ja kontrollia, joka on tarkoitettu ihmisten fyysisen vapauden turvaamiseksi. Abstrakti, kollektiivinen turvallisuus ohjaa turvallisuuden yleistä sisältöä ja sen strategiaa yhteiskunnassa, jota konkreettinen yksilölähtöinen turvallisuuden toteuttaminen hillitsee sitoutumisellaan perus- ja ihmisoikeusjärjestelmään. Demokraattinen kontrolli pitää terveessä ja aktiivisessa yhteiskunnassa huolen siitä, että kollektiiviset intressit ovat yhdenmukaisia niiden yksilöintressien kanssa, joita perusoikeusjärjestelmä suojaa.
  • Pöyry, Sini (2018)
    Suomalainen oikeudenkäyntimenettely perustuu separaatioperiaatteeseen, jonka mukaan rikos- ja riita-asiat käsitellään erillään omassa menettelyssään. Poikkeuksen muodostaa adheesioprosessi, jossa rikoksesta johtuva yksityisoikeudellinen vaatimus voidaan käsitellä syyteasian kanssa samassa menettelyssä. Adheesioprosessilla saavutetaan monia etuja, ja etenkin asianomistaja hyötyy siitä. Tuomioistuimella on kuitenkin mahdollisuus erottaa yksityisoikeudellinen vaatimus käsiteltäväksi erillään riita-asiasta. Tutkimuksessa selvitetään, minkälainen oikeussuojakeino adheesioprosessi on ympäristörikoksen vahingonkärsijöille. Tutkimuksen laajempana teemana ovat oikeudenmukainen oikeudenkäynti, todellinen pääsy oikeuksiin ja tuomioistuimeen sekä kollektiiviset, suurelle joukolle kuuluvat oikeudet ja niihin perustuvat vaatimukset. Tutkimuskysymykset voidaan jakaa kahteen osioon. Ensimmäisessä osiossa tulkitaan lainopin metodein adheesiota koskevia säädöksiä ja tarkastellaan sitä, millä edellytyksillä ympäristörikoksen asianomistajan vaatimukset voidaan käsitellä adheesiossa ja millä edellytyksillä syyttäjä voi ajaa niitä. Erityinen painopiste tulkinnassa on lain rikosasioiden oikeudenkäynnistä 3 luvun 3 §:ssä, jonka mukaan tuomioistuin voi erottaa asiat. Tutkielman toinen osio koostuu lyhyestä empiirisestä tutkimuksesta, jonka aineistona on vuosien 2015 ja 2016 käräjäoikeuksien tuomiot rikoslain 48 luvun ympäristörikoksista. Aineistosta tutkitaan yksityishenkilöiden esittämiä yksityisoikeudellisia vaatimuksia ja esitetään tilastollisia ja sisällöllisiä tuloksia. Tutkimuksen kohteena on monioikeudenalainen ongelma. Tutkimuksen viitekehyksen rakentamiseksi alkuluvuissa käsitellään oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja oikeuksiin pääsyä. Riita-asioiden oikeudenkäyntikulut ovat kasvaneet alioikeusuudistuksen jälkeen huomattavasti 2000-luvulla ja kuluriski muodostaa tällä hetkellä todellisen esteen tavallisen kuluttaja-palkansaajan oikeuksiin pääsyyn. Tutkimuskohteena olevia ympäristörikoksia käsitellään tunnusmerkistöjen ja niillä aiheutettujen vahinkojen osalta. Ympäristörikosten suojeluobjekti on kollektiivinen oikeushyvä, mikä osaltaan vaikeuttaa esimerkiksi asianomistajan määrittelyä. Rikoksella aiheutetun vahingon korvaamiseksi on myös useita keinoja. Tutkimuksen johtopäätöksinä todetaan, että adheesioperiaatteen soveltamisalaa ei voi tulkinnan avulla laajentaa lainsäätäjän tarkoituksen vastaiseksi. Säädöksen perusteella juttujen erottamisen tarkoituksenmukaisuusharkinnassa arvioidaan lähinnä vastaajan ja tuomioistuimen näkökulmista yhteiskäsittelylle aiheutuvia haittoja ja etuja. Adheesioprosessi toimii ympäristörikoksen vahingonkärsijän kohtuullisena oikeussuojakeinona vain, jos vaatimukset ja niiden tueksi tarvittavat seikat eivät vaikeuta syyteasian ajamista. Empiirisen aineiston perusteella Suomessa esitetään melko vähän yksityisoikeudellisia vaatimuksia ympäristörikoksissa. Asianomistajien lukumäärä jää myös kovin pieneksi: kollektiivisia massajuttuja oli aineistossa vain yksi, Talvivaara. Tutkimuksessa esitetään keinoja, joilla asianomistaja voi parantaa asemiaan voimassa olevassa adheesioprosessissa, ja keinoja, joilla oikeustilaa voisi kehittää niin, että ympäristörikoksen asianomistajien pääsy oikeuksiin helpottuisi.
  • Härö, Otto (2017)
    The Commission of the EU has recently decided that Advance Pricing Agreement rulings (the APA rulings) that Ireland, Luxembourg and the Netherlands have granted for Apple, Fiat and Starbucks (respectively) constitute illegal State aid according to Article 107 of the Treaty on the Functioning of the European Union (TFEU). The Commission claims that the APA rulings deviate from the arm´s length principle and that they grant economic benefit for the beneficiary undertakings in a selective manner. Major part of the criticism towards the decisions concerns the selectivity criteria. According to this criticism, the APA rulings do not favour exclusively certain undertakings and therefore they are not selective. Since selectivity is one of the cumulative criteria concerning State aid, lack of selectivity would mean that the APA rulings are legal according to Article 107 TFEU. The Aim of this dissertation is to investigate whether the APA rulings are selective State aid. The method used in the dissertation is doctrinal legal research. Therefore, the selectivity of the APA rulings is assessed in the light of EU legislation and case law of the European Court of Justice (ECJ). In addition, the Commission has published the Notice on State aid in 2016 and it is an important soft-law instrument concerning the selectivity criterion. EU State aid rules are strongly objective-based. Therefore, also teleological argumentation plays a part in the analysis. In addition to the analysis of selectivity, I will analyse whether the Commission has merged two criteria, selectivity and advantage, together in its assessment, as some critics claim. The conclusion of the dissertation is that the APA rulings are selective as the Commission has claimed. The ECJ has been active in establishing new rules and principles for the selectivity assessment especially concerning tax measures. These rules, such as the effect-based approach, support even further the conclusion of selectivity of the APA rulings. Furthermore, in the dissertation it is concluded that contrary to the criticism, the Commission has separated the assessment of selectivity from the assessment of advantage in the decisions. The use of State aid rules in tax matters in general has caused criticism, and the APA decisions of the Commission have increased this kind of criticism. However, in the light of the findings of this dissertation, the use of State aid rules in taxation is justified. The wording and the objectives of EU State aid rules support the deployment of State aid rules in taxation matters, since it prevents the circumvention of the rules.