Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Designhuonekalujen suojaaminen jäljittelyltä 
    Niemi, Tiina (2014)
    Tutkielmassa selvitetään miten immateriaalioikeuden eri suojamuodot soveltuvat designhuonekalujen suojaamiseen jäljittelyltä tarkastelemalla tekijänoikeuden, mallioikeuden ja kolmiulotteisten tavaramerkkien etuja ja heikkouksia suojan saamisen edellytysten ja suojan sisällön näkökulmasta. Lisäksi tutkitaan sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaisia keinoja puuttua orjalliseen jäljittelyyn ja maineen norkkimiseen. Oikeuksien täytäntöönpanoon liittyviä kysymyksiä käsitellään kokoavasti kaikkien suojamuotojen osalta yhdessä. Taideteollisuuden alan toimijoiden keskuudessa liikkuu virheellisiä käsityksiä siitä, että tekijänoikeus suojaisi auto-maattisesti kaikkea muotoilua. Käyttötaiteen tuotteiden teoskynnyksen on katsottu olevan Suomessa huomattavan korkealla korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä ja tekijänoikeuslain esitöistä johtuen. Tekijänoikeusneuvosto on kuitenkin antanut lukuisia ratkaisuja, joissa se on katsonut erilaisten huonekalujen nauttivan tekijänoikeussuojaa. Tutkielmaan on kerätty korkeimman oikeuden ratkaisuissa ja tekijänoikeusneuvoston lausunnoissa käsiteltyjen huonekalujen kuvia, jotka havainnollistavat sitä, minkälaiset huonekalut ovat saaneet suojaa ja minkälaiset eivät. Designhuonekaluistaan kuuluisaan Tanskaan viitataan tutkielmassa mielenkiintoisena vertailukohteena ja esimerkkinä liberaalista suhtautumisesta käyttötaiteen tuotteiden tekijänoikeussuojaa kohtaan. Tanskassa olennainen kysymys ei koskekaan sitä, nauttiiko huonekalu tekijänoikeussuojaa vaan sitä, milloin kysymyksessä on huonekalun tekijänoikeuden loukkaus eli mikä on huonekalun tekijänoikeussuojan laajuus. Uutuuden ja yksilöllisyyden edellytysten täyttyessä huonekalulle on mahdollista saada mallioikeussuojaa, joka suojaa huonekalua kopiotuotteiden lisäksi tuotteilta, jotka aikaansaavat samanlaisen kokonaisvaikutelman. Huonekalu kannattaa suojata ensisijaisesti rekisteröidyllä mallioikeudella maissa, joissa suojan katsotaan olevan tarpeellinen. Verrattain lyhyt 25 vuoden suoja-aika ja suojamuodon suhteellinen tuntemattomuus voidaan nähdä mallioikeuden heikkouksina. Kolmiulotteisten tavaramerkkien haasteena on puolestaan niiden erottamiskyky. Kolmiulotteisen tavaramerkin rekisteröimistä voidaan kuitenkin pohtia siinä vaiheessa, kun mallioikeuden suoja-aika on päättymässä ja tuotteen ulkoasun voitaisiin väittää vakiintuneen tavaramerkiksi pitkäaikaisen käytön myötä. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain nojalla voi olla perusteita puuttua huonekalujen jäljittelyyn kiellettynä orjallisena jäljittelynä ja maineen norkkimisena. SopMenL:n soveltamiseen liittyy kuitenkin melko tiukat alkuperäisen tuotteen tunnettuuden ja omaperäisyyden kriteerit, sekä orjallisen jäljittelyn osalta vaatimus sekaannusvaarasta tuotteiden välillä ja norkkimisen osalta vaatimus alkuperäisen tuotteen maineesta ja sen oikeudettomasta hyödyntämisestä. Laajinkaan suojaportfolio ei ole juuri minkään arvoinen, jos oikeuksia ei panna tarvittaessa tehokkaasti täytäntöön. Markkinoita tulee seurata aktiivisesti ja mahdollisiin loukkauksiin puuttua systemaattisesti ja nopeasti. Huonekalusuunnittelijoiden ja -valmistajien kannattaa pohtia myös muita kuin oikeudellisia keinoja tuotteidensa suojaamiseksi jäljittelyltä. Kuluttajia voidaan valistaa siitä, mitä eroja alkuperäisten ja jäljitelmätuotteiden välillä on, ja lisäksi huonekaluihin voidaan sijoittaa erilaisia tunnisteita, joiden avulla on mahdollista selvittää tuotteiden alkuperä.
  • “Design Protection in the Fashion Industry and its Potential” – A bilateral comparative analysis with an argument for the harmonization of the United States Design Law in comparison to the European Union 
    Azdajic-Gorjackovski, Agata (2021)
    This thesis aims to introduce the reader to the construct of the fashion industry, the historical relationship between fashion design and intellectual property (IP) frameworks, and future commercial benefits related to integrated legal legislation among international influencers such as the US and the EU. France and the UK's design legislation will be reviewed in addition to EU’s Member States protection under the Council Regulation on Community Design (EC) No 6/2002 and Directive 98/71/EC of the European Parliament and the Council on Legal Protections of Design. In comparison to Europe and its Member States, the US’s lax intellectual Property framework will be explored, with additional focus on failed attempts at Copyright legislation reform to include fashion through the Design Piracy Prohibition Act (DPPA) and Innovative Design and Prevention Act (IDPPA). Through thorough analysis, the author aims to establish the relevant need for design legislation within the US and outline the economic and commercial profit that harmonized protection will potentially bring to the industry on a global scale. Moreover, the author intends to shed light on potential new economic theories that may affect the current legal structure and hopefully push for modernization of both the fashion industry and the laws that aim to protect it. The first chapter’s main focus is to introduce the reader to the fashion industry, and define fashion design, fashion innovation, and outline the current hierarchical structure of the industry. Chapter two intends to provide historical context fashion has played within legal rhetoric and its introduction to IP frameworks. Chapter three will introduce the foundations of fast fashion through a business analysis of France and NYC during the interwar years. Furthermore, the first fashion lobbyist attempts will be explored, through the formation of The Fashion Originator’s Guild of America (FOGA), which would later inspire modern-day activist organizations such as the Council of Fashion Designers of America (CFDA) and American Apparel & Footwear Association(AAFA), which is explored in the final subchapter of Chapter three. Chapter four shall shed light on the influence of international treaties in regards to IP legislation and internationally trading countries. Moreover, the current complex issues related to lack of harmonization between the US and the EU will be exposed, and treaties that aim to provide relief to fashion’s international legal setbacks. Chapter five will introduce the US IP framework of the fashion industry, while also providing the current limitations traditional IP structure has when providing protections for the industry. Lastly, Chapter five will review modern attempts at copyright legislation, through the DPPA and IDPPA, which aimed at achieving a design law reform in the US for the fashion industry and provide a more inclusive legal structure. The fifth chapter shall be a comparative review and outline the lack of global immersion of a legal construct between the EU and the US and the potential global benefits the fashion industry shall gain from an international legal accord between the main markets related to this thesis Chapter six reviews current economic theories that have resulted from the US’s lax IP system, which includes the piracy paradox, and its controversial benefits to the fashion industry. Moreover, current economic theories such as circular economy will be highlighted as they may provide the change that fashion needs to open the grounds for design reform. Chapter seven outlines the European sector through the formation of domestic and EU legislation, and a highlighted look into Europe’s fashion capitals of France and the UK. Furthermore, EU regulatory law and directives will be defined, through the Council Regulation on Community Design (EC) No 6/2002 and Directive 98/71/EC of the European Parliament and the Council on Legal Protections of Design. This legal rhetoric will be explored through the scope of the fashion industry, and provide context to fashion’s benefits from design legislation in the European market. Chapter eight provides a final comparison of the two main fashion sectors, with a concluding argument highlighting the benefits of potential design reform in the US, as well as for the overall harmonization between the US and Europe.
  • Detention of Unaccompanied Migrant Children in the European Union and the Principle of the Best Interest of the Child 
    Vigil Nolasco, Damarys A. (2014)
    Detention of unaccompanied migrant children has become a more and more common practice among EU member states and therefore it is important to study if this practice is consistent with the rights enshrined in the Convention on the Rights of the Child (CRC). The purpose of the present research is to establish if detention as such can be considered as being in the best interest of the child. In order to approach this problem, the main research question is whether EU migration directives and the practice of the EU Member States are compatible with the principle of the best interest of the child flowing from the CRC, with a particular focus on unaccompanied migrant children. In order to answer this question I have structured the thesis as follows: In chapter two I analyze the CRC and specifically the principle of the best interest of the child as well as its scope. The principle in conjunction with article 37 of the CRC is of vital importance for the thesis as this article specifically refers to the issue of detention of minors. I will look at whether the Convention is able to protect children adequately, in terms of its internal coherence and the way how the rights of children are regulated. In chapter three I discuss the application of the CRC in the EU migration law. First I will look at the position the CRC takes in the EU treaties. Then I will proceed to a discussion of the EU law on migration and the best interest of the child, namely directives. Later on I describe my personal experience during a visit to a detention center in Finland and give my comments and recommendations about this visit. The conclusion in chapter three shows that despite it would seem like detention is not consistent with the principle of the best interest of the child. Nevertheless, when applied in an appropriate manner and as prescribed by the law and in the respect of all the safeguards given by international law and directives, it is a practical solution to the issue of unaccompanied minor migrant children.
  • Determination of the Substantive Law according to the ICDR International Arbitration Rules 
    Kaila, Christa (2014)
    The subject of this study is choice of law in international arbitration. The study focuses especially on the choice of substantive law, and the topic discussed is written from the perspective of the International Arbitration Rules of the U.S. arbitration institute ICDR. The ICDR (International Centre for Dispute Resolution) is the part of AAA (American Arbitration Association) which administers the international caseload. The study examines how the choice of applicable substantive law should be made in international arbitration according to the ICDR rules. The rules give the arbitrators a wide discretion in this sense, since they do not require the use of conflict rules to determine the substantive law. The study also discusses what exactly is meant by law and what kind of rules can be applied to solve the dispute. Questions related to the enforcement of an arbitral award is also brought up in the study, since it explores whether issues either with the choice of law or with the application of the substantive law can prevent the enforcement of the award. In addition to this, the arbitral institute ICDR is being presented in the study, since it is globally seen a significant provider of arbitration services. One of the objectives of the study is to demonstrate the specific characteristics of arbitration organized in the United States. The study is written in English.
  • Det finska tillräknelighetsinstitutet : En rättskomparativ de lege ferenda-analys 
    Mankonen, Hanna (2013)
    I arbetet granskas det finska tillräknelighetsinstitutet ur ett de lege ferenda-perspektiv. Avsikten är att lyfta fram det finska tillräknelighetsinstitutets svagheter och skissa upp en ny modell för hur det borde se ut för att dessa svagheter skulle avhjälpas. För att hitta lösningar på det finska tillräknelighetsinstitutets problemområden, har jag gjort en jämförande analys av det norska tillräknelighetsinstitutet och det svenska påföljdssystemet för psykiskt störda lagöverträdare samt de svenska planerna på att återinföra tillräknelighet som en brottsförutsättning. Enligt finsk rätt saknar en otillräknelig gärningsman straffansvar. Om domstolen konstaterar att gärningsmannen var otillräknelig vid gärningstillfället, finns det inga påföljder som kan dömas ut domstolsvägen. Ansvaret övergår istället på psykiatrin som bestämmer huruvida gärningsmannen uppfyller kriterierna för vård oberoende vilja och kan tas in på en psykiatrisk anstalt. Om gärningsmannen har varit otillräknelig vid gärningstidpunkten men senare tillfrisknat från den psykiska störningen och därför inte längre har ett vårdbehov, uppfylls inte kriterierna för tvångsvård. Gärningsmannen går därmed fri. Nedsatt tillräkneliga gärningsmän är straffrättsligt ansvariga. Nedsatt tillräknelighet är en strafflindringsgrund men kan lika väl leda till fullt straff. Påföljderna för otillräkneliga, tillfrisknade otillräkneliga och nedsatt tillräkneliga skiljer sig markant även om gärningen bakom är den samma. Dessutom ligger påföljdsbestämningen i händerna på olika instanser, domstolarna och psykiatrin. I finsk rätt finns det inte heller någon möjlighet att beakta samhällets behov av skydd gentemot återfallsbenägna otillräkneliga gärningsmän. Detta rimmar illa med det allmänna rättsmedvetandet som inte kan acceptera att gärningsmän som begått allvarliga angrepp mot andras liv, hälsa eller frihet kan komma att inte omfattas av någon påföljd alls. Dessa omständigheter utgör svagheterna i det finska tillräknelighetsinstitutet. Genom en rättskomparativ analys till Norge och Sverige har jag granskat vilka lösningar de har kommit till ifråga om psykiskt störda och samtidigt återfallsbenägna gärningsmän. I båda länderna har behovet av samhällsskydd insetts och påföljdsbestämningen sker i domstolarna. I Norge kan allmänfarliga otillräkneliga gärningsmän dömas till en straffrättslig særreaktion medan psykiskt störda lagöverträdare i Sverige är straffrättsligt ansvariga. Sverige har nämligen frångått tillräknelighetsfrågan. I de planerade svenska förnyelserna är samhällsskyddet också ett genomsyrande tema. Ingetdera systemet är tillfredssällande som helheter. Genom att däremot använda mig av de grundläggande lösningarna beträffande samhällsskydd och domstolsprövning och genom att stöda mig på den norska och svenska argumentationen har jag tagit fram en ny straffrättslig påföljd för otillräkneliga, tillfrisknade otillräkneliga och nedsatt tillräkneliga gärningsmän. Den nya påföljden benämns vårdfängelse. Grundelementen i vårdfängelset är samhällsskydd, ändamålsenlig vård, rättsskydd och ett tillfredsställt allmänt rättsmedvetande.
  • Det prekontraktuella ansvaret i ljuset av culpa in contrahendo 
    Olkkola, Sara (2020)
    Denna avhandling behandlar den avtalsrättsliga ansvarsformen culpa in contrahendo. Culpa in contrahendo är en typ av prekontraktuellt ansvar som aktualiserar sig till följd av avtalsförhandlingar. Utgångspunkten för förhandlingar är att de inte ska anses vara rättsligt bindande för parterna. Således har en part rätt att inleda förhandlingar med vem den vill och att avsluta förhandlingar om man inte önskar binda sig till förhandlingsobjektet. Förhandlingar sker av denna anledning på egen risk och man ansvarar för egna förhandlingskostnader. Förhandlingar kännetecknas ofta av osäkerhet och parterna är därför, i de flesta fall, fullt medvetna om att ett slutgiltigt avtal inte är garanterat. Culpa in contrahendo kan bli aktuellt i det fall att en förhandlande part drar sig ur förhandlingar och samtidigt har agerat på ett oaktsamt och vilseledande vis. Detta kan exempelvis ske genom att ge en överdrivet positiv bild åt den andra parten gällande hur man ser på det tilltänkta avtalet. Detta oaktsamma beteende ska därtill ha resulterat i en ansvarsgrundande tillit, vilket innebär att den andra parten hade grundad anledning att lita på att ett avtal skulle slutas. Denna uppkomna tillit får därmed en viss grad av skydd i och med culpa in contrahendo. Utgångspunkten vid åberopande av culpa in contrahendo är att den skadelidande parten bör kunna bevisa den andra partens oaktsamhet. Culpa in contrahendo medför ett ersättningsansvar för den part som drar sig ur förhandlingarna utan godtagbar anledning. När två parter har förhandlat en längre tid och med tron att ett slutligt avtal kommer att nås är det möjligt att diverse olika kostnader har lagts ut och att andra avtalsförberedande åtgärder har vidtagits. Om ett avtal sedan inte kommer till stånd har dylika kostnader varit onödiga. Den part som drar sig ur förhandlingarna kan bli skyldig att ersätta den andra partens förhandlingskostnader. I och med ersättningens belopp brukar man för culpa in contrahendo tala om det negativa kontraktsintresset, vilket innebär att den skadelidande parten ska försättas i den ekonomiska situation som denne skulle ha befunnit sig i om man inte hade deltagit i förhandlingarna. Man bör i alla fall få ersatt sådana kostnader som är direkt förknippade med förhandlingarna samt förutsebara förhandlingskostnader, som resekostnader och diverse utredningskostnader. Huruvida en part är berättigad till att få ersättning för övriga kostnader som är relaterade till avtalsförberedande åtgärder bör prövas från fall till fall. I undantagssituationer och under särskilda förutsättningar har det även ansetts vara möjligt att få ersättning i enlighet med det positiva kontraktsintresset, vilket innebär att man bör försättas i den ekonomiska situation som om det slutliga avtalet hade genomförts. Detta har dock främst ansetts vara möjligt om man inte har iakttagit tvingande lagbestämmelser. Ansvarsgrunden culpa in contrahendo brukar anses innehålla element från såväl det kontraktuella ansvaret som det utomkontraktuella ansvaret som följer av SKL. Culpa in contrahendo bör ändå förstås som en egen typ av ansvarsgrund som placerar sig någonstans mellan det kontraktuella och utomkontraktuella ansvaret. Tröskeln för att få ersättning med hjälp av culpa in contrahendo i Finland har ändå ansetts vara ganska hög, och utförligare rättspraxis låter vänta på sig. Det är trots detta ändå tydligt att culpa in contrahendo i dagens läge är allmänt accepterat i den finska rätten och det finns relevant rättspraxis som understöder det prekontraktuella ansvaret, framförallt HD 2009:45 kan uppmärksammas. Denna avhandling syftar därmed till att utreda betydelsen och innehållet av culpa in contrahendo i den finska rätten samt urskilja under vilka förutsättningar som denna ansvarsform kan bli tillämplig och vad det är som slutligen kan ersättas.
  • Developed Country Commitments on Climate Finance : Constructive Ambiguity or Legally Binding Obligations? : Legal Analysis of the Climate Finance Commitments in the Global Climate Change Regime 
    Saarela, Lasse (2020)
    The aim of this study is to provide analyse the financial commitments of developed country parties under the Global Climate Change Regime (GCCR) and how these commitments promote the objectives of the regime. In the first part of this research I examined GCCR and the regulation process that takes place under it. GCCR is a specialized regime that operate semi-autonomously and as such contributes to the fragmentation of international law. This part is followed a brief overview of the evolution of the financial commitments within the GCCR. The I illustrate the significant change in the level of operationalisation brought on by the Copenhagen Accord and subsequent COP decisions. The analysis itself is done in two parts. The first half of utilizes the legal dogmatic research method to examine the individual provision on providing, mobilizing and reporting climate finance. The second part of also utilizes the legal dogmatic. The analysis is concentrated on the objectives of GCCR and the role of CF has in promoting these objectives. In the final part of this research I explore the possible options to enhance the effectiveness with principles of international law and customary law. The result of the analysis is that there has been much development in operationalization of the financial commitments after the Copenhagen Accord. The operationalization is however incomplete. This is due to several factors. Firstly, term climate finance lacks agreed definition which makes measuring the financial flows accurately difficult. Secondly, the obligation to provide climate finance is a collective procedural obligation which cannot be transformed to obligations for individual states before burden sharing agreement is reached. The principles of international law can be used to guide the parties in deciding what is fair and equitable burden sharing, but they alone cannot be used to remedy the absence of agreed definition and burden sharing agreement. The commitments on climate finance are ambiguous and the sums of remain arbitrary. Compliance assessment on individual state on its commitments is nearly impossible. The current climate finance framework of the GCCR is disconnected from the objectives of the regime does little to promote them.
  • Development and Use of Class Actions in Finland 
    Judström, Aili (2013)
    A class action is a procedural instrument where the traditional constellation of two party litigation is set aside. In a class action, a group is summoned and the group together pursues a lawsuit, normally aiming to receive a compensatory relief. Like any other civil law judgement, class actions decisions are injunctive, declaratory or compensatory. The Finnish Act on Class Actions entered into force in October 2007. The first memorandum of the Act was wide in scope and even allowed the opt-out system. The only restriction in applicability was that the case had to be a civil claim. Over the several years of law-drafting the Act went from liberal to restrict. Today the Act allows only the Consumer Ombudsman to have exclusive standing to bring forth a case on the behalf of numerous consumers. The ratio of the act was to ease the consumers’ access to court and through that, help consumers to gain compensation when hurt by a unlawful company practise. Six years in force, the Act remains unused. This thesis sets out to study why such an act exists in the Finnish legal system. When the Act on Class Action was drafted it met heavy resistance from the industry and commerce. Stakeholders not in favour of the proposals used the US class action as a deterrent when arguing against the introduction of class action in Finland. The stakeholders boldly mixed challenges in US litigation, such as punitive damages, contingency fees and frivolous lawsuits with the class action instrument and blamed it all on Rule 23 in FedRCP allowing the federal class action. Analysing class action from a law & economic point of view, it becomes evident that it is a procedural instrument with two major positive functions, deterrence and the reparative effect. The Act does however not reach these functions and should thus be amended. The Swedish model allows three different forms of class action - the private, the organisation and the public group action. The act allows all civil claims in general courts as well as environmental claims in special courts. The Swedish act is actively used and there are no signs of abusive litigation in Sweden. The Swedish Act resembles its US paragon, the big difference being that the US enforces the opt-out model. Finland should follow Sweden and dramatically widen the applicability of the Class Action Act.
  • Development of the Contractual Remedies in the International Trade : Comparative Analysis and Example of Implementation in Standard Construction Contracts 
    Beletskaya (Santamala), Maria (2014)
    This study investigates the nature and economic effects of the contractual remedies and their role and specifics of application in the contemporary international trade, demonstrated on the example of standard construction contracts. Various remedies are examined within several legal orders across Civil and Common law traditions from the position of their convergence and utilization in the international contracting. Main focus of the research is on the economic efficiency of the contractual remedies as elements of integrated system, flexible and adjustable due to changes (internal and external to the parties’) in the circumstances after conclusion of the contract. Purpose of the study is to analyze possibilities for further harmonization of the contractual remedies’ regulation and adoption of their more efficient forms, developed within different jurisdictions and soft law codifications. These improved forms, as discussed in the work, are capable of enhancing economic efficiency of individual remedies and their productive incorporation in a cohesive remedial system, enabling contractual parties to divide various interests inside one contract and vary levels of their respective protection, exploiting suitable function of each remedy. First part is dedicated to studying definition of remedy, its functions and approach to it, developed within various contractual theories; it also briefly examines general differences between Common and Civil law systems, explaining dissimilarities in formation of remedies in various legal orders. In the second part I analyze specifics of each remedy in respective jurisdictions, including analysis of local statutory and case law, considering laws of France, Germany, UK, USA, and Finland and international codifications, underlying economic effects and drawbacks of every remedy. Remedies in question are: specific performance; damages’ compensation; termination of contract; liquidated damages and penalty; price reduction and performance withholding. Third chapter is devoted to history of development of the construction contract, combining elements of sale and service; application of each remedy in the standard construction contracts in their dynamic system and methods of improving economic efficiency. The research concludes that each remedy may simultaneously have various functions (preventive, restorative and corrective) regardless of compensatory or non-compensatory criterion, which currently becomes irrelevant. Remedial system adopted in the contract should be flexible and easy adjustable to the changes in the post-contractual circumstances. Following the ongoing process of normative convergence various legal orders should be harmonized; they should recognize autonomy of the parties to create own enforceable hierarchy of remedies within the contract and should ensure judicial intervention solely from the angle of safeguarding just and fair outcome. Study further determines that measures of enhancing economic efficiency of each remedy have been already developed in the practice and only need recognition and change of attitude in the respective national systems, widening perspectives of interpretation and qualification.
  • Development of the Protection of the Geographic Indications of Origin in France and in the United States during the Early Twentieth Century 
    Pusa, Kalle (2018)
    The member states of the World Trade Organization (WTO) have for the last few decades been engaged in a debate about the protection of Geographic Indications of Origin (GI). The subject of the debate have been articles 22 and 23 of the Agreement on the Trade-related Aspects of the Intellectual Property Rights (TRIPS agreement). These articles set out the minimum standards of protection for the protection of geographic indications of origin in the WTO member states. On one side of the debate is the European Union and on the other the United States of America. It has been argued that at least one of the reasons behind this debate is the fact that the concept of GI is alien to the American legal system. The purpose of this thesis is to discover whether it is truly so. This is achieved through comparing the historical development of the concept in both the US and in France. The reason for the decision to examine the historical developments in France is because the French system of GI protection, the Appellation D’Origine Controllee, has been influential in the development of the European regime. The research question of this thesis is as follows: ”What were the origins of the GI laws of the US and France and can the different historical developments in the countries explain the differences of today?”. This question is answered through using the method of comparative legal history. The thesis consists of six chapters. In the first chapter the research question and the method is presented, in the second chapter the general concept of GI protection is examined. In the third chapter the historical development in the United States is examined and in the fourth chapter the focus is on the French development. The fifth chapter compares and contrasts the two development histories and in the ultimate chapter the conclusions are presented. Based on the research material, it is clear that a legal concept protecting geographic names did develop in the late eighteenth century. This regime developed through case law. The research also reveals that a similar regime developed in France in the early twentieth century. The level and nature of GI protection in France and in the US is analogical. However, the research also concludes that while similar system developed in both countries, the historical contexts in which these systems developed differed greatly. The French system developed in order to resolve a crisis faced by the French wine sector. The crisis was at least partially caused by the destruction of wine crops in the late eighteenth century due to lice infection and the purpose of the regime was to provide support for the French wine producers against producers in both France and abroad that wished to benefit on a known quality of a certain brand of wine. In the United States the regime developed in a context where the consumers were being defrauded by fraudulent traders. However, in both the US and in France one of the reasons behind the regime was to protect producers against other producers. The thesis concludes by stating that the historical development is not the reason for the current debate surrounding the GIs in the WTO member states.
  • Digitaalinen sisältö kaupan kohteena 
    Nousiainen, Taru (2014)
    Tutkielman aiheena on digitaalisen sisällön kauppa. Inspiraation lähteenä tutkielman aiheelle on toiminut Euroopan komission lokakuussa 2011 julkaisema ehdotus yhteiseksi eurooppalaiseksi kauppalaiksi (KOM(2011) 635 lopullinen). Komission mukaan digitaalimaailman kasvupotentiaali on valtava, mutta oikeudellinen sääntely on epävarmalla pohjalla. Tutkimuskysymystä määritettäessä on lähdetty siitä, kuinka todellinen EKL:n perusteluissa mainittu oikeudellinen epävarmuus digitaalisen sisällön kaupassa on. Tältä osin tutkimuskysymys voidaan muotoilla yksinkertaisesti seuraavalla tavalla: Onko digitaalisen sisällön kauppaa todella tarvetta säännellä muusta irtaimesta erillisenä? Lopputulokseen pääsemiseksi on tarpeen tarkastella ensin jo olemassa olevia säännösmalleja ja niiden soveltuvuutta, kun kaupankäynnin kohteena on digitaalinen sisältö, kuten älypuhelinten sovellukset tai tietokoneohjelmistot. Tarkastelun kohteena ovat kauppalaki ja kansainvälinen kauppalaki, eli CISG. Tutkielmassa on ensiksi lähdetty selvittämään sähköisen kaupan eri muotoja. Epäsuorassa sähköisessä kaupankäynnissä tavaroiden markkinointi ja myyminen tapahtuu sähköisesti, internetin välityksellä, mutta varsinainen toimitus fyysisesti; tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että epäsuoran sähköisen kaupankäynnin kohteena ovat tavalliset irtaimet esineet, kuten vaatteet tai elektroniikka. Suorassa sähköisessä kaupankäynnissä on kyse puolestaan internetin mahdollisuuksien täysimääräisestä hyödyntämisestä, sillä tällöin koko kauppatapahtuma voidaan hoitaa tilaamisesta toimitukseen sähköisesti. Suorasta sähköisestä kaupankäynnistä puhuttaessa kaupan kohteena onkin digitaalinen sisältö, kuten musiikki, elokuvat tai tietokone-ohjelmat, joiden toimittamiseen ei tarvita erillisiä fyysisiä instrumentteja, vaan ne voidaan toimittaa tilaajalle sähköisesti esimerkiksi suoraan tietokoneeseen lataamalla. Kolmannessa luvussa on käyty läpi sekä kotimaista että kansainvälistä lainsäädäntöä erityisesti digitaalisen sisällön kannalta. Erilaisia kotimaisia näkökulmia on haettu perinteisestä poikkeavasti sekä esine- että immateriaalioikeuksien alueelta. Loppuviimein tarkastelu kuitenkin kulminoituu kauppalakiin. Erityisesti oikeuskirjallisuudesta johdetun näkemyksen mukaan kauppalakia voidaan soveltaa analogisesti sellaisten sopimusten alueella, joilla ei ole omaa lainsäädäntöä, eikä näin ollen liene syytä olla soveltamatta sitä myös digitaalisen sisällön ollessa kaupan kohteena. Kansainvälisen kauppalain eli CISGin osalta on käyty läpi erityisesti sitä koskevaa oikeuskirjallisuutta. Toisin kuin hypoteesina ennen tutkimuksen tekoa oletettiin, CISG voisikin lähtökohtaisesti tulla sovellettavaksi myös tietokoneohjelmistojen kauppaan. Tulevaisuuden osalta tutkielmassa on selvitetty eurooppalaisen kauppalakiehdotuksen eri piirteitä aina sen esitetyn tarpeellisuuden arvioinnista yksittäisiin säännöksiin ja sitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin saakka. Kauppalakiehdotuksen perusteluiden mukaan merkittävimpiä esteitä yritysten rajatylittävälle kaupalle ovat siitä johtuvat korkeat liiketoimintakustannukset, jotka aiheutuvat muun muassa toisen jäsenvaltion sopimusoikeudellisen lainsäädännön selvittämisestä, oikeudellisen neuvonnan hankkimisesta johtuvista kustannuksista sekä toisen jäsenvaltion kuluttajalainsäädännön selvittämisestä. Näihin on siis ehdotuksen mukaan pyrkimys vaikuttaa, ja sen myötä saada digitaalisen sisällön kauppa kukoistamaan myös jäsenvaltioiden rajojen yli. Tutkielman loppupäätelminä esitetään, ettei erityissääntelylle kenties olisikaan todellista tarvetta. Tutkimuksen mukaan nykyiset lait olisivat pääasiassa sovellettavissa myös digitaaliseen sisältöön. Kenties parhaimpana vaihtoehtona voisi olla jo olemassa olevien lakien päivittäminen, kuten on erityisesti CISGin osalta ehdotettu. CISGin osalta esitetty ajatus CISGin ja EKL:n eräänlaisesta harmonisaatiosta ja sen myötä CISGin päivittämisestä onkin mielenkiintoinen ja varteenotettava vaihtoehto.
  • Digitaalisten verkkopalveluiden vapaa liikkuvuus : Geoblokkaus perusvapauksien toteutumisen esteenä 
    Pakarinen, Mikko (2017)
    Eurooppalaiset kuluttajat törmäävät yhä enenevässä määrin maantieteelliseen sijaintiinsa perustuviin rajoituksiin, eli geoblokkaukseen asioidessaan internetissä Euroopan unionin alueella. He eivät pääse käsiksi koko unionin digitaaliseen sisältötarjontaan tai heihin sovelletaan esimerkiksi eri hinnastoja. Nämä rajoitukset ovat syrjiviä ja ne istuvat huonosti yhteen unionin keskeisen periaatteen - palveluiden vapaan liikkuvuuden kanssa. Tekijänoikeudet ja niiden hyödyntämiseksi syntyneet lisensointikäytännöt ovat johtaneet geoblokkauksen käyttöön digitaalipalveluissa. Tällä hetkellä tekijänoikeuslainsäädäntö on kansallista ja unionin harmonisoinnista huolimatta tekijänoikeus on territoriaalinen oikeus. Tekijänoikeuksien haltijat lisensoivat omistamaansa tekijänoikeudella suojattua sisältöä palveluntarjoajille. Voiton maksimoimiseksi sisältö lisensoidaan erikseen alueellisesti maantieteellisesti rajatuille alueille. Lisenssinhaltijat puolestaan tarjoavat palveluntarjoajina tätä alueellista sisältöä lopulta kuluttajille, siten että sisältöön pääsee käsiksi vain lisenssialueelta. Näiden territoriaalisten lisensointikäytäntöjen seurauksena kuluttajien liikkumisvapautta on rajoitettu, eikä heillä ole täyttä vapautta hyödyntää digitaalista palveluntarjontaa koko unionin alueella. Euroopan komissio on ryhtynyt toimenpiteisiin näitä kuluttajia syrjiviä toimia vastaan. Komissio julkaisi toukokuussa 2015 strategian digitaalisille sisämarkkinoille vapauttaakseen rajat ylittävää liiketoimintaa digitaalisilla markkinoilla ja estääkseen perusteettoman geoblokkauksen käytön. Palveluiden vapaan liikkuvuuden ja tekijänoikeuden välinen intressikonflikti digitaalisilla sisämarkkinoilla on silti unionin oikeudessa vielä pitkälti ratkaisematta. Tutkielma tarkastelee digitaalipalveluiden vapaaseen liikkuvuuteen kannustavasta lähtökohdasta digitaalipalveluihin ja niiden geoblokkaukseen liittyviä oikeudellisia kysymyksiä kahden perusoikeuden tai -vapauden; tekijänoikeuden ja palveluiden vapaan liikkuvuuden kohtaamispisteessä. Komissio on antanut lainsäädäntöehdotuksia palveluiden vapaan liikkuvuuden tehokkaammaksi toteuttamiseksi, ja tutkielmassa arvioidaan ehdotusten mahdollisia vaikutuksia digitaalipalveluiden vapaaseen liikkuvuuteen. Tutkielman keskiössä on digitaalipalveluihin kohdistuva geoblokkaus ja sen vaikutus tekijänoikeuden sekä palveluiden vapaan liikkuvuuden toteutumiseen perusoikeuksina. Tutkielman viitekehyksenä on komission digitaalisten sisämarkkinoiden strategia. Tutkielmassa tarkastellaan ensinnäkin tekijänoikeutta ja palveluiden vapaata liikkuvuutta perusoikeuksina ja perusvapauksina ja sitä ovatko nämä hierarkkisesti samalla tasolla. Toiseksi tutkielmassa tarkastellaan tekijänoikeuden ja palveluiden vapaan liikkuvuuden kollisiota ja oikeuksia toistensa rajoittajina – erityisesti geoblokkauksen yhteydessä. Kolmanneksi tutkielmassa pohditaan analyyttisesti komission digitaalistrategian instrumenttiehdotuksia, miten uusi strategia lopulta vastaa intressien konfliktiin. Tutkielman keskeisimmät tutkimuskysymykset voidaan muotoilla seuraavasti: Ovatko tekijänoikeus ja palveluiden vapaa liikkuvuus perusoikeuksien tasoisia oikeuksia ja jos ovat, mikä on niiden tämänhetkinen keskinäinen suhde? Miten geoblokkaus ilmenee ja vaikuttaa tekijänoikeuden ja palveluiden vapaan liikkuvuuden kohtaamispisteessä? Mikä on geoblokkauksen oikeudellinen asema digitaalistrategian käynnistämisen kynnyksellä ja millä tavoin digitaalistrategia mahdollisesti vaikuttaa tekijänoikeuden ja perusoikeuden välisen perusoikeuspunnintaan? Miten digitaalistrategian instrumentit lopulta vaikuttavat geoblokkaukseen ja tekijänoikeuden hyödyntämisestä seuraaviin palveluiden vapaan liikkuvuuden rajoituksiin?
  • Digitalisoitunutta rajat ylittävää liiketoimintaa koskevan uuden verotusoikeuden muodostuminen ja liiketulon verotusoikeuksien uudelleenjako : OECD:n ratkaisuehdotus erityistarkastelussa 
    Hellman, Jukka-Pekka (2020)
    Globalisaatio on lisännyt markkinoiden integraatiota huomattavasti viime vuosina. Talouden globalisoituessa myös liiketoiminta on ollut murroksessa: teknologinen kehitys on muuttanut monin tavoin yritysten tapaa harjoittaa liiketoimintaa ja mahdollistanut yrityksille kannattavan liiketoiminnan harjoittamisen etänä. Digitalisaatio on kiihdyttänyt liiketoiminnan muutosta entisestään, ja globalisaatio ja digitalisaatio ovat yhdessä asettaneet vaikean haasteen kansainväliselle vero-oikeudelle. Voimassa olevan kansainvälisen vero-oikeuden säännösten ja periaatteiden yhteensopivuus digitalisoituvan liiketoiminnan muokkaaman talouden kanssa on joutunut rajulle koetukselle. Tällä hetkellä koko maailmaa ravisteleva COVID-19-kriisi on voimistanut digitalisoituvan talouden trendiä, mikä on lisännyt talouden digitalisoitumisesta aiheutuvien verohaasteiden näkyvyyttä sekä vastaavasti korostanut tarvetta niiden ratkaisemiseksi. Tutkielmassa selvitetään oikeusdogmaattista metodia käyttäen voimassa olevan kansainvälisen vero-oikeuden liiketulon verottamista ja valtioiden verotusoikeuksien jakautumista ohjaavien keskeisten säännösten ja periaatteiden sisältö. Saatujen tulosten perusteella tutkielmassa luodaan veropoliittinen kannanotto kansainvälisen vero-oikeuden muutostarpeista ja sen toteutustavoista. Digitalisoituvan talouden kansainväliselle vero-oikeudelle aiheuttamien verohaasteiden tunnistamiseksi tutkielmassa selvitetään, kuinka digitalisaatio on muuttanut perinteistä liiketoimintaa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, kuinka digitalisoituvalle liiketoiminnalle keskeiset ominaispiirteet, kuten liiketoiminnan vahva nojautuminen aineettomalle omaisuudelle sekä datan ja käyttäjien osallistuminen näyttäytyvät osana arvonmuodostusta, ja miksi digitalisoituneet yritykset kykenevät harjoittamaan globaalisti kannattavaa liiketoimintaa samalla välttäen tarpeen lähdevaltioperiaatteen mukaiselle fyysiselle sijoittautumiselle tulojen lähdevaltioihin. Teknologian mahdollistama kyky harjoittaa liiketoimintaa etänä ja digitaalisen liiketoiminnan ominaispiirteet ovat yhdessä johtaneet tilanteeseen, jossa useat valtiot kokevat voimassa olevat, fyysisen läsnäolon käsitteelle rakentuvat, liiketulon verotusoikeutta koskevat säännökset vanhentuneiksi digitalisoituneeseen maailmaan. Samoista syistä monet valtiot mieltävät fyysiseen läsnäoloon perustuvat liiketuloa koskevan verotusoikeuden jakautumista ohjaavat periaatteet soveltumattomiksi digitaalisen liiketoiminnan maailmaan, sillä periaatteiden mukaisen verotusoikeuksien jakautumisen ei katsota toteutuvan oikeudenmukaisella tavalla. Asetetussa kontekstissa tutkielman tarkastelun keskiössä on kansainvälisen yritysverojärjestelmän uudistamiseen tähtäävä kahdelle pilarille rakentuva OECD:n ratkaisuehdotus. Ensimmäisen pilarin tavoitteena on luoda markkinaehtoperiaatteen rinnalle kaavamainen mekanismi, jolla tietty osuus yrityksen residuaalivoitosta allokoidaan markkinavaltioihin verotettavaksi. Tavoitteen saavuttamiseksi ensimmäisen pilarin sisältämä Amount A -malli luo kokonaan uuden verotusoikeuden digitaalisen liiketoiminnan verottamiseksi. Uuteen verotusoikeuteen liittyen olennaisena uudistuksena ehdotuksessa esitellään uuden verotuksellisen liitynnän synnyttävä uusi nexus-sääntö, jonka edellytysten täyttyessä yritykselle muodostuisi verotuksellinen presenssi markkinavaltiossa ilman fyysisen läsnäolon edellytystä kyseisessä valtiossa. Ehdotuksen mukaan verotusoikeuden synnyttävä riittävän vahva liityntä markkinavaltioon syntyisi silloin, kun yrityksellä katsotaan olevan merkittävä ja pysyvä osallistuminen markkinavaltiossa. Toinen pilari pyrkii neljän toisiinsa kytkeytyneen säännön avulla varmistamaan, että globaalisti toimivia monikansallisia suuryrityksiä verotetaan vähintään sovitulla minimitasolla riippumatta, missä valtiossa voiton katsotaan tosiasiallisesti syntyvän. Tutkimustuloksista todettakoon, että OECD:n ehdottama konsensuspohjainen kokonaisratkaisu digitalisoituvan talouden aiheuttamien verohaasteiden ratkaisemiseksi näyttäytyy tällä hetkellä lupaavalta ja suositeltavalta tavalta edetä. Ratkaisuehdotus siirtäisi liiketulon verotusoikeuden painopistettä markkinavaltioihin, mikä samalla vastaa paremmin yrityksen todellisen arvonmuodostuksen sijaintia. Nykytilan säilyttämisen ei katsota olevan vaihtoehto. Konsensuspohjaiselle ratkaisulle vaihtoehtoisen tulevaisuudenkuvan, jossa valtioiden unilateraaliset toimenpiteet lisääntyvät, katsotaan johtavan monimutkaisempaan ja tehottomampaan verojärjestelmään, jossa verotuksen oikeusvarmuuden toteutumisen epävarmuus lisääntyy. Ratkaisuehdotus sisältää kuitenkin vielä useita avoinna olevia kysymyksiä, joiden osalta tulee löytää yhteisymmärrys, mistä johtuen lopullisten vaikutusten arvioimiseksi on syytä odottaa – luvatusti vuoden 2021 puoliväliin mennessä ilmestyvää – OECD:n loppuraporttia.
  • Digitally Conducted Grouping as a Method to Gain Negotiation Leverage 
    Aho, Johannes (2022)
    There has always been an imbalance between a small buyers and professional sellers. Understanding and managing the market ecosystem for ones’ advantage requires resources. Given the larger amounts of resources professional seller parties often possess, especially compared to small buyers, they have the possibility to find out the key elements of prevailing market ecosystem, and correspondingly understand and utilize better the existing options. Hence professional sellers often have the upper hand in trade negotiations and ability to dominate trade related negotiations and terms of trade. There is a demand for a different kind of trading approach that would provide quickly better temporary or permanent bargaining position for small buyers. Small buyers could benefit from a functional, scalable, international, and effective way to access and form legally qualified buyer groups that can gain negotiation leverage and correspondingly discounts that usually only a large buyer organisation can access. Fundamental challenges in grouping parties in order to obtain leverage in trade negotiations culminates in how to first identify and group different parties into buyer groups and then to define the rights and responsibilities between the group members. It becomes evident that technology, such as an online platform, is required to perform such a procedure. The platform is a plug-and-play business model that allows multiple participants (e.g. small buyers and professional sellers) to interact with each other and create and exchange value. This thesis will present core concepts and regulation related to digital grouping of buyers into buyer groups in the EU. With the information obtained, a Buyer Grouping Process Framework, sort of an algorithm, is developed. This Framework provides a way to efficiently group buyers with similar demand, and then to define appropriate legal entity under which buyers can group, conduct bidding, and make desired trade with a leverage and consequently with better terms.
  • Digital Platforms And Competition Law 
    Rajakoski, Néa (2017)
    This study examines digital platforms in the context on EU competition law by conducting an economic and legal analy-sis of the potential competitive concerns that derive from the characteristics of digital platforms and the competitive dynamics thereof. With this in mind, the following research questions can be identified: 1) What are digital platforms? 2) What are the competitive concerns raised in relation to digital platforms? 3) Why is the topic so debated? The methodologic approach of this study has elements of both law and economics and legal dogmatics. The adopted methodology endeavors to address the research questions in a more holistic manner, which is to facilitate the discourse between legal and economic arguments. Structurally, this study is divided into four main chapters. Chapter 2 outlines the legal framework of EU competition law by making necessary observation regarding the primary competition rules in the Treaties and the objectives of competi-tion policy. Chapter 3 sheds light on the economics of data in the context of digital platforms, because it is impossible to understand the debate, whether or not the interplay between user data and market power can be of competitive con-cern, without understanding the factors driving competition among platforms. Chapter 4 provides further insights on the competitive concerns associated with platform competition. Lastly, Chapter 5 addresses the criticism of the above and Chapter 6 includes the conclusions of this study. This study will illustrate that the competitive concerns attributed to platform competition are indeed controversial. Never-theless, the economics of data and the competitive dynamics of platforms seem to merit thee notion that digital markets are subject to market concentration and could under certain circumstances facilitate anticompetitive behavior. As of consequence, the European Commission as the main enforcer of EU competition law should not leave these concerns unaddressed.
  • Diplomatic Assurances in the Cases of Expulsion to Torture : Right or Wrong? 
    Farzamfar, Mehrnoosh (2017)
    In this master’s thesis, I analyse the legality discourse of diplomatic assurances in the cases of expulsion to torture. The reason for this study is that there are controversies in International Human Rights Law surrounding the permissibility of creating and using diplomatic assurances in torture-expulsion cases. The ongoing discussion about the validity of assurances in the cases of expulsion to torture could be divided into two conflicting categories: oppositional approach and optimistic approach. What both approaches have in common is that they argue that there is a pertinent need to evaluate if there are substantial grounds to believe that the returnee would be in danger of being subjected to torture. This evaluation process is known as torture risk assessment, which is inherent within the application of the principle of non-refoulement to torture, as a jus cogens norm of International Law. The jurisprudence of the European Court of Human Rights, in the landmark case of Othman (Abu Qatada) v. the United Kingdom, shows that by creating strong diplomatic assurances, which for example, encompass effective post-return monitoring and enforcement mechanisms, the real risk of torture shall be removed and the individual could be returned safely. This strengthening of diplomatic assurances in the cases of expulsion to torture is a practical response to compensate for the ambiguity inherent in different aspects of the concept of torture. This ambiguity includes uncertainties about what torture is and when and how it might happen. This is the main reason for the need to conduct torture risk assessment and to formulate effective and enforceable assurances in the cases of expulsion to torture. Based on this, assurances should be seen as the manifestation of States’ intent to create binding international obligations in direct connection and with reference to their obligations under the principle of non-refoulement to torture.
  • Directors’ Liability in Finnish Capital Investment Business 
    Hiidenhovi, Miika (2019)
    The thesis concerns issues in relation to director’s liability in Finnish capital investment business and how the Finnish legislation framework governs issues in relation to it. The research shall be carried out especially from the director’s practical point of view and how they should address the business while they are at the office. The thesis also researches the question of why the rules and regulations in relation to directors’ liability are important and what has been the legislator intention behind them. The main research method during the essay shall be jurisprudence. Although the majority of the research shall be done in relation to Finnish legislation, there shall also be references to made EU legislation and therefore the thesis also has a comparative element in it. The thesis shall concern two main types of legal capital investment companies: venture capital and private equity. Thesis shall make necessary references to venture capital and private equity businesses when necessary, but otherwise they are seen as equals. Private equity and venture capital companies were selected to be part of the thesis, because they have adapted a similar structure in their investments and company structures; meaning that the investments are usually carried through a limited partnership, in which the investment are managed by capital investment company which serves as a general partner and the investors the limited partnership as limited partners. The limited liability company aspect of the thesis shall be inspected especially in the light of Companies Act and how the provisions of the Act are affecting the business of capital investing and how the directors of the capital investment companies and investment funds must take account the legislation aspect in their business. Thesis shall also focus on issues in relation management of limited liability companies and limited partnerships from the general legislative point of view. The general examination of the both legal entities is important, as of the detailed structure of the capital investment business which combines two separate legal entities; limited liability company and limited partnership respectively. Hence, it is also important to also establish who shall be considered to be the director, of the capital investment organization and thus bare the liability for potential mismanagements of the capital investing. The directors’ liability in case of limited liability companies shall be examined in the light of duty of care, duty of loyalty and duty to act as defined in Companies Act. In case of limited partnerships, the examination of the directors’ liability shall focus mainly on the duties of general partners as set out in Partnership Act. The issues in relation capital investment also involves specific legislation such Act on Alternative Investment Fund Managers. The specific legislation is mainly based on EU legislation and therefore the research shall compare issues in relation EU national legislation. That been said, the specific legislation has also affected a lot in to the national legislation and how for example the issues in relation investor protection has been taken account. The research shall also take account the penal provision that the national legislation has imposed for mismanagement of the company and investment fund. The conclusion of thesis then was that one underlying principle in all legislation in relation to capital investment business is the fundamental principle of the investor protection that aims to protect the party who has an information disadvantage and have no real power to exercise control over invested capital during the lifespan of capital investment cycle. During the thesis it was established that the legal entity of limited liability company, which separates its owners from the legal entity itself, was created out of necessity to collect outside capital while protecting the investors who would provide such investment but who did not have resources to participate in to day-to-day operations of a company. The same thing can then be argued to be with the rules and regulations in relation to capital investing. Capital investment companies and the investment funds they are operating require outside capital. However, the investors then logically want to protect their investment. Although there can also be contractual obligations in place, it can be still argued that the best form of investor protection is achieved with the legislative frameworks that set out the standards for directors’ liability that they must follow.
  • Direktiivien implementointi ja oikeusvaikutukset : esimerkkinä maksuviivästysdirektiivi 2011/7/EU 
    Ypyä, Antti (2021)
    Tutkielman tarkoituksena on tutkia direktiivien implementointia ja oikeusvaikutuksia maksuviivästysdirektiivin 2011/7/EU valossa. Maksuviivästysdirektiivi on luonteeltaan velkojan hyväksi pakottava vähimmäisdirektiivi, mutta se on saatettu kansallisesti voimaan käyttämällä huomattavissa määrin jo säädettyä tahdonvaltaista kansallista lainsäädäntöä. Tutkielmassa tarkastellaan, mitä vaikutuksia tahdonvaltaisen lainsäädännön käyttämisellä on laintulkinnassa ja miten kansallinen tahdonvaltainen normisto käyttäytyy, kun sitä sovelletaan pakottavien direktiivimääräysten toteuttamiseksi tilanteessa, jossa sääntelyn kohteena on alue, jota kansallisesti on totuttu tulkitsemaan direktiivistä poikkeavalla tavalla. Aineistona tutkielmassa käytetään kansallista lainvalmisteluaineistoa, säädöksiä ja kansallisten tuomioistuinten vielä lainvoimaa vailla olevia ratkaisuja, joita käytetään osoittamaan niitä tulkinnanvaraisuuksia, joita tahdonvaltaisen lainsäädännön käyttäminen aiheuttaa. Keskeisen lähdeaineiston muodostaa Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut ja ratkaisuehdotukset, sekä aihepiiriä käsittelevä oikeuskirjallisuus ja artikkelit. Tutkielman metodi on lainopillinen siltä osin kuin tarkastelun kohteena on lain tulkintaan liittyvät seikat. Tutkielmalla on tämän lisäksi lainsäädäntötutkimuksellinen näkökulma aiheeseen, jolta osin käytetään lainsäädäntötutkimuksellista tutkimustapaa, jossa tarkastelun viitekehykseksi otetaan hyvän lainsäädännön tavoite, jota vastaan käytettyjä lainsäädäntöratkaisuja tarkastellaan. Tutkielmassa havaitaan, että kansallinen maksukulttuuri ja velallisen suojan voimakas perinne hankaloittaa maksuviivästysdirektiivin säännösten hyväksymistä osaksi kotimaista oikeutta. Maksuviivästysdirektiiviä ei lainvoimaa vailla olevaan alempien oikeusasteiden ratkaisukäytäntöön perustuen nähdä sillä tavalla pakottavana, kuin mitä direktiivimääräyksistä ilmenee. Kansallinen tendenssi vaikuttaakin olevan jossain määrin maksuviivästysdirektiivivastaista. Koska direktiivimääräysten täytäntöönpanossa on käytetty tahdonvaltaista sääntelyä, mahdollistaa tämä varsin joustavan laintulkinnan, jollaista direktiivi ei näyttäisi sallivan. Oikeustila on tältä osin epäselvä, kun lainvoimaisia päätöksiä ei vielä ole. Tutkielman johtopäätöksinä esitetään, että eurooppaoikeudellisista pakottavista oikeusohjeista johtuu kansallisen oikeuden mukautuminen maksuviivästysdirektiivin pakottaviin määräyksiin. Kansallista tahdonvaltaista sääntelyä tulee näin ollen tulkita joko siten, että tulkinnan keinoin tahdonvaltaisuus poistetaan taikka tahdonvaltainen direktiivin vastainen kansallinen normi katsotaan kohtuuttomaksi ja siten soveltamiskelvottomaksi yksittäistapauksessa. Yleistäen tahdonvaltaista lainsäädäntöä voidaan tutkielman havaintojen perusteella käyttää myös pakottavien direktiivimääräysten voimaan saattamiseen, mutta tällöin laista olisi löydyttävä selkeä määräys, jolla tahdonvaltaisuutta rajoitetaan silloin, kun tahdonvaltaista säännöstä käytetään pakottavan direktiivimääräyksen soveltamisalalla.
  • Disclosure and delayed disclosure of inside information in the light of the EU Market Abuse Regulation 
    Hellstén, Linda (2015)
    The EU securities market regulation is under a reform. The new Market Abuse Regulation (the MAR) was passed in summer 2014 and it will come into force and replace the current Market Abuse Directive (the MAD) in July 2016. The MAR has been enacted as a regulation and it thus has a direct effect, i.e. it will be directly applicable in all Member States. The MAR will tighten the ongoing disclosure regulation, which means in practice that issuers are required to disclose more information than ever before. Most importantly, the MAR extends the obligation to disclose also to uncertain information relating to future events. Consequently, such a far-reaching disclosure obligation requires correction not to jeopardise issuer interests. Correction is provided by the delayed disclosure provision, the interpretation of which will be the hot question of the EU disclosure regulation in the near future. The delayed disclosure mechanism will serve as a safe harbour to issuers. However, entry to the safe harbour is strictly regulated by three criteria (i.e. legitimate interests of the issuer, misleading the public and confidentiality of the information) which need to be met in order to grant the access to the harbour. The interpretation of the criteria is a dilemma and a solution to it needs to be found to strike an optimal balance between disclosure and delayed disclosure. In other words, there is a conflict of transparency, favoured by investors, and confidentiality, favoured by issuers, and a balance between these conflicting interests is needed. Finding the optimal balance is not only in the interest of issuers and investors but also of the market in general, as disclosure is a key to efficient and well-functioning securities markets. The answer to the dilemma lies in how broadly or narrowly the criteria for delayed disclosure are interpreted, and this thesis thus focuses on searching for the optimal balance by means of interpretation. The thesis concentrates on the following research problems: 1) what is the current status of the disclosure regulation across Europe, 2) on what grounds may an issuer delay the disclosure of inside information, and 3) how should the disclosure and delayed disclosure be balanced i.e. what should the balance be between transparency and confidentiality? Discussing the first question lays the foundation for the thesis. The implementation of MAD in chosen Member States, i.e. Germany, France, the UK, Italy, Finland, Sweden and Denmark, will be discussed in order to map the current status of the disclosure regulation and the challenges that will be faced in the era of the MAR. Discussing the second question includes a thorough analysis of the criteria for delayed disclosure, the interpretation of which is the key to finding the optimal balance for transparency and confidentiality. Again, the practices adopted across Member States will be analysed in order to get an overall picture of the functioning of the delayed disclosure mechanism. Finally, the third question leads to the core of the thesis and to the proposed solution on how the conflict of transparency and confidentiality should be solved and how the disclosure and delayed disclosure should be balanced. The thesis contributes mainly to the EU securities market law, but interfaces to other fields of law, company and criminal law in particular, have also been taken into account. A pluralistic method has been adopted in the thesis and it contains elements from legal dogmatics, law and economics as well as from comparative law. Legal dogmatics is the core, whereas law and economics and comparative law bring perspective to the thesis and diversify the analysis. Further, a market-based interpretation method has been applied, which combines the teleological interpretation method typical for EU law and economic argumentation needed in securities market law. Using the market-based method in interpreting the disclosure regulation is crucial in order to take into consideration the market environment and the purpose of the regulation and to find an optimal balance for disclosure and delayed disclosure.
  • Diskriminering i arbetslivet på grund av familjeförhållanden 
    Axell, Anna-Karin (2017)
    Syftet med denna avhandling är att granska lagstiftningen och rättspraxis gällande diskriminering på grund av familjeförhållande. Avhandlingen utgår ifrån högsta domstolens dom 2015:41, vilken jag valt att kalla Lapin Kansa-målet. Johanna Korhonen utsågs till chefredaktör för tidningen Lapin Kansa i september 2008. En månad senare framkom det att hennes arbetskontrakt hade hävts på grund av förtroendekris som hade uppstått på grund av att Korhonen under flera tillfällen hade ljugit under sin arbetsintervju. Enligt Korhonen handlade den så kallade förtroendekrisen om att VD:n genom en anonym läsare av tidningen hade fått veta att Korhonen lever i ett registrerat partnerskap tillsammans med en annan kvinna. Företaget försökte sopa hela händelsen under mattan genom att erbjuda Korhonen en engångsersättning om 100.000 €, men Korhonen valde att föra saken vidare till domstol för att avgöra om hon blivit diskriminerad på grund av familjeförhållanden. Förutom Korhonens sexuella läggning fick domstolen också ta ställning till om en partners politiska aktivitet faller under definitionen av familjeförhållande. Förutom Lapin Kansa-målet så finns det även ett annat rättsfall där högsta domstolen fått ta ställning till familjebegreppet i samband med straffbar diskriminering på grund av familjeförhållanden. Detta mål har jag valt att kalla fängelsemålet då det var fråga om en tillförordnad fängelsedirektör som enligt åtalet hade blivit föremål för diskriminering på grund av familjeförhållande då hon inte fick sitt visstidskontrakt som fängelsedirektör förlängt. Orsaken var enligt åtalet, precis som i Lapin Kansa-målet en brist på förtroende som hade uppstått i samband med att fängelsedirektören i fråga inte hade upplyft sin chef om att hon sällskapade med en person som för nästan tio år sedan hade varit fånge på ett annat fängelse. Fängelsedirektören och den före detta fången hade sedermera gift sig och deras äktenskap hade upphört med makens död. Domstolens uppgift var att reda ut om ett vanligt förhållande som flickvän och pojkvän uppfyllde definitionen av familjeförhållande. Reglerna om diskriminering har en stark civilrättslig anknytning och diskrimineringsbestämmelser återfinns i ett flertal arbetsrättsliga lagar. Dessa är bl.a. diskrimineringslagen (30.12.2014), lagen om jämställdhet mellan kvinnor och män (8.8.1986/609), arbetsavtalslagen (26.1.2001/55) och i diverse EU-rättsliga direktiv. I denna avhandling kommer jag att redogöra för diskrimineringslagstiftningen i stort, men fokuset ligger på den straffrättsliga delen och hur domstolen skall förhålla sig till när den möts av ett begrepp där straffrätten i sig inte ger en tillräckligt bred bild och tolkningshjälp för begreppet i fråga. I bland annat Lapin Kansa-målet och i andra fall har högsta domstolen konstaterat att domstolen får söka definitionshjälp ur civilrättsliga lagar, men att slutresultatet måste stå i balans med straffrättens särställning med beaktande av bland annat legalitetsprincipen. På grund av knapphändig rättspraxis och väldigt lite litteratur i ämnet så har jag i min avhandling själv hittat på några fiktiva fall i vilka jag anser att strafflagens 47 kapitel 3 § om diskriminering på grund av familjeförhållanden kan tillämpas, eller varför jag anser att paragrafen inte är tillämplig på det fiktiva fallet.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO