Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Autio, Salla"

Sort by: Order: Results:

  • Autio, Salla (2022)
    Arvonlisäverotus on harmonisoitu Euroopan unionissa, mutta tämä arvonlisäverojärjestelmä on kuitenkin altis petoksille. Arvonlisäveropetokset aiheuttavat verovajetta sekä vaikuttavat itse järjestelmän neutraliteettiin. Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) oikeuskäytäntöön perustuva arvonlisäveron vähennysoikeuden epääminen liittyy kiinteästi juuri järjestelmän neutraalisuuden suojeluun ja siinä on kyse arvonlisäverojärjestelmään erottamattomasti kuuluvan vähennysoikeuden menetyksestä. Arvonlisäveron vähennysoikeus voidaan EUT:n oikeuskäytännön perusteella evätä kolmannen osapuolen vastuun perusteella silloin, kun verovelvollinen tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että hän on osa arvonlisäveropetosta, johon tavarantoimittaja tai jokin muu kyseisten tavaroiden tai palvelujen vaihdantaketjun aikaisemman tai myöhemmän vaiheen toimija syyllistyi. Tämä tutkielma keskittyy tutkimaan kolmannen osapuolen vastuuseen perustuvaa arvonlisäveron vähennysoikeuden epäämistä rikosoikeudellisesta näkökulmasta. EU-oikeudellinen arvonlisäveropetos ei ole sama asia kuin kansallisen rikoslain mukainen veropetos, ja rikosoikeudellisen rangaistusvastuun edellytyksien täyttyminen tulee arvioida aina erikseen. Tutkielman tavoitteena onkin vastata kysymykseen siitä, voiko kolmas osapuoli syyllistyä rikoslain 29 luvun 1 §:n mukaiseen veropetokseen, jos hän ilmoittaa arvonlisäveroilmoituksella vähennyksen, joka perustuu todellisiin arvonlisäverollisiin hankintoihin liiketoimintaa varten, mutta verovelvollinen tietää vähennysoikeuteen vedotessaan, että luovutusketjussa on syyllistytty arvonlisäveropetokseen. Kyseessä on lainopillinen tutkimus. Kolmannen osapuolen vastuun osalta tutkielmassa käsitellään rikosoikeudellisen vastuun hyväksyttävyyttä ja erityispiirteitä sekä rikosvastuun edellytyksiä. Tämän jälkeen tutkielmassa käsitellään sitä, milloin kyseessä voisi olla veropetos ja milloin avunanto veropetokseen sekä lyhyesti oikeushenkilön rangaistusvastuuta. Lisäksi tutkielmassa nostetaan esille rikosvastuuseen liittyviä ongelmia erityisesti laillisuusperiaatteen kannalta. Ylätason ongelma tutkimuksessa tiivistyy EU-oikeuden etusijan ja tulkintavaikutuksen sekä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen väliseen suhteeseen. Tutkielmassa tehtyjen havaintojen perusteella arvonlisäveron vähennysoikeuden epäämiseen perustuva kolmannen osapuolen rikosoikeudellinen vastuu on mahdollinen Suomessa. Rangaistusvastuun arviointi on kuitenkin hyvin tapauskohtaista, eikä vero-oikeudellinen vähennysoikeuden epääminen johda – tai saa johtaa – automaattisesti rikosoikeudelliseen vastuuseen. Tekotapoina kyseeseen voi tutkielman perusteella tulla RL 29:1:n ensimmäinen tekotapa väärän tiedon antaminen tai neljäs avoin tekotapa. Erityisesti tahallisuuden näyttäminen voi kolmannen osapuolen rikosvastuun osalta olla haastavaa, eikä rikosvastuu ole täysin ongelmaton myöskään laillisuusperiaatteen näkökulmasta.
  • Autio, Salla (2016)
    Tutkielman tavoitteena on tarkastella urheilijan persoonallisuuselementtien luvatonta käyttöä markkinoinnissa kansallisessa oikeusjärjestelmässä. Persoonallisuuselementeillä tarkoitetaan tutkielmassa yhdistetysti kuvaa, nimeä sekä goodwill-arvoa. Urheilijaan yhdistettävän positiivisen mielikuvan takia yritykset haluavat jatkuvasta hyödyntää urheilijan persoonallisuuselementtejä markkinoinnissaan, mikä korostaa urheilijan persoonallisuuselementtien kaupallisen käytön suojelun tarvetta. Tarkastelu ulotetaan täten erityisesti tilainteisiin, joissa urheilija ei ole luovuttanut persoonallisuuselementtiensä käyttöoikeuksia, ja yritys pyrkii markkinoinnissaan hyödyntämään luvatta urheilijaan yhdistettävää positiivista mielikuvaa. Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan persoonallisuuselementtien oikeudellista suojaa ja niitä oikeusnormeja, joiden nojalla voidaan kieltää persoonallisuuselementtien luvaton markkinointikäyttö. Urheilijan persoonallisuuselementtejä voidaan yleisesti suojata markkinointiyhteydessä pääsääntöisesti tavaramerkkilain, lain sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa perusteella sekä kansallisessa oikeuskäytännössä muodostuneen vakiintuneen oikeussäännön nojalla, joka kieltää henkilön kuvan tai nimen luvattoman markkinointikäytön. Lisäksi ICC:n markkinointisäännöt kieltävät nimenomaisesti toisen kuvan tai maineen hyväksikäytön markkinoinnissa. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti lakia sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa sekä kuvan ja nimen markkinointikäyttöä koskevaa vakiintunutta oikeussääntöä ja toisessa luvussa tutkitaankin lähemmin näiden normien perusteella asetettuja suojan edellytyksiä. Persoonallisuuselementtien suojan ulottuvuuden kannalta on relevanttia lisäksi tarkastella luvattomasta käytöstä aiheutuvia seuraamuksia omana lukunaan. Lopuksi tarkastellaan persoonallisuuselementtien kaupallisen käytön suojan riittävyyttä urheilijan kannalta. Läpi tutkielman käytetään vertailtavana oikeuslähteenä Ruotsin lakia nimen ja kuvan käytöstä mainonnasta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, ettei urheilija saa kansallisen lain nojalla erityistä suojaa persoonallisuuselementtiensä luvatonta markkinointikäyttöä vastaan, mutta suoja on johdettavissa eri oikeusnormeista. Oikeustila jättää kuitenkin aukkoja ja oikeussuojan tehokkuus on paljolti riippuvainen siitä, mihin oikeusnormiin vedotaan suojan aikaansaamiseksi. Oikeustilan epäselvyys antaa aihetta pohtia, olisiko Suomeen mahdollista säätää Ruotsin oikeustilaa vastaavasti erityinen laki henkilön imagon suojaamisesta markkinointiyhteydessä.