Browsing by Subject "Yritysvastuu"

Yritysten yhteiskunnallinen asema on murroksessa. Olemme vähitellen siirtymässä puhtaasta voiton maksimoinnista kohti mallia, jossa yrityksillä katsotaan olevan voiton maksimoinnin ohella jonkinasteinen vastuu yritystoiminnan sosiaalisista, taloudellisista ja ympäristöllisistä vaikutuksista. Tätä vastuuta voidaan kutsua yritysvastuuksi. Yritysvastuu on perinteisesti ollut melko vapaaehtoista ja sääntelemätöntä, mutta viime vuosina sitä on alettu yhä enenevässä määrin sääntelemään oikeudellisesti sitovin säännöksin. Yhtenä esimerkkinä yritysvastuun sääntelystä voidaan mainita Ranskassa vuonna 2017 säädetty loi sur la devoir de vigilance, jonka tarkoituksena on saada yritykset tunnistamaan ja hallinnoimaan arvoketjuissaan ilmeneviä ympäristö- ja ihmisoikeusriskejä. Loi sur la devoir de vigilance asettaa tietyt kriteerit täyttäville yrityksille kokonaisvaltaisen velvollisuuden noudattaa asianmukaista huolellisuutta yritystoiminnan negatiivisten ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutusten selvittämiseksi ja ehkäisemiseksi. Tätä velvollisuutta voidaan kutsua huolellisuusvelvoitteeksi. Huolellisuusvelvoitteen noudattamisen tehostamiseksi yrityksille on asetettu vahingonkorvausvastuu niistä vahingoista, jotka olisivat olleet vältettävissä huolellisuusvelvoitteen asianmukaisella noudattamisella. Vastaavanlainen lainsäädäntöehdotus on parhaillaan valmisteltavana Euroopan komissiossa, joten aiheeseen liittyvälle oikeuspoliittiselle tutkimukselle on tarvetta juuri tällä hetkellä. Pyrin tutkielmassani tarkastelemaan huolellisuusvelvoitteen noudattamisen tehostamiseksi liitettävää vahingonkorvausvastuuta yhtäältä sen mahdollisen preventiivisen vaikutuksen ja toisaalta vahingonkärsijöiden oikeuksiin pääsyn näkökulmasta. Tavoitteena on tutkia vahingonkorvausvastuuta keinona edistää yritysvastuuseen liittyvän sääntelyn tavoitteita, joita ovat esimerkiksi ympäristö- ja ihmisoikeusloukkausten vähentäminen sekä vahingonkärsijöiden asianmukainen kompensointi. Nostan tutkielmassani esille useita vahingonkorvausvastuun elementtejä, jotka voivat oikeustaloustieteen valossa potentiaalisesti edistää preventiivistä vaikutusta negatiivisten ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutusten suhteen. Preventiivisen vaikutuksen tehostamiseksi lainsäätäjän tulisi kiinnittää huomiota esimerkiksi vahingonkorvausvastuun laajuuteen, todistustaakkaan sekä mahdolliseen vastuunrajoitukseen, jonka perusteella yrityksillä olisi mahdollisuus vapautua korvausvastuusta, mikäli yritykset pystyvät osoittamaan, että ne ovat noudattaneet kaikkea asiaankuuluvaa huolellisuutta välttääkseen vahingon aiheutumisen. Huolellisuusvelvoitteen noudattamisen tehostamiseksi säädettävän vahingonkorvausvastuun osalta on myös korostettava mahdollisia esteitä vahingonkärsijöiden oikeuksiin pääsylle, sillä nämä esteet pahimmassa tapauksessa vesittävät lainsäädännön tavoitteiden asianmukaisen toteutumisen. Nostan tutkielmassani esille erityisesti näyttötaakkaan liittyvät kysymykset, oikeudenkäyntikulut sekä kansainvälisen yksityisoikeuden lainvalintasäännöt. Tutkielmani keskeisenä johtopäätöksenä on se, että huolellisuusvelvoitteen noudattamisen tehostamiseksi säädettävällä vahingonkorvausvastuulla on paljon potentiaalia yritystoiminnasta aiheutuvien negatiivisten ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutusten vähentämiseksi sekä vahingonkärsijöiden kompensaation edistämiseksi. Lainsäätäjän olisi kuitenkin hyvä kiinnittää huomiota tutkielmassani esille nostettuihin seikkoihin, jotta lainsäädännön tavoitteiden toteutuminen voitaisiin varmistaa mahdollisimman hyvin.

Vastuullisuus on ollut yksi keskeisistä yritystoimintaan vaikuttavista teemoista viime vuosina. Samalla kun yhteiskunnan ja sidosryhmien odotukset yritysten vastuullisuudelle ovat kasvaneet, yritysvastuun sääntely on myös kiristynyt. Yritysvastuuseen kohdistuukin suuri määrä alati muuttuvaa ja kehittyvää monitasoista sääntelyä. Yritysvastuun yhtenä ulottuvuutena on yritysten sosiaalisen vastuu, jonka perustana on puolestaan odotus siitä, että yritys kunnioittaa kansainvälisesti tunnustettuja ihmis- ja työoikeuksia. Niin kutsuttu huolellisuusvelvoite (due diligence) on yrityksille työkalu toteuttaa yritysvastuuta ja siihen sisältyvää ihmisoikeusvastuutansa käytännössä. Huolellisuusvelvoite on perinteisesti pohjautunut kansainväliseen ei-sitovaan sääntelyyn sekä yrityselämän itsesääntelyyn, mutta trendinä viime vuosina on ollut oikeudellisesti sitovan eli niin kutsutun pakollisen huolellisuusvelvoitteen (mandatory due diligence) säätäminen eri EU-maissa ja muualla maailmassa. Myös EU:ssa valmistellaan parhaillaan huolellisuusvelvoitteeseen tähtäävää lainsäädäntöä: komissio julkaisi direktiiviehdotuksensa yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta helmikuussa 2022. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella edellä kuvattua kehittyvää ja oikeudellistuvaa yritysvastuuta, yritysten ihmisoikeusvastuuta erityisesti työoikeuksien kontekstissa sekä huolellisuusvelvoitteen sisältöä. Tutkielmassa kuvataan yritysvastuun kehitystä yleisellä tasolla sekä käydään läpi ja systematisoidaan yritysvastuun sääntelyympäristöä mukaan lukien kansainvälinen, EU-, kansallinen sekä itsesääntelytaso. Kehyksen avulla luodaan ymmärrystä yritysvastuusta oikeudellisena ilmiönä. Tämän jälkeen tutkielmassa tarkastellaan yritysvastuuseen sisältyvää ihmisoikeusvastuu-ulottuvuutta. Tässä yhteydessä tarkastellaan mitä kansainväliset ihmis- ja työoikeudet ovat, miten yritystoiminta liittyy ja voi vaikuttaa niihin, sekä millaisia odotuksia yrityksiin kohdistuu niiden huomioimiseksi. Lopuksi tutkielmassa käsitellään huolellisuusvelvoitetta, joka toisinaan näyttäytyy melko abstraktina ja jäsentymättömänä käsitteenä. Siten sen määrittelyllä ja tulkinnalla on keskeinen merkitys yrityksille, kun nämä toteuttavat ihmisoikeusvastuutaan. Parhaassa tapauksessa huolellisuusvelvoite voi toimia tehokkaana työkaluna, jonka avulla yritys voi pyrkiä varmistamaan, että sen omissa toiminnoissa sekä tuotantoketjuissa työskennellään eettistä tarkastelua kestävissä työolosuhteissa.

Tutkielman tarkoituksena on tarkastella yritysvastuun oikeudellistumista niin yleisesti ilmiönä kuin myös esimerkin kautta, käyttäen Euroopan komission ehdotusta yritysvastuudirektiiviksi ilmiön konkreettisena ilmentymänä. Tutkielma pyrkii valottamaan sitä, mitä yritysvastuun oikeudellistuminen ilmiönä tarkoittaa ja miten se näkyy yritysten oikeudellisessa toimintakehikossa. Tavoitteena on ilmiön esittelyn lisäksi tarkastella sitä, miten yritysvastuun oikeudellistuminen istuu tiettyihin osakeyhtiöoikeudellisiin periaatteisiin ja vahingonkorvausvastuun muodostumiseen suomalaisessa osakeyhtiö- ja velvoiteoikeudessa. Tutkielmassa havaitaan, että oikeudellistuvan yritysvastuun ja perinteisen osakeyhtiöoikeudellinen ajattelun voidaan nähdä olevan konfliktissa keskenään ja esitellään sitä, mitkä ovat ne tekijät, miksi yritysvastuun oikeudellisten piirteiden ei tällaisenaan nähdä istuvan suomalaiseen osakeyhtiöoikeudelliseen ajatteluun. Tutkielmassa on myös otettu kantaa siihen, miten konfliktia perinteisen osayhtiöoikeudellisen vastuukäsityksen ja yritysvastuuoikeudellisten näkökulmien välillä voitaisiin pystyä häivyttämään. Osakeyhtiöoikeudellinen vastuun samastus voi tutkielman näkökulmasta toimia edellä esitellyn konfliktin vähentämisessä ja lähentää näitä kahta eriävää vastuukäsitystä keskenään.