Browsing by Subject "juridinen henkilö"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2023)Tekoälyt kehittyvät alati kiihtyvällä tahdilla pystyen suoriutumaan jatkuvasti toinen toistaan haastavammista ja monimutkaisemmista tehtävistä. Tekoälyjen nopealla kehityksellä on epäilemättä valtavaa potentiaalia hyödyttää yhteiskuntaa monin tavoin, mutta se tuo mukanaan myös erilaisia käytännön riskejä ja oikeudellisia haasteita. Nämä haasteet liittyvät muun muassa tekoälyn toiminnasta aiheutuviin vahinkoihin ja niihin liittyviin vastuukysymyksiin sekä mahdollisuuteen mielekkäästi ja merkityksellisesti rankaista tekoälyä. Lainsäädännön laahatessa tekoälyjen kehityksen perässä onkin syytä pyrkiä mahdollisimman nopeasti löytämään ratkaisuja tekoälyjen asettamiin oikeudellisiin ongelmiin. Euroopan unionin oikeudellisten asioiden valiokunta julkaisi vuonna 2017 päätöslauselman, jossa komissiota kehotetaan tutkimaan, analysoimaan ja harkitsemaan, muiden oikeudellisten ratkaisujen ohella, erityisen oikeudellisen aseman, sähköisen henkilöyden, myöntämistä vähintään pisimmälle kehitetyille autonomisille roboteille. Ajatus on kuitenkin saanut osakseen mainittavan määrän kritiikkiä, eikä aiheeseen liittyen sittemmin juurikaan ole edistetty lainsäädäntöhankkeita. Tutkielmassa tarkastellaan joitakin valikoituja tekoälyjen kehityksen asettamia oikeudellisia ongelmia sekä selvitetään yhtäältä voitaisiinko – ja toisaalta tulisiko – näitä ongelmia ratkaista suomalla ainakin joillekin tekoälyjärjestelmille jonkinlainen juridisen henkilön status. Syvällisemmin tarkasteltavia oikeudellisia ongelmia ovat tekoälyn aiheuttamista vahingoista koituva korvausvastuu ja rikosvastuu, sekä korvausvastuuseen liittyen myös tekoälyn potentiaali omistusoikeuteen. Vahingonkorvaus- ja rikosvastuuseen liittyvien kysymysten tarkastelussa käytetään tukena autonomisiin ajoneuvoihin liittyvää sääntelyä ja sen mahdollisia kehitystarpeita. Tutkielma on ensisijaisesti oikeusteoreettinen, mutta siinä on tarpeen vaatiessa myös lainopillisia elementtejä. Tutkielman keskiössä ovat tulevaisuuden oikeustilaan liittyvät normatiiviset kysymykset sekä de lege ferenda -tyyppiset kannanotot, vaikka juridisen henkilöyden määritelmän osalta tutkielmassa on vivahteita myös analyyttisesta oikeusteoriasta. Juridista henkilöyttä lähestytään tutkielmassa ryväskäsitteenä perinteisen oikeuskelpoisuuteen sidotun määritelmän sijasta. Keskeisimpänä ongelmana tekoälyjärjestelmän vahingonkorvausvastuuseen asettamisessa nostetaan esille tekoälyn omistusoikeuden potentiaaliset ihmisten hyvinvointia vähentävät vaikutukset tekoälyjärjestelmien haaliessa rajallisia resursseja varallisuuspiiriinsä. Rikosoikeudellisen rankaisemisen osalta suurimpana ongelmana mainitaan tekoälyjärjestelmien oletettava kykenemättömyys kärsiä rangaistuksesta, mikä puolestaan uhkaa johtaa retribuutiokatoon yhteiskunnassa ja edelleen oikeusjärjestelmän legitimiteetin heikkenemiseen. Tätä ongelmaa on erittäin haastava ratkaista muutoin kuin ohjelmoimalla oikeusjärjestelmän sisältämät oikeusnormit tekoälyn koodiin. Tämän ratkaisun saavuttamisen aikataulun arvioiminen on tosin hyvin haastavaa. Potentiaalisina ratkaisuehdotuksina korvausoikeudellisiin ongelmiin ehdotetaan muun muassa rajoitetun omistusoikeuden myöntämistä sähköisille henkilöille sekä erilaisia vakuutus- ja korvausjärjestelmiä. Lopulta suositeltaviin lainsäädäntöratkaisuihin vaikuttaa kuitenkin kaikkein eniten ihmiskeskeinen näkökulma, eli kokonaisarvio sähköisen henkilöyden oletettavasti tuottamista positiivisista ja negatiivisista vaikutuksista yhteiskunnalle ja ihmisten hyvinvoinnille.
-
(2023)Tutkielman tarkoituksena on selvittää luonnon oikeuksien teoreettisia mahdollisuuksia. Luonnon oikeuksia lähestytään kahden maailmalla käytössä olevien mallien – luonnon perusoikeussubjektiuden ja juridisen henkilöyden mallin – kautta. Tutkielman tutkimuskysymys on, voiko luonto olla oikeussubjekti tai juridinen henkilö. Tutkimuskysymykseen vastaaminen aloitetaan tarkastelemalla sitä mitä oikeudet ovat ja miten luonnon oikeudet voidaan teoriassa ymmärtää. Oikeuksien käsitettä tarkastellaan hohfeldin analyysin sekä intressi- ja tahtoteorioiden kautta. Luonnon oikeuksiin liittyen päädytään lopputulokseen, jonka mukaan luonnon oikeuksia on tarkoituksenmukaisinta ymmärtää hohfeldiläisten intressiteorioiden mukaisina odotusoikeuksina. Luonnon oikeuksia punnittaessa tulee arvioitavaksi myös luonnon moraalinen asema ja erityisesti se, onko luonnolla itseisarvoa ja ihmisistä irrallisia intressejä. Itseisarvon osalta määritellään ja analysoidaan itseisarvon käsitettä sekä pohditaan luonnon itseisarvoa valitun itseisarvon määritelmän valossa. Intressien osalta vastataan kysymyksiin voiko luonnolla olla intressejä ja voimmeko saada näitä intressejä selville. Tutkielmassa tehdään johtopäätös, jonka mukaan luonnolla voi olla sekä itseisarvoa että ihmisistä erillisiä intressejä. Luonnon oikeuksien toteuttamisen vaihtoehtoisia malleja lähestytään vallitsevan suppean oikeus-subjektikäsityksen sekä Visa Kurjen esittämän juridisen henkilöyden teorian kautta. Suppea oikeussubjektikäsitys todetaan kuitenkin harhaanjohtavaksi tavaksi määritellä oikeussubjektiutta ja tästä syystä sen yhteensopivuutta luonnon perusoikeussubjektiuden tai juridisen henkilöyden kanssa ei pidetä ratkaisevana tekijänä näiden mallien teoreettisen mahdollisuuden kannalta. Kurjen esittämä teoria juridisestä henkilöydestä ja oikeussubjektiudesta nähdään tarkoituksenmukaisempana tapana määritellä oikeussubjektius. Kurjen teorian valossa tehdään johtopäätös, jonka mukaan luonto voi teoreettisesta näkökulmasta olla perusoikeussubjekti, mutta ei juridinen henkilö. Lopuksi siirrytään tarkastelemaan luonnon perusoikeussubjektiuden mallia kotimaisen oikeusjärjestelmän näkökulmasta. Suomessa ei toistaiseksi ole käyty kattavaa keskustelua luonnon oikeuksista yleisellä tasolla, eikä varsinkaan perusoikeussubjektiuden osalta. Tutkielmassa tarkastellaan mitä luonnon perusoikeussubjektius merkitsisi Suomessa ja mitä potentiaalisia vaikutuksia luonnon perusoikeussubjektiudella voisi olla.
Now showing items 1-2 of 2