Browsing by Subject "lajiliitto"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2023)Urheilun eurooppalaisen organisoitumistavan elimellinen piirre on järjestäytyminen yhden lajikohtaisen liiton alaisuuteen. Tällöin lajiliitto saattaa tarjota urheilijalle ainoat puitteet taloudellisesti mielekkääseen urheilutoimintaan. Kilpailevan organisaation puuttuminen ja urheilijan riippuvuus lajiliitosta antaa lajiliitoille vahvan neuvotteluvoiman, jolloin ne voivat asettaa kilpailutoimintaan osallistumisen edellytykseksi urheilijan suostumisen sponsoriyhteistyön rajoituksiin. Tutkimuksessa arvioidaan lajiliittojen yksilöurheilijoille asettamia sponsoriyhteistyön rajoituksia EU-kilpailuoikeuden näkökulmasta. Siinä hahmotellaan relevanttien markkinoiden määrittämistä sponsoritoiminnassa ja arvioidaan, voiko menettelyä pitää kilpailun kannalta hyväksyttävänä ja mitkä tekijät vaikuttavat arvioon. Metodi on lainopillinen. Urheilu tarjoaa houkuttelevan markkinointialustan, mutta sponsoreilla voi olla runsaasti vaihtoehtoisiakin kanavia mainostaa hyödykkeitään. Tietyissä yhteyksissä urheiluyhteyksissä tapahtuvalle mainonnalle ei kuitenkaan ole mielekästä korvaavaa kanavaa, jolloin urheilijoille asetetut rajoitukset voivat vaikuttaa merkittävästi markkinointimahdollisuuksien tarjoamista koskevaan kilpailutilanteeseen. Vaikka rajoitusten luonne on taloudellinen, tutkimuksessa puolletaan ensisijaista tukeutumista unionin tuomioistuimen Meca-Medina -ratkaisusta ilmenevään harkintarakenteeseen, jonka puitteissa voidaan arvioida ei-taloudellisten päämäärien tavoittelun hyväksyttävyyttä suhteessa kilpailun rajoittumiseen SEUT 101(1) artiklan sisällä. Lajiliittojen varainhankinnasta saamia tuloja kanavoidaan urheiluyhteisöön, millä voidaan saavuttaa merkityksellisiä yhteiskunnallisia ja urheilullisia hyötyjä. Tutkielmassa pohditaan kyseisen harkintarakenteen puitteissa erilaisten mainostamisrajoitusten ja niiden rikkomisen varalta asetettujen sanktioiden hyväksyttävyyttä huomioiden myös urheilua koskevia erityisiä tekijöitä. Rajoituksia on mahdollista arvioida myös tehokkuuspuolustuksen yhteydessä, joskin tällöin edellytyksenä on kyky kuvata saavutettavat hyödyt taloudellisina.
-
(2023)Tutkielman tarkoituksena on pohtia eurooppalaisen urheilumallin Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen (SEUT) 165 artiklaan perustuvaa yhteiskunnallista ja poliittista ulottuvuutta kilpailuoikeudellisen ratkaisukäytännön valossa. Eurooppalaiselle urheilumallille tyypillinen pyramidimalli perustuu kansainvälisten ja kansallisten lajiliittojen vahvaan asemaan. Tässä asemassa lajiliitot hoitavat sekä sääntely- että organisointitehtäviä, joista jälkimmäiseen liittyvät olennaisena osana myös kaupalliset tehtävät, mikä johtaa erinäisiin eturistiriitoihin ja toiminnan keskittymiseen urheilutapahtumien järjestämistä koskevilla markkinoilla. Tämän lisäksi lajiliitoilla on käytössä sääntöjä, joissa edellytetään lajiliiton etukäteishyväksyntää kilpailevalle toiminnalle tai estetään urheilijoiden tai joukkueiden osallistuminen tällaiseen kilpailevaan toimintaan. Edellä mainitut ovat johtaneet tilanteisiin, joissa kilpailuoikeuden keskeinen tavoite tehokkaan kilpailun säilyttämisestä sisämarkkinoilla ei pääse toteutumaan. Tutkielmassa pyritään ensinnäkin hahmottamaan, miten urheilun asema on muotoutunut Euroopan unionissa sen kaupallistumisen ja sitä kautta tapahtuneen oikeudellistumisen myötä. Tähän liittyy olennaisesti Lissabonin sopimuksen myötä 1.12.2009 voimaan tullut SEUT 165 artikla, joka antoi Euroopan unionille nimenomaisen toimivallan urheilua koskevissa asioissa. SEUT 165 artiklan mukaan unioni vaikuttaa Euroopan urheilun edistämiseen ja pyrkii toiminnallaan kehittämään urheilun eurooppalaista ulottuvuutta. Artiklan käytännön merkitys urheilua koskevissa asioissa on ollut oikeuskirjallisuuden näkökulmasta pitkään epäselvä. Toiseksi tutkielmassa pyritään systematisoimaan unionin ratkaisukäytännön valossa, miten lajiliittojen toimintaa on arvioitu SEUT 101 ja 102 artiklojen näkökulmasta. Keskeiseen asemaan nousevat Kansainvälistä luisteluliittoa sekä Kansainvälistä jalkapalloliittoa (FIFA) ja Euroopan jalkapalloliittoa (UEFA) koskevat asiat (C-124/21 P ja C-333/21), joissa annettiin julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset joulukuussa 2022. Kyseisissä ratkaisuehdotuksissa todetaan, että niissä käsitellään kysymyksiä, joka ovat erittäin tärkeitä lajiliittojen olemassaolon kannalta. Tutkielmassa pyritään tämän jälkeen muodostamaan käsitys siitä, millä perustein mahdollinen kilpailunrajoitus urheilutapahtumien järjestämistä koskevilla markkinoilla voidaan sallia ja kuinka pitkälle eurooppalaisen urheilumallin suojelu voidaan viedä kilpailuoikeuden keskeisten tavoitteiden kustannuksella. Lopulta tutkielmassa pyritään muodostamaan käsitys siitä, millainen vaikutus tällä ratkaisukäytännöllä on mahdollisesti niin eurooppalaisen urheilumallin tulevaisuudelle kuin myös urheilutapahtumien järjestämistä koskeville markkinoille. Tutkielmassa pohditaan lisäksi eri näkökulmista sitä, onko erityisesti julkisasiamies Rantosin FIFAa ja UEFAa koskevassa ratkaisuehdotuksessa ottama linja oikea ja tarkoituksenmukainen eurooppalaisen urheilumallin suojelun kannalta. Vastaus tähän kysymykseen ei ole yksiselitteinen, mutta SEUT 165 artiklalla on tässä arvioinnissa keskeinen asema, sillä kyseisessä artiklassa tunnustetaan perustuslain tasolla urheilun eurooppalainen malli.
-
(2022)Viime vuosien yhteiskunnalliset muutokset ja kansanliikkeet, kuten “MeToo” -ilmiö jotka ovat koskeneet yksilöiden oikeussuojan turvaamista eri tilanteissa ovat nostaneet esiin eettisen, vastuullisen ja oikeudellisesti kestävän toiminnan edistämisen myös urheilussa. Urheilun osalta pinnalle on noussut erityisesti valmentajien epäeettinen toiminta ja sen vaikutukset urheilijoihin ja urheilun maineeseen. Tutkielman lähtökohtana on käsitellä urheiluseuraan työsuhteessa olevan valmentajan epäeettistä toimintaa ja sen vaikutuksia urheilun eri intressitahoihin eli valmentajaan, urheiluseuroihin, lajiliittoihin ja Olympiakomiteaan. Valmentajan epäeettistä toimintaa tarkastellaan erityisesti nykyisen vakavia eettisiä rikkomuksia koskevan säännöstön, urheilun itsesääntelyn, voimassaolevan lainsäädännön, aiheeseen liittyvän oikeuskirjallisuuden sekä lajiliittojen omien kurinpitoelinten ja urheilun oikeusturvalautakunnan ratkaisukäytännön valossa. Tutkielmassa käsitellään yleisesti suomalaisen urheilun kurinpitojärjestelmän rakennetta sekä erityisesti vakavia epäeettisiä rikkomuksia koskevaa kurinpitojärjestelmää. Tutkimusaineisto pohjautuu pääosin oikeuskirjallisuuteen ja urheilun oikeuskäytäntöön sekä lajiliittojen, Olympiakomitean ja SUEK:en julkaisemaan materiaaliin ja sääntöihin. Tutkielman metodi on lainoppi, sillä tavoitteena on tulkita ja systematisoida niitä urheilun itsesääntelynormeja sekä lainsäädäntöä, jotka käsittelevät valmentajan epäeettistä toimintaa ja urheilun eri intressitahojen asemaa tähän liittyen. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että vakavia eettisiä rikkomuksia urheilussa koskeva kurinpitojärjestelmä on urheilun eettisen ja vastuullisen kehityksen kannalta olennainen lisä urheilun kurinpitojärjestelmään. Tutkielmassa kuitenkin pohditaan myös sitä, miten varmistetaan se, että urheilun eri intressitahojen oikeusturva erityisesti valmentajien osalta toteutuu nykyisen kurinpitojärjestelmän soveltamisessa. Lisäksi huomioidaan se, että nykyisestä säännöstöstä huolimatta epäeettiseen toiminnan alaan kuuluvien tekojen tarkkarajainen määrittely on edelleen jatkuva prosessi, johon vaikuttaa urheilun sisäisten muutosten lisäksi myös ympäröivän yhteiskunnan kehittyminen.
Now showing items 1-3 of 3