Browsing by Subject "urheilun kurinpito"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2024)Urheiluympäristössä kielenkäyttö on usein poikkeuksellisen värikästä. Viime aikoina niin kotimaisessa kuin kansainvälisessäkin mediassa on noussut esiin urheiluun ja sananvapauteen liittyviä ongelmatilanteita. Urheilukilpailut ovat tapahtumina ainutlaatuisia, sillä sen lisäksi, että urheilijat kilpailevat keskenään, myös katsojat jakautuvat usein eri joukkueiden tai osallistujien kannattajaksi. Tämä urheilulle tyypillinen vastakkainasettelu vaikuttaa myös erilaisten ilmaisujen luonteeseen. Monissa urheilulajeissa onkin tyypillistä pyrkiä vaikuttamaan kilpailun lopputulokseen niin ”omaa” joukkuetta kannattamalla kuin kilpailevia tahoja häiritsemällä. Etenkin korkeamman tasoiset urheilukilpailut herättävät myös vilkasta keskustelua ja erisuuntaisia mielipiteitä, joita ilmaistaan myös erilaisilla alustoilla, kuten sosiaalisessa mediassa. Perinteisesti sananvapautta on rajoitettu muun ohessa rikosoikeudellisella kunnianloukkaussäännöksellä, jonka voidaan katsoa sallivan tavanomaista laajemman sananvapauden käytön urheilun piirissä. Tutkielmassa käsitellään myös muita rikosoikeuden asettamia sananvapauden rajoituksia. Myös urheiluoikeudessa keskeisessä asemassa olevalla yhdistysautonomialla on tärkeärooli sananvapautta tarkasteltaessa. Yleisesti sananvapauden aineelliset rajoitukset löytyvät lähinnä rikoslaista (39/1889), mutta yhdistysautonomia antaa urheilujärjestöille mahdollisuuden rajoittaa sananvapautta myös urheilun itsesääntelyyn perustuen. Tällöin sananvapauden rajat ylittäviä ilmaisuja saatetaan tutkia useiden eri tahojen toimesta, jolloin samoista rikkomuksista voi seurata niin kurinpitoseuraamus kuin rikosoikeudellinenkin rangaistus. Yhdenvertaisuuslakia sekä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettua lakia koskevissa asioissa toimivalta voi olla edellä mainittujen lisäksi myös näitä lakeja valvovilla viranomaisilla. Siten urheilun vakavien eettisten rikkomusten tilanteissa voi syntyä ongelmia sen suhteen, mikä taho on toimivaltainen käsittelemään asian ja miten toinen ratkaisu tulee mahdollisesti huomioida myöhemmässä päätöksenteossa. Tähän liittyy keskeisesti myös erilaiset toimivaltuudet tapausten tutkinnassa, mikä puolestaan vaikuttaa eri tahojen mahdollisuuksiin selvittää todellinen tapahtumainkulku käsiteltävänä olevissa asioissa. Tutkielmassa käsitellään niin itsesääntelyn asettamia sananvapauden rajoituksia kuin päällekkäisen toimivallan tilanteita. Urheilujärjestöjen asema yksityisinä toimijoina vaikuttaa lisäksi perusoikeuksien tarkasteluun. Perinteisesti perusoikeuksilla on katsottu olevan tärkeämpi rooli yksilöiden suojaamisessa julkisen vallan käytöltä eli niin kutsutussa vertikaalisuhteessa. Moderni perusoikeusajattelu kuitenkin yhä enenevässä määrin korostaa perusoikeuksien suojan merkitystä myös yksityisten toimijoiden välillä eli horisontaalisuhteessa. Urheilutoiminnan organisointi pyramidimallin mukaisesti korostaa edelleen horisontaalivaikutuksen tärkeyttä urheilijoiden aseman parantamiseksi. Urheilujärjestöillä on sääntelymonopoli, jossa perusoikeuksien toteutumista ei juuri seurata. Siitä huolimatta, että urheilijat teoriassa vapaaehtoisesti sitoutuvat noudattamaan itsesääntelyä, käytännössä vaihtoehtoa ei kuitenkaan useimmiten ole, mikäli haluaa osallistua kilpailutoimintaan edes jollain tasolla. Sinänsä pyramidimalli on todettu toimivaksi ratkaisuksi urheilun organisoinnissa, mutta sen voidaan katsoa heikentävän merkittävästi urheilijoiden perusoikeussuojaa ilman tehokasta itsesääntelyn laillisuuden valvontaa.
-
(2022)Viime vuosien yhteiskunnalliset muutokset ja kansanliikkeet, kuten “MeToo” -ilmiö jotka ovat koskeneet yksilöiden oikeussuojan turvaamista eri tilanteissa ovat nostaneet esiin eettisen, vastuullisen ja oikeudellisesti kestävän toiminnan edistämisen myös urheilussa. Urheilun osalta pinnalle on noussut erityisesti valmentajien epäeettinen toiminta ja sen vaikutukset urheilijoihin ja urheilun maineeseen. Tutkielman lähtökohtana on käsitellä urheiluseuraan työsuhteessa olevan valmentajan epäeettistä toimintaa ja sen vaikutuksia urheilun eri intressitahoihin eli valmentajaan, urheiluseuroihin, lajiliittoihin ja Olympiakomiteaan. Valmentajan epäeettistä toimintaa tarkastellaan erityisesti nykyisen vakavia eettisiä rikkomuksia koskevan säännöstön, urheilun itsesääntelyn, voimassaolevan lainsäädännön, aiheeseen liittyvän oikeuskirjallisuuden sekä lajiliittojen omien kurinpitoelinten ja urheilun oikeusturvalautakunnan ratkaisukäytännön valossa. Tutkielmassa käsitellään yleisesti suomalaisen urheilun kurinpitojärjestelmän rakennetta sekä erityisesti vakavia epäeettisiä rikkomuksia koskevaa kurinpitojärjestelmää. Tutkimusaineisto pohjautuu pääosin oikeuskirjallisuuteen ja urheilun oikeuskäytäntöön sekä lajiliittojen, Olympiakomitean ja SUEK:en julkaisemaan materiaaliin ja sääntöihin. Tutkielman metodi on lainoppi, sillä tavoitteena on tulkita ja systematisoida niitä urheilun itsesääntelynormeja sekä lainsäädäntöä, jotka käsittelevät valmentajan epäeettistä toimintaa ja urheilun eri intressitahojen asemaa tähän liittyen. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että vakavia eettisiä rikkomuksia urheilussa koskeva kurinpitojärjestelmä on urheilun eettisen ja vastuullisen kehityksen kannalta olennainen lisä urheilun kurinpitojärjestelmään. Tutkielmassa kuitenkin pohditaan myös sitä, miten varmistetaan se, että urheilun eri intressitahojen oikeusturva erityisesti valmentajien osalta toteutuu nykyisen kurinpitojärjestelmän soveltamisessa. Lisäksi huomioidaan se, että nykyisestä säännöstöstä huolimatta epäeettiseen toiminnan alaan kuuluvien tekojen tarkkarajainen määrittely on edelleen jatkuva prosessi, johon vaikuttaa urheilun sisäisten muutosten lisäksi myös ympäröivän yhteiskunnan kehittyminen.
-
(2022)Lasten asema urheilussa on puhututtanut julkisessa keskustelussa ja aiheeseen on kiinnitetty lisääntyvissä määrin huomiota urheiluorganisaatioiden sekä muiden tahojen toimesta. Erilaiset urheilun eettisten periaatteiden rikkomiseen liittyvät tapaukset ovat nousseet huomion keskipisteeksi. Tapauksissa on pääsääntöisesti ollut kyse valmentajien ja näihin rinnastettavissa olevien henkilöiden kyseenalaisista toimintatavoista. Julkitulleiden nimenomaisesti lasten oikeudellista asemaa koskevien kurinpitotapausten myötä on aiheellista katsoa, miten lapsen oikeusturva toteutuu urheilun kurinpitojärjestelmässä ja miten urheilun kurinpito suhtautuu mainitun kaltaisiin tapauksiin. Urheilun kurinpidon järjestäminen tapahtuu lähtökohtaisesti urheiluorganisaatioiden itsesääntelyn puitteissa yhdistymisvapautta ja yhdistysautonomiaa käyttäen. Perus- ja ihmisoikeuksien perustavanlaatuisten vaikutusten vuoksi urheilu on muun yhteiskunnan kanssa vuorovaikutteisessa suhteessa kuitenkin omaksunut joitakin oikeusturvan toteutumiseksi oleellisia elementtejä muualta oikeusjärjestyksestä. Tutkielmassa pyritään havainnollistamaan, miten sekä perustuslailla että lapsen oikeuksien sopimuksen kautta turvattu lapsen erityinen asema näyttäytyy urheilun sisällä. Tarkemmin selvennetään, miten lasten asema määrittyy suomalaisten urheiluorganisaatioiden säännöissä sekä miten nykyiset kurinpito-menettelyt toteuttavat lapsen oikeusturvaa. Samalla pohditaan tarkoituksenmukaisinta keinoa turvata lapsen oikeudet urheilun kurinpidossa systeemitasolla.
Now showing items 1-3 of 3