Browsing by Title

Tässä maisterintutkielmassa tutkin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappeja ja heidän henkilöbrändiensä rakentumista Instagram-tarinoissa. Tutkimuskysymykseni on, miten papin henkilöbrändi rakentuu Instagram-tarinoissa. Menetelmällisesti tutkimus on aineistolähtöinen ja keskittyy kuuden papin Instagram-tarinoiden analysointiin viikon ajalta. Tarinoita kertyi kaikkiaan 74 kappaletta ja aineisto paljastaa laajan kirjon henkilöbrändin rakentamisessa käytettyjä sisältöjä työstä, vapaa-ajasta sekä näiden välistä. Tutkimuksessa olennaista on tehdä ero papin henkilön ja henkilöbrändin välillä. Pappi henkilönä on elävän maailman ihminen, kun taas henkilöbrändi on representaatio, somehahmo, jossa valinnat julkaistavista sisällöistä tekee pappi itse. Tutkimustulosten mukaan papit esittävät sisällöissään elämää, arkea ja työtä monipuolisesti. Sisältöihin kuuluu työn lisäksi perhe-elämän asioita, harrastuksia sekä yleistä pohdintaa elämästä, myös arvosävytteisesti. Vaikka papit jakavat Instagramissa runsaasti omia mielipiteitään, voimakkaat kannanotot uskonnollisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin ovat harvinaisia. Sisällöt keskittyvät usein enemmän arjen hetkiin kuin saarnaamiseen. Pappi ei siis sosiaalisessa mediassa juurikaan julista evankeliumia, vaan työtä käsitellään useimmiten arkisemman kuvaston kautta. Visuaalisesti papin ammatti korostuu selfiekuvissa ja kirkkotilojen kuvauksissa. Tutkimustuloksia peilataan kolmiportaiseen henkilöbränditeorian, jossa henkilöbrändi muodostuu henkilökohtaisista ominaisuuksista, erottautumiskyvystä ja vaikutuksesta kohderyhmään. Henkilökohtaiset ominaisuudet korostuvat työarjen esittelyssä, kun taas erottautuminen ilmenee erityisesti sisällöissä, jotka yhdistävät työtä ja vapaa-aikaa, julistavat evankeliumia tai ottavat kantaa. Tutkimus tarjoaa näkemyksen siihen, kuinka digitaalinen media ja henkilöbrändäys yhtyvät uskonnollisessa kontekstissa. Tämä tutkimus heijastaa laajempaa trendiä, jossa uskonnolliset johtajat ja instituutiot hyödyntävät digitaalisia alustoja yhteydenpitoon ja vuorovaikutukseen yleisönsä kanssa. Havaitut henkilöbrändin luomisen dynamiikat antavat ymmärtää, että sosiaalinen media on mahdollistanut moniulotteisemman vuoropuhelun pappien somehahmon ja heidän seuraajiensa välillä. Tämä voi vaikuttaa positiivisesti kirkon näkyvyyteen ja yhteisön sitoutumiseen, samalla kun se tarjoaa papeille alustan oman identiteettinsä ja arvojensa ilmaisemiseen ja representaatioon. Tutkimus osoittaa, miten digitaalinen henkilöbrändäys ja uskonnollinen viestintä voivat lomittua, ja tarjoaa näin ollen arvokkaita oivalluksia sekä uskonnollisille yhteisöille että digitaalisen viestinnän ammattilaisille.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Reddit-keskustelupalstan kommentteja liittyen muslimiyhteisössä tapahtuvaan hengelliseen väkivaltaan ja sitä, muuttavatko aineiston pohjalta muodostetut teemat ymmärrystä hengellisestä väkivallasta, jonka tutkimus ja määritelmät ovat syntyneet pääosin kristillisissä konteksteissa. Teemojen tarkoituksena on valottaa tutkimuskysymysten kannalta merkityksellisiä asioita. Tutkimusaineisto koostuu Reddit-keskustelupalstalta talvella 2022-2023 kerätystä 30 kommenttista, joissa muslimi tai entinen muslimi kirjoittaa hengellisen väkivallan kokemuksistaan. Aineistoa kuvataan ja järjestellään Braunin ja Clarken (2006) mukaisen temaattisen analyysimenetelmän avulla. Aiempi kirjallisuus, eli se mitä hengellisestä väkivallasta jo tiedetään, ohjaa tutkimusprosessia. Aiempi kirjallisuus hengellisestä väkivallasta auttaa aineiston tulkinnassa. Analyysimenetelmän avulla aineistosta muodostettiin kolme hengellisen väkivallan kokemukseen liittyvää teemaa. Teemat ovat ”vanhemmat hengellisen väkivallan tekijöinä”, ”islam kontrolloimisen oikeuttajana” ja ”hengellisen väkivallan syvät vaikutukset”. Teemojen perusteella kommenttien kirjoittajien kokemus hengellisestä väkivallasta islamissa on hyvin samankaltaista kuin mitä aiemmassa tutkimuksessa on tullut ilmi. Esimerkiksi hengellisen väkivallan seuraukset ovat hyvin samankaltaisia riippumatta uskonnollisesta kontekstista. Tässä aineistossa kuitenkin jotkin hengellisen väkivallan ulottuvuudet korostuivat enemmän kuin miten niitä on aiemmassa kirjallisuudessa käsitelty. Aiemmissa tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota esimerkiksi enemmän institutionaaliseen hengelliseen väkivaltaan ja vähemmän on kiinnitetty huomiota esimerkiksi vanhempien tekemään hengelliseen väkivaltaan. Hengellisellä väkivallalla on merkittävät seuraukset, ja jo pelkästään tästä syystä, tutkimus hengellisestä väkivallasta on tärkeää.

Pariisissa 13. marraskuuta 2015 tapahtui seitsemän terrori-iskun sarja, jossa uhriluku nousi 129 henkeen ja loukkaantuneita oli noin 352. Terrori-isku sai paljon mediahuomiota osakseen ja sen takana oli terroristijärjestö ISIS (The Islamic State of Iraq and Syria). Keskustelu eri sosiaalisen median kanavissa oli vilkasta iskujen jälkeen. Tämä Pro gradu –tutkielma keskittyy terrori-iskun jälkeiseen keskusteluun ja ihmisten ensireaktioihin Twitterissä. Koska aikaisempaa tutkimusta tämän tyyppisen kriisin ensireaktioista on hyvin rajallisesti, data, jota tässä tutkielmassa käsitellään, rajoittuu tviitteihin, jotka lähetettiin neljän päivän sisällä iskuista. Tutkimuksen tavoitteena oli mallintaa millaisia ensireaktioita ihmisillä oli Islamin nimeen tehtyjen terroristi-iskujen jälkeen, mitkä teemat tviiteissä nousivat esiin, mihin tarkoitukseen Twitteriä käytettiin ja minkälainen rooli uskonnolla oli ihmisten järkeistämisprosessissa (sense-making). Tämän tutkielman tutkimusstrategiana on tapaustutkimus. Data kerättiin Twitteristä Pulsar nimisellä työkalulla. Datan rajaamiseksi käytettiin aihetunnisteita #parisattack, #parisshooting ja #paristerror sekä ajallista ja kieleen liittyvää rajaamista. Tiedon analysoinnin metodina käytettiin sisältöanalyysia. Tutkimuksen perusteella, Twitteriä käytettiin laajasti Pariisin terrori-iskujen jälkeen ja tiedon jakamisen tarve korostui Twitterin ensireaktioissa. Muita syitä tviittaamiseen olivat mielipiteiden jakaminen tai hallitsevan tunteen ilmaiseminen. Uskonto esiintyi suhteellisen pienessä osassa tviittejä. Nämä löydökset tukevat aikaisempaa tutkimusta tiedon saamisen tärkeydestä alkuvaiheessa kriisitilanteen tapahduttua, ja siten selittää pientä uskontoa käsittelevien tviittien osuutta. Kun dataa tarkasteltiin vain uskontoaiheisten tviittien osalta, mielipiteiden osuus korostui. Suuri osa näistä tviiteistä pyrki edistämään rauhanomaista yhteisymmärrystä (concensus) pääviesteinään se, että Muslimeja, Islamia tai uskontoa ei ole syyttäminen terrori-iskuista. Toisaalta noin neljännes tviiteistä piti edellä mainittuja syyllisenä iskuihin ja pyrkivät aiheuttamaan vastakkainasettelua (confrontation). Nämä löydökset viittaavat siihen, että uskonto jakoi mielipiteitä ja siitä etsittiin syitä terrori-iskuihin. Tämän tutkimuksen mukaan uskonto oli osa ihmisten järkeistämisprosessia uskontoaiheisten tviittien pienestä lukumäärästä huolimatta.

Tässä tutkielmassa tutkin evankelis-luterilaisen kirkon julkaisemaa Rakkauden talossa -podcastia. Podcastissa perheneuvoja Jari Kekäle kertoo ajatuksistaan parisuhteisiin liittyen. Podcastissa parisuhteista puhutaan metaforien ja kielikuvien avulla. Kahden ihmisen välistä parisuhdetta verrataan podcastissa asuttavaksi tarkoitettuun taloon. Podcastissa kerrotaan asuttavaksi tarkoitettujen talojen erilaisista järjestelmistä, joilla on vaikutusta talon asuttavuudelle. Järjestelmien toimimattomuuden seurauksena talo voi muuttua asumiskelvottomaksi. Podcastissa esitetään, että parisuhteissa on erilaisia järjestelmiä, joiden toimimattomuudesta seuraa ongelmia parisuhteelle. Tutkin, miten podcastissa käsiteltiin parisuhteessa esiintyvää riitelyä ja ristiriitoja. Analysoin aineistoa aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysissa käytin apuna teemoittelua. Aineiston sisältämien kielikuvien vuoksi täydensin tutkimusta metaforatutkimuksella. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsittelen kirkon tarjoaman perheneuvonnan keskeisiä toimintaperiaatteita, parisuhteita suomalaisessa kulttuurissa, evankelis-luterilaisia näkemyksiä parisuhteista sekä riitelemistä ja riitojen esiintymistä parisuhteissa. Tuloksissa on kolme erilaista teemaa, joiden kautta aineistossa käsiteltiin riitelyä. Teemat ovat riidan aiheuttajat, ihmisen toiminta riitatilanteissa ja keinot, joiden avulla kommunikoiminen on mahdollista muuttaa rakentavammaksi. Merkittävämpiä riidan aiheuttajia aineistossa olivat määrittämättömät ristiriidat, kommunikoinnin ongelmat ja kommunikointi sietoikkunan ulkopuolella. Riitatilanteissa ihmisen toiminnassa yhdistyivät hermoston ja tietoisen toiminnan tekemä yhteistyö, mutta järjestelmät toimivat itsenäisesti. Rakentavamman kommunikaation keinoista aineistossa esiintymiskertojen perusteella yleisimpiä olivat puolison kanssa keskusteleminen, oman toiminnan reflektoiminen ja anteeksiantaminen.

The material I analyze for my master's thesis is a teaching manual used by the Mormons (the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints), called "Duties and Blessings of the Priesthood". This work includes numerous lesson plans, each one with a separate topic. The manual is intended especially for teaches, but can also be used for individual study. The main target of my research is to find out how men and their bodies are constructed in the manual. Prescriptive texts together with narrative stories and illustrations create a multifaceted picture of Mormon notions of masculinity and corporeality. I approach my research material from a constructivist perspective. I build my interpretative reading upon Critical Discourse Analysis. I am especially interested in how the manual interprets and understands connections between gender, embodiment and religion. I understand gender in Judith Butler's terms, as a performance of styled and repeated gestures. Some of the discussions I raise in my work draw upon the disciplines of Critical Men's Studies and Sociology of Religion. In Mormonism, gender is thought to be an elementary part of human ontology. It is an eternal trait inherited from God the Father (and God the Mother). The place of men in Mormon cosmology is determined by their double role as patriarchs, fathers and priests. The main objective of mortal life is to gain salvation together with one's family. The personal goal of a Mormon man is to one day become a god. Patriarchs are responsible for the spiritual and material well-being of their family. The head of a household should be gentle and loving, but still an unconditional authority. In the manual, a Mormon man is depicted as a successor of mythical and exemplary men of sacred history. The perfect and sinless body of Jesus Christ serves as an ideal for the male body. Mormon masculinity is also defined by priesthood - the holy power of God - which is given to practically all male Mormons. Through the priesthood, a Mormon man serves as the governor of God on Earth. The Mormon priest has the authority to bind the immanent and the transcendent worlds together with gestures, poses and motions performed with his body. In Mormonism, the body also symbolizes a temple or a space where the sacred meets the profane. Because the priesthood borne by a man is holy, he has to treat his body accordingly. The body is valuable in itself, without it one cannot be saved. Men are forbidden of polluting their bodies by using stimulants or by having sexual relations out of wedlock. A priesthood holder must uphold healthy habits, dress neatly, and conduct himself in a temperate manner. He must also be outgoing and attentive. The manual suggests that a man's goodness or wickedness can be perceived from his external appearance. The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints is a hierarchical and man-led organisation. The ideals of gender and corporeality are set by a homogenous priesthood leadership that consists mainly of white heterosexual American men. The larger Mormon community can control individual men by sanctioning. Growing as a Mormon man happens under the guidance of one's reference group.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Paul Tillichin käsitystä ahdistuksesta. Tutkimusmetodi on systemaattinen analyysi. Lähdeaineistona toimii erityisesti Tillichin Amerikan kaudella syntynyt tuotanto, mutta mukana on myös muutamia saksankielisiä tekstejä. Tutkielman päälähteitä ovat Courage to be ja Systematic Theology I-II. Tutkielma jakautuu kolmeen päälukuun, joissa ensimmäisessä kartoitetaan Tillichin teologian peruskäsitteitä oleminen, Jumala, ei-oleminen, essenssi ja eksistenssi. Toisessa pääluvussa käsitellään ahdistusta ontologisena käsitteenä. Liikkeelle lähdetään ei-olemisen uhkasta, itse-affirmaatiosta ja rohkeudesta, josta siirrytään ahdistuksen ja pelon käsitteelliseen erotteluun ja edelleen jatketaan eksistentiaalisen ahdistuksen kolmeen eri lajiin: kohtalon ja kuoleman ahdistukseen, merkityksettömyyden ja tyhjyyden ahdistukseen sekä syyllisyyden ja tuomionalaisuuden ahdistukseen. Tämän jälkeen tarkastellaan lyhyesti epätoivoa, joka seuraa käsittelemättömästä eksistentiaalisesta ahdistuksesta. Luvun lopuksi tutustutaan vielä essentiaalisen ahdistuksen käsityksen. Viimeisessä pääluvussa ahdistusta tarkastellaan psykologisen merkityksen näkökulmasta, ja selvitetään, mitä Tillich tarkoittaa patologisella ahdistuksella ja sen lajeilla. Viimeiseksi luodaan katsaus psykologiseen tutkimukseen, jota on tehty Tillichin eksistentiaalisen ahdistuskäsityksen pohjalta. Tutkimuksessa esitetään, että Tillichin ahdistuskäsitys voidaan jakaa ontologiseen ja psykologiseen käsitykseen. Tavoitteena on myös selvittää yleisesti Tillichin käsitystä ahdistuksesta. Keskiössä on luonnollisesti eksistentiaalinen ahdistus, josta Tillich näkee tarpeelliseksi kirjoittaa paljon. Koska ahdistukseen liittyy olemisen ja ei-olemisen, kuin myös essenssi ja eksistenssin välinen suhde, on ollut tarpeellista selvittää myös nämä käsitteet ja niiden taustat Tillichin ajattelussa. Itsessään ne avaavat paljon etenkin eksistentiaalisen ahdistuksen merkitystä. Tutkimuksessa on varmistunut se käsitys, että Tillichille ahdistus on suorassa suhteessa ihmisen rajallisuuden kanssa, sillä ahdistus on tietoisuutta rajallisuudesta eli ei-olemisen läsnäolosta. Tästä seuraa se, että koska Tillichin mukaan ihmisen rajallisuus on essentiaalista, on myös ahdistuksen oltava essentiaalista. Kuitenkin, koska eksistenssi on vääristymää ja ihmisen eroa Jumalasta, eksistenssin alaisena rajallisuus ja tätä kautta ahdistus ovat saaneet ristiriitaisen elementin. Essentiaalisena ahdistus on luotua hyvää ja ei siksi itsessään pahaa, mutta eksistenssissä se on kokemusta ei-olemisen uhkasta ja ajaa ihmistä kohti epätoivon tilaa, jossa ei-oleminen koetaan voittoisana. Tämä voitto on kuitenkin vain näennäistä, sillä oleminen-itse eli Jumala on läsnä myös siellä, missä hitunenkin olemista on vielä jäljellä. Nykyajan tehokkuutta korostavassa ympäristössä ihminen tarvitsee kokemuksen siitä, että hän saa olla rajallinen. Kuten tutkimuksessa käytetty psykologinen tutkimus Paul Tillich's theory of existential anxiety: A preliminary conceptual and empirical examination esittää, eksistentiaalinen ahdistus on universaali ilmiö ja se on usein kytköksissä kliinisiin masennuksen ja ahdistuksen oireisiin. Tillichin eksistentiaalisen ahdistuksen käsitys on osoitettu siten hyväksyttäväksi jopa psykologian tieteenalan piirissä. Täten eksistentiaalisen ja patologisen, ja siten ontologisen ja psykologisen ahdistuksen välinen raja on häilyvä. Tarvetta syvemmälle, erityisesti eksistentiaalisen ahdistuksen tutkimukselle on, sillä tämä voi auttaa paremmin ymmärtämään ihmisten kokemaa olemassaolon ahdistusta ja siihen liittyvää ihmisen emotionaalista toimintaa.

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella saamelais- ja inarilaisnuorten luontosuhdetta. Heidän luontosuhdetta verrataan ideaaliin saamelaisperinteiseen eeppiseen runoteokseen. Tutkimuskysymyksenä on, näkyvätkö runoteoksen saamelaisihanteet ja -normit inarilaisnuorten luontosuhteessa? Peilautuuko nuorten saamelaisten luontosuhde kansaneepoksen kautta? Onko nuorten saamelaisten luontosuhteessa yhä mukana perinteistä porosaamelaista elämäntapaa? Tutkimuksen kohteena on inarilais- ja saamelaisnuoret ja saamelaisperinteinen runoteos. Aineistona käytetään viittä eri haastattelua Inarissa, nuorten kirjoituskilpailun kirjoituksia liittyen tulevaisuuteen Saamenmaassa ja Nils Aslak Valkeapään runoteosta Aurinko, isäni. Tutkimuksessa haastatellaan neljää 13-vuotiasta saamelaista Inarin yläasteella ja yhtä 17-vuotiasta opiskelijaa. Kaikkia näitä aineistoja tarkastellaan laadullista sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tarkastelussa käytetään teemajaottelua, jonka avulla myös haastatteluun liittyvät kysymykset etenevät. Kaikkia aineistoja tarkastellaan teemojen mukaisesti. Teemat on jaoteltu neljään eri aihepiiriin. Ensimmäisenä teemana on luonto ja luontoon liittyvä syklinen vuodenkierto. Toisena teema-aiheena on saamelainen maailmankuva ja henkinen yhteys luontoon. Kolmantena aiheena on luonnon inhimillistäminen ja saamelaiseen maailmankuvaan liittyvät uskomusolennot, kuten seidat, saivat, maahiset ja staalot. Neljäntenä teemana on luontoon liittyvät eläimet ja niihin liittyvät enteet ja merkit. Teemoja hyödynnetään kaikissa kolmessa aineistossa sekä haastattelukysymyksissä että nuorten kirjoituksissa ja eeppisessä runokokoelmassa, missä tarkastellaan molempia teoksia teemojen mukaisessa järjestyksessä. Tutkimusten perusteella voidaan johtaa seuraavia päätelmiä: Nuorten saamelaisten luontosuhteesta löytyy samankaltaisuutta verrattuna ideaaliin saamelaisperinteiseen runoteokseen. Vaikka moderniin aikaan kuuluu lineaarinen aikakäsitys, on luonnon syklinen vuodenkierto mukana nuorten irtautuessa arjesta. Nuorten henkinen yhteys luontoon ilmenee vapauden ja kiireettömyyden tunteena. Heillä on käytännönläheinen suhde luontoon, missä kotona opituilla käytännön neuvoilla ja kunnioituksella luontoa kohtaan on merkitystä.

Tarkastelen tutkielmassa pelastusta kokemuksena. Käytän aineistona Tampereen hiippakunnan alueen pappien, lehtoreiden ja diakonian virassa olevien pelastustarinoita. Tampereen hiippakunta keräsi pelastustarinat syyskuun 2022 synodaalikokoukseen, jonka aiheena oli pelastus. Tutkielma on laadullinen. Analysoin aineistoa, joka koostuu 19 pelastustarinasta, aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Vastaan kahteen tutkimuskysymykseen: minkälaisista tekijöistä kokemus pelastuksesta koostuu ja minkälainen merkitys pelastuksella kokemuksena on pastoraaliteologian kannalta. Havaintoja aineistosta tulkitsen viitekehyksen avulla, joka muodostuu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pelastusopista, aikaisemman pelastusta koskevan tutkimuksen tuloksista, pastoraaliteologian toivon teorioiden malleista sekä kokemuksen ja eletyn uskonnon lähtökohdista. Tutkielman tulosten mukaan pelastuskokemus liittyy ennen kaikkea jo tässä elämässä koettuun. Pelastustarinoiden analyysin perusteella pelastus on konkreettista, muun muassa kuolemalta, haitalliselta tunne-elämältä, huonoista ihmissuhteista ja uskonnollisista pakoista pelastumista. Analyysin tulokset kertovat myös, että eri elämäntilanteissa pelastajaksi on koettu Jumalan lisäksi myös ihminen tai hengellinen toiminta. Vain harvassa pelastustarinassa tuodaan esiin pelastuminen kadotukselta. Tutkielman tulosten kannalta on siis merkittävää, että pelastusta koetaan tämän elämän vaihtelevissa tilanteissa, vaikka perinteisesti pelastus on nähty iankaikkisuuskysymyksenä. Tämä tekee pelastuksesta merkittävän tutkimuskohteen pastoraaliteologian alalla. Tulosten mukaan kokemus pelastuksesta on vahvistava tekijä muun muassa elämän kriiseistä selviämisessä, myönteisen spiritualiteetin vahvistamisessa, oman itsen ja tasapainon löytämisessä sekä tulevaisuuden toivon heräämisessä. Olisi tärkeää, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko painottaisi avaraa käsitystä pelastuksesta, sillä se tukee elämän kriiseissä, kannattelee hyvinä aikoina ja vastaa hengelliseen etsintään. Tällöin se myös vahvistaa uskonnon merkityksellisyyden kokemusta.

Tässä tutkielmassani selvitän, millaista oli Per Anders Nutin saarnatoiminta vuosina 1848– 1898. Selvitän, missä Nutti saarnasi, millainen hänen saarnatyylinsä oli sekä millaista hänen sanomansa oli. Tutkimuksen lähteinä käytän Aatu Laitisen muistelmia Muistoja Lapin kristillisyydestä, Hjalmar Westesonin kirjaa Lapin profeetan oppilaita, Väinö Havaksen kirjaa Laestadiolaisuuden historia pääpiirteissään, SKS:n arkistossa olevan Paulaharjun kokoelman muistitietoja sekä lestadiolaisen herätysliikkeen piirissä julkaistuja lehtiä Sanomia Siionista, Röster från Sion, Armonsanoma, Huutavan ääni ja Kolkuttaja. Tutkielma etenee siten, että tutkimustehtävälukua seuraa luku, jossa esitellään Nutin saarnatoiminnan taustalla vaikuttaneet asiat. Tätä seuraa luku, jossa selvitetään paikkakunnat, joissa Nutti saarnasi. Viimeisessä pääluvussa selvitän Nutin sanoman. Kyseinen luku sisältää myös Nutin saarnatoiminnan tyylistä kertovan osion. Per Anders Nutti (1825–1898) oli lestadiolainen, saamelainen saarnaaja ja katekeetta. Nutti vei lestadiolaisuuden Norjan Lyngeniin vuonna 1848. Lyngenissä Nutti kulki vuosittain poronhoito- ja markkinamatkoillaan. Nutti saarnasi Lyngenissä usein matkojensa yhteydessä. Elämänsä viimeisinä vuosina Nutti kävi saarnaamassa Norjassa suuremmallakin alueella. Tällöin saarnamatkat ulottuivat jopa Varanginvuonon rannalla olevaan Vesisaareen asti. Siellä Nutti kävi kolme kertaa. Kotiseurakunnassaan Kaaresuvannossa Nutti toimi katekeettana vuodesta 1863 alkaen. Katekeetan tehtävien hoidon yhteydessä Nutti lienee saarnannut jonkin verran. Muuten Ruotsissa tapahtunut saarnatoiminta rajoittui suomen- ja saamenkieliselle alueelle. Suomessa Nutti saarnasi lähinnä Kaaresuvannon naapuriseurakunnissa. Viimeisellä saarnamatkallaan Nutti tosin saarnasi etelämpänäkin, aina Ylivieskassa asti. Nutti korosti sanomassaan rukousta ja pyhitystä sekä pelastusta Kristuksen antaman hyvitysuhrin vuoksi. Yksi Nutin kuulija muisteli Nutin saarnanneen hyvitysuhriin liittyen: ”Jumalan piti saaha lihhaa ennenkun se saattoi siunata ihmisen. Jesus piti uhriksi antaa.” Nutin sanomasta löytyi joitain yhtäläisyyksiä Svebiliuksen katekismuksen kanssa. Nutin oma elämä tuki muistitiedon perusteella hänen sanomaansa. Monissa lähteissä Nutin kerrottiin pyrkineen hyvään käytökseen ja runsaaseen hartauden harjoitukseen. Rukouksen kerrottiin olleen hänen elämässään keskeisessä asemassa. Muistitietojen perusteella Nutti rukoili miltei jatkuvasti. Nutin saarnoista voidaan sanoa, että ne olivat huomattavan pitkiä. Nutin saarnat kestivät muistiperinteen mukaan jopa 4–5 tuntia ja mahdollisesti jopa pitempäänkin. Nutti tapasi saarnata selittäen Raamattua pikkuhiljaa jae jakeelta. Nutin saarnat eivät usein synnyttäneet herätysliikkeelle tyypillisiä liikutuksia. Eräs muistitieto kuvasi Nutin saarnaamista: ”Ei Pieti kovasti huutanut, vakaisesti vain puhui.”

Tässä tutkielmassa tarkastellaan The Pope Video-verkkosivulla julkaistuja paavi Franciscuksen kuukausittaisia rukouksia aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin sekä sitä, miten rukoukset ilmentävät verkossa toteutuvaa uskontoa. Tutkielman tutkimuskysymyksenä on ”Mitä ja minkälaisia aiheita perheistä sekä perhesuhteista rukouksissa kuvataan ja miten rukoukset ilmentävät verkossa toteutuvaa uskontoa?” ja tutkielman aineisto koostuu 2016–2022 välisenä aikana julkaistuista rukouksista, jotka käsittelevät perhettä ja perhesuhteita. Tämän lisäksi aineistossa on rukouksia, jotka käsittelevät naisten asemaa yhteiskunnassa ja kirkossa, ja nämä rukoukset on valittu aineistoon sen vuoksi, että naiset voidaan nähdä oleellisena osana kristillistä perhekäsitystä. Verkossa toteutuvaa uskontoa rukouksissa tarkastellaan The Pope Video-verkkoympäristön luoman henkilökohtaisen ja julkisen tilan kautta, sekä tarkastellen sitä, miten yksilö voi harjoittaa omaa uskonnollisuuttaan ja hengellisyyttään tässä verkkoympäristössä tutkielman teoreettisen viitekehyksen, digitaalisen uskonnon ja verkossa toteutuvan uskonnon näkökulmista. Tutkielman aineisto koostuu 15 rukouksesta ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla aineistosta on pystytty erottelemaan kolme teemaa, jotka muodostavat tutkielman analyysiluvut. Analyysiluvuissa käsitellään yhteiskunnan ja kirkon roolia perheiden tukemisessa, yhteiskunnan ja kirkon roolia naisten kohtaamissa haasteissa sekä yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden merkitystä tulevaisuudelle. Tutkimustuloksissa aineistosta nousi esiin yhteiskunnan perheille tarjoaman avun ja tuen puutteellisuus ja ongelmallisuus sekä poliittisen päätöksen teon vaikutukset perheiden hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Perheyhteisön, kirkon ja yhteiskunnan keskinäinen suhde nähdään välttämättömänä hyvinvoinnin edellytyksenä haastavista olosuhteista selviytymisessä sekä lasten turvallisen kasvuympäristön luomisessa. Naisten asemaa ja roolia yhteiskunnassa ja kirkossa tarkasteltaessa tuloksista käy ilmi, että paavi Franciscus ei ota rukouksissa selkeästi kantaa naisten aseman parantamiseen kirkossa ja seurakunnassa, mutta puhuttaessa naisten yhteiskunnallisen aseman parantamisesta ja naisten yhteiskunnallisen integraation edistämisestä ja tukemisesta, kommentoi hän asiaa käytännöntasolla. Tutkimustulokset myös osoittavat perheiden ja perhesuhteiden monimuotoisuuden yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden näkökulmasta sekä yhteiskunnan vastuun perheiden hyvinvoinnin edistäjänä.