Browsing by study line "Education"
Now showing items 41-60 of 96
-
(2024)Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella Rachel Turnerin Parenting for Faith - menetelmän lapsen jumalasuhteen tukemiseen tarkoitettuja toimintamalleja. Parenting Faith on Iso-Britanniassa anglikaanisessa kirkon piirissä työskentelevän Rachel Turnerin kehittämä kodin uskontokasvatusmenetelmä, jonka keskeisenä tavoitteena on lapsen jumalasuhteen tukeminen. Menetelmä on suunnattu kristityille vanhemmille yli kirkkokuntarajojen. Tutkimuksessa analysoitiin Parenting Children for a Life of Faith: Helping children meet and know God -teoksen sisältämiä kasvatusohjeita aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuksen taustassa tarkastellaan lapsen jumalasuhdetta, spiritualiteettia, kristillistä kasvatusta, kotikasvatusta, vanhemman roolia uskontokasvattajana sekä uskontokasvatuksen käytännön sovelluksia. Lisäksi esittelen tutkimusaiheen kannalta relevantteja tutkimuksia. Tutkimuksen analyyseissä Parenting for Faith -menetelmästä nousi esille neljä lapsen jumalasuhteen tukemista koskevaa kasvatuksellista pääteemaa: 1) uskon eläminen todeksi kodin arjessa 2) myönteisen keskustelu- ja tunneilmapiirin luominen 3) lapsen yksilöllinen tukeminen ja 4) opettaminen. Menetelmän toimintamalleissa korostui lapsilähtöinen kasvatustyyli, jossa vanhemmalla on keskeinen rooli lapsen jumalasuhteen mallintajana. Erityisesti perheen jaetulla rukouselämällä on keskeinen rooli uskonnollisten sisältöjen ja käytäntöjen välittämisessä. Lisäksi metodi kannustaa vanhempaa avoimen keskustelukulttuurin edistämiseen sekä luovien työtapojen käyttämiseen osana kodin uskontokasvatusta. Jatkotutkimuksen kannalta olisi hyödyllistä selvittää, miten Parenting for Faith -menetelmä on otettu vastaan suomalaisissa perheissä, miten sitä sovelletaan käytännössä ja millaisia vaikutuksia sillä on lasten uskonnollisuuteen ja hyvinvointiin pidemmällä aikavälillä.
-
(2020)Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli vastata tutkimuskysymykseen, millaiseen liturgiajumalanpalvelukseen osallistumiseen Helsingin ortodoksisen seurakunnan katekumeenikurssin 2018–2019 luento-opetus kasvattaa. Tutkimusaineiston muodostivat Helsingin ortodoksisen seurakunnan Sound Cloud -nimisessä musiikin suoratoistopalvelussa julkaisemista luentonauhoitteista poimitut liturgiajumalanpalvelukseen liittyvät sisällöt. Tutkimus toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Nostin analyysiyksiköistä neljä liturgiajumalanpalvelukseen osallistumisen ulottuvuutta. Liitin teemoittelemiini analyysiyksiköihin ortodoksisesta jumalanpalveluskirjallisuudesta ammentamiani lisäselityksiä ja omia pohdintoja. Lopuksi muodostin tulkinnoistani synteesin. Tutkimuksen taustaluvuissa esitellään katekumeeniopetuksen tavoitteita ja sisältöjä sekä varhaisessa kirkossa että osana itsenäisen Suomen vapaata sivistystyötä. Katekumeeniopetuksen historian kuvaaminen on edellytys 2000-luvun Suomen opetussuunnitelman ohjaaman, viime vuosina kehitetyn katekumeenikurssin hahmottamiselle. Tutkimuksen analyysi luonnehtii liturgiajumalanpalvelukseen osallistumisen ulottuvuuksia. Osallistumisen perustan muodostaa läsnäoleminen, joka on luonteeltaan passiivista. Se on muuttunut osallistumisen toisessa ulottuvuudessa aktiiviseksi tutkimiseksi ja ihastelemiseksi. Kolmannessa ulottuvuudessa seuraaminen on kehittynyt toimijuudeksi. Osallistumisen neljän ulottuvuus käsittää nähdyn, kuullun, seuratun ja tehdyn merkitykset. Nämä ulottuvuudet ovat hierarkkisessa suhteessa toisiinsa: ymmärtäminen edellyttää toimimista, toimiminen havainnoimista ja havainnoiminen läsnäolemista. Valtaosan katekumeenikurssin luento-opetuksen liturgiajumalanpalvelukseen liittyvistä sisällöistä muodostavat havainnoiminen ja ymmärtäminen. Näin liturgiajumalanpalveluksesta luodaan tiedollinen osallistumiskokemus, jota sitten selitetään. Läsnäoleminen näyttäytyy osallistumiskokemuksen itsestään selvänä edellytyksenä. Siitä puuttuvan toimijuuden ymmärretään kehittyvän vain liturgiajumalanpalveluksiin osallistumalla ja muilta osallistujilta mallioppimalla. Olen käyttänyt tutkimuksessani osallisuuden sijaan osallistumisen käsitettä liittääkseni sen muiden aloittamaan tieteelliseen keskusteluun. Myös hahmottelemani osallistumisen ulottuvuudet vahvistavat, ettei liturgiajumalanpalveluksissa toteudu poliittinen osallisuus: Esimerkiksi hymnien valitseminen sekä rukousten ja saarnan muotoileminen seurakuntalaisista koostuvissa jumalanpalvelusryhmissä ovat mahdottomia liturgiajumalanpalvelukseen osallistumisen muotoja. Luento-opetuksessa osallistumisen edellytyksinä näyttäytyvät ennen muuta ortodoksisen toimintakulttuurin omaksuminen ja sen merkityksien sisäistäminen. Osallistujien vaikuttamista tavoiteltavampaa on siis liturgiajumalanpalveluksen vaikutus osallistujiin. Samalla väitän, että läsnäolemisen päälle rakentuva osallistuminen sisältää ulottuvuus ulottuvuudelta enemmän ja enemmän sosiaaliseksi osallisuudeksi ymmärrettyjä piirteitä. Tämä haastaa osallistumisen ja osallisuuden käsitteiden arvottavan erottelun. Käsitteiden määrittelyssä ja arvottamisessa tulisi siis huomioida entistä paremmin kulttuurilliset erityispiirteet, tutkimukseni tapauksessa ortodoksisen kirkon liturgisen elämän konteksti.
-
(2021)Tutkielmassani olen tarkastellut Johanneksen evankeliumissa esiintyvää salaperäistä hahmoa, johon viitataan ainoastaan sanoilla ”opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”. Tälle nimettömälle hahmolle, jota Jeesus tällä tavoin erityisesti rakasti, on käytännön syistä muodostunut nimeksi lempiopetuslapsi. Käytän tutkielmassani apunani maskuliinisuustutkimuksen työkaluja, ja pohdin, näyttäytyykö lempiopetuslapsi maskuliinisena hahmona ja muuttaako tämä näkökulma käsitystämme lempiopetuslapsesta. Maskuliinisuus on suhteellista. Miehekkäänä pidettävät asiat muuttuvat muun muassa ajan, paikan ja kulttuurin mukaan. Tutkielmassani käytän hyväkseni Colleen Conwayn määritelmää hegemonisista maskuliinisuuksista. Erottamalla maskuliinisen performanssin ja maskuliinisen toimijan toisistaan, jolloin maskuliinisuus ei ole sidottu sukupuoleen, voin tarkastella myös naisten maskuliinisuuksia suhteessa lempiopetuslapsen maskuliinisuuteen. Vertaan Johanneksen evankeliumin antamaa kuvaa lempiopetuslapsesta antiikin kreikkalais-roomalaisen kulttuurin maskuliinisiin ihanteisiin. Näistä ihanteista on runsaasti tekstimateriaalia Aristoteleen ja Filonin kaltaisilta ajattelijoilta. Heidän mukaansa maskuliinisen miehen tuli olla hyveellinen, rohkea ja kontrolloida sekä itseään että muita. Maskuliisuus nähtiin portaattomana asteikkona Jumalan täydellisestä miehuudesta alaspäin yhä vähemmän maskuliinisiin ihmisiin. Lempiopetuslapsen identiteetillä on suuri merkitys hänen maskuliinisuuteensa. Esittelen tutkielmassani erilaisia teorioita, jotka identifioivat lempiopetuslapsen mm. Tuomakseksi, Andreakseksi, Lasarukseksi ja Maria Magdaleenaksi. On myös mahdollista ajatella lempiopetuslapsi fiktiiviseksi hahmoksi, jonka tarkoitus on symbolisoida juutalaisia tai olla esimerkki ideaalisesta opetuslapsesta. Tutkielmassani havaitsin, että lempiopetuslapsi esitetään varsin maskuliinisena hahmona. Hän näyttäytyy alisteisena oikeastaan vain suhteessa Jumalaan ja Jeesukseen. Erityisesti Pietarin ja lempiopetuslapsen suhde on mielenkiintoinen: kahdentoista opetuslapsen johtaja ja kirkon kallio nähdään alisteisessa asemassa suhteessa lempiopetuslapseen. Johanneksen evankeliumi kertoo lempiopetuslapsen kirjoittaneen evankeliumin. Tämän vuoksi lempiopetuslapsi esitetään Johanneksen evankeliumissa maskuliinisessa valossa, jotta hänen roolinsa evankeliumin kirjoittajana vahvistuisi.
-
(2024)Tämän maisterintutkielman otsikko on: ”Ihmisten yliluonnolliset kokemukset Ouija-laudalla pelaamisesta.” Tutkielman tutkimuskysymys on: ”Mitä yliluonnollisia kokemuksia ihmisillä on ollut, kun Ouija-laudalla on pelattu?” Tutkimuksen tavoite ja tutkimustehtävä on tutkia mainittua aihetta, sekä saada vastauksia tutkimuskysymykseen. Tutkimuksen tarkoituksena on nimenomaan keskittyä ihmisten yliluonnollisiin kokemuksiin Ouija-laudalla pelaamisesta. Tutkielman taustaluvussa (2) käydään läpi taustatietoa ja aikaisempaa tutkimusta Ouija-lauta ilmiöstä. Tähän liittyy Yhdysvalloissa 1800-luvulla syntynyt spiritualistinen liike, minkä sisällä myös Ouija-lauta on kehitetty. Toisaalta koko ihmiskunnan historian vaiheet erilaisten henkisten uskomusten ja käytäntöjen parissa ovat olleet luomassa pohjaa myös Ouija-laudalle. Tutkielmassa on mukana myös psykologinen näkökulma siitä, mitä psykologisia selityksiä Ouija-lautaan on yleensä liitetty. Tutkielman taustaluku avaa monenlaisia tieteellisessä kirjallisuudessa mainittuja ihmisten yliluonnollisia kokemuksia Ouija-laudalla pelaamisesta. Tutkielmassa haastateltiin seitsemää ihmistä heidän yliluonnollisista kokemuksistaan Ouija-laudalla pelaamisesta. Tutkielman aineistonanalyysimenetelmänä oli laadullinen sisällönanalyysimenetelmä. Tämän tutkielman kautta sain vastauksia tutkimuskysymykseen. Haastateltavien mukaan, kun Ouija-laudalla on pelattu lasi tai osoitin on todella liikkunut itsestään ja tämä on tulkittu yliluonnolliseksi. Peli on myös antanut ihmisille yliluonnollisia vastauksia kysymyksiin, jopa sellaisia vastauksia, jota kukaan muu ei ole voinut tietää. Lisäksi peli on ihmisten mukaan onnistunut ennustamaan tulevaisuutta oikein ja vastauksien mukaiset asiat ovat tapahtuneet myöhemmin. Automaattikirjoitusta on tapahtunut pelin aikana ihmisen käden kautta paperille. Pelin yhteydessä tai sen jälkeen tavarat ovat saattaneet liikkua ja lennellä itsestään ja esimerkiksi musiikkilaitteet on menneet itsestään päälle. Pelin tulkittu henki on myös voinut jollain yliluonnollisella tavalla ilmaista paikalla olonsa pelissä tai pelin jälkeen. Ihmiset ovat myös nähneet näkyjä pelin yhteydessä ja jopa ihmisten ulkonäkö on voinut muuttua. Monenlaista yliluonnollisen olennon läsnäoloa ja ilmestymistä on koettu eri muodoissa, kun peliä on pelattu.
-
(2022)Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lukion elämänkatsomustiedon, evankelisluterilaisen uskonnon ja filosofian oppikirjojen diskursseja. Mitkä diskurssit ovat oppikirjoissa esillä ja mitkä jääneet huomiotta? Tutkimus vastaa erityisesti kysymykseen: millaisia eutanasiaan liittyviä diskursseja oppikirjojen sisällöissä ja teksteissä on? Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu Norman Faircloughin teoreettisiin lähtöoletuksiin ja diskurssikäytänteiden malliin sekä diskurssianalyysiin. Valitut menetelmät ovat kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen analyysimenetelmiä. Tutkimusaineistonani ovat yhdeksän elämänkatsomustiedon, kolmekymmentäyksi evankelisluterilaisen uskonnon ja neljätoista filosofian oppikirjaa. Elämänkatsomustiedon oppikirjoissa aineistoa on yhteensä seitsemän sivua ja yksi e-kirjan sähköinen luku, evankelisluterilaisen uskonnon oppikirjoissa 25 sivua ja filosofian oppikirjoissa 52 sivua, kahden e-kirjan kaksi lukua sekä kaksi videota. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että oppikirjoista löytyy diskursseja itsemääräämisoikeudesta, itsemurhaturismista sekä utilitarismista eli hyötyajattelusta ja eutanasian merkityksellistämisestä tiettyyn ikäryhmään. Lisäksi huomiotta jääneinä diskursseina ovat lapset, pitkäaikaissairaat ja vammaiset, saattohoito ja eutanasia terveydenhoidollisena toimenpiteenä. Tekstigenret ovat argumentoivia, narratiivisia, deskriptiivisiä ja ohjailevia tekstityyppejä. Aktiivisen eutanasian esittäminen oppikirjoissa myönteisenä on ristiriitaista, koska aktiivinen eutanasia on Suomessa rikos. Sanaan eutanasia on liitetty useita eri käsitteitä. Opetushallituksen vuonna 2015 voimaan saattama päätös poistaa etiikan aihealueen käsittely pois katsomusaineista ja siirtää se pakolliseksi filosofian oppiaineeseen näkyy erityisen selvästi evankelisluterilaisen uskonnon oppikirjoissa. Oppikirjat ovat oman aikansa tuotteita, joissa näkyy yhteiskunnassa kulloinkin vaikuttavat ilmiöt. Oppikirjat tuottavat diskursseja näistä ilmiöistä.
-
(2019)Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa sitä, millaisia kokemuksia ja näkemyksiä lukion katsomusaineiden opettajilla on uskonnon ja terrorismin suhteen käsittelystä opettamillaan lukion kursseilla. Tutkimusaineisto koostuu kymmenen katsomusaineen opettajan kyselyn vastauksista. Opettajien opetettavat aineet ovat evankelisluterilainen uskonto, islam ja elämänkatsomustieto. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto analysoidaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Kysely koostuu pääosin avoimista kysymyksistä. Aineisto kerättiin lokakuussa 2019. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnetään erityisesti terrorismitutkijoiden Leena Malkin ja Bruce Hoffmanin ajatuksia terrorismista sekä uskonnon ja terrorismin suhteesta. Uskonnon määritelmiä tarkastellaan erityisesti Ninian Smartin uskonnon ulottuvuuksien teorian sekä Teemu Tairan teoretisoinnin valossa. Lisäksi Lukion opetussuunnitelman valtakunnalliset perusteet (2015) avaavat olennaisesti koulukontekstia suhteessa tutkimusaiheeseen. Tutkimuksen perusteella uskonto ja terrorismi -teeman käsittely on kouluissa tärkeää ja ajankohtaista. Teemaa käsiteltiin kaikkien tutkimukseen osallistuneiden opettajien kursseilla, vaikka yksilökohtaisia eroja käsittelymäärissä olikin. Käsittelystä ei ole kuitenkaan suoranaista vaatimusta valtakunnallisessa, eikä tutkimuksen opettajien koulukohtaisissa opetussuunnitelmissa. Lukion katsomusaineiden opettajien käsitykset uskonnon ja terrorismin suhteesta olivat melko monipuolisia, mutta oppitunneilla käsiteltiin silti useimmin islamiin liittyviä aiheita, kuten ennakkoluuloja ja terrorismin motiiveja. Tulosten voi nähdä puoltavan oppiainerajat ylittävien aihekokonaisuuksien käsittelyn tärkeyttä kouluissa. Tämän tutkimuksen perusteella lukion opettajilla vaikuttaa olevan mielenkiintoa ja valmiuksia monimutkaisten, ajankohtaisten ilmiöiden käsittelyyn katsomusaineiden kursseilla.
-
(2020)Tiivistelmä Referat Egyptin Aleksandriassa ajanlaskun vaihteessa eläneen eksegeetin ja ajattelijan Filon Aleksandrialaisen käsitykset Jumalasta, ihmisestä ja kosmoksesta on taltioitu hänen monilukuisiin kirjoituksiinsa. Tämä tutkielma on pyrkinyt selvittämään, miksi ihminen on Filonin ajattelussa Jumalalle läheisin ja rakkain luoduista. Tarkastelun kohteena on ollut erityisesti Filonin ajattelussa näkyvä platonistinen kahden tason malli, joka jakaa olevaisuuden aistein havaittavaan ja ideamaailmaan. Nämä tasot näyttäytyvät myös Filonin antropologiassa: ihminen koostuu kehosta ja sielusta. Sielu jakautuu vielä kahteen osaan, rationaaliseen ja irrationaaliseen sielunosaan. Vain rationaalinen sielunosa on jumalallinen, ja se tavoittelee Jumalan läheisyyttä. Irrationaalinen sielunosa taas reagoi kehon viesteihin ja antautuu passioille. Tässä tutkielmassa on tarkasteltu, mihin tässä ihmisen moninaisuudessa Jumalan rakkaus lopulta kohdistuu. Pyrittäessä löytämään syitä Jumalan rakkaudelle, ja sen kohdistumiselle ihmisen kaksi/kolmijakoisuudessa, on Filonin tekstikorpuksesta pyritty löytämään tekstikohtia, joissa ilmaistaan Jumalan rakastavan ihmistä. Rakkauskysymystä on tarkasteltu tutkien antiikin rakkauskäsityksistä agapea, erosta ja filiaa, jotka esiintyvät runsaissa määrin Filonin teoksissa. Filonin tekstejä tutkittaessa on voitu todentaa, että käsitteet, jotka suorimmin kuvaavat Jumalan rakkautta suhteessa ihmiseen ovat φῐλανθρωπία, φῐλάνθρωπος, θεοφιλής ja φῐλία/φίλος. Filia-rakkautta kuvataan tutkimuskirjallisuudessa yleisesti ystävyys/sukulaisuusrakkaudeksi. Tekstikohdissa ilmenneiden kontekstien perusteella on voitu huomioida, että Filon puhuu Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan yleensä silloin, kun käsillä on rationaalisen sielun hyveiden harjoittaminen tai Jumalan asumus ihmisen olemuksessa. Tutkielmassa on lisäksi käsitelty luomista ja Filonin antropologiaa pääpiirteissään. Lopuksi on tarkasteltu miten läheisyyden, samuuden ja sukulaisuuden käsitteet näyttäytyvät ihmisen ja Jumalan välisessä suhteessa. Niistä tehtyjen havaintojen kautta on voitu todeta, että ihminen voi olla Jumalalle läheinen, samanlainen tai sukulainen vain rationaalisen sielun eli mielen tasolla. Lopputulemana voidaan esittää, että Jumalan rakkauden ensisijainen kohde on ihmisen rationaalinen sielu. Päätelmää tukevat seuraavat asiat: Filon kuvaa Jumalan rakkautta rationaalisen sielunosan kontekstissa; filia rakkauskäsitteenä kuvaa ystävyys/sukulaisuusrakkautta; Jumala voi olla ihmisen kanssa läheinen, samanlainen ja sukulainen vain ihmisessä olevan rationaalisen sielun tasolla. Tutkielman päätelmänä voidaan esittää, että kun Filon kuvaa Jumalan rakastavan ihmistä, kohdistuu rakkaus ensisijaisesti rationaaliseen sieluun, joka on Jumalan sukulainen ja ystävä.
-
(2019)Tutkielmassani tarkastelen arkkipiispa ja Nikean metropoliitta Johanneksen (Johannes Wilho Rinne) ekumeenista toimintaa erityisesti Suomen Ekumeenisessa Neuvostossa (SEN) hänen edustajakautensa aikana vuosina 1969–1999. Keskityn metropoliitta Johanneksen tekemisiin, kommentteihin ja asenteeseen liittyen SEN:oon, järjestäytyneeseen kirkkojenväliseen yhteistyöhön sekä kristillisten kirkkojen yhteys- ja ykseyspyrkimyksiin. Tarkastelen tutkielmassani myös, millaisiin asioihin metropoliitta Johannes kiinnitti huomiota ekumeenisena toimijana. Käsittelen lisäksi hänen toiminnastaan välittyviä ekumeenisia näkemyksiä ja painotuksia. Tärkeimpinä lähteinä käytän Suomen Ekumeenisen Neuvoston vuosi- ja yleiskokousten pöytäkirjoja ja Näköala-lehtiä vuosilta 1969–1999. Käytän lähteinä lisäksi metropoliitta Johanneksen omia teoksia, joissa hän kirjoittaa ekumeniasta. Tarkastelen lähteistä tutkimuskysymyksen kannalta keskeisimpiä teemoja ja muodostan niiden avulla mahdollisimman kokonaisvaltaisen kuvan hänen ekumeenisesta osallistumisestaan ja suhtautumisestaan ekumeniaan. Metropoliitta Johanneksen 30 vuodesta SEN:ssa välittyy, että hän oli aktiivinen ekumeeninen toimija. Hän osallistui kokouksissa aktiivisesti keskusteluun. Hän otti kantaa hyvin monenlaisiin aiheisiin, eikä lähteistä noussut mitään tiettyä aihepiiriä, jonka osalta hän ei olisi ollut aktiivinen. Hän esitti mielipiteensä hyvin suoraan ja tinkimättömästi, mutta hyödynsi myös huumorintajuaan. Metropoliitta Johannes pyrki koko ajan edustamaan nimenomaan Suomen ortodoksista kirkkoa. Hän toi ahkerasti esiin ortodoksista näkökulmaa keskustelunaiheisiin. Hän oli kirjoituksissaan, puheissaan ja keskustelukommenteissaan opillisesti selkeästi ortodoksi. Metropoliitta Johannes korosti erityisesti kanoneita, traditiota ja Raamattua. Hänen taustansa alun perin luterilaisena kirkkokunnanvaihtajana ei näkynyt ainakaan opillisina tai käytännöllisinä myönnytyksinä luterilaisille. Hän ajatteli, että ekumeenisuuteen ei tule pyrkiä luopumalla omista periaatteistaan. Ekumenia voidaan ymmärtää monella eri tavalla. Myös metropoliitta Johannes toi tätä ajatusta esiin toistuvasti. Hänen mukaansa kirkkojen tulisi olla tietoisia siitä, millä periaatteilla ne ovat mukana ekumeenisessa toiminnassa. Hänen yhtenä keskeisenä huolenaiheenaan SEN:ssa oli, että ekumeeniset järjestöt voivat saada liikaa valtaa eräänlaisina ”ylikirkkoina”. Metropoliitta Johannes muistuttikin toistuvasti, että Suomen Ekumeenisen Neuvoston tehtävä on olla ennen kaikkea keskustelun mahdollistaja.
-
(2020)Tutkimuksessani tarkastelen Suomen ja Neuvostoliiton välillä 1939–1940 käytyyn talvisotaan liittyviä kirjoituksia kahdessa lehdessä, Herättäjä-Yhdistyksen julkaisemassa Hengellisessä kuukauslehdessä ja SLEY:n julkaisemassa Sanansaattaja-lehdessä. Tutkin aineistoa systemaattisesti tarkastelemalla lehdissä hahmottunutta kuvaa sodasta syventyen niissä esiin nousseisiin aiheisiin. Aikarajaukseni on syyskuusta 1939 toukokuuhun 1940 saadakseni selville kokonaisvaltaisen kuvan sodanaikaisesta mielenmaisemasta. 24-sivuista Hengellistä kuukauslehteä julkaistiin kerran kuussa ja 16-sivuista Sanansaattajaa pääsääntöisesti kahdesti kuussa, mutta sota-aikana vain kerran kuussa. Tutkin, miten talvisotaa käsitellään lehdissä sekä millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä niistä löytyy. Tutkin myös, miten lehtien taustalla vaikuttavat herätysliikkeet, herännäisyys ja evankelinen liike, näkyvät kirjoituksissa. Näiden kysymysten lisäksi tarkastelen kokoavasti lehdistä nousevaa miesihannetta tutkittavana aikana. Sotaa käsitellään lehdissä paljon. Siihen liittyvät kirjoitukset vievät tutkittavana aikana noin puolet molempien lehtien sivutilasta. Sanansaattajan ja Hengellisen kuukauslehden poikkeavat profiilit tuovat niiden kirjoituksiin erilaisia äänenpainoja. Kansallis-isänmaallisen Hengellisen kuukauslehden painopiste ei ole ainoastaan hengellisissä kysymyksissä, vaan siinä otetaan kantaa myös ajankohtaisiin aiheisiin. Sanansaattaja keskittyy sen sijaan pääasiallisesti hengellisiin aiheisiin ja SLEY:n sisäisiin asioihin. Molemmat lehdet pitävät sotaa kutsuna parannukseen. Ne esittävät sodan syyksi suomalaisten syntisyyden ja lopunaikojen läheisyyden. Toisaalta sotaa pidetään Jumalan suomalaisille antamana pyhänä tehtävänä, jonka tarkoituksena on hävittää ateistinen bolševismi maailmasta. Molemmat lehdet ottavat uutisen maaliskuussa 1940 solmitusta rauhansopimuksesta järkyttyneenä vastaan. Tutkimuksessani osoitan yhdeltä osalta 1920–1930-luvuilla tavoitellun kansan eheytymisen toteutuneen. Etenkin Sanansaattajan kirjoituksissa iloitaan Suomen kansan käyneen yhtenä miehenä taisteluun vihollista vastaan luokkaristiriidoista huolimatta. Herännäisyyden painotukset ikävöivästä uskosta ja maailmasta erottautumisesta näkyvät Hengellisen kuukauslehden kirjoituksissa. Myös herännäisyyden luonne kansallis-isänmallisena liikkeenä tulee kirjoituksista esille. Suomalaisia ihannoidaan suuresti ja lehdessä esiintyy myönteisyyttä Suur-Suomi-aatteelle. Niin ikään Sanansaattajasta voi havaita evankelisen liikkeen keskeiset opilliset korostukset pelastusvarmuudesta ja luterilaisen teologian painotuksesta. Lehtiä lukiessani tarkastelen myös, millaisia miehiä niissä ihaillaan ja mitä miehiltä odotetaan tutkittavana aikana. Tähän liittyen lehdistä nousee esiin kolme ominaisuutta: uskonnollisuus, urheus ja uhrialttius. Lujasti uskonnollisia ja rohkeita miehiä ihaillaan molemmissa lehdissä ja heidän odotetaan olevan valmiita uhraamaan henkensä isänmaan puolesta. Nämä ominaisuudet sopivat myös ajan yleiseen miesihanteeseen, johon poikia kasvatettiin nuoresta pitäen. Aineksia miesihanteeseen liittyen löytyy erityisesti Hengellisessä kuukauslehdessä julkaistuista kirjeistä rintamalta. Sota-aikana erityisesti uhrialttius tulee korostetusti esiin kirjoituksista.
-
(2019)Tutkielman aiheena on mielenfilosofian mieli-ruumis-ongelma ja sen implikaatiot uskonnonfilosofiaan. Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan mielenfilosofista fysikalismia Jaegwon Kimin ajattelussa. Erityisen huomion kohteena on Kimin esittämä supervenienssi/ekskluusio-argumentti, jonka mukaan mentaalisen kausaation idea edellyttää reduktiivisen fysikalismin totuutta. Argumentti käydään läpi vaihe vaiheelta, minkä jälkeen sitä kohtaan esitetään kriittisiä huomioita. Kritisoin muun muassa myös Kimin väitettä, etteikö fenomenaalisella tietoisuudella/kvalioilla olisi minkäänlaista funktionaalista roolia mentaalisessa kausaatiossa. Lopuksi esitän, että sekä fysikalismiin että dualismiin näyttää liittyvän vakavia filosofisia ongelmia. Toisen luvun aiheena on Peter Hackerin ja Max Bennettin edustama wittgensteinilainen näkökulma mieli-ruumis-ongelmaan. Luvussa käydään läpi heidän mereologiseen prinsiippiin ja kvalioihin liittyvät pääargumenttinsa, jonka jälkeen esitän niitä kohtaan kritiikkiä, osittain Thomas Nagelin ajatteluun tukeutuen. Väitän, että Hackerin ja Bennettin position ongelmana on liikaa konseptuaaliseen behaviorismiin ja verifikationismiin kallellaan oleva ajattelu, joka sivuuttaa kokonaan fenomenaalisen tietoisuuden merkityksen. Tutkielman kolmannen luvun tarkastelun kohteena ovat Thomas Nagelin esittämät antireduktionistiset argumentit ja niistä seuraavat pohdinnat hänen monografiassaan Mind and Cosmos. Nagelin mukaan tyydyttävä ratkaisu mieli-ruumis-ongelmaan edellyttää todennäköisesti radikaalia irtiottoa perinteisistä ratkaisuyrityksistä, niin materialismista kuin dualismistakin. Luvussa käsitellään hänen vaihtoehtoisten ehdotustensa heikkouksia ja vahvuuksia. Viimeisessä luvussa tehdään sekä kriittistä yhteenvetoa aikaisemmissa luvuissa esitetyistä ratkaisuista mieli-ruumis-ongelmaan, että peilataan erilaisten positioiden mahdollisia vaikutuksia uskonnonfilosofiaan. Erityisen huomion kohteena ovat vapaan tahdon ongelmaan ja sielun olemassaoloon liittyvät kysymykset. Esitän, että sekä vapaan tahdon että sielun käsitteet todennäköisesti edellyttävät jonkinlaista antireduktionistista mielenfilosofista positiota, joista potentiaalisesti lupaavimmalta ratkaisulta vaikuttaa käsiteltyjen lähteiden valossa panpsykismi.
-
(2019)Tässä opinnäytteessä tutkin uskonnollisten teemojen käsittelyn tarvetta psykoterapiassa sekä psykoterapeuttien valmiuksia kohdata uskonnollisia teemoja asiakastyössä. Tutkin myös mistä valmiudet uskonnollisten teemojen kohtaamisen ovat peräisin ja millaisiksi psykoterapeutit itse arvioivat omat valmiutensa. Opinnäytetyöni nojasi vahvasti aikaisempaan tutkimukseen. Työni teoreettisena pohjana käytin Peppi Sieversin kolmea psykoterapeutin työtapaa uskonnollisten teemojen käsittelyyn, Kaj Storbackan ja Jarmo R. Lehtisen Asiakkuuden resursseja käsitellessäni asiakkuussuhdetta psykoterapiassa sekä Ludwig Wittgensteinin ja Herbert H. Clarkin & Susan E. Brennanin kielen ja vuorovaikutuksen teorioita. Tutkimus oli kvalitatiivinen kyselytutkimus. Tutkimusjoukko koostui kyselyyn vastanneista, Kansaneläkelaitoksen psykoterapeuttihaun yksilöpsykoterapiaa tarjoavista terapeuteista, joita oli yhteensä 218 kappaletta. Vastaajat olivat psykoterapeutteja Suomen kymmenessä, väkiluvultaan suurimmassa kaupungissa. Aineisto kerättiin keväällä 2019. Analyysimenetelmänä käytin sekä määrällistä että laadullista teemoittelua. Suurin osa vastanneista kertoi kohdanneensa uskonnollisia asiakkaita ainakin jonkin verran. Henkisiä teemoja, uskomusten ja katsomusten monimuotoisuutta esiintyi niitäkin suurimmalla osalla jonkin verran. Uskonnollisten teemojen käsittelyn tarpeellisuuden kannalla oli yli 90 prosenttia kaikista vastaajista. Psykoterapeuttien mukaan psykoterapiakoulutuksessa uskonnollisia teemoja ei käsitelty kovinkaan paljon, eikä se antanut juurikaan valmiuksia uskonnollisten teemojen kohtaamiseen. Vaikeita tilanteita uskonnollisten teemojen kohdalla olivat kokeneet noin puolet vastaajista. Psykoterapeuttien hyvää luottamusta omiin valmiuksiinsa uskonnollisten teemojen kohtaamiseen kuitenkin selittivät kokemuksen karttuminen sekä koulutuksen jälkeinen lisävalmiuksien hankinta suurimmaksi osaksi itseopiskellen ja kirjallisuuteen tutustuen. Ristiriitaa aikaisemman tutkimuksen asiakkaitten kokemukselle ja psykoterapeuttien omalle arviolle uskonnollisten teemojen kohtaamisen valmiuksista voidaan selittää eroilla työtavoissa, asiakkaan odotuksilla psykoterapiasta sekä kielen ja vuorovaikutuksen ongelmilla. Esimerkiksi psykoterapeuttien jakautuneisuus uskonnolliseen aihepiiriin aktiivisessa tarttumisessa muodostui yhdeksi kiinnostavimmaksi huomioksi koko opinnäytetyössäni.
-
(2023)Tutkielma tarkastelee toimijuuden representaatioita televisiosarjoissa Kalifaatti ja Unorthodox (2020). Tavoitteena on selvittää, mitä toimijuutta televisiosarjoissa esiintyy. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Mitkä ovat toimijuuden representaatiot radikaaliin islamiin liityttäessä? 2. Mitkä ovat toimijuuden representaatiot hasidijuutalaisesta yhteisöstä irtautuessa? 3. Mitä yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia toimijuuksissa oli? Tutkimuksen aineiston tarkastelun apuna toimii teoriaohjaava sisällönanalyysi, jonka ohjaava teoria on toimijuus. Analyysin kehikkona olen hyödyntänyt toimijuuden neljää kategoriaa, jotka ovat vastarinta-, voimaantuva-, mukautuva- ja instrumentaalinen toimijuus. Representaatio käsitteenä kulkee tutkimuksessa mukana toimijuuden esiintymistä kuvaavana. Aineisto koostuu kahdesta eri televisiosarjasta, Kalifaatista ja Unorthodoxista. Yhteensä jaksoja sarjoissa on 12, kummatkin kestoltaan noin 50 minuuttia. Kalifaatissa liittymistä representoitiin instrumentaalisen- ja mukautuvan toimijuuden kategorioiden osalta, jotka myös vaikuttivat liittymiseeen. Vastarinnan toimijuutta representoitiin vähäisesti, samoin voimaantuvaa toimijuutta. Unorthodoxin aineistosta oli havaittavissa vastarinnan- ja mukautuvan toimijuuden muotoja, jotka ohjasivat myös eroprosessia yhteisöistä. Kummassakin aineistossa esiintyi mukautuvaa toimijuutta puolustamisen näkökulmasta. Puolustavalla toimijuudella oli ainoastaan merkitystä liittymiseen, mutta irtautumiseen sillä ei ollut vaikutusta. Vain Kalifaatin osalta instrumentaalisella kategorialla oli merkittävä rooli liittymistä ohjaavassa toimijuudessa.
-
(2022)Immanuel Kant (1724–1804) oli preussilainen filosofi, jolla oli suuri merkitys länsimaisen filosofian kehitykseen valistuksen aikakaudella. Kantin kirjallinen tuotanto kattaa sisälleen filosofiaa laajasti sisältäen teoksia metafysiikasta, moraalifilosofiasta, estetiikasta, uskonnonfilosofiasta sekä yhteiskuntafilosofiasta. Kantin filosofisen perinnön keskeisin ydin on se, että hän yhdisteli filosofiassaan eri filosofisten koulukuntien periaatteita tehden omasta filosofiastaan synteettistä. Tutkielmani keskittyy Immanuel Kantin filosofiaan uskon käsitteen näkökulmasta. Usko on laaja käsite, jolle löytyy keskenään hyvinkin erilaisia määritelmiä. Tutkielmassani pyrin määrittelemään sen, mistä Kant kirjoitti, kun hän kirjoitti uskosta. Kantilaista uskon käsitettä tutkivaa tutkimuskirjallisuutta löytyy runsaasti ja se keskittyy suurilta osin uskon käsitteen moraaliseen luonteeseen, mikä on Kantin moraalifilosofian kannalta oletettavaakin. Tutkielmassani tulen avaamaan sitä, miten moraalisuus ja uskon käsite liittyvät toisiinsa. Tämän lisäksi tulen tarkastelemaan muita mahdollisia näkökulmia, joiden avulla kantilaista uskon käsitettä voidaan tulkita. Nämä näkökulmat, joita ovat uskonnollisen tradition näkökulma sekä epistemologinen näkökulma, nousevat yleisestä tavasta tarkastella uskon käsitettä. Tutkielmani rakentuu siten, että alustan tutkimusaihettani ensimmäisessä luvussa, jossa myös esittelen rajatun tutkimuskysymyksen, tutkimusmetodin sekä tutkimuskirjallisuutta. Toisessa luvussa esittelen uskon käsitettä hyvin yleisellä tasolla lähestyen sitä uskonnollisten traditioiden näkökulmien ja epistemologisen näkökulman avulla. Kolmannessa luvussa esittelen tutkielmani aiheen kannalta oleellisia sisältöjä Kantin filosofiasta, joita ovat Jumalan olemassaoloon liittyvät kysymykset, jumalatodistusten kritiikki sekä käytännöllisen järjen postulaatit. Neljännessä luvussa käsittelen Glaubea eli uskon käsitettä Kantin filosofiassa perehtyen erityisesti uskon moraaliseen luonteeseen ja esitellen uskon käsitettä myös uskonnollisten traditioiden näkökulmista sekä epistemologisesta näkökulmasta. Viidennessä luvussa esittelen keskeisimmät havaintoni ja perustellun vastauksen tutkimuskysymykselleni. Viimeisessä luvussa myös esitän mahdollisia jatkokysymyksiä, joiden avulla aihetta voitaisiin tutkia lisää.
-
(2022)Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää systemaattisen analyysin avulla Missouri -synodin eskatologian keskeiset sisällöt ja painotukset. Erityisesti tutkimus tarkastelee Missouri -synodin teologisia käsityksiä lopunajoista. Lisäksi tässä tutkimuksessa tarkastellaan, minkälaisia eskatologioita Missouri -synodi torjuu omista teologisista lähtökohdistaan käsin. Lähteinä ovat neljä Missouri -synodin vuosien 1989–2017 välillä julkaisemaa eskatologiaa käsittelevää teosta. Kaksi lähdettä ovat kirkon teologisen toimielimen Commission on Theology and Church Relations julkaisemaa eskatologiaa käsittelevää dokumenttia The” End Times” A study on eschatology and millennialism (1989) ja A Lutheran Response to the “Left Behind” Series (2004). Lisäksi lähteinä ovat osana Missouri -synodin Confessional Lutheran Dogmatics -sarjaa julkaistu John R. Stephensonin Eschatology (1993) ja Missouri-synodin uusi dogmatiikan kokonaisesitys Confessing the Gospel (2017). Missouri -synodin raamattukäsitys ja hermeneutiikkaa ohjaavat ennakkokäsitykset ohjaavat kirkon käsityksiä lopunajoista. Raamatun sanainspiraatio-oppi, kristuskeskeinen ja soteriologiaa eli pelastusoppia painottava raamatunlukutapa ovat Missouri -synodin eskatologian kannalta keskeisiä ennakko-oletuksia. Missouri -synodin eskatologia on amillenialistista. Millenialistinen eskatologia ei Missouri -synodin mukaan ota riittävässä määrin huomioon koko Raamatun ilmoitusta, vaan tietyt profeetalliset näyt ja niiden oletettu kirjaimellinen toteutuminen saavat ylikorostetun painoarvon. Missouri -synodin mukaan Kristuksen ensimmäisessä saapumisessa maailmaan toteutuivat Vanhan testamentin eskatologiset profetiat. Millenialistinen erityisesti dispensationalistinen eskatologia siirtää Missouri -synodin näkökulmasta eskatologian keskuksen Kristuksesta Israeliin. Jyrkkä erotus Israelin ja kirkon välillä ja oppi poliittisesta maanpäällisestä tuhatvuotisesta valtakunnasta Jerusalemissa ovat Missouri -synodin mukaan dispensationalismin virheellisiä teologisia ennakko-oletuksia. Missouri -synodi tarkastelee eskatologiaa kaksinaisesti toteutuneen ja tulevan eskatologian näkökulmista. Missouri -synodin mukaan viimeiset ajat alkoivat Kristuksen saapuessa ensimmäisen kerran. Missouri-synodi tarkoittaa alkaneella eskatologialla eskatologisten ennustusten täyttymystä Kristuksen inkarnaatiossa, elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Lisäksi alkaneella eskatologialla tarkoitetaan kaikkea sitä omaisuutta ja siunauksia mitä kristitty omistaa jo nyt, mutta mikä täysin koetaan vasta kun Kristus saapuu toisen kerran. Tulevalla eskatologialla Missouri-synodi tarkoittaa Kristuksen jo suorittaman Saatanan, synnin ja kuoleman kukistamisen lopullista ilmi tulemista ja täyttymystä historian lopulla. Missouri -synodi jakaa eskatologian mikrokosmiseksi- ja makrokosmiseksi eskatologiaksi. Mikrokosminen eskatologia käsittelee ihmiselämän loppuun liittyviä aiheita. Makrokosminen eskatologia käsittelee maailmanloppua ja viimeisiä tapahtumia. Missouri -synodi käsittelee makrokosmisessa eskatologiassaan: Kristuksen tulevan paluun merkkejä, Kristuksen paluuta, kuolleitten ylösnousemusta, viimeistä tuomiota, maailman loppua, ikuista kadotusta ja uutta luomakuntaa. Missouri -synodin mukaan Nikean uskontunnustus sisältää hyvän tiivistyksen siitä, mikä on ollut kristillisen kirkon perinteinen näkemys tulevien lopunaikojen tapahtumista tunnustaessaan: ”ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua. ”Ja: ” odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.”
-
(2022)Tämä tutkielma tarkastelee nuorten havaitsemia uskonnollisissa sisältöjä sosiaalisessa mediassa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaista uskonnollinen sisältö on sosiaalisessa mediassa, miten uskonnolliset sisällöt ovat läsnä sosiaalisessa mediassa ja mitä sisällöt kertovat uskonnon notkistumiseksi kutsutusta ilmiöstä. Tutkielman aineisto on kerätty kolmivaiheisen kyselytutkimuksen avulla. Aineistonkeruun otantana toimivat kahden helsinkiläisen lukion opiskelijat. Yhtenä kyselytutkimuksen vaiheena vastaajat tekivät seurantaa sosiaalisessa mediassa. Seurannassa oli tarkoituksena tarkastella omaa sosiaalista mediaansa, ja siellä havaittavia uskonnollisia sisältöjä. Aineisto koostuu 24 vastaajan vastauksista. Mediaseuranta osuus keräsi 35 vastausta, joista 24 sisälsi havainnon uskonnollisesta sisällöstä. Näiden havaintojen tarkastelu on keskeisessä asemassa tässä tutkielmassa. Tutkielmassa esitellään tutkimuksen kannalta keskeisiä taustailmiöitä, uskontoa ja sosiaalista mediaa. Koska tutkimuksen otantana ovat nuoret, tarkastellaan näitä taustailmiöitä myös nuorten näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu kolmen teorian varaan. Uskonto mediayhteiskunnassa tarjoaa tarkastelunäkökulman uskonnollisten sisältöjen ilmenemiselle. Affordanssiteoria puolestaan auttaa avaamaan sitä, miten uskonnolliset sisällöt ovat läsnä sosiaalisessa mediassa, sekä miten ne hyödyntävät erityisesti sosiaalisen median affordansseja, käyttömahdollisuuksia. Notkean modernin uskonnollisuuden teorian valossa avataan sitä, notkistuuko uskonto samalla tavalla sosiaalisessa mediassa kuin mitä on havaittavissa digitaalisen maailman ulkopuolella. Tutkielman keskisimpinä tuloksina voidaan pitää vastauksia tutkimuskysymyksiin. Vastaajat kohtasivat ja kertoivat kohtaavansa uskonnollista sisältöä sosiaalisessa mediassa. Kohdattu sisältö on sisällön lajiltaan useimmiten videoita tai kuvia, ja niihin liittyy tyypillisesti myös jonkinlainen tekstisisältö. Kohdatut sisällöt ilmentävät havaintojen valossa useimmiten sisällön tuottajien elettyä uskonnollisuutta, mikä on ristiriidassa vastaajien vastauksista tulkittavien ennakko-olettamien kanssa, joiden mukaan institutionaalista uskontoa havaittaisiin eniten. Uskonnollisen sisällön läsnäolo on vaihtelevaa myös kohtaamistiheyden kannalta. Vastaajat pitivät uskonnollisia sisältöjä pääasiassa neutraaleina. Juhlat, tapahtumat ja opettavainen sisältö korostuivat ennakko-olettamissa ja näkyvät myös havainnoissa. Uskonnollisissa sisällöissä hyödynnettiin sosiaalisen median affordansseja monella tavalla, keskeisimpänä tuloksena tämän osalta voi pitää sitä, että sisältöjen tyyppi näyttäisi vaihtelevan alustasta riippuen. Keskimäärin kaikkia sosiaalisen median affordansseja on hyödynnetty uskonnollista sisältöä luotaessa jollain tavalla. Uskonnon notkistuminen sosiaalisessa mediassa näyttäisi tulosten valossa olevan ilmiö, jota tapahtuu, mutta yksiselitteisesti tämä tutkimus ei tarjonnut vastausta siihen, ilmeneekö notkistumista enemmän kuin kiinteää uskontoa.
-
(2020)Kuolemaa käsitteleviä lastenkirjoja on viime vuosikymmeninä tutkittu paljon. Suomessa kuvakirjojen sisältämiä kuolemakäsityksiä ei kuitenkaan ole aiemmin tutkittu. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella kahdeksan suomalaisten realistisen lasten kuvakirjan kuolemakäsityksiä. Tutkimuksessa tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1. Mitä kuolemakäsityksiä suomalaisten lasten kuvakirjojen teksteistä voidaan löytää? 2. Miten kirjan tekstissä esiintyvät kuolemakäsitykset näkyvät kuvakirjan kuvissa? Tutkimus on laadullinen. Aineisto koostuu kahdeksasta vuosina 2007–2019 ilmestyneestä suomalaisesta läheisen ihmisen kuolemaa käsittelevästä lasten kuvakirjasta. Kirjojen tekstin analysoinnissa käytän teoriasidonnaista sisällönanalyysiä ja kuvien analysissa sovellan ikonografista menetelmää. Kuolemakäsitysten tarkastelussa käytän teoriana Söderbergin ruotsalaisten kuvakirjojen kuolemakäsityksiä käsitelleen tutkimuksen pohjalta kehittämää kuolemakäsitysjaottelua. Analysoin kuolemakäsityksiä ensin kirjojen teksteistä, jonka jälkeen tarkastelen teksteissä kuvattujen kuolemakäsitysten ilmenemistä kuvissa. Perustan etenemisjärjestyksen Mikkosen kuvakirjan määritelmälle. Kyseisen määritelmän mukaan kuvakirja on kirja, jossa aukeamien kuvitus on alisteinen niiden tekstille. Tutkimuksen kuvakirjojen kuolemakäsitykset jakautuvat neljään kuolemakäsitykseen, jotka ovat kristillinen kuolemakäsitys, ateistinen kuolemakäsitys, vaihtoehtoinen kuolemakäsitys sekä agnostisistinen kuolemakäsitys. Tutkimuksen havainnot eri kuolemakäsityksistä aineistossa ovat hyvin samankaltaisia kuin Söderbergin tutkimuksessaan tekemät havainnot. Kaikki kolme Söderbergin löytämää kuolemakäsitystä niille tunnusomaisine piirteineen esiintyvät myös tämän tutkimuksen aineistossa. Lisäksi analyysissa aineistosta löytyi neljäs, erillinen kuolemakäsitys, agnostisistinen kuolemakäsitys. Kristilliselle kuolemakäsitykselle tyypillistä on kuolemaa koskevan lohduttavan tulkinnan perustuminen ajatukseen taivaasta. Ateistiselle kuolemakäsitykselle tyypilliseksi osoittautui etenkin lohduttavan tulkinnan puuttuminen, kuoleman peruuttamattomuuden ja kuolleen muistoissa elämisen kuvaaminen. Vaihtoehtoisessa kuolemakäsityksessä annettavat lohdulliset tulkinnat ovat monitulkintaisia ja pohjautuvat fantasiaan. Keskeisenä agnostisistisessa kuolemakäsityksessä näyttäytyy se, että kukaan ei voi tietää, mitä kuoleman jälkeen on ja, siksi ihminen saa ajatella kuolemanjälkeisestä niin kuin haluaa. Kahdeksasta kuvakirjasta viidessä oli havaittavissa selkeästi kahteen eri kuolemakäsitykseen viittaavia piirteitä. Kirjoista yksi edustaa sekoitettua kuolemakäsitystä eli kirjassa yhdistyy kaksi tasavahvasti kirjassa ilmenevää kuolemakäsitystä.
-
(2022)Lähetyshiippakunta on luterilainen kirkko, jonka juuret ovat Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan mainittujen kirkkojen uusimpia katekismuksia kastetta, rippiä ja ehtoollista koskien. Johdannon jälkeisessä luvussa käydään läpi kastetta, rippiä ja ehtoollista sivuavaa opillista taustaa. Luvussa aletaan tarkastella jo lähteitä niiltä osin kuin se palvelee tutkielman tehtävää. Kolmannessa luvussa teemana on kaste ja pelastus. Neljännessä luvussa pureudutaan avaintenvaltaan, rippiin ja virkaan. Käytännön seurakuntaelämän kannalta ne ovat relevantteja, sillä virka hoitaa armonvälineitä. Lisäksi seurakuntalaisten käytännön elämään vaikuttaa avaintenvallan mahdollinen toteuttaminen. Viidennessä luvussa keskitytään jumalanpalveluksen merkitykseen ja ehtoolliseen. Jumalanpalveluksessa armonvälineet ovat läsnä. Lopuksi kuudennessa luvussa esitetään yhteenveto. Tutkielman menetelmänä on systemaattinen analyysi. Katekismusten suurimmat erot voidaan havaita jumalanpalvelukseen ja ehtoolliselle osallistumisen keskeisyydessä sekä virkaa ja rippiä käsittelevissä kohdissa.
-
(2021)Vuonna 2011 Yhdysvaltain republikaaninen puolue alkoi etsiä presidenttiehdokasta valtaa pitänyttä presidentti Barack Obamaa haastamaan. Neljä vuotta aiemmin republikaanisen puolueen ehdokkaaksi pyrkinyt Mitt Romney ilmoittautui jälleen mukaan kilpailuun, tällä kertaa voittaen ehdokkuuden itselleen. Romney oli uskonnolliselta taustaltaan mormoni, mikä aiheutti niin puolueessa kuin puolueen ulkopuolella erilaisia reaktioita. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko, lyhemmin MAP-kirkko tai mormonikirkko, on Yhdysvalloissa syntynyt uskonnollinen liike. Mormoneita oli vaalien aikaan Yhdysvalloissa alle kaksi prosenttia väestöstä, eli yhteensä noin kuusi miljoonaa. Mormonien ja protestanttikristittyjen historia 1800-luvun Yhdysvalloissa oli ollut sotaisa. Vaikka 1900-luvun loppupuolelta alkaen molemmilla uskonnollisilla ryhmillä on ollut yhteisiä poliittisia päämääriä, Romneyn ehdokkuus aiheutti jännitteitä henkilökohtaista uskonratkaisua painottavissa protestanttikristityissä eli evankelikaaleissa. Evankelikaalit olivat suurin protestanttikristillinen ryhmä, joten heidän äänestysvalinnoillaan oli merkitystä vaaleissa. Romneyn ehdokkuudessa oli joitakin samankaltaisuuksia kuin vuoden 1960 presidentinvaalissa, jolloin ehdolla oli katolilainen John F. Kennedy. Yhdysvalloissa oli ollut Kennedyn ehdokkuuden aikaan voimakasta katolisuuden vastaista liikehdintää, mikä aiheutti hänen vaalikampanjalleen vaikeuksia. Tutkin pro gradu -työssäni sitä, miten Romneyn uskonnollisuutta käsiteltiin kristillisessä lehdistössä hänen presidentinvaalikampanjansa aikana. Tärkeimmät lähteeni olivat evankelikaalinen aikakauslehti Christianity Today sekä katolinen sanomalehti National Catholic Reporter. Työssäni analysoin sitä, millaisia sanavalintoja lehtien artikkeleissa käytettiin, millaisia näkökulmia mormonismista nostettiin esiin, ja millaisia mielikuvia ne loivat mormoniuskonnosta ja Romneysta. Tutkielmani osoittaa, että Romneyn uskonnollisuudesta uutisoitiin eri tavoin, ja että keskustelu mormonismista lisääntyi vaalikampanjan aikana. Romneyn uskonnolla oli vaikutusta republikaanisen puolueen esivaaleissa, joissa valittiin puolueen presidenttiehdokas. Romneyn valinta ehdokkaaksi ei ollut itsestään selvää, ja hän hävisikin monissa osavaltioissa kilpakumppaneilleen. Romneylla oli kuitenkin tasainen kannatusprosentti, joka riitti republikaanisen puolueen ehdokkuuden voittamiseen. Siinä missä katolinen National Catholic Reporter puolusti Romneyn uskonnollista vakaumusta, lehti ei missään vaiheessa osoittanut tukea Romneyn vaalikampanjalle. Evankelikaalisessa Christianity Todayssa puolestaan uutisointi Romneysta ja mormonismista muuttui myönteisemmäksi vaalien lähestyessä.
-
(2019)Tutkielmassa tutkitaan uskonnonpedagogiikan professori Kalevi Tammisen (1928–2018) tutkimuksissa ja oppikirjoissa esiintyvää kuvaa uskonnon opiskeluun liittyvistä motivaatiotekijöistä. Keskeisenä tutkimusaineistona tutkielmassa käytetään lasten ja nuorten uskonnollisen kehitykseen ja uskonnon opettamiseen liittyvää tutkimuskokonaisuutta, jonka parissa Tamminen alkoi työskennellä vuodesta 1974 alkaen. Tutkimuskysymys on seuraava: millaiset opiskelumotivaatioon liittyvät tekijät kohentavat Tammisen mukaan lasten ja nuorten kiinnostusta uskonnon opiskeluun? Saatuja tutkimustuloksia verrataan Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -asiakirjassa (POPS 2014) esiintyviin opiskelumotivaation kuvauksiin. Tutkelman tutkimusmusmenetelmänä hyödynnetään teoriaohjaavaa laadullista sisällönanalyysia. POPS 2014 -asiakirjan pohjalta hahmottui neljä erilaista uskonnonopetuksen motivaatioon liittyvää ulottuvuutta, jotka olivat yhteydessä opiskelumotivaatioon: 1. yhteiskunnallisista aiheista keskusteluun, 2. elämänkysymysten käsittelyyn, 3. erilaisiin opetuksellisiin työtapoihin, sekä 4. opetustilanteissa käytettyyn kieleen ja palautteeseen. Yhteiskunnallisista aiheista ja elämänkysymyksistä keskustelu nousivat Tammisen tutkimuksissa ja oppikirjoissa keskeisesti esiin, sillä Tamminen tulkitsi opiskeltavien aiheiden nivomisen luokkaympäristöä laajempiin konteksteihin motivoivan oppilaita. Opiskelumotivaation ja työtapojen yhteyksiin liittyen on Tammisen mukaan olennaista huomioida, että aktivoivat ja vaihtelevat työtavat edistävät oppilaiden halua oppia. Kieli on puolestaan Tammisen mukaan opetuksen keskeisin väline, minkä vuoksi on motivaation kannalta perusteltua käyttää runsaasti aikaa uskonnon oppiaineessa käytettyjen käsitteiden perusteelliseen pohtimiseen. Konkreettisina keinoina siihen liittyen, miten edellä mainittuihin motivaatiotekijöihin liittyvää opiskelumotivaatiota ylläpidetään, näkee Tamminen muun muassa ongelmanratkaisujen hyödyntämiseen opetuksessa, oppilaiden kokemusmaailmaan liittyvän asioiden käsittelemisen, hyvän ilmapiirin ylläpitämisen ja tukemisen, sekä mahdollisimman monipuolisten ja vaihtelevien työtapojen hyödyntämisen. Tammisen 1970-luvulta alkaen korostamat keinot ovat kestäneet hyvin aikaa, sillä niistä jokainen on esillä POPS 2014 -asiakirjassa.
-
(2023)Tämä tutkielma tarkastelee yhdysvaltalaisia Ms. Marvel -sarjakuvia ja -televisiosarjaa. Tutkielman tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, millaisia muslimeihin liittyviä representaatioita tutkimuksen aineisto pyrkii kuvaamaan. Tutkimuksen keskiössä ovat representaation, uskonnollisen tapakulttuurin, sukupuolen, seksuaalisuuden, toiseuden, sekä identiteetin teemat. Tutkielma edustaa kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta. Sen aineistona toimivat vuosina 2014–2019 julkaistut Ms. Marvel -sarjakuvat, sekä vuonna 2022 julkaistu Ms. Marvel -televisiosarja. Aineiston analyysimenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Analyysia ohjaavana teoreettisena käsitteenä toimii representaation eli uudelleen esittämisen käsite. Tehdyn analyysin perusteella, aineistossa esiintyvät muslimirepresentaatiot ilmenevät kolmen teeman kautta. Muslimeja representoidaan aineistossa suhteessa islamiin liittyviin sääntöihin ja uskonnolliseen auktoriteettiin, sukupuolen ja seksuaalisuuden teemoihin, sekä muslimien kokeman toiseuden kautta.
Now showing items 41-60 of 96