Browsing by Title

Aiemmassa suomalaisessa tutkimuksessa on selvinnyt, että joka viides nainen on kokenut väkivaltaa nykyisessä parisuhteessaan. Väkivalta voi olla sosiaalista, taloudellista, henkistä, fyysistä tai seksuaalista. Naiseen kohdistuva väkivalta tapahtuu usein kotona, jolloin väkivalta yksityistyy ja jää piiloon. Naisiin kohdistuvalla väkivallalla on usein huomattavampia henkisiä kuin fyysisiä seurauksia. Tässä tutkimuksessa selvitetään suomalaisiin korkeakoulutettuihin naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan muotoja, yleisyyttä ja seurauksia. Suomalainen uskonnollinen kenttä on murroksessa. Samaan aikaan, kun traditioon nojaava kansankirkko menettää suosiotaan saa usko, uskonnollisuus ja henkisyys uudenlaisia muotoja. Etenkin aiemmassa kansainvälisessä tutkimuksessa on huomattu, että uskonnolla ja henkisyydellä voi olla merkittävä vaikutus ihmisen hyvinvointiin ja selviytymiseen kriisistä ja traumasta. Tässä tutkimuksessa kartoitetaan, onko usko tai henkisyys ollut naiselle voimavara väkivaltaisen parisuhteen aikana tai sen jälkeen ja millaisia muotoja usko ja henkisyys ovat saaneet. Tutkimukseen osallistui 302 korkeakoulutettua naista. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä e-lomakkeella. Kysely oli vastattavissa Suomen Akateemisten Naisten Liiton ja Tieteentekijöiden Liiton naisjäsenille. Kvantitatiivisen aineiston analyysissä käytettiin SPSS-ohjelmaa. Kyselylomakkeen avointen vastausten käsittelyssä käytettiin sisällönanalyysiä. Lisäksi tehtiin kaksi syventävää teemahaastattelua. Tutkimuksessa selvisi, että kyselyyn vastanneista yli neljännes oli joskus kokenut parisuhdeväkivaltaa. Yleisimpiä väkivallan muotoja olivat muun muassa nimittely ja vähättely, yhteisen omaisuuden tahallinen vahingoittaminen, liikkumisen estäminen, väkivallalla uhkailu, läimäisy sekä potkiminen. Taloudellinen väkivalta ja alistamisen muodot olivat korostuneita korkeakoulutettujen naisten vastauksissa. Tutkimuksessa selvisi myös, että monet naiset eivät arvioineet joitakin väkivallan muotoja, kuten kiinnipitämistä tai läimäisyä väkivaltana lainkaan. Usko ja henkisyys vaikuttivat naisiin sekä positiivisesti että negatiivisesti. Osalle usko oli voimavarana merkityksetön. Usko ja henkisyys saivat monia muotoja, ja ne olivat merkittävä voimavara suurelle osalle naisista.

Johannes Viiniköynnös oli 700-luvulla syyrialaisella kielialueella elänyt erakko ja mystikko, jonka värikkäissä ja runollisissa kirjoituksissa käsitellään monenlaisia hengellisen elämän kysymyksiä. Eräs merkille pantava piirre hänen ilmaisussaan on hengellisten aistikielikuvien runsaus. Tässä pro gradu -tutkielmassa Johannes Viiniköynnöksen kirjoitukset liitetään osaksi patristista hengellisten aistien traditiota. Tutkielmassa selvitetään, miten Johannes ymmärtää sisäisen ja ulkoisen aistitoiminnan merkityksen ja muutoksen hengellisen elämän eri vaiheissa. Kysymys sisältää sekä epistemologisen että antropologisen tason: Ensinnäkin analysoidaan, mikä on ruumiillisen ja hengellisen aistitoiminnan tiedollinen merkitys hengellisessä elämässä ja Jumalan tuntemisessa. Sen ohella pohditaan, minkä roolin Johannes antaa ruumiille ja sielulle tässä prosessissa ja millaisia muutoksia niiden suhteessa tapahtuu hengellisen elämän edetessä. Tutkielmassa tarkastellaan Johanneksen käsitystä aistitoiminnasta sekä askeettisen kilvoittelun että mystisen kontemplaation yhteydessä. Analyysissa osoittautuu, että Johanneksen käsitys ihmisen langenneesta aistitoiminnasta sisältää stoalaisen havaintoteorian elementtejä, jotka ovat välittyneet hänelle Evagrios Pontoslaisen kautta. Johannes painottaa, että ihmisen on irtauduttava aistimaailman impulsseista ja käännettävä katseensa omaan sisimpäänsä, sillä Jumala voidaan oppia tuntemaan vain sielun peilistä kuvastuvana heijastuksena. Johannes Viiniköynnökselle mystinen elämä merkitsee yhdistymistä Kristuksen mieleen, jonka kautta avautuvat kaikki hengelliset salaisuudet. Ne vastaanotetaan aistien kaltaisilla kyvyillä, joita Johannes kutsuu sielun voimiksi . Analyysi hengellisen aistivaikutuksen välittymisestä osoittaa, että Johanneksen aistiteologiassa tapahtuu askeesista kontemplaatioon siirryttäessä myös siirtymä stoalaisen havainto-opin periaatteista uusplatonistiseen emanaatiomalliin, jossa aistivaikutus välittyy intellektin kautta sieluun ja lopulta ruumiiseen. Tutkielmassa tuodaan esiin, että hengelliseen aistikieleen sisältyy myös tiettyjä ongelmia. Se kuvaa aina väistämättä olemisen tapaa, joka muistuttaa ihmisen ruumiillista eksistenssiä aineellisessa maailmassa. Tarkastelussa kuitenkin osoittautuu, että Johannes on tietoinen tästä ongelmasta ja vastaa siihen kuvaamalla mystisen yhtymyksen huipentuman tilaksi, jossa kaikki aistinta lamaantuu. Tästä tilasta voidaan puhua vain apofaattisesti negaatioilla ja paradokseilla, jotka irrottavat Jumalan aistimaailman lainalaisuuksista. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota arvoon, jonka Johannes antaa sekä aineelliselle luodulle että ihmisruumiille Jumalan tuntemisessa, ja korostetaan, ettei platonistisen filosofian vaikutus väistämättä tarkoita ruumiin ja hengen dualismia. Lopuksi esitetään, että hengellisten aistien ideaa on hedelmällisintä tarkastella koko hengellisen elämän kattavana tiedollisten kykyjen transformaationa eikä pelkkänä mystisen kontemplaation erityisaspektina.

Maisterintutkielmassani selvitän, mitä ja miten evankelis-luterilaisen kirkon herätysliikkeiden kesätapahtumista uutisoitiin sanomalehdissä vuonna 2022. Tarkastelun kohteena ovat Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistyksen kesäseurat, Herättäjäjuhlat, valtakunnallinen Evankeliumijuhla, Suviseurat ja Kansanlähetyspäivät. Tutkimusaineistoon kuuluvat seuraavat sanomalehdet: Aamulehti, Aamuposti, Helsingin Sanomat, Ilkka-Pohjalainen, Kaleva, Karjalainen, Keski-Pohjanmaa, Keskisuomalainen, Lapin Kansa, Länsi-Suomi, Savon Sanomat, Turun Sanomat ja Tyrvään Sanomat. Aineistoon kuuluu yhteensä 80 lehtijuttua. Sanomalehtien välillä oli merkittäviä eroja siinä, kuinka paljon ne uutisoivat herätysliikkeiden kesätapahtumista. Karjalainen julkaisi eniten juttuja. Länsi-Suomi ja Turun Sanomat eivät julkaisseet yhtään uutista. Sanomalehdet uutisoivat erityisesti Suviseuroista ja Herättäjäjuhlista. Evankeliumijuhlasta kerrottiin vain neljässä ja Kansanlähetyspäivistä vain yhdessä jutussa. Kirkon pienimmän herätysliikkeen rukoilevaisten kesätapahtumasta ei uutisoinut yksikään lehti. Tutkimusmenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Samat aiheet toistuvat aineistossa. Ryhmittelin ne ja muodostin seuraavat luokat: perustiedot herätysliikkeen kesätapahtumasta, tapahtumajärjestelyt, tapahtuman hyödyt, uhat ja haitat, kesätapahtuman ohjelma, osallistujien uskollisuus herätysliikkeelle, osallistujien tunnelmat sekä herätysliikkeen oppi, uskomukset ja elämäntapa. Nämä luokat kuvaavat sitä, millaisia asioita nostettiin esiin kirkon herätysliikkeiden kesätapahtumista uutisoidessa. Tutkimukseni osoittaa, että sanomalehtien uutisointi herätysliikkeiden kesätapahtumista vuonna 2022 oli aihepiireiltään monipuolista. Harvassa uutisessa käsiteltiin kesätapahtuman hengellistä antia, vaikka se on aiemman tutkimuksen mukaan tärkein syy osallistua tapahtumaan. Herätysliikkeissä mukana olevat pääsivät uutisissa ääneen. He kertovat useassa jutussa siitä, miten mukavasta kristillisestä tapahtumasta on kyse.

Tutkielma käsittelee Theodor Fliednerin vuonna 1861 perustaman kansainvälisen diakonissa- ja diakonialaitosten yhteenliittymän, Kaiserswerther Generalkonferenzin (KGK), tulkintaa kaiserswerthiläisyydestä (Kaiserswerther Prägung) sen toiminnassa 2000-luvulla. KGK:iin kuuluu nykyisin jäseninä 97 erilaista ja eri kokoista diakonissa- ja diakonialaitosta tai diakoniayhteisöä ympäri maailman. Näissä laitoksissa ja yhteisöissä on noin 70 000 työntekijää diakonian sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen ja koulutuksen tehtävissä. KGK katsoo olevansa kirkollinen toimija. Tutkimuksen asiakirja-aineistoon kuului kaksi KGK:in yleisesitettä vuosilta 2001 ja 2011 sekä KGK:in toimintakertomukset vuosilta 2001, 2004, 2007, 2011 ja 2015. Aineisto on virallisesti hyväksytty KGK:in yleiskokouksissa, joten se edustaa KGK:in käsitystä kaiserswerthiläisyydestä. Tutkimusaineistossa on 59 sivua saksankielistä tekstiä. Tutkimuksen metodina oli systemaattisen analyysin kaltainen hermeneuttinen prosessi. Prosessin avulla aineiston teksteistä analysoitiin käsitteet, väitteet, argumentaatio ja edellytykset. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan KGK tulkitsee ja tuo esiin kaiserswerthiläisyyden diakonian kulttuuriperintönä, yhteisyytenä ja ylirajaisuutena. KGK käsittää diakonian kulttuuriperinnön tarkoittavan kristologiasta, pneumatologiasta, ekklesiologiasta ja raamattuteologiasta nousevia diakonian teologisia lähtökohtia sekä diakoniatoimintaa ohjaavaa arvoperustaa. KGK katsoo diakonian kulttuuriperintöön kuuluvan myös diakonian spiritualiteetin, arvopohjaisen ammattisivistyksen ja uutta luovan auttamisen kulttuurin sekä aineellisen kulttuuriperinnön. KGK katsoo diakonian kulttuuriperinnön luovan erityisprofiilin jäsenlaitosten palvelutehtäviin ja olevan kaikkien jäsenten yhteistä henkistä omaisuutta. KGK:in katsannossa myös yhteisyys ja ylirajaisuus ilmentävät kaiserswerthiläisyyttä KGK:in syntyajoista lähtien. Diakonissa- ja diakonialaitokset voivat hyödyntää jäsenyyttään KGK:issa keskinäiseen innovaatioiden jakamiseen ja toimintojensa kehittämiseen. Tutkimuksen tulosten mukaan jäsenyyttä hyödynnetään liian vähän. Jatkotutkimuksessa voi tutkia esimerkiksi kaiserswerthiläisen kulttuuriperinnön ilmenemistä kirkon diakoniatoiminnassa ja diakonialaitoksissa Suomessa, verrata saksalaisen ja suomalaisen diakonissalaitoksen toimintaa keskenään tai tutkia kaiserswerthiläisyyttä Pohjoismaiden diakonissalaitoksissa.

Tässä tutkielmassa esittelen kalkkikiviastioiden ja roomalaisajan Palestiinan juutalaisuuden tutkimusta. Analysoin kalkkikiviastioihin käytettyjä arkeologisia ja kirjallisia lähteitä. Kalkkikiviastiat on yhdistetty tutkimuksessa vahvasti rituaalisen puhtauden harjoittamiseen. Tarkastelen kriittisesti lähteiden käyttöä tutkimushistorian eri vaiheissa. Ensin esittelen kalkkikiviastiat arkeologisina löytöinä, sen jälkeen käsittelen kirjallisia lähteitä ja lopuksi käyn läpi joitain tutkijoita ja heidän tutkimuksiaan. Roomalaisajan kalkkikiviastiat ovat materiaalin ja typologian puolesta hyvin ainutlaatuisia. Kyseisiä astioita on löytynyt nykyisen Israel-Palestiinan alueelta ja niiden käyttö on yleisesti ajoitettu noin 100eaa. – 150eaa. Kalkkikiviastioita on löydetty suuresta osasta roomalaisaikaista astutusta. Porrastetut laastilla päällystetyt altaat on yhdistetty kalkkikiviastioihin, ja niiden ajatellaan kertovat juutalaisesta asutuksesta. Jerusalemin vanhan kaupungin kaivausten yhteydessä valkoiset kalkkikiviastiat yhdistettiin vahvasti juutalaisuuteen ja rituaaliseen puhtauteen. Lähtökohta koko kalkkikiviastiatutkimukselle on ollut löytää vastaus materiaalisen kulttuurin kysymyksiin teksteistä. Usein tällainen lähestymistapa johtaa siihen, ettei tekstiaineistoa nähdä erillisenä lähteenä vaan sitä luetaan jo lähtökohtaisesti arkeologisen aineiston kautta. Sama ongelma nousee esille, jos ensin luetaan teksti ja sen jälkeen lähdetään etsimään tekstin historiallisuudelle perusteita arkeologiasta. Kalkkikiviastiat on alusta lähtien yhdistetty juutalaisuuteen, todennäköisesti niiden löytökontekstista johtuen. Käyttämäni tekstilähteet ovat hyvin eri ajoilta ja erilaisista konteksteista eikä niiden keskinäinen vertailu ole täysin mahdollista. Myöskään näin toisistaan irrallisten tekstien avulla on mahdoton luoda yhtenäistä kuvaa siitä, miten roomalaisaikana käytettiin kalkkikiviastioita.

Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoin, miten esimodernissa suomalaisessa haavaparannusperinteessä ja siihen liittyvässä magiaperinteessä on havaittavissa ihmismielen kognitiivisten mekanismien vaikutus. Aiemmassa suomalaista esimodernia magiaperinnettä käsittelevässä tutkimuksessa on pyritty välttämään magian teoretisointia kulttuurirajat ylittävänä ilmiönä, sillä magian yleistävään teoretisointiin liitetään helposti pejoratiivisia merkityksiä, joita jo sir Edvard B. Tylor ja sir James Frazer esittivät 1800–1900-lukujen vaihteessa. Irtisanoudun kuitenkin magian teoretisoinnin arvottavista konnotaatioista teoreettisen lähtökohtani avulla. Sovellan työssäni mielen kaksoisprosessointiteoriaa, jonka mukaan ihmismielessä toimii sekä nopeaa intuitiivista että hidasta reflektiivistä ajattelua. Näiden yhteistoiminta on taustalla niin sanotussa maagisessa ajattelussa. Jo Tylor, Frazer sekä Marcel Mauss esittelivät maagisen ajattelun periaatteet, ja he pitivät näitä luonnonläheisten kansojen primitiivisinä ajattelutapoina. Yksi tällainen periaate on maagisen tarttumisen periaate. Psykologit Carol Nemeroff ja Paul Rozin ovat kuitenkin 1980-luvulta lähtien tehdyissä kokeissaan todenneet maagisen ajattelun periaatteiden olevan palautettavissa ihmismielen prosessointitapoihin kulttuurirajat ylittävällä tavalla, ja tällainen ajattelu aktivoituu esimerkiksi inhon ja vaaran tunteen vaikutuksesta myös moderneilla länsimaalaisilla ihmisillä. Tutkielmassa käyttämäni aineisto on 1700-luvulta lähtien 1900-luvun alkupuolelle saakka kerättyä kansanparannusperinteestä kertovaa arkistoaineistoa, joka on talletettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistoon. Aineisto jakautuu 390 loitsurunoon sekä 400 käytännön parannusohjeeseen. Analyysissä käyttämäni metodi on teoriasidonnaista laadullista analyysiä, joka jakautuu käsiteanalyysiin ja sisällönanalyysiin. Näiden avulla tarkastelen yhtymäkohtia ja eroavaisuuksia teoreettisen viitekehyksen ja aineiston välillä. Analyysin perusteella tulen tulokseen, jonka mukaan suomalaisessa esimodernissa haavaparannuksessa on nähtävissä mielen mekanismeista kumpuavan maagisen tarttumisen ajatusmalli. Aineistossa tämä ilmenee useimmiten siten, että parannuksen tuntija uskoo, että haavaan on tarttunut sen aiheuttajasta tämän vihoiksi kutsuttu ominaisuus. Aineiston mukaan vihat voidaan poistaa haavasta useilla sellaisilla keinoilla, jotka myös noudattavat maagisen ajattelun periaatteita. Tulokseni mukaan maagisen ajattelun laukaisee haavaparannuksen yhteydessä erityisesti kielteinen suhtautuminen haavan aiheuttajaan sekä vaaran tunne. Lisäksi tulosteni mukaan vihoja on pidetty sellaisena vaivana, jolla on henkisiä merkityksiä, eikä niitä ole pidetty pelkästään fysiologisena vaivana. Tulokseni osoittavat, että myös magian kulttuurirajat ylittävän teoretisoinnin avulla voidaan saavuttaa syvempää tietämystä esimodernista suomalaisesta parannus- ja magiaperinteestä. Tällaiseen tiedonmuodostukseen ei tarvita Tylorin ja Frazerin mukaista arvottamista, jonka mukaan maaginen ajattelu olisi primitiivistä ja vain luonnonläheisten kansojen yhteydessä esiintyvää. Aineistoni ja teoreettisen lähtökohtani yhtymäkohdat osoittavat, että maaginen ajattelu on myös kulttuurirajat ylittävää esimodernin ja modernin välillä.

Tutkimukseni käsittelee helsinkiläisen Kannelmäen seurakunnan työntekijöiden kokemuksia seurakuntalaisten huono-osaisuudesta.Tutkimuksen aihe huono-osaisuus on ilmiönä hyvin moniulotteinen; sen taustalla voi olla kouluttautumattomuus, terveyteen ja talouteen liittyvät vaikeudet, työttömyys sekä osattomuus yhteisöllisyydestä. Huono-osaisuutta on käsitelty laajasti; Eduskunnan kyselytunneilla on usein keskusteltu niin ihmisten kokemasta eriarvoisuudesta kuin huono-osaisuudesta. Helsingin katukuvassa näkyvistä leipäjonoista on käyty myös keskustelua niin tv:n ajankohtaisohjelmissa kuin lehdissä. Huono-osaisuuden moniulotteisuudesta on tehty useita tutkimuksia niin ammattikorkeakouluissa kuin yliopistoissa. Tutkimukseni aihetta olen lähestynyt seuraavien tutkimuskysymysten kautta: 1) Miten Kannelmäen seurakunnan työntekijät kokevat ihmisten huono-osaisuuden omassa arkityössään? 2) Miten he pyrkivät tukemaan huono-osaisiksi kokemiaan ihmisiä ja millaisena he näkevät seurakunnan roolin? Menetelmä tässä tutkimuksessa on laadullinen tutkimus, jossa aineisto koostuu kuuden työnekijän haastattelusta.Tutkimusaineistoani olen täydentänyt kenttähavainnoilla, kun havainnoin Sitratorin ja Malminkartanon soppatykkitapahtumia, Jennyn olohuoneruokailuja sekä Kannelmäen D-aseman toimintaa. Havaintojen välityksellä sain kokemuksen ihmisten osallisuuden vahvistamisesta seurakunnan alueella. Useat tutkimukset vahvistavat minulle ajatusta siitä, että huono-osaisuus on monen ihmisen osa tänä päivänä. Tutkimukseni tuloksissa näyttäytyy koulutuksen puute, terveyteen liittyvät ongelmat ja taloudellinen niukkuus olevan keskeisiä tekijöitä ihmisen kokemassa huono-osaisuudessa. Muutokset toimintaympäristössä vaikuttavat myös Kannelmäen seurakunnan toimintaan, joka strategiansa mukaisesti haluaa tukea ja rohkaista eri työalojen kautta heitä, jotka kokevat monenlaista huono-osaisuutta. Aiheeni tarjoaa mahdollisuuden tutkia jatkossa seurakuntien järjestämiä yhteisöruokailuja, miten ruokailuun osallistuvat kokevat yhteisöruokailut seurakuntien apuna ja osallisuutta vahvistavana mahdollisuutena?

Tutkielmassa tarkastelen uskonnollisen retoriikan ilmenemistä Ugandan presidentti Yoweri Musevenin puheissa vallankäytön näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten presidentti Museveni hyödyntää uskonnollista retoriikkaa julkisissa puheenvuoroissaan, ja miten vallankäyttö problematisoi sen. Tutkielmassa keskityn erityisesti helluntailais-karismaattisuuden vaikutukseen Ugandan poliittisessa ilmapiirissä moraalisen arvokeskustelun kautta. Kartoitan retorisen analyysin avulla presidentti Musevenin puheiden uskonnollista retoriikkaa ja reflektoin analyysin tulosten pohjalta Ugandan presidentin käyttämää uskonnollista retoriikkaa vallankäytön problematiikkaan. Tutkimusmenetelmänä käytän retorista analyysia ja teoreettisena viitekehyksenä toimii vallankäytön näkökulma erityisesti auktoriteettiaseman kautta. Aineistoksi olen valinnut ”The State House of Uganda” – sivustolta vapaasti luettavissa olevia puheita valitsemieni rajattujen käsitteiden avulla. Tutkielmassa käytetty aineisto löytyy edellä mainitulta Ugandan valtion ylläpitämältä sivustolta ja käyttämäni aineisto koostuu yhdeksästä presidentti Musevenin pitämästä puheesta, joista kahdeksan on julkaistu sivustolla. Yksi puhe on haettavissa kristilliseltä ”Breaking Christian News” – sivustolta, ja se on sisällöltään relevantti tutkielman kannalta. Tutkielmassa uskonnollinen retoriikka ilmenee presidentti Musevenin puheissa seuraavien teemojen kautta: kansakunnan vahvistaminen ja kristillinen nationalismi, islamin ja kristinuskon yhteistyö moraalin ylläpitämisessä sekä seksuaalivähemmistöihin negatiivisesti suhtautuminen niin uskonnollisen kuin poliittisen ulottuvuuden kautta. Teemoissa voidaan nähdä presidentti Musevenille tutkielman aineiston kautta tyypillisiä argumentointitapoja, kuten eksklusiivinen me-muut – ajattelu, jota hän hyödyntää puhuessaan afrikkalaisista ja länsimaalaisista ja asettaa nämä ryhmät vastakkaisiin positioihin. Myös seksuaalipoliittisissa aiheissa, kuten seksuaalivähemmistöistä argumentoidessa, Musevenin puheista on mahdollista saada käsitys homoseksuaalisen orientaation olevan peräisin länsimaista. Analyysin tuloksia peilaan vallankäytön näkökulmaan, jossa auktoriteettiaseman käyttöön kulminoituu presidentti Musevenin puheiden tausta. Johtopäätöksinä voidaan sanoa, että presidentti Musevenin uskonnollista retoriikkaa sisältävien puheiden taustalla on pyrkimys auktoriteettiaseman kautta saada yleisönsä vakuuttuneeksi puheiden sisällöistä, sekä pyrkimys saada yleisö sisäistämään puheiden pääajatukset omaan ajatteluunsa.

Teologisen etiikan ja sosiaalietiikan maisterintutkielmassa keskitytään datasubjektin käsitteeseen digitalisaation etiikan kautta. Datan käsite on suhteessa tiedon käsitteeseen. Subjektin käsite taas kytkeytyy ihmisyyteen ja toimii ihmisarvon perustana. Datafikaation seurauksena subjektiviteetin ja objektiviteetin suhde ihmisyydessä muuttaa painotustaan, kun ihminen ajetaan datasetteihin ja älykkäisiin järjestelmiin, joissa korostuu kvantitatiivinen laskennallinen logiikka. Digitalisaatio edellyttää digitointia, eli aineiston muuttamista dataksi. Kun ihminen, subjekti muutetaan dataksi, hänet objektivisoidaan Tutkielmassa tutkitaan dataan liitettyjä totuusväitteitä pureutumalla datanmuodostuksen prosessiin ja biased datan problematiikkaan. Tämän jälkeen tutkitaan eettisiä kulmakiviä ihmisen käsittelyyn sekä data-aineistona että automatisoidun käsittelyn tuloksena. Kaikkia vaikutuksia yksilön autonomiaan moraaliagenttina ei vielä tiedetä tai tunnisteta, mutta huoleen on aihetta, sillä keinoäly aiheuttaa häiriön moraalisiin ehtoihin. Yhteiskunnallisessa analyysissä kiinnitetään huomiota vallan luonteen ja rakenteen muutokseen. Suuret datamäärät ja mahdollisuudet hyödyntää big dataa sopivilla työkaluilla on vaikuttanut valtiorakenteeseen, joskin kehitys poispäin selkeärajaisista valtasuhdejaoista on ollut vallalla jo 1900-luvulta alkaen. Tutkielmassa selvitetään konevaltaan ja konevallan vaikutuksiin liittyvää legitimiteettiä. Lopuksi tutkielmassa esitellään suomalaista julkishallinnon hanketta AuroraAI:ta, joka tämän tutkielman palautushetkellä on ohjelman virallisen aikataulun mukaan noin puolessavälissä ja eettinen ryhmä on koonnut ensimmäisen väliraporttinsa. Ohjelman tarkoituksena on tehostaa palveluita ja niiden saatavuutta tekoälyn tuella. Tehokkuus ja eettinen kestävyys eivät ole sanapari, joka kuulostaa hyvältä yhdessä. Näin myös AuroraAI-ohjelman näkökulmat näyttävät polarisoituvan

Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen, millainen kuva Suomen vielä muotoaan hakevasta kristillisestä oikeistosta muodostuu teologian tohtori, dogmatiikan dosentti Juha Ahvion kirjoitusten perusteella. Konservatiivisen kristillisen Patmos lähetyssäätiön tutkimusjohtajana toimiva Ahvio kirjoittaa blogia säätiön verkkosivuilla ja ottaa teksteissään kantaa ajankohtaisiin poliittisiin teemoihin. Olen rajannut aineistooni Ahvion laajasta tuotannosta 31 blogitekstiä, seitsemän kirjaa ja neljä muuta kirjoitusta. Tarkastelen aineistoa kysymällä, mitä Ahvio tarkoittaa klassisella kristinuskolla, konservatiivisuudella ja kansallismielisyydellä, miten hän perustelee niiden tärkeyttä ja millainen on se aatteellinen maaperä, josta hänen ajattelunsa nousee. Ahvion aatteellinen tausta nojaa yhtäältä Yhdysvaltain kristilliseen oikeistoon, toisaalta eurooppalaiseen uusoikeistolaiseen liikehdintään. Keskeisiä ulottuvuuksia Ahvion ajattelussa ovat klassinen kristinusko, konservatiivisuus ja kansallismielisyys. Ahvio pitää klassista kristinuskoa aitona, alkuperäisenä ja ideologioista vapaana kristinuskon muotona, ja hän perustaa sille koko argumentaationsa. Klassisen kristinuskon auktoriteetteja ovat Raamatun lisäksi muun muassa Augustinus, Tuomas Akvinolainen, Luther ja luterilaiset tunnustuskirjat. Taustalla vaikuttaa aristoteelinen käsitys luonnon päämäärähakuisuudesta ja luomisjärjestyksistä. Raamatun tulkintatapa perustuu sanainspiraatio-oppiin. Konservatiivisuus on Ahvion mukaan välttämätöntä, koska klassinen kristinusko on itsessään konservatiivista, säilyttävää. Luomisen teologia ja luomisjärjestykset ovat olennaisia, minkä vuoksi kristityn tulee pyrkiä vaalimaan konservatiivisia hierarkioita ja järjestyksiä. Ahvion mukaan tällaisia järjestyksiä ovat muun muassa patriarkaalisuus, heteronormatiivisen avioliiton varaan rakentuva perhe sekä kansa ja kansallisvaltio rajoineen. Ahvion mukaan kristityn tulee olla kansallismielinen, koska hän katsoo, että etnisesti, kielellisesti ja kulttuurisesti toisistaan eroavat kansat ovat Jumalan luomisjärjestyksiä. Ahvio pitää avoimia rajoja ja pyrkimyksiä vihapuheen kitkemiseen hyökkäyksinä konservatiivisuutta ja kansallismielisyyttä vastaan. Ahvion ajattelu vastaa monin paikoin yhdysvaltalaista kristillistä oikeistoa ja eurooppalaista uusoikeistoa. Hän käyttää ranskalaisen uusoikeiston teoreetikon Renaud Camus’n lanseeraamaa teoriaa väestönvaihdosta ja viittaa eurooppalaisiin oikeistokonservatiivisiin poliitikkoihin. Yhdysvaltalaista kristillistä oikeistoa ja Ahvion ajattelua yhdistää muun muassa varauksellinen suhde valtavirran uutismediaan. Ahvio myös viittaa suoraan konservatiivisiin yhdysvaltalaisiin medioihin. Ahviolla, Yhdysvaltain kristillisellä oikeistolla ja eurooppalaisella uusoikeistolla on jaettu viholliskuva, joka muodostuu seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavasta liberaalista vasemmistosta ja islamista, joiden nähdään liittoutuneen keskenään konservatiiveja ja kansallismielisiä kristittyjä vastaan. Ahvion mukaan kaikkien konservatiivien tulisi nousta yhteiseen kansallismieliseen rintamaan.