Browsing by Title
Now showing items 115-134 of 1550
-
(2014)Tutkielmassa tarkastellaan (Pseudo-)Dionysios Areopagitan ajattelua. Tutkimustehtävänä on selvittää Dionysioksen symboliteorian rakenne. Tutkimusmetodina toimii systemaattinen analyysi: tekstianalyysin tavoitteena on löytää keskeiset käsitteet ja niiden väliset suhteet. Tutkielman keskeisenä käsitteenä toimii symboli, jota tarkastellaan aistisen, ajateltavan ja jumaluuden välisessä suhdekentässä. Muita keskeisiä käsitteitä ovat kuva ja arkkityyppi, paradigma ja partisipaatio, teologia, myöntäminen ja kieltäminen, mystinen yhtymys ja jumalallinen valo. Lisäksi tarkastellaan ihmisen kognition toimintaa sekä disciplina arcani -käytännön perusteluita. Analyysissä osoittautuu, että jumaluuden ja olevan (aistisen ja ajateltavan) suhde jäsentyy prokloslaisen vertikaalisen kausaliteetin kautta. Syy on aina enemmän kuin seuraus. Arkkityyppi ja kuva ovat prototyyppisiä esimerkkejä syystä ja seurauksesta. Arkkityyppi suhtautuu kuvaan ollen sen paradigma, esikuva - kuva suhtautuu arkkityyppiinsä pyrkien sen partisipaatioon, kaltaisuuteen. Symboli on aistisessa hahmossa esitetty ajateltava merkitys. Merkitys toimii hahmon määrittäjänä ja hahmo toimii merkityksen paljastajana. Symbolit ovat tietoisen muovaamisen seurauksena artifisiaalisia, mutta niiden suhde merkitykseensä on luonnollinen ja reaalinen. Symbolin rakenne aistisen ja ajateltavan yhdistelmänä korreloi ihmisen olemukseen aistivana ja ajattelevana. Ihmisen kognitiiviset sielunkyvyt vaativat toimiakseen symboleita. Ne aloittavat toimintansa aistimuksesta ja jatkavat abstraktion avulla diskursiivisen järjen päättelyyn ja siitä edelleen kontemplatiiviseen ymmärrykseen. Jumala on kaiken syynä myös ihmisen ontologinen päämäärä - kognitiivisten kykyjen käyttäminen on Jumalaan palaamista. Jumalan kohdalla kontemplaatiota korkeampana (ei-)kognitiivisena kykynä on mystinen yhtymys - mieli tajuaa, ettei voi saavuttaa käsitettävyyden ylittävää Jumalaa ja lopettaa toimintansa tässä lakkaamisessa Jumala lahjoittaa mystisen yhtymyksen, ei-tiedon. Jumalan ilmaiseminen tapahtuu kaltaisuuksien tai erilaisuuksien kautta rationaalisena ilmaisuna tai erilaisten kaltaisuuksien kautta symbolisena ilmaisuna. Katafaattinen ja apofaattinen teologia lähestyvät Jumalaa rationaalisesti. Symboli on kaltaisuuden ja erilaisuuden, kätkemisen ja paljastamisen jänitteinen yhdistelmä. Symbolinen teologia on saranakohta, jossa katafaattinen teologia muuttuu apofaattiseksi ja aloittaa anagogian, kognitiivisten kykyjen nousun. Jumalallinen valo on Jumalan läsnäoloa kognition mahdollistajana ja sen viimekätisenä sisältönä. Symbolit ovat ennen kaikkea raamatullista, aistisuuteen pohjautuvaa puhetta tai liturgisia esineitä ja toimintoja. Symbolit välittävät jumalallista valoa. Ymmärryksen välittäjinä ne mahdollistavat ihmisen korkeimpien kykyjen käyttämisen ja mystisen yhtymyksen. Niiden funktio on lopulta soteriologinen. Disciplina arcani - esimerkiksi kastamattomien sulkeminen pois ehtoolliselta - suojelee uskottomia liian kirkkailta symboleilta ja siten hengelliseltä sokeudelta.
-
(2022)Tämä tutkimus on diskurssianalyysi, joka tarkastelee islamilaisia ääriliikkeitä Yle Uutisten ja Suomen Uutisten verkkouutisartikkeleissa vuoden 2021 Afganistanin kriisin aikana. Kriisin taustalla oli Talibanien maa-alueiden valloitus ja lopulta vallankaappaus, joka tapahtui elokuussa 2021. Tutkimus selvittää, millaisia diskursseja islamilaisista ääriliikkeistä muodostuu vuoden 2021 Afganistanin kriisiin liittyvässä uutisoinnissa ja miten nämä diskurssit rakentavat ja ylläpitävät kuvaa islamista. Vertailen myös medioiden esittämiä kuvauksia toisiinsa. Tutkimuksen aineisto koostuu 28 artikkelista, joista 18 on julkaistu Yle Uutisten internetsivuilla ja kymmenen Suomen Uutisten verkkosivuilla. Artikkeleista 26 on uutisartikkeleita ja kaksi reportaasia. Tutkimuksen metodina käytetään diskurssianalyysia. Analyysin avulla muotoutui kuusi diskurssia, jotka koostuivat aineistosta löytyneistä islamilaisiin ääriliikkeisiin liittyvistä toistuvista teemoista ja viittauksista. Diskurssit ovat valtakamppailudiskurssi, uhkadiskurssi, julkisuusdiskurssi, epävakausdiskurssi, naisvihadiskurssi sekä väkivallan uskonto -diskurssi. Valtakamppailu- ja naisvihadiskurssi esiintyi vain Talibania käsittelevissä uutisissa. Muut diskurssit esiintyivät myös muita äärijärjestöjä koskevissa uutisissa. Aineistossa islamilaiset äärijärjestöt kuvataan väkivaltaisina ja brutaaleina toimijoina, jotka eivät piittaa muusta kuin omista intresseistään. Taliban esiintyy aineistossa keskeisimpänä äärijärjestönä, mutta aineistossa puhutaan myös Isiksestä, Isis-K:sta ja al-Qaidasta. Aineistossa islam kuvataan hyvin yksinkertaistettuna ja yhtenäisenä uskontona, jossa vallitsee tiukat normit ja määräykset. Islamiin liittyviä käsitteitä käytetään epämääräisesti erityisesti islamilaisen lain kohdalla. Median luoma kuva islamista noudattaa tutkimuksen perusteella stereotyyppistä ja yleistynyttä kaavaa, jota tuntuu olevan haastavaa muuttaa. Islamilaisia ääriliikkeitä koskevassa aineistossa islam näyttäytyy vanhoillisena ja väkivaltaisena uskontona, joka ei kuulu moderniin länsimaalaiseen yhteiskuntaan.
-
(2022)Tutkimuksessa tarkastellaan kärsimysmystiikkaa sellaisena kuinka se esiintyy saksalaisella Dorothee Söllellä (1929-2003) sekä niillä keskiajan mystikoilla, joihin hän kärsimysmystiikan yhteydessä viittaa. Näitä mystikoita ovat: Mechthild Magdeburgilainen, Mestari Eckhart, Johannes Tauler, Heinrich Suso ja Ristin Johannes. Lisäksi on tarkasteltu eräiden mystikkojen taipumusta runnella itseään. Tavoitteena on ollut tarkastella, miten kärsimys näyttäytyy ihmisen ja Jumalan ja ihmisen ja maailman suhteissa kärsimysmystiikan valossa, sekä miten Söllen ja keskiajan mystikkojen käsitykset näissä kysymyksissä eroavat toisistaan ja mikä niitä yhdistää. Söllen kärsimysmystiikkaa tarkasteltaessa kysymyksenä on ollut, onko se antiteodikistista. Aihetta on lähestytty määrittelemällä, mitä kristillinen mystiikka on sekä miten Sölle sen määrittelee. Kärsimysmystiikan merkittävän nousun taustaa 1200- ja 1300-luvuilla kartoitettiin sekä teologis-kirkollisista että kulttuuri- ja sosiohistoriallisista lähtökohdista käsin. McGinnin mystiikan teologian teokset ovat olleet sekundaarilähteinä keskiajan mystikoiden kärsimysmystiikan kuvauksiin, paitsi Eckhartilta on käytetty myös alkuperäislähteitä. Söllen kärsimysmystiikan osalta tärkeimpinä lähteinä ovat olleet kirjat Das Leiden (1973) ja Mystik und Widerstand (1997). Kärsimysmystiikan sekä askeettisten käytäntöjen kukoistamisen taustalla erityisesti 1200-luvun lopulla ja 1300-luvulla olivat teologis-kirkolliselta puolelta katumuksen sakramentin ja kiirastuliopin nousu sekä Tuomas Akvinolaisen tekemä ajallisen ja iankaikkisen rangaistuksen jaottelu ja yhdistäminen kiirastulioppiin legitimaationa ja motivaationa Kristuksen seuraamiselle (imitatio Christi ), joka toteutui usein imitatio passioniksena, kärsimyksen jäljittelynä. 1300-luvun alkupuolella Keski-Euroopan katovuodet aiheuttivat nälänhädän ja vuosisadan puolivälissä kärsittiin mustasta srumasta, joilla lienee ollut osuutensa kärsimysmystiikan viljelyyn. Tutkimukseen valitut keskiajan mystikot kuvaavat kärsimystä rikkain kielikuvin: vaipumisena, resignoitumisena helvettiin, vieraantumisena, ahdistuksena (Getrenge) ja pimeänä yönä ja käyvät keskusteluja Frau Pein:in kanssa. Kärsimykseen liittyy mystikoilla usein kuvausta tyhjäksi tulemisesta. Oma kärsimys liitettiin Kristuksen kärsimysten yhteyteen. Kuvauksissa on paradoksaalista ilmaisua: vieraantuminen onkin toisilla union intiimein muoto, ja jubilaciossa voi olla edelleen mukana Getrenge, ja siellä samoin kuin kontemplaatiossa on eksyksissä oloa. Keskiajan mystikoiden kärsimyksen voi sijoittaa via mysticalla, mystiikan tiellä purgatio-vaiheen alle. Dorothee Söllen vaihtoehtoisen mysiikan tien toisena vaiheena on luopuminen (loslassen), joka on myös ”pimeä yö.” Sölle tulkitsee ja siteeraa keskiajan mystikoita, erityisesti Eckhartia, korostaen käsitystä: Jumala on kärsivänä kärsivien rinnalla. Luopumisen asemalla Söllella voi tulkita tapahtuvan myös uniota, mutta matka jatkuu parantamisen/vastarinnan asemalle (heilen/widerstand), mikä merkitsee suuntaamista kohti maailmaa: compassioon, eli myötäkärsimiseen ja solidaarisuuteen maailman kärsiviä kohtaan, sekä oikeudenmukaisuuden, rauhan ja luomakunnan eheyden puolustamiseen. Sölle paheksuu teodikeaa useissa kohdin tekstejään, onnistuu puolustamaan rakastavaa Jumalaa, ja hänen voidaan esitetyn perusteella katsoa edustavan antiteodikealaisuutta.
-
(2022)Tutkielmassa tarkastellaan hengellisen kasvun näkökulmaa bibliodraamatyöskentelyssä viiden ohjaajan haastatteluista saadun bibliodraamatyön suunnittelua ja toteutusta koskevan aineiston avulla. Tutkimuksessa selvitellään Raamatun tekstin vaikutusta ensiksi bibliodraaman suunnitteluun ja toiseksi suunnittelutyön heijastumista draaman toteutukseen, jossa sitä tarkastellaan erilaisten kohtaamistilanteiden yhteydessä hengellisen kasvun näkökulmasta. Hypoteesina tutkimuksessa on, että kokemuksellinen toiminta voi auttaa löytämään merkityksellisempää ja omakohtaisempaa suhdetta Raamatun kertomuksiin. Tutkimus on laadullinen ja sisällönanalyysin avulla haastatteluiden suunnitteluvaiheesta löytyi kolme pääluokkaa: Rohkaistuminen ja uskaltaminen, Luova oivallus ja Empaattinen mukana eläminen, joiden avulla hengellisen kasvun näkymiä on tarkasteltu draamatyöskentelyn toteutukseen liittyvien kohtaamistilanteiden kuvausten perusteella. Sielunhoidon näkökulma mahdollistaa hengellisen tarkastelunäkökulman käyttämisen tutkimuksessa. Bibliodraama on todettu aiemmissa tutkimuksissa monipuolisten toimintatapojensa vuoksi hyväksi tavaksi ajankohtaistaa ja syventää Raamatun kertomusten sisältöä sekä luoda niihin myös henkilökohtaisempaa suhdetta kokemuksellisuuden ja ryhmässä tapahtuvan vuorovaikutteisen toiminnan avulla. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi samansuuntaisia havaintoja. Huolellinen suunnittelu luo osaltaan turvallista työskentelyilmapiiriä ja edellytyksiä sille, että uskalletaan heittäytyä luovaan työskentelyyn aidosti oman persoonan välityksellä, ja uskalletaan ryhtyä eri työmuotojen avulla käsittelemään Raamatun tekstin aihepiireistä löytyviä tilanteita ja aiheita. Vuorovaikutteinen toiminta ryhmässä, mielikuvituksen käyttö ja eläytyminen erilaisiin Raamatun teksteistä välittyviin tilanteisiin tarkentavat omaa työskentelyä ja auttavat pääsemään kiinni yksilön oman elämän kannalta tärkeisiin teemoihin. Ryhmätilanteissa tai eri toimintatapojen yhteydessä vuorovaikutus ja empatia ovat vaikuttaneet luovien ja rohkeuttakin vaativien näkökulmien avautumiseen työskentelyssä oman hengellisen kasvun alueille. Bibliodraama voi olla toimintatapojensa avulla aktivoimassa kirkollista elämää laajemminkin auttamalla sen usein jäykkiä ajattelu- ja toimintatapoja uudistumaan, ja tällä tavoin tuomaan kristillistä toimintakulttuuria lähemmäksi tämän päivän ihmisiä.
-
(2015)The subject of this study is the transmission of religious ecstasy as a cultural model in the devotional Vaiṣṇava religion of South India. Representations of religious ecstasy are found underlying the practices, doctrine and rituals of the Gauḍīya Vaiṣṇava religion. The religious tradition is extant present day. The primary object of this study is to delineate the method of transmission by which ecstasy has been transmitted from one religious tradition to another in South Indian Vaiṣṇavism. The secondary object of this study is to define ecstasy in the theoretical framework of the psychology of religion and to examine its application in the modern Gauḍīya Vaiṣṇava religion as devotional music. The modern object of this thesis is ISKCON or International Society for Krishna Consciousness which belongs to the Gauḍīya Vaiṣṇava religious tradition. I will concentrate on the musical induction of religious ecstasy in ISKCON. A method of content analysis has been applied for the thesis in order to find out how ecstasy is manifested in a body of literature of each examined tradition. The literature consists of devotional texts, most originating from 16th century. Some of the sources originate from the end of the first millenium, and at least one has been created before the turn of the first millenium. Many modern devotional songs were studied in order to find out whether consistent elements could be found. Results were examined against the background of earlier studies, which have concentrated on psychological research. Results show that the religious tradition of the worship of Viṣṇu in South India has had an active element of religious ecstasy since seventh century CE. The religious ecstasy remained a cultural model during the medieval age and is still prevalent in the tradition present day. Results show that devotional music plays a role in inducing ecstatic states as the primary method of cultural transmission. The doctrinal foundation reveals application of the medieval aesthetic theory to devotional religion. Modern application involves musically induced religious ecstasy that can be studied with methods of psychology and physiology. My thesis statement is that ecstasy is transmitted with devotional music, which functions as a form of conducted communial ecstasy. The ecstasy is a cultural model supported by beliefs and ritual practices. It can be understood in terms of the attachment theory of religion as proximity behaviour in relation to God as the primary attachment figure. Thus, musically induced ecstasy functions as the primary vehicle in the transmission of Vaiṣṇava bhakti devotional religion.
-
(2023)Tarkastelen tutkielmassani saksalaissyntyisen holokaustin jälkeisen filosofin Hans Jonasin filosofista antropologiaa. Esittelen aluksi Jonasin filosofian peruselementit: biologian eksistentialistisen tulkinnan, ontologiaan kietoutuvan etiikan, vastuun imperatiivit sekä edellisiä täydentävän teologian. Jonasin mukaan tieteen ja teknologian räjähdysmäinen kehitys on muuttanut ihmistä ja tämän suhdetta ympäristöönsä pysyvästi. Aiempi etiikka, joka oli ollut suhteessa tekojen nähtävissä oleviin seurauksiin, ei kykene vastaamaan oman aikamme ja tulevaisuuden haasteisiin. Kysyn, mikä on Jonasille ihminen ja miten hänen ihmiskäsityksensä perustelee tuntemattomaan tulevaisuuteen ja syntymättömiin sukupolviin kohdistuvat vastuun vaatimukset. Jäsennän Jonasin filosofista antropologiaa hyödyntämällä filosofi Heikki Kanniston luomaa nelitahoista mallia, jonka ulottuvuudet ovat essentialistinen, naturalistinen, eksistentialistinen sekä kulturalistinen ihmiskäsitys. Analysoin Jonasin ajattelua lukemalla kriittisesti hänen ihmiskäsitystänsä konkretisoivia kirjoituksia. Esseissään Jonas pureutuu ihmisyyttä universaalisti yhdistäviin artefakteihin, tanatologiaan, bioetiikkaan sekä vallitsevaan arvotyhjiöön. Tekstien kautta aukeaa kokonaiskuva hänen filosofisesta antropologiastaan ja ihmisyyden ideasta. Tutkielmani määrittää Jonasin ontoteologiseksi naturalistiksi. Jonasin ajattelun perustana toimii emergentti naturalismi ja holistinen ajatus metaboliasta kaikkia eläviä organismeja yhdistävänä tekijänä. Naturalismi ei kuitenkaan riitä selittämään ihmisen erityisyyttä kielen ja symbolien käyttäjänä, oliona, jonka vastuulle Jonasin ajattelussa lankeaa koko luomakunnan tulevaisuus. Jonas kiinnittyy Kanniston jäsennyksessä vahvimmin kulturalismiin, jolloin hänen ajattelunsa lähestyy filosofista humanismia. Jonasin ihmistä sitoo velvoittava etiikka: vapauden ja vastuun suhde on hänelle luovuttamaton osa ihmisyyttä. Jonasin ajattelun monipuolisuutta ja omintakeisuutta kuvaa hänen vaivaton liikkumisensa Kanniston kentän eri alueilla. Pohdinnassa asetan Jonasin ihmiskäsityksen dialogiin oman aikamme eettisten haasteiden kanssa. Fokus on transhumanismissa, bioetiikassa sekä tekoälyssä. Vaikka Jonas on ennakoinut monia nyttemmin realisoituneita kehityskulkuja, hänen filosofinen antropologiansa päätyy jännitteiseen positioon monien aikamme ilmiöiden kanssa. Pyrin avaamaan jännitteiden juurisyitä. Kiinnitän huomioni myös Jonasin teologiaan ja sen ristiriitaiseen teodikea-suhteeseen.
-
(2017)Tarkastelen tutkielmassani Eeva Alhan (1896−1963) vuosien 1932−1944 välillä ilmestyneitä julkaisuja ja niistä välittyvää kirjoittajan näkemystä naisten ja tyttöjen tehtävästä, roolista ja velvollisuuksista kirkossa sekä laajemmin yhteiskunnassa. Etsin syitä sille, miksi Alha kirjoitti julkaisunsa. Kysyn, millainen hänen motivaationsa oli sekä mihin tavoitteisiin hän kirjoituksillaan pyrki. Edelleen selvitän, missä määrin yhteiskunnalliset tapahtumat sekä Alhan oma työura tai henkilökohtaiset elämänkokemuksensa heijastuivat julkaisuiden sisältöön. Tutkin näin siis sekä julkaisujen sisältöä sekä taustalla olleita tapahtumia ja tekijöitä. Tutkittavana ajanjaksona Alha toimi Suomen Nuorten Kristillisen Liiton tyttö- ja naistyön keskussihteerinä ja työnsä ohessa kirjoitti erilaisia julkaisuja kuten kirjasia, opaskirjoja ja artikkeleita. Aiemmassa tutkimuksessa Alhan naisia koskevaa kirjoitustyötä on tarkasteltu lähinnä sotien jälkeiseltä ajalta. Tämä tutkielma keskittyy tarkastelemaan Alhan kirjoitustyön alkuvaiheita. Alha kirjoitti vuosina 1932−1944 yhteensä viisi naisia ja tyttöjä käsittelevää julkaisua. Nämä ovat Nainen ja Onni, Tytöt odottavat opastajaa, Vapaa nainen, Oikea suomalainen tyttö ja Isien kirkko ja naiset. Lisäksi hän kirjoitti naisten asemaa kirkossa käsitteleviä mielipidekirjoituksia ja artikkeleita Naisten Ääni-, Kotimaa-, Kenttäviesti-, ja Valkonauha -lehtiin. Analysoin näitä julkaisuja ja artikkeleita ja suhteutan ne ajan kontekstiin. Lisäksi tutkin Alhan yksityistä kirjeenvaihtoa ja taustoitan sen avulla sitä, mitä julkaisuiden aikana yksilön elämässä tapahtui. Tutkielma osoittaa, että Alhan näkemykset muuttuivat tutkittavana aikana. Ensimmäisessä kahdessa julkaisussa hän kirjoitti naisista ja tytöistä toimijoina kodin piirissä. Hän korosti naisen velvollisuutta toimia kodissa äitinä ja näki, että nainen ja tyttö palvelivat perhettään ja kansaansa parhaiten siellä toimiessaan. Vuonna 1938 Alha kirjoitti Vapaa nainen -nimisen julkaisun, josta muodostui murros hänen kirjoitustyössään. Sen jälkeen Alhan näkemys keskittyi naisen toimijuuteen kodin ulkopuolisissa tehtävissä. Hän näki, että naisen velvollisuus oli olla mukana kirkollisessa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Lisäksi hän korosti sitä, että naiset ja miehet olivat niin päätöksenteossa kuin työntekijöinä tasa-arvoisia. Sodan aikana Alhan julkaisusta välittynyt näkemys jatkoi vuoden 1938 murroksen kanssa samaa linjaa, poikkeuksena julkaisu Oikea suomalainen tyttö, joka käsitteli tyttöjä kodin auttajina ja tulevina kansakunnan äiteinä. Kuitenkin pääosin hänen julkaisunsa ja artikkelinsa keskittyivät enemmän naisen velvollisuuteen ja tehtävään kirkollisena toimijana kuten kirkolliskokousedustajana ja työntekijänä. Alhan näkemys alkoi muuttua ohjelmaksi naisten etujen ajamiseksi kirkossa. Tähän vaikutti sodan tuoma muutos sukupuolten väliseen työnjakoon. Alhan julkaisujen syntyyn vaikuttivat useat tekijät. Virikkeet kirjoittamiseen tulivat aluksi Alhan työnantajan, Suomen Nuorten Kristillisen Liiton kautta, ja liitto tuki myös Alhan itsenäisten teosten julkaisua. Julkaisuissa näkyy yhteiskunnallisten muutosten vaikutus sekä Alhan oma henkilökohtainen kutsumus toimia naisten ja tyttöjen hyväksi oman työnsä puitteissa. Julkaisujen liittäminen kontekstiin todistaa, että Alhan näkemyksen muuttuminen ohjelmaksi oli yhteydessä siihen, että tutkimuskauden aikana naisen asema vahvistui niin yhteiskunnassa kuin kirkossa erityisesti sodan seurauksena.
-
(2009)Tutkimukseni tarkoituksena on tutkia kaikkein varhaisimpia Uuden testamentin kanonisia ja apokryfisia käsikirjoituksia sekä niiden kirjureita. Huomion keskipisteenä ovat kyseisten käsikirjoitusten ulkoiset piirteet, kuten esimerkiksi kirjoitusmateriaali, muoto, koko ja käsiala. Näiden avulla vertaan kanonisia käsikirjoituksia apokryfisiin ja pyrin selvittämään, erosivatko näiden kopiointimenetelmät toisistaan. Yksi keskeisimmistä kysymyksistä on se, voidaanko ulkoisten piirteiden avulla päätellä jotain käsikirjoitusten asemasta ja arvostuksesta. Tutkimuksen aluksi esittelen tutkimusaineistoni käsikirjoitukset ja tekstit. Päädyin vertaamaan kanonisia evankeliumeita kaikkiin 100- ja 200-luvuilta löydettyihin apokryfisiin käsikirjoituksiin, joihin sisältyy esimerkiksi Tuomaan ja Pietarin evankeliumit sekä Hermaan paimen. Kaikki tämän ajanjakson kristilliset käsikirjoitukset ovat löytyneet Egyptistä, minkä vuoksi tutkimukseni keskittyy Egyptiin ja sen kirjureihin. Ennen varsinaista käsikirjoitusten analyysiä käsittelen käsikirjoitusten löytöpaikkoja, kaanonin sekä antiikin kirjureiden historiaa. Ensimmäiseksi käsittelen käsikirjoitusten materiaalia, eli papyrusta ja pergamenttia. Tässä suhteessa kanoniset käsikirjoitukset eivät eroa apokryfisista, vaan aineistot ovat tämän suhteen identtisiä. Tämän jälkeen huomio kiinnittyy käsikirjoitusten muotoon, eli siihen kirjoitettiinko käsikirjoitukset koodeksiin vai kääröön. Analyysin edetessä paljastuu, että apokryfisissa käsikirjoituksissa käytettiin useammin käärömuoto kuin kanonisissa käsikirjoituksissa. Voidaan esittää, että kristityt kirjoittivat koodeksiin kaikkein arvostetuimmat tekstit, joten käärömuoto voi kertoa käsikirjoituksen sisältävän tekstin alemmasta arvostuksesta. Tutkimuksen seuraavissa osioissa käsitellään koodeksien kokoa, marginaaleja, palstoja sekä käsialan kokoa. Lukujen perusteella voidaan sanoa, että kanoniset koodeksit muodostavat hieman yhtenäisemmän linjan kuin apokryfiset koodeksit. Kanonisten koodeksien kirjureiden toimintatavat ovat siis olleet hieman yhtenäisempiä. Käsikirjoitusten käsialan tarkempi analyysi paljastaa kuitenkin, että niin kanoniset kuin apokryfiset käsikirjoitukset kirjoitettiin suhteellisen hyvällä käsialalla. Tutkimuksen viimeisessä luvussa käy ilmi, että apokryfisten koodeksien epäyhtenäisyys johtuu osittain niiden erilaisista käyttötarkoituksista. Apokryfisia koodekseja valmistettiin enemmän kristittyjen henkilökohtaiseen käyttöön verrattuna kanonisiin koodekseihin. Tästä huolimatta suurin osa käsikirjoituksista oli seurakuntien liturgisessa käytössä. Toisin sanoen niin kanonisia evankeliumeita kuin apokryfisia tekstejä luettiin ääneen seurakuntien kokoontumisissa, mikä kertoo niiden arvosta.
-
(2020)Masennus on WHO:n arvion mukaan merkittävin toimintakykyä heikentävä sairaus koko maailmassa. Jo oirekuvan perusteella sen voidaan ajatella heikentävän elämän merkityksellisyyttä. Tässä tutkielmassa masennuksen sairastaminen hahmotetaan coping-prosessina, jossa selviytymistä määrittää elämän merkityksellisyyden ylläpitäminen. Sairastavien elämän merkityksellisyyttä ylläpitävät selviytymiskeinot eivät aina ole riittävän toimivia, jolloin masennus johtaa elämän merkityksellisyyden kriisiin. Tällaisia sairauskertomuksia on myös dokumentoitu. Tässä tutkielmassa pyrin abduktiivisen päättelyn avulla löytämään niitä elämän merkityksellisyyttä heikentäviä tekijöitä, jotka selittävät elämän merkityksellisyyden kriisin syntymisen. Tutkielmaa varten kerättiin kirjoituspyynnöllä ja puolistrukturoidulla teemahaastatteluilla kolmenkymmenen kolmen masennusta sairastaneen ja toipuneen kokemuksia omasta sairaudestaan. Kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Analyysissa löydettiin kahdeksan elämän merkityksellisyyttä heikentävää tekijää: 1.Ulkopuolisuus ja yhteydettömyys 2. Itsen menettäminen tai sekoittuminen sairauteen 3. Psyykkinen kipu, itsetuhoisuus ja itsemurha-ajatukset 4. Epäselvyys masennuksen syistä 5. Pitkäkestoisuus ja hoitoresistenssi 6. Psyykkinen turvattomuus 7. Korkea uusiutumisriski ja epälineaarinen toipuminen 8. Toimintakyvyn heikentyminen tai menettäminen. Tutkielman tulokset selittävät, miksi sairastavat voivat tarvita elämän merkityksellisyyden kriisiä selviytyäkseen. Onnistunut kriisin läpikäynti luo elämään täysin uutta merkityksellisyyttä ja auttaa sopeutumaan haastaviin olosuhteisiin. Osa masennuksen merkityksellisyyttä heikentävistä tekijöistä saattoi kuormittaa toipuvaa vielä varsinaisen akuutin masennustilan katoamisen jälkeenkin. Tulokset viittaavat siihen, että elämän merkityksellisyyden ylläpitäminen tulisikin nähdä nykyistä tärkeämpänä osana masennuksesta toipumista. Sairastavia ja toipuvia tulisi tukea myös elämän merkityksellisyyden ylläpitämisessä, eikä vain sairauden hoidon muodossa. Erityisesti elämän merkityksellisyyden kriisit tulisi huomioida, sillä niiden epäonnistunut käsittely voi johtaa selviytymisprosessin katkeamiseen.
-
(2023)Tässä tutkielmassa tutkin seitsemän talviuimarin kokemuksia talviuinnin vaikutuksesta heidän hyvinvointinsa eri ulottuvuuksiin. Olen kiinnostunut erityisesti talviuimarien kokemusten holistisista ja spirituaalisista elementeistä. Talviuinnista on tehty aiempaa tutkimusta lähinnä terveystieteissä, mutta humanistista tai teologista tutkimusta löytyy vähemmän. Tämä tutkimus paikkaa kyseistä aukkoa. Teoreettisena viitekehyksenäni käytän holistisen hyvinvoinnin ja holistisen henkisyyden teorioita. Toteutin tutkimuksen teemahaastattelun avulla ja haastattelin viittä talviuimaria kasvotuste ja kahta Teamsin välityksellä. Haastatteluun osallistui kuusi naista ja yksi mies, joista nuorin oli 18-vuotias ja vanhin 68-vuotias, jotka olivat harrastaneet talviuintia eripituisia aikoja ja erilaisilla uintifrekvensseillä. Sain kaikki haastateltavat omien tuttavieni kautta, mutta haastateltavat eivät olleet tuttujani, koehaastateltavaani lukuun ottamatta. Haastateltavien kokemukset talviuinnin vaikutuksista liittyivät heidän hyvinvoinnin eri ulottuvuuksiin. Osa kokemuksista läpäisivät yhtä aikaa useamman ulottuvuuden, jolloin voidaan puhua holistisista hyvinvointivaikutuksista. Keskeisimpiä fyysisiä hyvinvointiin liittyviä vaikutuksia olivat flunssien ja erilaisten sairauksien ehkäisy. Kokonaisvaltainen palautuminen niin stressaavasta työpäivästä kuin urheilusuorituksesta olivat yhteneviä kokemuksia. Talviuinnilla oli kehoa ja mieltä virkistäviä sekä rentouttavia vaikutuksia. Luontoon liittyvät kokemukset olivat erittäin merkittäviä monille. Yksinolo ja hiljentyminen liittyivät myös näihin kokemuksiin. Yksi kuvaili kokemustaan jopa hengelliseksi. Vain harvat kaipasivat aktiivista sosiaalisuutta talviuintiharrastukseltaan. Jatkossa tutkimusta voisi vielä syventää niin, että se keskittyisi enemmän hyvinvoinnin holistisuuteen. Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaisia vaikutuksia talviuinnin lisäämällä yksilön kokonaisvaltaisella hyvinvoinnilla on sosiaaliseen hyvinvointiin yksilön yhteisöllisessä elämässä.
-
(2022)Tässä tutkielmassa pyrin selvittämään, mitä diskursseja suomalaisissa astrologia-aiheisissa Instagram-julkaisuissa esiintyy, ja millä tavoin ne ilmaisevat uskomista ja ei-uskomista. Tutkielma kytkeytyy laajempaan uushenkisyyden tutkimukseen ja tarkastelee uskomista perinteisen uskonnollisuuden ulkopuolisessa kontekstissa. Lisäksi tutkielma kytkeytyy viime vuosien (väitettyyn) astrologiatrendiin. Aineistonani on aihetunnisteiden #horoskooppi ja #horoskoopit perusteella rajatut Instagram-julkaisut kommentteineen noin kahden kuukauden ajalta. Tarkasteltavia julkaisuja on noin kolmesataa. Muodostan aineiston perusteella 12 diskurssia, eli informointi-, tunnistamis-, uskomis-, hyöty-, reaktiivisen, uushenkisyys-, ei-uskomis-, epäily-, viihtymis-, markkinointi-, huumori-, ja taidediskurssin, joissa ilmenevää uskomisen ja ei-uskomisen ilmaisua tarkastelen. Havaitsen, että selkeitä uskomisen ja ei-uskomisen ilmaisuja aineistosta löytyy vain vähän, suurimman osan julkaisuista ollessa tulkinnanvaraisia. Arvelen tämän johtuvan yhtäältä astrologiasuhteen avaamisen kokemisesta tarpeettomana, toisaalta julkaisujen mukauttamisesta kirjavalle, niin uskovista kuin ei-uskovistakin koostuvalle yleisölle. Kolmaneksi syyksi arvelen sitä, etteivät astrologiaan uskominen tai ei uskominen välttämättä ole olennaisia asioita astrologian harrastajille, ja mielekkäämpää voikin olla keskittyä käsitelemään oman elämän ymmärtämistä, taideharrastusta tai muuta itselle mielekästä asiaa astrologisesta näkökulmasta.
-
(2020)Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää Diakonissalaitoksen ylläpitämän matalan kynnyksen kohtaamispaikan, Kallion D-aseman, merkitystä kävijöidensä osallisuudelle. Tutkielmassani selvitän, miten D-asema pyrkii lisäämään kävijöidensä osallisuutta sekä mikä merkitys D-asemalla on sen kävijöille. Osallisuus on merkittävä tekijä ihmisen hyvinvoinnille. Osallisuus on riittäviä aineellisia resursseja, itsensä toteuttamista, kuulumista ja kuulluksi tulemista sekä vaikuttamista. Tämä tutkielma syventää aiemman tutkimuksen analyysia siitä, millaista osallisuutta matalan kynnyksen kohtaamispaikat voivat tarjota ja millaisia hyvinvointivaikutuksia sillä on. Lisäksi tutkielmassa pohdin, millaista osallisuutta kävijät osoittavat toiminnallaan D-asemalla. Tutkielman aineisto on kerätty havainnoimalla Kallion D-asemalla kahden viikon ajan. Tutkielma on laadullinen ja aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavasti. Ohjaavina teorioina on käytetty erilaisia määritelmiä ja viitekehyksiä osallisuudesta ja hyvinvoinnista. Aineiston analyysissa on käytetty metodeina sekä sisällönanalyysia että temaattista analyysia. Analyysin perusteella aineistosta nousi neljä teemaa: elämäntilanteet, yhteisöllisyys, toiminta ja osallistumattomuus. Elämäntilanteet-teema kuvaa osallisuuden vajeita, joita aseman kävijöillä elämässään on. D-aseman yhteisöllisyys tuottaa sosiaalista osallisuutta mahdollistamalla vastavuoroista kuulluksi tulemista ja ihmissuhteita. Toiminta-teema kertoo osallistamistoimista, joita D-asema järjestää. Tekeminen on tärkeä osa osallisuutta, ja D-asema mahdollistaa kävijöilleen monenlaista toimintaa, jota kävijät eivät itse mahdollisesti voisi järjestää. Kävijöiden osallistumattomuus aseman toimintaan voi kertoa kävijöiden vaikeudesta esimerkiksi suunnitella omaa elämäänsä. Haluan kuitenkin tutkimuksessani huomauttaa, että toisaalta osallistumattomuus voi myös osoittaa osallisuutta omaan elämään, kun kävijät ilmentävät vallankäyttöä, toimijuutta tai omien voimavarojen huomioimista. Tämä tutkielma vahvistaa käsitystä siitä, että matalan kynnyksen toiminnalla on merkitystä kävijöilleen ja ne lisäävät osallisuutta. D-asema ei voi juurikaan vaikuttaa aineellisten resurssien puutteeseen, mutta tästä huolimatta asema vahvistaa monenlaista muuta osallisuutta, kuten osallisuutta omaan elämään, toimijuutta, itsensä toteuttamista, vastavuoroisia ihmissuhteita sekä vaikuttamista.
-
(2020)Tutkielmassa selvitetään 1500-luvun puolivälissä nykyisen Hollannin ja Belgian alueilla eläneiden mennoniittojen käsityksiä siitä, millainen oli ihanteellinen kristitty sekä tutkitaan, oliko eri sukupuolille asetettu erilaisia ihanteita. Tutkimuksen lähteinä käytän vuoden 1660 Marttyyrien peili -marttyyrikokoelmassa säilyneitä 16 kirjettä, jotka kymmenen vangittua ja marttyyrikuolemaansa odottavaa mennoniittavanhempaa lähetti lapsilleen muistoksi ja ohjeistukseksi vuosien 1557–1576 välisenä aikana. Tarkastelen, mitkä olivat ne viimeiset ohjeet, jotka vanhemmat kokivat merkittäviksi nostaa esiin, ja miten he ohjasivat lastensa kasvua kristityiksi. Vertailen kirjeitä toisiinsa tarkastellen, mitä yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia niiden välillä ilmenee. Havainnoissani otan huomioon ajan ja yhteisön kontekstin. Marttyyrikuoleman kohtaavat vanhemmat eivät pystyneet toteuttamaan velvollisuuttaan kasvattaa lapsensa kristilliseen uskoon. Kirjeillään he pyrkivätkin korvaamaan tätä. Kirjeissään he pyrkivät vaikuttamaan lapsiinsa siten, että he etsisivät pelastustaan nuoruudestaan lähtien. Painottaakseen pelastuksen etsimisen tärkeyttä, vanhemmat käyttivät pelottelun keinoja. He kuvasivat kirjeissään Jumalan edessä kohdattavaa tuomiota ja rangaistusta. He myös antoivat lupauksia jälleennäkemisestä ja taivaassa saatavasta palkinnosta, jos lapset kääntyisivät ja uskollisesti seuraisivat Kristusta koko elämänsä ajan. Vanhemmat neuvoivat lapsiaan opettelemaan lukemaan ja kirjoittamaan, jotta nämä pystyisivät itse tutkimaan Raamattua ja löytämään pelastuksen tien. Vanhemmat myös käskivät lastensa olla kuuliaisia kaikille, jotka ohjasivat heitä kohti oikeaa tietä. Mennoniitat odottivat kääntyneen todistavan uskostaan ja kääntymyksestään ulkoisesti. Uskon tuli näkyä teoissa. Keskeisimmät kristityn elämää kuvaavat asiat olivat kuuliaisuus ja Jumalan pelko. Kristityn tuli olla kuuliainen kaikille Jumalan määräyksille. Jumalan tuli olla ensisijainen kaikessa, mikä tarkoitti tarpeen tullen jopa omasta hengestä luopumista. Kristityn elämää tuli ohjata Hengen hedelmät: rakkaus ja rauha. Muita kristitylle asetettuja ihanteita olivat siveellisyys, ahkeruus, nöyryys, vaatimattomuus, anteliaisuus, rehellisyys, uskollisuus ja uhrautuvaisuus. Kristityn tuli myös välttää kaikkia lihan ja maailman himoja, joita vanhemmat määrittelivät olevan siveettömyys, avionrikkominen, valehtelu, herjaaminen, pahan puhuminen, asiattomat puheet, kiroilu, vannominen, juhlinta, juopumus, tanssiminen, pettäminen, varastaminen, viha ja kateus, ahneus, rikkauksien tavoittelu, ylpeys ja epäjumalanpalvelus. Sukupuoli ei ilmennyt erityisemmin kirjeiden ohjeissa. Yleisesti ottaen kaikki ohjeet ja ihanteet koskivat sekä tyttöjä että poikia. Joitain painotuksia on kuitenkin havaittavissa. Ohjeista on nähtävissä ajan sosiaalinen rakenne, jossa mies toimi perheen päänä ja elättäjänä. Ohjeet kuuliaisuuteen, alistuvuuteen ja vaatimattomuuteen puolestaan painottuivat tytöille. Muiden sukupuolittuneiden ihanteiden, kuten hiljaisuuden ja siveyden kohdalla ei ilmennyt lähdeaineiston perusteella selviä painotuksia sukupuolen mukaan.
-
(2021)Tässä maisterintutkielmassa tarkasteltiin shiiayhteisön kokemia turvallisuusuhkia ja niiden vaikutusta yhteisöön. Teemahaastatteluina alkuvuodesta 2021 kerättyä aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Pauli Niemelän laajenevan turvallisuuskäsityksen tarkastelukehikkoa. Kuusi teemahaastatteluun osallistunutta yhteisön jäsentä jakautui kahteen ikäryhmään, enintään 30-vuotiaisiin ja yli 30-vuotiaisiin. Haastatteluihin osallistui kaksi naista ja neljä miestä. Laajenevan turvallisuuskäsityksen tarkastelukehikkoa mukauttaen yksilön turvallisuus- ja turvattomuuskäsitykset jaettiin neljään osaan. Näiden neljän osan avulla turvallisuutta tarkasteltiin yksilöllisestä, sosiaalisesta, perinteisestä sekä modernista ja kulttuurisesta näkökulmasta. Haastattelujen pohjalta voidaan havaita, että kokemukset turvallisuudesta ja turvattomuudesta ovat subjektiivisia. Kokemukseen näyttää vaikuttavan haastateltavan ikä, sukupuoli ja perheellisyys. Yksittäisenä tekijänä yksilön ja yhteisön turvallisuuden kannalta korostui vuosi 2019. Vuonna 2019 Uudessa-Seelannissa tapahtuneet Christchurchin moskeijaiskut heikensi muslimiyhteisöjen turvallisuudentunnetta, jonka seuraukset näkyvät yhteisön toiminnassa edelleen. Yhteisön jäsenten haastattelujen ja aiempien tutkimuksien perusteella voidaan havaita neljä uskonnollisen yhteisön turvallisuuteen vaikuttavaa tasoa. Näitä ovat yhteisö, paikalliset-, kansalliset- ja kansainväliset tekijät. Yhteisötasolla turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat yhteisön turvatoimet, varautuminen, tilaturvallisuus, sisäinen tilanne ja yhteistyö. Paikallisesti vaikuttavia tekijöitä ovat yhteisön sijainti, alueen asukkaat ja rakennuskanta, julkinen liikenne, yksittäiset häiriköt sekä paikallinen viranomaisyhteistyö. Kansallisesti yhteisön turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat sisäinen turvallisuustilanne, ääriliikkeet, vallitsevat asenteet sekä arvot, lainsäädäntö ja rangaistukset. Kansainvälisesti yhteisön turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat kansainväliset aatteet, ääriryhmittymät, islam-vastaisuus ja terrori-iskut ulkomailla. Näiden perusteella voidaan havaita, että uskonnollisen yhteisön turvallisuuteen vaikuttaa huomattava määrä kansallisia ja kansainvälisiä tekijöitä.
-
(2022)Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten surua käsittelevissä lastensaduissa näkyy kristilliseksi tulkittavaa symboliikkaa. Tutkimustehtävänä oli aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla tarkastella surua käsittelevissä lastensaduissa käytettyä symboliikkaa ja tuoda esille symboliikan mahdollisia kristillisiä merkityksiä. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä suomenkielisestä lastensadusta, jotka käsittelevät isovanhemman kuolemaa ja sen aiheuttamaa surua. Lastensaduista nousevalla symboliikalla tarkoitetaan satujen teksteissä esiintyviä vertauskuvia ja symboleja, jotka yhdistyivät isovanhemman kuolemaan ja sen käsittelemiseen tai ymmärtämiseen. Kristilliseksi tulkittava symboliikka määriteltiin vertauskuviksi ja symboleiksi, joille on olemassa myös kristillisiä merkityksiä. Tutkimuksen analyysissa nousi esille kolme kontekstia, joissa lastensatujen symboliikkaa esiintyi isovanhemman kuoleman ja sen aiheuttaman surun käsittelyssä. Nämä olivat isovanhemman kuoleman ja menetyksen konkreettinen ymmärtäminen, lapsen ja isovanhemman suhteen jatkuminen mielikuvien tasolla ja käsitys jälleennäkemisestä edesmenneen isovanhemman kanssa. Analyysissa lastensaduista noussutta symboliikkaa tarkasteltiin kyseisistä konteksteista käsin. Tutkimus osoittaa, että surua käsittelevistä lastensaduista on löydettävissä jonkin verran kristilliseksi tulkittavaa symboliikkaa. Selkeästi kristilliseksi tulkittavaa symboliikkaa löytyi kahdesta lastensadusta, joissa symboliikkaan oli yhdistetty Jumala tai/ja Jeesus. Kristillistä symboliikkaa näkyi myös melko selkeästi lastensaduissa, joissa oli mainittu hautajaiset tai kuvattu niitä yksityiskohtaisesti. Yhdestä lastensadusta löytyi piilevää kristillistä symboliikkaa siinä esiintyvän hallava hevosen myötä. Useissa lastensaduissa oli käytetty symboliikkaa, jolle on myös kristillisiä merkityksiä, mutta nämä kristilliset merkitykset eivät tulleet satujen konteksteissa esille. Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta, että surua käsittelevissä lastensaduissa on käytetty kristillisestä perinteestä tuttuja vertauskuvia ja symboleita, mutta niille on annettu saduissa omia sisäisiä merkityksiä kristillisten merkitysten sijaan. Tutkimustulokset osoittavat, että kristilliset käsitykset voivat nousta kuoleman yhteydessä esille, mutta niitä käytetään suomenkielisessä surua käsittelevässä lastenkirjallisuudessa melko vähän. Tutkimus antaa mahdollisuuden jatkotutkimuksille koskien muuta lastenkulttuuria ja kristinuskon tai muiden uskontojen näkymistä siinä.
-
(2011)Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin sitä, mitä voimme tietää historian Jeesuksen opettaneen avioerosta ja uudelleen avioitumisesta. Tutkielmassa käytän jatkumonäkökulmaa, jonka mukaan Jeesus-traditioita tarkastellaan suhteessa Jeesuksen ajan Palestiinan juutalaiskontekstiin sekä suhteessa varhaiskristilliseen vaikutushistoriaan. Päästäkseni käsiksi mahdollisimman luotettaviin Jeesus-traditioihin, käytän apuna historiallis-kriittisiä metodeja. Jeesus-traditioiden autenttisuuden arvioimiseen käytän Theissenin ja Winterin metodologiaa, joka sisältää kokonaisesityksen autenttisuuskriteereistä. Jeesuksen opetus avioerosta ja uudelleen avioitumisesta oli ehdotonta. Avioero ja uudelleen avioituminen kokonaisuudessaan oli Jeesuksen mukaan verrannollinen aviorikokseen, josta Tooran mukaan seurasi kuolemanrangaistus. Jeesus ei antanut mitään myönnytystä avioeroon, jolloin hänen opetus voidaan tiivistää sanoihin ei mistään syystä. Uudelleen avioituminen oli myös kiellettyä entisen puolison eläessä, jolloin tämä opetus voidaan tiivistää sanoihin vain kunnes kuolema erottaa. Varhaiskristityjen oli vaikea noudattaa Jeesuksen ehdottomuutta, jolloin Matteuksen redaktori antoi myönnytyksen avioeroon ja uudelleen avioitumiseen vain huoruuden tähden. Samoin Paavali antoi myönnytyksen kristityille avioitua uudelleen, jos ei-kristitty otti avioeron. Varhaiskristillisessä vaikutushistoriassa Jeesuksen sanat nähtiin halakhana eli Tooran normatiivisena tulkintana. Todennäköisesti Jeesuksen sanat avioerosta ja uudelleen avioitumisesta olivat kuitenkin haggadahin kaltaista eli kuvainnollista opetusta. Jeesuksen sanat liittyivät yksittäisiin tilanteisiin, joissa Jeesus kritisoi juutalaisten miesten helppoa mahdollisuutta ottaa avioero, jotta pääsisivät uudelleen avioitumaan toisen naisen kanssa ja saadakseen pitää huomattavat myötäjäisvarat itsellään. Näin emme voi tietää mitä Jeesus kokonaisuudessaan ajatteli avioerosta ja uudelleen avioitumisesta. Lähtökohdiltaan avioliitto oli kuitenkin tarkoitettu eliniäksi, eikä sitä saanut purkaa.
-
(2005)Tarkastelen työssäni sitä, mitä ja miten myöhäisantiikin ja keskiajan Euroopassa liikkuneista ristiinpukeutuvista ja muuten sukupuolirajoja rikkoneista pyhimyksistä on kirjoitettu. Nostan näistä pyhimyksistä esille erityisesti Teklan, Marinan/Margareetan, Eufrosynen ja Wilgefortisin. Sovellan heidän legendoihinsa ja legendoista tehtyihin tulkintoihin queer-luentaa. Kysyn, miten pyhimysten sukupuoli on nähty ja millaisia kysymyksiä siihen liittyen on kysytty - ja mitä jätetty kysymättä - modernissa tutkimuskirjallisuudessa. Tarkastelen erityisesti, millaisia sukupuolen ylittämisen ja sukupuolettomuuden mahdollisuuksia tutkijat ovat legendoista löytäneet, ja kokeilen, mitä uusia tai toisenlaisia mahdollisuuksia oma luentani tuo esille. Käsittelen aihepiiriä koskevaa aiempaa tutkimusta paitsi osana pyhimyslegendojen tulkintahistoriaa myös tuoreina toisintoina legendoista. Queer toimii työssäni sekä näkökulmana että lukutapana. Queer-näkökulman ytimessä on ajatus sukupuolen performatiivisuudesta: sukupuoli on ilmiönä yhtäältä merkityksellisten tekojen ja eleiden toistoa ja toisaalta selviytymisstrategia. Ajatus sukupuolesta selviytymisstrategiana viittaa siihen, miten ihminen elää sekä kulttuuristen normien vaikutuksen alla että niihin vaikuttaen ja uusia merkityksiä antaen. Performatiivinen käsitys sukupuolesta kyseenalaistaa modernin sukupuolikäsityksen, jonka Judith Butler kiteyttää heteroseksuaalisen matriisin käsitteeseen. Queer-luennalla etsin ja täytän uudelleen sellaisia teksteistä löytyviä aukkoja ja analysoin sellaisia riitasointuja, jotka kertovat heteroseksuaalisesta matriisista. Lukutapani on sukua fenomenologisen sulkeistamisen harjoitukselle. Luentaani voi kuvata kokeilevaksi, erityisen sukupuoli- ja seksuaalisensitiiviseksi sosiaalisen konstruktionismin ajatuksiin perustuvaksi lähiluvuksi. Yhtenä lähtökohtana luennalleni on ajatus, että menneisyyden tuominen postmodernin läheisyyteen voi tuoda uutta valoa sekä menneisyyteen että postmoderniin. Työni sijoittuu uskontotieteen ja queer-tutkimuksen kenttien välillä paikkaan, jota ei ole Suomessa aikaisemmin kokeiltu. Teklan, Marinan/Margareetan, Eufrosynen ja Wilgefortisin legendoista nousee työssäni esille erityisesti neljä teologista Kristukseen liittyvää teemaa: kaste Kristukseen pukeutumisena, Kristuksen sukupuolittaminen, mieheksi tuleminen edellytyksenä Kristuksen seuraamiselle ja askeesi Kristuksen ruumiillisena imitoimisena. Queer-luennassani nämä teemat tarkentuvat ja osoittautuvat tärkeiksi tulkinta-avaimiksi ristiinpukeutuvien pyhimysten legendoihin. Nämä tulkinta-avaimet, queer sekä taustatiedot keskiajan sukupuolikäsityksistä valottavat sekä toinen toisiaan että työni kohdetta. Yhdessä ne tuovat esille kysymyksiä, jotka ovat aiemmassa tutkimuksessa jääneet yleensä kysymättä. Erityisesti queer-luentani nostaa esille kysymyksen sukupuolettomuuden mahdollisuudesta. Aiemmissa tutkimuksissa sukupuolen ylittäminen ohitetaan "tosiasiassa mahdottomana" asiana. Queer-luennassani kuitenkin näkyy, että sukupuolettomuus ei ole vain mahdollista, vaan myös uskonnollisesti erityisen merkityksellinen olemisen tapa. Työni perusteella sukupuolen ambivalenssi ja sukupuolettomuus voidaan lukea marginaalin sijasta aivan kristinuskon ytimeen. Myös Kristuksen hahmoa voidaan - ja ristiinpukeutuvien pyhimysten kohdalla kannattaa - katsoa nimenomaan kulttuuristen sukupuolirajojen ylittämisen kautta. Pyhimysten vaatteiden vaihtamisen voi lukea mieheksi naamioitumisen sijaan (sukupuoleltaan ambivalenttiin tai kokonaan sukupuolettomaan) Kristukseen pukeutumisena ja sitä kautta sukupuolesta riisuutumisena tai lapsen sukupuolettomaan tilaan jäämisenä. Queer-näkökulmasta voi puhua performatiivisesta sukupuolettomuudesta.
-
(2018)Tutkielmassa tarkastelen suomalaisten lasten yliluonnollisia pelkoja. Työ jakautuu kahteen aikakauteen: suomalaiseen agraariyhteiskuntaan ja nykyiseen tietoyhteiskuntaan. Yliluonnolliset olennot ovat aina pelottaneet lapsia aikakaudesta riippumatta. Työni metodologisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi, jonka avulla tarkastelen yliluonnollisten olentojen merkitystä eri instituutioille. Riskiyhteiskuntateoria puolestaan osoittaa, että yhteiskunnan kehittyessä myös sitä kohtaavat riskit muuttuvat. Kansanuskon vaikutus näkyy lasten yliluonnollisissa peloissa, sillä monet pelottavaksi koetut yliluonnolliset olennot ovat lähtöisin kansanperinteen uskomustarinoista. Tutkielmassani haluan selvittää, mitkä uskomusolennoista uhkasivat erityisesti lapsia, ja mikä uskomustarinoiden tarkoituksena on ollut. Lisäksi olen kiinnostunut siitä, millaiset mediasta lähtöisin olevat olennot pelottavat lapsia nykyään. Entä ilmeneekö median tuottamissa mielikuvitusolennoissa samanlaisia merkityksiä kuin kansanuskon aikaisissa uskomusolennoissa? Viimeisenä tarkastelen sitä, mitä nämä kansanuskoon kuuluvat uskomukset ja median aiheuttamat pelon kohteet kertovat lasten asemasta näiden aikakausien yhteisöissä. Olettamuksenani on, että lapsuus ja lapsi rakentuvat kulttuurillisesti, jolloin ne nähdään eri aikakausina ja erilaisissa yhteisöissä eri tavoin. Uskomustarinoiden kohdalla käytän aineistona SKS:n uskomustarinakortistoja, joita analysoin sisällönanalyysin ja perinnelajianalyysin avulla. Mediaa tutkiessa aineistona toimivat internetin keskustelufoorumit, joita tarkastelen sisällönanalyysillä. Tutkimuksen mukaan uskomustarinat sisältävät moraalisia opetuksia ja luovat keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteisön jäsenten välillä. Tarinoissa kastamattomia lapsia uhkaavat maahinen ja piru. Kirkon tavoitteena oli saada lapset nopeasti kastetuksi. Seuraavaan lapsia uhkaavien uskomusolentojen kategoriaan kuuluvat erilaiset haltijat, kuten metsään lapsia eksyttävä metsänhaltija ja lapsia veteen vievä vedenhaltija. Näillä olennoilla pelottelu oli keino pitää lapset turvassa luonnon vaaroilta. Metsänpeittoon olivat vaarassa joutua yhteisöön huonosti integroituneet jäsenet, kuten lapset. Painajaisolennot, kuten Mara ja yöitkettäjä saavat puolestaan uskomustarinoissa vauvan itkemään taukoamatta. Tarinoiden avulla on selitetty asioita, joihin ei olisi muuten saatu vastausta. Osaan uskomustarinoista uskoivat myös aikuiset. Tuolloin lapsia uhkaavien uskomusolentojen tarkoituksena oli ohjailla ihmisiä käyttäytymään halutulla tavalla. Normien noudattamista vartioivat instituutiot, kuten kyläyhteisö tai kirkko. Agraariyhteiskunnassa lasten asema oli melko heikko, mutta suurperhettä pidettiin tärkeänä perheen talouden kannalta. Tutkimukseni mukaan lapset pelkäävät televisiossa ja internetissä esiintyviä mielikuvitusolentoja ja niihin lukeutuvia yliluonnollisia hahmoja. Muumilaakson tarinoita -sarjan Mörkö pelottaa erityisesti alle kouluikäisiä lapsia. Mörkö on tuttu suomalaisesta kansanuskosta, jossa sen tehtävänä oli toimia huonosti käyttäytyvien lasten rankaisijana. Muumien Möröllä ei ole samanlaista funktiota, sillä sen tarkoitus on lähinnä viihdyttää. Nuorten peloissa korostuvat enemmän todellista elämää uhkaavat asiat, kuten onnettomuudet. Ihmiseltä näyttävä internethahmo Slenderman on kuitenkin saanut osan nuorista diginatiiveista menettämään todellisuudentajunsa. Medialaitteet ja niiden tuottamat ilmiöt koetaan inhimillisiksi. Slenderman on osoitus muuttuneesta tarinankerronnasta, sillä se on digitaalista folklorea. Slendermanin muokkaajana toimii kollektiivinen yhteisö määrittäen samalla sen merkityksellisyyden. Kaiken kaikkiaan lapset ja nuoret osaavat liikkua sulavasti nykyisessä mediakulttuurissa. Samalla he toimivat mediakulttuurin kehittäjinä ja tulevaisuuden suunnannäyttäjinä. Lapset ja nuoret tarvitsevat kuitenkin aikuisten tukea mediamaailmassa seikkaillessaan. Mediassa usein sekoittuvien faktan ja fiktion rajojen hämärtyminen on melko tuore ilmiö, jota tulisi tutkia lisää erityisesti lasten ja nuorten kannalta.
-
(2016)Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää systemaattisen analyysin keinoin anabaptistiteologi Balthasar Hübmaierin (noin 1480−1528) näkemyksiä uskon, tunnustuksen ja kasteen merkityksestä ihmisen pelastumisessa. Laajana taustana tutkimukselle ovat kyseisiin käsitteisiin liittyvät ekumeeniset haasteet ja suppeampana taustana Hübmaierin soteriologiasta tehdyt erilaiset tulkinnat. Katolinen teologian tohtori Hübmaier omaksui reformaation periaatteet ja uskonvanhurskausopin. Viime mainittua hän ei tulkinnut puhtaan forenssisessa mielessä vaan säilytti pyhityksen osana vanhurskauttamista. Hübmaier korosti uskon ohella henkilökohtaisen Jeesuksen tunnustamisen merkitystä pelastumisessa. Se oli hänelle perustavaa laatua kristillisyydessä ja oma kategoriansa, eikä siis rinnastettavissa muihin hyviin tekoihin. Liittyen kasteen merkitykseen pelastumisessa Hübmaierin teologiaa on tulkittu eri tavoin. Hübmaier on vaikeaselkoinen osaltaan, koska hänen teologiassaan tapahtuu kehittymistä. Hän myös kirjoitti teoksensa vaikeissa oloissa, eikä pyrkinyt kirjoittamaan systemaattista teologiaa. Vaikeaselkoisuutta selittää osin myös hänen biblisistinen Raamatun tulkintansa. Hän tavoitteli ennemmin tarkkaa Raamatun sanassa pitäytymistä kuin tiukkaa johdonmukaisuutta. Hän uskoi Raamatun näennäisen ristiriitaisuuden johtuvan ihmisen vajavaisesta ymmärryksestä. Osa tutkijoista on nähnyt Hübmaierin torjuneen sakramentalistisen kastekäsityksen, mutta toisaalta jotkut ovat tulkinneet, että kaste oli hänelle lähes sakramentaalinen välttämättömyys kuuliaisuuden tekona ja liittymisenä pelastukseen yhteisöön eli seurakuntaan. Tämän tutkimuksen perusteella eniten löytyy perusteita tulkinnalle, että Hübmaierille raamatullisen kasteen soteriologinen vaikutus tuli kokonaisvaltaiseen kastetapahtumaan liittyvistä sitoutumisesta Jeesukseen ja hänen tunnustamisestaan. Kastekin oli Hübmaierille julkinen tunnustautuminen Jeesukseen. Pelastus ei kuitenkaan ollut sidottu vesikasteeseen. Hübmaieria tulkittaessa on huomattava myös hänen koulutuksessaan saamat nominalistiset vaikutteet. Niiden mukaisesti hän erotteli Jumalan ilmoitetun tahdon ja hänen absoluuttisen tahtonsa. Hübmaier näki ilmoitetuksi tahdoksi, että pelastus saadaan, kun evankeliumin kuuleminen synnyttää ihmisessä uskon ja hän sen jälkeen sitoutuu ja tunnustautuu kasteessa Jeesukseen. Jumala ei hänen näkemyksensä mukaan ole kuitenkaan suvereeniudessaan sidottu ilmoitettuun tahtoonsa vaan voi pelastaa kenet haluaa. Uskovan tulee keskittyä ilmoitettuun tahtoon. Hübmaierin perimmäisiksi tavoitteiksi voi nähdä pastoraalisen huolen seurakuntalaisten hengellisestä elämästä ja reformaation johdattamisen uskovien kasteen ja sille perustuvan seurakuntakäytännön suuntaan.
-
(2022)Tiivistelmä Tiedekunta: Helsingin yliopisto Koulutusohjelma: Teologian ja uskonnontutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Opetus- ja kasvatustehtävien asiantuntijatyö Tekijä: Veera Kovanen Työn nimi: E.J. Dionne katolilaisena Trump-kriitikkona Työn laji: Maisterin tutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2022 Sivumäärä: 45 Avainsanat: Katolisuus, E.J Dionne, Donald Trump, Yhdysvallat, Commonweal Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja: Tiivistelmä: Tutkimuksessani tavoitteena on selvittää politiikantoimittaja E.J Dionnen kannanottoja koskien Donald Trumpia ja hänen hallituksensa politiikkaa. Tutkimuskysymykseni on, miten uskonnollisuus ja erityisesti E.J. Dionnen katolilaisuus nousee esille kyseisissä kannanotoissa. Lisäksi aion tutkimuksessani selvittää, kuinka Donald Trump ja hänen hallituksensa on ottanut esille uskonnollisia teemoja presidenttivaalien ja presidenttikauden aikana. Lisäksi otan selvää, millä tavalla katolinen kirkko on jakaantunut Yhdysvalloissa, ja millaista paavi Franciscuksen kannatus on Yhdysvaltojen katolilaisten parissa. Lähteenä tutkielmassa on katolisen Commonweal sanomalehden artikkelit, jotka E.J. Dionne on kirjoittanut. Rajaan käyttämäni aineiston käyttämällä hakusanaa Donald Trump ja osastona on uskonto. Käyn rajauksen mukaiset artikkelit systemaattisesti aikajärjestyksessä läpi alkaen vuodesta 2015 Donald Trumpin presidentin vaalikampanjasta ja päättyen vuoteen 2020. Tutkimuksessa selvisi, että E.J. Dionnen kannanotoissa Donald Trumpia kohtaan ilmenee selkeästi uskonnollisuutta ja kirjoittajan omaa katolista taustaa. Dionne perustelee kritiikkiään Trumpia kohtaan Raamatun teksteillä ja katolisuuden keskeisillä periaatteille, kuten sosiaalisella oikeudenmukaisuudella ja yhteisellä hyvällä. Lisäksi Dionne kertoo avoimesti omasta uskonnollisuudestaan artikkeleissaan. Trumpia kritisoidaan Dionnen artikkeleissa usein tekopyhyydestä ja Dionnelle tärkeiden kristinuskon periaatteiden rikkomisesta. Donald Trump ja tämän hallituksen uskonnolliset teemat olivat perinteisten kristillisten arvojen puolustaminen, muslimien maahantulokielto ja presidentinvaalien aikana Trump nosti esille muiden ehdokkaiden uskonnollisuutta ja usein kritisoi muiden ehdokkaiden uskonnollista taustaa puheissaan. Yhdysvaltojen katolisuus oli jakautunut kahtia, joka ilmenee myös paavi Franciscuksen kannatuksessa Yhdysvalloissa. Katolisuus oli jakautunut Yhdysvalloissa konservatiiviseen linjaan, joka kritisoi paavi Franciscusta ja liberaaliin linjaan, joka kannatti paavi Franciscusta.
Now showing items 115-134 of 1550