Browsing by Title

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Reddit-keskustelupalstan kommentteja liittyen muslimiyhteisössä tapahtuvaan hengelliseen väkivaltaan ja sitä, muuttavatko aineiston pohjalta muodostetut teemat ymmärrystä hengellisestä väkivallasta, jonka tutkimus ja määritelmät ovat syntyneet pääosin kristillisissä konteksteissa. Teemojen tarkoituksena on valottaa tutkimuskysymysten kannalta merkityksellisiä asioita. Tutkimusaineisto koostuu Reddit-keskustelupalstalta talvella 2022-2023 kerätystä 30 kommenttista, joissa muslimi tai entinen muslimi kirjoittaa hengellisen väkivallan kokemuksistaan. Aineistoa kuvataan ja järjestellään Braunin ja Clarken (2006) mukaisen temaattisen analyysimenetelmän avulla. Aiempi kirjallisuus, eli se mitä hengellisestä väkivallasta jo tiedetään, ohjaa tutkimusprosessia. Aiempi kirjallisuus hengellisestä väkivallasta auttaa aineiston tulkinnassa. Analyysimenetelmän avulla aineistosta muodostettiin kolme hengellisen väkivallan kokemukseen liittyvää teemaa. Teemat ovat ”vanhemmat hengellisen väkivallan tekijöinä”, ”islam kontrolloimisen oikeuttajana” ja ”hengellisen väkivallan syvät vaikutukset”. Teemojen perusteella kommenttien kirjoittajien kokemus hengellisestä väkivallasta islamissa on hyvin samankaltaista kuin mitä aiemmassa tutkimuksessa on tullut ilmi. Esimerkiksi hengellisen väkivallan seuraukset ovat hyvin samankaltaisia riippumatta uskonnollisesta kontekstista. Tässä aineistossa kuitenkin jotkin hengellisen väkivallan ulottuvuudet korostuivat enemmän kuin miten niitä on aiemmassa kirjallisuudessa käsitelty. Aiemmissa tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota esimerkiksi enemmän institutionaaliseen hengelliseen väkivaltaan ja vähemmän on kiinnitetty huomiota esimerkiksi vanhempien tekemään hengelliseen väkivaltaan. Hengellisellä väkivallalla on merkittävät seuraukset, ja jo pelkästään tästä syystä, tutkimus hengellisestä väkivallasta on tärkeää.

Pariisissa 13. marraskuuta 2015 tapahtui seitsemän terrori-iskun sarja, jossa uhriluku nousi 129 henkeen ja loukkaantuneita oli noin 352. Terrori-isku sai paljon mediahuomiota osakseen ja sen takana oli terroristijärjestö ISIS (The Islamic State of Iraq and Syria). Keskustelu eri sosiaalisen median kanavissa oli vilkasta iskujen jälkeen. Tämä Pro gradu –tutkielma keskittyy terrori-iskun jälkeiseen keskusteluun ja ihmisten ensireaktioihin Twitterissä. Koska aikaisempaa tutkimusta tämän tyyppisen kriisin ensireaktioista on hyvin rajallisesti, data, jota tässä tutkielmassa käsitellään, rajoittuu tviitteihin, jotka lähetettiin neljän päivän sisällä iskuista. Tutkimuksen tavoitteena oli mallintaa millaisia ensireaktioita ihmisillä oli Islamin nimeen tehtyjen terroristi-iskujen jälkeen, mitkä teemat tviiteissä nousivat esiin, mihin tarkoitukseen Twitteriä käytettiin ja minkälainen rooli uskonnolla oli ihmisten järkeistämisprosessissa (sense-making). Tämän tutkielman tutkimusstrategiana on tapaustutkimus. Data kerättiin Twitteristä Pulsar nimisellä työkalulla. Datan rajaamiseksi käytettiin aihetunnisteita #parisattack, #parisshooting ja #paristerror sekä ajallista ja kieleen liittyvää rajaamista. Tiedon analysoinnin metodina käytettiin sisältöanalyysia. Tutkimuksen perusteella, Twitteriä käytettiin laajasti Pariisin terrori-iskujen jälkeen ja tiedon jakamisen tarve korostui Twitterin ensireaktioissa. Muita syitä tviittaamiseen olivat mielipiteiden jakaminen tai hallitsevan tunteen ilmaiseminen. Uskonto esiintyi suhteellisen pienessä osassa tviittejä. Nämä löydökset tukevat aikaisempaa tutkimusta tiedon saamisen tärkeydestä alkuvaiheessa kriisitilanteen tapahduttua, ja siten selittää pientä uskontoa käsittelevien tviittien osuutta. Kun dataa tarkasteltiin vain uskontoaiheisten tviittien osalta, mielipiteiden osuus korostui. Suuri osa näistä tviiteistä pyrki edistämään rauhanomaista yhteisymmärrystä (concensus) pääviesteinään se, että Muslimeja, Islamia tai uskontoa ei ole syyttäminen terrori-iskuista. Toisaalta noin neljännes tviiteistä piti edellä mainittuja syyllisenä iskuihin ja pyrkivät aiheuttamaan vastakkainasettelua (confrontation). Nämä löydökset viittaavat siihen, että uskonto jakoi mielipiteitä ja siitä etsittiin syitä terrori-iskuihin. Tämän tutkimuksen mukaan uskonto oli osa ihmisten järkeistämisprosessia uskontoaiheisten tviittien pienestä lukumäärästä huolimatta.

Tässä tutkielmassa tutkin evankelis-luterilaisen kirkon julkaisemaa Rakkauden talossa -podcastia. Podcastissa perheneuvoja Jari Kekäle kertoo ajatuksistaan parisuhteisiin liittyen. Podcastissa parisuhteista puhutaan metaforien ja kielikuvien avulla. Kahden ihmisen välistä parisuhdetta verrataan podcastissa asuttavaksi tarkoitettuun taloon. Podcastissa kerrotaan asuttavaksi tarkoitettujen talojen erilaisista järjestelmistä, joilla on vaikutusta talon asuttavuudelle. Järjestelmien toimimattomuuden seurauksena talo voi muuttua asumiskelvottomaksi. Podcastissa esitetään, että parisuhteissa on erilaisia järjestelmiä, joiden toimimattomuudesta seuraa ongelmia parisuhteelle. Tutkin, miten podcastissa käsiteltiin parisuhteessa esiintyvää riitelyä ja ristiriitoja. Analysoin aineistoa aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysissa käytin apuna teemoittelua. Aineiston sisältämien kielikuvien vuoksi täydensin tutkimusta metaforatutkimuksella. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsittelen kirkon tarjoaman perheneuvonnan keskeisiä toimintaperiaatteita, parisuhteita suomalaisessa kulttuurissa, evankelis-luterilaisia näkemyksiä parisuhteista sekä riitelemistä ja riitojen esiintymistä parisuhteissa. Tuloksissa on kolme erilaista teemaa, joiden kautta aineistossa käsiteltiin riitelyä. Teemat ovat riidan aiheuttajat, ihmisen toiminta riitatilanteissa ja keinot, joiden avulla kommunikoiminen on mahdollista muuttaa rakentavammaksi. Merkittävämpiä riidan aiheuttajia aineistossa olivat määrittämättömät ristiriidat, kommunikoinnin ongelmat ja kommunikointi sietoikkunan ulkopuolella. Riitatilanteissa ihmisen toiminnassa yhdistyivät hermoston ja tietoisen toiminnan tekemä yhteistyö, mutta järjestelmät toimivat itsenäisesti. Rakentavamman kommunikaation keinoista aineistossa esiintymiskertojen perusteella yleisimpiä olivat puolison kanssa keskusteleminen, oman toiminnan reflektoiminen ja anteeksiantaminen.

The material I analyze for my master's thesis is a teaching manual used by the Mormons (the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints), called "Duties and Blessings of the Priesthood". This work includes numerous lesson plans, each one with a separate topic. The manual is intended especially for teaches, but can also be used for individual study. The main target of my research is to find out how men and their bodies are constructed in the manual. Prescriptive texts together with narrative stories and illustrations create a multifaceted picture of Mormon notions of masculinity and corporeality. I approach my research material from a constructivist perspective. I build my interpretative reading upon Critical Discourse Analysis. I am especially interested in how the manual interprets and understands connections between gender, embodiment and religion. I understand gender in Judith Butler's terms, as a performance of styled and repeated gestures. Some of the discussions I raise in my work draw upon the disciplines of Critical Men's Studies and Sociology of Religion. In Mormonism, gender is thought to be an elementary part of human ontology. It is an eternal trait inherited from God the Father (and God the Mother). The place of men in Mormon cosmology is determined by their double role as patriarchs, fathers and priests. The main objective of mortal life is to gain salvation together with one's family. The personal goal of a Mormon man is to one day become a god. Patriarchs are responsible for the spiritual and material well-being of their family. The head of a household should be gentle and loving, but still an unconditional authority. In the manual, a Mormon man is depicted as a successor of mythical and exemplary men of sacred history. The perfect and sinless body of Jesus Christ serves as an ideal for the male body. Mormon masculinity is also defined by priesthood - the holy power of God - which is given to practically all male Mormons. Through the priesthood, a Mormon man serves as the governor of God on Earth. The Mormon priest has the authority to bind the immanent and the transcendent worlds together with gestures, poses and motions performed with his body. In Mormonism, the body also symbolizes a temple or a space where the sacred meets the profane. Because the priesthood borne by a man is holy, he has to treat his body accordingly. The body is valuable in itself, without it one cannot be saved. Men are forbidden of polluting their bodies by using stimulants or by having sexual relations out of wedlock. A priesthood holder must uphold healthy habits, dress neatly, and conduct himself in a temperate manner. He must also be outgoing and attentive. The manual suggests that a man's goodness or wickedness can be perceived from his external appearance. The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints is a hierarchical and man-led organisation. The ideals of gender and corporeality are set by a homogenous priesthood leadership that consists mainly of white heterosexual American men. The larger Mormon community can control individual men by sanctioning. Growing as a Mormon man happens under the guidance of one's reference group.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Paul Tillichin käsitystä ahdistuksesta. Tutkimusmetodi on systemaattinen analyysi. Lähdeaineistona toimii erityisesti Tillichin Amerikan kaudella syntynyt tuotanto, mutta mukana on myös muutamia saksankielisiä tekstejä. Tutkielman päälähteitä ovat Courage to be ja Systematic Theology I-II. Tutkielma jakautuu kolmeen päälukuun, joissa ensimmäisessä kartoitetaan Tillichin teologian peruskäsitteitä oleminen, Jumala, ei-oleminen, essenssi ja eksistenssi. Toisessa pääluvussa käsitellään ahdistusta ontologisena käsitteenä. Liikkeelle lähdetään ei-olemisen uhkasta, itse-affirmaatiosta ja rohkeudesta, josta siirrytään ahdistuksen ja pelon käsitteelliseen erotteluun ja edelleen jatketaan eksistentiaalisen ahdistuksen kolmeen eri lajiin: kohtalon ja kuoleman ahdistukseen, merkityksettömyyden ja tyhjyyden ahdistukseen sekä syyllisyyden ja tuomionalaisuuden ahdistukseen. Tämän jälkeen tarkastellaan lyhyesti epätoivoa, joka seuraa käsittelemättömästä eksistentiaalisesta ahdistuksesta. Luvun lopuksi tutustutaan vielä essentiaalisen ahdistuksen käsityksen. Viimeisessä pääluvussa ahdistusta tarkastellaan psykologisen merkityksen näkökulmasta, ja selvitetään, mitä Tillich tarkoittaa patologisella ahdistuksella ja sen lajeilla. Viimeiseksi luodaan katsaus psykologiseen tutkimukseen, jota on tehty Tillichin eksistentiaalisen ahdistuskäsityksen pohjalta. Tutkimuksessa esitetään, että Tillichin ahdistuskäsitys voidaan jakaa ontologiseen ja psykologiseen käsitykseen. Tavoitteena on myös selvittää yleisesti Tillichin käsitystä ahdistuksesta. Keskiössä on luonnollisesti eksistentiaalinen ahdistus, josta Tillich näkee tarpeelliseksi kirjoittaa paljon. Koska ahdistukseen liittyy olemisen ja ei-olemisen, kuin myös essenssi ja eksistenssin välinen suhde, on ollut tarpeellista selvittää myös nämä käsitteet ja niiden taustat Tillichin ajattelussa. Itsessään ne avaavat paljon etenkin eksistentiaalisen ahdistuksen merkitystä. Tutkimuksessa on varmistunut se käsitys, että Tillichille ahdistus on suorassa suhteessa ihmisen rajallisuuden kanssa, sillä ahdistus on tietoisuutta rajallisuudesta eli ei-olemisen läsnäolosta. Tästä seuraa se, että koska Tillichin mukaan ihmisen rajallisuus on essentiaalista, on myös ahdistuksen oltava essentiaalista. Kuitenkin, koska eksistenssi on vääristymää ja ihmisen eroa Jumalasta, eksistenssin alaisena rajallisuus ja tätä kautta ahdistus ovat saaneet ristiriitaisen elementin. Essentiaalisena ahdistus on luotua hyvää ja ei siksi itsessään pahaa, mutta eksistenssissä se on kokemusta ei-olemisen uhkasta ja ajaa ihmistä kohti epätoivon tilaa, jossa ei-oleminen koetaan voittoisana. Tämä voitto on kuitenkin vain näennäistä, sillä oleminen-itse eli Jumala on läsnä myös siellä, missä hitunenkin olemista on vielä jäljellä. Nykyajan tehokkuutta korostavassa ympäristössä ihminen tarvitsee kokemuksen siitä, että hän saa olla rajallinen. Kuten tutkimuksessa käytetty psykologinen tutkimus Paul Tillich's theory of existential anxiety: A preliminary conceptual and empirical examination esittää, eksistentiaalinen ahdistus on universaali ilmiö ja se on usein kytköksissä kliinisiin masennuksen ja ahdistuksen oireisiin. Tillichin eksistentiaalisen ahdistuksen käsitys on osoitettu siten hyväksyttäväksi jopa psykologian tieteenalan piirissä. Täten eksistentiaalisen ja patologisen, ja siten ontologisen ja psykologisen ahdistuksen välinen raja on häilyvä. Tarvetta syvemmälle, erityisesti eksistentiaalisen ahdistuksen tutkimukselle on, sillä tämä voi auttaa paremmin ymmärtämään ihmisten kokemaa olemassaolon ahdistusta ja siihen liittyvää ihmisen emotionaalista toimintaa.

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella saamelais- ja inarilaisnuorten luontosuhdetta. Heidän luontosuhdetta verrataan ideaaliin saamelaisperinteiseen eeppiseen runoteokseen. Tutkimuskysymyksenä on, näkyvätkö runoteoksen saamelaisihanteet ja -normit inarilaisnuorten luontosuhteessa? Peilautuuko nuorten saamelaisten luontosuhde kansaneepoksen kautta? Onko nuorten saamelaisten luontosuhteessa yhä mukana perinteistä porosaamelaista elämäntapaa? Tutkimuksen kohteena on inarilais- ja saamelaisnuoret ja saamelaisperinteinen runoteos. Aineistona käytetään viittä eri haastattelua Inarissa, nuorten kirjoituskilpailun kirjoituksia liittyen tulevaisuuteen Saamenmaassa ja Nils Aslak Valkeapään runoteosta Aurinko, isäni. Tutkimuksessa haastatellaan neljää 13-vuotiasta saamelaista Inarin yläasteella ja yhtä 17-vuotiasta opiskelijaa. Kaikkia näitä aineistoja tarkastellaan laadullista sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tarkastelussa käytetään teemajaottelua, jonka avulla myös haastatteluun liittyvät kysymykset etenevät. Kaikkia aineistoja tarkastellaan teemojen mukaisesti. Teemat on jaoteltu neljään eri aihepiiriin. Ensimmäisenä teemana on luonto ja luontoon liittyvä syklinen vuodenkierto. Toisena teema-aiheena on saamelainen maailmankuva ja henkinen yhteys luontoon. Kolmantena aiheena on luonnon inhimillistäminen ja saamelaiseen maailmankuvaan liittyvät uskomusolennot, kuten seidat, saivat, maahiset ja staalot. Neljäntenä teemana on luontoon liittyvät eläimet ja niihin liittyvät enteet ja merkit. Teemoja hyödynnetään kaikissa kolmessa aineistossa sekä haastattelukysymyksissä että nuorten kirjoituksissa ja eeppisessä runokokoelmassa, missä tarkastellaan molempia teoksia teemojen mukaisessa järjestyksessä. Tutkimusten perusteella voidaan johtaa seuraavia päätelmiä: Nuorten saamelaisten luontosuhteesta löytyy samankaltaisuutta verrattuna ideaaliin saamelaisperinteiseen runoteokseen. Vaikka moderniin aikaan kuuluu lineaarinen aikakäsitys, on luonnon syklinen vuodenkierto mukana nuorten irtautuessa arjesta. Nuorten henkinen yhteys luontoon ilmenee vapauden ja kiireettömyyden tunteena. Heillä on käytännönläheinen suhde luontoon, missä kotona opituilla käytännön neuvoilla ja kunnioituksella luontoa kohtaan on merkitystä.

Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää evankelisen herätysliikkeen ”isän” Fredrik Gabriel Hedbergin (1811–1893) käsitys pelastusvarmuudesta. Tehtävään kuuluu Hedbergin käyttämien, aiheen kannalta keskeisten käsitteiden ja hänen niille antamien merkitysten analyysi. Näihin lukeutuu vanhurskauttaminen, armonväline, usko, uudestisyntyminen ja pyhitys. Hedberg ei itse käytä käsitettä pelastusvarmuus. Tästä syystä keskeiseksi tehtäväksi muodostuu niiden tekijöiden selvittäminen hänen teologiassaan, joiden summaa on Hedberg-tutkimuksessa totuttu kutsumaan pelastusvarmuudeksi. Näiden tekijöiden analyysin perusteella arvioidaan pelastusvarmuus-käsitteen soveltuvuutta Hedbergin teologiaan nähden sekä määritellään Hedbergin käsitys varmuudesta pelastukseen liittyen. Tutkimushypoteesi on, että Hedbergin käsitys pelastusvarmuudesta perustuu siihen, miten hän ymmärtää yleisen vanhurskauttamisen ja uskon välisen suhteen. Keskeiseksi tarkastelun kohteeksi nousee myös Hedbergin opetus sanasta ja sakramenteista. Tutkimuksen metodina käytetään systemaattista analyysiä. Tutkimuksen päälähteinä ovat Hedbergin kirjoittamat teokset Uskonoppi autuuteen ja Baptismens wederläggning och Det heliga Dopets förswar. Apulähteinä hyödynnetään suomennosta Hedbergin kirjeestä vanhemmilleen, joka on julkaistu nimellä Autuuden tie - Fredrik Gabriel Hedbergin vilpitön uskontunnustus Pöytyällä kesäkuun 12. päivänä 1844, sekä hänen dogmaattisista lehtikirjoituksistaan koottua artikkelikokoelmaa nimeltä Den enda Salighetens Wäg. Hedberg sai merkittävimmät teologiset vaikutteensa Martti Lutherilta ja luterilaisista Tunnustuskirjoista. Tästä syystä tutkimuksessa tarkastellaan pelastusvarmuuden tulkintahistoriaa luterilaisuudessa ja verrataan Hedbergin käsitystä pelastusvarmuudesta luterilaisuuden perusdokumentteihin. Yksi Lutherin teologian keskeinen piirre liittyy hänen käsitykseensä evankeliumin lupauksen (promissio) ja uskon suhteesta, mikä selittää hyvin myös Hedbergin käsitystä pelastusvarmuudesta. Tutkimuksessa osoitetaan, että pelastusvarmuus esiintyy Hedbergin teologiassa kaksijakoisena. Sillä on merkityksensä sekä objektiivisen uskon perustan, yleisen sovituksen ja armonvälineiden korostamisessa, että subjektiivisessa uskon kokemuksessa. Teoksissaan Uskonoppi autuuteen ja Baptismens wederläggning och Det heliga Dopets förswar Hedberg kirjoittaa kaikille jo valmistetun pelastuksen varmuudesta eli siitä, että Jeesus on varmasti sovittanut kaikkien ihmisten synnit. Tämän koko maailmaa koskevan vanhurskauttamisen ihminen saa Jumalan sanan ja sakramenttien perusteella uskoa myös omakohtaiseksi pelastukseksi, ilman siihen valmistavia tekoja tai tunnetiloja. Lisäksi hän opettaa uskoa seuraavasta varmuudesta, jonka Pyhä Henki saa aikaan sanan ja sakramenttien kautta. Se on tunteen tasolla koettavaa vakuuttuneisuutta siitä, että on saanut ottaa vastaan tuon valmiin pelastuksen lahjan. Tutkimus täydentää aiempaa tutkimusta esittämällä systemaattiseen analyysiin perustuvan määritelmän pelastusvarmuudesta Hedbergin teologiassa.

Pro gradu tutkielmani tarkoituksena on selvittää, mitä Khirbet Qumranin lähistöllä sijaitsevien luolien sisältä löytyneissä teksteissä sanotaan perheistä ja mitä kirjoitusten perusteella voidaan sanoa perheiden elämästä ja asemasta Qumranin liikkeessä. Pohdin tutkielmassani, koostuiko Qumranin liike perheistä vai yksilöistä ja oliko perhe pääasiallinen ympäristö, jossa Tooran määrittelemää lakia noudatettiin. Koska osa Qumranin kirjoituksista ottaa kantaa perhe-elämän järjestämiseen, toinen tärkeä tutkimuskysymykseni on se, miten Qumranin liikkeeseen kuuluminen vaikutti perheen elämään. Asettiko liike perhe-elämälle suurempia rajoituksia kuin Toisen temppelin ajan juutalaisuus yleensä tai saiko perhe liikkeeseen kuulumisesta jonkinlaista etua? Lisäksi tutkin kirjoitusten mainintoja sopivasta avioliitosta ja siihen liittyvistä säädöksistä sekä perhemetaforien käyttöä ja lasten koulutuksesta kertovia tekstikohtia. Sivuan lyhyesti myös sitä, mitä tekstien ja arkeologisen evidenssin perusteella voidaan sanoa perheiden roolista Khirbet Qumranilla asuneen yhteisön sisällä. Lisäksi tarkastelen tätä Qumranin kirjoitusten välittämää kuvaa perheistä suhteessa perheiden rooliin muussa Toisen temppelin ajan juutalaisessa yhteiskunnassa ja pohdin, mitä lisävaloa Qumranin kirjoitukset voivat tuoda aiemmin tunnetuista lähteistä saatuihin tietoihin. Voidakseni tehdä tämän, pyrin tutkielmani toisessa luvussa luomaan jonkinlaisen taustan tutkielmalleni esittelemällä Toisen temppelin ajan juutalaisesta perheestä tehtyjä päätelmiä. Lähestyn aihettani nostamalla esiin Qumranin kirjoituksissa esiintyviä mainintoja perheistä ja perheiden elämään liittyvistä asioista. Erityisesti Damaskon kirja (CD), Yhdyskuntasääntö (1QS), Seurakuntasääntö (1QSa), Sotakäärö (1QM), Temppelikäärö (11QT), Tooran määräyksiä (4QMMT), Hymnien kirja (1QH) sekä Ymmärtäväisyyden ohje (4Q415 418, 4Q423, 1Q26) tarjoavat materiaalia perhe-elämän kartoittamista varten ja ovat siksi merkittävässä roolissa tutkielmassani. Qumranin liikkeeseen kuului kiistatta myös naisia ja lapsia. Tässä tutkielmassa totean Qumranin kirjoitusten perusteellisen tutkimisen perusteella, että Qumranin kirjoitusten välittämä kuva perhe-elämästä vastaa monilta osin kuvaa, joka meillä on Toisen temppelin ajan juutalaisista perheistä. Teksteissä on myös ristiriitaisuuksia ja muista lähteistä poikkeavia käytäntöjä, mikä on osoitus käytäntöjen moninaisuudesta Toisen temppelin ajalla. Kuitenkin Qumranin kirjoituksista on löydettävissä liikkeelle ominaisia piirteitä sekä liikkeen sisäisestä kehityksestä kertovia tekstejä. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että niiltä osin, joilta Qumranin kirjoitukset eroavat muista juutalaisista kirjoituksista, ne välittävät ankarampia säännöksiä ja lain tulkintoja. Esimerkiksi Toisen temppelin ajan juutalaisten keskuudessa yleiset avioliitot veljen tai sisaren lasten kanssa kielletään Qumranin kirjoituksissa. Qumranin kirjoituksissa heijastuu myös liikkeen jakautuminen joihinkin ryhmiin. Kuitenkin usein tehty jyrkkä erottelu avioituvien ja selibaatissa elävien liikkeen jäsenten välillä vääristää lähteiden välittämää tietoa. Erilaisten ryhmien rinnakkainen olemassaolo saattaa tarjota yhden selityksen sille, miksi niin erilaisia tekstejä on säilytetty ja luultavasti luettu yhdessä paikassa. Qumranin kirjoituksissa voikin nähdä merkkejä liikkeen tai liikkeeseen kuuluneen alaryhmän kehittymisestä kohti yksilöistä muodostunutta uskonnollista yhteisöä. Esimerkiksi periteisesti isälle kuuluneiden oikeuksien siirtäminen liikkeen johtohahmoille ja johtohahmoista käytetyt perhemetaforat viittaavat tähän suuntaan.

Tiivistelmä Referat Tässä tutkielmassa selvitän evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien näkemyksiä kouluissa tapahtuvasta arvokasvatuksesta ja sen merkityksestä 2010-luvulla. Lisäksi tutkielma selvittää evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien roolia arvokasvattajana ja niitä haasteita ja käsityksiä joita evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajat kokevat liittyvän kouluissa tapahtuvaan arvokasvatukseen. Arvokasvatusta käsitteenä on tutkittu käsitteenä sekä alakouluissa, mutta evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien osalta arvokasvatusta ei vielä ole tutkittu. Tutkimus on laadullinen tutkimus joka toteutettiin puolistrukturoituna e-lomakehaastatteluna. Aineistoa kerättiin toukokuussa 2016 sekä tammikuussa 2017 ja yhteensä tutkimukseen osallistui 21 evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajaa ympäri Suomen. Tutkimustulokset analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustulosten mukaan evankelisluterilaisten uskonnon aineenopettajien määritellessä termiä arvokasvatus jäi teorian merkitys vähäiseksi. Teorian sijaan esille nousi pohdinta ja keskustelu, hyvän elämän oppiminen, kirjalliset dokumentit kuten opetussuunnitelmatekstit, opettajan esimerkki sekä koulun käytännön toiminta. Arvojen opettaminen koulun arjessa nähtiin merkittäväksi tehtäväksi ja arvojen ohjaavan koko koulun toimintaa. Arvojen opettamisen 2010-luvun Suomessa nähtiin olevan koko koulun ja kaikkien oppiaineiden yhteinen tehtävä. Kuitenkin evankelisluterilaisen uskonnon ja katsomusaineiden nähtiin käyttävän muita oppiaineita enemmän aikaa arvopohdintaan ja arvojen opettamiseen. Käytännössä arvojen opettaminen tapahtuu evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien mukaan sekä opettajan oman esimerkin kautta että erilaisia opetusmetodeita hyödyntäen. Evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajat kokivat toimivansa jatkuvasti arvokasvattajina niin oppitunneilla kuin sen ulkopuolellakin. Opetusmetodien osalta keskiöön arvojen opettamisessa nousivat keskustelu -ja pohdintatehtävät. Tutkimukseen osallistuneista evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajista suurin osa koki roolinsa arvokasvattajana merkittävänä vaikkakaan muiden aineiden opettajien tai koulun työntekijöiden roolia arvokasvattajina ei sivuutettu. Jatkuvasti muuttuva yhteiskunta, rajallinen aika, ristiriidat oman ja oppilaan arvomaailman välillä sekä opettajan itsevarmuuden puute koettiin haasteina arvokasvattamisen opettamisessa 2010-luvulla.

Tutkielmassani tarkastelen perusopetukseen valmistavan opetuksen roolia turvapaikanhakija- tai pakolaistaustaisten nuorten kulttuuriin ja katsomuksiin liittyvän integraation tukemisessa. Lähestyn tutkimustehtävääni kahdelta suunnalta kartoittaen sekä perusopetukseen valmistavan opetuksen opettajien tavoitteita ja toimintatapoja oppilaidensa kulttuuriin ja katsomuksiin liittyvän integraation tukemisessa että valmistavaan opetukseen osallistuneiden turvapaikanhakija- tai pakolaistaustaisten nuorten kokemuksia perusopetuksen roolista heidän kulttuuriin ja katsomuksiin liittyvän integraationsa tukemisessa. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Miten perusopetukseen valmistavan opetuksen opettajat pyrkivät tukemaan oppilaiden kulttuuriin ja katsomuksiin liittyvää integraatiota valmistavassa opetuksessa? 2. Miten perusopetukseen valmistavaan opetukseen osallistuneet turvapaikanhakija- tai pakolaistaustaiset nuoret kokevat valmistavan opetuksen tukeneen heidän kulttuuriin ja katsomuksiin liittyvää integraatiotaan? Tutkimukseni teoriataustana toimii John W. Berryn akkulturaatioteoria ja siihen perustuva Berryn ja muiden integraatioprofiili. Tutkimuksessani tarkastelen integraatiota Berryn ja muiden integraatioprofiilin kieleen, kulttuuri-identiteettiin sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyvien osa-alueiden kautta. Hyödynnän tutkimuksessani kvalitatiivista tutkimusotetta ja hankin tietoa tapaustutkimuksen menetelmin. Tutkimusaineistoni muodostuu puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla kerätystä seitsemästä informanttieni haastattelusta. Informanteistani kolme ovat perusopetukseen valmistavan opetuksen opettajia ja neljä ovat perusopetukseen valmistavaan opetukseen osallistuneita turvapaikanhakija- tai pakolaistaustaisia nuoria. Suomen kielen oppimisen ja oppilaan oman äidinkielen osaamisen tukeminen, valmistavan opetuksen oppilaiden ryhmäytymisen ja kantasuomalaisiin oppilaisiin tutustumisen tukeminen sekä suomalaisen identiteetin kehityksen ja etnisen identiteetin kehityksen tukeminen näyttäytyvät tutkimustulosteni perusteella sekä valmistavan opetuksen opettajien tavoitteina ja toimintatapoina että valmistavaan opetukseen osallistuneiden nuorten kokemuksina valmistavan opetuksen roolista heidän kulttuuriin ja katsomuksiin liittyvän integraationsa tukemisessa. Tutkimustulosteni pohjalta olen integraatioprofiilia rajaamalla ja muokkaamalla luonut oman teoreettisen lisäykseni maahanmuuttajanuorten integraation tarkasteluun. Teoreettisessa lisäyksessäni olen koonnut integraatioprofiilin kieleen, sosiaalisiin suhteisiin ja kulttuuri-identiteettiin liittyvät osa-alueet kokoavan käsitteen, kulttuuriin ja katsomuksiin liittyvä integraatio, alle sekä lisännyt sosiaalisten suhteiden osa-alueeseen vähemmistökulttuurien välisten vertaissuhteiden roolin.