Browsing by Issue Date

Metal music abounds with biblical reception. In this thesis I analyze how biblical themes and scriptures are utilized in Behemoth’s songs Ora Pro Nobis Lucifer, Messe Noire, and Rom 5:8. I pay special attention to how Satan’s character and related themes are approached in the songs. I analyze band’s background from multiple angles as well as the history and special characteristics of its genre. In the actual analysis I research the lyrics of each song specifically. At the synthesis I discuss what these three songs convey together in relation to the research question. In my thesis I answer the research question How are biblical themes used and the character of Satan approached in the Behemoth’s songs Ora Pro Nobis Lucifer, Messe Noire and Rom 5:8. Each of the three songs contain extremely versatile biblical reception and biblical themes are represented in an extraordinarily intellectual and professional manner, which offers a fertile ground for exegetical analysis. Satan, as well as other Christian themes are represented openly through Christian tradition in these Behemoth’s songs, and Christian tradition itself is not denied. Instead, the Bible is openly taken advantage of. It is used to present completely opposite views compared to the purpose of the texts themselves. Biblical scriptures are often used verbatim. However, in the manner that the listener unambiguously understands that they are turned upside down and pointed towards opposite direction than the original texts. There are e.g., exact quotes from Lord’s Prayer, Book of Revelation, and Gloria Patri in the songs. In addition, Apostles’ Creed has been modified to a form that is not presented to God, but to Satan instead. However, biblical texts and themes are also being utilized in a remarkably versatile manner, and the songs are full of biblical names, stories and especially modifications of those. All in all, the lyrics show that the lyricist, primarily Adam Darski, has uttermost knowledge of biblical themes and exceptional capability to use that knowledge. Satan is approached by taking advantage of Christian themes. Crucially, Satan is being an agent who replaces God. Satan is a respected target of prayers and wishes, a suffered character, who wins God at the end. Crucial observation is, as previous literature suggests that the band and its main songwriter Adam Darski represent rational satanism that is an atheistic philosophy instead of any theistic Satanic approach. Satan is a metaphor representing the core of rational satanism: individualism and freedom. Firstly, Satan is seen as an inner power instead of any theistic character. Secondly, Satan is a metaphor for human freedom of choice and aforementioned individualism. Thirdly, Satan is, according to Darski, a misunderstood figure, which most likely refers to him often being seen in a theistic manner or as a character acting under God’s authority. This idea of a misunderstood figure can be seen in the lyrics as well. Idea of Satan as a counterpart of God is being used mostly as a tool to adduce this atheistic philosophy.

Tutkielmassa tarkastelen seurakunnan ystäväperhetoiminnan merkitystä ukrainalaisten pakolaisten osallisuuden tunteelle. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat Jyväskylä seurakunnan ystäväperhetoiminnassa mukana olevat ukrainalaiset pakolaiset (N=6), jotka ovat saapuneet Suomeen maalis-huhtikuussa vuonna 2022. Tutkielma aineistona on puolistrukturoitu haastatteluaineisto, jonka analyysissa on hyödynnetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Teoreettisena viitekehyksenä toimii evankelis-luterilaisen kirkon toimintaa ohjaavat osallisuuden ulottuvuudet: materiaalinen osallisuus, toiminnallinen osallisuus ja yhteisöllinen osallisuus (Raivio & Karjalainen 2013). Tutkielman tulokset osoittavat, että seurakunnan ystäväperhetoiminta on hyvä tapa tutustuttaa pakolaiset suomalaiseen yhteiskuntaan, perinteisiin, kulttuuriin ja perhe-elämään. Ystäväperheen merkitys on myös tärkeä pakolaisten arjessa: ystäväperhe oli heidän tukensa ja turvansa uudessa ympäristössä. Ystäväperhe koettiin osaksi omaa perhettä, ja myös pakolaiset itse kokivat olevansa osa ystäväperhettä. Materiaalinen osallisuus ei ollut merkittävä tekijä ystäväperhetoiminnassa, vaikka alkuvaiheessa ystäväperheet auttoivatkin ukrainalaisia lahjoittamalla heille tavaroita ja vaatteita. Toiminnallinen ulottuvuus sen sijaan synnytti osallisuuden kokemuksia. Ystäväperheet tutustuttivat pakolaiset uuteen toimintaympäristöön, tukivat heitä itsensä kehittämisessä ja suomen kielen oppisessa sekä auttoivat heitä kielellisesti erilaisissa tilanteissa. Toiminta ei kuitenkaan ollut yksisuuntaista, vaan myös ukrainalaiset halusivat olla avuksi ystäväperheilleen ja opettaa heille asioita omasta kulttuuristaan. Vaikka ystäväperhetoiminta oli seurakunnan järjestämää toimintaa, ukrainalaiset eivät kokeneet kuuluvansa seurakuntaan. Kuuluvuuden tunteen puuttumiseen niin seurakuntaan kuin myös suomalaiseen yhteiskuntaan vaikutti ennen kaikkea kielellisen pääoman puuttuminen. Seurakunnan tilaisuudet jäivät etäiseksi, ja myös työllistyminen ja omien asioiden hoitaminen Suomessa oli vaikeaa ilman kielitaitoa. Ystäväperheiden lisäksi ukrainalaiset tunsivat kuuluvansa ennen kaikkea edelleen omaa kotimaahansa siellä asuvien läheistensä vuoksi. Tärkeä yhteisö oli myös muut ukrainalaiset pakolaiset, joiden kanssa haastattelemillani pakolaisilla oli syntynyt kiinteä suhde vastaanottokeskuksessa.

Vanhan testamentin Leviticuksen kirjan 16. luvun rituaalitekstissä esiintyy Asasel, jonka rooli ja merkitys rituaalissa on jakanut tutkijoiden mielipiteitä. Tutkielman tavoitteena on vastata kysymykseen siitä, mikä Asaselin rooli syntipukkirituaalissa on, ja miksi papillista perua olevassa tekstissä esiintyy tutkimuksessa yleisimmin demoniksi tulkittu henkiolento. Tutkielmani on rituaalitutkimus, jossa hyödynnän vertailevaa tutkimusta, kulttuuriantropologiaa sekä sosiaalitieteellistä ja kognitiivista uskontotiedettä. Lähestyn tutkimuskysymystäni muinaisen Lähi-idän kulttuuriympäristön näkökulmasta, sillä Vanha testamentti on osa koko muinaisen Lähi-idän kulttuuria. Kognitiivisen ympäristön tasolla tapahtuva vertaileva tutkimus pyrkii ymmärtämään muinaisen Lähi-idän ihmisen maailmankuvaa, joten vertailevan tutkimuksen avulla voidaan ymmärtää Leviticuksen syntipukkirituaalin ja Asaselin merkitystä. Rituaaliteorioista nostan esiin René Girardin kuuluisan syntipukkiteorian, jonka osalta tarkastelen, kuinka Girardin teoria suhtautuu tutkimuskysymykseeni. Tutkimukseni koostuu kolmesta vertailevasta analyysista. Vertailen Leviticuksen 16. luvun rituaalitekstiä muihin muinaisen Lähi-idän puhdistus- ja karkotusrituaaleihin, Vanhan testamentin demonitutkimusta muinaisen Lähi-idän demonikäsityksiin sekä Asaselin esiintymistä muinaisen Lähi-idän kirjallisuudessa. Lisäksi analysoin aiempaa tutkimusta Asaselin roolista syntipukkirituaalissa, muodostaen samalla oman teoriani Asaselin merkityksestä. Asaselin rooli ja merkitys Leviticuksen 16. luvun syntipukkirituaalissa ovat vahvasti sidoksissa muinaisen Lähi-idän kulttuuriympäristön uskomuksiin demoneista epäpuhtauksien alkuperänä. Asaselin roolina on toimia rituaalin avulla karkotettavien epäpuhtauksien vastaanottajana. Varhaisen juutalaisen kirjallisuuden pyrkimykset selittää Vanhassa testamentissa läsnäoleva demoniusko tukevat näkemystäni siitä, että syntipukkirituaali ja Asaselin osuus rituaalissa ovat olleet merkittäviä muinaisten israelilaisten maailmankuvassa. Tutkielmani johtopäätöksissä ehdotan, että syntipukkirituaali ja uskomus Asaselista syntien alkulähteenä ovat olleet niin merkittävä osa muinaisten israelilaisten traditiota, että syntipukkirituaali on päätynyt osaksi Suuren sovituspäivän rituaalia. Girardin teoriaan tukeutuen esitän tutkielmani johtopäätöksenä, että Asasel on muinaisten israelilaisten traditiossa alkuperäinen syntipukki.

Tutkielmassani selvitän kysymystä Ahabin aikaisen Damaskoksen kuninkaan identifioinnista. Assyrilaislähteissä hänet tunnetaan nimellä Adad-idri (Hadad-ezer), mutta Heprelaisessa Raamatussa Damaskoksen kuningas samaan aikaan on nimeltään Ben-Hadad. Lähden selvittämään, että onko kyseessä kuitenkin sama henkilö, vaikka nimet eroavat toisistaan. Toinen tutkimuskysymys koskee Heprealaisen Raamatun kuvauksia Ben-Hadad nimisistä Damaskoksen kuninkaista: kuinka monta heitä oikein on ja onko Asan aikainen Ben-Hadad sama henkilö kuin Ahabin aikainen? Tutkimuksessa on oltu jakautuneita näiden kysymysten suhteen ja erilaisia tulkintoja on esitetty myös Heprealaisen Raamatun teksteistä, joissa kuvataan näitä asioita. Tutkielmassa lähden liikkeelle assyrialaislähteistä, että mitä ne kertovat Hadad-ezeristä ja Damaskoksen kuninkaista. Tämän jälkeen käsittelen Heprealaista Raamattua ja lähinnä Kuninkaiden kirjoja liittyen Ben-Hadadeihin ja Damaskoksen kuninkaisiin. Vertaan keskenään heprealaisia ja assyrialaisia lähteitä sekä lopuksi tuon vertailuun mukaan myös aramealaiset lähteet, jotka kertovat aramealaisista hallitsijoista. Tutkielmassa käytän apuna raamattukommentaareja ja tutkimuskirjallisuutta sekä tuon esille tutkimushistoriaa tutkimuskysymyksiin liittyen. Lopuksi päädyn siihen tulokseen, että Hadad-ezer on sama henkilö kuin Ben-Hadad II. Heidän profiilinsa sopivat hyvin yhteen, ja eroavaisuudet nimissä selittyvät assyrialaisten ja länsiseemiläisten eri tavoilla nimittää aramealaisia kuninkaita. Raamatun kuvauksissa tämä kyseinen Ben-Hadad on järjestyksessään toinen, ja hänen edeltäjänsä, Ben-Hadad I vaikutti Asan aikana. Ben-Hadad III on puolestaan Hasaelin seuraaja. Hasael tuli Damaskoksen kuninkaaksi Ben-Hadad II:n jälkeen ja hän oli kuningasdynastian ulkopuolelta, mikä näkyy jollain tavalla kaikissa eri lähteissä.

Opinnäytetyöni tavoitteena on selvittää millaista hengellistä tukea sairaalapapit voivat antaa perheille, joissa vanhempi on kuollut. Tutkimuskysymykseni on: Millaisia kokemuksia sairaalapapeilla on hengellisen tuen antamisesta perheille, joissa vanhempi on kuollut? Sairaalapapit ovat tehneet työtä potilaiden ja näiden omaisten parissa jo vuosisatojen ajan, mutta koen tärkeänä nostaa tutkimuksessani esiin erityisesti vanhemman menettäneiden perheiden hengellisen tukemisen ja sen erilaiset muodot ja mahdollisuudet. Opinnäytetyöni aineisto koostuu viidestä teemahaastattelusta, jotka toteutettiin syksyllä 2022 ja alkutalvella 2023. Haastatteluihin osallistuneet henkilöt toimivat tutkimuksenteko hetkellä sairaalapappina jossakin sairaalassa jossakin päin Suomea. Sairaalapappien ollessa jo itsessään melko rajattu yhteisö, en pystynyt rajaamaan maantieteellisesti aluetta, jossa olisi työskennellyt tarpeeksi monta sairaalapappia, joilla olisi ollut kokemusta vanhemman menettäneen perheen tukemisesta. Tämän vuoksi alueeksi valikoitui koko Suomi. Kaikki haastattelut litteroitiin ja saatu aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseni osoitti, että sairaalapapit mielsivät lähes kaiken perheiden kanssa tapahtuvan työn hengelliseksi tukemiseksi. Perheillä oli mitä erilaisimpia tarpeita ja sairaalapapit olivat hyvin joustavasti valmiina vastaamaan näihin tarpeisiin aina syvällisistä keskusteluista monenlaiseen käytännön apuun saakka. Tärkeänä hengellisen tuen muotona esiin nousi sairaalapappien kiireettömyys ja läsnäolo perheiden kanssa, oli sisältö papin ja perheen tapaamisessa mikä hyvänsä. Lisäksi olennaiseksi hengellisen tuen osa-alueeksi osoittautui sairaalapappien ammattitaito surevien lasten kohtaamiseen liittyen. He pystyivät neuvomaan eloon jäänyttä vanhempaa ja muita aikuisia siinä, kuinka lapselle puhutaan kuolemasta sekä siinä, että lapset olisivat suorastaan suositeltavaa ottaa mukaan katsomaan kuolleen vanhemman ruumista sekä tämän hautajaisiin. Sairaalapapit ovat kaikkia ihmisiä koskettavien suurten inhimillisten kysymysten ammattilaisia, ja heillä on ammattitaito ja tieto siitä, miten kuoleman aiheuttaman kriisin kanssa kamppailevia perheitä voidaan parhaiten tukea hengellisellä puolella. Menetyksen kohtaavia perheitä tulee aina olemaan, ja siksi on hyvin tärkeää, että tieto lisääntyy jatkuvasti siitä, miten tällaisia perheitä pystytään tukemaan mahdollisimman monipuolisesti. Jatkossa olisi tärkeää selvittää vielä erityisesti menetyksen kokeneiden lasten hengellistä tukemista. Olisi mielenkiintoista tietää esimerkiksi lasten sururyhmien hengellisen vertaistuen merkityksestä kriisistä selviämisessä ja myöhemmässä elämässä. Myös perheiden kokemuksia hengellisestä tuesta olisi hyvä tutkia. Samalla voitaisiin saada lisätietoa myös siitä, jäävätkö sairaalan ulkopuolella kuolevien henkilöiden perheet vaille hengellistä tukea, vai saavatko he sitä riittävästi ja mistä hengellinen tuki löytyy tällaisissa tilanteissa. Myös perheiden toiveita hengellisen tuen suhteen perheenjäsenen kuollessa olisi mielenkiintoista tutkia.

Roomalaiskirje nousee edelleen esille yhteiskunnallisessa keskustelussa, varsinkin puhuttaessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista. Tästä syystä sen taustavaikutteiden tutkiminen on edelleen relevanttia, vaikka tutkimusta Paavalin suhteesta stoalaiseen filosofiaan sekä kreikkalais-roomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin on tehty runsaasti. Paavalin tiedetään tavanneen stoalaisia matkallaan Ateenassa, mutta tämän lisäksi Paavali on todennäköisesti kouluttautunut Tarson yliopistossa, jota voidaan pitää stoalaisen filosofian kehtona. Samoin jokainen teksti on oman aikansa tuotos, joten ympäröivä yhteiskunta ja kulttuuri ovat vääjäämättä vaikuttaneet Paavalin teoksiin. Tässä tutkielmassa pyrin vastaamaan kysymykseen siitä, onko stoalaisen filosofian ja kreikkalais-roomalaisen yhteiskunnan sekä kulttuurin vaikutuksia nähtävissä Paavalin ajatuksissa Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun jakeissa 18–32, erityisesti koskien samasukupuolisuutta. Käytän tukielmassa kriittisen raamatuntutkimuksen, antiikin historian tutkimuksen sekä vertailevan tutkimuksen metodeita, joiden avulla pyrin rekonstruoimaan kattavan kuvan Paavalin aikaisen yhteiskunnan suhtautumisesta samasukupuolisuuteen sekä vertailemaan aikalaisia käsityksiä ja stoalaisen filosofian periaatteita Paavalin ajatusten kanssa. On huomattava, ettei rekonstruointi ole koskaan täysin aukotonta, vaan parhaimmillaankin se luo kuvan mahdollisuuksista – ei absoluuttista totuutta. Kreikkalais-roomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin osalta käytän tutkimuksessani hyödyksi sekä kuvataidetta että aikalaisia tekstejä. Stoalaisen filosofian suhteen pyrin luomaan mahdollisimman kattavan yleiskuvauksen stoalaisuuden keskeisistä periaatteista fysiikan ja etiikan saralla, mutta vertailen Paavalin ajatuksia myös Zenon Kitionilaisen, Filon Aleksandrialaisen sekä Lucius Annaeus Seneca nuoremman ajatuksiin ja periaatteisiin. Esitän, että kreikkalais-roomalainen yhteiskunta ja kulttuurikonteksti sekä stoalainen filosofia ovat selkeästi nähtävissä Paavalin ajatuksissa. Täten ne ovat vaikuttaneet Paavalin tapaan käyttää erilaisia käsitteitä ja periaatteita, mutta myös Paavalin ajatusmaailmaan samasukupuolisuudesta. Huomattavaa on, että Paavali käyttää stoalaisuuden termejä sikäli kun ne palvelevat tämän päämäärää ja tarkoitusta. Osaa käsitteistä Paavali on muokannut täysin sopimaan omaan agendaansa, mutta joitain käsitteitä hän käyttää myös stoalaisessa muodossaan. Paavali ei ole kirjeen kirjoitushetkellä käynyt Rooman kaupungissa, joten todennäköisesti tämä hyödyntää toisen käden tietoa kaupungin ilmapiiristä ja hyödyntää kreikkalais-roomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin tietämystään sekä stoalaista filosofiaa osoittaakseen olevansa erityisesti pakanakristittyjen puolella.

Tämän tutkielman aiheena on auringon ja tuonelan välinen yhteys Heprealaisen Raamatun teksteissä. Tutkielman tarkoitus on selvittää, onko muualta muinaisesta Lähi-idästä tuttu perinne tuonelaisesta auringosta nähtävillä Heprealaisessa Raamatussa ja mikäli näin on, millä tavalla se teksteissä esitetään. Pyrin kartoittamaan sitä, onko tuonelaisen auringon konsepti tuttu tekstien kirjoittajien taustayhteisöissä, ja millaisia jaettuja uskomuksia traditioon liittyy. Lähestyn teemaa vertailun ja traditiokritiikin keinoin. Vertailukohtana ovat Mesopotamian auringonjumaluus Šamaš ja Ugaritin auringonjumaluus Šapšu. Käsittelen näiden jumaluuksien yhteisiä piirteitä ja eroavaisuuksia luoden yleiskatsauksen muinaisen Lähi-idän auringonjumaluuksien piirteisiin, tehtäviin ja tuonelayhteyksiin. Käytän tätä yleiskuvaa pohjana analysoidessani Heprealaisen Raamatun tekstejä, joita käsittelyyn on valikoitunut kuusi: 2. Sam. 22/Ps.18; Job 25:2–6, 26:5–14; Job 38:12–21; Jes. 38; 1. Sam. 28:3–25 ja Jes. 14:4b–21. Kiinnitän huomioni teksteissä käytettyyn kuvastoon, auringon toimijuuteen ja auringollisten teemojen valikoitumisen taustalla oleviin motivaatioihin. Käsittelen myös sitä, millaisena tuonelaisen auringon perinne esitetään: nähdäänkö se osana yleisesti hyväksyttyä maailmankuvaa ja kuvastoperinnettä, vai esitetäänkö se vieraana uskomuksena. Analyysini osoittavat, että neljässä kuudesta tekstistä on nähtävillä tuonelaisen auringon perinne. Osassa teksteistä se näkyy Jahveen liitettyinä piirteinä ja tehtävinä, toisissa aurinko taivaankappaleena yhdistetään tuonelaan ja yhdessä tekstissä viitataan suoraan vieraan kulttuurin auringonjumaluuteen. Yleisimmin uskomukseen liitetään valoon ja oikeudenmukaisuuteen viittaavaa kuvastoa, mutta myös empatia, liikkuminen tämän maailman ja tuonelan välillä sekä kuninkaan ja auringon välinen erityinen suhde näkyy teksteissä. Nämä elementit näkyvät myös Šamašin ja Šapšun kuvauksissa. Toisaalta myös eroja on huomattavasti, esimerkiksi rituaaliset roolit tai selvät viittaukset auringon toimintaan kuolleiden tuonelaan kuljettajana jäävät puuttumaan. Tuonelayhteys ei ole suurimmassa osassa teksteistä pääosassa, vaan se ilmenee osana laajempaa aurinkoon liitettyjen konseptien kokonaisuutta. Teksteissä traditioon suhtaudutaan vaihtelevasti: joissain sitä vierastetaan, toisissa se on täysin omaksuttu osaksi normatiivista uskomusmaailmaa. Tutkielman perusteella on ilmeistä, että kirjoittajien taustayhteisöissä tuonelaisen auringon traditio oli hyvinkin tuttu, ja että traditioon on liitetty paljon samoja piirteitä kuin Mesopotamiassa ja Ugaritissa.

Maisterintutkielmassa tarkastellaan koronaviruspandemian mukanaan tuoman koronadenialistisen puheen yhteyttä nykyaikaiseen suomalaiseen antisemitismiin. Lisäksi tarkastellaan, millä tavoin antisemitismi ilmenee koronadenialistisessa puheessa ja millaista kuvaa antisemitistiset lausunnot luovat juutalaisista. Tutkielman aineisto koostuu Me Kansa -kansanliikkeen verkkosivujen koronapandemiaa käsittelevistä blogijulkaisuista vuosilta 2020-2022.Tälle aikavälille sijoittuu 110 blogijulkaisua, joista 17 on valittu tarkempaan analyysiin. Aineistoa tarkastellaan diskurssianalyysin keinoin. Analyysin kautta on nähtävissä kolme diskurssia: maailmanhallintadiskurssi, uhkadiskurssi ja holokaustidiskurssi. Maailmanhallintadiskurssi on aineistoa hallitseva diskurssi, sillä siinä esitetyt ajatukset tulevat ilmi myös muissa diskursseissa. Maailmanhallintadiskurssissa esitetään juutalaiset häikäilemättömän halukkaina hallitsemaan maailmaa ja koronapandemia nähdään yhtenä keinona sen saavuttamiseksi. Uhkadiskurssissa ja holokaustidiskurssissa korostetaan etenkin koronapandemian ja siihen liittyvien koronarajoitusten luomaa uhkaa ihmisten vapaudelle. Aineistolla on vahvat kytkökset salaliittoteorioihin, sillä diskurssit toisintavat vanhoja salaliittoteorioita nykypäivään mukautettuina. Tämä näkyy diskurssien kautta muotoutuneesta juutalaiskuvasta, jossa juutalaiset nähdään ensisijaisesti ahneina, vallanhimoisina ja häikäilemättöminä oman edun tavoittelijoina.

René Girardin filosofiassa ihmisen synnynnäinen perusominaisuus, kaiken oppimisen ja haluamisen lähtökohta on jäljittäminen eli mimeesis. Halun objekti ei ole haluamisen kannalta lainkaan oleellinen, vaan tuota kohdetta haluava todellinen tai kuvitteellinen toinen, jota Girard nimittää varhaisimmissa teoksissaan välittäjäksi (mediator) ja myöhemmin malliksi (model) tai kilpailijaksi (rival). Mallin ristiriitaiset kaksoisimperatiivit, double bind; ”jäljittele minua”; ”älä jäljittele minua” ovat samalla haluamisen este (obstacle). Freudin seksuaalisuus on Girardille vasta "viimeinen verho", jonka takaa paljastuu ihmisyyden synkkä perussalaisuus, mimeettisen halun kiihottama väkivalta. Girard uskoo, ettei ole olemassa perustarpeiden ulkopuolista väkivallatonta halua. Tämä tekee kulttuurisen järjestyksen saavuttamiseksi sijaisuhrista välttämättömän vastavuoroisen väkivallan ratkaisijana. Mysteerinä on uhraaminen, joka näyttää rikolliselta väkivallalta ja päinvastoin, mutta jossa uhri ei kosta. Latinalaisperäisissä kielissä uhri tarkoittaa pyhäksi tekemistä - sacrum facere. Vaikka väkivalta itsessään on pahaa, muuttuu se sijaisuhrimekanismin kautta yhteisöä suojelevaksi pyhäksi. Eläinmaailmassa uhrin ja saalistajan suhde kerran muodostuttuaan säilyy, mutta ihmisten suhteilla on eläimistä poiketen historia. Kosto on mahdollinen. Alkumurhan ensimmäinen ihmisuhri oli todennäköisesti vahinko. Tekijän anonymiteetistä johtuen, eli kun kukaan ei tunnusta, tunnemme tapahtuneesta kollektiivista syyllisyyttä. Uhrin satunnaisuus synnytti halun lopettaa väkivalta. Kaikki myöhemmät uhrit, muistuttavat meitä tuosta ensimmäisestä uhrista, tarkoituksenaan estää destruktiivinen väkivalta. Vaikka muistuma ei enää ole tietoinen, on se kuitenkin Girardin mukaan kaiken ritualisoidun uhritoimen taustalla. Väkivallan kääntäminen sijais-uhriin on tulosta eräänlaisesta jättiläismäisestä kollektiivisesta transferenssista, jossa uhri ottaa koko yhteisön paikan ja astuu sen tilalle. Uhrioperaation edellytyksenä on siis tietty uskonnollisuuden taustalla oleva hämärtynyt todellinen syy eli jäljittely ei tiedä mitä jäljittelee ja alkutapahtuma pysyy salaisuutena. Koska riitti on ennaltaehkäisevä, ei parantava, rituaaliuhri ei korvaa yhteisöä tai sen yksittäistä jäsentä vaan aina sijaisuhrin. Todellisen tapahtuman muistamiseksi järjestettävässä rituaali-uhraamisessa on kyse kaksoiskorvauksesta, jossa ensinnäkin yhteisö korvataan yhdellä sijaisuhrimekanismilla ja toisaalta alkuperäinen uhri korvataan uhrikelpoisella yhteisön ulkopuolisella, kostamaan kykenemättömällä riittiuhrilla. Ilman uhrimekanismin ja uskonnon tavoittelemaa yhteisön ytimen välttämätöntä väkivallattomuutta, ei olisi ihmisyyttäkään eikä inhimillisiä yhteisöjä. Uhrin kohtaama väkivalta on samalla tavoin turmiollista (maléfique) kuin mikä tahansa muukin väkivalta, mutta koska sen uskotaan katkaisevan vastavuoroisen väkivallan kierteen ja siten tuovan rauhan, sen on samalla myös siunauksellista (bénéfique) väkivaltaa. Kostolta suojautumisen voidaan luokitella kolmeen kategoriaan; 1) ennaltaehkäisy uhraamisen avulla 2) korjaavuudet; sovittelu, kaksintaistelut, joissa tärkeintä kostamaton uhri, ei syyllinen 3) oikeusjärjestelmä Luokitus on paitsi kehitysvaihe- myös tehokkuusjärjestyksessä. Uhrikriisissä uhraamisen katsotaan ”epäonnistuneen”, kun paha väkivalta ei korvaudukaan hyvällä vaan pysyy tahraavana. Tällöin turmiollinen väkivalta kohdistuu niihin, jotka uhraamisella olisi pitänyt säästää. Girard näkee, että Jeesuksen ja kristinuskon varsinainen sanoma oli ja on ihmisyhteisöjen kätketyn väkivaltarakenteen paljastaminen. Viattomana uhrina Jeesuksen ristinkuolema paljastaa uhrimekanismin valheellisuuden ja tuo esiin kristinuskon väkivallattomuuden väkivallan vaihtoehtona. Vaikka ristinuhrin kertomus on perinteisen uhrimallin mukainen, se samalla eroaa siitä oleellisesti, koska uhrimekanismi kyseenalaistetaan, myötätunto ja näkökulma on uhrin puolella. Tämän tutkimuksen tehtävänä analysoida edellä kuvattua teoriaa, sen käsitteistöä ja käsitteiden keskinäisiä riippuvuussuhteita. Tarkastelun painopiste on pyrkiä avaamaan mitä Girard tuolla väkivallan kontrollilla tarkoittaa, kuinka hän on tuohon päätelmäänsä päätynyt ja kuinka hän sitä puolustaa. Samoin tässä tutkielmassa pyritään selvittämään, onko Girardin teoria yhtä kattava ajatusrakennelma kuin Freudin seksuaalisen kehityksen teoria. Tutkimuksen päälähteenä käytän Väkivalta ja pyhä -teosta, joka on ensimmäinen Girardilta suomennettu teos ja jota pidetään Girardin akateemisena päätyönä. Hänen myöhemmät teoksensa käsittelevät samaa mimeettisen halun teoriaa ja syntipukkimekanismia, vaihdellen ainoastaan painotusten ja teoriaa tukevien tekstimateriaalien suhteen. Teokset myös asteittain muuttuvat yhä apologeettisimmiksi, pyrkien sovittamaan kokonaisteoriaa yhteensopivaksi kristinuskon kanssa. Girardin myöhemmät teokset ovat silti myös mukana lähteinä. Girard on itse määritellyt ajattelussaan ja kirjoittamisessaan olleen kolme tähtihetkeä; ensimmäinen, kun hän löysi mimeettisen halun ja kilpailun, toisena löytönä syntipukkimekanismi ja kolmantena kun hän alkoi nähdä Raamatun ja kristilliset tekstien ainutlaatuisuuden syntipukkiteoriansa näkökulmasta. Tämän tutkielman rakenne noudattaa analyysissään samaa kehityskaarta, mukaillen lähteenä olevan pääteoksen päälukujen järjestystä.

Tutkimuksessani selvitän evankelis-luterilaisen kirkon sairaalapappien kokemuksia työnsä hengellisyydestä. Tutkimustehtävääni lähestyn kolmen kysymyksen näkökulmasta: 1. Mitä sairaalapapit mieltävät hengellisyyden sairaalansielunhoitotyössä olevan? 2. Millä tavoin vastaajat kokevat hengellisyyden näkyvän heidän itse tekemässään sairaalasielunhoitotyössä? 3. Miten sairaalapapit tunnistavat hengellisen tuen tarpeen ja miten sairaalapapit kokevat hoitohenkilökunnan tunnistavan hengellisen tuen tarpeen? Työtäni ohjaavana teoreettisena viitekehyksenä toimii kirkon sairaalasielunhoidon palvelulupaus, joka pohjautuu sairaalapapin ydinosaamiskuvaukseen.Toisena tärkeänä lähtökohtana on sairaalasielunhoidon periaatteet. Tutkimusaineiston keräsin laadullisin menetelmin. Haastattelin kahdeksaa sairaalassa päätoimisena työskentelevää sairaalapappia teemahaastattelun menetelmin. Haastateltavat sairaalapapit olivat eri puolilta Suomea neljän eri hiippakunnan alueelta. Tutkimusaineiston analyysiin käytin laadullista sisällönanalyysia. Tutkimuksen analyysia ohjaa kolme teemaa, jotka nousevat haastattelurungosta.Tutkimukseni mukaan sairaalapapit kokevat hengellisyyden sairaalasielunhoitotyössä uskontoon ja vakaumukseen liittyvänä. Papin työtä pidetään hengellisenä työnä, joka haastateltavien mukaan toteutuu sairaalapapin työssä. Tuloksissa ilmenee, että sairaalapapin työssä hengellisyys on läsnä pappeudessa itsessään sekä Jumalan läsnäolona kaikessa tekemisessä ja kohtaamisissa. Jumalan läsnäoloa tarkennettiin helpommin selitettäväksi hengellisten apuvälineiden käytön yhteydessä ehtoollisen jakamisessa, rukoilussa, rukoushetkissä, virsien laulamisessa sekä Raamatun lukemisessa. Sairaalapapeilla on kokemus, että heitä arvostetaan sairaalassa ja heidän apuaan ja tukeaan hyödynnetään, jos hoitohenkilökunnalla on riittävästi tietoa heidän palveluistaan. Pääsääntöisesti hoitohenkilökunta koetaan osaavana hengellisen tuen tarpeen tunnistamisessa, mutta haasteitakin sanoitetaan. Sairaalamaailman haasteet ovat samoja kuin ympäröivässä yhteiskunnassa. Haasteena nähdään maallistuminen, joka vie hengellistä elämää kauemmaksi ihmisten arjesta sekä moniuskontoinen seurakunta sairaalassa.