Browsing by Subject "error"

Ekonomin i många finländska kommuner är pressad. Under 2000-talet har en mängd kommunsammanslagningar genomförts med motiveringen att de ökar kommunernas livskraft. Kommunsammanslagningar förknippas också med ekonomiska risker, såsom överdimensionerade investeringar och harmonisering av de kommunalt anställdas löner. Det finns dock ont om forskning kring sammanslagningsavtalets och särskilt investeringarnas inverkan på kommunens ekonomi. Syftet med denna studie är att undersöka hur kommunsammanslagningar påverkar den nya kommunens handlingsutrymme, och vad som kan förklara variationer mellan kommuner. Analysramen i studien tar avstamp i strukturell kontingensteori. I den empiriska undersökningen studeras kommunsammanslagningar som anpassning av kommunen till omgivningen i relation till kontingensfaktorerna ekonomisk ställning och storlek. Sammanslagningsavtalet utgör anpassningsmekanismen. Graden av detaljstyrning i avtalen, särskilt kring investeringar, betecknar organiseringsformen. Antagandet är att en överensstämmelse mellan kontingensfaktorerna och graden av detaljstyrning i avtalet ökar den nya kommunens handlingsutrymme tack vare en positiv ekonomisk utveckling. Även sambanden mellan kontingenserna, avtalet och handlingsutrymmet undersöks. Materialet i studien består av sammanslagningsavtalen och ekonomiska nyckeltal samt intervjuer med ledande tjänstemän i sammanslagningskommunerna. Resultaten visar att graden av detaljstyrning i sammanslagningsavtalen varierar. Detaljstyrningen är starkast i de sammanslagningar som leder till små kommuner vars ekonomiska ställning inför sammanslagningen är svagt. Samtidigt är den ekonomiska utvecklingen efter sammanslagningen bättre i de små och ekonomiskt svagaste än i övriga kommuner. Ju större kommun, desto sämre är den ekonomiska utvecklingen i förhållande till övriga kommuner. Slutsatsen är att handlingsutrymmet ökar särskilt i små och ekonomiskt svaga kommuner efter kommunsammanslagningar. Ökade investeringar begränsar inte handlingsutrymmet på det sätt som har befarats. Däremot stöder studien inte uppfattningen om att kommunsammanslagningar automatiskt skulle leda till ekonomiskt starkare kommuner. Handlingsutrymmet i de största sammanslagningskommunerna verkar ha utvecklats negativt efter sammanslagningen.

Natiivimainonta jakaa tiiviisti mielipiteitä ja nousee tasaisin väliajoin julkiseen keskusteluun. Julkinen keskustelu on kuitenkin varsin polarisoitunut ja käsitykset natiivimainonnasta näyttävät eroavan huomattavasti eri ammattikuntien välillä – ja jopa ammattikuntien sisällä. Natiivimainonnan vastustajat näkevät, että se vie journalismilta uskottavuutta ja tuo mukanaan etiikkaongelmia. Puolustajat sen sijaan näkevät, että natiivimainonta on ratkaisu median ansaintalogiikan pelastamiseksi. Se ei ärsytä lukijoita ja mahdollistaa monipuolisen tiedonvälityksen rahoittamalla journalismia sekä tuomalla päivänvaloon spesifejä, pienelle kohderyhmälle tarkoitettuja tietoiskuja, mitä aiemmin massamedian on ollut hankala tehdä. Tässä pro gradu -tutkielmassa syvennytään natiivimainontaan suhtautumiseen. Tarkastelu on rajattu viestinnän ammattilaisten asenteiden tutkimiseen. Työn teoriaosa koostuu kahdesta osasta: ensimmäisessä osassa kartoitetaan natiivimainonnan ilmiötä ja avataan syitä sen syntymiselle. Toisessa osassa pureudutaan median ansaintalogiikan muutokseen ja sen tuomiin vaikutuksiin eri viestinnän ammattiryhmiin sekä ryhmien välisiin jännitteisiin. Tutkielman keskeisiä lähteitä ovat muun muassa Bartosz Wojdynskin tutkimukset natiivimainonnasta ja Vilma Luoma-ahon tutkimus uusien mainonnan muotojen läpinäkyvyydestä ja niihin suhtautumisesta. Journalismin, mainonnan ja PR:n suhdetta kuvatessa on hyödynnetty Jim Macnamaran tutkimusta alojen välisestä jännitteisestä suhteesta. Tutkimuskysymykseen viestinnän ammattilaisten suhtautumisesta natiivimainontaan vastataan laadullisella tutkimuksella, johon sisältyy julkisen keskustelun kartoitus sekä kahdeksan teemahaastattelua. Julkisen keskustelun kartoitus on kerätty syksyltä 2017 ja siinä on painotettu mielipiteellisiä tekstejä. Aineistosta tunnistettiin keskeisiä teemoja natiivimainonnan ympärillä, joihin syvennyttiin haastatteluissa. Haastateltaviksi valittiin laajasti eri ammattikunnan edustajia, jotka kuitenkin olivat valveutuneita natiivimainonnasta. Osa haastateltavista valikoitui mukaan haastattelututkimukseen julkisen keskustelun analyysin perusteella. Koska tutkielman keskiössä on suhtautuminen, metodina käytettiin sisällönanalyysin lisäksi laadullista asennetutkimusta, jossa suhtautumista tutkitaan esittämällä haastateltaville lauseväittämiä. Eri aineistot yhdistyvät metodologisesti toisiinsa siten, että haastateltaville esitettiin suoria lauseväittämiä analysoidusta julkisesta keskustelusta. Tulokset osoittavat, että viestinnän ammattilaisten suhtautuminen natiivimainontaan on positiivinen. Tutkimuksen kaikki haastateltavat näkevät natiivimainonnan kestävänä ratkaisuna median ansaintalogiikan muutokseen. Rahallisen hyödyn lisäksi natiivimainonnan hyvinä puolina nähdään sen avoimuus, monipuolisuus, mielenkiintoisuus, laadukkuus ja kohdennettavuus. Natiivimainonnan suurimpana uhkana nähdään tutkimuksen mukaan yleisöjen medialukutaidon puute ja se, että natiivimainontaa luullaan journalistiseksi sisällöksi. Ratkaisuna tähän esitetään sisältöjen selvää erottelua journalistisesta sisällöstä. Tutkimuksen perusteella kaupallisiakin sisältöjä voidaan pitää kiinnostavina, jos ne vastaavat yleisön kulloiseenkin tarpeeseen.

Pakolaiskriisin seurauksena Suomesta haki turvapaikkaa vuonna 2015 yhteensä 32 477 henkilöä. Pakolaiskriisin myötä maahanmuuttajanuorten kotouttaminen on noussut erityisen ajankohtaiseksi teemaksi. Kotouttamisen palvelut ovat Suomessa jakautuneet kuntien sekä kolmannen sektorin tehtäväksi. Kolmannen sektorin toimijat ovat merkittävässä roolissa auttaessaan maahan muuttaneita integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys liittyy integraation teoriaan. Tutkielmassa integraatiolla tarkoitetaan yhteiskunnallista ulottuvuutta, jossa yhteiskunta pyrkii kotouttamaan maahan muuttaneita osaksi sen instituutioita. Integraatiota tapahtuu rakenteiden lisäksi myös sosiaalisten ja kulttuuristen suhteiden kautta. Tutkielma käsittelee ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajanuorten integraatioprosessia sekä sitä, miten kolmannen sektorin toimija voi tukea maahanmuuttajanuorten integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Maahanmuuttajanuorten integraatioprosessia tarkastellaan tutkielmassa kolmannen sektorin toimijan kautta, esimerkkinä Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry:n avoimen tukitoiminnan ryhmät maahanmuuttajataustaisille nuorille. Tavoitteena on selvittää, miten maahanmuuttajanuoret kokevat kolmannen sektorin toimijan tukitoiminnan sekä sitä, millaisia integraatiota tukevia tekijöitä kolmannen sektorin toimijan tukitoimintaan liittyy. Tutkielman aineisto kerättiin havainnoimalla EHJÄ ry:n avoimen tukitoiminnan ryhmiä sekä haastattelemalla yhdeksää nuorta, jotka osallistuivat ryhmiin keväällä 2017. Aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin. Tutkielman perusteella EHJÄ ry:n avoimen tukitoiminnan ryhmät maahanmuuttajataustaisille nuorille luovat erityisesti tärkeitä kuulumisen kokemuksia sekä parantavat mahdollisuuksia oppia suomen kieltä. Nuoret kokevat tukitoiminnan mielekkäänä ja sosiaalisena toimintana, joka vahvistaa kuulumisen tunnetta ja yhteisön merkitystä. Nuoret korostavat suomen kielen oppimista osana tukitoimintaa sekä tuen merkitystä haastavissa elämäntilanteissa. Tukitoiminnan mielekäs tekeminen ja uudet kokemukset tuovat merkityksiä nuorten elämään. Säännöllinen tukitoiminta on tärkeä osa nuorten vapaa-aikaa, samalla kun sosiaaliset verkostot kasvavat. Integraatiota tuetaan toiminnan kautta vuorovaikutuksen, kielitaidon, sosiaalisten kontaktien, uusien kokemusten, yhteisöllisyyden sekä ohjaajien tuen voimin. Maahanmuuttajataustaisilla nuorilla kuitenkin esiintyy sosiaalisten kontaktien puutetta valtaväestöön. Sosiaalinen integraatio, maahanmuuttajataustaisten ihmisten vuorovaikutuksen määrä valtaväestöön, on merkittävä osa integraatioprosessia. Kolmannen sektorin toimijoilla on mahdollisuus tukea maahanmuuttajanuorten integraatioprosessia tarjoamalla koulumaailman ulkopuolella maahanmuuttajanuorille vapaa-ajan toimintaa ja harrastuksia, sekä samalla vahvistaa heidän kielitaitoa ja sosiaalisia verkostoja. Yhteisöön kuuluminen sekä yhdessä tekeminen ja kokeminen vapaa-ajalla on tärkeää etenkin uudessa maassa, jossa sosiaaliset verkostot saattavat olla niukat. Kolmannen sektorin toimija voi näissä haastavissa siirtymissä tarjota myös tukea, johon julkisen sektorin palvelut eivät riitä. Jotta maahanmuuttajanuorten integraatioprosessin tukeminen on kokonaisvaltaista, on tärkeää tarjota myös mahdollisuuksia luoda sosiaalisia kontakteja valtaväestöön.

Pakolaiskriisin seurauksena Suomesta haki turvapaikkaa vuonna 2015 yhteensä 32 477 henkilöä. Pakolaiskriisin myötä maahanmuuttajanuorten kotouttaminen on noussut erityisen ajankohtaiseksi teemaksi. Kotouttamisen palvelut ovat Suomessa jakautuneet kuntien sekä kolmannen sektorin tehtäväksi. Kolmannen sektorin toimijat ovat merkittävässä roolissa auttaessaan maahan muuttaneita integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys liittyy integraation teoriaan. Tutkielmassa integraatiolla tarkoitetaan yhteiskunnallista ulottuvuutta, jossa yhteiskunta pyrkii kotouttamaan maahan muuttaneita osaksi sen instituutioita. Integraatiota tapahtuu rakenteiden lisäksi myös sosiaalisten ja kulttuuristen suhteiden kautta. Tutkielma käsittelee ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajanuorten integraatioprosessia sekä sitä, miten kolmannen sektorin toimija voi tukea maahanmuuttajanuorten integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Maahanmuuttajanuorten integraatioprosessia tarkastellaan tutkielmassa kolmannen sektorin toimijan kautta, esimerkkinä Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry:n avoimen tukitoiminnan ryhmät maahanmuuttajataustaisille nuorille. Tavoitteena on selvittää, miten maahanmuuttajanuoret kokevat kolmannen sektorin toimijan tukitoiminnan sekä sitä, millaisia integraatiota tukevia tekijöitä kolmannen sektorin toimijan tukitoimintaan liittyy. Tutkielman aineisto kerättiin havainnoimalla EHJÄ ry:n avoimen tukitoiminnan ryhmiä sekä haastattelemalla yhdeksää nuorta, jotka osallistuivat ryhmiin keväällä 2017. Aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin. Tutkielman perusteella EHJÄ ry:n avoimen tukitoiminnan ryhmät maahanmuuttajataustaisille nuorille luovat erityisesti tärkeitä kuulumisen kokemuksia sekä parantavat mahdollisuuksia oppia suomen kieltä. Nuoret kokevat tukitoiminnan mielekkäänä ja sosiaalisena toimintana, joka vahvistaa kuulumisen tunnetta ja yhteisön merkitystä. Nuoret korostavat suomen kielen oppimista osana tukitoimintaa sekä tuen merkitystä haastavissa elämäntilanteissa. Tukitoiminnan mielekäs tekeminen ja uudet kokemukset tuovat merkityksiä nuorten elämään. Säännöllinen tukitoiminta on tärkeä osa nuorten vapaa-aikaa, samalla kun sosiaaliset verkostot kasvavat. Integraatiota tuetaan toiminnan kautta vuorovaikutuksen, kielitaidon, sosiaalisten kontaktien, uusien kokemusten, yhteisöllisyyden sekä ohjaajien tuen voimin. Maahanmuuttajataustaisilla nuorilla kuitenkin esiintyy sosiaalisten kontaktien puutetta valtaväestöön. Sosiaalinen integraatio, maahanmuuttajataustaisten ihmisten vuorovaikutuksen määrä valtaväestöön, on merkittävä osa integraatioprosessia. Kolmannen sektorin toimijoilla on mahdollisuus tukea maahanmuuttajanuorten integraatioprosessia tarjoamalla koulumaailman ulkopuolella maahanmuuttajanuorille vapaa-ajan toimintaa ja harrastuksia, sekä samalla vahvistaa heidän kielitaitoa ja sosiaalisia verkostoja. Yhteisöön kuuluminen sekä yhdessä tekeminen ja kokeminen vapaa-ajalla on tärkeää etenkin uudessa maassa, jossa sosiaaliset verkostot saattavat olla niukat. Kolmannen sektorin toimija voi näissä haastavissa siirtymissä tarjota myös tukea, johon julkisen sektorin palvelut eivät riitä. Jotta maahanmuuttajanuorten integraatioprosessin tukeminen on kokonaisvaltaista, on tärkeää tarjota myös mahdollisuuksia luoda sosiaalisia kontakteja valtaväestöön.

Pakolaiskriisin seurauksena Suomesta haki turvapaikkaa vuonna 2015 yhteensä 32 477 henkilöä. Pakolaiskriisin myötä maahanmuuttajanuorten kotouttaminen on noussut erityisen ajankohtaiseksi teemaksi. Kotouttamisen palvelut ovat Suomessa jakautuneet kuntien sekä kolmannen sektorin tehtäväksi. Kolmannen sektorin toimijat ovat merkittävässä roolissa auttaessaan maahan muuttaneita integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys liittyy integraation teoriaan. Tutkielmassa integraatiolla tarkoitetaan yhteiskunnallista ulottuvuutta, jossa yhteiskunta pyrkii kotouttamaan maahan muuttaneita osaksi sen instituutioita. Integraatiota tapahtuu rakenteiden lisäksi myös sosiaalisten ja kulttuuristen suhteiden kautta. Tutkielma käsittelee ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajanuorten integraatioprosessia sekä sitä, miten kolmannen sektorin toimija voi tukea maahanmuuttajanuorten integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Maahanmuuttajanuorten integraatioprosessia tarkastellaan tutkielmassa kolmannen sektorin toimijan kautta, esimerkkinä Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry:n avoimen tukitoiminnan ryhmät maahanmuuttajataustaisille nuorille. Tavoitteena on selvittää, miten maahanmuuttajanuoret kokevat kolmannen sektorin toimijan tukitoiminnan sekä sitä, millaisia integraatiota tukevia tekijöitä kolmannen sektorin toimijan tukitoimintaan liittyy. Tutkielman aineisto kerättiin havainnoimalla EHJÄ ry:n avoimen tukitoiminnan ryhmiä sekä haastattelemalla yhdeksää nuorta, jotka osallistuivat ryhmiin keväällä 2017. Aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin. Tutkielman perusteella EHJÄ ry:n avoimen tukitoiminnan ryhmät maahanmuuttajataustaisille nuorille luovat erityisesti tärkeitä kuulumisen kokemuksia sekä parantavat mahdollisuuksia oppia suomen kieltä. Nuoret kokevat tukitoiminnan mielekkäänä ja sosiaalisena toimintana, joka vahvistaa kuulumisen tunnetta ja yhteisön merkitystä. Nuoret korostavat suomen kielen oppimista osana tukitoimintaa sekä tuen merkitystä haastavissa elämäntilanteissa. Tukitoiminnan mielekäs tekeminen ja uudet kokemukset tuovat merkityksiä nuorten elämään. Säännöllinen tukitoiminta on tärkeä osa nuorten vapaa-aikaa, samalla kun sosiaaliset verkostot kasvavat. Integraatiota tuetaan toiminnan kautta vuorovaikutuksen, kielitaidon, sosiaalisten kontaktien, uusien kokemusten, yhteisöllisyyden sekä ohjaajien tuen voimin. Maahanmuuttajataustaisilla nuorilla kuitenkin esiintyy sosiaalisten kontaktien puutetta valtaväestöön. Sosiaalinen integraatio, maahanmuuttajataustaisten ihmisten vuorovaikutuksen määrä valtaväestöön, on merkittävä osa integraatioprosessia. Kolmannen sektorin toimijoilla on mahdollisuus tukea maahanmuuttajanuorten integraatioprosessia tarjoamalla koulumaailman ulkopuolella maahanmuuttajanuorille vapaa-ajan toimintaa ja harrastuksia, sekä samalla vahvistaa heidän kielitaitoa ja sosiaalisia verkostoja. Yhteisöön kuuluminen sekä yhdessä tekeminen ja kokeminen vapaa-ajalla on tärkeää etenkin uudessa maassa, jossa sosiaaliset verkostot saattavat olla niukat. Kolmannen sektorin toimija voi näissä haastavissa siirtymissä tarjota myös tukea, johon julkisen sektorin palvelut eivät riitä. Jotta maahanmuuttajanuorten integraatioprosessin tukeminen on kokonaisvaltaista, on tärkeää tarjota myös mahdollisuuksia luoda sosiaalisia kontakteja valtaväestöön.

Vaikka yhteiskuntaluokka on ollut Suomessa vaikea ja latautunut puheenaihe, luokkien ei voi katsoa kokonaan kadonneen tai menettäneen merkitystään. Tässä tutkielmassa tarkastellaan mobiiliviestintäsovellus Jodelin @rahvaat-kanavalle tuotettua sisältöä luokkien välisten ja sisäisten rajojen määrittelypyrkimysten ilmentymänä. Työ keskittyy erityisesti luokan kulttuurisiin ja moraalisiin ulottuvuuksiin ja sen keskeisen teoreettisen viitekehyksen muodostavat Pierre Bourdieun distinktioteoria ja Beverley Skeggsin luokkatutkimus. Laadullisen sisällönanalyysin avulla pyritään vastaamaan siihen, millaisten elementtien varassa luokkaa @rahvaat-kanavalla tuotetaan eli ketkä ja millaiset asiat pyritään merkitsemään ”rahvaiksi” ja millä keinoin. Erityisesti analysoidaan niin kutsuttua larppaussisältöä eli roolipelaamista, jossa sovelluksen käyttäjä omaksuu ”rahvaan” roolin ja tuottaa tekstiä ja muuta materiaalia asioista ja tyylillä, joita pitää ”rahvaana”. Aineisto on rikasta ja mahdollistaa muun muassa sukupuoleen, koulutukseen, työmarkkina-asemaan, asenteisiin, päihteidenkäyttöön, ihmissuhteisiin, estetiikkaan ja kieleen liittyvien elementtien tarkastelun. Analyysi osoittaa, että ”rahvaus” on kanavan kontekstissa erityisesti moraaliin ja makuun kytkeytyvä ilmiö: se yhdistyy sivistyksen puutteeseen, takapajuisuuteen, taitamattomaan taloudenpitoon ja muiden kustannuksella elämiseen, runsaaseen päihteiden käyttöön, löyhään seksuaalimoraaliin, ihmissuhteiden jännitteisiin, välinpitämättömään asenteeseen muita ihmisiä ja ympäröivää maailmaa kohtaan sekä eksessiivisyyteen ja huonoon makuun. Tutkimus vahvistaa aikaisemman, niin Suomessa kuin muualla tehdyn tutkimuksen tuloksia. Se osoittaa, että suomalaisessa keskustelussa on samoja piirteitä kuin perinteisempänä luokkayhteiskuntana pidetyssä Isossa-Britanniassa. Työväenluokkainen henkilöys ja kulttuuri määrittyvät varsin ongelmallisiksi, ja laajalle levitessään tällainen diskurssi voi vaikuttaa jopa sosiaalipolitiikkaan. Larppaamisen tutkiminen tuo myös uusia mahdollisuuksia luokkaerontekojen ymmärtämiseen. Siinä voi ajatella olevan kyse paitsi työväen- tai alaluokan ja keskiluokan välisen rajan määrittelystä myös keskiluokan sisäisten erojen tuottamisesta: larppaaminen on eräänlaista kilpailua työväenluokkaisen rekisterin hallinnasta, jonka avulla keskiluokkainen subjekti voi kerryttää itselleen arvoa ja erottautua siten myös keskiluokan massasta.

In discussion on natural kinds one of the central debates is held between monistic and pluralistic view. While monists argue that things are what they are due to their microstructure, pluralists suggest there are several equally legitimate ways to define the nature of a subject. As compounds, proteins raise questions such as "How we should define natural kinds?" and "What makes an object a member of certain kind?" This thesis examines the problems that microstructural monism faces in defining macromolecules and whether it is able to answer the counter arguments. Recently studies on microbiology have shown that some proteins are able to perform secondary tasks. This ability is called moonlighting and it has raised a need for refining the theories defining proteins. To do so, in this thesis the central problems associated with the functions of proteins are introduced. After this, the solutions offered by the contemporary discussion are considered in order to decide whether microstructural essentialism can survive from challenges set by moonlighting. This thesis is divided into three sections. The first section (the chapters one, two and three) will introduce the basic terminology, the key concepts, and will provide the frames of the discussion. In the second section (the chapters four and five) the relevant structure and properties of proteins will be examined more closely. In addition to this, the current discussion is introduced in more detail. The section three (the chapters six, seven and eight) weighs various challenges set by functionality and proposes a view according to which microstructuralism may indeed be able to answer these challenges. However, this requires remodeling of the microstructural argument and reviewing its basic assumptions. This is done by reflecting and analyzing writings of Jordan Bartol, William Goodwin and Emma Tobin, with works of Sandra Mitchell, Paul Needham, Jaap van Brakel, Raphael van Riel and Robert Van Gulick. This thesis concludes that both, microstructuralism and pluralism, have trouble in explaining the structure and dynamic nature of proteins. While pluralism offers a promising ground of explaining the complexity of proteins, it does not emphasize enough the significance of chemical structure. Compared with traditional microstructuralism and pluralism, the views of Jordan Bartol and William Goodwin are in better harmony with current scientific research and, moreover, offer a more appealing answer from the metaphysical point of view. Bartol's view requires adapting dualism of kinds, where macromolecules are classified to chemical and biological kinds. Goodwin is able to hold on to monism by allowing additional levels of explanation. This thesis concludes that Goodwin's theory therefore offers the most promising ground to build a coherent theory of macromolecules. Additionally, Goodwin's levelled microstructuralism is able to retain monism.

In discussion on natural kinds one of the central debates is held between monistic and pluralistic view. While monists argue that things are what they are due to their microstructure, pluralists suggest there are several equally legitimate ways to define the nature of a subject. As compounds, proteins raise questions such as "How we should define natural kinds?" and "What makes an object a member of certain kind?" This thesis examines the problems that microstructural monism faces in defining macromolecules and whether it is able to answer the counter arguments. Recently studies on microbiology have shown that some proteins are able to perform secondary tasks. This ability is called moonlighting and it has raised a need for refining the theories defining proteins. To do so, in this thesis the central problems associated with the functions of proteins are introduced. After this, the solutions offered by the contemporary discussion are considered in order to decide whether microstructural essentialism can survive from challenges set by moonlighting. This thesis is divided into three sections. The first section (the chapters one, two and three) will introduce the basic terminology, the key concepts, and will provide the frames of the discussion. In the second section (the chapters four and five) the relevant structure and properties of proteins will be examined more closely. In addition to this, the current discussion is introduced in more detail. The section three (the chapters six, seven and eight) weighs various challenges set by functionality and proposes a view according to which microstructuralism may indeed be able to answer these challenges. However, this requires remodeling of the microstructural argument and reviewing its basic assumptions. This is done by reflecting and analyzing writings of Jordan Bartol, William Goodwin and Emma Tobin, with works of Sandra Mitchell, Paul Needham, Jaap van Brakel, Raphael van Riel and Robert Van Gulick. This thesis concludes that both, microstructuralism and pluralism, have trouble in explaining the structure and dynamic nature of proteins. While pluralism offers a promising ground of explaining the complexity of proteins, it does not emphasize enough the significance of chemical structure. Compared with traditional microstructuralism and pluralism, the views of Jordan Bartol and William Goodwin are in better harmony with current scientific research and, moreover, offer a more appealing answer from the metaphysical point of view. Bartol's view requires adapting dualism of kinds, where macromolecules are classified to chemical and biological kinds. Goodwin is able to hold on to monism by allowing additional levels of explanation. This thesis concludes that Goodwin's theory therefore offers the most promising ground to build a coherent theory of macromolecules. Additionally, Goodwin's levelled microstructuralism is able to retain monism.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan empiirisen tutkimuksen avulla sitä, minkälainen merkitys viestinnällisillä kehyksillä on ihmisten terveyskäyttäytymiseen kohdistuvien interventioiden, eli muutosohjelmien vaikuttavuuden kannalta älypuhelinten terveys- ja hyvinvointisovellusten kontekstissa, ja miten näiden kehysten tutkimuksen avulla voidaan edistää interventioiden onnistumista. Tutkimusta motivoi ennen kaikkea se, että valtaosa elämänlaatua merkittävästi laskevista kroonisista sairauksista sekä ennenaikaisista kuolemista olisi maailmanlaajuisesti vältettävissä, mikäli ihmiset omaksuisivat tehokkaammin omaa fyysistä ja henkistä hyvinvointiaan parantavia elämäntapoja. Terveellisten elämäntapojen omaksumisessa on kuitenkin todettu ympäri maailman merkittäviä ja kasvavia, esimerkiksi työelämän ja ruokailutottumusten muutoksiin liittyviä ongelmia, joiden ratkaisemista vaikeuttaa se, että suurinta osaa ihmisen käyttäytymisestä ohjaa kudelma monimutkaisesti rakentuvia tapoja ja tottumuksia, joiden muuttaminen vaatii yksilöltä paljon tietoa ja työtä. Ihmisten taskuissa ja laukuissa aamusta iltaan mukana kulkevat älypuhelimet mahdollistavat kuitenkin uudenlaisia lupaavia toiminnallisia terveyskäyttäytymiseen kohdistuvia interventioita, jotka teknologiansa puolesta voivat tavoittaa kerralla kymmeniä miljoonia ihmisiä. Älypuhelinsovellusten interventioihin kohdistuva tutkimuksen tarve kasvaa täten kiihtyvää tahtia, mikä tarkoittaa myös sitä, että niiden viestintään kohdistuva tutkimustarve kasvaa. Yksi alan tutkimusalue on terveysviestien kehystäminen. Tältä pohjalta tämän tutkimuksen empiiriseksi kohteeksi on valikoitu yli 300 000 käyttäjää ympäri maailmaa kerännyt älypuhelinsovellus YOU-app, jonka hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävien tehtävien otsikoista tutkimuksessa on suoritettu laadullinen kehysanalyysi, jotta saataisiin selville, miten sovelluksen eniten ja vähiten tehtyjä tehtäviä on kehystetty. Kehysanalyysin tuloksia on tämän jälkeen analysoitu kvantitatiivisesti, jotta voitaisiin saada selville kehysten mahdollinen rooli tehtävien suorittamisaktiivisuudessa. Tutkimuksen aineisto kattaa sovelluksen ”päivän tehtävä” -nimiset tehtävät sekä niiden suoritusprosentit kahden vuoden ja kolmen kuukauden ajalta. Koska yhteiskuntatieteistä kumpuava kehysanalyysia ei tyypillisesti käytetä terveyskäyttäytymisinterventioiden yhteydessä, tutkimuksen teoreettisena pohjana on käytetty synteesiä terveyskäyttäytymisen muuttamisen ja niihin kohdistuvien interventioiden, interventioiden viestinnän sekä terveysviestinnän tutkimuksesta sekä kehysanalyysin teoreettista taustaa. Näiden tutkimusalueiden avulla on analysoitu kehysanalyysin ja kehysten kvantitatiivisen analyysin tuloksia sekä pohdittu laajemmin tutkimustehtävän mukaisesti sitä, millainen merkitys terveyskäyttäytymisinterventioiden viestinnällisillä kehyksillä on käyttäytymismuutosten tutkimuksessa ja aikaansaamisessa. Tutkimuksessa aineistosta löydettiin kehysanalyysin yhdeksän kehystä: positiivisten tunteiden, korostetun henkilökohtaisuuden, helppouden, korostetun nopeuden, välittömän hyödyn, epäselvän hyödyn, aktiivisen tekemisen, muille hyödyn tuottamisen sekä negaation kehykset. Kvantitatiivisen analyysin perusteella todettiin, että kehysten jakautuminen aineistossa viittaa siihen, että erityisesti positiivisten tunteiden, välittömän hyödyn ja epäselvän hyödyn kehyksillä voi olla ollut suuri merkitys siinä, kuinka aktiivisesti käyttäjät ovat motivoituneet suorittamaan sovelluksen tehtäviä. Näistä positiivisten tunteiden ja välittömän hyödyn kehyksillä vaikutus näytti positiiviselta, kun taas epäselvän hyödyn osalta negatiivisesti käyttäytymismotivaatioon vaikuttavalta. Myös muut kehykset näyttivät vaikuttavan motivaatioon, mutta ennemminkin osana kehysyhdistelmää. Tulosten ja niiden teoreettiseen viitekehykseen suhteuttamisen pohjalta tutkimuksessa tultiin siihen lopputulokseen, että terveyskäyttäytymisinterventioiden terveysviestien kehykset voivat vaikuttaa interventioiden onnistumiseen, ja että yhteiskuntatieteistä kumpuavalla kehysanalyysilla voidaan tavoittaa interventioiden onnistumiseen ja epäonnistumiseen vaikuttavia tekijöitä.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan empiirisen tutkimuksen avulla sitä, minkälainen merkitys viestinnällisillä kehyksillä on ihmisten terveyskäyttäytymiseen kohdistuvien interventioiden, eli muutosohjelmien vaikuttavuuden kannalta älypuhelinten terveys- ja hyvinvointisovellusten kontekstissa, ja miten näiden kehysten tutkimuksen avulla voidaan edistää interventioiden onnistumista. Tutkimusta motivoi ennen kaikkea se, että valtaosa elämänlaatua merkittävästi laskevista kroonisista sairauksista sekä ennenaikaisista kuolemista olisi maailmanlaajuisesti vältettävissä, mikäli ihmiset omaksuisivat tehokkaammin omaa fyysistä ja henkistä hyvinvointiaan parantavia elämäntapoja. Terveellisten elämäntapojen omaksumisessa on kuitenkin todettu ympäri maailman merkittäviä ja kasvavia, esimerkiksi työelämän ja ruokailutottumusten muutoksiin liittyviä ongelmia, joiden ratkaisemista vaikeuttaa se, että suurinta osaa ihmisen käyttäytymisestä ohjaa kudelma monimutkaisesti rakentuvia tapoja ja tottumuksia, joiden muuttaminen vaatii yksilöltä paljon tietoa ja työtä. Ihmisten taskuissa ja laukuissa aamusta iltaan mukana kulkevat älypuhelimet mahdollistavat kuitenkin uudenlaisia lupaavia toiminnallisia terveyskäyttäytymiseen kohdistuvia interventioita, jotka teknologiansa puolesta voivat tavoittaa kerralla kymmeniä miljoonia ihmisiä. Älypuhelinsovellusten interventioihin kohdistuva tutkimuksen tarve kasvaa täten kiihtyvää tahtia, mikä tarkoittaa myös sitä, että niiden viestintään kohdistuva tutkimustarve kasvaa. Yksi alan tutkimusalue on terveysviestien kehystäminen. Tältä pohjalta tämän tutkimuksen empiiriseksi kohteeksi on valikoitu yli 300 000 käyttäjää ympäri maailmaa kerännyt älypuhelinsovellus YOU-app, jonka hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävien tehtävien otsikoista tutkimuksessa on suoritettu laadullinen kehysanalyysi, jotta saataisiin selville, miten sovelluksen eniten ja vähiten tehtyjä tehtäviä on kehystetty. Kehysanalyysin tuloksia on tämän jälkeen analysoitu kvantitatiivisesti, jotta voitaisiin saada selville kehysten mahdollinen rooli tehtävien suorittamisaktiivisuudessa. Tutkimuksen aineisto kattaa sovelluksen ”päivän tehtävä” -nimiset tehtävät sekä niiden suoritusprosentit kahden vuoden ja kolmen kuukauden ajalta. Koska yhteiskuntatieteistä kumpuava kehysanalyysia ei tyypillisesti käytetä terveyskäyttäytymisinterventioiden yhteydessä, tutkimuksen teoreettisena pohjana on käytetty synteesiä terveyskäyttäytymisen muuttamisen ja niihin kohdistuvien interventioiden, interventioiden viestinnän sekä terveysviestinnän tutkimuksesta sekä kehysanalyysin teoreettista taustaa. Näiden tutkimusalueiden avulla on analysoitu kehysanalyysin ja kehysten kvantitatiivisen analyysin tuloksia sekä pohdittu laajemmin tutkimustehtävän mukaisesti sitä, millainen merkitys terveyskäyttäytymisinterventioiden viestinnällisillä kehyksillä on käyttäytymismuutosten tutkimuksessa ja aikaansaamisessa. Tutkimuksessa aineistosta löydettiin kehysanalyysin yhdeksän kehystä: positiivisten tunteiden, korostetun henkilökohtaisuuden, helppouden, korostetun nopeuden, välittömän hyödyn, epäselvän hyödyn, aktiivisen tekemisen, muille hyödyn tuottamisen sekä negaation kehykset. Kvantitatiivisen analyysin perusteella todettiin, että kehysten jakautuminen aineistossa viittaa siihen, että erityisesti positiivisten tunteiden, välittömän hyödyn ja epäselvän hyödyn kehyksillä voi olla ollut suuri merkitys siinä, kuinka aktiivisesti käyttäjät ovat motivoituneet suorittamaan sovelluksen tehtäviä. Näistä positiivisten tunteiden ja välittömän hyödyn kehyksillä vaikutus näytti positiiviselta, kun taas epäselvän hyödyn osalta negatiivisesti käyttäytymismotivaatioon vaikuttavalta. Myös muut kehykset näyttivät vaikuttavan motivaatioon, mutta ennemminkin osana kehysyhdistelmää. Tulosten ja niiden teoreettiseen viitekehykseen suhteuttamisen pohjalta tutkimuksessa tultiin siihen lopputulokseen, että terveyskäyttäytymisinterventioiden terveysviestien kehykset voivat vaikuttaa interventioiden onnistumiseen, ja että yhteiskuntatieteistä kumpuavalla kehysanalyysilla voidaan tavoittaa interventioiden onnistumiseen ja epäonnistumiseen vaikuttavia tekijöitä.