Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p22220"

Syftet med denna avhandling är att lyfta fram ett socialarbetarperspektiv på hur sexualitet, sexuella preferenser eller genus upplevs påverka bemötandet i professionella kontexter och arbetsgemenskaper i socialt arbete. Ett ytterligare syfte är att redogöra för organisatoriska förändringsbehov utifrån ett kritiskt och queerteoretiskt perspektiv. Forskningsfrågorna för avhandlingen är: Vad framkommer ur socialarbetares berättelser om upplevelser och bemötande på arbetsplatsen som präglats av sexualitet, sexuella preferenser, könsidentitet eller könsuttryck? Hur lyfts heteronormativa maktstrukturer fram i socialarbetarnas minnesberättelser och vilka konsekvenser har dessa för den enskilda individen? samt Vilka organisatoriska förändringsbehov kan identifieras ur ett queerteoretiskt perspektiv? Avhandlingen har en narrativ ansats med socialarbetares minnesberättelser som datainsamlingsmetod. Under november 2023 bidrog fem socialarbetare med berättelser som analyserades narrativt utifrån Labov & Waletzkys analysmodell. Analysen återspeglades mot queerteoretiska och heteronormativa perspektiv och diskuterar rådande normer samt förändringsbehov för ökad delaktighet och jämlikhet. De socialarbetare som delgav sina berättelser i studien upplevde på generell nivå en trygg, jämlik och accepterande atmosfär, dock öppnade berättelserna även upp för erfarenheter inom arbetsgemenskaper som präglats av heteronormens makt. Begrepp och meningsformuleringar öppnade upp för binära uppfattningar om kön och normativt beteende. Dessa kom till uttryck genom forskningsdeltagarnas erfarenhet av heteronormativa perspektiv, identitetstillskrivningar och anpassningsstrategier. Kunskapsbidraget öppnar upp en subjektiv nivå på hur heteronormativa strukturer upplevs av, eller påverkar HLBTQI+ -individer på socialbyrån. Avhandlingen gynnar queerforskning i socialt arbete och bidrar med komplexa och svårfångade nyanser som kräver djupgång i empirin. Ur ett queerteoretiskt perspektiv belyser avhandlingen organisatoriska och strukturella hinder för jämlikhet som med fördel kan beaktas i utvecklingen av mer inkluderande praktiker. För enskilda socialarbetare bidrar denna studie med en inblick i hur heteronormativa ramverk dominerar. En ökad känsla av medvetenhet ger utrymme för kritiska diskussioner och belyser problemområden och utvecklingsbehov.

Startup-yritykset ja -yrittäjät ovat saaneet paljon huomiota viime vuosina. Startup-yritykset vaikuttavat kansantalouden kilpailukykyyn. Digitalisaatio, pyrkimys innovaatioiden löytämiseen ja työpaikkojen luomiseen sekä työelämän murros kokonaisuudessaan ovat vaikuttaneet startup-yritysten aseman kasvuun myös Suomessa. Startup-yrittäjät ovat usein näkyviä keulahahmoja yrityksissään ja yritykset henkilöityvät vahvasti yrittäjiin. Startup-yrittäjistä kerrotaan yhä enemmän tarinoita niin mediassa kuin elokuvissa ja kirjoissakin. Startup-yrittäjyyden tutkimus on vielä vähäistä etenkin sosiaalipsykologiassa. Tutkimuksessa tarkastellaan startup-yrittäjän yrittäjäidentiteettiä ja sen rakentumista tarinoissa. Tavoitteena on ymmärtää, miten startup-yrittäjien identiteetti rakentuu kertomusten kautta ja näin syventää ymmärrystä startup-yrityksistä ja -yrittäjyydestä ilmiönä. Tutkimus asemoituu osaksi ajankohtaista yhteiskunnan menestyjien ja eliitin tutkimusta. Startup-yrittäjien identiteetin rakentamista ja yrittäjätarinoita tarkastelemalla voidaan ymmärtää paremmin myös nyky-yhteiskuntaa ja sen ihanteita. Viitekehyksenä toimii narratiivinen analyysi ja ajatus identiteetin narratiivisesta rakentumisesta. Yrittäjyystutkimusta on tehty paljon narratiivisella otteella ja se edustaa sosiaalisen konstruktionismin lähestymistapaa. Yrittäjäidentiteetti voidaan määritellä yksilön itsemäärittelyiksi suhteessa yrittäjän rooliin ja kategoriaan. Tutkimuskysymyksinä ovat 1) Millaisia tarinoita startup-yrittäjistä kerrotaan? ja 2) Miten startup-yrittäjät ja kirjan kirjoittajat rakentavat startup-yrittäjän yrittäjäidentiteettiä kertomissaan tarinoissa ja millaisena yrittäjäidentiteetti näyttäytyy? Aineistona on kuusi tarinaa kirjasta Exit - 15 inspiroivaa tositarinaa suomalaisista yrittäjistä, jotka loivat menestyksen tyhjästä (Mäenpää & Kiviranta 2019). Tarinoista on muodostettu tiivistelmät ja niitä on analysoitu narratiivisesti rakenne- ja sisällönanalyysin avulla. Tarinoista tunnistettiin kymmenen identiteettiteemaa, joiden nähdään rakentavan startup-yrittäjän yrittäjäidentiteettiä: lapsuudesta asti opittu yrittäjyys, itsensä toteuttaminen ja autonomia, vahva usko ja sinnikkyys, määrätietoinen tai sattumanvarainen menestyminen, kova työnteko, kaikkensa antaminen ja riskinotto, yhdessä tekeminen ja verkostoituminen, yhteiskunnan palveleminen, tunne-elämykset sekä uteliaisuus. Tarinoiden rakenne noudattaa progressiivista sankaritarinan muotoa ja identiteettiteemat tukevat sankaritarinaa. Yrittäjäidentiteetille merkityksellisiä ovat suhteet sijoittajiin ja kanssayrittäjiin, kun taas asiakkaat jäävät pieneen rooliin. Startup-yrittäjät näyttäytyvät protestanttisen työmoraalin mukaan töitä tekevinä suomalaisina sankareina. Samalla he näyttäytyvät individualistisina kansainvälisen asteikon sankareina, jotka ovat saavuttaneet ”amerikkalaisen unelman”. Startup-yrittäjien tarinoita ja niissä muodostuvaa kuvaa startup-yrittäjän yrittäjäidentiteetistä tarkastellaan suhteessa aiempaan yrittäjäidentiteettitutkimukseen, tutkimukseen startup-yrittäjäidentiteetin narratiivisesta rakentumisesta, tutkimukseen suomalaisista menestyneistä yrittäjistä, sekä tutkimukseen identiteetin rakentumisesta julkisuudessa ja mediassa. Lisäksi startup-yrittäjän identiteettiä tarkastellaan individualistisen ja relationistisen yrittäjyyskuvan näkökulmasta. Tulokset vastaavat monilta osin aiempia tutkimustuloksia sekä startup-yrittäjistä että yleisesti yrittäjistä, ja sankarimyytistä. Startup-yrittäjien identiteetissä painottuu individualistisuus, mutta sankaruutta luodaan myös relationistisella kielellä. Identiteetti rakentuu yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa ja kiinnittyy moninaisesti arvoihin ja ihanteisiin, sekä perinteisen yhdysvaltalaisiin että suomalaisiin ihanteisiin.

Tämän maisterintutkielman aiheena on Venäjän sotahistoriallisen seuran (RVIO) tuottamien patsaiden rooli Venäjän hallinnon harjoittamassa historiapolitiikassa, joka on kokenut uuden nousun 2000-luvulla Vladimir Putinin valtakautena. Historiapoliittinen kenttä koostuu useasta näennäisesti riippumattomasta toimijasta, jotka kaikki kuitenkin ajavat hallinnon asettamia päämääriä ja ovat osa keskitettyä nk. historiapoliittista strategiaa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten seuran tuottamat historianarratiivit heijastelevat historiapoliittista strategiaa. Tutkimuskohteeksi on valittu seuran keskeinen toimintamuoto, patsaat ja muistomerkit, ja näiden tuottamat narratiivit. Tutkielman aineisto on RVIO:n toimintaa vuosina 2012–2020 käsittelevän toimintaraportin patsaita käsittelevät osuus. Tutkielman metodi on narratiivinen analyysi. Keskittymällä RVIO:n itse tuottamaan aineistoon ilmenee mielenkiintoisella tavalla, miten seura itse suhtautuu omaan toimintaansa, ja minkälaista historiakuvaa se pyrkii tuottamaan. Samalla tutkielmassa kiinnitetään huomiota tämän historiakuvan sisäisiin ristiriitaisuuksiin, jotka ovat läsnä myös hallinnon historiapoliittisessa strategiassa. Analyysin perusteella aineistossa on tunnistettavissa kolme päänarratiivia: 1) Venäjän sivilisaation jatkuvuus 2) sankaruus 3) uhriasema. Päänarratiivien lisäksi tutkielmassa eritellään historian näennäisen demokratisoitumisen alajuoni, joka tukee päänarratiiveja. Näin RVIO:n tuottamat narratiivit heijastelevat Venäjän historiapoliittisen strategian tärkeimpiä piirteitä ja tutkielman johtopäätös on, että RVIO on osa tämän strategian toteutusta.