Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p4328"

Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena oli vertailla Suomen ja Ruotsin ESR-hallintoa hierarkian ja verkoston näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys liittyy perinteiseen julkishallin-toon, joka usein nähdään hierakiana. Sen rinnalle on noussut johtaminen ja hallinta, governan-ce. Tutkimuksen tutkimuskysymykset olivat 1. Miten Ruotsin ja Suomen ESR-hallinto on organisoitu EU:n antamassa kehyksessä? 2. Millä keinoilla Ruotsin ja Suomen hallinto koordinoi ESR-ohjelmaa? Menetelmät Tutkielman menetelmänä on vertailu, jossa hyödynnetään sekä laadullista tekstianalyysia että sovellettua koordinaatiokeinojen analyysikehikkoa. Tulokset ja johtopäätökset Tutkielman keskeiset tutkimustulokset koskevat EU:n ohjelmalta edellyttämää hallintomallia, jossa on lähtökohtaisesti kaksi hallinnon tasoa. EU:n edellyttämät hallintoelimet ovat ohjelman hallintoviranomainen, todentamisviranomainen, itsenäinen tarkastusviranomainen ja seuranta-komitea. Ruotsin ja Suomen vertailusta kävi ilmi, että yhteisestä viitekehyksestä huolimatta maiden ESR-hallinnossa oli selkeästi toisistaan poikkeavia piirteitä. Kansallisen toteutuksen piirteet koskivat sekä ohjelman yhteensovittamista muiden ERI-rahastojen ohjelmien kanssa, ohjelman hallintorakenteita ja koordinaatiokeinoja. Tutkielman keskeiset tutkimustulokset koskevat EU:n ohjelmalta edellyttämää hallintomallia, jossa on lähtökohtaisesti kaksi hallinnon tasoa. EU:n edellyttämät hallintoelimet ovat ohjel-man hallintoviranomainen, todentamisviranomainen, itsenäinen tarkastusviranomainen ja seu-rantakomitea. Ruotsin ja Suomen vertailusta kävi ilmi, että yhteisestä viitekehyksestä huoli-matta maiden ESR-hallinnossa oli selkeästi toisistaan poikkeavia piirteitä. Kansallisen toteu-tuksen piirteet koskivat sekä ohjelman yhteensovittamista muiden ERI-rahastojen ohjelmien kanssa, ohjelman hallintorakenteita ja koordinaatiokeinoja.

Helsingin kaupungissa otettiin käyttöön uudistunut johtamisjärjestelmä kesällä 2017. Johtamisjärjestelmän uudistukseen kuuluneessa hallintouudistuksessa siirryttiin toimialamalliin, johon virkamiesvalmistelu ja palvelujen ohjaus perustuvat. Tässä tutkielmassa tarkastellaan johtamisuudistuksen aiheuttamaa muutosta Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulu-tuksen toimialan hallinnossa organisaatiokulttuurin pohjalta. Tutkielmassa organisaatiokulttuuri ymmärretään tulkinnalli-sen paradigman kautta ja kulttuuria tarkastellaan hallinnon johdon näkökulmasta. Kulttuuria tarkastellaan arvojen pohjal-ta, sillä arvot ohjaavat organisaation toimintaa, niitä pidetään luotettavana representaationa organisaation kulttuurista ja julkishallinnon legitimiteetti perustuu yhteiskunnassa soveliaiksi katsottujen arvojen noudattamiseen. Tutkielman tavoite on selvittää millainen Kaskon toimialan hallinnon organisaatiokulttuuri on johdon näkökulmasta, ja miten kulttuuri on muuttunut uudistuksen myötä, jotta voisimme ymmärtää millaisten arvojen pohjalta hallinto toimii ja miten politiikkatoi-mia implementoidaan. Tutkielman aineisto koostuu kymmenestä Kaskon toimialan hallinnon johdon jäsenen puolistrukturoidusta teemahaas-tattelusta. Aineiston tutkimusmenetelmänä sovelletaan laadullista sisällönanalyysia, joka tehdään ensisijaisesti teo-rialähtöisesti kilpailevien arvojen viitekehykseen pohjautuen. Viitekehys mahdollistaa organisaatiokulttuureiden tarkaste-lun systemaattisesti ja moniulotteisesti, jossa organisaation kulttuurin eri arvoihin, toimintatapoihin ja päämääriin poh-jautuvia kulttuurin arkkityyppejä kilpailutetaan keskenään. Viitekehys mahdollistaa kulttuurin muutoksen tutkimuksen sekä kehittämiskohteiden arvioinnin. Tutkielmassa tarkastellaan myös ohjaavan teorian ulkopuolisia kulttuurisia ele-menttejä induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Kaikki neljä kilpailevien arvojen viitekehykseen pohjautuvaa kulttuurityyppiä ilmenevät Kaskon toimialan hallinnossa, joista hierarkian kulttuurityyppi on vahvin. Muut kulttuurityypit eli yhteisö, kehittäminen ja kilpailu vallitsevat hallinnossa yhtä vahvoina. Yhteisön kulttuurityyppi on vahvistunut merkittävästi uudistuksen myötä, mikä tarkoittaa samalla kilpai-lun kulttuurityypin heikkenemistä. Hierarkian ja kehittämisen kulttuurityyppien vallitsevuudet ovat pysyneet samoina. Yhteisöllisyyden vahvistumista tukee vahva johtaminen ja työntekijöiden muutosvalmius. Hallinnon ongelmat lisätä kehittämiskulttuuria johtuvat psykologisesti turvallisen ympäristön ainakin osittaisesta puuttumisesta sekä polkuriippu-vuuden muutosta estävästä voimasta. Tutkielma vahvistaa käsityksen siitä, että organisaatioiden muutos todella tapahtuu historian ehdoilla, ja hierarkkisen julkishallinnon kulttuuri muuttuu hitaasti. Aineiston perusteella näyttää siltä, että hallinnossa on yritetty toteuttaa liian suuri kulttuurinen muutos kerralla. Muutoksen implementointia vaikeuttaa hallinnossa vallitseva epäselvyyden tila siitä, millaisia toivotut toimintatavat ovat. Yleiskuva Kaskon hallinnon johdon suhtautumisesta uudistukseen on kuitenkin myönteinen. Kaskon toimialan hallinnon organisaatiokulttuurin muutos on yhteydessä kansainvälisen julkishallinnon kulttuurin muutokseen, jossa korostetaan hyvää hallintoa, vähennetään hierarkkisia julkishallinnon piirteitä ja tuodaan päätöksenteko sekä palvelutarjonta lähemmäksi palvelun käyttäjää. Kansalaisten osallisuuden parantaminen toimialan strategisena tavoitteena liittyy myös keskusteluun kansalaisyhteiskunnan ja markkinoiden merkittävästä roolista mo-dernien yhteiskuntien toiminnassa.

Tutkielmassa tarkastellaan tilivelvollisuutta vuosittain julkaistavassa Ministeriöiden tuloksellisuuden kuvauksissa. Kysynnän tilivelvollisuuden tutkimukselle luo se, että tilivelvollisuudesta on tullut yhä tärkeämpi osa hyvää hallintoa, mutta samanaikaisesti tilivelvollisuus on käsitteenä hämärtynyt ja se on saanut uusia kulttuurillisia ulottuvuuksia. Tutkimusmenetelmänä sovelletaan deduktiivista sisällönanalyysia, jonka avulla aineistoa teemoitellaan teoriasta johdettuihin kategorioihin. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat: ”Miten eri ministeriöt kuvaavat tuloksellisuuttaan ja oikeuttavat tällä toimintaansa?” ja ”Kuinka Ministeriöiden tuloksellisuuden kuvaukset toimivat tilivelvollisuuden instrumenttina?” Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään tilivelvollisuutta julkishallinnossa, luodaan kuvaa uuden julkisjohtamisen opin (NPM) tuomista uusista tilivelvollisuuskäsityksistä, esitellään suorituskyvyn suhdetta tilivelvollisuuteen ja pohditaan tilivelvollisuuden kulttuurillista ulottuvuutta. Tilivelvollisuus määritellään päämiehen ja agentin väliseksi suhteeksi tietyllä toimialueella, jossa agentin tulee oikeuttaa tekojaan. On kuitenkin oletettavaa, että tutkimusaineistossa ministeriöiden laajat vaikuttavuustavoitteet eivät noudata politiikka-hallinto-dikotomiaa tai hallinnon alojen rajoja, mikä on ongelmallista tilivelvollisuuden määritelmän kannalta. Päämies-agentti-teorian pohjalta oletetaan myös, että aineistossa vedotaan ajankohtaisiin asioihin, jotka voidaan johtaa päämiehen preferensseistä. Hallinnon suorituskyky on tutkielmassa keskeinen työkalu tilivelvollisuuden arvioimiselle. Teemoittelukehikon sisällönanalyysille luo suorituskyvyn jako kolmeen: tuotos-, prosessi- ja järjestelmäorientoituneeseen suorituskykyyn. Ensimmäinen korostaa taloudellista tehokkuutta, keskimmäinen lainmukaisuutta sekä tasa-arvokysymyksiä ja viimeinen hallinnon toimintakykyä vaikeimmissakin tilanteissa. Taloudellisen tehokkuuden oletetaan korostuvan aineistossa, koska se on saanut paljon tukea uuden julkisjohtamisen myötä ja sen roolia korostetaan tutkimuskirjallisuudessa. Analyysi rakentuu teorialähtöisten oletusten ympärille, minkä lisäksi esitetään teemoittelun tulokset ministeriöittäin. Aineistosta luokiteltiin yhteensä 291 havaintoa suorituskyvyn kolmeen kategoriaan, joista yleisimmäksi osoittautui tuotosorientoitunut suorituskyky esiintyen 45 %:ssa havainnoista. Prosessiorientoitunut suorituskyky esiintyi kolmanneksessa havainnoista ja järjestelmäorientoitunut suorituskyky esiintyi reilussa viidenneksessä havainnoista. Tuotosorientoituneen suorituskyvyn havaintojen korkea määrä tukee oletusta, jonka mukaan taloudellinen tehokkuus saa paljon painoarvoa hallinnon toiminnassa. Vastaavasti järjestelmäorientoituneen suorituskyvyn suosio ulko-, sisä-, ja puolustusministeriön hallinnon aloilla kertoo, että myös muilla hallinnon arvoilla on painoarvoa, mikä kertoo raportoinnin tarkoituksenmukaisuudesta. Tulokset antavat myönteistä näyttöä oletukselle, jonka mukaan agentin ja toimialueen määrittely hämärtyvät ministeriöiden raportoinnissa. Monet etenkin yhteiskunnallista vaikuttavuutta mittaavat tavoitteet vaativat sekä poliittisia että hallinnollisia toimia, mutta tarvittavien toimien välille on vaikeaa tehdä eroa aineiston perusteella. Aineisto tukee jonkin verran aikaisempaa tutkimusta siltä osin, että se osoittaa ministeriöiden erilaisen kyvyn raportoida toiminnastaan tarkasti. Analyysi osoittaa myös, että aineistossa suhtaudutaan digitalisaatioon ja ympäristöarvoihin kuin ne olisivat perinteisiä hyvän hallinnon arvoja. Tämä tukee ajatusta siitä, että hallinnon arvot ovat ajankohdasta riippuvaisia päämiehen preferenssien mukaan. Tutkielman keskeisin johtopäätös akateemisen tilivelvollisuuskeskustelun kannalta on se, että se tukee väitettä taloudellisen tehokkuuden merkittävästä roolista julkishallinnossa, mutta se kritisoi liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja osoittaa, että myös muilla hallinnon arvoilla on painoarvonsa. Käytännön kannalta tutkielma osoittaa epäkohtia ministeriöiden raportoinnissa tilivelvollisuuden näkökulmasta.