Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p5164"

Helsingin lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnin ja tuen yksiköissä tapahtui syksyllä 2017 paradigman muutos, kun yksiköt muuttuivat monitoimijaisiksi. Tämä tarkoitti sitä, että yksiköissä työskenteli lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden lisäksi myös muiden ammattiryhmien edustajia. Tämä maisterintutkielma käsittelee näiden yksiköiden asiakkaiden kokemuksia työskentelystä. Tutkimustehtävänä on tuottaa tietoa kokemuksista, jotta yksiköt voivat kehittää palveluitaan lapsi- ja perhelähtöisesti. Tutkielma kiinnittyy myös osallisuuskeskusteluun ja sen lähtökohtana on, että palvelutarpeen arvioinnin tekemisellä pyritään lisäämään yksilöiden toimintakykyä sekä osallistumisen mahdollisuuksia, mikä lisäisi myös osallisuuden kokemusta. Asiakkaiden kokemusten kartoitus on tärkeää, jotta työtä voidaan kehittää osallisuutta tukevammaksi. Kokemusten keräämiseksi suunniteltiin kyselylomake, joka sisälsi väittämiä, joita asiakas arvioi asteikolla 1–5. Se sisälsi myös kysymyksiä, joissa asiakas pystyi laajentamaan vastauksiaan. Lomakkeet jaettiin Helsingin lastensuojelun yksiköihin, joissa niitä jaettiin asiakkaille täytettäväksi työskentelyn päätyttyä 1.9.2019–31.12.2019.. Lomakkeita täytettiin yhteensä 55 kappaletta, mikä edusti hyvin pientä osaa aineistonkeruuvaiheen ajankohdan asiakasmäärästä. Lomakkeista lapsen tai nuoren täyttämiä oli 11 kappaletta, loput olivat huoltajien täyttämiä. Tutkielman tulokset heijastelevat siis enemmän huoltajien näkemyksiä. Lomakkeet analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Asiakkaiden kokemukset olivat johdonmukaisesti positiivisia. Lähes kaikki asiakkaat olivat vähintään jokseenkin samaa mieltä siitä, että työskentelyyn osallistuivat juuri oikeat ammattiryhmät, yhteistyö työntekijöiden kanssa sujui hyvin, asiakkaat saivat tarpeeksi tietoa palvelutarpeen arvioinnista ja sen etenemisestä, heitä kuunneltiin, heille varattiin riittävästi aikaa, työskentelystä oli hyötyä ja he olivat tyytyväisiä saamaansa palveluun. Aineistosta nousi esille, että sellaisissa palvelutarpeen arvioinneissa, joissa työpari oli joku muu, kuin lastensuojelun sosiaalityöntekijä, olivat asiakkaat hieman tyytymättömämpiä, kuin ne asiakkaat, joiden palvelutarpeen arviointia oli tekemässä kaksi lastensuojelun sosiaalityöntekijää. Eron varmentaminen kaipaisi lisätutkimusta. Tutkielman tuloksissa on otettava huomioon vastaajien vähäinen määrä, minkä vuoksi yleistäviä johtopäätöksiä ei voida tehdä. On myös huomioitava, että asiakkaiden mahdollinen valikoituminen, eli se, ettei kaikille asiakkaille ole tarjottu mahdollisuutta lomakkeen täyttämiseen, on saattanut vaikuttaa tutkielman tuloksiin. Lisäksi lomake oli ainoastaan suomenkielinen, mikä on myös mahdollisesti vaikuttanut lomakkeiden määrään ja tuloksiin. Helsingin lastensuojeluyksiköille esitetään jatkossa systemaattista palautteenkeruuta, esimerkiksi sähköisen anonyymin lomakkeen muodossa.

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen osallisuus ja tiedollinen toimijuus näkyvät lastensuojelun kirjallisissa asiakassuunnitelmissa. Tutkimusaihe liittyy lapsilähtöisyyden vahvistamiseen lastensuojelussa, mikä on ollut voimistuva ajattelutapa 2000-luvulla niin suomalaisessa lastensuojelussa kuin kansainvälisestikin. Tutkimusaineistona on otos vuoden 2016 aikana laadituista lastensuojelun avohuollon asiakassuunnitelmista, 128 lapsen asia-kassuunnitelmat eli yhteensä 176 suunnitelmaa. Kyseessä on asiakastietojärjestelmään tallennettu asiakasasiakirja-aineisto. Tutkimusaineiston analyysissä käytettiin sekä laadullisia että tilastollisia tutkimusmenetelmiä. Lapsen osallisuuden ja tiedollisen toimijuuden tunnistaminen asiakassuunnitelmatekstistä edellytti laadullisia tutkimusmenetelmiä sekä osallisuuden ja toimijuuden käsitteiden operationalisointia. Tutkimuksessa tarkastellaan lapsen osallisuutta erityisesti tiedollisena toimijuutena sekä prosessi- ja kohtaamisosallisuutena. Lapsen tiedollisen toimijuuden tunnistamisessa hyödynnettiin Hanna Tulensalon kehittämää jäsennnystä lapsen tiedollisen toimijuuden positioista lastensuojelun tiedon rakentamisen käytännöissä. Lisäksi lapsen osallisuutta tarkasteltiin kohtaamis- ja prosessiosallisuutena, mitä jäsennystä Tiina Muukkonen on käyttänyt omassa tutkimuksessaan. Asiakirja-aineiston aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä tarkasteluun nousivat lapsen osallisuuden käytännöt asiakassuunnitelmien laadinnassa. Teorialähtöisen sisällönanalyysin tuottaman lapsen tiedollista toimijuutta kuvaavan summamuuttujan ja toimijuuteen mahdollisesti vaikuttavien tekijöiden yhteyttä tutkittiin lineaarisella regressioanalyysillä. Lapsen tiedollista toimijuutta selittävinä muuttujina regressiomallissa käytettiin lapsen ikää ja lastensuojelutarpeen syitä sekä sitä, oliko lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tavannut lapsen asiakassuunnitelmaa laadittaessa. Vaikka lapsikeskeinen lastensuojelu ja lapsen osallisuus ja toimijuus ovat olleet lastensuojelun kehittämistyön kohteina jo varsin pitkään, näyttää aineiston perusteella siltä, että varsinkin kaikkein pienimmät lapset voivat jäädä työskentelyn ulkopuolelle. Tutkimusaineiston perusteella voidaan kuitenkin huomata, että pientenkin lasten on mahdollista olla aktiivisessa tiedollisen toimijan positiossa lastensuojelun asiakkaana, jos lapsen hennolle tiedolle annetaan tilaa ja tukea tulla huomatuksi. Erityisesti niissä asiakasperheissä, joissa on useita pieniä lapsia, vanhemmilla monia omia vaikeuksia tai vanhempien välillä ristiriitoja, on lastensuojelun sosiaalityön kohdennetuilla toimilla huolehdittava perheen kaikkien lasten osallisuuden toteutumisesta. Yhteistyö aikuissosiaalityön ja muiden moniammatillisten verkostojen kanssa voisi vapauttaa lastensuojelun voimavaroja lapsikeskeiseen työskentelyyn. Lapsen osallisuuden näkökulmasta on oleellista, että lapsi on tavattu asiakassuunnitelmaa laadittaessa. Erityinen merkitys osallisuuden näkökulmasta on lapsen ja lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tapaamisilla. Tutkimusaineistossa on esimerkke-jä siitä, miten moniammatillinen verkosto- ja yhteistyö voivat tarjota ratkaisuja lapsen tiedon ja toiveiden kuulemiselle ja siten luoda puitteita ja antaa tukea lapsen tiedolliselle toimijuudelle ja osallisuuden toteutumiselle ja lastensuojelussa.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, millaista osallisuuden kokemusta Martinlaakson peruskoulussa käytössä oleva kiusaamisen vastainen M-Crew-toiminta on siinä mukana oleville nuorille rakentanut, ja kuinka tällaisen koulu- ja oppilaitosnuorisotyön hankkeen kautta saatava osallisuuden kokemus voisi vahvistaa nuorten valmiuksia myös myöhempään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Koulu- ja oppilaitosnuorisotyöstä on toistaiseksi vain vähän empiiristä tutkimustietoa, eikä nuorisotyötä yleisestikään ole juuri politiikan tutkimuksen piirissä tarkasteltu, vaikka sillä on useita osallistumiseen ja kansalaiskäsityksen vahvistamiseen liittyviä tavoitteita. Niinpä tämä tutkielma pyrkii tuomaan nuorisotutkimuksellista keskustelua myös politiikan tutkimukseen. Nuorten osallisuuden kokemuksen ja yhteiskunnallisen vaikuttamishalun kytköksiä tarkastellaan tässä haastattelututkimuksen kautta. Tutkielmaa varten haastateltiin kuutta 15–22-vuotiasta nuorta, joista kolme on kuluvana lukuvuonna 2021–2022 mukana M-Crew-toiminnassa, ja kolme on ollut mukana aiemmin. Haastateltavat valittiin harkinnanvaraista otantamenetelmää käyttäen, ja haastattelumenetelmänä toimi teemahaastattelut. Aineiston analyysiin käytettiin osin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, kun haluttiin peilata nuorten osallisuuden kokemuksia aiempaan osallisuuskirjallisuuteen. Muilta osin tutkielmassa hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, kun haluttiin poimia tärkeät analyysiyksiköt suoraan aineistosta ilman aiemman kirjallisuuden vaikutusta. Aineistosta nousee esiin kolme tärkeää teemaa: osallisuuden kokemus M-Crew’ssa, M-Crew’sta opitut tiedot ja taidot, sekä nuorten käsitykset itsestään laajemmin osana yhteiskuntaa. Haastatellut nuoret olivat saaneet M-Crew’sta kolmenlaisia osallisuuden kokemuksia: vahvaa tunnustusta koko kouluyhteisöltä; ryhmään kuulumisen ja toimimisen kokemuksia; sekä vaikuttamisen mahdollisuuksia M-Crew-toiminnan sisällä ja laajemmin kouluyhteisössä. Toiminnassa menneinä lukuvuosina olleet nuoret kertoivat suoraan saaneensa M-Crew-toiminnasta intoa ja valmiuksia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, sillä he olivat ymmärtäneet voivansa vaikuttaa sekä oppineensa kiusaamisen ja syrjinnän vakavuudesta. Tulokset kertovat, että M-Crew-toiminnasta saatu vahva osallisuuden kokemus sekä oppimiskokemukset vaikuttavat nuorten yhteiskunnallisen vaikuttamishalun vahvistumiseen. Jotta koulu- ja oppilaitosnuorisotyön mahdollisuudet yhteiskunnallisen vaikuttamisen opettajana ymmärrettäisiin paremmin, nuoria tulisi kuitenkin haastatella laajemmin paitsi M-Crew’n osalta, myös muiden koulu- ja oppilaitosnuorisotyön hankkeiden puitteissa.

Maisterintutkielmani tarkastelee nuorille suunnattuja rap-työpajoja ohjaajien näkökulmasta. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Aineistona tässä tutkimuksessa käytettiin viiden suomalaisen rap-työpajan ohjaajan antamia haas-tatteluja. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja, jotka toteutettiin vuoden 2019 aikana. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuskysymykset ovat, millaista toimintaa nuorille suunnatut rap-työpajat ovat sekä millaisia merkityksiä ohjaajat antavat nuorten rap-työpajoille ja niiden ohjaamiselle. Rap-työpajojen järjestäminen erilaisille kohderyhmille on kasva-va ilmiö Suomessa. Nuorten kanssa tehtävään työhön kaivataan innovatiivisia, nuorten osallisuutta asiakaslähtöisesti edistäviä työtapoja. Osallisuuden edistäminen ei kuitenkaan ole mutkatonta, vaan osallistamisen ympärille kietoutuu kysymyksiä esimerkiksi vallankäytöstä. Rap-työpajojen ohjaaminen voidaan määrittää sosiokulttuurisen innostamisen tekemiseksi. Osallisuus, osallistaminen ja sosiokulttuurinen innostaminen ovat tutkimuksen keskeisiä käsitteitä. Aineiston avulla päädytään tulokseen, että rap-työpajat ovat moniammatillisesti toteutettavia osallisuuden edistämisen paikkoja. Yhteistyön onnistuminen edellyttää jokaiselta osallistuvalta taholta joustavuutta ja suunnitelmallisuutta. Ohjaa-jat ovat merkittävässä roolissa tässä yhteistyössä, sillä heillä on usein päätösvalta rap-työpajojen sisällöllisestä toteut-tamisesta ja he kohtaavat nuoria ruohonjuuritasolla. Nuorten omien toiveiden huomioiminen on tärkeää, jotta työpajat palvelevat tarkoitustaan. Rap-työpajoja järjestetään moninaisissa nuorisokonteksteissa ja niihin osallistumisen kynnys pyritään luomaan matalaksi. Matalan kynnyksen lisäksi työpajojen tavoitteena on turvallisen ympäristön luominen, jon-ka toteuttamisessa keskeisiä arvolähtökohtia ovat yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja muiden kunnioittaminen. Tavoitteen toteutuminen ei ole itsestään selvää, vaan ohjaajat joutuvat pohtimaan erilaisia rajanvetoja samanaikaisesti turvallisen ja sallivan tilan luomiseksi kaikille osallistujille. Toiseksi tutkimus osoittaa, että rap-työpajojen ohjaajat merkityksellistävät rap-työpajoja ja niiden ohjaamista itselleen, niihin osallistuville nuorille sekä laajemmin yhteiskunnallisesti. Työpajojen ohjaaminen on elinkeino ja taloudellisen toimeentulon lähde, mutta työ on toisinaan heikosti palkattua ja lyhytaikaisten työsuhteiden takia epävarmaa. Rap-työpajojen ohjaaminen edellyttää ohjaajien omaa innostuneisuutta aihetta kohtaan ja halua tehdä työtä nuorten kanssa. Työpajojen ohjaajilla on vastuuta osallistuvista nuorista, mutta oman osaamisen ja vastuun rajallisuuden reflektointi on myös työhön kuuluvaa asiantuntijuutta. Ohjaajat merkityksellistävät rap-työpajoja nuorten yksilöllistä ja sosiaalista hy-vinvointia edistäviksi paikoiksi. Työpajat tarjoavat mahdollisuuden rakentavaan harrastamiseen, mutta myös keskuste-lemiseen, kuulluksi tulemiseen ja tunteiden käsittelyyn. Rap-työpajoihin osallistuminen tarjoaa nuorille paikan sosiaalis-ten verkostojen luomiseen ja vuorovaikutustaitojen harjoittelemiseen. Rap-työpajat ovat myös laajemmin, yhteiskunnal-lisesti merkittäviä, sillä ne ovat luovan taiteen ja kulttuurin tuottamista sekä yhteiskunnallisia kulttuuripanostuksia. Niiden avulla saadaan tietoa nuorten hyvinvoinnista sekä sitä heikentävistä epäkohdista. Rap-työpajojen järjestämisen haastei-ta ovat pysyvän rahoituksen puute ja rap-musiikkiin kohdistuvat ennakkoluulot. Rap-musiikki ja sosiaalityö molemmat kietoutuvat marginaalisuuden kokemuksiin ja niiden kuulemiseen. Sosiaalityö voi hyötyä rap-työpajoista etenkin haasteellisissa elämäntilanteissa olevien nuorten tavoittamiseksi. Työpajat perustuvat osallisuuden edistämiseen ja sosiokulttuurisen innostamisen tekemiseen. Rap-työpajojen onnistuminen edellyttää kes-kinäistä luottamussuhdetta työpajoihin osallistuvien nuorten, työpajojen ohjaajien ja työpajojen järjestämisessä mukana olevien tahojen välillä.