Browsing by Title
Now showing items 84-103 of 5644
-
Ajassa eläminen ja aitouden vakuuttelu : Tapaustutkimus kokoomuksen reaktioista puolueiden kriisiin (2013)The crisis of party in political science refers to political parties’ inability to perform their functions in representative democracy. Parties seem to have lost their connection to their supporters as the ideological cleavages of the modern society have faded. However, despite their difficulties, political parties have maintained their institutionally established status in western democracies. The aim of this thesis is to study the challenges of political parties in contemporary Finland and how they have been able to respond to difficulties they have encountered. This thesis was carried out as a qualitative case study by examining the challenges one Finnish party has encountered and its responses to the crisis. The examined case is the National Coalition Party in the first decade of the 21st century. In Finnish context the case represents the leading edge of change and in Western European context it can be seen as a typical case. The research data consists of discussions on the party’s challenges and renewal, minutes of meetings, strategy reports and newspaper articles, the interview of the party secretary and the campaign material. Data and methodological triangulation has been used in order to describe the case as clearly as possible, which in turn could be used as a basis for understanding the responses of Finnish political parties to the crisis of party in general. The main challenges for the National Coalition Party according to its own experience are related to its heterogeneity and faulty image, which made the message of the party unconvincing. In its own view the problems could be solved by responding to the changing society by renewing its politics. The key improvements implemented were renewed ideology, strategy and communications. The renewals risk, however, the authenticity of its message and thus the party has emphasized its ideological roots. The case studied reveals that the need of renewals is relevant to all political parties whose existence relies on social cleavages. At the same time they have to legitimate the changes and stay connected to their traditional ideology and constituency by declaring the authenticity behind their actions.
-
(2016)Miten selittää sosiaalisessa maailmassa havaittavien yksipuolisten, vääristävien ja jopa virheellisten näkemysten syntyä, leviämistä ja sitkeyttä? Miksi sosiaalisen maailman monimuotoisuus ja ihmisten kirjo peittyy usein suoraviivaistavien yksinkertaistusten alle? Nämä kysymykset motivoivat etsimään jonkinlaista yhteistä nimittäjää, joka olisi tällaisen ongelmavyyhden taustalla. Reifikaation käsite tarjosi lähtökohdan hahmottaa tätä prosessia ja sen osatekijöitä, mutta sen tarkastelu samalla myös johti pohtimaan uudelleen ja tarkemmin sitä, mitä reifikaatio oikeastaan tarkoittaa, miten se tapahtuu ja mitkä sen vaikutukset ovat. Reifikaatio ymmärretään usein joko Georg Lukácsin esittämän marxilaisen teorisoinnin kautta tai enemmän teknisenä, ilmiöiden esineellistämistä kuvaavana terminä. Tässä tutkielmassa esitetään laajempi sosiokognitiivinen näkemys reifikaatiosta, minkä kautta ilmiöiden ja subjektien reifioiminen ymmärretään sinällään luonnollisena (vaikka ei välttämättömänä) prosessina, jonka puitteissa ensin yksinkertaistamme maailmaa pyrkiessämme ymmärtämään sitä, ja sitten pyrimme institutionalisoimaan kyseiset yksinkertaistukset. Tällainen reifikaatio marginalisoi vaihtoehtoiset, eri näkökulmien tulkinnat, jolloin muodostunut rajattu näkökulma johtaa helposti ongelmiin kun avoin sosiaalinen todellisuus ei asetukaan oletettuihin uomiin. Tutkielman kognitiivinen puoli perustuu reifikaation prosessin analysointiin Mark Johnsonin ja George Lakoffin metaforateorian sekä yleisemmin kognitiivisen kielentutkimuksen kautta, kun taas reifikaatioiden sosiaalista vakiintumista tarkastellaan yhtäältä yhdistämällä kriittisen realismin sosiaalista ontologiaa Anthony Giddensin näkemyksiin institutionalisoitumisesta ja toisaalta Axel Honnethin tunnustamisteoreettisesta näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan käsiteltyjä teorioita maailmanpolitiikan tutkimuksen kysymyksien kautta tutkielman keskeisten argumenttien selventämiseksi ja niiden tarjoaman analyyttisen näkökulman toimivuuden koettelemiseksi: tässä roolissa merkittävimpinä esimerkkitapauksina toimivat Persianlahden ja Irakin sotien narratiivit sekä ryhmäidentiteetin ja toiseuden tuottaminen. Tutkielmassa esitetyn argumentin pohjalta reifikaatioiden sitkeys johtuu osittain siitä, että ne syntyvät tavasta kognitiivisesti strukturoida koettua, joka on pitkälti alitajuista ja siten hankalasti muutettavissa kun jokin käsitteistämisen tapa on asettunut osaksi sosiaalista järkeilyämme—se näyttäytyy arkijärkenä sosiaalisesta todellisuudesta, minkä seurauksena käytäntöön juurtuneita reifikaatioita ei helposti kyseenalaisteta. Reifioidut käsitteet muodostuvat keskeisiksi osiksi kokonaisia käsitejärjestelmiä muiden merkitysten järjestäytyessä niiden ympärille, mikä entisestään juurruttaa niiden vaikutusta ja hankaloittaa niiden kyseenalaistamista. Koska reifikaatiot tuottavat vakiintuneita käytäntöjä, ne yleensä asettuvat osaksi sosiaalisen viitekehyksensä sisällä hallitsevaksi muodostunutta sosiaalista järjestystä. Niillä on silloin myös poliittinen ulottuvuus, sillä ilman sosiaalisen vallan kautta tuotettua sosiaalista vahvistusta niiden yksipuoliset tulkinnat väistyisivät helpommin todellisuutta osuvammin kuvaavien tulkintojen tieltä. Reifikaatioiden naturalisoituminen eli niiden taustalla olevien hiljaisten oletusten unohtuminen ja reifioitujen tulkintojen juurtuminen sosiaalisiin käytäntöihin on keskeinen tae niiden elinvoimaisuudelle, mutta yhtä lailla niiden on kyettävä pysymään tehokkaan kontestoinnin ulottumattomissa. Tältä pohjalta on aiheellista katsoa, että reifikaatioiden haastaminen, purkaminen sekä niiden muodostumisen vastustaminen ovat osa hyvää yhteiskuntatieteiden tutkimusta. Tutkielman taustalla vaikuttavan kriittisen realismin emansipatorisen totuus-teorian näkökulmasta tällainen kriittinen analyysi itsessään muodostuu myös osaksi poliittisesti emansipatorista toimintaa.
-
(2022)Kansallisella ennakoinnilla tarkoitetaan julkisen sektorin tekemää tai hyödyntämää tulevaisuustyötä, jolla pyritään parantamaan päätöksentekoa. Tutkielmassa kansallista ennakointia tarkastellaan omana asiantuntijuuden alueena, jonka parissa myös ajatushautomot toimivat. Kiinnostus kohdistuu ajatushautomoiden tekemään kansalliseen ennakointityöhön ja niiden rooliin. Ajatushautomot mielletään riippumattomiksi ja puolueettomiksi toimijoiksi, ja tätä mielikuvaa ajatushautomot myös itse korostavat. Työssä tarkastellaan tätä käsitystä riippumattomuudesta kriittisesti. Tutkielman lähtökohtana on, että ilman tieteen, politiikan, liike-elämän ja median instituutioita ajatushautomoilla ei ole yleisöä tai asiakkaita, joille se voi tarjota työtään. Nämä toiminnan reunaehdot tekevät ajatushautomot riippuvaisiksi tieteen, politiikan, liike-elämän ja median toimijoista ja siitä, miten uskottavina perinteiset instituutiot ajatushautomoita pitävät. Uskottavuutensa rakentamiseen ajatushautomot käyttävät ja yhdistelevät akateemista, poliittista, taloudellista ja viestinnällistä pääomaa. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, millainen rooli ajatushautomoilla on kansallisessa ennakointityössä ja miten ne käyttävät poliittista, taloudellista, viestinnällistä ja akateemista pääomaa kansallisessa ennakointityössä. Työn teoreettinen viitekehys muodostuu Pierre Bourdieun kentän ja pääoman käsitteistä sekä Thomas Medvetzin kenttäanalyysista. Tarkastelen ajatushautomoita kenttäanalyysin periaattein laadullisena teoriaohjaavana sisällönanalyysina. Tutkielman aineisto koostuu Kansallinen ennakointi 2020 -hankkeessa julkaistusta loppuraportista, minkä pohjalta tarkastelu on rajattu kahteen raportissa mainittuun suomalaiseen ajatushautomoon: itsenäisyyden juhlarahasto Sitraan ja Demos Helsinkiin. Tulosten perusteella Sitra ja Demos Helsinki ovat vahvistaneet rooliaan kansallisessa ennakointityössä kasvattamalla ennen kaikkea niiden poliittista pääomaa. Poliittisesta pääomasta kertoo ajatushautomoiden vahva ja tunnistettu asema kansallisissa ennakointihankkeissa sekä osallistuminen tulevaisuuspoliittiseen keskusteluun. Sitra nähdään merkittävänä valtakunnallisena toimijana, jolla on erityistä viestinnällistä pääomaa ennakointitiedon popularisoijana ja levittäjänä. Demos Helsinki on puolestaan kasvattanut akateemista ja taloudellista pääomaansa toteuttamalla ennakoinnin tutkimus- ja selvityshankkeita yhdessä tulevaisuudentutkijoiden kanssa. Tutkielma tuottaa uutta tietoa ajatushautomoiden roolista kansallisessa ennakointityössä. Sitra sijoittuu julkisrahoitteisena ajatushautomona lähimmäksi politiikan ja hallinnon kenttää, kun taas Demos Helsinki erottautuu sen yhteyksillä akatemian kenttään. Tutkielma antaa myös vahvistusta sille, että kenttäanalyysi soveltuu teoreettisena viitekehyksenä myös suomalaisten ajatushautomoiden tutkimiseen. Tulosten perusteella jatkotutkimukset ajatushautomoiden laajemmasta roolista yhteiskunnassa ovat perusteltuja.
-
(2015)Tutkielman tavoitteena on ymmärtää, onko ajatuspajoilla valtaa ja millaisia vallankäyttäjiä ne ovat. Ajatuspajoja kannattaa tutkia, koska niillä on aiempaa enemmän valtaa. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti ajatuspajoja uusliberalismin levittäjinä. Tarkka tutkimuskysymys on, käyttävätkö ajatuspajat tiedontuotantoon perustuvaa valtaansa edelleen uusliberalismin levittämiseen? Tätä tutkitaan analysoimalla, uusintavatko Chatham Housen (The Royal Institute of International Affairs), Center for European Policy Studiesin (CEPS) ja Bruegelin kirjoitukset Euroopan taloudesta vuosina 2008 ja 2012 uusliberalismia. Nämä vaikutusvaltaisimmat Brysselissä toimivat ajatuspajat valitaan James McGannin listauksen perusteella. Tutkielmassa muodostetaan tutkimuskirjallisuuden valossa kolme hypoteesia, jotka toimivat tutkimuskysymyksen ja johtopäätösten taustaoletuksina. Tutkielman valtateoria nojaa Michel Foucault’n, Stephen Lukesin, Clarissa Rile Haywardin, Stefano Guzzinin, Michael Barnettin, Raymond Duvallin, Norman Fairclough’n ja Alexander Wendtin näkökulmiin. Valta käsitetään rajoittavana ja tuottavana: toimijat tuottavat ja rajoittavat rakennetta (totuutta ja tietoa), joka taas rajoittaa toimijuutta ja tuottaa koko toimijan subjektina. Valta on kykyjen, arvojen, agendan, intressien, normien ja identiteetin tuottamista ja rajoittamista. Ajatuspajat määritellään episteemiseksi yhteisöksi ja uusliberalismi hegemoniseksi epistemeksi eli kuplaksi, jonka kautta ymmärretään maailmaa ja tuotetaan sosiaalisia faktoja. Tämän pohjalta muodostetaan ensimmäinen hypoteesi: ajatuspajoilla on mahdollisuus tiedon tuottamisen kautta käyttää valtaa rajaamalla mahdollisuuksia, tuottamalla normeja ja depolitisoimalla totuuksia. Toiseksi käsitellään tarkemmin ajatuspajoja toimijoina: määritelmää, historiaa ja vallankäyttöä. Ajatuspajat määritellään tiedontuottajiksi, jotka toimivat siltana akateemisen ja poliittisen maailman välillä. Toisen hypoteesin mukaan ajatuspajat ovat käyttäneet valtaa juuri tiedon tuottamisen kautta. Vallankäyttöä on sekä ajatuspajojen suositusten pohjalta tehtävät päätökset että totuuden tuottaminen ja rajoittaminen keskusteluun osallistumalla. Valta riippuu kontekstista ja perustuu muun muassa tuotetun tiedon nopeuteen, ajankohtaisuuteen, uutuuteen ja käytettävyyteen, hyviin yhteyksiin päätöksentekijöihin ja mahdollisesti hyviin rahallisiin resursseihin. Uusliberalismin määrittelyn, historian ja rahoitus- ja eurokriisin uusliberalismisuhteen läpikäymisen perusteella muodostetaan kolmas hypoteesi: Ajatuspajat ovat käyttäneet valtaansa levittämällä aktiivisesti uusliberalismia aina 1970-luvulta lähtien. Ne ovat olleet tärkeässä roolissa uusliberalismin nostamisessa hegemoniseen asemaan. Tutkielmassa tarkastellaan aineistoa Hayward R. Alkerin ja David Sylvanin, Fairclough’n, Foucault’n ja Ernesto Laclaun teorioihin perustuvan diskurssianalyysin kautta. Etsimällä määriteltyjä uusliberalismin kiinnekohtia analysoidaan, käyttävätkö tutkitut ajatuspajat tiedontuotantoon perustuvaa valtaansa uusliberalismin levittämiseen. Analyysin tuloksena on, että Chatham Housen, CEPSin ja Bruegelin tekstit uusintavat uusliberalismia totuutena, mutta ei yksisilmäisesti ja teoriasta poiketen. Monia uusliberalismin kiinnekohtia ei esiinny. Isoin ristiriita suhteessa teoriaan on valvonnan, koordinaation ja sääntelyn korostaminen. Kuitenkin ydinasioista pidetään kiinni ja aiemminkin on teoriasta poikettu vastaavasti: uusliberalismin täytäntöönpano on kasvattanut valtiota. Monessa tekstissä sääntelyn lisääminen halutaan myös tehdä uusliberalismin mukaisen uuskonstitutionalismin keinoin. Vaikka analyysi ei suoraan vastaa, vaikuttavatko ajatuspajat siihen, tuleeko eurooppalaisten päätöksentekijöiden maailmankuvasta uusliberalistinen, näyttää se, että vaikutusvaltaisimmat Brysselissä toimivat ajatuspajat (vahvimmin Chatham House) allekirjoittavat edelleen uusliberalistiset opit.
-
(2018)Denna avhandling utgår från akademiskt arbetande kvinnor som anser sig ha en arbetarklassbakgrund och hur de skapar, upprätthåller och utmanar klass. Intresset för kvinnornas klassupplevelser begränsas inte enbart till deras förhållande till det akademiska och sin egen utbildningskarriär, utan innehåller alla livsområden kvinnorna själva uppfattar att deras klassbakgrund och genus påverkar. Klass undersöks som som en livsomständighet och upplevelse. Kategorier som genus och klass konstrueras socialt och uppstår därmed i förhållanden och relationer. Dessa relationer är strukturer som existerar sida vid sida och tillsammans skapar de sociala hierarkier (Faber, 2008). Centralt i betydelsen av klass eller genus idag är att betrakta dem ur ett intersektionellt perspektiv: hur dessa kategorier fungerar tillsammans och hur de bildar olika mönster. Kathy Davis (2008) menar att det för tillfället är otänkbart att genusstudier skulle beakta endast genus. Det samma gäller klass. Forskningen genomförs som återkommande gruppdiskussioner som arbetar både utifrån minnen samt upplevelsen av nuet. Minnesarbetsmetoden är en feministisk forskningsmetod som utgår från att upplevelser, minnen och känslor är värdefulla informationskällor eftersom de påverkar hur vi bygger upp våra liv och betydelser. Diskussionsgruppen har fem deltagare. Intersektioner mellan klass och kön och kvinnor med en arbetarklassbakgrund ligger i fokus. Begrepp som respektabilitet, disidentifikation och att passera som medelklass redogörs för och används i presentationen av hur kvinnor förhåller sig till en arbetarklassbakgrund då de själv utvecklat ett medelklasshabitus i och med en akademisk karriär.
-
(2021)Tämä tutkielma tarkastelee akateemista yrittäjyyttä yliopistoa koskevana laajana muutoksena, joka kohdistuu useille yliopiston ja akateemisen maailman osa-alueille. Aikaisemman tutkimuksen valossa tämä muutos voidaan nähdä hyvin kiistanalaisena, jota yliopiston eri toimijaryhmät selittävät ja tulkitsevat eri tavoin. Tutkielman tavoitteena on syventää ymmärrystä siitä, millaisia asenteita akateemiseen yrittäjyyteen ja sen edistämiseen liittyy sekä millaiseksi siihen kohdistuva muutosvastarinta rakentuu. Tutkielman aineisto koostuu akateemista yrittäjyyttä edistäneiden asiantuntijoiden puolistrukturoiduista haastatteluista. Aineiston metodologisena lähestymistapana toimii laadullinen asennetutkimus, jonka myötä analyysin huomio kiinnittyy puheessa esiintyvään arvottamiseen. Edelleen tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi sekä diskursiivinen psykologia. Näiden teoreettisten lähtökohtien valossa analyysissa pyritään tarkastelemaan sitä, miten ja millaisten kielellisten käytäntöjen ja resurssien kautta muutosvastarintaa puheessa tuotetaan. Aineistossa muodostuu yhteensä kymmenen laadullisesti erilaista akateemiseen yrittäjyyteen liittyvää asennetta. Näistä kolmessa arvotetaan kielteisesti yrittäjyyttä osana akateemista maailmaa. Yrittäjyyteen kohdistuva muutosvastarinta määrittyy vastarintaisten identiteettien ympärille, joiden kautta vastarinta yksilöllistetään tiettyihin henkilöryhmiin. Nämä identiteetit ovat tutkijoiden ammatillinen identiteetti sekä yleinen akateeminen identiteetti. Akateemisesta yrittäjyydestä tuotetaan myös erilaisia toisistaan vastakkaisia muutoksen ja todellisuuden versioita. Lisäksi muutosvastarinta määrittyy koskemaan myös Helsingin yliopistoa organisaationa, ja näyttäytyy näin yliopiston rakenteellisena ongelmana. Tulosten perusteella akateeminen yrittäjyys näyttäytyy varsin moniulotteisena, jonka merkitykset riippuvat siitä, miten sitä tulkitaan. Myös muutosvastarinta näyttäytyy kaksijakoisena: toisaalta sen lähteenä näyttäytyvät tietyt yliopiston ryhmät, ja toisaalta itse yliopisto rakenteellisten järjestelmiensä kautta, jotka osaltaan määrittävät sitä, miten yliopistossa ollaan ja toimitaan.
-
(2023)Synen på monogami har ändrats drastiskt under det senaste seklet, och idealet har gått från livslångt partnerskap till seriell monogami. Den sexuella revolutionen har bidragit med en friare syn på relationer och speciellt förändrat unga kvinnors möjlighet att utforska sin sexualitet. Även om sexuellt uttryck och utövande är friare än på länge, så är tvåsamheten fortfarande en stark norm i samhället. Beteenden som bryter mot tvåsamhetsnormen, både flersamma relationer och singelskap, är stigmatiserade och personer som lever utanför den diskrimineras. Kvinnor är speciellt utsatta eftersom de förväntas leva upp till tvåsamhetsnormen i större utsträckning än män. Samhällets normer kring kön och monogami präglar hur unga kvinnor navigerar i sina romantiska och sexuella relationer. Mycket forskning har belyst den här problematiken genom att studera flersamma relationer. Däremot är syftet med den här avhandlingen att identifiera hur unga kvinnor beskriver monogami och vilka större samhälleliga diskurser de reflekterar. Målet är att fördjupa sig i deras meningsskapande vilket inkluderar olika normer, ideal och motsägelser. Socialkonstruktionism tillämpas som teoretisk referensram samt kritisk diskurspsykologi som metodologisk referensram för att undersöka hur unga kvinnor konstruerar monogami och vilka samhälleliga diskurser som återspeglas i deras tal om det. Materialet består av semistrukturerade intervjuer med kandidatstuderande kvinnor. Resultatet visar en mångfacetterad bild av monogami. Monogami beskrivs som något socialt konstruerat som påverkar alla på en samhällelig nivå och som en internaliserad norm. Monogami idealiseras som det självklara och eftersträvansvärda valet, särskilt bland kvinnor. Monogami presenteras även som något determinerat, där människor har förutbestämda preferenser och förmågor när det kommer till relationsformer. Monogami beskrivs även från en neoliberal tankegång där individer själva skräddarsyr sina relationer och förhandlar fram överenskommelser, utan någon påverkan av normer. Det här perspektivet belyser att monogami inte är den självklara relationsformen och att en monogam relation inte utesluter att man känner attraktion till andra människor. Monogami ses även som en uppoffring. Flera av dessa tolkningsrepertoarer är motstridiga sinsemellan och därmed bidrar studien med insikter i hur motstridiga samhälleliga diskurser framkommer i unga kvinnors tal, i form av sociala konstruktioner och normer, determinerade preferenser och individuella val.
-
(2021)Denna undersökning behandlar representationer av landskap och betydelser kopplade till inhemsk mat i livsmedelsreklam. Nationer och nationella identiteter existerar och återskapas genom vardagliga representationer och handlingar. Dessa nationella representationer och handlingar förekommer även inom kommers och mer specifikt inom livsmedelsindustrin. Genom att beteckna både maten och dess konsument som nationella, återskapas även nationen symboliskt. Finländare föredrar enligt tidigare forskning inhemsk mat, och använder sig av nationalistiskt resonerande då det gäller val av mat. Finländare kopplar ihop närproducerad och inhemsk mat med bland annat lokalitet, tradition, nostalgi, autenticitet, självnärdhet, renhet och naturlighet, vilket i sin tur tyder på en sorts agrar nostalgi. Både landskap och mat innehåller vissa kvalitativa betydelser som anknyter till tid och plats, genom vilka nationen och den nationella identiteten förhandlas och reproduceras. Detta arbete upplyser de sätten genom vilka detta sker. Materialet i undersökningen består av tolv stycken reklamer av företaget Valio, som är det största livsmedelsföretaget i Finland med tanke på omsättning. Genom en analys av dess reklamer kan resultaten reflektera sådana representationer som finländare är attraherade av och anser betydelsefulla. Materialet avgränsades först genom att endast inkludera reklamer som innehöll tydliga finska landskap. Sedan delades de in i tre kategorier: staden, landsbygden och vildmarken, vilka kvantifierades med hjälp av en innehållsanalys. Sedan tillämpades en semiotisk analys för att uppnå en djupare nivå av förståelse. Detta gjordes genom att först identifiera de påtagliga elementen hos landskapen och livsmedelsprodukterna, varefter en djupare analys av dess bibetydelser utfördes. Analysen av reklamerna visar att representationer av landskap till största delen är kopplade till staden och dess symboliska monument, men även till stadens alienation från landsbygden och vildmarkens äkta liv. Detta betonas bland annat genom de andra landskapens symboliska intrång in i staden, och deras drömlika föreställningar. I kontexten av inhemsk mat innebär det att man vill komma närmare så kallad lokal, autentisk och äkta mat, vilket finns på landsbygden och i vildmarken, och uttrycker en sorts agrar nostalgi. Nostalgin uttrycks i reklamerna genom att referera till det förflutna och till tradition, men även till bland annat självnärdhet, enkelhet, lokalitet och ’’äkta’’ mat. Landsbygden presenterades som en idyllisk, traditionell och tidlös plats, medan vildmarken representerade självnärdhet och ihärdighet. Analysen visar att reklamernas representationer av landskap och inhemsk mat, både enskilt och i växelverkan, återskapar vissa kulturella betydelser gällande plats och tid som bidrar till återskapandet av den nationella identiteten, och förankrar nationen i en specifik geografisk plats med sin egen historia.
-
(2020)Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen Laitos – Institution – Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä – Author - Ritva Pernanen Työn nimi – Arbetets titel – Title Aktiivinen kansalainen? Kuntouttavan työtoimintalain (L 189/2001) valmisteluprosessiin liittyvät eduskuntakeskustelut Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2020 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 87 + Liite Tutkielman kohteena on kuntouttavaa työtoimintaa koskevaan lainvalmisteluprosessiin (L 189/2001) liittyvät eduskuntakeskustelut. Kyseessä on yksittäiseen lakiesitykseen (HE 184/2000) kohdistuva tapaustutkimus. Lain kohderyhmään kuuluvat erityisesti ne pitkäaikaistyöttömät, jotka ovat samanaikaisesti sekä työvoima- että sosiaalihallinnon asiakkaita. Työssä tarkastellaan yhtäältä sitä, mitkä lakiesityksen kannalta keskeiset aihealueet hallitsivat keskusteluja ja toisaalta sitä, millainen kuva lain kohderyhmästä välittyy keskustelujen kautta ja miten poliittiset päättäjät pyrkivät saavuttamaan lain tavoitteet. Lakialoite sijoittuu historiallisesti ajankohtaan, jolloin Suomi oli juuri liittynyt Euroopan unionin jäseneksi ja ryhtynyt toteuttamaan aktivointipolitiikkaa. Aktiivinen sosiaalipolitiikka oli yksi väline, jolla hallitus pyrki saavuttamaan tavoitteensa. Tutkimusaineisto koostuu valtiopäiväasiakirjoista, jotka koskevat kuntouttavaan työtoimintaan liittyvää lainvalmisteluprosessia. Ensisijainen analyysikohde on lainvalmisteluun liittyvät eduskuntakeskustelut. Tutkielma pohjautuu tieteenfilosofisilta lähtökohdiltaan sosiaaliseen konstruktionismiin. Analyysimenetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi. Lainvalmistelukeskustelujen hallitsevin teema on talous, erityisesti uusliberaalia talouspoliittista suuntausta edustava diskurssi. Eriarvoisuus on toinen hallitsevista keskusteluaiheista, sen keskiössä ovat taloudellinen – ja palvelujärjestelmien tuottama eriarvoisuus. Tulos ei ollut yllätys, koska talous ja eriarvoisuus kietoutuivat keskusteluissa monin tavoin toisiinsa. Eriarvoisuutta tuottavien tekijöiden taustalla vaikuttivat yleensä taloudelliset motiivit. Mielikuvaa kohderyhmästä konstruoivat erityisesti seuraavat diskurssit: normaali - poikkeavuus- ulottuvuudella operoiva tarkastelutapa, sitouttamisteemaan sisältynyt sopimuksellisuus ja syyllistäminen. Kohderyhmän kuvaa muokanneiden keskustelujen tuloksena ryhmästä rakentui kaksi toisistaan poikkeavaa mielikuvaa, jotka ilmentävät kahta vastakkaista suhtautumistapaa kohderyhmään: ”keppimalli” ja ”osallistava malli”. ”Keppimallin” ja ”osallistavan mallin” välinen ero tiivistyy työttömyyden syihin. ”Keppimallin” omaksuneet edustajat näkevät työttömyyden syyn olevan työttömässä, hänen ominaisuuksissaan. ”Osallistavat” edustajat katsovat työttömyyden olevan yhteiskunnan rakenteellisista tekijöistä johtuva ongelma. Keskustelijoiden enemmistö kannatti ”osallistavaa mallia”. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että itse lakiesitys tukee monessa suhteessa ”keppimallia”. Esitys sisälsi osallistavalta kannalta tarkasteltuna ”ongelmallisia” lähtökohtia, jotka vaikuttivat kohderyhmästä rakentuvaan mielikuvaan. Yksi niistä on oli lain leimaava nimi, jossa sana ”kuntouttava” medikalisoi kohderyhmän vajaakuntoiseksi. Medikalisointi tekee työttömästä poikkeavan ja työttömyydestä henkilökohtaisen, lääketieteellisen ongelman sen sijaan, että se nähtäisiin yhteiskunnan rakenteellisena ilmiönä. Toinen vastaavanlainen piirre esityksessä on aktivointisuunnitelman sopimuksellinen muoto, joka siirtää työttömyyttä koskevaa vastuuta viranomaisilta yksilöille. Vastuun mukana siirtyy myös syyllisyys työllistymisen epäonnistumisesta yksilölle. Edellä konstruoidun ”syyllisyysolettaman” perusteella lakiesitys antaa ikään kuin ”luvan” lain kohderyhmän kurittamiseen, mikä tarkoittaa käytännössä esitykseen sisältyvien sanktioiden ja vastikkeellisuusvaatimusten oikeuttamista. Aktivointipolitiikan taustalla olevat taloudelliset vaikuttimet selittävät lakiesityksen tavoitteita, ”ongelmakohtia” sekä talouden ja eriarvoisuuden samanaikaista läsnäoloa lainvalmistelukeskustelujen hallitsevina teemoina. Avainsanat – Nyckelord – Keywords
-
(2010)Rahapelitutkimuksissa rahapelaamisen motivaatioista ollaan yhtä mieltä mutta motivaatioiden sisältö jää miltei aina tarkastelematta. Yleensä rahapelaamisesta puhuttaessa pelaaminen nähdään joko ongelmapelaamisena tai ei-ongelmapelaamisena. Normaali pelaaminen on sitä, mitä ongelmapelaaminen ei ole. Miten aktiiviset pelaajat itse merkityksellistävät aktiivisen pelaamisen ja miten se eroaa aloittelijoiden ja addiktoituneiden pelaajien pelaamisesta? Keräsin tutkimusaineiston RAGI-metodilla (Reception Analytical Group Interview), jossa käytin kuutta valitsemaani kansainvälistä elokuvakohtausta ryhmäkeskustelun virikkeenä. RAGI:n etu on, että osallistujat saavat itse omin sanoin puhua niistä mielikuvista ja merkityksistä, joita elokuvakohtaukset heissä herättävät, ilman että tutkija kysymyksillään ja kysymyksenasetteluillaan vaikuttaisi tutkittaviin. Aineistoni koostuu kahdeksasta ryhmähaastattelusta, joihin osallistui yhteensä 26 rahapelaajaa. Otos perustuu sattumaan, toisin sanoen siihen, ketkä näkivät rekrytointi-ilmoituksen, kokivat pelaavansa aktiivisesti ja halusivat osallistua ryhmähaastatteluun. Rahapeleistä keskityn kasinopelejä pelaaviin, kuten rahapeliautomaatteihin ja rulettiin sekä pokerin pelaajiin. Tarkastelen pelaamiselle annettuja merkityksiä pragmaattisten modaalisuuksien, etenkin halun ja kompetenssin kautta. Teoria perustuu pääosin Pekka Sulkusen ja Jukka Törrösen toimittamaan teokseen (1997) Semioottisen sosiologian näkökulmia - sosiaalisen todellisuuden rakentuminen ja ymmärrettävyys. Sovellan pragmaattisia modaalisuuksia Clauden Lévi-Straussin käsityksiin luonnon ja kulttuurin erosta sekä progressioon ja regressioon, joita tarkastelen Lévi-Straussin ruokakolmion avulla. Tutkimustulokseni osoittavat, että yksi tärkein pelaamista motivoiva tekijä suomalaisille aktiivisille rahapelaajille on halu oppia itse peliä ja pelaamista. Pelin oppiminen sisältää pelin logiikan ja strategian ymmärtämisen, kun taas pelaamisen oppiminen koostuu itsekontrollin opettelemisesta ja pelihimon hallitsemisesta. Muita motivaatioita olivat aiempien pelitutkimusten mukaisesti viihde, sosiaalisuus ja raha. Aineistoni mukaan aktiiviset pelaajat erottautuvat halulla oppia sekä aloittelijoista että addiktoituneista pelaajista. Aktiiviset pelaajat kokevat olevansa Lévi-Straussin kolmiota soveltaen kolmion kärjessä, pelikulttuurin huipulla. Huipulla olo vaatii taistelua pelihimoa vastaan, jota varten pelaajien tulee luoda ja opetella itselleen strategia, jonka avulla he välttävät regerssoitumisen addiktoituneeksi pelaajaksi. Pro gradu -tutkielmani on tehty Pekka Sulkusen johtaman projektin 'Images and Theories of Addiction' puitteissa, jota rahoittaa Suomen Akatemia. Toimin projektissa tutkimusavustaja ja toimenkuvaani kuului osallistuminen projektin aineistojen hankintaan ja analysointiin.
-
(2011)Tutkimus käsittelee yhteiskunnallisissa liikkeissä toimivia yksilöitä eli aktivisteja. Tutkimuksen juuret ovat makrotasolla, yhteiskunnallisista liikkeistä käydyssä keskustelussa. Toisaalta tutkimuksen keskeisin huomio kohdistuu mikrotasolle, yksilöön ja toimijoihin. Tutkimuksessa tarkastellaan aktivismin nivoutumista henkilökohtaiseen elämään sekä aktivismin jatkumisen ja päättymisen problematiikkaa. Aineiston tulkinta perustuu verkostonäkökulmaan, joka yhdistää subjektiiviset ja objektiiviset merkitykset sekä näkökulman pohjalta kehitettyyn elämänalahierarkian käsitteeseen (Passy & Giugni 2000). Elämänalahierarkia yhdistetään Weberin (2009) näkemykseen siitä, millaisia ominaisuuksia poliittinen toiminta vaatii. Näiden ominaisuuksien pohjalta argumentoidaan, että poliittista toimintaa, kuten aktivismia, voidaan tulkita eetoksen käsitteen avulla. Tästä teoriasynteesistä johdettujen tutkimuskysymysten avulla etsitään vastauksia siihen, kuinka aktivistin ura jatkuu tai päättyy. Yksilölähtöisyydestään huolimatta tutkimus sidotaan lopulta myös yleisemmän tason analyysiin. Tutkimus on tyypiltään laadullinen seurantatutkimus. Tutkimuksen aineisto muodostuu Ari Rasimuksen (2006) vuosina 2000 ja 2001 suorittamista yhdestätoista teemahaastattelusta sekä kuudesta uusintahaastattelusta vuodelta 2010. Haastateltavat ovat aktivisteja, jotka 1990-luvulla toimivat Oikeutta eläimille ja Maan Ystävät –järjestöissä. Vertailuasetelman vuoksi keskeinen teema tutkimuksessa on muutos ja sen selittäminen. Yksikään haastateltavista ei toiminut enää liikkeissä. Toiminnasta poisjääminen oli tapahtunut vähitellen, hiipumalla. Aktivismi, perinteisessä mielessä ymmärrettynä, oli siis taaksejäänyttä elämää. Aktivistien asenteet olivat kuitenkin lähes muuttumattomia. Osalla aktivismi oli nivoutunut työuraan, osalla taas ei. Tutkimuksessa havaittiin, että eetoksen käsite selittää sitä, miksi aktivismi ohjaa yhä elämää, vaikka ura kansalaisliikkeessä päättyisikin. Toisaalta eetoksen käsite auttaa ymmärtämään aktivismista luopumista. Haastateltavat jaettiinkin eetoksen käsitteen avulla kahteen ryhmään: luopujiin ja pysyjiin. Luopujien luopuminen selittyi eetoksesta irtisanoutumisella, kun taas pysymistä perusteli aktivismin muuntuminen työksi ja sitä kautta ylläpidetty eetos. Tutkimuksen keskeisin teoreettinen anti on luopumista selittävän elämänalahierarkiateorian syventäminen. Tutkimuksessa argumentoidaan sen puolesta, että aktivismin päättymistä on mahdollista tarkastella laajemmin kuin pelkkänä kuulumisena järjestöön tai yhteiskunnalliseen liikkeeseen. On pohdittava muun muassa sitä, kuinka aktivismi nivoutuu erilaisiin elämäntapavalintoihin. Eri elämänalojen vaikutuksia toisiinsa tulee myös tarkastella syvemmin kuin pelkän arvojärjestyksen valossa. Yhdistämällä Weberin (2009) ajatuksia poliitikoiden suotavista ominaisuuksista elämänalahierarkiateoriaan voidaan päästä tulkintaan, jossa kiinnittyminen asiakysymyksiin ja päämääriin (päämäärärationaalisuus) ennustaisi toiminnassa pysymistä, etenkin suhteessa verkostolliseen ja tunteelliseen kiinnittymiseen. Tutkimuksessa havaitaan, että aktivistit ovat integroituneet osaksi yhteiskuntaa ja etenkin pysyjät ovat myös puolueiden toiminnassa mukana. Tämän pohjalta kysytään, olisiko yhteiskunnan kannalta rationaalisempaa suhtautua liikkeisiin pelokkuuden sijaan kiinnostuksella.
-
(2011)Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani sosiaalisten liikkeiden visuaalista vasta- ja valtajulkisuutta vertailemalla aktivistien omia Internet-sivustoja ja Helsingin Sanomia. Tutkimukseni tarkoituksena on tuoda uutta tietoa vastademokraattisen toiminnan ja toimijuuden muotoutumisesta vasta- ja valtajulkisuuksissa ja näiden julkisuuksien välisestä suhteesta paikallistasolla Suomessa. Tutkin, minkälaista vastademokraattista toimintaa sosiaaliset liikkeet tuovat esiin kuvissa omilla Internet-sivustoillaan. Näitä kuvia vertaan samoista tapahtumista julkaistuihin Helsingin Sanomien – valtajulkisuuden – kuviin. Analysoin, minkälaista toimintaa tuodaan esiin ja miten toiminnan esittäminen eroaa aineistojen välillä. Lopuksi tarkastelen vastademokraattisen toimijuuden visuaalisia representaatioita sukupuolen ja iän näkökulmista. Tutkielmani aineistona on kolme aktivistien ylläpitämää uutissivustoa, yksi kansalaisjärjestöjen kuvapankki ja vertailuaineistona Helsingin Sanomat. Aineistossani on kuvia yhteensä 443 ja ne on julkaistu vuosina 2000–2010. Kaikissa kuvissa tapahtumapaikkana on Helsinki. Tutkimusmenetelmänä käytän Eeva Luhtakallion soveltamaa Erving Goffmanin kehysanalyysiä, jossa pyritään etsimään aineistolähtöisesti kuvissa esitettyä toimintaa määrittäviä kehyksiä. Teoreettisen lähtökohdan tutkimukselleni muodostavat Pierre Rosanvallonin teoria vastademokratiasta ja Nancy Fraserin määritelmä useasta julkisuudesta. Kuvissa representoidun toiminnan kautta muodostuu kahdeksan eri määräävää kehystä: mielenosoitus, karnevaali, merkintä, valtaus, konflikti, kontrolli, sisäinen toiminta ja tiedotus. Määräävät kehykset kuvaavat aktivistien harjoittamaa vastademokraattista toimintaa ja muiden toimijoiden reaktioita siihen. Mielenosoitus, merkintä, valtaus ja karnevaali kuvaavat erilaisia kollektiivisen protestin muotoja, kontrolli ja konflikti taas tuovat esiin tämän toiminnan seurausta ja eri toimijoiden kohtaamista. Kuvissa näyttäytyy myös liikkeen sisäistä toimintaa ja liikkeestä tiedottamista sinällään ilman varsinaista protestia. Iän kannalta kuvien vastademokraattisesta toiminnasta muotoutui nuorten ja nuorten aikuisten toimintaa. Sukupuolen kannalta toiminta taas osoittautui yllättävän sukupuolittuneeksi: mikäli toimija oli erikseen nostettu valokuvassa esiin, oli tämä useimmiten mies. Miehet olivat toimijoina etenkin liikkeen johdossa ja konfliktin määräävässä kehyksessä. Naisia taas representoitiin vastajulkisuudessa yllättävästi äitiyden kautta. Aktivistiaineistossa ja lehtiaineistossa suhtauduttiin osittain eri tavalla aktivistien toimintaan vaikka kuvat visuaalisesti muistuttivat toisiaan. Tämä ilmeni kuvia ympäröivissä otsikoissa ja kuvateksteissä, jotka vaikuttivat kuvista syntyviin tulkintoihin. Kuvien virittämisessä tekstein liikuttiin hyväksynnästä neutraaliin uutisointiin, siitä taas kohti epäilyttävää toimintaa, josta siirryttiin lopulta toiminnan tuomitsemiseen. Kuvateksteissä välittyi kamppailua vastademokraattisen toiminnan oikeutuksesta: onko kyseessä demokratiaan kuuluvaa kansalaisaktivismia vai yhteiskuntajärjestyksen rikkomista rettelöimällä. Julkisuuksista muodostui visuaalisen kamppailun kenttä, jolla eri toimijat pyrkivät muovaamaan sosiaalisista liikkeistä syntyviä käsityksiä. Sosiaaliset liikkeet ja tiedotusvälineet eivät olekaan tutkielmani perusteella pelkästään toisiaan täydentäviä vastademokraattisia toimijoita, vaan eri julkisuuksien ja vastademokraattisten toimijoiden välillä on sekä legitimiteettikonflikti että määrittelykamppailu: kuka voi esittää kenet ja mistä näkökulmasta.
-
(2015)The objective of my Master’s thesis was to examine how the Paltamo full employment trial, the Paltamo model, implemented in the years 2009–2013 affected the well-being of the employed. Another goal was to highlight the need for social work among the employed as well as the role of social work within the model, outlining the need for encouraging social work with the unemployed. My thesis is based on the contradiction between the starting point of the model and its implementation. This contradiction became clear to me during my internship at the National Institute for Health and Welfare (THL) in 2011. I participated in the assessment study into the Paltamo model and was able to observe the Paltamo model and the comprehensive and versatile assessment study closely. The objective of the Paltamo model was to employ all unemployed job seekers in the Paltamo municipality in the intermediate labour market. The model aimed to achieve wage contracts and rehabilitation as well as the prevention of marginalization. The purpose of the model was to offer the employed all labour, health and social services in one place, the Paltamo Työvoimatalo (the Paltamo labour building). The framework for my thesis is activation policy, in which social work has been given a significant role. Social work is closely bound to the activating system for the unemployed through legislation. Municipal social work and labour policy have been combined through active social and labour policy. My research questions were as follows: 1. How did the Paltamo model affect the well-being of the employed? 2. What kind of social work needs did the people employed in the Paltamo model have? 3. What was the significance of social work in the Paltamo model? My thesis is a qualitative study based on six themed interviews with a clerical employee with the Paltamo model and a social work professional working in the social welfare services of the Paltamo municipality. I analysed the material using content analysis. I used the Having, Loving and Being classification introduced by Erik Allardt to analyse the factors affecting well-being. According to my study, the Paltamo model affected the well-being of the unemployed both positively and negatively. The core factors that increased well-being in the model included employment, health care, communality and relationships. The well-being of the unemployed was diminished by the absence of meaningful work, the attitudes of the executive manager and the clerical staff at the beginning of the project as well as the lack of social welfare expertise and skills. The most important social work needs of the employed were proven to be procedures aimed at motivating and encouraging employees, especially for the young, as well as procedures aimed at solving complex, cumulative problems. Social work skills and expertise were not utilised in the implementation of the model, but social work was seen as external to the model, designed to repair the gaps in the model. Social work expertise is required in activating the unemployed in terms of motivating people, in creating social change. The motivation for the unemployed to be employed and make changes in their lives must come from within the unemployed themselves, and this requires social work expertise. Maintaining the capacity for work and rehabilitation among the unemployed are the central goals of the intermediate labour market. The intermediate labour market is supposed to be a temporary solution during the transition from unemployment to employment. However, being employed in the open market is not feasible for some of the unemployed people outside the labour market. They need different work opportunities outside the open labour market, which would allow for them to maintain and improve their well-being and enjoy an active life.
-
(2021)Viimeisten vuosikymmenien aikana aktiivisesta työvoimapolitiikasta on tullut tärkeä vertailevan hyvinvointivaltiotutkimuksen kysymys, kun kehittyneet hyvinvointivaltiot ovat toteuttaneet yhä enemmän reformeja työllisyyden kohentamiseksi. Siinä missä suuressa osassa tätä tutkimusta hyvinvointivaltioiden korostetaan kehittyvän kohti uusliberaalia aktivointityyliä, osoitetaan tässä tutkimuksessa kolmen hyvinvointimallien ideaalityyppeinä pidetyn tapauksen lähentyneen sosiaalidemokraattista aktivointilogiikkaa. Tutkimus rinnastuu teoreettisesti kahteen hyvinvointivaltioiden dynamiikkaa eri tavoin selittävään kirjallisuushaaraan. Näistä ensimmäisessä hyvinvointivaltioiden politiikkojen katsotaan säilyvän toisistaan erottuvina, koska niiden kehitystä ohjaa polkuriippuvuus ja muut hyvinvointivaltioiden vakautta aiheuttavat mekanismit. Toisen näkökulman mukaan näiden polkujen ja mekanismien merkitys on heikentynyt eri valtioille yhteisten haasteiden ja ylikansallisen poliittisen yhteistyön myötä. Tästä syystä eri maiden politiikkojen välisten erojen tulisi kaventua eli konvergoitua. Näitä oletuksia testataan tässä tutkimuksessa vertailemalla Ruotsin, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan aktiivisia työvoimapolitiikkoja vuosina 2013–2018 keskittyen niissä hyödynnettyihin aktivoinnin kannustimiin. Analyysi perustuu laadullisen LABREF-tietokannan aineistoon tapausmaiden toteuttamasta 41:stä aktiivisen työvoimapolitiikan reformista, jotka koodattiin kahdeksaan kannustinkategoriaan. Näitä kannustimia vertaillaan niin kutsuttua parilähestymistapaa hyödyntämällä sen määrittämiseksi, onko niiden käytössä havaittavissa maiden välisten erojen jatkumista, eriytymistä tai kaventumista. Kannustimien vertailussa tarkastellaan kahta ulottuvuutta: niiden läsnäoloa sekä lukumäärää. Tutkimuksen tulosten perusteella kaikki tapausmaat ovat hyödyntäneet pääosin kannustimia, jotka ovat linjassa niiden hyvinvointivaltiomallien perinnön kanssa. Tähän on kuitenkin merkittäviä poikkeuksia. Sekä Saksan että Yhdistyneen kuningaskunnan politiikoissa on hyödynnetty huomattavasti inhimillisen pääoman kehittämiseen tähtääviä kannustimia, jotka ovat linjassa sosiaalidemokraattisen aktivointilogiikan kanssa. Tapausmaiden välillä onkin havaittavissa osittaista konvergenssia kohti tätä kannustintyyppiä. Tapausmaiden toteuttamissa politiikoissa merkittävässä osassa ovat myös sekä työmarkkinoiden kysyntä- että tarjontapuoleen kohdistuvat kannustimet. Angloamerikkalaisista maista tutut työnhaun velvoittavuutta ja sanktioita kasvattavat kannustimet ovat sen sijaan merkittävässä osassa ainoastaan Yhdistyneen kuningaskunnan reformeissa, eikä niiden kasvavalle merkitykselle muodostu tukea tämän tutkimuksen viitekehyksessä. Kokonaisuutena tarkasteltuna tutkimuksessa ei löydetä viitteitä myöskään tapausmaiden kannustimien välisten erojen laaja-alaisesta kasvamisesta tai kaventumisesta, vaikka yksittäisten kannustimien kohdalla tällaisia kehityksiä esiintyy.
-
(2016)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan työttömiin nuoriin kohdistuneita aktivoimistoimenpiteitä sekä Työvoiman palvelukeskus Duurin nuorten kokemuksia työstä ja työttömyydestä. Lähtökohdat ovat osallistavan sosiaaliturvan nimissä suunnitellut muutokset suomalaisessa sosiaalipolitiikassa sekä vallitseva keskustelu vastikkeellisesta sosiaaliturvasta. Taustana on Manner-Euroopassa 1990-luvulta lähtien vallinnut suuntaus työttömien aktivointiohjelmien luomisessa sekä sosiaaliturvan muuttamisessa osittain vastikkeelliseksi. Tutkielmassa avataan osallistavan sosiaaliturvan käsitettä ja pohditaan sitä, miten se vaikuttaisi toteutuessaan työttömien aktivointiin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on aktiivinen työvoima- ja sosiaalipolitiikka, sekä osallistava sosiaaliturva ja vastikkeellisuus sisältäen aktiivisuuden ja osallisuuden käsitteet. Pro gradun tutkimuskysymykset ovat: 1) Millainen on työttömien nuorten arki? 2) Miten nuoret kokevat työllistymiseen tähtäävän aktivointiprosessin? 3) Millaisia näkemyksiä nuorilla on velvoittavasta työstä ja osallistavan sosiaaliturvan mallista? Toteutan tutkielmani kolmitasoisella makro-, meso- ja mikrotason rakenteella. Tutkielmassani yhteiskunnallinen ja politiikkataso näyttäytyy makrotasona, palvelutaso mesotasona ja asiakastaso mikrotasona. Tutkimusaineisto koostuu Helsingin työvoiman palvelukeskus Duurin kuuden 17–29-vuotiaan asiakasnuoren teemahaastatteluista sekä asiakastapaamisten aikana tehdyistä muistiinpanoista. Haastateltavat ovat osallistuneet kuntouttavan työtoiminnan ryhmiin. Laadullinen haastatteluaineisto ja muistiinpanot analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkielman tavoitteena on paikantaa sitä, miten aktivoivat työvoimapoliittiset toimenpiteet osallistavat ja aktivoivat työtöntä työnhakijaa työelämään ja yhteiskuntaan. Tutkielmassa selvitetään myös kuntouttavan työtoiminnan aktivointisuunnitelmaa ja sen merkitystä työttömälle työnhakijalle oikeuden ja velvollisuuden näkökulmasta. Mikrotason tarkastelu tuotti tietoa Duurin nuorten arjesta sekä työn ja työttömyyden kokemuksesta. Mesotason tarkastelu tuotti tietoa Duurin palvelukokonaisuudesta työttömien nuorten kohtaamana ja kokemuksista kuntouttavasta työtoiminnasta. Makrotason tarkastelu tuotti tietoa nuorten ajatuksista ja näkemyksistä osallistavan sosiaaliturvan mallia sekä vastikkeellista työtä kohtaan. Tulosten mukaan haastatellut työttömät nuoret kokivat aktivointisuunnitelman auttaneen heitä eteenpäin elämässään ja he kokivat tärkeäksi asiaksi sen, että Duurin yhteistyötahot olivat suunnittelussa mukana. Kuntouttava työtoiminta oli tuonut toivottua säännöllisyyttä päivärytmiin ja mielekästä sisältöä nuorten elämään. Nuoret kokivat työttömyyden turhauttavana ja olivat halukkaita työntekoon sekä opiskelemaan. Nuorten aiemmat palkkatyösuhteet olivat olleet lyhyitä määräaikaisia työsuhteita. Nuorten haastattelupuheessa nousi esille työpaikkojen vähyys avoimilla työmarkkinoilla. Osallistavan sosiaaliturvan mallin mukainen velvoittavuus ja vastikkeellisuus eivät nuorten mukaan lisäisi motivaatiota työtä kohtaan. Osallistavaan sosiaaliturvaan suhtauduttiin myönteisesti varsinkin silloin kun se sisälsi valinnanvapauden. Nuoret olivat valmiita tekemään kaikkensa saadakseen palkkatyötä. Haastateltujen nuorten mukaan osallistavan työn pitäisi olla sellaista, että siinä viihtyisi ja kehittyisi ihmisenä, myös valinnan mahdollisuus eri työtehtävien osalta nousi tärkeäksi kriteeriksi osallistumisessa. Makrotason aktivointitavoitteiden voi katsoa toteutuvan mesotason palveluissa ja mikrotasolla vahvistavan nuorten osallisuutta ja työelämäsuuntautumista, nuorten omilla ehdoilla. Kuntouttava työ ja koulutusväylien tarjoaminen nuorille on yhteiskuntaan osallistavana ja osattomuutta sekä syrjäytymistä ehkäisevänä toimintana kestävää sosiaalipolitiikkaa ja aktivointia.
-
(2016)Tässä tutkielmassa tarkastellaan Kansallisen Kokoomuksen ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen työllisyyspoliittista diskurssia vuosina 2007–2015 kehysanalyysia soveltaen. Tavoitteena on selvittää, millaisissa kehyksissä työllisyyspolitiikasta puhutaan, millaisia eroja ja yhteneväisyyksiä puolueiden kannanotoissa ja kehyksissä on havaittavissa, ja miten puolueiden positiot ovat muuttuneet ajassa. Lisäksi tarkastellaan sitä, miten eurooppalainen kehys näyttäytyy puolueiden työllisyyspoliittisessa diskurssissa. Kehysanalyysi on yhteiskuntatieteissä käytetty tutkimusmetodi, jolla analysoidaan miten toimijat, ihmiset tai organisaatiot, ymmärtävät tilanteita ja toimintaa. Poliittisten puolueiden näkökulmasta kehykset toimivat muiden poliittisten ryhmien ja äänestäjien suostuttelun välineinä, joilla pyritään edistämään omien tavoitteiden läpimenemistä. Kehykset rajaavat sitä, miten työllisyyspolitiikasta ja työttömyydestä ongelmana puhutaan. Se, mitkä tekijät nähdään ongelman syyksi, rajaa myös niitä keinoja, joilla ongelmaa voidaan lähteä ratkomaan. Tutkimusaineisto koostuu erilaisista puolueiden kantoja heijastelevista dokumenteista, kuten vaaliohjelmista, erityisohjelmista, keskusteluasiakirjoista ja eduskuntaryhmän raporteista, vuosilta 2007–2015. Tutkielmassa havaitaan, että kokoomuksen että sosialidemokraattisen puolueen työllisyys- ja sosiaalipolitiikan perustuvan keskeisiltä osin aktivointipolitiikkaan. Aktivoinnin muodot poikkeavat jonkin verran toisistaan. SDP:n työllisyyspolitiikkaa harjoitetaan positiivisen aktivoinnin -kehyksessä, joka tähtää työttömän työllistymisedellytysten parantamiseen esimerkiksi koulutuksen kautta. Kokoomus taas harjoittaa työllisyyspolitiikkaa angloamerikkalaisessa työ ensin -kehyksessä, jolle on omaleimaista nopea työllistäminen ja vahva työn vastaanottovelvoite. Johtopäätöksenä todetaan, että viimeisten reilun 20 vuoden ajanjaksolla ei ole nähtävissä merkittäviä siirtymiä puolueiden ideologisissa lähtökohdissa. Tämän tutkielman perusteella voidaan todeta myös, että työllisyyspolitiikkaa ei harjoiteta eurooppalaisessa kehyksessä.
-
(2016)Tutkielma käsittelee suomalaista aktivointipolitiikkaa ja vuonna 2001 voimaantullutta lakia kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001). Tavoitteena on muodostaa kuva aktivointipolitiikan taustalla vaikuttaneista ideologioista, arvoista ja kansainvälisestä keskustelusta. Lisäksi tavoitteena on yhteisöreaktion teorian kautta tarjota aktivointipolitiikan historialliseen tarkasteluun uudenlainen näkökulma ja lopulta löytää vastaus siihen, minkälaisena yhteisöreaktiona aktivointipolitiikka voidaan ymmärtää. Tutkielma on teoreettinen tutkimus, joka perustuu tutkimuskohteeseen perehtymiseen olemassa olevan tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Tutkielman tarkastelu perustuu Michael Foucaultn historiallis-genealogiseen viitekehykseen. Edwin M. Lemertin yhteisöreaktion teoria (1967) toimii tutkielmassa 'ikkunana' aktivointipolitiikan tarkastelulle ja tutkielma rakentuu teorian käsitteiden mukaisesti. Tarkastelen, miten työttömän ja yhteiskunnan välinen suhde muodostuu ja mitä pidetään työikäisen kansalaisen normina. Analysoin, minkälainen muutos suomalaisessa kontrolli-ilmapiirissä tapahtui 1990-luvulla ja miten tämä muutos näyttäytyy suhteessa kansainväliseen hyvinvointireformin aatteeseen. Analyysin yhteydessä tulevat näkyviksi 2000-luvun vaihteessa vallalla olleet käsitykset työttömistä ja työttömyyden syistä. Lopuksi tarkastelen aktivointipolitiikkaa sosiaalityön työkäytäntönä kontrollin käsitteen näkökulmasta. Suomalaisessa yhteiskunnassa 1990-luvulla tapahtuneet kansantaloudelliset, poliittiset, kulttuuriset ja ideologiset muutokset vaikuttivat suoraan tai välillisesti siihen, miten työttömyyteen suhtauduttiin. Lama loi perusteen ja poliittisen tilan, joiden myötä suuntana on ollut 'sosiaaliturvalta töihin' -ajattelu ja keinoina etuuksien niukentaminen ja työhön aktivointi. Aktivointipolitiikka perustuu ajatukseen aktiivisesta kansalaisesta ja uskosta siihen, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Taustalla vaikuttavat niin New Public Management -reformin mukaiset ajatukset kuin keskustelu sosiaaliturvan kannustavuudesta, kannustinloukuista ja työttömän työmoraalista. Aktivointipolitiikan kehityksen voi tiivistäen kuvailla Lemertin yhteisöreaktion prosessin mukaisesti; ensin sosiaalinen ongelma (työttömyys) tiedostettiin, minkä jälkeen se herätti yhä voimakkaampia reaktioita, aluksi julkisena keskusteluna ja loppujen lopuksi lakina kuntouttavasta työtoiminnasta. Tutkielmassa 1990-luvun poliittinen murros näyttäytyy ennen kaikkea ideologisena ja poliittisena käänteenä, joka saattoi alkuun yhä käynnissä olevan prosessin, jolle on luonteenomaista yksilön ja valtion välisen suhteen uudenlainen määrittely. Aktivointipolitiikka ei ole onnistunut ratkaisemaan työttömyysongelmaa. Sitkeä rakenteellinen työttömyys on jäänyt jäljelle, vaikka uusia työpaikkoja on syntynyt runsaasti. Aktivointitoimien ongelmana on ollut, että suuri osuus kuntouttavasta työtoiminnasta on toteutettu tehtävissä, joihin henkilöä ei ole mahdollista palkata ja jotka eivät valmenna avoimille työmarkkinoille. Niin kauan kuin todellinen työpaikka puuttuu, aktivointi on turhaa ja pahimmassa tapauksessa suorastaan vahingollista. Vaarana on, että aktivointipolitiikan mukainen sosiaalityö johtaa kierteeseen, joka leimaa asiakkaan vajaakuntoiseksi, pahentaa taloudellisia vaikeuksia ja lisää asiakkaan ahdinkoa entisestään.
-
(2019)18–24-vuotiaiden nuorten aikuisten työvoimapoliittiset sanktiot ovat tiukempia kuin muulla väestöllä. Tällä yritetään vähentää nuorisotyöttömyyttä ja kiinnittää nuoret aikuiset työn, koulutuksen tai aktivointipalveluiden piiriin. Aiemman tutkimuksen perusteella sanktiot eivät onnistu kannustamaan kaikkia samalla tavalla, vaan sanktioiden mekanismit näyttävät toimivan erityisesti heihin, joilla on muutenkin parhaat edellytykset kiinnittyä työmarkkinoille tai koulutukseen. Tutkielman keskeinen väite on, että julkista valtaa käyttävien TE-palveluiden aktivointipoliittisissa käytännöissä voi olla rakenteita, jotka voivat poiskäännyttää erityisesti haavoittuvimmissa asemissa olevia ihmisiä hyvinvointivaltion etuuksien ja palveluiden piiristä. Tutkielmassa tarkastellaan, miten yleisiä 18–24-vuotiaiden nuorten aikuisten työvoimapoliittiset aktivointi- ja sanktiolausunnot ovat sekä mitkä tekijät ennustavat nuorten aikuisten todennäköisyyttä saada aktivointi- ja sanktiolausuntoja. Aktivointi- ja sanktiolausuntojen kohdentumista peilataan institutionaalisten poiskäännyttämisen kehykseen. Aineistona tutkielmassa on käytetty Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisemaa URA-rekisteriaineistoa, joka on poimittu työvoimahallinnon URA-järjestelmästä vuonna 2017. Tutkielman kohderyhmään kuuluvat 18–24-vuotiaat työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuneet nuoret aikuiset. Analyysimenetelminä käytetään deskriptiivistä tarkastelua sekä multinomiaalista logistista regressioanalyysiä. Tutkielman taustahankkeena on Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman Valmistus 4.0 - ja sen teknologiset, taloudelliset, koulutukselliset ja sosiaalipoliittiset strategiat -hankkeen osahanke. Joko aktivointi- tai sanktiolausuntoja tai sekä että saa yli puolet aineistossa olevista nuorista aikuisista. Kaksi viidestä Työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaana olleesta nuoresta aikuisesta on saanut työvoimapoliittisia sanktioita, ja puolella sanktioita saaneista ei ollut lainkaan aktivointilausuntoja. Monimuuttujamallin avulla tehty analyysi osoittaa, että pelkkien sanktioiden saamisen riskiä ennustaa eniten peruskoulutuksen varassa oleminen. Riskiä saada sekä aktivointi- että sanktiolausuntoja kasvattavat peruskoulutuksen lisäksi erityisesti tuntematon tai puuttuva koulutus, muu kuin Suomen kansalaisuus ja osaamisen kehittämisen palvelulinjoilla oleminen. Alueellisesti lähes kaikissa maakunnissa on Uuttamaata suurempi riski saada pelkkiä työvoimapoliittisia sanktioita, kun taas aktivointi on tavallisempaa Uudenmaan ja muiden suurten kaupunkialueiden ulkopuolella. Aktivoinnin riski heijastelee maantieteellisesti työttömien työnhakijoiden osuutta työvoimasta. Nuorten aikuisten tiukempia sanktioita perustellaan syrjäytymisen ehkäisemisellä sekä nuorisotyöttömyyden erityisongelmalla. Tutkielman tulokset haastavat jossain määrin näitä perusteluja. Tutkielman havainnot osoittavat institutionaaliselle poiskäännyttämiselle altistavan reunan erityisesti tilanteessa, jossa työttömyysturvan saamisen ehdot liittyvät koulutukseen, mutta jossa matalasti kouluttautuneella työnhakijalla ei ole kykyä, halua tai muita edellytyksiä vastata kouluttautumisen vaatimukseen. Samalla havainto aktivoinnin yleisyydestä korkean työttömyyden alueilla haastaa käsitystä siitä, että nuorisotyöttömyyteen voitaisiin vastata lähinnä työvoiman tarjontaa lisäävillä politiikkatoimilla.
-
(2014)Tässä pro gradu -tutkielmassa seurataan vuonna 2011 Helsinkiin Töölönlahdelle valmistuneen Musiikkitalon akustiikan kehitystä ideasta konserttisalissa materiaalisen muotonsa saavaksi objektiksi. Lähtökohdaksi otetaan tieteen- ja teknologiantutkimuksessa esitetty ajatus, jonka mukaan teknologioiden toteutusta ei ole mielekästä tarkastella puhtaasti teknologisina hankkeina. Sen sijaan teknologiat näyttäytyvät heterogeenisten elementtien, inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijoiden kokoonpanoina Tältä pohjalta tutkielmassa kysytään, miten akustiikka kootaan ja kuinka se kokoaa meidät. Tarkastelun kohteena on, miten 'hyvä ääni' rakentuu. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jossa käytettiin dokumentti-, lehti- ja haastatteluaineistoa. Dokumenttiaineisto kerättiin Musiikkitalon rakennushankkeessa vuorollaan vetovastuussa toimineilta organisaatioilta: Sibelius-Akatemialta, opetus- ja kulttuuriministeriöltä ja Senaatti-kiinteistöiltä. Lehtiaineistona tutkimuksessa on hyödynnetty Helsingin Sanomissa vuosina 1990−2011 julkaistuja Helsingin konserttisaleja ja Musiikkitalon rakennushanketta käsitteleviä artikkeleita. Tämän ohella kolmantena aineistokokonaisuutena käytetään seitsemää Musiikkitalon rakennushankkeen toimijoille tehtyä asiantuntijahaastattelua. Työn teoreettiset ja menetelmälliset lähtökohdat perustuvat toimijaverkostoteoriana tunnettuun tutkimusperinteeseen ja erityisesti ranskalaisen tieteen ja teknologiantutkija Bruno Latourin ajatteluun. Toimijaverkostoteorian menetelmällisistä lähtökohdista esille nostetaan etenkin verkoston käsite. Tämä yhdistetään tutkielmassa temaattiseen analyysiin. Musiikkitalon rakennushanke sai alkunsa Sibelius-Akatemiassa 1990-luvun alussa. Ensin tunnistettiin akustiikan puute. Finlandia-talon aiheuttama pettymys teki hiljalleen tilaa ajatukselle uudesta konserttisalista. Sibelius-Akatemian kiinnitti tämän pitkäaikaisen haaveen onnistuneesta akustiikasta omaan toimitalohankkeeseensa, ja tälle pohjalle syntyi Sibelius-Akatemian, RSO:n ja HKO:n yhteistyö. Idea akustiikaltaan ensiluokkaisesta salista keräsi toimijat yhteen. Akustiikan roolia hankkeelle kuitenkin jopa tietoisesti vaimennettiin hankkeen asiakirjoissa ja toimijoiden julkisuudessa esittämissä puheenvuoroissa. Musiikkitalon rakennushankkeen ytimeen kasvatettiin vuorovaikutusargumentti, jolla perusteltiin taloa paitsi käyttäjien keskinäisillä synergiaeduilla myös sillä, mitä hyvää Musiikkitalo voisi antaa ympäristölleen – yleisölleen ja Töölönlahden alueelle. Vuorovaikutusargumentti sai materiaalisen muodon Musiikkitalon konserttisalissa, jonka valinnassa painotettiin esiintyjien ja yleisön välistä kontaktia, yhteisöllisyyttä, läheisyyttä, vuorovaikusta ja intiimiä kuuntelukokemusta. Rakennustöiden käynnistyttyä syksyllä 2008 vuorovaikutuspuhe hiljeni ja huomio kiinnittyi akustiikkaan, joka nostettiin nyt useissa puheenvuoroissa ainoaksi perusteeksi koko hankkeelle. Akustiikka hahmottuu suunnittelun ja rakentamisen välttämättömänä kulkupisteenä – hankkeen toimijat pyrkivät rakentamaan organisaation, jossa kaikki ratkaisut kulkivat akustiikan kautta. Tämän ohella akustiikka näyttäytyi myös keinona edistää hankkeen muita päämääriä, kuten talon julkisivumateriaalin valintaa. Lopuksi akustiikka esitetään hankkeen tärkeimpänä voimainkoetuksena: akustiikka esitettiin aineistossa mittarina koko hankkeen onnistumiselle. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä esitetään, että Musiikkitalon akustiikassa ei ole kyse vain uudesta äänestä Töölönlahdella. Kysymys 'hyvästä äänestä' laajenee kysymykseksi siitä, miten kaupunkia pitäisi rakentaa. Se laajenee kysymykseksi siitä, millaista kulttuuria pitäisi rahoittaa ja minkälaista kansalaisyhteiskuntaa tulisi tavoitella. Näin akustiikka ja Musiikkitalon rakennushanke näyttäytyvät paitsi kysymyksenä akustiikasta myös siitä, miten yhteinen maailmamme pitäisi järjestää. Akustiikka itsessään näyttäytyy tutkielmassa aktiivisena toimijana neuvottelussa hyvästä äänestä, ei vain ympäristönsä tuottamana passiivisena toiminnan kohteena.
-
(2022)Suomeen saapuu vuosittain alaikäisiä lapsia ja nuoria hakemaan kansainvälistä suojelua ilman huoltajaansa. Lisäksi ilman huoltajaa tulevia alaikäisiä vastaanotetaan Suomeen pakolaiskiintiössä. Ilman huoltajaa maahan tulleet lapset ja nuoret saapuvat useimmiten maista, joiden olosuhteet ovat epävakaita ja turvallisuus on heikko. He ovat usein altistuneet järkyttäville, traumaattisille kokemuksille kotimaassaan ja matkan aikana. Jo kotimaan ja perheen jättäminen voi itsessään olla traumaattinen kokemus. Traumaattisten kokemusten tiedetään olevan yhteydessä erilaisiin fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin haasteisiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden täysi-ikäistyneiden nuorten mahdolliset traumaattiset kokemukset huomioidaan palvelujärjestelmässä. Aihetta tarkastellaan näiden nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten traumaosaamisen kautta. Lisäksi tarkastellaan muita kuin ammattilaisten osaamiseen liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat traumat huomioivan tuen ja palveluiden tarjoamiseen. Traumojen huomioimista käsitellään traumainformoidun lähestymistavan kehyksessä. Tutkielma on toteutettu laadullisena kyselytutkimuksena alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille. Kyselyaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Kyselyyn vastanneet ammattilaiset ymmärtävät aineiston perusteella traumaa ilmiönä alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden nuorten keskuudessa. Suurimmalla osalla on osaamista ja keinoja traumojen tunnistamiseen ja huomioimiseen työskentelyssään. Ammattilaiset huomioivat mahdolliset traumat pyrkimällä turvallisuutta ja luottamuksellisuutta korostavaan sekä osallistavaan ja nuorten yksilölliset tarpeet huomioon ottavaan työskentelyyn. Tutkielmani perusteella ymmärrystä traumoista ja yleisesti alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden nuorten tilanteista ja tarpeista tarvitaan lisää erityisesti terveyspalveluihin, mutta myös esimerkiksi koulu- ja työmaailmaan. Tutkielma osoitti, että rakenteellisten tekijöiden vaikutus on yksittäisten ammattilaisten traumaymmärryksen ohella erittäin tärkeää traumat huomioivan tuen ja palveluiden tarjoamisen kannalta. Sen lisäksi, että traumainformoidun työotteen kehyksessä tarkasteltua traumaosaamista ja alaikäisenä ilman huoltajaa tulleiden nuorten erityisen tilanteen ymmärrystä tulee lisätä palvelujärjestelmän kaikilla tasoilla työskenteleville, palvelujärjestelmän rakenteiden on mahdollistettava toimiva perusta traumojen huomioimiselle. Terveys- ja erityisesti mielenterveyspalveluiden saatavuutta ja vastaavuutta nuorten tarpeisiin on parannettava. Tähän tarpeeseen ja monialaisen yhteistyön kehittämiseen vastaisi osaltaan se, että jokaisesta kotoutumislain mukaisen jälkihuollon tukea ja palveluita tarjoavasta yksiköstä löytyisi monialaista sosiaali- ja terveydenhuollon osaamista. Tältä osin kotoutumislain mukaisen jälkihuollon järjestämisen hajanaisuus ja vaihtelevat resurssit kunnissa aiheuttavat tällä hetkellä eriarvoisuutta muiden tekijöiden lisäksi nuorten traumojen huomioimiseen riittävällä tavalla ja oikea-aikaisesti. Lisäksi ajan puute ja nuorten kanssa työskentelevän henkilöstön vaihtuvuus haastavat traumojen huomioimista ja yleisesti vakautta ja turvallisia ihmissuhteita elämäänsä tarvitsevien nuorten tukemista. Näihin asioihin on tärkeää kiinnittää huomiota nuorten palveluiden kehittämistyössä.
Now showing items 84-103 of 5644