Browsing by department "Department of Social Research (2010-2017)"
Now showing items 21-40 of 245
-
(2020)Previous research has shown that colonization had profound impacts on precolonial Indigenous communities in North America. From the first contact, the explorers’ perception was colored by Eurocentric ideas rooted in European social systems, religion, cultures, and values, which called into question the moral worth and very humanity of Indigenous peoples. In Canada, colonialism introduced Indigenous peoples with a new social order, including new political, social, cultural, and economic structures, as well as a new stigmatized Indigenous identity, which became foundational for subsequent laws, policies, and institutional practices that aimed to erase those very elements deemed problematic. In Canada, Indigenous people have since colonization persistently suffered from poorer health compared to settler and more recent immigrant populations. Research points to both proximal and distal determinants behind the disparities documented in Indigenous health, and suggests that along with contemporary socioeconomic conditions, the distal factors of colonialism, virgin soil epidemics, and policies of subjugation and assimilation have been traumatic and have contributed negatively to the contemporary Indigenous population’s health. This research thesis is located in the field of medical anthropology and examines health, illness, and healing as culturally shaped, personal, embodied, and shared experiences, meanings, and illness realities. The theory used this thesis rests on an embodied meaning-centered approach of illness, which suggests that elements from the psychobiological, sociocultural, symbolic, political, and historical experiential realms blend to form a network of meanings for a sufferer, an embodied experience of an illness world that is shared as part of a community. Situated in the context of colonial history and present health disparities, the research questions of this thesis center on discovering major themes of embodied experiences and meanings of health, illness, and healing in an urban Indigenous community. Altogether eight weeks of daily ethnographic fieldwork was conducted in an Indigenous urban community in Vancouver, Canada, in the spring of 2017. The data for this thesis consisted of fieldnotes, ten individual interviews and one group interview, taped public speeches, photographs, and videos. A thematic analysis identified six significant categories of embodied meanings and experiences of health, illness, and healing in community narratives: colonization and colonialisms, colonization traumas, structural violence, survivance and resilience, reconciliation, and healing with culture. This thesis establishes that colonization and various colonialisms with policies of subjugation and assimilation are seen by community members as profoundly traumatic events with negative impacts on health that persist intergenerationally to this day. Collective memories of colonization and colonialisms inform what it once meant to be healthy, how communities became sick, and how they can become healthy again. Due to contemporary experiences of structural violence and racism, Indigenous community members continue to experience Canada as an enduring colonial space. Healing for community members is achieved by decolonizing minds from the once stigmatized identities introduced by colonization and by reindigenizing their world through reintroducing the original cultures and cultural identities back into their daily practices and healing their perceptions of the self.
-
(2020)Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion – Faculty Statsvetenskapliga fakulteten Laitos/Institution– Department Institutionen för socialvetenskap Tekijä/Författare – Author Svanström, Melinda Työn nimi / Arbetets titel – Title Det skolsociala arbetet handlingsmöjligheter – en studie om skolkuratorns arbete med unga med psykisk ohälsa Oppiaine /Läroämne – Subject Socialt arbete Työn laji/Arbetets art – Level Pro gradu-avhandling Aika/Datum – Month and year Maj 2020 Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages 61 + 10 Tiivistelmä/Referat – Abstract Ungas psykiska ohälsa har under åren fått stor uppmärksamhet. Enligt tidigare forskning har ungas psykiska hälsa även konstaterats vara mångfacetterad och bland de finländska eleverna har psykisk ohälsa konstaterats vara ett av de allmännaste hälsoproblemen. Skolan har även ansetts vara en viktig arena för ungas psykiska hälsa samt vara en naturlig del av den ungas liv. Skolan har därmed konstaterats ha inte enbart ett pedagogiskt uppdrag utan även ett hälsofrämjande. Personal inom skolan kan i och med detta få en betydelsefull roll i det dagliga mötet med den unga och deras förmåga att upptäcka problematik kan få en avgörande roll för den ungas framtid. Skolkuratorn är den som kan sägas stå för det skolsociala arbetet. Professionella inom elev- och studerandevården står var och en för den specifika expertisen i ett mångprofessionellt samarbete. Skolkuratorn arbetar dock oftast ensam med det skolsociala arbetet vilket kan ha en stor betydelse för hur arbetet organiseras och utförs. Hur den enskilda skolkuratorn utför och organiserar sitt arbete kan därmed få en stor betydelse för den enskilda eleven. Syftet med denna avhandling har därmed varit att varit att belysa det skolkurativa arbetet med unga med psykisk ohälsa i grundskolans övre klasser. Tanken har varit att lyfta fram skolkuratorns arbete och synsätt kring elever med psykisk ohälsa. Syftet med studien har därmed varit att försöka kartlägga de perspektiv och synsätt som skolkuratorerna utgår ifrån i sitt arbete samt synliggöra det professionella handlingsutrymme som de besitter. Avhandlingens forskningsfrågor är: Hur förstår skolkuratorn sitt arbete med elever med psykisk ohälsa i skolan? Hur beskriver skolkuratorn de rådande omständigheterna och sina handlingsmöjligheter i skolan? Avhandlingen baserar sig på en kvalitativ material insamling bestående av sex semistrukturerade intervjuer med skolkuratorer i grundskolans övre klasser. Materialet har analyserats med hjälp av en kvalitativ innehålls analys. Resultatet av avhandlingen visar hur skolkuratorerna lång utgår från ett miljöorienterat perspektiv (Caswell 2005) i sitt arbete, som ser sociala problem långt som ett komplext samspel mellan individen och miljön. Skolkuratorerna ser sig långt utföra ett akutdrivet arbete med den individuella problematiken som fokus. Förtroendefulla relationer, tillit samt ett gemensamt synsätt på det psykosociala stödet i skolan har en betydande funktion för det skolkurativa handlingsutrymmet. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Skolkurator, skolsocialt arbete, psykisk ohälsa, praxislogik, handlingsutrymme. Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
-
(2020)Syftet med denna avhandling var att granska skolkuratorers uppfattningar om mobbning. Frågeställningarna som jag utgick ifrån var: Hurudana uppfattningar om mobbning har skolkuratorer som arbetar med högstadieelever? Hur kopplas skolkuratorers uppfattningar om mobbning till forskning och teorier om mobbning? Som teoretiska utgångspunkter användes Dan Olweus forskning om hackkycklingar och översittare samt Christina Salmivallis forskning om mobbning som gruppfenomen. Avhandlingen var avgränsad till skolkuratorer som arbetade med högstadieelever i svenskspråkiga skolor i Finland. Uppfattningar gällande mobbningsoffret, mobbaren, konsekvenser, könsskillnader och åtgärder granskades. Ingen liknande studie identifierades i denna kontext. Ett frågeformulär med öppna frågor skickades åt 50 skolkuratorer som ingick i målgruppen, vilket resulterade till 24 svar. Avhandlingen är kvalitativ, och materialet analyserades med hjälp av materialbaserad innehållsanalys. Samtliga 10 frågor analyserades skilt. Resultaten uppdelades i kategorier, kategorierna varierade. Kategorin som uppkom oftast gällande eleven som blir mobbad var avviker från normen. Det framgick även att mobbning kan bero på andra faktorer. Gällande eleven som mobbar var kategorierna mindre. Som exempel kan ges: vill ha makt och kontroll, mår dåligt samt jobbigt hemma. Mobbningens konsekvenser ansågs enhälligt vara negativa. Som en konsekvens för den mobbade ansågs dålig självkänsla, för den som mobbar dåligt samvete. För den mobbades del betonades även oftast att mobbningen kan inverka negativt på det psykiska välmåendet och skolarbetet. Det uppkom gällande pojkars och flickors mobbning, att det finns mera likheter än olikheter i mobbningen, samt pojkarnas mer direkta mobbning och flickornas mer indirekta mobbning. Elektroniska mobbningen behandlades även. I resultaten gällande åtgärder framkom oftast en antimobbningsplan. Förebyggande åtgärder och samarbete med hemmet betonades även ofta. KiVa Skola åtgärdsprogrammet används i majoriteten av finländska grundskolor. Respondenternas uppfattningar avspeglade ett mera individualpsykologiskt synsätt, i jämförelse med ett socialpsykologiskt synsätt, som var mindre representerat. Inga omfattande slutsater kan dras utgående materialet, och gäller endast ifrågavarande respondenter. Mobbning är ett viktigt och aktuellt tema både från en individuell och samhällelig synvinkel. Skolkuratorerna är en viktig professionell grupp som arbetar konkret med frågor gällande mobbning. Sammanfattningsvis uppkom följande fyra teman i avhandlingen: Mobbning är alltid fel, Mobbningen ger negativa konsekvenser, Att ingripa och arbeta mot mobbning är ett gemensamt ansvar och Elektroniska mobbningen är en stor utmaning.
-
(2020)Vårdarbetet har utgjort ett centralt forskningsområde inom stressforskningen. Få studier på området har ändå utförts ur ett diskursivt perspektiv. Syftet med den här undersökningen var att undersöka hur vårdpersonal inom den institutionella äldreomsorgen diskursivt konstruerar stress och stresshantering samt att granska ett hurdant agentskap vårdarna tillåts genom dessa konstruktioner. Materialet bestod av 20 semistrukturerade intervjuer som utförts med vårdare inom en offentlig äldreboendeorganisation i Nyland. Intervjuerna analyserades med hjälp av den foucauldianska diskursanalysen. Ur materialet växer det fram två dominerande diskurser: en normaliserande stressdiskurs och individualiserande stresshanteringsdiskurs. Genom dessa diskurser subjektspositioneras vårdarna till subjektspositionen av en professionell och handlingskraftig vårdare: en vårdare som förväntas se stress i vårdarbetet som normalt och hantera eventuell stress på egen hand. Vårdarna identifierar samt disidentifierar sig med den erbjudna subjektspositionen men saknar makt i att motsätta sig de diskursiva konstruktionerna helt. De dominerande diskurserna är så pass starka att de låser in vårdarna i den erbjudna subjektspositionen trots motstånd. Implikationerna för vårdarnas agentskap är att agentskapet begränsas till en individuell nivå. Vårdarna kan välja mellan att acceptera att stress är en del av arbetet och hantera eventuell stress på egenhand eller att lämna arbetet/branschen, men har inte möjlighet att ändra på arbetets uppläggning eller kräva mer stöd från organisationen. Studien lyfter ändå fram hur saker och ting kunde vara annorlunda. Vårdarbetet kunde vara upplagt på ett sätt som motarbetar/minskar stress och organisationer kunde ta till effektivare alternativ för att motarbeta/minska arbetstagares stress.
-
(2020)This thesis examines direct-to-physician pharmaceutical marketing in the United States of America. In 2013, about 78 opioid prescriptions were being written for every 100 people, and 17,000 people in the United States died from an opioid overdose. This study asks, what is the relationship, if any, between contemporary direct-to-physician pharmaceutical marketing practices and opioid mortality in the United States? Contained within an expansive piece of U.S. federal legislation, the Patient Protection and Affordable Care Act of 2010 is a provision which mandates pharmaceutical manufacturers to report marketing payments made to physicians, hospitals, and other relevant healthcare providers. By connecting marketing payments to mortality data at several geospatial levels, the study finds that there is a plausible relationship between the direct-to-physician pharmaceutical marketing and mortality.
-
(2016)The primary purpose of this thesis is to present the perceptions of the Ga women of (Bukom and Chorkor) in Greater Accra, Ghana, on domestic violence. Also, the incidences of domestic violence among these women are explored. The data was gathered through in-depth interviews with 20 participants, and the study is solely qualitative. The study was guided by sociological theories like feminist perspectives, the impact of culture and social status on domestic violence, patriarchy and many more. These theories are used to help understand domestic violence categorizing them by the respective perception of participants and the circumstance under which these incidences occur. What this thesis aims to achieve will not be possible if references are not made to specific sociological theories. Majority of the participants had been victims of domestic violence, and their perception towards it varied from individual to individual. The main conclusion summed up to the notion that the women of Bukom and Chorkor continue to fall victims to domestic violence in their communities. The reasons the women fail to report incidences of abuse are because they were scared it will ruin their relationship with their partners. Though a law has been passed to stop domestic violence and a unit (DOVVSU) has been set up by the government of Ghana to handle domestic violence issues, there is still more to be done in that area. This thesis demonstrates that setting up a temporary refuge home for domestic violence victims in all regions in Ghana would go a long way to help victims of domestic violence recover quickly and to use their time spent in the refuge homes to think of how to move on in life.
-
(2020)Otoksen edustavuus on yksi keskeisimpiä asioita kyselytutkimusten hyvyyttä tarkasteltaessa. Edustavuutta voi mitata usealla eri tavalla. Perinteisin mittari on vastausaste. Korkea vastausaste ei kuitenkaan ole yksinään mikään tae otoksen edustavuudesta. Toimivia edustavuusmittareita on pitkään pyritty kehittämään. Yksi näistä on $R$-indikaattori, jota tässä tutkielmassa tarkastellaan. Tilastokeskuksen perinteisen Kuluttajabarometrin sisältöä muutettiin toukokuussa 2019. Keskeisimmät muutokset olivat: 1) siirtyminen yhdistelmätiedonkeruuseen, 2) ikäjakauman kaventaminen 3) osan haastattelukysymyksistä vaihtuminen. Samassa yhteydessä tutkimuksen nimeksi vaihdettiin Kuluttajien luottamus. Tämän tutkielman kannalta keskeisin mainituista muutoksista oli siirtyminen puhelinhaastatteluista yhdistelmätiedonkeruuseen. Tutkielman tarkoituksena on selvittää haastattelutavan muutoksen vaikutusta otoksen edustavuuteen. Edustavuusmittariksi valittiin $R$-indikaattori. Tutkimusaineistona oli kuluttajabarometridata vuoden 2012 tammikuusta vuoden 2019 toukokuuhun. Kuluttajabarometridatan lisäksi käytössä oli Kuluttajien luottamus -tutkimuksen data neljältä ensimmäiseltä kuukaudelta toukokuusta elokuuhun 2019. Tutkimuksen tuloksena oli, että siirtyminen yhdistelmätiedonkeruuseen ei heikentänyt otoksen edustavuutta. Toisaalta kävi kuitenkin ilmi, että $R$-indikaattorin saamat arvot eivät koko tutkimusperiodilla olleet valittujen hyvyysrajojen mukaan riittävän korkealla tasolla. Toinen tarkastelluista muutoksista oli ikäjakauman kaventaminen molemmista päistä. Yläpäästä jätettiin kokonainen ikäluokka pois (75-84 v.). Alapäästä jätettiin pois osa nuorimmasta ikäluokasta (15-17 v.). Vanhin ikäluokka oli aktiivisin vastaajaryhmä ja vastaavasti nuorin ikäluokka oli passiivisin vastaamaan. Ikäjakauman kaventaminen ei kuitenkaan heikentänyt otoksen edustavuutta. Edustavuuden kehityksen lisäksi tarkasteltiin vaihtoehtoisia edustavuusindikaattoreita ja $R$-indikaattorin erilaisia versioita. Suurin osa vaihtoehtoisista indikaattoreista antoi hyvin samankaltaisia tuloksia, kuin $R$-indikaattori. Mikään testatuista vaihtoehtoisista indikaattoreista ei osoittautunut merkittävästi helpommin tulkittavaksi kuin $R$-indikaattori.
-
(2020)Vuonna 2015 Suomeen saapui aikaisempaan verrattuna moninkertainen määrä turvapaikanhakijoita. Hakijoiden joukossa oli paljon alaikäisiä ja nuoria, yksin maahan tulleita turvapaikanhakijoita. Turvapaikanhakijoiden suuren määrän vuoksi Maahanmuuttovirasto ja muu vastaanottojärjestelmä oli suuren haasteen edessä. Hakemusten käsittelyajat kasvoivat, ja turvapaikanhakijoihin liittyviä lakeja ja säädöksiä muutettiin nopealla aikataululla. Turvapaikkaa hakevat, yksin jopa vuosia matkaa tehneet lapset ja nuoret ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ikänsä ja turvattomuutensa vuoksi. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota siihen, millä tavalla lapsuuteen ja nuoruuteen liittyviä erityisyyksiä on turvapaikkapäätöksissä käsitelty tai huomioitu. Turvapaikanhakijoihin liittyvää julkista keskustelua on leimannut uhan ja resurssien niukkuuden näkökulma, jossa myös lapset ja nuoret turvapaikanhakijat nähdään ennemmin näiden näkökulmien kautta, kuin kehitysvaiheensa kautta yksilöinä. Turvapaikkapäätös on yksittäisenä dokumenttina hyvin merkittävä: sen vaikutus ihmisen elämään on kauaskantoinen ja mullistava. Turvapaikkapäätösten kriittinen tarkastelu on tärkeää turvapaikanhakijoiden oikeuksien ja eettisen kohtelun kannalta. Etiikka onkin tutkielman kannalta keskeinen teema. Aineistosta pyrittiin paikantamaan alaikäisiin ja nuoriin kohdistuvat eettisesti ongelmalliset teemat heidän turvapaikkapäätöksiään analysoimalla tutkimuskirjallisuuden kanssa vuoropuhelussa. Tutkimuskysymys on: Millaisia eettisesti ongelmallisia ilmiöitä on havaittavissa yksin maahan tulleiden lasten ja nuorten turvapaikkapäätöksissä? Tutkielman aineistona on yksin maahan tulleiden alaikäisten ja nuorten turvapaikkapäätöksiä vuodelta 2017. Aineistona on 13 Maahanmuuttoviraston tekemää turvapaikkapäätöstä. Aineistossa on alaikäisiä hakijoita, sekä prosessin aikana täysi-ikäistyneitä tai katsottu iänselvityksen perusteella täysi-ikäisiksi, jolloin tutkielma laajeni käsittelemään alaikäisten lisäksi juuri täysi-ikäistyneitä ja nuoria turvapaikanhakijoita. Tutkielmassa aineisto koostuu turvapaikkapäätöksistä ja niitä varten laadituista lausunnoista lapsen edusta, eli kyseessä on laadullinen asiakirja- tai dokumenttianalyysi. Analyysimenetelmässä on piirteitä myös retorisesta analyysistä. Turvapaikkapäätöksiä tutkittiin siitä näkökulmasta, millaisia eettisesti ongelmallisia ilmiöitä niistä on löydettävissä. Analyysimenetelmä ei ole selkeästi minkään yksittäisen menetelmän edustaja, vaan se muotoutui tutkimuskirjallisuuden ja aineiston vuoropuhelusta. Aineistoon liittyvää kirjallisuutta ja aineistoa lukemalla rinnakkain nousi päätösteksteistä esiin samoja ilmiöitä, kuin kriittisissä maahanmuuttopolitiikkaa ja turvapaikanhakijoihin liittyviä teemoja käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa. Lisäksi aineistosta nousi toistuvia ilmaisuja, joiden tarkoitusta ja merkitystä tarkasteltiin eettisen päätöksenteon näkökulmasta. Tutkielman johtopäätöksenä aineistosta löytyi vuoropuhelussa kirjallisuuden kanssa monia eettisesti kyseenalaisia kohtia liittyen alaikäisten ja nuorten turvapaikkapäätöksiin. Turvapaikkapäätöksissä oli puutteita niin lapsen edun kuin nuoruusiän huomioimisessa. Samoin aineiston perusteella päätösten tekijöiltä puuttuu ymmärrystä siitä, miten traumamenneisyys vaikuttaa muistiin ja sitä kautta tapahtumista kertomiseen turvapaikkapuhuttelussa. Pitkät prosessit vaikuttavat heikentävästi turvapaikanhakijoiden asemaan: he ehtivät täysi-ikäistyä prosessin aikana, mikä taas heikentää heidän asemaansa monin eri tavoin. Iänselvitykseen liittyy epäluotettavuutta ja kyseenalaisuuksia niin selvitykseen ohjaamisessa kuin tuloksissa. Lisäksi turvapaikanhakijan sukupuoleen liittyy vahingollisia oletuksia. Asiantuntijoiden käyttö on vaihtelevaa ja heidän panoksensa huomioiminen riippuu turvapaikkapäätöksen lopputuloksesta. Ylipäätään vaikuttaa siltä, että alaikäisyyttä ja nuoruutta ei huomioida turvapaikkapäätöksissä, ja päätösten perusteluita on vaikea löytää. Tutkielman perusteella turvapaikanhakijoiden oikeuksien toteutumisessa ja päätösten eettisyydessä on puutteita. Turvapaikanhakijoihin liittyvä tutkimus on ajankohtaista, ja haavoittuvassa asemassa olevien nuorten ja alaikäisten osalta prosesseja on syytä tutkia kriittisesti ja pyrkiä muuttamaan epäeettisiä käytäntöjä jatkossa.
-
(2019)Tutkimuksessa tarkastellaan narratiivista journalismia osana toimittajaprofessiota Suomessa. Narratiivinen journalismi on journalismin laji, jossa tyypillisesti painottuvat pidempi muoto, melko pitkäkestoiset juttuprosessit sekä perinteisestä uutiskonventiosta poikkeava kieli. Suomessa narratiivista journalismia julkaisevat muun muassa Helsingin Sanomien Kuukausiliite, Image, Suomen Kuvalehti ja Long Play. Tutkimuksen tavoitteena on paikantaa, miten 1800-luvun lopulla syntynyt narratiivinen journalismi heijastaa niitä muutoksia, joita toimittajaprofessiossa on tapahtunut viime vuosikymmeninä. Tällaisia ovat muun muassa objektiivisuusihanteen kritiikki, globalisaation tuoma haaste journalismin ydinoikeutukselle neljäntenä valtiomahtina sekä digitalisaation tuomat haasteet niin rahoitusmallissa kuin lukijasuhteessa. Muutoksia tarkastellaan postmodernin teorioiden kautta. Oleellisiksi lähtökohdiksi muodostuvat mm. Lyotardin näkökulma suuren kertomuksen katoamisesta sekä positivistiseen maailmankuvaan kohdistettu kritiikki. Tutkimuksessa myös selvitetään, onko narratiivinen journalismi journalismiprofession alalaji ja miten professioon oleellisesti kuuluva eettinen sääntely vastaa narratiivisen journalismin uutiskonventiosta poikkeavaan luonteeseen. Tutkimuksen empiirinen osuus koostuu kuuden suomalaisen narratiivista journalismia tekevän toimittajan haastatteluista. Haastatteluaineiston perusteella on selvää, että narratiivista journalismia tekevät toimittajat ovat sisäistäneet journalismin ydinihanteet, yhteiskunnallisesti merkittävät juttuaiheet ja totuudellisuuden, mutta ne käsitetään toisin päin kuin uutisjournalismissa on totuttu. Siinä missä uutistyötä ovat perinteisesti ohjanneet uutiskriteerit, jotka ovat taanneet, että uutisointi on merkittävää ja relevanttia, ajattelee narratiivista journalismia tekevä toimittaja aiheen oman kiinnostuksensa kautta: jos minua kiinnostaa, jotain toistakin täytyy kiinnostaa. Journalismiin kuuluva totuusvaatimus puolestaan käsitetään objektiivisuusihanteen sijaan subjektiivisena velvoitteena olla rehellinen lukijaa kohtaan. Tutkimuksessa osoitetaan, että vaikka niin kutsuttujen tarinallisten keinojen käyttö on kaikessa journalismissa viime vuosina lisääntynyt, narratiivisessa journalismissa peruste käyttää niitä on erilainen kuin uutisjournalismissa. Narratiivisessa journalismissa kirjoittamisen tekniikat ovat aina olleet osa tekemisen lähtökohtaa, pyrkimystä tuoda lukija lähemmäs. Siksi niihin liittyviä eettisiä kysymyksiä on pohdittu syvällisesti. Genrerajat ylittävää keskustelua ei toistaiseksi juuri ole: tekijöiden itseymmärryksen tasolla narratiivisen journalismin genre on Suomessa olemassa mutta toimituksellisissa hierarkioissa ei. Tutkimuksessa todetaan, että narratiivisen journalismin uutisjournalismista poikkeavia tekemisen tapoja ei toimituksissa ymmärretä eikä narratiivisen journalismin tekniikoita osata muussa journalismissa välttämättä käyttää oikein ja eettisesti. Tutkimuksen perusteella on selvää, että narratiivinen journalismi on hyvä kuvastin moniin muutoksiin, joita toimittajaprofessiossa on tapahtunut myöhäismodernilla ajalla. Se tunnustaa subjektiivisuuden, myöntää kiinnostavuuden merkityksen ja sen oikeutuksen ytimessä on vallan vahtimisen sijaan empatian ja ymmärryksen lisääminen. Tutkimuksessa esitetään, että narratiivista journalismia tekevillä toimittajilla on asiantuntemusta monista kysymyksistä, joiden kanssa toimituksissa tällä hetkellä kamppaillaan, ja genren parempi ymmärrys hyödyttäisi kaikkia.
-
(2020)Text mining methods provide a solution to the task of extracting relevant information from large text datasets. These methods can be applied to extract the relevant parts of Suomi24 internet health discussion to analyze how people discuss and negotiate their health through words, which represents medication or symptoms. Semantic similarities between these two concepts can be examined by learning the word vector representations from data and exploring the vector space using Word2Vec, a popular word embedding method. This thesis reviews how the training of word similarity models is affected by increasing corpus size using text retrieval methods.The effects of corpus size are examined by comparing the measured cosine similarity distances between word vectors representations in two different vector spaces. Word vector representations are learned using two different sized corpora. The first corpus includes only messages from the health discussion area of Suomi24. The second corpus includes the same messages as the first corpus, but also messages from other discussion areas, which include health related words. Cosine similarities are evaluated on using concept vocabularies including relevant health related words. Increasing the number of training examples by almost 30% did not have a drastic effect on the qualities of the training data. The results did not indicate a distinct connection between corpus size and the measured cosine similarity distances between word vector representations of health related words.
-
(2020)Tutkielmassa tarkastellaan sosiaalityön koulutuksen ja ympäristöasioiden suhdetta. Lisääntyneiden globaalien ympäristöongelmien takia myös sosiaalityölle on tullut painetta huomioida ympäristökysymykset alalla. Sosiaalityön koulutuksessa asiaan ei ole juurikaan kiinnitetty tähän mennessä huomiota, vaikka koulutus on selkeä paikka vaikuttaa tulevien ammattilaisten asenne- ja arvomaailmaan esimerkiksi kestävän kehityksen edistämiseksi. Ilman koulutuksen muuttamista arvojen muuttaminen käytännön työssä on vaikeaa. Asiaa on käsitelty teoreettisesti ekososiaalisen transformaation käsitteen alla. Käsitteellä viitataan siihen, että pelkkä ympäristökysymysten lisääminen kursseille tai opetussuunnitelmaan ei riitä muuttamaan vallitsevia käytäntöjä riittävästi, vaan asenteiden ja arvojen muuttaminen vaatii syvemmälle menevää transformatiivista oppimista. Ekososiaalisuus viittaa paradigman muutokseen sen osalta, että ihminen aletaan nähdä osana luontoa ja maapallo holistisena kokonaisuutena. Tutkielma nivoutuu osaksi rakenteellisen sosiaalityön teoriaperinnettä, liittyen etenkin kriittiseen teoriaperinteeseen dekolonisaation ja paikallislähtöisen tiedon teorioiden kautta. Tutkielmassa tutkitaan ekososiaalisen sosiaalityön ja sivistyksen viitekehysten kautta, miten ympäristönäkökulmaa on käsitelty aiemmassa sosiaalityön koulutukseen liittyvässä tutkimuksessa ja miten aineistossa on käsitelty ympäristöaiheiden lisäämistä tai ekososiaalista transformaatiota sosiaalityön koulutuksessa. Tutkimuksen menetelmänä on käytetty scoping-katsausta, jonka avulla on voitu arvioida ajankohtaisesta aiheesta tehdyn tutkimuksen laajuutta, sisältöä ja mahdollisia tutkimuksellisia aukkoja. Tutkimusaineisto on haettu vuodesta 2010 eteenpäin julkaistuista tieteellisistä artikkeleista, aineistoon valikoitui lopulta 18 artikkelia. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen temaattisen analyysin avulla. Sosiaalityön ja ympäristöasioiden välisestä aineiston analyysista nousi kolme teemaa: eri näkökulmat ympäristöön sosiaalityössä, ympäristöoikeudenmukaisuus sekä sosiaalityön modernistinen perusta ja holismi. Sosiaalityön ja koulutuksen osalta aineistosta erottuivat institutionaaliset muutokset yliopistojen toimintaan ja pedagogiset sisällöt. Pedagogisten sisältöjen osalta puolestaan nousi esille jako integratiivisiin menetelmiin (sisällön lisääminen jo olemassa oleviin kursseihin) ja transformatiivisiin menetelmiin (koko opetussuunnitelman muuttaminen ekososiaalisen näkökulman mukaisesti). Lisäksi aineistosta kerättiin käytännön esimerkkejä eri menetelmistä opettaa ympäristönäkökulmaa sosiaalityössä. Aineiston perusteella sosiaalityön haaste ympäristöasioiden huomioimiseksi alan koulutuksessa on sosiaalityön vahva modernistinen arvopohja (esim. luonnon ja ihmisen erottaminen toisistaan, individualismi, kapitalismi, usko jatkuvan kasvun talousmalliin ja teknologisiin ratkaisuihin). Aineiston perusteella modernismia paremmin ekososiaalisen transformaation mukaiseksi arvopohjaksi sopisi paikallislähtöisen tiedon kanssa yhteneväinen holistinen näkökulma, jossa painotetaan esimerkiksi ihmisen olevan osa luontoa, yhteisöllisyyttä, merkityksellisyyttä ja vaihtoehtoisia talousmalleja. Sosiaalityön koulutuksen osalta monissa aineiston artikkeleissa korostettiin sitä, että pelkkä ympäristöasioiden lisääminen kursseille tai opetussuunnitelmiin ei tule tuottamaan tarpeeksi syvää muutosta tulevien sosiaalityöntekijöiden asenteissa ja arvoissa ympäristönäkökulmien osalta, minkä takia koulutus vaatisi ekososiaalista transformaatiota. Tällöin koko opetussuunnitelmaa tulisi uudistaa niin, että ekososiaalisen transformaation mukaiset arvot heijastuisivat koulutuksen sisällössä, mutta aineiston perusteella transformatiivisen muutoksen toteuttaminen on vaikeaa ilman ylemmän tason poliittista ja taloudellista myötävaikuttamista.
-
(2020)En ständigt aktuell politisk fråga är hur vi ska öka sysselsättningsgraden i vårt samhälle och ungdomsspecifika frågor inom det här temat lyfts upp som viktiga av regeringen. Ungdomsverkstäder är en verksamhet som uppkommit för att säkra ungdomars välmående och syftet är att arbetslöshet och sysslolöshet bland unga ska minimeras. Ungdomsverkstäder är en del av ungdomsgarantin som säkrar ungas välmående i Finland. Unga kvinnor som är sysslolösa befinner sig i en riskzon för att bli utanför samhället. Det finländska samhället upplevs inte som jämställt av Finlands invånare, vilket gör att unga kvinnor är i en ännu svårare situation är vad män är om de är sysslolösa. Syftet med avhandlingen är att undersöka hur unga kvinnor som deltagit i verkstadsverksamhet resonerar kring sin tid på verkstaden dittills och vad som är specifikt för just dessa kvinnor. Forskningsfrågorna är följande: 1. ”Vad har verkstadstiden gett kvinnorna?”, 2. ”Hur har tiden på verkstaden påverkat de unga kvinnornas liv?” och 3. ”Hur ser de unga kvinnorna på framtiden?”. Att studera de här unga kvinnornas upplevelser av sin tid på ungdomsverkstaden ökar förståelsen för vad unga kvinnor upplever att verkstadsverksamheten ger dem och det här leder i sin tur till att ungdomsverkstäder kan utveckla sin verksamhet då man får kunskap om vad deltagarna behöver och önskar sig av verksamheten. Forskningsmaterialet består av tio stycken intervjuer med unga kvinnor som har deltagit i någon svensk- eller tvåspråkig ungdomsverkstad i Svenskfinland. Materialet är insamlat i samband med det kvalitativa och longitudinella projektet ”Uppföljning ung” som följde med ungdomar som deltagit i ungdomsverkstäder mellan åren 2014 och 2017. Projektet finansierades av Svenska kulturfonden och undervisnings- och kulturministeriet. Som teoretiska referensramar används i avhandlingen socialkonstruktionismen samt teorier om roller och identitetsskapande. Analysmetoden som använts är kvalitativ innehållsanalys. Analysen resulterade i svar på de tre forskningsfrågorna. Genom att delta i verkstäderna har kvinnorna fått en fungerande vardag, till exempel genom en normaliserad dygnsrytm och en rutin i vardagen. Kvinnornas liv har påverkats av att de deltagit i verkstadsverksamheten så till vida att de har fått tid att lära känna sig själv och lyssna på vad det är de egentligen vill göra. Innan verkstadstiden har kvinnorna fått utså många förväntningar från samhället om vad man som ung kvinna borde vara. Det visade sig att kvinnorna har börjat må bättre efter att de började medverka i verkstadsverksamheten, detta tack vare bl.a. rutiner och den stödande atmosfären på verkstaden. Resultatet visar också att kvinnorna har framtidsplaner och drömmar om hur deras framtid ska bli och vad de vill studera, alternativt arbeta med i framtiden. Verkstäderna har möjliggjort att kvinnorna fått tid på sig att reflektera kring sin egen identitet och sina egna behov. Alla dessa faktorer har bidragit till att alla informanter har upplevt eller upplever verkstadstiden som en positiv tid i livet. Sammanfattningsvis kan sägas att avhandlingens slutsats är att de unga kvinnor vars intervjuer har analyserats i denna avhandling och som deltagit i verkstäder ser positivt på verksamheten och att de upplever att verkstaden har gett dem mycket. Verkstäderna har varit en viktig aktör för att kvinnorna ska få en paus i sitt liv och det som känns tungt i livet och få möjlighet att reflektera över vad de önskar av framtiden. Vidare upplevs verkstaden av de unga kvinnorna som ett ställe där det finns tid att lära känna sig själv. Detta är en viktig del av det identitetsskapande som varje ung person går igenom. Verkstäderna har alltså en viktig roll i de unga kvinnornas själsliga liv, inte endast i de praktiska arrangemangen som långt handlar om att kvinnorna skapar sig en normal dygnsrytm och en fungerande vardag.
-
(2020)Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Suomessa tapahtuvaa turvapaikanhakijuutta rajalla ja rajoilla elämisen tilana. Sen lähtökohtana on ajatus turvapaikkaprosessista rajana, joka on tuotettu poliittisesti, ja joka muodostaa eräänlaisen olosuhteiden kirjon. Tutkielma kysyy, miten raja vaikuttaa turvapaikanhakijoiden ja heidän ympärillään olevien ihmisten elämissä, miten rajan merkitys muuttuu ihmisestä ja hetkestä toiseen, ja mitä uusia ilmiöitä se tuottaa. Tutkielman näkökulma kumpuaa siirtolaistutkimuksen tutkimusperinteestä ja sen keskeinen käsite on raja. Työn lähtökohta on nähdä siirtolaisuus toisaalta ihmisten liikkumisen historian jatkumona, ja toisaalta poliittisesti hallinnoituna ilmiönä. Omalta osaltaan tutkielma pyrkii jatkamaan keskusteluja siitä, mitä kaikkea raja voi olla tai tarkoittaa. Sen tarkoitus on tuottaa tietoa siirtolaisten ja heidän lähipiirinsä, ei rajan hallinnan näkökulmasta. Tutkielman analyysi perustuu haastatteluaineistoon, jota varten on haastateltu viittä turvapaikanhakijaa, kahta kotimajoittajaa ja yhtä kotimajoitukseen liittyvässä järjestössä työskentelevää henkilöä. Haastattelut on tehty teemahaastatteluina suomeksi, englanniksi ja tulkin avulla farsiksi ja englanniksi. Aiheen herkkäluontoisuuden vuoksi haastattelut on tehty hyvää tutkimusetiikkaa noudattaen muun muassa niin, että ketään ei ole painostettu puhumaan mistään tietystä aiheesta. Analyysi käsittelee aineistossa kumuloituneesti esiin nousseita aiheita ja aihekokonaisuuksia. Työ esittää, että Suomessa tapahtuvasta turvapaikanhakijuudesta puhuttaessa ei tulisi puhua vain rajasta, vaan ennemminkin rajoista monikossa. Vaikka hallinnollisen rajan tuottamiin olosuhteisiin liittyy monen jakamana kokemuksena esimerkiksi epävarmuutta, ovat rajan vaikutukset myös erilaisia eri ihmisille. Lisäksi rajat eivät ole staattisia, vaan liikkeessä, ja ne myös tuottavat uusia rajoja. Tämä tarkoittaa muun muassa niitä tapoja, joilla turvapaikanhakijuus rajalla olemisen tilana tuottaa erilaisia sosiaalisia suhteita, ”meidän” ja ”muiden” välisen rajan liikkumista sekä uusia rajoja myös ”meidän” sisäpiiriin. Lisäksi rajat kohtaavat myös aktiivista vastarintaa, joka pyrkii muuttamaan niiden vaikutusta, ja lisäämään toiminnanmahdollisuuksia niiden piirissä. Eri rajat tulevat eri tavoin näkyviin esimerkiksi ihmisestä, tilanteesta tai ajasta riippuen.
-
(2019)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan eron jälkeistä vainoa uhrin kohtaamisen näkökulmasta. Tutkielmassa eron jälkeistä vainoa lähestytään erityisesti naisiin kohdistuvan lähisuhdeväkivallan muotona ja puuttumista vaativana sosiaalisena ongelmana. Tutkielman menetelmänä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tarkoituksena on selvittää millaisena ilmiönä eron jälkeinen vaino näyttäytyy aikaisemmassa tutkimuskirjallisuudessa ja millaisia edellytyksiä se aiheuttaa uhrin kohtaamiselle. Kohtaaminen ymmärretään tässä tutkielmassa yksittäisen uhrin ja ammattilaisen välisinä vuorovaikutustilanteina ja työskentelynä, mutta myös laajemmin yhteiskunnan ja palvelujärjestelmän kompetenssina vastata vainoon ja sen uhreiksi joutuvien tarpeisiin. Katsauksen aineiston muodostavat 25 vainoa ja eron jälkeistä vainoa käsittelevää tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu tieteellisissä aikakauslehdissä aikavälillä 2000–2019. Aineistonhaku suoritettiin elektronisista tietokannoista ja osittain manuaalisesti. Aineiston analyysin perusteella muodostettiin neljä pääteemaa. Teemat ovat vainon ominaispiirteet, vainon tunnistaminen, vainoarjen seuraukset ja monialainen interventio. Valitussa tutkimuskirjallisuudessa eron jälkeinen vaino näyttäytyi haasteellisena ja kompleksisena ilmiönä. Vainoa edelsi tyypillisesti parisuhteen aikana alkanut väkivalta, mikä yhtäältä hankaloitti suhteesta irtautumista ja toisaalta muodosti eroamisesta merkittävän riskitekijän väkivallan jatkumiselle. Vainon luonteelle oli tyypillistä dynaamisuus ja asteittainen vakavoituminen äärimmillään jopa kuolemaan johtavaksi väkivallaksi. Vainon tunnistaminen näyttäytyi haastavana tehtävänä asettaen odotuksia niin uhrille itselle kuin laajemmin yhteiskunnalle ja siihen sisältyvälle palvelu- ja viranomaisjärjestelmälle. Odotukset liittyivät kiinteästi yhteiskunnalliseen asenneilmapiiriin, kulttuurisiin uskomuksiin ja stereotypioihin sekä vallitsevaan ymmärrykseen naisiin kohdistuvasta väkivallasta, lähisuhteissa tapahtuvasta väkivallasta ja ”oikeanlaisesta” uhriudesta. Vainon uhrin tunnistetuksi ja kohdatuksi tuleminen edellytti ajattelun taustalla vaikuttavien myyttien purkamista, ammattilaisten tietämystä vainon luonteesta sekä väkivaltaa ja sukupuolia koskevien asenteiden tarkastelua. Aineistossa eron jälkeisen vainon seuraukset uhrille näyttäytyivät traumaattisina ja vakavina. Vaino vaikutti uhrin fyysiseen, psyykkiseen, emotionaaliseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen hyvinvointiin. Selviytymisstrategiat, joihin uhri joutui turvautumaan, eristivät häntä, siirsivät hänelle vastuun vainoamisesta ja loukkasivat hänen perusoikeuksiaan ja vapauksiaan. Uhrien kuvaamista tarpeista keskeisimpinä näyttäytyivät tarpeet tulla vakavasti otetuksi, uskotuksi ja suojelluksi. Kohtaamisia ja tarpeisiin vastaamista leimasivat usein ammattilaisten tiedon ja sensitiivisyyden puute, riittämättömät palvelut sekä vainoon puuttumisen haasteet oikeudellisesta näkökulmasta. Aineiston perusteella eron jälkeinen vaino ilmiönä ja sen uhreiksi joutuvien kohtaaminen vaatii moniammatillista ja toimialojen rajat ylittävää yhteistyötä. Riskinarvioinnin, interventioiden ja uhrien suojaamisen tulee perustua huolelliseen tilanteen kartoittamiseen, jossa huomioidaan ilmiön monet ulottuvuudet. Aineistossa osoitettiin uhrien tarvitsevan monimuotoista, erilaisiin ja erityisiin tarpeisiin keskittyvää, kokonaisvaltaista tukea vainosta selviytymisessä.
-
(2020)Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on etäperheiden vanhempien kokemukset sosiaalipalveluista. Etäperhe on määritelty perheeksi, jonka luona eronneen vanhemman lapset eivät virallisesti asu, mutta jossa lapset vierailevat säännöllisesti tai satunnaisesti, tai asuvat erilaisin vuorojärjestelyin. Etäperheen muodostavat tässä tutkimuksessa etävanhempi ja hänen muualla asuvat lapsensa, etävanhempi puolisoineen tai etävanhempi, puoliso ja heidän taloudessaan asuvat lapset. Etäperhettä ei nykyisen lainsäädännön perusteella luokitella uusperheeksi, jollei siinä asu etävanhemman puolison lapsia. Monet yhteiskunnan etuudet määräytyvät vakituisen osoitteen perusteella, ja eronneiden vanhempien lapset määritellään lähivanhemman ruokakuntaan kuuluviksi. Tutkimuskysymykset ovat: Minkälaisia käsityksiä etäperheiden vanhemmilla on sosiaalipalveluista ja niiden toimivuudesta rakenteellisella tasolla? Millaisia ongelmakohtia ja onnistumisia etävanhempi ja hänen puolisonsa ovat kokeneet sosiaalipalveluiden kohtaamisissa? Minkälaisia rooleja ja merkityksiä etävanhempi ja hänen puolisonsa antavat itselleen sosiaalipalveluiden piirissä? Aihe liittyy tutkimukseen etävanhemmuudesta, isyys- ja uusperhetutkimukseen sekä bonusvanhemmuutta käsittelevään tutkimukseen. Tutkimus on kvalitatiivinen ja se sijoittuu fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen. Aineistona on käytetty 2017–2018 kirjoituspyynnöllä kerättyä tekstiaineistoa. Aineiston pituus on yhteensä 60,5 sivua ja se koostuu 13 eri kirjoittajan kertomuksista. Aineisto on analysoitu käyttäen tulkitsevan fenomenologisen analyysin menetelmää (interpretative phenomenological analysis, IPA). Palvelujärjestelmä nähtiin sekavana, hitaana ja äitejä (lähivanhempia) suosivana, eripuraa aiheuttavana ja riitoja ratkaisemaan kykenemättömänä. Kohtaamisten osalta etäperheiden vanhemmat kertoivat arvostavansa työntekijöiden asiallisuutta, mutta kokivat olevansa altavastaajia suhteessa lähivanhempaan (yleensä äitiin) sekä kasvokkaisessa työskentelyssä että dokumentaatiossa. Työntekijöiden ei koettu näkevän perheiden monimuotoisia tilanteita. Kokemukset merkityksellistyivät vanhemmille käsityksenä roolistaan kykenevänä, mutta lannistettuna taistelijana. Tulokset ovat osittain yhteneviä erityisesti sosiaalityön ja palvelujärjestelmän rakenteellista sukupuolittuneisuutta ja huoltoriitoja käsittelevän tutkimuksen kanssa. Tulokset eivät ole yleistettävissä koskemaan kaikkia etäperheitä.
-
(2020)Syftet för avhandlingen är att öka kunskap och förståelse för hur bakgrund och kulturarv kan inverka på variationer i individens personliga erfarenhetsvärld som invandrare i ett nytt land. Ökning av förståelse om världsbilden hos personer med bakgrund i kollektiva samhällen kan bidra till att främja inkluderingsmöjligheter och integration av kvotflyktingar som flyttar till Finland. Avhandlingen fokuserar på teorier som tar fasta på de sociala sammanhangens betydelser för variationer i individers sätt att tänka, känna eller handla. Metoden består av 6 stycken personliga intervjuer. Informanterna är kvotflyktingar som flytt till Finland från så kallade traditionella och kollektiva samhällen. Analysen av materialet är tematisk innehållsanalys. Resultaten för avhandlingen pekar på att förståelse för kulturella dimensioner som kan inverka på individens erfarenhetsvärld kan vara till nytta för att förklara olika utmaningar som kvotflyktingar möter vid flytt från familjecentrerade samhällen till mer individualistiska sammanhang. De individuella variationerna kunde däremot fördjupas om man vidare fokuserar på flyktingarnas egna upplevelser eller syn på majoritetsbefolkningen. Utmaningar förknippade med integrationen som kvotflyktingar upplevelser handlar i många avseenden om olikheter i världsbild som uppdagades i mötet med majoritetsbefolkningen.
-
(2020)Den här avhandlingen granskar urban omsorg. I avhandlingen analyseras omsorgspraktiker i förhållande till en specifik urban plats; Lappvikens före detta sjukhusområde i Helsingfors. Avhandlingen analyserar den pågående platsaktivismen och lyfter fram de aktiva som urbana vårdare. I avhandlingen analyseras urban omsorg genom begreppet affektiv atmosfär. Med affektiv atmosfär som en teoretisk lins beskriver avhandlingen hur olika omsorgspraktiker uppstår och upprätthålls affektivt och hur den affektiva atmosfären genom sin socio-materialitet formar processer av välmående. Genom att lägga fokus på det vardagliga och småskaliga strävar avhandlingen till att bredda förståelsen för urbana relationer och det vardagliga livet i staden. Samtidigt bidrar avhandlingen också till en diskussion kring statsaktivism och medborgarinitiativ. Genom att visa hur kollektiva affekter skapar gemenskaper och motiverar individer att engagera sig i sin omgivning bidrar avhandlingen med vad som kallas erfarenhetsbaserad kunskap. Avhandlingen tangerar forskningsfält inom sociologi, kulturgeografi och urbana studier. Forskningsmaterialet består av 8 promenadintervjuer med aktiva. De aktiva är individer som är engagerade i Lappvikens platsaktivism. Promenadintervjuerna utfördes i Lappviken i Helsingfors. I analysen görs en kvalitativ teoridriven läsning av forskningsmaterialet, som innefattar både intervjuer och kompletterande fältanteckningar. Den teoretiska referensramen bygger på teorier kring affekt, plats och urban omsorg. Genom att studera atmosfärers komposition och beståndsdelar beaktas tre centrala dimensioner av affekt: dess socio-spatialitet, dess instabilitet och dess sensoriska karaktär. Analysen är uppdelad i två delar. I den första delen granskas Lappvikens materialitet och hur icke-mänskliga materialiteter fungerar som komponenter i den affektiva atmosfären. Här granskas hur atmosfärer regleras genom materiella ingrepp och hur det materiella även i sig självt är dynamiskt. I den andra delen analyseras den affektiva atmosfärens komposition utifrån ett kroppsligt perspektiv. Här granskas samspel mellan affektiva kroppar, dvs. hur kroppen konstrueras och rekonstrueras i relation till andra kroppar i affektiva möten. Analysen lyfter fram välmående som en kollektiv situation snarare än en individuell egenskap. Den centrala slutsatsen som kan dras av analysen är att Lappvikens atmosfär är både medvetet konstruerad samtidigt som den upprätthålls reaktivt, genom affektiva responser och justeringar. Vidare visar analysen hur atmosfärer är sköra och dynamiska och att urban omsorg är pågående och kontinuerligt. Analysen illustrerar hur omsorgspraktiker ofta är småskaliga och rutinmässiga reaktioner och justeringar, men hur omsorg också kan ackumuleras på en plats. Omsorgen i Lappviken är säregen för Lappvikens tids-rumsliga verklighet och omsorgen på Lappviken är kroppslig, relationell och ofta småskalig.
-
(2020)Pro gradu –tutkielma käsittelee ”Eurooppalaiseen vapaaehtoispalvelun” vuosina 2007 – 2013 suorittaneiden nuorten aikuisten kansalaisuuden rakentumisen diskursiivisia prosesseja eurooppalaisessa kansalaisyhteiskunnassa. Tutkielmassa kysytään minkälaisia subjektipositioita ja poliittista toimijuutta vapaaehtoisten puheessa rakentuu, minkälaisia poliittisia identiteettejä subjektipositiot nuorille mahdollistavat, minkälaista minuutta ja moraalisuutta nämä identiteetit ilmentävät, ja miten tämä prosessi kytkeytyy yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tuottamisen ja uusintamisen mekanismeihin. Teoreettismetodologinen lähtökohta tutkielmassa on sosiaalinen konstruktionismi, ja se hyödyntää poststrukturalistisen kulttuurintutkimuksen lähestymistapoja. Tutkielman teoreettinen viitekehys paikantuu jälkimodernin yhteiskunnan kansalaisuutta, yhteiskuntaluokkia sekä demokratian rajoja ja mahdollisuuksia koskevien nykysosiologisten keskustelujen kontekstiin. Keskeisessä asemassa on kansalaisuuden käsite, joka ymmärretään yhteiskunnallisena prosessina, joka tuottaa poliittisia subjekteja, jotka esittävät vaateita oikeuksiin poliittiseen kontekstiinsa sidotussa julkisessa tilassa. Yksilötasolla kansalaisuus tulee näkyväksi performatiivisina poliittisina identiteetteinä, joissa subjektille toistuvien kansalaisuutta koskevien dispositioiden synteesissä muodostuu itseymmärrys, joka määrittää sille mahdollistuvia toimijaulottuvuuksia. Nuorten diskursiivisesti rakentuvaa kansalaisuutta tarkastellaan suhteessa Eurooppalaisessa vapaaehtoispalvelussa artikuloituun ”eurooppalaiseen kansalaisuuden” dispositioon. Aineisto koostuu neljäntoista nuoren aikuisen puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, ja tutkimustulosten analyysissa on käytetty kriittisen diskurssianalyysin ja uuden retoriikan metodologiaa. Metodiset työkalut nuorten kansalaisuutta koskevien diskurssien hahmottamiseen on poliittista toimijuutta määrittävien subjektipositioiden erittely. Subjektipositiot ymmärretään tutkielman kontekstissa sekä toimijuutta jäsentävinä osallistujarooleina että toimijoiden ominaisuuksia koskevina luokituksina. Aineistossa hahmottuu nuorten puheessaan tuottama ”kosmopoliittinen ja individualistinen” kansalaisuusdiskurssi, jota luonnehti vähäinen yhteisöllinen sitoutuminen, halu fyysisen ja kulttuurisen paikallisuuden ylittämiseen sekä yksilökeskeisten kansalaistaitojen korostaminen kollektiivisten oikeuksien edistämisen sijaan. Kuvatunlaisen diskurssin mahdollisti vapaaehtoispalvelun kansalaisyhteiskunnan kontekstiin liitetty kulttuurisesti määräävä ja vaihtoehdoton paikallisuus ja sitoutuneisuus, joka sai merkityksensä toiseuden kautta, ja joka vastakohtaisuudessaan toimi sekä nuorten poliittisen identifikaation rajana että resurssina. Nuorten poliittinen toimijuus vapaaehtoispalvelun aikana näyttäytyi heikkona pääasiallisesti siksi, ettei vapaaehtoispalvelun kansalaisyhteiskunta ollut heidän oikeuksiensa edistämisen tai toteutumisen kannalta olennainen. Nuorten poliittinen identiteetti näyttäytyi heikosta toimijuudesta huolimatta korostuneen moraalisena, koska se uusinsi vapaaehtoispalvelua kontekstualisoivan eurooppalaisen kansalaisuuden kulttuurista ja eettis–poliittista ideaalia. Etäännyttäminen, puhujakategorioilla oikeuttaminen ja yleiseen konsensukseen vetoaminen olivat pääasiallisia argumentaation keinoja, joilla nuoret oikeuttivat poliittisen identiteettinsä moraalisuuden. Nämä keinot olivat yhteenkietoutuneita, mutta niiden ytimessä oli eronteko soveliaan ja epäsoveliaan välillä. Aineistossa eri tavoin rakentuvat poliittiset toimijaulottuvuudet ja identiteetit avaavat näkökulman siihen, millä tavalla nuorten kansalaisuus rakentuu modernin ja jälkimodernin yhteiskunnan murroskohdassa, ja minkälaisia moraalisia jännitteitä tähän prosessiin liittyy. Tutkielman valossa näyttää, että nuorten tuottama ”kosmopoliittinen ja individualistinen” kansalaisuus on osa laajempaa uusliberalistisen poliittisen ideologian lävistämää kansalaisuusdiskurssia, jossa kansalaisuus on muuttunut ehdottomasta oikeudesta etuoikeudeksi, mikä on asettanut poliittiset ja sosiaaliset oikeudet ja ihmisarvon riippuvaisiksi yksilön yhteiskunnallisesta ja sosioekonomisesta asemasta.
-
(2020)Moral panics are instances of public anxiety in response to a problem regarded as threatening the moral standards of society. Extant literature on moral panics has then tended to focus on individual deviants. In contrast, this study focuses on a moral panic where the morally objectionable actor is an entire industry which is portrayed as having intentionally manufactured the societal problem for their own personal gain. Thus, this study investigates how does the media create a moral panic around an industry? The context of this study is social media addiction. In order to answer this research question, a longitudinal, mixed methods media analysis of British newspapers in 2015–2019 is conducted. The constructivist media frame analysis then shows that while previously social media addiction was seen as an individual disorder, media then framed social media addiction as a manufactured epidemic. Thus, the study shows that a moral panic around social media addiction was created and that there were increased calls for regulation of the industry. However, it also that as these calls were seen as being responded to by the government, the moral panic dissipated. In addition, an automated text mining analysis also shows that, contrary to extant literature, the media framing does not rely on increasingly emotional rhetoric. The study then firstly contributes to extant literature on moral panics by showing how an industry, instead of groups of individuals, can become seen as the “folk devil”. This happens through powerful metaphors which are formed around social media companies. This can have considerable implications for the industry as even if this particular moral panic around social media addiction may remain short-lived, it may prove to be only one wave in the so-called spiral of signification, in other words, the increasing anxiety towards the social media industry. Secondly, the study also contributes to the understanding of emotions in a moral panic by showing that moral panics do not necessitate increased emotional rhetoric in the media framing. The study concludes with a discussion of the implications of the recent public policy measures in the UK.
-
(2001)This study examines how same sex attracted persons negotiate their identities within or against heteronormative Christian faith communities. An account is given of the general cultural and religious context that same sex attracted persons in Finland are immersed in. Previous research on the same and similar topics is presented, following themes of wellbeing, stigma, identity conflicts, and ways of coping with, or resolving challenges related to these aforementioned issues. For this study, seven participants were interviewed about their sexual orientation, religious conviction, affiliation with faith communities, as well as norms, ethics, and theology regarding sexuality. To understand aspects of identity, a critical discursive approach is applied to the analysis of the interview material. Interpretative repertoires relevant to the topic are discerned, after which positioning within these repertoires is examined. The aim of this study is to shed more light on the ways in which sexual orientation is preformed and negotiated within a specific cultural and religious context. The participants are found to construct interpretative repertoires specifically regarding homosexuality. These relate to sexual and religious ethics, to various social repercussions, and to the idea of either changing or affirming non-heterosexual orientation. Different positioning occurs within the interpretative repertoires, of which some is problematic. The more problematic positioning and accounts raise concerns from a standpoint of wellbeing and social stigmatization. Hopefully this study can contribute to expanding and furthering the discussion on how persons experiencing same sex attraction could be helped within heteronormative faith communities, without being stigmatized within or outside these communities and without having their wellbeing compromised.
Now showing items 21-40 of 245