Browsing by Subject "maahanmuuttajat"

This thesis explores the link between South-South remittance and development. It attempts to establish improved understanding about the role of immigrants as agents of constituency growth and development. By doing so, it illuminates the dark corners of the policy implications that the unconventional development agency of immigrants might have for countries in the Organization ft Economic Cooperation and Development (OECD). The thesis problematises the existence of state-centric international cooperation as providing the recipe for failed Aid in the face of global poverty menace. In the last half a century, the relative shi of focus to non-state actors brought about the proliferation of NGOs. That, intrun, helped improve international access to crisis situations; however, their long-term remedial impacts on poverty and development have been contested. Major misgivings for non-governmental organizations (NGOs) are, on one hand, low level goal-bound expenditures and lack of independence from influence of the state, on the other. Therefore, the thesis enterprises to empirically verify its fundamental question whether remitting immigrants constitute an alternative development agency to the traditional players: the State and NGOs. Its main arguments are: due to states failures in bringing sustainable development in many countries of the South, the future of poverty reduction and development also rests in immigrants remittances. Nonetheless, in the last decade, remittance security-nexus dominated its discourse. Because of that remittance was viewed as something requiring global regime and restrictions. These temptations to tightly regulate remittance flows carry the danger of overlooking its trans-boundary nature and its strong link with livelihood of the poor. Therefore, to avoid unintended consequences of interventions, there need to be clear policy that bases itself on a discursive knowledge on the issues of North-South and South-South remittances The study involved both literature based and empirical research. It employed Discourse Analysis (C as main method for the former and snow-balling as its approach for the latter. For the first part the thesis constructed three conceptual models, these are: metrological model, police model and ecological model on remittance development-nexus. Through this modeling, the thesis achieved better deconstruction on the concepts remittance, immigrants and development agency. The protagonists of each model, the values and interests they represent, and their main arguments along various lines of dichotomies have been discussed. For instance, the main treats of meteorological model include: it sees remittance as transitional economic variable which require constant speculations and global management; it acts as meteorological station for following up or predicting the level, direction, flow and movement of global remittance. It focuses on official lines and considers the state as legitimate recipient of advic and positive consequence of remittance. On the other hand, police model views remittance as beir at best, development neutral or as an illicit activity requiring global regulations and tight control. Both immigrants and remittance viewed as subversive to establishments. It gives primacy to state stable agent of development and a partner for international cooperation. The anti-thesis to the police model is supplied by ecological model, which this thesis is a part. Ecological model on remittance and immigrants argues that, tight global regulations alone cannot be a panacea for possible abuse of informal remittance system. Ecological model, not only links remittance to poverty reduction, the main trust of development, but also considers the development agency of immigrants as critical factor for 21st century north-south development intervention. It sees immigrants as development conscious and their remittance instrument as most stable flow of finance to the developing countries. Besides, it sees remittance as effective poverty solutions than Foreign Direct Investment and international AID. This thesis focuses on the significance of South-South remittance and investigates the South Africa - Ethiopia remittance corridor, as case study; and empirically verifies the role of Ethiopian (Kembata and Hadiya) immigrants in South Africa as agents of local development back home. The study involved techniques of interview, group discussions, observations and investigative study. It also looked into the determinants of their migration to South Africa, and their remittance to Ethiopia. The theoretical models in the first part of the thesis have been operationalised throughout the empirical part to verify if the Kembata and Hadiya immigrants played the crucial role in their household poverty and local development in comparison with the Ethiopian state and the NGOs involved in the system. As evidenced by the research the thesis has made three distinct contributions to the discourse of remittance development-nexus. Fist, it systematized the debate about linkages between remittance, immigrants, development agency and policy of international cooperation by creating three conceptual models (school of thoughts); second, it singled out remitting immigrants as new agents of development in the South; third, it deconstructed concept of remittance and established South-South remittance as additional sphere of academic investigation. In addition to the above contributions, the thesis finds that Kembata and Hadiya immigrants have engaged in various developmental activities in their locality than usually anticipated. Hence, it concludes that Ethiopian immigrants constitute an alternative development agency to the state and other non-state actors in their country, and the lesson can be applied to poverty reduction strategies in most developing countries.

The Act on Integration was passed in 2010 in order to promote the integration of immigrants and their participation in the society. According to that Act, those who come to Finland are entitled to an integration plan, which they prepare together with a civil servant. This study examines the attitudes that civil servants, working with immigrants, hold towards foreigners, immigration and immigrants. It also considers what importance those civil servants attach to different dimensions of the acculturation process, the two-way change of society, and acquiring employment, societal skills and knowledge, and whether their attitudes mirror Finnish immigration legislation and the social psychological definitions of integration as an acculturation strategy. The study is based on six interviews that were conducted in the Social Centre of Refugees and Returnees in Tampere, in 2012. The method used in the study is the Qualitative Attitude Approach. The results of this study support previous research on the attitudes of social workers towards immigrants, with respect to the polarized nature of their perceptions: on one hand attitudes towards foreigners, immigration and immigrants were favourable, but at the same time, immigrants, especially humanitarian immigrants, were seen to be problematic. The main concerns associated with immigration were insufficient resources for the integration process, the inability to offer employment or other meaningful activity, the consequences of the negative attitudes of the local population, and cultural differences. The importance the officers accorded to the different factors in the acculturation process largely conformed to the legislation and notions of integration as one acculturation orientation. Yet contrary to some social psychological definitions of integration, cultural adoption (excluding those cultural practices which contravened Finnish law) or identification with the host population were not considered significant. Furthermore, and in contrast to Finnish immigration policies, the presence of extended family was considered to be of great importance to integration.

Recent increase in immigration has resulted in new politics and practices, which aim to integrate immigrants and new ethnic minorities into the political decision-making process. One example of these politics is The Advisory Board for Ethnic Relations (ETNO), the object of this study. Since established in 1998 ETNO has brought immigrant and ethnic representatives together with the Finnish authorities to discuss issues related to immigration and integration. The assumption here was that there were many challenges which relate to representation in a consultative body. The focus of this study was to find out what kind of representative claims are made about ETNO’s representation and how they relate to immigrants’ and ethnic diversities’ positioning in the Finnish politics. The empirical data for this study was gathered by interviewing ten members of ETNO, who represented the ethnic communities and immigrant groups. In addition one interview was done with the ETNO secretary in order to receive more information about ETNO’s functions. The interviews were half-structural theme interviews. The results were analysed according to the method of content analysis and organised according to themes. Four different claims were made about claims of ETNO’s representation and different attitudes towards these claims were discussed in the analysis. First claim showed that the representatives give value to ETNO’s aim of including immigrants in to the political process. ETNO’s role as a forum for discussion was perceived more efficient than consultation. The second claim proved that there were many different perceptions of how the composion of ETNO should be arranged: some of the respondents felt that representation was successful when the representative and the constituent resemble each other. Other emphasised the meaning of shared interests in politics. The third claim showed that the respondents had different views on representation of ethnicities and immigrants. Also the views on ETNO’s representation varied. The fourth claim showed that consensus was central aim in ETNO. Some critisised this objection by stating that it does not give space to different opinions. The results of the study confirm that there are many different perceptions about ETNO’s work and representation. ETNO was critisised for focusing on the idea of the diversity at the expence of ethnical diversity.

Pro Gradu tarkastelee somalialaistaustaisista tytöstä muodostuneen draamaryhmän harjoitusprosessia ja esitystä antropologisen teatteri- ja esitystutkimuksen valossa. Tutkimuskohteena on Kassandara ry:n järjestämä monikulttuurinen tyttöjen draamatoiminta helsinkiläisen lähiön asukastilalla. Tutkimuksen aiheena ovat draamaprosessin sosiaaliset merkitykset sekä draaman tarinan merkitys monikulttuurisen lapsuuden näkökulmasta. Aineisto koostuu osallistuvasta havainnoinnista ja teemahaastatteluista. Työ analysoi draamaprosessin sosiaalisia ja yhteisöllisiä merkityksiä. Aineistoa tarkastellaan sukupuolisen segregaation sekä toimijuuden ja sen mahdollistumisen näkökulmista. Toimijuutta lähestytään Victor Turnerin liminaalisuus -käsitteen avulla sekä liminoidisena toimintana, joka mahdollistaa kapmoinnin ja kulttuuristen vaihtoehtojen tutkimisen. Draamakerho määritellään tyttöjen omaksi fyysiseksi ja ajalliseksi tilaksi. Näkökulmaa laajennetaan tytöistä heidän äiteihinsä, joita käsitellään vanhempina ja esityksen katsojina. Lisäksi analyysi kohdentuu teatteriesitykseen liittyviin lisärakenteisiin, kuten haijoitusjaksoon, esitykseen valmistautumiseen ja esityksen jälkeiseen tapahtumaan, josta aineistossa muodostui äitien ja tyttärien yhteinen juhla. Työssä tutkitaan myös draamaryhmän luoman fiktiivisen tarinan merkityksiä monikulttuurisen lapsuuden näkökulmasta. Tutkimus tarkastelee draaman ja sen tekijöiden kokemusmaailman suhdetta. Teatteri käyttää todellista elämää raakamateriaalinaan ja päinvastoin. Tutkimus lähestyy teatteria tilana, jossa todellisuuden ilmiöitä tai ongelmia voidaan tutkia ja tarkastella turvallisesti fiktion suojassa. Richard Schechnerin käsite käyttäytymisen toisinto kuvaa olemassa olevaa käytöstä, joka toimii mallina esitystilanteessa. Turnerin ja Schechner ovat yhdessä hahmotelleet ajatusta sosiaalisen elämän toimintojen käyttämisestä raakamateriaalina esteettisen draaman luomisessa. Tulkintakehyksenä sovelletaan Jean Rouchin antropologisen elokuvan etnofiktio -menetelmän lähestymistapaa. Etnofiktiossa tutkittavat henkilöt improvisoivat kameralle kohtauksia vastaavia ryhmiä edustavien fiktiivisten päähenkilöiden elämistä. Keskusteluun liitetään Johannes Sjöberg ajatuksia etnofiktion-menetelmän mahdollisuuksista tarkastella ongelmia ja niiden ratkaisuhorisontteja. Monikulttuuriset nuoret ovat usein ikä- ja kansalaisuuskategorioiden välimaastossa, jolloin taustatekijöillä sekä kontekstilla on erityinen merkitys toimijuudelle ja sen mahdollistumiselle. Toiminta kiinnittyy ennen kaikkea ihmissuhteiden verkkoon. Teatteri ja sen lisärakenteet vahvistavat tekijöidensä sekä katsojiensa sosiaalisuutta kuin myös yhteisöllisyyttä. Tyttöjen transkulttuurinen lapsuus heijastui tarinaan, johon materiaalia kumpusi kolmesta osittain keskenään sekoittuneesta alueesta: koti, kouluja elokuvallinen haavetodellisuus. Tutkimus vahvisti ajatusta, että draamaa tehdessään ihmiset käyttävät arkielämän kokemusmaailmaansa raakamateriaalinaan Teatteriesityksillä on erityistä merkitystä kulttuurin ilmaisijoina. Teatteri kehystää ja kontrolloi ihmisten vuorovaikutuksen ongelmallisimpia tilanteita. Draaman avulla kerrotaan omien ja muiden kokemuksiin pohjautuvia tarinoita, joiden kautta yritetään ymmärtää ympäröivää maailmaa.

Tutkimus käsittelee venäläistaustaisten terveydenhuollon ammattilaisten näkemyksiä suomalaisesta sosiaali- ja terveydenhuollosta. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen tavat vaihtelevat aikakaudesta ja kulttuurista toiseen. Venäläistaustaiset ovat nykyään Suomen suurin maahanmuuttajaryhmä. Vaikka venäläiset ovat yleensä muuttaneet maahan muista kuin työperäisistä syistä, ovat he näkyvässä asemassa myös suomalaisilla terveydenhuollon työmarkkinoilla. Venäläistaustaiset terveydenhuollon ammattilaiset ovat oman alansa asiantuntijoita, joilla on kokemusta myös toisenlaisesta terveydenhuoltokulttuurista. Venäläistaustaiset ammattilaiset voivat tarkastella suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa kyseenalaistaen totutut itsestäänselvyydet. Tutkimusaineistona käytettiin viittä venäläistaustaisen terveydenhuollon ammattilaisen teemahaastattelua. Haastatelluista kolme oli lääkäreitä ja kaksi edusti terveydenhoitajan ammattiryhmää. Haastattelut tehtiin keväällä 2011. Ne kestivät noin tunnin ja tuottivat yhteensä 73 sivua litteroitua tekstiä. Aineiston analyysimenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jolla aineisto tiivistetään ja ryhmitellään. Tutkimuksen valossa venäläistaustaiset terveydenhuollon ammattilaiset olivat tyytyväisiä suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaan. Haastatellut eivät olleet innokkaita keskustelemaan venäläisestä sosiaali- ja terveydenhuollosta, vaan mieluummin kertoivat ammatillisia näkemyksiään suomalaisesta sosiaali- ja terveydenhuollosta. Sen sijaan sosiaalihuolto näyttäytyi haastatelluille vieraana alueena. Suomalainen terveydenhuolto näyttäytyi selkeänä, mutta siitä puuttuvat sävyt. Tutkimuksessa painottui yhteiskunnan ja terveydenhuollon muutos viime vuosikymmeninä. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon vastuualueiden muutos kuormittaa perusterveydenhuoltoa, etenkin terveyskeskuksia. Terveydenhuollon säästöpaineet puolestaan kuormittavat ammattilaisia. Venäläistaustaiset terveydenhuollon ammattilaiset vaihtoivat tarpeen vaatiessa asemaansa ammattilaisesta palvelun käyttäjäksi, mutta yleensä haastatteluissa ammatillinen asiantuntijuus korostui maahanmuuttajaa määräävämmäksi asemaksi.