Browsing by department "Department of Social Research (2010-2017)"

Oroväckande skolfrånvaro är ett komplext problem som kräver individanpassade och flexibla lösningar. Skolgången har en stor roll för den enskilde individens utveckling och framtid, och en bristande skolgång kan leda till marginalisering. Ett välfungerande mångprofessionellt arbete anses vara en garanti för att hjälpbehövande personer kan få rätt hjälp/vård vid rätt tid. Syftet med min avhandling är att hitta faktorer och insatser som främjar elevers skolnärvaro och även kartlägga faktorer som bidrar till att ett mångprofessionellt samarbete kring en elevs skolfrånvaro kan lyckas. De teoretiska referensramarna för min avhandling är Bronfenbrenners utvecklingsekologiska teori (1971) och Rose samarbetsmodell (2007). Avhandlingen genomfördes via kvalitativa intervjuer och analyserades enligt den teoribaserade innehållsanalysens riktlinjer. Informanterna i min studie är tre skolkuratorer, två speciallärare och en skolpsykolog från huvudstadsregionen. Jag valde att inkludera olika yrkesgrupper i min forskning, då skolfrånvaro kräver ett mångprofessionellt arbete. Syftet med avhandlingen är inte att jämföra olika yrkesgrupper utan snarare att få en helhetsbild av det mångprofessionella arbetet. Genom en helhetsbild kan jag lättare identifiera och kartlägga fungerande faktorer inom ett mångprofessionellt samarbete och fungerande insatser för att främja skolnärvaro. Resultatet visar att det två viktigaste faktorerna för att främja skolnärvaro är en trygg skolmiljö och ett tidigt ingripande. Det är viktigt med kunskap om skolfrånvaro och även kunskap om tillgängliga tjänster som kan stödja elever med skolfrånvaro. I intervjuerna tas det upp att det kan bli problematiskt ifall kunskapen inte är tillgänglig för alla, eller endast riktas mot några personer (t.ex. elevhälsogruppen). En viktig kännedom som skolpersonalen bör ha är kunskapen om hur oro kring en elev (utan samtycke) konsulteras. Slutligen så anser informanterna att kreativitet, aktivitet och flexibilitet är viktiga egenskaper då man arbetar med elever som har oroväckande skolfrånvaro. Informanterna lyfter fram att de viktigaste faktorerna i en mångprofessionell grupp är engagemang, tydlig ansvarsfördelning, flexibilitet och en kontinuerlig kontakt.

China has captured global attention due to its rapid development of Internet infrastructure owing to the introduction of economic reform and marketization over the recent decades. The Internet regulation in China also has its Chinese characteristics. China has long been an authoritarian country whose censorship tradition is deep seated in its historical background and political entity. It has spawned a prosperous Internet culture to ironize the censorship action itself, netizens willingly use “to harmonize” as a synonym of “to censor”. My thesis aims to investigate the complex view of China’s Internet regulation and its Chinese characteristics, and how the censorship is practiced to secure the harmonious socialist society, from both existing research and news media. By investigating existing literature, I unfold the governmental development of the massive cyberspace surveillance and the ways in which the censorship works. On the basis of the theoretical understanding of China’s Internet regulation, my research continues to explore the specific cases of censorship programmes happened in the 2010s represented by news reporting, i.e. anniversaries of the Tiananmen Protest, Occupy the Central, the 50 Cents Army and the banned Internet spoofs, in order to see how China’s Internet censorship was portrayed in the real cases. The research primarily adopts case study and content analysis methodology, carefully identifies novel censorship phenomena appeared during the recent decade to embody the harmonization censorship processes. This paper serves to encapsulate the intricate Chinese Internet regulation system for both Chinese and western scholars, and most significantly, for the young generation of Chinese Internet consumers, to gain an improved understanding of the status quo of China’s cyberspace landscape.

Nuoruus on henkisen ja fyysisen kehityksen kannalta hektistä aikaa. Ulkoiset paineet sekä persoonallisuuden ja ajattelun kehitys yhdessä ruumiillisten muutosten kanssa aiheuttavat hämmennystä ja epätietoisuutta. Siksi turvallinen, sosiaalisen kiinnittymisen mahdollistava kasvuympäristö toimivine vertaissuhteineen on tärkeä selkänoja, josta nuori saa tukea myllerrysten keskellä. Valitettavan monilla kasvuympäristö häiriintyy ja tuen sijaan nuori voi joutua kiusatuksi. Pitkään jatkuva kiusaaminen tukahduttaa sosiaalisen kasvuympäristön positiiviset elementit ja aiheuttaa vakavan kehityksellisen riskin, joka voi jättää jälkensä pitkälle aikuisuuteen. Koulukiusaaminen ei ole vain marginaalinen ilmiö. Vuoden 2019 kouluterveyskyselyn mukaan 5,5 prosenttia peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalaisista kokee joutuvan viikoittaisen kiusaamisen kohteeksi. Vuoden 2018 oppilasmäärien perusteella osuus tarkoittaa lähes 6 600 oppilasta. Tämän tutkielman tavoitteena on tuottaa lisätietoa koulukiusaamisen ja nuorten harrastusten yhteydestä. Tarkemmin tutkielmassa selvitetään kiusaamisen vaikutusta eri harrastusvalintoihin sekä kiusaamista suhteessa muihin harrastamiseen vaikuttavia tekijöihin. Tuloksista toivotaan olevan hyötyä lasten ja nuorten hyvinvointia, terveyttä ja palvelujen saantia kokonaisvaltaisesti edistävissä kehityshankkeissa ja niihin liittyvässä päätöksenteossa. Tämän tutkielman aineistona on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämää vuoden 2017 kouluterveyskyselyn 8. ja 9. luokkien oppilaiden Helsingin otosta (N=5125). Kiusattujen sijoittumista sukupuolittain eri harrastusryhmiin tarkasteltiin ristiintaulukoimalla. Kiusatuksi joutumisen lisäämää riskiä sijoittua eri harrastusryhmiin sekä suhdetta muihin harrastuksiin vaikuttaviin tekijöihin tarkasteltiin binäärisellä logistisella regressioanalyysilla. Tehdyt analyysit osoittivat kiusatuksi tulemisen vaikutusten harrastuksiin olevan sukupuolittuneita. Kiusatuilla pojilla viikoittaisen harrastuksen puuttuminen oli yleisempää kuin muilla pojilla. Kiusatuilla tytöillä viikoittainen harrastaminen sen sijaan oli yleisempää kuin muilla tytöillä. Kiusaamisen vaikutus harrastuksiin vaihteli harrastusryhmittäin. Kiusatuksi tulleilla oli muita isompi riski viikoittaiseen kuvataide- tai käsityöharrastukseen, seura- tai järjestötoimintaan osallistumiseen tai ilmaisutaidolliseen harrastukseen. Sen sijaan kiusatuksi joutuminen lisäsi riskiä jäädä viikoittaisen liikuntaharrastuksen ulkopuolelle. Kiusatuksi joutuminen vähensi kokonaisuudessa harrastamista melko vähän. Jatkotutkimuksen kannalta olisi tärkeää pohtia syitä sille, miksi kiusatuilla on muita suurempi riski jäädä juuri liikuntaharrastuksen ulkopuolelle. Aikaisemmasta tutkimuksesta huomattiin, että kiusaamisen vaikutukset jatkuvat pitkälle aikuisuuteen. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että kiusatulle on tarjolla riittävästi tukea ja että kiusaamisen uhrien jälkihoidon jatkuvuus on turvattu riittävän pitkäksi aikaa. Oppilaitosten opiskeluhuoltotyön ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden yhteistyöllä on suuri rooli välitöntä apua tarjotessa sekä varmistettaessa, että tuki tarvittaessa jatkuu kiusatun oppivelvollisuuden päätyttyä perusopetuksen jälkeen.

Syyriassa Al-Holin leirillä olevat suomalaiset naiset ja lapset ovat yksi viime vuonna eniten mediaa ja kansalaisia kuohuttaneista aiheista, eikä heidän kohtaloaan ole vielä tätä tutkielmaa kirjoittaessa täysin ratkaistu. Isis-taistelijoiden vaimojen ja lasten auttaminen on ollut poliittisesti ja moraalisesti vaikea sekä mielipiteitä jakava asia, jossa on vedottu isoihin periaatteisiin, kuten turvallisuus ja lapsen oikeudet. Tutkielmassa selvitettiin, millaisia representaatioita media tuotti al-Holin suomalaisnaista ja lapsista. Tutkielman aineistona on käytetty Helsingin Sanomien al-Holin suomalaisia käsitteleviä uutisartikkeleita, jotka on julkaistu maaliskuun ja joulukuun 2019 välisenä aikana. Juttuja on 86 kappaletta. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu sosiaaliseen konstruktionismiin eli todellisuuden sosiaaliseen rakentumiseen, ja tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat representaatio, stereotyyppi ja toiseus. Medialla on merkittävä rooli sosiaalisen maailman rakentamisessa. Helsingin Sanomat rakensi al-Holin asukkaista kertovilla artikkeleilla kuvaa siitä, miten leirin suomalaiset pitäisi nähdä ja ohjasi yleisön suhtautumista heihin. Tutkielman menetelmänä on käytetty laadullista kehysanalyysia. Kehystäminen on median keino rajata tuotetun todellisuuden merkityksiä ja representaatioita. Artikkeleista on etsitty tapoja, joilla al-Holin leirin naisten ja lasten kuvausta on kehystetty. Tässä käytettiin hyväksi aineistosta esiin nousevia stereotyyppejä ja toiseuden ilmauksia. Helsingin Sanomien al-Holin suomalaisia koskevista jutuista löytyi neljä pääkehystä: turvallisuuden, oikeudellinen, myötätunnon ja poliittisen kamppailun kehys. Al-Holin leirillä olevat naiset ja lapset näyttäytyivät Helsingin Sanomien representaatioissa ulkopuolisena ryhmänä. Lasten tuomista Suomeen kannattavat halusivat kehystää kotiuttamisen lapsen oikeuksilla ja kansainvälisten sopimusten noudattamisella ja sillä, että he ovat suomalaisia lapsia, joita pitää auttaa. Äitien asema oli lapsiin nähden toissijainen. Kotiuttamisen vastustajat taas kehystivät leirillä olevat naiset ja lapset ääri-islamilaisen kultin kannattajiksi, joiden tulo vaarantaisi oleellisesti suomalaisten turvallisuuden. Samassa artikkelissa saattoi olla toistensa kanssa ristiriidassa olevia kehyksiä. Lapset esimerkiksi esitettiin syyttöminä uhreina, mutta myös mahdollisina tulevaisuuden uhkina suomalaisille. Tuotettuja kehyksiä tukivat patriarkaalisen naiskuvan ja viattoman lapsen stereotyypit, toiseuden ilmauksista Isis-etuliitteen käyttö ja naisten jaottelu kantasuomalaisiin ja ulkomailla juuria omaaviin sekä puhuminen Suomen kansalaisista, ei suomalaisista. Aineiston perusteella Al-Holin naisista ja lapsista piirtyi kuva suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolisena ryhmänä ja turvallisuusuhkana suomalaisille. Aineistossa näkyi vahvasti naisten ja lasten esittäminen epätoivottuina ja epäilyttävinä. Tätä vahvisti heistä tuotetut kielteiset representaatiot ja heidän auttamisensa perustelu erilaisilla pakoilla ja velvollisuuksilla. Päätöksen tekeminen al-Holin suomalaisten kotiuttamisesta kehystettiin myös ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Tällä tavoin leirillä olijoiden auttaminen tuli kehystetyksi mielipidekysymyksenä lakien ja kansainvälisten sopimusten noudattamisen sijaan.

This thesis has two intertwined goals: to articulate a coherent approach to sport loyal to Lefebvre’s philosophy using the concrete case of Finnish football, and so to point possible paths for improving Finnish football using Lefebvrian theory. Based in the ‘Third Wave’ of Lefebvrian scholarship, I explore the humanism, critique, and urbanism in his physical, mental, and lived dialectic. I engage with the influences of Heidegger, Nietzsche, Hegel, and, most prominently, Marx on his expansive oeuvre and the arising concepts of: totality and the residuality of everyday life held together in a collective subjectivity; globalisation and the neoliberal and neomanagerial strategies of the state; metaphilosophy, transformative praxis, the bodily truth of poietic creativity, and mimetic repetition (as not always an empty copy); time, its moments, and its linear and cyclical rhythms; alienation and the romantic revolution against the fetishised concrete abstractions of the exchange value, ideologies (with a more inclusive definition of ideology than in which Lefebvre has usually been understood), and space, as well as the latter’s reimagining in utopias. Using these concepts, I describe some features of Finnish football and critically uncover problems in it. Beyond my own experiences, especially coaching, I describe the general capitalist mode of Finnish football under globalisation and the neoliberal and neomanagerial strategies of the Finnish national and municipal governments and sports associations (the democracy of the new Finnish Football Federation’s structure remains to be seen). I explore the alienation arising from the abstractions of the game by the federation-run ‘skill competitions’, the logic of the exchange value, and from both sides of the ideological clash between sport as achievement and the sport-for-all Kaikki Pelaa (Everybody Plays) programme. I set the task for all people involved in football to live a new praxis and imagine the possible futures of a disalienated game.

Teknologisen kehityksen ja työn intensifikaation myötä työn ja perheen rajat ovat hämärtyneet ja elämänalueiden integroituminen on yhä yleisempää. Teknologian mahdollistama joustavuus on tutkimusten mukaan yhtäältä helpottanut työn ja perheen yhteensovittamista, mutta samalla johtanut työn liialliseen läikkymiseen perheen alueelle. Työn ja perheen rajateoria tarkastelee yksilöä työn ja perheen välisiä joustavia ja läpäiseviä rajapintoja ylittävänä toimijana, joka pyrkii tasapainottamaan omaa elämäänsä näiden välillä. Työn ja perheen suhdetta on tutkittu lähinnä realistisesta näkökulmasta ja kvantitatiivisin menetelmin. Tässä tutkielmassa aihetta lähestytään konstruktionistisesta viitekehyksestä käsin. Tavoitteena on valottaa työn ja perheen rajapintaa diskursiivisesta näkökulmasta, sosiaalisesti konstruoitavana ilmiönä. Kiinnostuksen kohteena on, millaiseksi työn ja perheen suhde ja työntekijän toimijuus rajanylittäjänä rakentuvat sekä millaisin retorisin keinoin rajoista neuvotellaan. Aineisto koostuu kolmesta ryhmähaastattelusta, joissa samassa organisaatiossa asiantuntijatyötä tekevät työntekijät kommentoivat työnantajansa perheystävällisyyttä. Teoreettismetodologinen lähestymistapa on laadullinen asennetutkimus. Aineistosta jäsentyi neljä diskurssia, joiden kautta työn ja perheen yhteensovittamista koskevaa puhetta tuotetaan: itseohjautuvuuden, ahkeruuden, kuuliaisuuden ja syyllisyyden diskurssit. Työntekijän toimijuus rakentuu diskursseissa eri tavoin. Itseohjautuvuuden diskurssissa toimijuus rakentuu yrittäjämäisenä orientaationa, jossa korostuu työntekijän vapaus ja autonomia rajojen määrittäjänä. Ahkeruuden diskurssissa toimijuus rakentuu toimijuutena suhteessa itseen, jolloin korostuu ahkeruus ja työntekijän joustaminen työnantajan suuntaan jopa perheen kustannuksella. Kuuliaisuuden diskurssissa rakentuu versio työntekijän heikosta toimijuudesta, jolloin korostuu työnantajan rooli rajojen asettajana silloin, kun se on työntekijälle itselleen vaikeaa. Haastateltavat käyttävät syyllisyyden diskurssia tasapainotellessaan eri roolien ja identiteettien välillä sekä tilanteissa, joissa hyväksyttävää käyttäytymistä määrittävät sosiaaliset normit eivät välttämättä ole selkeät. Kaiken kaikkiaan työn ja perheen suhde rakentuu monitahoisena ilmiönä, jota määritellään ja josta neuvotellaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Elämänalueiden integroituminen rakentuu luonnollisena osana nykyaikaista työelämää, ja integroimiseen myös kuvataan koettavan normatiivista painetta. Integroituminen rakentuu kuitenkin kiistanalaisena ilmiönä: yhtäältä yhteensovittamista helpottavana yksilöllisenä joustavuutena, sekä toisaalta täydellisenä ajallisten, fyysisten ja psykologisten rajojen hämärtymisenä. Käytännön tasolla johtopäätöksenä todetaan, että organisaatioissa tulisi kiinnittää huomiota niihin vuorovaikutuksen ja kielenkäytön käytäntöihin, joissa rakennetaan työn ja perheen yhteensovittamista, rajojen joustavuutta ja hyvää työntekijyyttä määrittäviä normeja. Työn ja muun elämän rajojen hämärtyminen on edelleen kiihtyvä trendi. Lisää laadullista ja konstruktionistista tutkimusta tarvitaan monipuolisemman ymmärryksen luomiseksi ilmiöstä.

This study examines the roles of midwives who assist in home births in semi-urban areas in Ashanti Region, Ghana. The study belongs to the field of medical anthropology. The aim of this thesis is to give indepth information about the role and place of these midwives in their communities and in the wider society in Ghana. The midwives have different backgrounds and practices. Most of them do not have a formal education in midwifery or nursing which makes them to be in a marginal position in a medical landscape where childbirth in gradually but rapidly moving into health facilities. The study is a qualitative ethnography on the work, practices and roles of these midwives in maternity health care services. The data for this research was gathered during a fieldwork in Ashanti Region, Ghana in January and February 2019. The main material consists of semi structured interviews, informal discussions, observations and fieldnotes. Interviews with five midwives who take care of home births form the main material of this research. Additionally, some hospital workers were interviewed as well as a few mothers concerning their opinions on hospital birth culture and home births. Some of the main results of the study are that midwives who take care of home births still have roles even though their work is gradually being replaced by formally trained health workers. Some women still turn to their help because of the good care and presence they give to their patients. These midwives have been crossing the boundaries of health care sectors, and they are still crossing boundaries of different kind for example by cooperating with the formal sector of health care in different ways in a medically pluralistic landscape in Ghana.

Min magisteravhandling är en studie om en teaterproduktion av DuvTeatern. Studien fokuserar på jubileumsföreställningen I det stora landskapet – en sagolik familjekrönika, som haft sin urpremiär 26 oktober 2019 på Svenska Teatern. Syftet med den här studien är att beskriva hur man med hjälp av ledarskap kan tillgängliggöra teaterverksamhet för skådespelare med funktionsvariationer. Mina forskningsfrågor är: vilka faktorer är betydelsefulla för att främja tillgänglighet i en teaterproduktion? Hur syns strävan för tillgänglighet i DuvTeaterns arbetssätt under repetitioner och föreställningar? Hurdant ledarskap används i produktionen och vad innebär ledarskap i det här sammanhanget? För avhandlingen har jag använt etnografiska forskningsmetoder. Med hjälp av deltagande observationer, intervjuer och diskussioner med DuvTeaterns ledning har jag samlat in mitt material som jag sedan analyserat med hjälp av kvalitativ innehållsanalys. För analysen har jag specifikt letat efter olika arbetssätt som används av DuvTeatern för att göra teaterverksamhet tillgängligt. Jag har också lagt fokus på hur ledningen ser på sitt eget ledarskap och vilken betydelse ledarskapet har då det gäller tillgänglighet. Mina resultat har jag delat in i fem olika betydelsefulla arbetssätt. Jag har också samlat ihop ett sjätte kapitel om övriga arbetssätt. De här kategorierna är tid, grupparbete, samarbete, improvisation och kommunikation. De faktorer som gör ett teaterarbete tillgängligt i DuvTeatern, möjliggörs av ledarskapet i verksamheten. I DuvTeatern kan finns det olika typer av ledarskap. I min avhandling har jag valt att dela in ledarskapet i ledare i det konstnärliga arbetet och assistenter som leder det praktiska arbetet. Det krävs noggrann planering av både det praktiska och det konstnärliga arbetet för att göra teater tillgängligt. Min avhandling är en beskrivning om hur DuvTeatern arbetar för att göra teater tillgängligt. Det viktigaste med min forskning är bidraget till funktionshinderforskningen och en utökad kunskap om vad kan vara bra att tänka på då man leder en teatergrupp med funktionsvariationer.

Perustoimeentulotuen siirto Kelaan vuoden 2017 alussa kasvatti merkittävästi asiakasmääriä Kelassa ja muutti asiakaskuntaa. Työn kuormittavuus asiakaspalvelussa lisääntyi muutoksen myötä. Näihin haasteisiin pyrittiin vastaamaan pääkaupunkiseudun Kelassa vuoden 2019 aikana toteutetulla palvelutapamuutoksella. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan tämän palvelutapamuutoksen vaikutuksia asiakaskohtaamisiin Kelan asiakaspalvelun työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimuksessa pyritään avaamaan sitä, miten käytössä oleva palvelutapa vaikuttaa työntekijän ja asiakkaan väliseen kasvokkaiseen vuorovaikutustilanteeseen. Samalla mietitään sitä, miten vuorovaikutustilanteiden sujuvoittaminen voi parantaa virkailijoiden työhyvinvointia. Konkreettisimmin uusi palvelutapa näyttäytyy asiakkaalle vuoronumeropalvelun poistona ja niin, että asiakkaan asiaa hoidetaan palvelupisteissä vastaanottoaulassa ja ajanvarauksella. Pyrin tutkimuksellani valaisemaan sitä, miten haastavia ja monimutkaisia vuorovaikutustilanteet Kelan asiakaspalvelussa ovat. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä ovat Michael Lipskyn kuvaukset katutason byrokraateista, Erving Goffmanin analyysit ihmisten välisestä kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta, sekä Arlie Russell Hochschildin käsitys tunnetyöstä. Tämä vertaileva tapaustutkimus toteutettiin haastattelemalla pääkaupunkiseudun Kelan kahden palvelupisteen asiakaspalvelun työntekijöitä. Vertailun mahdollisti se, että toinen palvelupiste oli siirtynyt jo ennen haastatteluja uuteen palvelutapaan. Näitä haastatteluja analysoitiin laadullisesti sisällönanalyysin avulla. Analyysia tehtiin muodostamalla ensin oletuksia kerätystä haastatteluaineistosta. Näitä oletuksia koeteltiin käsitteiden kautta, jotka nousivat teoreettisesta viitekehyksestä. Nämä käsitteet ja niihin perustuvat tutkimuskysymykset ohjasivat sisällönanalyysia. Tulokset näyttävät, että tarkasteltavat palvelutavat muovaavat palvelupisteissä tehtävää kasvotyötä. Asiakaspalvelun vuorovaikutustilanteet ovat yksilöllisiä ja niissä käytetään hyväksi työntekijöiden henkilökohtaisia ominaisuuksia, kokemusta sekä palvelutavan raameissa organisaation tarjoamia työkaluja ja apuvälineitä. Tärkein organisaation apuvälineistä on Kelassa käytössä oleva Oiwa-asiakastietojärjestelmä, joka on työntekijöiden käytössä asiakastiskeillä ja taustatilojen tietokoneilla ja josta näkyy muun muassa asiakkaiden etuusratkaisut sekä asiakkaiden Kelaan toimittamat dokumentit. Uusi palvelutapa nähdään haastavana, sillä Oiwa-järjestelmään ei ole aulasta nopeaa tai helppoa pääsyä. Organisaation apuvälineiden käyttö on sallittua, mutta vaatii enemmän työntekijän henkilökohtaista harkintaa. Uudessa palvelutavassa virkailijoiden harkintavalta lisääntyy ja korostuu. Vaikka työ koetaan rankkana, työntekijät osaavat pitää oman persoonansa erillään työroolista siinä mielessä, etteivät tunteet kuormita työntekijöitä merkittävästi kummassakaan palvelupisteessä. Uudessa palvelutavassa asiakkaita kohdataan vastaanottoaulassa samassa tilassa muiden asiakkaiden kanssa. Tämä asettaa uusia haasteita kasvotyölle. Myös tietoturvaan liittyvistä asioista käydään keskustelua, kun samassa tilassa kohdataan useita asiakkaita. Työntekijöiden kuormittumisen helpottumista ja työhyvinvoinnin parantumista palvelutavan muutoksen jäljiltä on liian aikaista arvioida vielä tässä vaiheessa. Palvelutapamuutos on kuitenkin prosessi, jota viedään jatkuvasti eteenpäin ja toteutetaan eri tavoilla eri Kelan palvelupisteissä myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Tämä on tutkielma ympäristötiedon muodostamisesta tilasta ja maisemasta ympäristönhallintahankkeessa. Tutkielmassa tarkastellaan Iijokeen muodostettuja tilan narratiiveja, joen maisemaa ja niitä käsittelevää Iijoen vesistövisiota hankkeen tiedonkeruuvaiheen aikana. Iijoen valuma-alueelle sijoittuva tutkielma käsittelee Iijoelle tehtävää ympäristösovitteluprosessia Iijoen vesistövisiota, joka on osa vaelluskalojen palauttamiseen Iijokeen tähtäävää Iijoen otva -hanketta. Tutkielma keskittyy käsittelemään Iijokeen liitettyjä narratiiveja, merkityksiä ja arvoja vesistövision tiedonkeruuvaiheen aikana, tarkastellen etenkin vesistövision olemusta ympäristönhallintahankkeena Iijoen tiedon kategorioiden kautta. Vesistövisiota voidaan katsoa sekä neoliberalistisena hankkeena että kokeilevana kollektiivina. Valuma-aluetta koskevaa ympäristönhallintahanketta pitää tarkastella sekä fenomenologisesti että poliittisen ekologian kautta. Tutkielma perustuu Iijoella syyskuusta 2016 helmikuuhun 2017 tehdylle etnografiselle kenttätyölle ja visiota varten teetetylle karttakyselylle. Etnografinen aineisto koostuu osallistuvasta havainnoista ja puolistrukturoiduista temaattisista haastatteluista, jotka toteutettiin paikallisten asukkaiden, vesistövision jäsenten, alueen viranomaisien, paikallispoliitikkojen ja elinkeinonharjoittajien kanssa. Haastateltavia oli 18 miestä ja 7 naista, iältään noin 30–85-vuoitiaita. Iijoen vesistövisioon tuotettuun karttakyselyyn vastasi 805 vastaaja merkiten 2173 merkittävää paikkaa valuma-alueelta. Vesistövision aikana Iijoen tilaan liitetään narratiiveja joesta henkilökohtaisen elämän tapahtumapaikkana, menetyksen ja konfliktin kohteena, luonnontilaisuuden ja rakennetun vesistön tilana ja mahdollisuutena elinvoimaan tulevaisuudessa. Tutkielmassa näitä narratiiveja tilasta analysoidaan muun muassa Doriin Masseyn tilan käsitysten kautta. Tutkielmassa lähestytään Iijokea myös elettynä maisemana, jota jokilaaksolaiset asuttavat. Joki ja sen asukkaat ovat vuorovaikutuksessa keskenään: erinäiset joen rytmit jaksottavat tätä suhdetta. Asukkaiden prekaarista suhdetta jokiympäristöön määrittää myös vesivoimayhtiön pörssisähkön tuotto, joka yhdistää joen asukkaat globaaliin talousjärjestelmään. Ympäristönmuutos joella, kuten veden laadun huononeminen, vaikuttaa kokonaisvaltaisesti käsitykseen joesta ja sen käytöstä. Joella asuvat yrittävät perustella huoltaan joesta eri keinoin vesistövisiossa vaikuttaakseen tähän muutokseen. Tutkielma tarkastelee myös vesistövisiota poliittisena prosessina, eräänlaisena hydrososiaalisen territorion muodostamisena. Ympäristösovitteluprosessina vesistövisio pyrkii sovittamaan erinäiset käsitykset, merkitykset ja arvotukset Iijoesta yhteiseen konsensusperiaatteelliseen visioon. Vision on kuitenkin rakenteellisesti poliittinen hanke, jossa sen aiherajaukset, prosessirakenteen valinta ja osallistujat tekevät visiosta rakenteellisesti poliittisen. Visiossa määritellään käsityksiä joen tarpeista, valtasuhteista ja vastuualueista. Tähän prosessiin vaikuttavat henkilökohtaiset käsitykset, arvot, tunteet ja merkitykset Iijoesta. Tutkielma toteaa, että vision kaltaisten ympäristöhallinnanhankkeita ja niiden tiedonkeruuta täytyy tarkastella sekä fenomenologisesti että poliittisen ekologian kautta. Käsityksen Iijoen narratiiveista, maisemasta ja jokeen liitetyt tunteet vaikuttavat vesistövisioprosessiin. Tutkielma toteaa, että vesistövisiota kannattaa tarkastella hydrososiaalisen territorion muodostamisena. Visioprosessissa esiintyy elementtejä sekä luonnon neoliberalisoinnista että kollektiivin kokeilevasta uusien tiedon kategorioiden muodostamisesta ja tulkkaamisesta. Ympäristöhallintahankkeissa asukkaiden kokemukset joesta asuttamana seutuna on vaikea tulkata visioprosessille, jolloin huoli ympäristöstä yritetään muotoilla tunnistettaviksi tiedon kategorioiksi, kuten sisäisen kierron käsitteeksi, tai haastaa uusilla, kuten ympäristövirtaaman käsitteillä.