Browsing by Title

The role of bank credit in shaping economic recoveries has been the subject of a growing body of literature, especially in the aftermath of the global financial crisis of 2007-2009. Generally, bank lending is thought to be an important source of finance that supports economic growth, indicating that output and bank credit should always move in the same direction. However, the evidence shows that creditless recoveries – episodes in which output recovers without the growth of bank credit – have been common both in advanced as well as in emerging and developing economies. Thus, a more detailed examination of this phenomenon is important to improve our understanding of the nature of creditless recoveries that have been found to be weaker and more protracted than normal recoveries. This thesis analyzes the main determinants of creditless recoveries in (i) advanced and (ii) emerging and developing economies and compares the differences between these country groups. The key determinants of creditless recoveries are studied by using a panel probit estimation method. The data sample includes 32 advanced and 105 emerging and developing economies in the period of 1980-2015. This thesis adds value to existing literature by taking the global financial crisis of 2007-2009 into account. Particular focus will be given to analyzing advanced economies, which have gained less attention in the existing literature. The empirical results of this thesis suggest that a banking crisis that preceded a recession seems to be a major factor increasing the probability of creditless recoveries in both country groups. Furthermore, the results from advanced economies indicate that declining investments preceding an economic downturn will significantly increase the likelihood of creditless recoveries. On the contrary, the findings from emerging and developing economies suggest that sizeable contractions in real GDP as well as currency crises are likely to increase the probability of creditless recoveries. The existing literature offers several hypotheses that might, at least partly, explain the obtained empirical results. A banking crisis typically forces banks to clean up their balance sheets and thus reduce lending, which in turn is likely to increase the probability of creditless recoveries in both country groups. The differences in results between the country groups have been commonly explained as a result of the divergent progress of financial markets. It is likely that advanced economies have more developed financial markets which makes it easier for firms to exploit alternative funding sources. In the event of a liquidity crunch, firms may boost their liquidity and eventually output by curtailing investments and thus borrowing. Creditless recoveries may also be explained by a shift from more to less credit-intensive activities.

Within the last forty years, capital has increased its share of national income at the expense of labour across developed and developing economies, with few exceptions. The trajectory has been successfully linked to technological change, globalisation and the erosion of the bargaining power of employees in theoretical and empirical examinations. Due to short time series, it has remained unclear whether the increase in capital share is a consequence of modern trends, such as hyperglobalisation or the ICT-boom. Recognizing the mechanisms behind the increase is worthwhile from the social planner’s viewpoint, because of factor shares’ connection with personal income inequality and unemployment, both triggers of social unrest. This thesis examines the connection between labour income share and its potential determinants in Finnish industry, namely technological change, globalisation, union power, devaluations, capital mobility and public expenditure between 1907 and 2015. The main empirical strategy used was the fixed effects regression, where the first three aforementioned determinants were proxied with capital intensity, total factor productivity (TFP), import and export exposure, union density and the number of strike days per worker, while controlling for branch fixed effects, common national trends and branch-specific trends. The last three country-level determinants were studied using time series analysis. The primary data source was Bank of Finland’s Growth studies, which was complemented with the data in various volumes of the Official Statistics of Finland, in addition to selected separate publications. According to the results, technological change has a negative effect on labour share, while union power and import exposure have a positive impact. Periodizing, the increase in capital intensity can more than explain the decrease in labour share from 1907 to 1943. Between 1943 and 1991 the quadrupling of union density accounts around a third of the 28.2 percentage point increase in labour share. From 1991 to 2007, the acceleration of TFP growth rate can predict around 60% of the 23.7 percentage point decline in labour share. The findings suggest, that technology is the key driver of functional income distribution also in the long-term, which complements its importance in the recent increase in capital shares, covered in previous research. Moreover, in the early 20th century technology appears to have worked more as a substitute for labour, while after mid-century it has become rather complementary and efficiency-improving. In addition, the ICT era has brought along an increase in market concentration, implying that technology operates also potentially through rising economic rents. Union power had a non-trivial role in inflating labour share during the post-WWII decades. Finally, import exposure has increased labour share presumably by squeezing profits, but its significance is overshadowed by the other covariates.

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan oikeudenmukaisuuden kokemuksia palkkakeskusteluiden viitekehyksessä. Teoreettisena taustana käytetään kolmea oikeudenmukaisuuden näkökulmaa: jakamiseen liittyvä oikeudenmukaisuus, menettelytapojen oikeudenmukaisuus ja vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuus. Tämän työn tavoitteena on selvittää, minkälaisia oikeudenmukaisuuden kokemuksia esimiehet ja alaiset liittävät käymiinsä palkkakeskusteluihin. Samalla tarkastellaan, vaikuttavatko osallistujien erilaiset roolit (onko osallistuja palkkakeskustelun objekti eli arvioinnin kohde vai subjekti eli arvioinnin suorittaja) oikeudenmukaisuuden kokemukseen ja tyytyväisyyteen tai tyytymättömyyteen palkkakeskustelussa. Aineistona tutkimuksessa on Teknillisen korkeakoulun (nykyisin Aalto-yliopisto) Palkitsemisen tutkimusohjelmassa vakuutusalalta keväällä 2009 kerätyn aineiston osa: Vastaajat antoivat numeeriset arviot palkkakeskustelunsa oikeudenmukaisesta toteutumisesta ja tähän avovastauksessa sanallisen perustelunsa. Aineisto koostuu 545 henkilön vastauksista. Alaisasemassa olevat työntekijät arvioivat lähiesimiehensä pitämää palkkakeskustelua ja lähiesimiehet arvioivat itse pitämiään palkkakeskusteluita omille alaisilleen sekä palkkakeskusteluaan oman esimiehensä kanssa. Analyysimenetelmänä on sovellettu teoriaohjaavaa laadullista sisällönanalyysiä. Objektin asemassa sekä esimiehet että alaiset arvioivat palkkakeskusteluiden koettua oikeudenmukaisuutta henkilökohtaisista näkökulmista käsin. Jakamiseen liittyvissä perusteluissa merkittävää on se, oliko yksilö saanut korotuksen ja oliko korotus hänestä tyydyttävän tasoinen. Palkkakeskustelun objekteina yksilöt eivät pohtineet perusteluissa itsekriittisesti oman suorituksen suhdetta tulokseen eli sitä, ovatko panokset ja tulokset olleet tasapainossa. Menettelytapaan liittyvissä perusteluissa sekä esimiesasemassa toimiville että alaisille vaikutusmahdollisuudet ja palkkakeskustelun pitäjän ammattitaito ovat merkittävässä roolissa synnyttämään oikeudenmukaisuuden kokemusta. Vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuudessa palkkakeskustelussa käyty dialogi oli merkitsevässä roolissa sen suhteen, kuinka oikeudenmukaisena palkkakeskustelu koettiin. Objektin roolista suoritetut arviot olivat samankaltaisia toimi yksilö sitten organisaatiossa esimiehen tai alaisen roolissa. Palkkakeskusteluja pitävät esimiehet arvioivat itse pitämiään palkkakeskusteluja positiivisemmin kuin omaa palkkakeskusteluaan, jossa olivat objektin roolissa. Palkkakeskustelun objektiasemasta suoritetut arviot ovat kriittisempiä kuin subjektiasemasta. Subjektiasemassa esimiehet nojautuvat normeihin ja ohjeistuksiin arvioidessaan alaisiaan ja kokevat palkkakeskustelut onnistuneiksi ja oikeudenmukaisiksi. Palkkakeskusteluiden oikeudenmukaisuuden kokemuksen kannalta kyseisen henkilön organisatorinen asema (esimies/alainen) ei osoittautunut keskeisimmäksi oikeudenmukaisuuden kokemuksen muodostumiselle. Merkittäväksi näyttäytyi sen sijaan se, onko henkilö palkkakeskustelussaan objekti- vai subjektiasemassa toisin sanoen palkkakeskustelun kohde vai sen suorittaja. Palkkakeskustelun objektin roolista sekä esimiehet että alaiset tukeutuivat pitkälti samoihin teemoihin oikeudenmukaisuuden kolmen yläluokan sisällä. Tämä päti heidän ollessaan niin tyytyväisiä kuin tyytymättömiäkin palkkakeskusteluidensa oikeudenmukaisuuteen.

Journalismi on muuttunut viime vuosien aikana muun muassa digitalisaation, resurssitilanteen muutoksen ja sosiaalisen median takia. Faktantarkistus on iso osa journalismia ja siksi on mahdollista olettaa, että myös faktantarkistus on muuttunut samalla. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, miten ja mitkä journalistisen alan muutokset ovat vaikuttaneet faktantarkistukseen ja mitä faktantarkistus merkitsee journalismissa. Aihe on tärkeä kartoittaa, koska toimittajien tekemä faktantarkistus on kaikkien nähtävillä ja voi vaikuttaa siihen miten journalististen sisältöjen kuluttajat näkevät maailman. Tutkielman teoreettinen tausta muodostuu journalistisen muutoksen teemojen kartoituksesta aikaisemman tutkimuksen avulla. Teoriaosuudessa käydään läpi tärkeimmät muutoksen tekijät eli resurssien muutos, digitalisoitumisen kautta mahdollistunut sosiaalisen median nousu ja portinvartijuuden muutos, valeuutisten ja disinformaation tulo sekä journalismin etiikan merkitys. Lisäksi kappaleessa avataan faktantarkistuksen määritelmä sekä käsitellään aikaisempaa faktantarkistuksen tutkimusta. Tutkimuksen metodi on puolistrukturoitu haastattelututkimus. Tutkimusaineistona on kahdeksan suomalaisen toimittajan yksilöhaastattelut. Haastatelluista toimittajista seitsemän edustaa Suomen suurimpia mediataloja (YLE, Sanoma, Alma) ja yksi on freelance-toimittaja. Seitsemän haastatelluista on aikaisemmin osallistunut erityiseen faktantarkistusprojektiin ja yksi on erikoistunut faktantarkistukseen työnsä kautta. Erityinen tuntemus faktantarkistuksesta nähtiin tärkeäksi ominaisuudeksi haastatelluille toimittajille, jotta he pystyivät keskustelemaan faktantarkistuksesta mahdollisimman laajasti. Tutkielmassa kuitenkin käsitellään enimmäkseen toimittajien jokapäiväiseen työhön liittyvää faktantarkistusta. Haastatteluissa kävi ilmi, että faktantarkistuksesta on alettu puhumaan enemmän toimituksissa ja toimittajien mielestä faktantarkistus on noussut niin sanotusti ilmiöksi. Tähän ilmiöksi nousemiseen ja faktantarkistukseen ovat vaikuttaneet resurssit, sosiaalinen media ja portinvartijuuden muutos sekä disinformaatio eli samat teemat kuin journalismiin muutenkin. Resurssien tekemä muutos ei ole toimittajien mielestä kovin suuri vaan vaikka toimituksissa onkin kiire, faktantarkistus pitää aina tehdä hyvin. Sosiaalisen median ja digitalisoitumisen takia lukijoilla on enemmän mahdollisuuksia antaa toimittajille palautetta ja kommentoida sekä kritisoida heidän tekemiään valintoja. Disinformaation nousun myötä taas toimittajilla on yhä enemmän tarvetta pitää kiinni faktojen laadukkaasta tarkistamisesta. Toimittajat eivät kuitenkaan nähneet kilpailevansa vaihtoehtoisten medioiden kanssa vaan näkivät faktapitoisen journalismin tarjoamisen kilpailuetuna. Faktantarkistus on aina ollut suuri rooli journalismissa ja vaikka journalismi on muuttunut, faktantarkistuksen merkitys ei ole muuttunut. Faktantarkistus on toimittajille työn punainen lanka, jota noudatetaan kysymättä, vaikka siihen ei olekaan koskaan tehty tarkkoja sääntöjä. Faktantarkistus on osa toimittajien ammattietiikkaa, joka on edelleen toimittajille tärkeimpiä työn arvoja. Korkeasta etiikasta kertoo myös se, että haastatellut toimittajat suhtautuivat reilusti journalismin alan muutoksiin ja siihen, että heitä haastetaan nykyään enemmän ja vaaditaan paljon, koska kaikki mikä tekee journalismista parempaa, on hyvä asia. Toimittajilla oli myös mietteitä faktantarkistuksen kehityksen suhteen ja heidän etiikasta kertoo se, että he olivat myös valmiita kehittämään prosessejaan. Toimittajat toivoivat faktantarkistuksen yhteisistä säännöistä ainakin keskustelua sekä faktantarkistusorganisaatiot osaksi jokapäiväistä toimitusta. Haastateltavat toivoivat myös, että faktantarkistus kehittyisi analyyttisempään suuntaan, jossa avattaisiin esimerkiksi enemmän väitteiden taustalla olevia agendoja niiden pelkän kumoamisen sijaan. Tähän he kuitenkin näkivät tarvitsevansa panosta myös esimiehiltä. Faktantarkistukseen panostaminen on kannattavaa, koska se on erinomainen tapa erottautua suoraselkäisyydellä muista toimijoista. Lisäksi faktantarkistuksen kehittäminen palvelee myös kuluttajia, koska keskustelevampi tapa käsitellä asioita voi auttaa tulkitsemaan väitteitä paremmin eikä mustavalkoinen väitteiden tarkistaminen ole enää välttämättä tehokasta kenenkään kannalta. Faktoista on nykyään tullut mielipideasioita, jolloin ei pelkkien virheiden huomioiminen riitä.

Allt mer service och fler myndighetstjänster erbjuds idag över internet och teknologikunskap anses idag vara allmänbildning. Unga medborgare är relativt aktiva i IT-samhället, medan det samtidigt finns medborgargrupper som inte klarar av att använda datorn och internet på ett jämlikt sätt. Brist på kunskap eller tillgång till teknologi är ofta orsakerna till att en del medborgare inte använder dator och internet men det också kan handla om ett medvetet val. Äldre medborgare anses ofta vara en grupp som är i en ofördelaktig position i det teknologiserade samhället, dels för att de ofta har växt upp i ett samhälle utan datorer och kanske heller inte i arbetslivet använt datorer och därmed måste lära sig på äldre dagar att använda teknologi. I denna studie har jag undersökt hur äldre medborgare som har deltagit i dataundervisning vid lokala medborgarinstitut använder datorn och internet och jag lade speciellt fokus på elektroniska myndighetstjänster. Jag ville få en förståelse för vilka utmaningar äldre medborgare står inför vid internetanvändning och vid uträttande av ärenden över internet, samt få en bredare förståelse av vilka behov borde beaktas i större utsträckning vid planerandet och utvecklandet av e-tjänsterna. Jag valde att studera denna tematik, eftersom jag anser att den allt ökade andelen äldre medborgare är berättigade till samma service som andra i samhället. Jag ville i min studie få svar på forskningsfrågorna; hur aktiva och delaktiga är äldre medborgare i IT-samhället, vilka utmaningar står de äldre inför vid användning av internet och elektroniska tjänster, samt hur kan de äldres delaktighet i IT- samhället förbättras? Som teoretiska utgångspunkter i studien har jag använt mig av Baumans teori om konsumtionssamhället som beskriver det förändrade samhället var individen skall vara en konsumerande varelse med allt mindre sociala kunskaper då teknologin och elektroniken får en allt större roll. För att balansera Baumans breda teori har jag valt att som en andra teoretisk utgångspunkt använda mig av perspektivet digital divide som behandlar klyftor som det allt mer teknologiserade samhället skapar mellan olika områden och individer. Mitt empiriska material i studien består av observationer av en seniordatakurs vid ett lokalt medborgarinstitut samt kvalitativa intervjuer med sju äldre medborgare som har deltagit i datakurser. Som analysmetod har jag använt mig av innehållsanalys, eftersom jag fokuserar på respondenternas erfarenheter och kategorier och för att jag vill få en förståelse för deras verklighet. Jag har kategoriserat materialet under mina tre forskningsfrågor och lyft upp respondenternas utsagor utgående från teman de diskuterat och som kunde kategoriseras under det jag var intresserad att undersöka. I analysen uppstod nio olika teman under mina tre forskningsfrågor. Under min första forskningsfråga uppstod fyra teman; äldre som en aktiv grupp IT-användare, datorn som ett viktigt verktyg som underlättar livet, är vi för beroende av teknologin och de anhörigas roll som stöd. Under min andra forskningsfråga uppstod två teman: varierande jämlikhet i IT-samhället samt utmaningar som speciellt äldre står inför och under den sista forskningsfrågan uppstod tre teman: alla borde lära sig använda dator och internet, mer utbildning och bättre utrustning och utvecklingen fortsätter. Äldre verkar vara en aktiv grupp IT-användare som rekommenderar att alla kunde lära sig använda datorn och internet. Respondenterna påpekar att det finns vissa utmaningar som speciellt äldre står inför då de använder datorn och internet, främst fysiska hinder. Splittrade åsikter uppkom om jämlikheten i IT-samhället men den huvudsakliga åsikten var att ifall det finns intresse för inlärning så klarar alla av det.

The thesis examines families living in the neighborhood of Kallio in Helsinki. The research focus is on housing as a choice. The idea to investigate this group rose from the media-hyped phenomenon of Kallio becoming more popular among families with children. It attracted the researcher´s interest since until now Kallio had been primarily pictured as the notorious, former worker´s and bohemian´s neighborhood. The primary research questions are: Why do some families reside in Kallio? Is it a choice and how is this choice made? The additional questions are: What characterizes these families and how do they identify themselves with Kallio as a neighborhood? The primary material consists of interviews with local parents. The material consists of ten 1-1,5 h semi-structured interviews and six ad hoc interviews (duration 10-20 min.) Ad hoc-interviews were conducted in communal three parks: in Linjan puisto, Kirkkopuisto and Brahen puisto.The study area is limited to include the sub-districts of Linjat, Torkkelinmäki and Harju. General observation and taking photographs were conducted on this area. Different social scientists, such as Anthony Giddens, characterize the contemporary society as dispersed and fragmented in terms of lifestyles and institutions. Socio-cultural differentiation is a central phenomenon of the postmodern society. Lifestyle choice has become central to the constitution of self-identity. People choose different lifestyles; some families choose an urban lifestyle. Housing research in Finland has largely focused on the housing wishes, 'stated preferences'. Housing choices have mainly been explained from a microeconomic or environmental angle, often aiming at high level of generalization. The context where choices are made often receives less emphasis. The actual choices, 'revealed preferences', have been studied less. In this thesis I argue that choices are composed of wishes, needs and constraints. Interviews and qualitative analysis methods are suitable for this research which aims to look at the qualitative changes in housing choice. The research confirmed that the thematic interview method is a useful way to clarify housing choice as a process. Results are presented by themes: 1) social class, 2) housing situation and background, 3) conceptions of places, 4) housing wishes, 5) self-identity, 6) choice, and 7) urban lifestyle. The results indicate that the families had clearly made a lifestyle choice to live in Kallio. Urban environment was a central wish. The constraints families face were often economic, and the needs were associated with the daily routines, such as connections to public transportation, hobbies, kindergartens, schools and jobs. Families often divided their housing wishes to two groups: dreams and realistic possibilities. Both of these were often located in an urban environment. The central choice for all the families seemed to be an urban lifestyle but their self-identities varied. For all of them urban lifestyle meant enjoying life and living in an exciting environment. Their self-identities were described with three different groups: life-style urbans, suburbans and gentrifiers. The life-style urbans identified themselves to Kallio as it is now, as a socially and culturally multifaceted area. The suburbans were not sure if they identify to Kallio, and they considered moving out. The gentrifiers identified to the aesthetic features of Kallio, and hoped that Kallio would become tidier. The context of choice provides more detailed and realistic information for urban planners and policy makers on how families want to live. Context of choice is important because it is based on the everyday context, and not on unreliable dreams. Literature and the background of this study support the viewpoint that the housing wishes (stated preferences) are completely different than the housing choice (revealed preferences).

Tutkielmassa perehdytään Helsingin kaupungin OmaStadiin eli osallistuvan budjetoinnin projektiin vuonna 2021 ja siinä yhteiskehittämisvaiheen työpajoissa eli raksoissa tapahtuneeseen fasilitointiin. Työ vastaa tutkimuskysymykseen: Minkälainen rooli fasilitoinnilla oli OmaStadin alue- ja teemaraksoissa? OmaStadin lähtökohdissa mainitaan puntaroivan kansalaiskeskustelun eli deliberaation vahvistaminen, ja fasilitoinnilla on todettu olevan kiinteä yhteys deliberaation periaatteiden toteutumiseen. Aiheena fasilitointia ei ole juurikaan tutkittu tai teorisoitu, ja tämän työn tavoite on tuottaa lisätietoa OmaStadin fasilitoinnin tavoista ja siihen liittyvistä haasteista. OmaStadissa järjestettiin kaksi työpajakierrosta. Ensimmäisten eli alueraksojen tavoite oli saada avattua mahdollisimman monta kriteerit täyttävää ehdotusta OmaStadin nettisivuille. Toisten työpajojen eli teemaraksojen tavoitteena oli muokata ehdotuksista sellaisia, että niille voitiin laskea kustannusarviot. Näissä raksoissa kaupungin asiantuntijat tarjosivat osaamistaan liittyen ehdotusten käytännöntoteutukseen ja kustannuspuoleen. Työn aineisto koostuu työpajojen havainnoinnista sekä täydentävistä puolistrukturoiduista teemahaastatteluista. Aineiston analyysi perustuu määrälliseen sisällönerittelyyn sekä laadulliseen sisällönanalyysiin. Fasilitoinnissa voidaan havaita selkeä kehityskaari ja aktiivisuuden tason nousu työpajojen edetessä. Analyysi osoittaa, että kaupunkilaisten kokemukset raksoissa vaihtelivat kuitenkin suuresti fasilitoinnin osalta niin määrällisesti kuin laadullisesti. Ehdotusten suuri määrä oli fasilitoinnin kannalta haasteellista, sillä resurssit eivät mahdollistaneet fasilitoijan kokoaikaista osallistumista kaikkiin ryhmiin, ja tästä johtuva pirstaloituneisuus tuotti osallistujien välistä eriarvoisuutta. Raksat toimivat kaupunkilaisten omaehtoisen toiminnan areenoina, ja fasilitoijien tehtävä näyttäytyi tämän mahdollistajana sen sijaan, että olisi vaikutettu siihen millä tavoin kehittämistä tehtiin tai keskustelua käytiin. Fasilitoinnin roolissa korostui keskustelun johtamisen sijaan siihen mukautuminen. Työpajat mobilisoivat kansalaisia ajamaan omaan asiantuntijuuteensa tai kiinnostukseensa pohjautuvaa ehdotusta eteenpäin kohti äänestystä sen sijaan, että kyseessä olisi ollut deliberatiivista demokratiaa vahvistanut tilaisuus.

Foreign direct investment (FDI) flows have increased tremendously in the past twenty years, and these investments have grown especially in developing economies. FDI has become an efficient mechanism to increase economic development in poor countries. This thesis opens up the decision-making process of developed countries related to FDI decisions. The main focus is to concentrate on FDI in developing countries, and how they try to find relevant policies in order to attract more FDI flows. Some relevant empirical findings between China and Sub-Saharan Africa are shown to support the benchmark model. The model does not go through every possible aspect of FDI but shows how different southern technology frontiers and risks in production might affect the final FDI flows in developing countries. The benchmark model is a North-South model where the North and South are the developed and developing country, respectively. The main feature of this model is that a northern firm might opt out of doing FDI, if the technology frontier in a southern industry is too low for a northern firm with a relatively high technology. This situation might cause a risk of FDI quality failure, where the production chain in the South fails to complete successfully. This kind of failure is possible, if the skills or knowledge of the southern workers is not high enough. The benchmark model is later extended with the innovative and imitative South in this thesis, and lastly technology-neutral risks are introduced and added to the benchmark model. The benchmark model shows that only firms with intermediate technology levels in the North move production to the South or become multinationals. Additionally, more multinational production increases the technology frontier in the South and eventually decreases the risk of FDI quality failure. This development leads to more FDI flows and widens the technology spectrum of the multinational firms. The aim of governments in developing countries is to increase their technology frontiers in different industries. This thesis goes through many important policy parameters which can improve the technology frontier in the South and eventually lead to more multinational production.

Interest rates on safe assets have trended downwards for decades. During the Great Recession many developed nations faced a liquidity trap situation as nominal interest approached the zero lower bound which obstructs the stabilization capabilities of conventional monetary policy. At the same time many economies faced sluggish recoveries from the recession. These phenomena help motivate a theoretical model in which a liquidity trap emerges as a result of a drop in the interest rate of safe assets. A simple two-period overlapping generations model is built in which young households earn income and need to save it in order to finance old-age consumption. It is assumed that there are two types of young households with different risk preferences. Risk neutral households invest in the risky asset and are able to borrow from infinitely risk averse households by supplying safe assets to them. The issuance of these safe assets is constrained by two distinct factors. Firstly, there is a financial friction in the sense that safe assets need to be backed up by collateral which ensures repayment. Secondly, the supply of safe assets is limited by the value that the lenders assign to this collateral. In the model, infinitely risk averse households fear that the collateral might drop in value. This has the effect of lowering the supply of safe assets. When fears about the future increase this has an immediate adverse effect in the present. Fears about the future drive down the safe interest rate and after a large enough rise in fears a safety trap emerges as the zero lower bound on nominal rates is met. Safety trap is a form of a liquidity trap which is caused by a decrease in the supply of safe assets. The safety trap environment features unemployment and deflation. The model economy is simulated under different scenarios in order to illustrate the mechanisms at work. In addition to this, the issuance of safe government debt and the raising of the inflation target are considered as cures for the safety trap. A rise of government debt to GDP level helps to mitigate the safety trap by increasing the supply of safe assets while a rise in the inflation target of the central bank allows the economy to reach lower real interest rates with positive nominal interest rates than before.

Tässä Pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan federalismiin liittyvien kysymysten käsittelyä katalonialaisessa sanomalehdessä El Periodico de Cataluynassa ajanjaksolla 2.10 – 8.10.2017. Tarkoituksena on tutkia mitä kehyksiä federalismiin liittyvässä uutisoinnissa on käytetty sekä kuka kehyksiä käyttää.Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytetään Erving Goffmannin kehysanalyysiä (frame analysis) vuodelta 1974. Tutkimus on kvalitatiivinen sisällönanalyysi. Mitä massamedioissa kirjoitetaan on oleellista, koska suurin osa ihmisten tiedoista ja ajatuksista muodostuu niistä hankittuun tietoon. Eli se miten jokin asia kehystetään uutisissa, on suuri vaikutus ihmisten ajattelumaailmaan. Uutisia voidaan valita kehystää monella eri kehyksellä. Tässä tutkielmassa hyödynnetään neljää kaikkein käytetyintä kehystä (conflict frame, responsibility frame, economic consequences frame & human interest frame). Federalistisen valtiojärjestelmän kautta on pystytty tuomaan poliittista vakautta alueille joilla on monimuotoinen väestörakenne. Myös Euroopan Unionin jäsenmaissa on hyödynnetty federalistista valtiojärjestelmää nationalististen liikkeiden heikentämiseen. Myös Espanjassa on pyritty asymmetrisen federalismin kautta pitämään autonomisten alueiden asukkaat tyytyväisinä järjestelyihin. Viime aikoina Kataloniassa on kuitenkin ilmennyt yhä suuremmissa määrin tyytymättömyyttä järjestelyitä kohtaan. On siis oleellista miten federalismiin liittyvät uutiset ja kysymykset valitaan kehystää. Pyritäänkö niissä tuomaan esiin federalismiin liittyviä asioita negatiivisessa vai positiivisessa valossa. Miten Espanjan keskushallinto esitetään artikkeleissa? Erittäin suuri vaikutus kehysten käytössä on henkilöihin, jotka ovat vähemmän kiinnostuneita politiikasta. Tutkielmassa tulee esiin, että vaikka massamediat pyrkisivätkin noudattamaan uutisoinnissaan jonkin asian suhteen neutraalia linjaa, saattavat ne kuitenkin esimerkiksi jo pelkästään artikkeleiden sijoittelulla vaikuttaa lukijoihin alitajuntaisesti. Myös sillä on suuri merkitys kuka kehyksiä käyttää. Saavatko jonkin konfliktin kaikki osapuolet yhtä monta kehystä, vai esitetäänkö asiat vain toisen osapuolen näkökulmasta. Journalisteilla on myös valta päättää siitä mitä jätetään kertomatta.