Browsing by Title
Now showing items 3010-3029 of 5399
-
(2023)Journalistic objectivity sits at the heart of public service broadcasters’ - such as the BBC's - mission to keep the public informed, educated and entertained. Just as the Hippocratic Oath inspires the public’s trust towards doctors, journalistic objectivity is how journalists, and public service broadcasters in particular, can earn the public’s trust and consent to fulfil their remit. Drawing from theorisation of the media as the fourth estate, as well as Gramsci and Laclau and Mouffe’s theories of power, this thesis explores the relationship between objectivity and power, namely this relationship’s manifestation in the practices of the British Broadcasting Company (BBC). This thesis holds that, as a powerful institution, the BBC can maintain a dominant discourse through processes of ideologization and hegemonisation. Analysis on some of the BBC’s most recent guidelines focusing on impartiality and interviews with five experts, all former BBC journalists, suggests that the BBC systematically constructs a discourse in which the ethical ideal of journalistic objectivity is maintained and reinforced through the imperfect strategy of ‘due impartiality.’ The way this strategy is employed by BBC journalists can vary. On one hand it encourages multisidedness and fairness in reporting, on the other it discourages journalists from being open about their opinions and biases. This thesis’ findings suggest that while journalistic objectivity can help journalists maintain independence, it also can act as a containing strategy, by silencing their voices and capacity to operate as individuals outside of their work lives. The BBC’s condemnation of opinionated declarations made by its employees on social media and apparent reservedness towards their participation in activist marches operates to an extent as an anti-transparency discourse, which could also suggest a desire to keep the audience in a passive role. This thesis culminates with the recommendation that the BBC ought to address its inconsistent application of due impartiality and lack of transparency over how decisions relating to impartiality are made, which were made apparent in the findings of this research.
-
(2018)Human trafficking is a fast growing crime and a fundamental offense against human rights. Human trafficking is linked, inter alia, to social, economic and cultural factors; and the impact on individuals, societies and nations is destructive. Trafficking has been studied increasingly in the recent years. Though only few primary research has been conducted of human trafficking in Kenya, where trafficking is a widely spread problem. Furthermore, vulnerability towards human trafficking and reintegration of its victims has been studied more extensively on international level, but the research done on Kenyan context is very limited and the main focus stays on economical factors. Only a few studies have focused on experiences of vulnerability and reintegration of trafficking victims. Therefore, the objective of this research is to provide more information and study the complexity of victims’ experiences by the following research question: What factors former victims of trafficking have experienced as causes to their vulnerability towards trafficking and what difficulties former victims of traf- ficking have faced during their reintegration process after trafficking in Kenya? The aim of this research is to provide information that can be utilized in the development of contra human trafficking programmes in Kenya. This study is a qualitative research. The research material, 12 semi-structured interviews with former victims of human trafficking, was collected during a six-month period in 2015- 2016 in Kenya. The method used for analysing the data was qualitative content analysis. In- tersectionality was also used as an analytical tool. The experiences of vulnerability towards trafficking were mainly in relation to social problems within families, financial difficulties and obligations towards family members. The experiences of reintegration were also hampered by financial difficulties, obligations towards family members and social problems; stigmatization, blame and discrimination. This study suggests dynamics within families and communities, when allied with other factors, may become significant intersectional factors, for individuals, of vulnerability and reintegration. The findings were consistent with previous research, even though the findings cannot be generalized to larger populations. However, this research provides important pieces of information that can be utilized in relating research and in the development of contra trafficking programmes in Kenya.
-
(2022)Euroopan yleisradiounionin perustama yleisradioyhtiöiden välinen Eurovision laulukilpailu on järjestetty ja televisioitu vuosittain jo yli 65 vuoden ajan. Se kuuluu maailman pitkäikäisimpiin ja suosituimpiin viihdeohjelmiin. Kilpailu on monin tavoin kytkeytynyt politiikkaan, nationalismiin ja yhteisen eurooppalaisen arvopohjan ideologiaan. Kulttuuripoliittisesta näkökulmasta poplaulukilpailun historia heijastelee sitä, miten ideologisen Lännen ja länsimaalaisuuden historia kietoutuvat populaarimusiikkikulttuuriin ja länsimaalaisen kulttuurillisen post-modernin syntyyn. Tutkielma keskittyy ennen kaikkea Euroopan ja poliittiskulttuurillisen Lännen idean väliseen suhteeseen Euroopan näkökulmasta. Keskiössä on läntisen itseymmärryksen malli (auto-oksidentalismi) sekä eurooppalaisen identifikaation suhde Lännen ideaan. Tutkielmassa kysytään, miten Länsi ja siihen liittyvä narratiivi yhtäältä omaksutaan ja toisaalta torjutaan Eurovision-kilpailuesitysten muodostamassa narratiivissa, ja mitä omaksumisen tapa kertoo kuvitellun Euroopan sijoittumisesta suhteessa Länteen ja Yhdysvaltoihin kylmän sodan aikana, nykypäivänä ja toisaalta tulevaisuudessa. Keskeisenä aineistona on käytetty laulukilpailun lähetyksiä vuosilta 1966, 1979 ja 2017. Huomiota on kuitenkin kiinnitetty lähetyksiin ja kilpailuesityksiin koko kilpailun historian ajalta. Aineistosta tehdyistä havainnoista siirrytään havaintojen jaotteluun laajempiin, Länsi-suhteeseen liittyviin temaattisiin kokonaisuuksiin aikaisemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Lopuksi pohditaan sitä, miten aineistosta löydetyt merkitykset representoivat laajempaa poliittiskulttuurillista maailmaa ja sen mahdollista tulevaisuutta. Auto-oksidentalismia ja länsimaalaisen identiteetin määrittymistä ennen kylmää sotaa, sodan aikana ja sen jälkeen on pyritty avaamaan ja yhdistämään aineistomateriaaliin käyttämällä antropologian alalla muotoiltuja teorioita oksidentalismista (mm. James G. Carrier, Alastair Bonnett), kansainvälisen politiikantutkimuksen näkemyksiä amerikkalaistumisesta ja sen roolista länsimaalaisen ideologisen blokin ylläpitämisessä (mm. Alexander Stephan) sekä Eurovision laulukilpailuun perehtyvän tutkimuksen huomattavimpia tutkielmia (mm. Dean Vuletic). Poplaulun yhteiskunnallista merkitystä on pyritty käsittelemään sisäistämällä popmusiikkikulttuurin tutkimuksen päämetodeja (mm. Simon Frith). Valitun menetelmän avulla kyetään havainnoimaan ainoastaan kilpailukappaleen tekijöiden ja tulkitsijoiden käyttämiä keinoja ja niiden toistuvuutta, ei kuulijan tai katsojan tulkintaa merkityksestä. Tutkielman keskeisiin tuloksiin kuuluu se, että länsimaalaisuutta pyritään omaksumaan monin erilaisin muotokeinoin, mutta toisaalta myös torjumaan erityisesti silloin, jos sen koetaan esimerkiksi amerikkalaistumisen tai eurooppalaisen universalismin muodossa uhkaavan jotakin läheisempää tai ”juurevampaa” identiteettiä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että läntisen omaksuminen on hallitseva tendenssi Eurovision laulukilpailun kilpailuesityksissä. Läntisen torjuminen näyttäytyy yleensä osana Lännen sisäistä kehitystyötä. Kun tutkitaan erityisesti laulukilpailun suhdetta ideologisen Lännen tulevaisuuteen, huomataan kilpailussa kenties tendenssi kohti homogenisaatiota, mutta toisaalta myös musiikillisia hybridigenrejä ja yleisetnisiä nimittäjiä. Idän ja Lännen vastakkainasettelu korvautuu kuvitellun menneisyyden ja pelätyn tulevaisuuden vastinpareilla. Kuviteltu menneisyys on humaaneihin arvoihin perustuvaa omalähtöistä yhteisöllisyyttä, kun taas tulevaisuuden dystopia on ylhäältä käsin saneltua, universalismiksi naamioitua homogenisaatiota. Uusien maailmanpoliittisten kriisien edessä on kuitenkin liian aikaista todeta, että Lännen rooli identifikaation kohteena olisi jäänyt pelkästään implisiittiseksi taustajuonteeksi eurooppalaisessa populaarimusiikkikulttuurissa – kenties Länsi tulee lähitulevaisuudessa jälleen nousemaan entistä selkeämmän poliittiskulttuurisen identifikaation kohteeksi.
-
(2018)Syftet med denna pro-gradu avhandling är att lyfta fram barnens egna perspektiv på skiftesdagvård och skiftesdaghemmet som miljö. Forskningens syfte är tvådelat. Dels undersöks barnens upplevelse av vardagen i ett skiftesdaghem. Dels undersöks barnens upplevelse av delaktighet i vardagen på skiftesdaghemmet. Studien utgår från två forskningsfrågor: Hur upplever barnen vardagen i skiftesdagvård? Hur förverkligas idéen om barnens delaktighet i skiftesdagvårdens vardag? Det etnografiska materialet består av 15 st. intervjuer med barn i åldern 3–5 år, observationer som utfördes under fyra dagar i skiftesdaghemmets vardag, samt en kompletterande intervju med daghemmets föreståndare. Forskningen utgår från ett modernt barndomsperspektiv. Vidare har begreppen delaktighet och aktörskap en central betydelse. Detta innebär att barnen betraktas som aktiva och kompetenta sociala aktörer, med förutsättningar att vara delaktiga i utformandet av sin vardag i skiftesdagvård. Resultaten presenteras i två delar. Den första delen fokuserar på vardagen i skiftesdagvård medan den andra behandlar delaktighet i skiftesdagvård. Resultaten visar att det i skiftesdagvård finns mer tid för lek och fri aktivitet än i ”vanlig” dagvård. Kvällarna är lugna och avslappnade. Skiftesdaghemmets hemtrevliga stämning och trygga miljö lyfts fram. Kvällstid har personalen tid att leka med barnen och kan vara närvarande på ett annat sätt än under dagen. Nätter på daghemmet beskrivs som spännande men jobbiga p.g.a. mycket oljud. Kompisrelationer och trygga relationer till de vuxna på daghemmet är viktiga komponenter i vardagen. Kompisrelationerna kan enligt resultaten antas utvecklas på ett positivt sätt i och med att man i skiftesdagvård leker också med sådana man inte ännu lärt känna så bra, samt i mer blandade åldersgrupper. Däremot kan det väcka starka känslor om inte ens kompisar är på plats i daghemmet samtidigt som man själv. Resultaten påvisar även ett samband mellan den fysiska omgivningen och barnens upplevda grupptillhörighet. Delaktigheten i skiftesdagvård kan enligt resultaten delas in i social respektive politisk delaktighet. Den sociala delaktigheten kan handla om att vara delaktig i den dagliga verksamheten, konkret deltagande i aktiviteter, samt om relationer och grupptillhörighet. Den politiska delaktigheten handlar dels om att påverka i personliga ärenden och dels om att påverka på ett bredare plan. Enligt resultaten kan denna påverkan ta sig uttryck som förhandlingar, att komma med förslag, valfrihet samt att bli hörd. Enligt resultaten kan barnen inte påverka så mycket i ärenden som gäller hela den egna gruppen. Däremot kan de påverka mycket i personliga ärenden. Enligt resultaten är det också vanligt att barnen får vara med i beslutsfattandet i ärenden som gäller hela daghemmet. Kvällstid är det lättare för barnen att påverka både i personliga ärenden och i ärenden som gäller hela gruppen. Både den sociala och den politiska delaktigheten ökar på kvällar och veckoslut. Slutligen betonas i resultaten delaktighetens känslonivå. En del barn upplever att de vuxna bestämmer allting på daghemmet medan andra upplever att det till allra största delen är barnen som bestämmer.
-
(2012)UNHCR:n mukaan vuonna 2010 noin 15 500 alaikäistä yksin maahan tullutta turvapaikanhakijaa haki turvaa vieraalta maalta. Traumaattisia asioita kokeneet alaikäiset turvapaikanhakijat ovat yksin vieraassa maassa ja siksi tarvitsevat palvelujärjestelmän, joka huomioi heidän erityistarpeensa tässä välitilassa, jonka aikana he eivät selkeästi ja ongelmitta kuulu mihinkään. Tämän tutkimuksen tarkoitus on ollut selvittää, minkälainen on turvapaikkaprosessi Suomessa ja Kanadassa sekä minkälaisia palveluita alaikäiset turvapaikanhakijat saavat sen aikana. Turvapaikkaprosessia tarkastellaan lapsen edun toteutumisen näkökulmasta ja sen aikaisia palveluita tarkastellaan lapsen oikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Tutkimuksen suomalainen aineisto perustuu sekä kirjallisiin lähteisiin että tutkijan omaan ns. hiljaiseen tietoon, joka on muodostunut työskennellessäni alaikäisten turvapaikanhakijoiden asumisyksikössä. Kanadalainen aineisto kerättiin lumipallomenetelmällä kuukauden kestäneellä tutkimusmatkalla 24.10–28.11.2010. Se muodostuu 17 strukturoimattomasta haastattelusta, 2 seminaareista, 10 vierailuista, lukuisista kohtaamisista sekä niiden yhteydessä tehdyistä muistiinpanoista ja havainnoista. Aineistosta on teemoittelun ja tyypittelyn avulla pyritty kuvaamaan molempien maiden järjestelmiä, joita on sitten analyysivaiheessa tarkasteltu lapsen oikeuksien näkökulmasta. Tämä tutkimus on poikkikulttuurinen. Siinä lähdetään olettamuksesta, jonka mukaan vertailu on mahdollista eri kulttuurien välillä, vaikka niiden välillä olisi suuria eroja. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita samasta ilmiöstä, turvapaikkaprosessista ja sen aikaisista palveluista Suomessa ja Kanadassa. Ohjeistukset alaikäisten turvapaikanhakijoiden asioiden hoitoon molemmissa maissa ovat hyvin samankaltaiset. Kuitenkin lapsen edun toteutumisessa turvapaikkaprosessin aikana löytyi eroja. Aineiston perusteella Kanadassa lapsen etu toteutuu paremmin lapsen käännytystilanteessa kolmanteen turvalliseen maahan ja siinä, että selkeissä tapauksissa turvapaikkapäätös annettaan tiedoksi lapselle heti haastattelun jälkeen. Suomessa lapsen etu näyttää toteutuvan paremmin prosessin alussa, koska hakemus otetaan käsittelyyn vasta kun lapsi on levännyt ja hänellä on edustaja. Suomessa turvapakanhakijalapsi saa myös varmemmin tarvitsemansa tiedon, heidän ei tarvitse itse hankkia kaikkea todistusaineistoa turvapaikkaprosessinsa tueksi eikä heillä ole tiukkoja määräaikoja joiden ylittäminen raukaisee hakemuksen automaattisesti kuten Kanadassa. Tässä tutkimuksessa alaikäisten turvapaikanhakijoiden palveluilla tarkoitetaan asumista, sosiaali- ja terveyspalveluita, koulua ja järjestettyä vapaa-aikaa, edustajan tukea sekä lakimies- ja tulkkauspalveluita. Kanadan palvelujärjestelmän hyviä puolia ovat mm. normaalipalveluiden hyödyntäminen, oppivelvollisuusikä 18-vuotiaaksi, lastensuojelun mukanaolo alle 16-vuotiaiden kohdalla ja pyrkimys pitkäaikaisiin ja lapsen kulttuuritaustaa kunnioittavaan asumisjärjestelyihin heti alusta asti. Kanadan haasteet ovat järjestelmän hajanaisuudessa, kohderyhmän erilaisissa määrittelyissä, tilastoinnin puutteessa, suljettuihin laitoksiin sijoittumisissa ja alaikäisten majoittumisessa vieraiden aikuisten keskuuteen. Suomen palveluiden puutteet löytyvät vastaavasti järjestelmästä joka ei tue pitkäaikaisia ihmissuhteita, lapsen vähäinen mahdollisuus käyttää normaalipalveluita, epäselvä työnjako lastensuojelun ja asumisyksiköiden kanssa sekä laitosasumisen yleisten haasteiden kuten yksityisyyden ja yksilöllisyyden huomioiminen. Suomen järjestelmän vahvuudet löytyvät yhdenmukaiseen palvelutarjontaan tähtäävästä järjestelmästä, jolla on yksi valvova ja rahoittava taho, joka myös tilastoi hakijat hyvin. Suomessa tärkeistä asioista tiedottaminen näyttää onnistuvan paremmin kuin Kanadassa ja lasten katoaminen järjestelmän ulkopuolelle on harvinaisempaa. Alkuolettamus Kanadan järjestelmän paremmuudesta muuttui tutkimusprosessin ja kenttäkokemusten aikana ymmärrykseksi siitä, että asioiden hoitamiseen on löydetty erilaisia vaihtoehtoja, jotka eivät välttämättä ole suoraan siirrettävissä järjestelmästä toiseen. Lapsen oikeudet voi toteutua tai olla toteutumatta molemmissa maissa. Turvapaikan hakijoiden asioiden hoito on yhteydessä näkökulmaan ja historiaan. Kanada on tietoisesti kasvattanut väestöä ottamalla vastaan runsaasti maahanmuuttajia. Siellä turvapaikanhakijat ovat yksi maahanmuuttajaryhmä muiden joukossa. Kanadassa halutaan, että ihmiset kotoutuvat 'normaali kansalaiseksi' mahdollisimman nopeasti. Siellä ei ole nähty tarpeelliseksi luoda erillistä erityisjärjestelmää kuten Suomessa, jossa maahanmuuttajien määrät ovat pienet ja ilmiö uudempi. Erityisjärjestelmässä on omat hyvät puolensa, mutta on myös riski, että se hidastaa kotoutumista ja oman paikkansa löytämistä uudessa yhteiskunnassa sekä lisää 'me ja he' -ajattelun lisääntymistä.
-
(2017)This master’s thesis explores governmentality within the context of a private company providing integration courses for unemployed immigrants. The main aspirations of this research are threefold: firstly, to analyze the ways in which students and teachers of the courses are governed and secondly, to identify what kind of subjects the governance is creating. Thirdly, the research deconstructs Finnishness to scrutinize what kind of ideal citizen is recreated at the courses. The data of this research include interviews of the teachers and their superior, field notes written at the integration courses and pictures of the course premises. The data was analyzed by qualitative content analysis. The theoretical framework of this research consists of governmentality studies and studies on precarious work. Governmentality studies, established by Michel Foucault, have previously focused on, for example, governance of unemployment and governance of migration. The studies have examined the ways in which neoliberalism has brought market rationalism in the realm of public services. Research on precarious work, in turn, has given outlooks on insecurity of employees with university degrees at labour market. According to the findings of this research, the competitive bidding system of the integration courses creates insecurity and constant change that falls on the students and the teachers respectively. Governance makes the teachers and the students joyful, motivated, disciplined and responsible. The teachers are governed by poor terms and conditions of job contracts and by workplace facilities of low quality. The teachers have thus ended up in precarious position. The students’ bodies and behavior are changed to increase their Finnishness and employability. They are pushed towards precarious jobs but they expect something better. Finnishness is represented at the courses as equal, positive and calm. In this light, it is possible to argue that neoliberalist values and practices have spread over the field of integration. Market rationality is visible in all activities at the integration courses, which intensifies governance at the courses. At integration courses, two precarious groups encounter: the immigrants and their teachers. Finally, it can be said that the courses promote hierarchy and power relations instead of equality.
-
(2020)Tutkielmassa tarkastellaan offensiivisen realismin puutteita suurvaltapolitiikan selittäjänä. Teorian jättämiä aukkoja sekä keinoja suurvaltapolitiikkaan väitetysti kuuluvan tragedian välttämiseen pohditaan konstruktivististen, ideationaalisten ja kulttuuriartefaktien analyysista ponnistavien näkökulmien avulla. Offensiivista realismia voidaan pitää sekä politiikkaratkaisuna että tapana määritellä suurvaltapolitiikan luonnetta. Mearsheimerin mukaan suurvaltojen pitäisi toimia kuten hyvät offensiiviset realistit, jos ne haluavat selviytyä. Offensiivisen realismin tarjoama selitysmalli jättää kuitenkin huomiotta monia suurvaltapolitiikkaan vaikuttavia tekijöitä, kun se keskittyy materiaalisiin ja rakenteellisiin puoliin. Tutkielman tavoitteena on sanoittaa näitä tekijöitä, joita teoria ei ota huomioon suurvaltapolitiikan selitysmallissaan sekä tunnistaa ratkaisuja, joita aineisto antaa offensiivisen realismin turvallisuusdilemman ylittämiseen. Tutkielman aineistona on tieteisfiktiosarja The Expanse. Sen avulla huomio voidaan kohdistaa suurvaltapolitiikasta ja anarkiasta tehtyihin selitysmalleihin. Sarjaan sovelletaan kaksoisluentaa, jonka avulla voidaan tunnistaa päällimmäisen kertomuksen ohella tekijöitä, joiden avulla koko järjestelmän laajuinen sota vältetään. Päällimmäisenä kertomuksena aineistosta nousee esiin offensiivisen realismin kuvaama maailma, mutta kuva on puutteellinen. Tutkielman analyysi sanoittaa aukkoja, joita offensiivisen realismin logiikkaan jää. Aineistosta käy ilmi, että historia, identiteetit, käsitykset itsestä ja muista sekä toimijuus ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat suurvaltojenkin toimintaan. Sarja myös tarjoaa kaksi selitystä muutokselle ja offensiiviseen realismiin kuuluvan dilemman ylittämiselle. Toinen perustuu ulkoiseen šokkiin ja toinen ajatusmallien muuttumiseen. Offensiivinen realismi voi tarjota houkuttelevan selityksen suurvaltojen toiminnalle, mutta malli on liian yksinkertainen. Kulttuuriartefaktit eivät suoraan kerro todellisesta ulkopoliittisesta diskurssista tai harjoitetusta ulkopolitiikasta. Kulttuurituotteet voivat kuitenkin auttaa pohtimaan, millaisia tarinoita kansainvälisestä politiikasta kerrotaan, ja millaisia tarinoita kansainvälisen politiikan teoriat itse kertovat. Populaarikulttuurin tuotteet voivat auttaa normalisoimaan suurvaltakilpailuun ja -politiikkaan liittyviä tulkintoja. Tieteisfiktion avulla voi tulkita nykymaailman ongelmia ja samalla ymmärtää kansainvälisen politiikan todellisuuksia.
-
(2016)In this study the institutional and discoursive landscape of EVE Online, and birth of civil society around it is mapped using Latent Dirichlet Allocation topic modeling, using a very large dataset of discussion forum messages from EVE’s official forums in 2003-2011. This requires methodological development, which is the study’s second objective. EVE Online is a massively multiplayer online game developed by the Icelandic game developer CCP. This was achieved by approaching the primary objective from two points of view – an institutional analysis of the EVE polity, and analysing the discourse on EVE politics. In the methodological part, LDA topic modeling was used as a method of quantitative textual analysis on a corpus consisting of discussions in the Corporation, Alliance and Organizations Discussion (CAOD) subforum of EVE. There is a close relation between the methods used in the analysis, and the second research question. If the analysis yields results, the second objective can be considered reached. The first part of the analysis, a look at social institutions formed by the players in EVE institution was done using a combination of source materials ranging from the discussions, to official CCP material regarding their product and a series of journalistic articles examining the workings of EVE. In this analysis, institutions in EVE can be divided into those run primarily by CCP and those run by its customers: EVE players or citizens. CCP in EVE does not seem to even try to take themselves out of the equation when it comes to governance in EVE. EVE does have CCP-created institutions and policies that at least on some levels hand out the responsibility and power of governance to players. These methods include such things as electing a Council of Stellar Management, a liaison body between the players and the developer. The discursive landscape of EVE was examined using LDA topic modeling. The resulting topics were then validated using both internal validation methods – that is, testing for the coherence and viability of the top words in a topic, categorizing the topics and comparing the categories and contents to the qualitative analysis of the raw source material that the topic is made of. In external validation, several sources covering EVE, such as books and media institutions were used. In conclusion, EVE does seem to have a sophisticated system of governant institutions, both originating from the players and from the developer. They players devote much of their political discussion to topics of governance. Much, though not all, of it is still traceable to their objectives inside the game.
-
(2012)Tutkimus on kuvaus Koulutuksella työammattiin – yksilölliset polut työelämään -projektin 2003–2005 samannimisistä ohjaavan työllisyyskoulutuksen kursseista. Kurssit olivat Helsingin työvoimatoimiston, Uudenmaan TE-keskuksen ja Euroopan sosiaalirahaston yhteisesti rahoittama koulutusmalli ja kokeilu puuttua Helsingin kaupungin kasvavaan rakennetyöttömyyteen. Tutkielman tavoitteena on selvittää miten kokeilumalli toimi rakennetyöttömyyden purkajana ja miten koulutuskokeilun eri osapuolet: hallinnoijat, kouluttajat ja kurssilaiset kokivat ohjaavan työllisyyskoulutuksen. Tutkimuksen alkuperäisenä tilaajana oli Helsingin kaupunki ja se on tehty osana Helsingin työllisyysohjelmaa 2004–2006. Tutkimuksen taustoituksessa on hahmotettu työelämän muutosta 1990-luvun alun laman jälkeen sekä ammattitaidon ja jouston merkitystä 2000-luvun alun työmarkkinoilla. Tutkimusta varten haastateltiin 34 Koulutuksella työammattiin – yksilölliset polut työelämään -kurssin osallistujaa, neljä kouluttajaa, kaksi Helsingin työvoimatoimiston virkailijaa ja projektin projektipäällikkö. Lisäksi osallistuvalla havainnoinnilla seurattiin kahden eri koulutuksen tuottajan oppilaitoksissa kolme kahden kuukauden pituista koulutusjaksoa. Tutkimus on kvalitatiivinen yhteiskuntapolitiikan tapaustutkimus. Aineisto tuotettiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluina ja kurssien osallistuvalla havainnoinnilla kevään ja syksyn 2005 aikana. Syksyllä 2006 tehtiin seurantakysely haastatelluille kurssilaisille. Aineiston analyysissa on käytetty grounded teorian pohjalta tapausanalyysin aikasarja ja toistuva havainnointi analyysien menetelmiä. Tutkimustulosten mukaan vain noin kolmannes kurssilaisista pääsee Koulutuksella työammattiin – yksilölliset polut työelämään -kurssin kautta suoraan ammatillisen koulutuspolun alkuun kiinni. Kolmannes ohjautuu koulutuksen jälkeen muiden työllistymistä tukevien työllisyystoimenpiteiden piiriin ja noin kolmannes jää odottamaan ja hakemaan mahdollisesti myöhemmin avautuvaa koulutus- tai työpaikkaa. Koulutuksen mahdollisuus pureutua rakennetyöttömyyteen on sitä tehokkaampi, mitä tarkemmilla kriteereillä kurssilaiset on valikoitu mukaan. Tutkimuksessa ehdotetaan koulutusten kehittämistä pienemmille segmenteille, jolloin yhden kohderyhmän ammatillinen uudelleen ohjaus työvoimapula-aloille pystytään toteuttamaan täsmällisemmin. Myös prosessissa voimakkaasti mukana olevat työnantajat olisi hyvä jatkossa huomioida paremmin. Keskeisinä lähteinä ovat Sennett (2002; 2004; 2006;2008), Beck (1986; 2000), Castells & Himanen (2001), Räisänen (1998) ja Julkunen ym. (2004), Kortteinen (1987), sekä Hämäläinen (1992), Kloosterman (2009), Myrskylä (2009a; 2009b; 2010), Kortteinen & Tuomikoski (1998), Leinikki (2009) ja Vähätalo (2001) tutkimukset.
-
(2014)'Yhteiskunta' on keskeisimpiä suomalaisessa poliittisessa puheessa käytettäviä sanoja. Yleisyydestään huolimatta kyseisen sanan käyttöä ja eri merkityksiä on tutkittu vähän, jos sitä vertaa muihin yhteiskuntatieteissä keskeisiin sanoihin. Aiemman tutkimuksen perusteella 'yhteiskunta' liitetään nyky-suomessa kansallisvaltion kokoiseen yksikköön ja sitä ei ole tapana käyttää arvolataukseltaan negatiivisena. Aineistona käytän Kansallisen Kokoomuksen ja Kokoomuksen Nuorten Liiton ohjelmatekstejä. Kansallisen Kokoomuksen osalta aineistona toimi vuoden 1970 Periaateohjelma, vuoden 2006 Periaateohjelma sekä vuoden 2011 Eduskuntavaaliohjelma. Kokoomuksen Nuorten Liiton osalta aineistona toimii vuoden 1969 Poliittinen ohjelma sekä Periaateohjelma ja Tulevaisuusohjelma kumpikin vuodelta 2010. Lähestyn aihetta Quentin Skinnerin käsitteiden jatkumoihin ja muutoksiin keskittyvällä tutkimusmenetelmällä. Skinner ymmärtää käsitteet argumentaation välineinä. Siten tekstit tulee ymmärtää yleisen poliittisen ja kulttuurisen tilanteen, eli kontekstin, valossa. Näin ollen olen tehnyt tiettyjä puolueiden ja nuorisojärjestöjen toimintaa ohjaavia rationaalisuusoletuksia. Tutkimuskysymykseni oli miten Kansallisen Kokoomuksen ja Kokoomuksen Nuorten Liiton väliset aatteelliset erot näyttäytyvät yhteiskunta-sanan käsitteellisten merkityserojen kautta tulkittuina. Yhteiskunta-käsitteen historian ja aiemman tutkimuksen avulla muodostin kolme teoreettista merkitystä ’yhteiskunnalle’: 1) ’yhteiskunta’ valtiona tai julkisena sektorina, 2) ’yhteiskunta’ omalakisena, itseorganisoituvana, ja 3) ’yhteiskunta’ suunnittelun ja havainnoinnin kohteena. Valtioon tai julkiseen sektoriin samaistettava ’yhteiskunnan’ merkitys löytyi alkuaan jo Aristoteleen kirjoituksista. Omalakinen, itseorganisoituva ’yhteiskunta’ taas oli peruja niin kutsuttujen klassisten liberaalien, kuten Adam Smithin näkemyksistä. ’Yhteiskunta’ havainnon ja suunnittelun kohteena taas perustui 1800-luvulla alkunsa saaneeseen moderniin näkemykseen, jossa ihmisyhteisöt alettiin ymmärtää tieteellisen tutkimuksen ja sitä kautta myös suunnittelun kohteina. Ohjelmien yhteiskunta-sanan käyttöä avaamalla nousi ohjelmien välille mielenkiintoisia eroja. Monet yhteiskunta-sanan käytössä ilmenneet erot olivat selitettävissä puolueiden ja järjestöjen rationaalisuusoletuksien avulla. Toisaalta myös ajallinen konteksti selitti osaltaan sitoutumista tiettyihin puhetapoihin. Selkeästi yleisin ohjelmissa käytetty puhetapa oli ’yhteiskunta’ havainnoinnin ja suunnittelun kohteena. Myös ’yhteiskunta’ valtiona tai julkisena sektorina -puhetapaa esiintyi usein. Omalakinen, itseorganisoituva ’yhteiskunta’ -puhetapaan sitoutui selvästi vain Kokoomuksen Nuorten Liiton vuoden 2010 Tulevaisuusohjelma. Yllättävimpänä löydöksenä suhteessa aiempaan tutkimukseen voi pitää yhteiskunta-sanaa, joka on negatiivisesti latautunut. Negatiivisesti latautunut 'yhteiskunta' esiintyi jo aineiston ajallisesti ensimmäisessä ohjelmassa, mutta vahvimmin siihen oli sitoutunut Kokoomuksen Nuorten Liiton vuoden 2010 Periaateohjelma. Tätä negatiivisesti latautunutta 'yhteiskuntaa' voi pitää osoituksena ’yhteiskunta’ valtiona tai julkisena sektorina -puhetavan keskeisyydestä suomen kielessä.
-
(2013)Pääoma on pankeille keskeinen suojautumis- ja varautumisväline liiketoiminnan tappioiden varalta. Pankin pääomavarautumisen kannalta on keskeistä, että pankki kykenee ennustamaan luotettavasti liiketoimintansa mahdollisten suurimpien tappioiden todennäköisyyden ja suuruusluokan. Vastaavasti pankkisääntelyn keskeinen haaste on löytää oikea minimipääoman taso, joka pankeilta velvoitetaan varaamaan suurimpien tappioiden varalle, sillä nämä tappiot voivat uhata pankin olemassaoloa ja aiheuttaa tappioiden leviämisen järjestelmäriskin kautta koko pankkisektorille. Tutkimuksen kappaleissa 1–5 otetaan kantaa yleisesti käytettyjen pankkien riskimallien kykyyn ja tapaan ennustaa suurimpia tappioita, niin yksittäisten omistuspositioiden, kuin koko pankin taseen omistusten tasolla. Näin tutkimuksen keskiöön nousee kysymys, kuinka pankki mallintaa yksittäisten markkinoiden suurimpien negatiivisten arvomuutosten lisäksi markkinoiden väliset riippuvuudet varsinkin kriisien aikana. Kappaleessa 6 käsitellään erityisesti pankeilta vaadittua minimipääoma-asetuksen tasoa Basel II ja tulevassa Basel III -pankkisääntelykehikossa. Tämä on pankkisääntelyn ehkä tärkein asetus ja sääntelymenetelmä ehkäistä pankkisektorin järjestelmäriskiä. Keskeinen kysymys tutkimuksessa on se, onko järjestelmälle tärkeiden pankkien vaadittu minimipääoman tason asetus riittävä standardi pankkien suojautumiseksi suurimmilta tappioilta ja pankkisektorin suojautumiseksi pankkikriiseiltä. Tutkimuksen lopussa kappaleessa 7 pureudutaan pankkisääntelyn mahdollisuuksiin hallita moraalikato-ongelmia järjestelmälle tärkeiden pankkien päätöksenteossa. Oikean tasoisten pääomavaatimusten lisäksi tutkimuksessa nostetaan esiin pankin kannusteiden hallinta pankin riskipitoisten päätösten negatiivisten ulkoisvaikutusten ehkäisemiseksi. Tutkimuksessa esitellään kuinka järjestelmälle tärkeiden pankkien sääntelyn moraalikato-ongelmaa voidaan analysoida moraalikatotutkimuksen tutkimusperinteen mukaisesti analyyttisesti paksuhäntäisissä toimintaympäristöissä. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että mikäli markkinoiden suurimmat negatiiviset arvonmuutokset ja kriisimarkkinoiden väliset normaalimarkkinoista poikkeavat riippuvuudet eivät ole huomioitu luotettavasti pankin tilastollisissa riskimalleissa, on tällä merkittävä vaikutus pankin kykyyn ennustaa tappiontasoa, niin yksittäisten positioiden, kuin koko pankin taseen arvonmuutosten osalta. Tutkimuksen yksi keskeinen väite onkin, että pankkien sisäisten riskimallien puutteilla on ollut merkittävä vaikutus pankkien heikkoon kykyyn suojautua talouskriisin aiheuttamilta tappioilta. Tutkimuksen suosituksena on merkittävä muutos pankin ja sääntelyn metodologioihin mallintaa kvantitatiivisesti riskiä. Tutkimuksen mukaan pankkien ohuen pääomituksen, paksujen häntien ja pankkisektorin kriisiytymisen välillä on selkeä yhteys. Koskien järjestelmälle tärkeän pankin sääntelyä tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että jos sääntelijä pyrkii vaikuttamaan suoraan järjestelmälle tärkeän pankin luonnollisiin kannustimiin ottaa riskiä, voi tällä olla merkittävä vaikutus pankin päätöksentekoon, moraalikato-ongelman ratkaisuun ja siten järjestelmäriskin hallintaan paksuhäntäisissä toimintaympäristöissä pankkisektorilla.
-
(2008)Tutkimus käsittelee omana aikanamme tavallisia suomalaisia häitä. Tarkastelun kohteena on median hääkulttuurista ja arkipuheesta välittyvä ristiriitainen nykyhäiden määritelmä, jonka mukaan häiden on oltava perinteitävä noudattavat kirkkohäät ja samaan aikaan kuvastettava hääparin makua ja tyyliä. Häiden on sekä ilmaistava yhteisön arvoja että oltava yksilölliset. Pyrin selvittämään, kuinka häitään suunnittelevat pariskunnat yhdistävät nämä 'perinteisten nykyhäiden' keskenään ristiriitaiset ulottuvuudet. Tutkimus perustuu yhdeksän pariskunnan yhteishaastatteluun, jotka tehtiin 1−10 kuukautta ennen häitä. Haastateltavat ovat 22−31-vuotiaita, avoliitossa eläviä ja naimattomia. Haastattelut ovat noin puolentoista tunnin mittaisia teemahaastatteluja. Tarkastelen haastattelupuhetta merkityksen tuottamisen prosessina, jossa yhdistyvät haastateltavien henkilökohtaiset kokemukset ja heidän käytettävissään olevat kulttuuriset diskurssit. Häiden kahden keskenään ristiriitaisen ulottuvuuden tarkastelussa käytän toisaalta yhteisöön, toisaalta yksilöllisyyteen liittyviä sosiologisia käsitteitä. Hääperinteet jaottelen kahteen tyyppiin. Eric Hobsbawmin keksityn perinteen teorian avulla tarkastelen avioituvien puheessa perinteen aseman saaneita uudehkoja häätapoja. Émile Durkheimin teoria uskonnollisille järjestelmille tyypillisestä pyhän ja profaanin erottelusta toimii näkökulmana klassisille perinteille. Sen avulla pohdin myös rituaalien ja yhteisön suhdetta. Häiden yksilöllistä ulottuvuutta tarkastelen erottautumisen käsitteen avulla; käytän Pierre Bourdieun distinktioteoriaa näkökulmana yksilöllisten erottautumispyrkimysten ja häiden sosiaalisen kentän positioiden analysoimiseen. Elämyksen käsitteen avulla selvitän häiden perimmäistä vetovoimaa. Tarkastelen yksilöllisten elämysten ja kollektiivisten rituaalien suhdetta esimerkiksi Maurice Halbwachsin kollektiivisen muistin käsitteen avulla. Tutkimustuloksissa määritän kaksi häiden sosiaalista yhteisöä. Perinteisen sukupolvien välisen yhteisön lisäksi merkittävässä asemassa on uusi sukupolvien sisäinen ja hääparin valintaan perustuva, osittain imaginaarinen hääyhteisö, jolla on keskeinen asema nykyhäiden määrittäjänä. Hääperinteet ovat yhteisöä vahvistavia ja pyhän kokemuksen tarjoavia rituaaleja. Keksityt perinteet vahvistavat uutta hääyhteisöä, klassiset hääperinteet sukupolvien välistä sukuyhteisöä. Häiden yksilöllinen ulottuvuus ja häiden 'omannäköisyys' ovat hääprosessissa keskeisiä: muista erottautuminen ja kulutuksen suunnittelu tarjoavat rajoitetun, mutta tärkeäksi koetun mahdollisuuden yksilölliseen nautintoon. Häistä halutaan ensisijaisesti saada elämyksiä, mikä varmistetaan pyrkimällä ainutkertaiseen tunnelmaan ja käyttämällä hääkulttuurin esittelemiä kollektiivisesti jaettuja riittejä ja luksussymboleita. Elämykset muodostetaan yhteisön kollektiiviseen muistiin tukeutuen, ja siten yksilöiden elämyksistä tulee kollektiivisia. Ristiriita häiden perinteisyyden ja yhteisöllisyyden ja toisaalta 'omannäköisyyden' ja yksilöllisyyden välillä ei vähennä perinteisten ja ylellisten häiden vetovoimaa, päin vastoin. Häät tarjoavat mahdollisuuden yksilölliseen elämykseen, johon avioituvat tuntevat vetoa. Elämys on kuitenkin sidoksissa yhteisön pyhän kokemukseen. Häät ovat samanaikaisesti niin kollektiivinen riitti kuin yksilöllinen elämys.
-
(2012)Tutkielma käsittelee viihteellisen tabloidijournalismin ja oikeistopopulismin välistä yhteyttä, joka jäsentyy vertailemalla keskenään neljää oikeistopopulistista puoluetta – Italian Lega Nordia, Itävallan vapauspuoluetta, Ranskan Front Nationalia sekä Tanskan kansanpuoluetta – suhteessa tabloidijournalismille ominaisiin uutiskriteereihin. Nämä uutiskriteerit ovat personointi, viihteellisyys ja kansanomainen retoriikka. Tutkimusaineisto perustuu erityisesti puolueiden kotisivuihin sekä näiden vaalikampanjoiden ja -mainoksien materiaaleihin, joiden pohjalta vertailevan metodin avulla tehtäviä johtopäätöksiä tukevat aikakausilehtien sähköisistä arkistoista löytyvät uutisoinnit ja artikkelit sekä tutkimuskirjallisuus. Ensisijaisena tarkoituksena on selvittää mediapainotteisesta näkökulmasta sitä, onko tabloidimedian oikeistopopulismille mahdollisesti tarjoama profiloitumisväylä intentionaalinen vai puhtaasti markkinalogiikkaan perustuva. Toiseksi paikannetaan oikeistopopulististen puolueiden välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä suhteessa siihen, millä tavoin ne vastaavat tabloidijournalismin uutisoinnille tyypillisiä piirteitä. Tästä perspektiivistä keskiöön nousee myös kolmanneksi kysymys siitä, ovatko puolueet hyödyntäneet ilmaista mediajulkisuutta vai profiloituneet aktiivisesti omien mediaorganisaatioidensa rakentamisen kautta. Mediapainotteisen näkökulman vuoksi ajallinen ympäristö ja ideologiset tekijät toimivat enemmänkin tutkielman väljänä viitekehyksenä kuin sen fokusta tiukasti jäsentävinä määreinä. Oikeistopopulismin ja tabloidijournalismin välillä on havaittavissa vastaavuuksia henkilöitymisen, viihteellisyyden ja retoriikan osa-alueilta. Kaikista puolueista löytyy yhtenäisiä piirteitä, jotka sopivat hyvin yhteen tabloidijournalismin uutiskriteereiden kanssa. Tämän suhteen lähtökohdat eivät ole kuitenkaan poliittisia, vaan pikemminkin on kyse tabloidijournalismin uutiskriteereiden kaupallisen logiikan ja oikeistopopulismin viihteellisten elementtien välisestä korrelaatiosta, joka on luonut puolueille mahdollisuuden profiloitua valtavirran tietoisuuteen. Vaikka puolueista löytyy tabloidijournalismin näkökulmasta materiaalia sen jokaisen uutiskriteerin alle, ovat oikeistopopulististen puolueiden keskinäiset erot suhteessa viihteellisen median uutiskriteereihin kuitenkin huomattavampia kuin niiden väliset yhtäläisyydet. Itävallan vapauspuolueen toiminnasta löytyy eniten vastaavuutta viihdearvon suhteen tabloidijournalismin uutiskriteereiden näkökulmasta, vaikka tämä vastaavuus on lähinnä rakentunut puolueen entisen puheenjohtajan Jörg Haiderin vetovoimaisen persoonan ympärille. Lega Nordin kohdalla puolestaan viihdearvo on välittynyt suuremmassa määrin koko puolueen toiminnan kuin yksittäisen henkilön kautta. Lisäksi Lega Nord on omien radio- ja televisiokanaviensa kautta tarjonnut hyvin viihteellisiä ohjelmasisältöjä, joista kuvaavana esimerkkinä on Miss Padania -kauneuskilpailut. Front National ja Tanskan kansanpuolueen toiminta on puolestaan tabloidijournalismin näkökulmasta vähemmän viihteellisten elementtien sisältämää. Tästä huolimatta kyseisten puolueiden huomiota herättävät poliittiset lausunnot ja toiminta soveltuvat tabloidijournalismin uutiskriteereiden vaatimuksiin. Omien mediaorganisaatioidensa luomisessa Lega Nordin ja Front Nationalin rooli näyttäytyy aktiivisempana kuin Itävallan vapauspuolueen ja Tanskan kansanpuolueen. Syitä tähän voidaan jäsentää kansalliseen mediakenttään kohdistuvan hallinnollis-poliittisen kontrollin suuruudesta muiden tekijöiden ohella. Tutkielmani perusteella jäsentyvän yhteyden merkittävin ominaisuus kiteytyy kuitenkin siihen, että tabloidijournalismi luo oikeistopopulistisille puolueille profiloitumisväylän ja mahdollisuuden tavoittaa laajempia yleisöjä. Vaikka tämän väylän tosiasiallinen käyttäminen oikeistopopulististen puolueiden näkökulmasta vaatii syväluotaavampaa jatkotutkimusta osakseen, kertoo tabloidijournalismin oikeistopopulismille mahdollistama vastakaiku ylipäätänsä median vaikutusvallan tärkeydestä politiikalle ja sen toimijoille.
-
(2013)Tutkimuksessa tarkastellaan Suomen työttömyysturvan perus- ja ansioturvan välisien kytköksien säilyttämiseen ja purkamiseen liittyviä perusteluita. Lisäksi tarkastellaan nykymuotoisen, kytkökset sisältävän työttömyysturvan oikeudenmukaisuutta. Kytköksien tarkastelu nousi ajankohtaiseksi Sata-komitean perustamisen myötä vuonna 2007. Sata-komitean tehtävänä oli valmistella sosiaaliturvan kokonaisuudistusta. Kytkös nousi uudelleen ajankohtaiseksi Osmo Soininvaaran kirjan 'SATA-komitea. Miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa?' julkaisun myötä sekä vuoden 2011 eduskuntavaalien ja hallitusneuvotteluiden yhteydessä. Vuoden 1984 työttömyysturvauudistuksessa ansiopäivärahan laskukaava muodostui kytkökset sisältäväksi. Työttömyysturvassa on ansio- ja perusturvan välillä kaksi kytköstä. Ensimmäinen liittyy siihen, että ansiopäiväraha muodostuu perus- ja ansio-osasta. Perusosa on peruspäivärahan suuruinen, ja sen päälle tulee ansio-osa. Toinen kytkös on niin kutsuttu ansiopäivärahan taitekohta. Ansiopäivärahan suuruus riippuu työttömyyttä edeltävistä palkkatuloista. Perusosan päälle tuleva ansio-osa on 45 prosenttia palkan ja peruspäivärahan erotuksesta taitekohtaan asti, ja sen ylimenevältä osalta 20 prosenttia. Taitekohta on 105-kertaisen peruspäivärahan suuruinen. Täyden työmarkkinatuen suuruus vastaa peruspäivärahan suuruutta. Peruspäivärahan kehitys on jäänyt jälkeen ansiopäivärahan kehityksestä. Huono-osaisimpien työttömien asemaa ei voida parantaa itsenäisesti, koska työttömyysturvan kytkökset aiheuttavat sen, että peruspäivärahaa ei voida nostaa ilman, että myös ansiopäiväraha nousee. Peruspäivärahan korottaminen on tästä syystä kallista ja haasteellista. On yleisesti hyväksyttyä, että yhteiskunnan tulisi pyrkiä oikeudenmukaisuuteen. Oikeudenmukaisuuden määritelmä ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Oikeudenmukaisuuden nimissä voidaankin puolustaa eri asioita. John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian mukaan epäoikeudenmukaisuus voidaan käsittää eriarvoisuudeksi, joka ei ole kaikille hyödyksi. Toisin sanoen ei ole epäoikeudenmukaista, että jotkut saavat suurempia etuja kuin toiset, jos tämän ansiosta myös huono-osaisempien tilanne paranee. Oikeudenmukaisuudella viitataan usein myös yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon. Sosiaaliturvan voidaan nähdä toimivan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tavoittelun muotona. Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä yhdeksästätoista puheenvuorosta, kahdestatoista lehtikirjoituksesta sekä osasta Osmo Soininvaaran kirjaa 'SATA-komitea. Miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa?'. Puheenvuorot ovat blogien, lehtikirjoitusten, mielipidekirjoitusten, kolumnin sekä puheen muodossa. Aineistoon on valittu poliittisten päättäjien ja ammattiyhdistysliikkeen edustajien puheenvuoroja sekä suurimpien puolueiden äänenkannattajien ja Helsingin Sanomien lehtikirjoituksia. Aineisto on rajattu näin, koska on haluttu tuoda esiin mielipiteitä ja perusteluita, joilla on todennäköisimmin vaikutusta poliittiseen päätöksentekoon. Tutkimuksen metodina toimi aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Aineiston kautta tarkasteltiin, mitä perusteluita käytetään kytköksien säilyttämiselle ja purkamiselle. Kytköksien purkamiselle perusteluna käytetään sitä, että tällä hetkellä työttömien perusturvan korottaminen on haastavaa. Tämän hetkinen ansiopäivärahan laskukaava aiheuttaa sen, että peruspäivärahan korotukset kohdistuvat euromääräisesti suurimpina korkeimpiin ansiopäivärahoihin, minkä kytköksien vastustajat katsovat olevan epäoikeudenmukaista. Kytköksien säilyttämistä perustellaan sillä, että työttömyyskassojen jäsenet ovat vakuuttaneet itsensä ja ovat sen vuoksi oikeutettuja korkeampiin päivärahoihin, jotka muodostuvat kytköksien perusteella. Kytköksien kannattajat katsovat peruspäivärahan korotusten kuuluvan kaikille työttömille, jotta valtio kohtelee heitä tasavertaisesti. Kytköksien purkaminen voisi aiheuttaa vastakkainasettelua työttömien välillä, kun kohtelu ei olisi enää tasavertaista. Kytköksien vastustajat katsovat tämän hetkisen työttömyysturvan, jossa vain ansiopäivärahaa voidaan korottaa itsenäisesti, luovan vastakkainasettelua. Selkeimmin kytköksien säilyttämisen kannalla ovat ammattiyhdistysliikkeen edustajat, purkamisen kannalla vihreät. Oikeudenmukaisuuden tulkinnat ovat kytköksen säilyttämisen ja purkamisen kannalla olevien näkökulmista erilaisia. Kun tarkastelun kohteena ovat kytköksen purkamisen perustelut, koetaan perusturvan varassa olevien työttömien nykytilanne epäoikeudenmukaiseksi. Oikeudenmukaisuutta koetaan saavutettavan sillä, että kytkökset puretaan, ja näiden työttömien tilannetta voitaisiin parantaa itsenäisesti. Kuitenkin kytköksen säilyttämisen kannalta asiaa katsottaessa nykyjärjestelmä on oikeudenmukainen, koska valtio maksaa kaikille työttömille saman peruspäivärahan suuruisen osuuden. Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaa voidaan soveltaa nykyjärjestelmään siltä osin, että peruspäivärahan korotuksista hyötyvät kaikki, myös huono-osaisimmat.
-
Oikeudenmukainen vihreä siirtymä? : Kilpailevat oikeudenmukaisuuskäsitykset Euroopan parlamentissa (2024)Oikeudenmukainen vihreä siirtymä on tavoite, jonka taakse on helppo asettua, mutta jonka moninaiset tulkinnat vaikeuttavat päätösten arviointia. Siihen pyrkii myös EU vihreän kehityksen ohjelman rahoitusinstrumenttien, kuten sosiaalisen ilmastorahaston ja oikeudenmukaisen siirtymän rahaston kautta. Käsitteen monitulkintaisuuden haaste on Euroopassa konkretisoitunut koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan aiheuttaman energiakriisin seurauksena. Tämän vuoksi tarvitaan tutkimusta, joka pyrkii ymmärtämään, millaisia eri oikeudenmukaisuuskäsityksiä vihreään siirtymään liittyvässä keskustelussa esiintyy, ja miten eri puolue- ja maaryhmät eroavat toisistaan käsitysten suhteen. Tutkimukseni vastaa tähän tarpeeseen tutkimalla (1) Millaisia puolueryhmä- ja maakohtaisia eroja Euroopan parlamentin oikeudenmukaista siirtymää koskevien täysistuntopuheenvuorojen oikeudenmukaisuuskäsityksissä ilmenee ja (2) Vetoavatko eri ryhmät erilaisiin oikeudenmukaisuuden periaatteisiin vai jakautuvatko mielipiteet sen suhteen, miten kutakin periaatetta tulisi soveltaa. Teoreettinen viitekehys, josta tutkimuskysymykset on johdettu, pohjautuu R. J. Heffronin sekä D. McCauleyn (2017) JUST-kehykseen, joka yhdistää oikeudenmukaisuuden perusperiaatteet – jako-, menettelytapojen- ja tunnustavan oikeudenmukaisuuden, sekä restoratiivisen ja kosmopolitaanisen oikeudenmukaisuuden – ajalliseen ja paikalliseen ulottuvuuteen. Tutkimusaineisto koostuu puheenvuoroista kolmessa Euroopan parlamentin täysistunnossa vuosina 2021–2023. Kaksi istunnoista käsittelee Fit for 55 -ilmastopaketin sisältöä ja yksi oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa. Menetelmänä toimii teorialähtöinen sisällönanalyysi. Vastaus ensimmäiseen tutkimuskysymykseen on, että oikeudenmukaiseen siirtymään liittyvät jakolinjat Euroopan parlamentissa kulkevat puolueryhmien pikemminkin kuin maaryhmien välillä ja ovat siis luonteeltaan ideologisia pikemminkin kuin suoraan maaryhmien taloudellisiin intresseihin liittyviä. Euroopan kansapuolueen jäsenet puhuvat toistuvasti tasapainosta talouden kilpailukyvyn, ilmastotoimien ja sosiaalisen hyväksyttävyyden välillä. Sosialistien ja demokraattien ryhmä sekä vasemmisto ja vihreät toivovat pääasiallisesti nopeampaa ja kokonaisvaltaisempaa muutosta. Kyseisten ryhmien käsitys oikeudenmukaisesta siirtymästä vastaa myös eniten Heffronin ja McCauleyn teoretisointia. Euroskeptiset äärioikeistoryhmät vetoavat puolestaan ilmastonmuutoksen torjunnan hidastamiseen oikeudenmukaisuuden nimissä. Vastaus toiseen tutkimuskysymykseen on, että oikeudenmukaisuuteen liittyvät kiistat ovat useammin oikeudenmukaisuusperiaatteiden sisäisiä pikemminkin kuin niiden välisiä. Johtopäätöksenä esitän, että tuloksieni valossa ideologisiin eroihin on syytä kiinnittää enemmän huomiota vihreään siirtymään liittyvässä tutkimuksessa ja poliittisissa keskusteluissa. Oikeudenmukaisuusperiaatteiden sisäiset kiistat ovat aihealue, jonka teoretisointi vaatii jatkokehittämistä, jotta esitelty teoriakehys voi auttaa ymmärtämään oikeudenmukaisuuteen liittyviä poliittisia kiistoja ja toimimaan aidosti vaikuttavana vihreän siirtymän politiikan suunnittelutyökaluna.
-
(2010)Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten koetun oikeudenmukaisuuden eri ulottuvuudet ovat yhteydessä työntekijöiden sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Näiden lisäksi tutkittiin, onko jokin koetun oikeudenmukaisuuden ulottuvuuksista negatiivisessa yhteydessä motivaation puutteeseen (amotivaatioon). Tutkimuksen tavoitteena oli myös tuottaa käytäntöön sovellettavaa empiriaan perustuvaa tietoa koetun oikeudenmukaisuuden merkityksestä organisaatiokontekstissa työmotivaation näkökulmasta katsottuna. Oikeudenmukaisuutta lähestytään useamman teorian näkökulmasta, mikä näkyy myös käytetyn mittarin valinnassa. Motivaatiota käsitellään lähinnä itsemääräytymisteorian näkökulmasta. Samaan teoriaan pohjautuu tutkimuksessa käytetty motivaatiomittari. Tutkimus toteutettiin toimeksiantona. Aineisto kerättiin maaliskuussa 2010 kertakyselynä Nordea Pankki Suomi Oyj:n työntekijöiltä sähköisen kyselylomakkeen avulla. Ennen varsinaista kyselyä tehtiin lomakkeen esitestaus. Otos koostuu 1090 havainnosta. Aineisto kerättiin aluksi Webropoliin, josta se myöhemmin siirrettiin PASW 18.0 tilasto-ohjelmaan, jossa varsinainen aineiston analysointi tapahtui. Aineiston tutkiminen aloitettiin sitä kuvailevien tunnuslukujen avulla. Varsinaisina tutkimusmenetelminä käytettiin faktorianalyysiä sekä lineaarista ja logistista regressioanalyysia. Apuna käytettiin myös korrelaatiomatriisia. Tulokset osoittavat, että koettu oikeudenmukaisuus on positiivisessa yhteydessä työntekijöiden sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon sekä negatiivisessa yhteydessä amotivaatioon. Regressioanalyysin perusteella sisäistä motivaatiota selitti parhaiten menettelytapojen oikeudenmukaisuus. Myös vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuus selitti sitä, mutta ei yhtä vahvasti. Ulkoista motivaatiota selitti parhaiten jakava oikeudenmukaisuus. Logistisen regressioanalyysin perusteella amotivaatiota ennusti parhaiten menettelytapojen oikeudenmukaisuuden puute. Myös koettu vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuuden puute ennusti amotivaatiota, mutta ei yhtä vahvasti.
-
(2021)Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä vielä melko vähän tutkituista oikeudenmukaisuuden ja luottamuksen välisistä kaksisuuntaisista yhteyksistä esihenkilö-alaissuhteen kontekstissa. Tutkielmassa tutkitaan kahden mittauspisteen pitkittäisasetelmassa oikeudenmukaisuuden ja luottamuksen välistä yhteyttä, jonka oletetaan aiempaan tutkimuskirjallisuuteen perustuen olevan kaksisuuntainen. Tutkielmassa oikeudenmukaisuutta on mitattu yleistä oikeudenmukaisuuden kokemusta mittaavalla mittarilla, ja luottamus puolestaan on jaoteltu Gillespien luomalla jaolla tukeutumiseen ja avautumiseen. Tutkielman aineisto koostuu vuosien 2019–2020 aikana kerätystä kyselytutkimusaineistosta, joka on kerätty osana uusien ja vanhojen esihenkilö-alaissuhteiden luottamuksen tutkimusprojektia. Kysely on toteutettu tutkimusyrityksen valmiilla paneelilla kolmessa mittauspisteessä, joista kahta ensimmäistä noin neljän kuukauden välillä toteutettua mittauspistettä käytetään tutkielmassa. Koko aineisto koostuu 1242 vastaajasta, joista 626 on rajattu lopulliseksi aineistoksi. Oikeudenmukaisuuden ja luottamuksen yhteyden tutkimisen menetelmänä käytettiin ristiviiveellistä regressioanalyysia, jonka avulla pystyttiin tutkimaan hypoteeseissa esitettyjä yhteyksiä. Muuttujia tarkasteltiin myös korrelaatioanalyysilla ja pääanalyyseissa käytettyjen muuttujien muodostamiseksi aineistoa tarkasteltiin myös faktorianalyysilla. Pääanalyysin lisäksi tehtiin lisäanalyysit interaktiotermejä ja niiden visualisointeja hyödyntäen. Pääanalyysin tulokset tukevat esitettyjä hypoteeseja: oikeudenmukaisuudella ja luottamukseen kuuluvalla avautumisella on kaksisuuntainen positiivinen yhteys toisiinsa. Avautumisesta oikeudenmukaisuuteen suuntaavan yhteyden havaittiin olevan mahdollisesti heikompi kuin oikeudenmukaisuudesta avautumiseen suuntaava yhteys. Lisäanalyyseissa havaittiin, että esihenkilö-alaissuhteen kesto moderoi oikeudenmukaisuudesta avautumiseen suuntaavaa yhteyttä. Vanhojen suhteiden oikeudenmukaisuus oli positiivisessa yhteydessä avautumiseen, mutta uusissa positiivinen yhteys ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Varsinaisia pääanalyyseja valmistelevissa alustavissa mittauksissa havaittiin, ettei aineisto soveltunut tukeutumisen tarkasteluun, sillä se ei erottunut tarpeeksi oikeudenmukaisuudesta. Työntekijän kokemuksen esihenkilön oikeudenmukaisuudesta on huomattu vaikuttavan esihenkilöön luottamiseen. Yhteyden on havaittu kulkevan myös toiseen suuntaan, mutta muuttujien välisiä yhteyksiä ajan kuluessa on tutkittu vähän. Tutkielma lisäsi tietoa muuttujien välisistä yhteyksistä. Tutkielman myötä saatiin vahvistus sille, että oikeudenmukaisuus ja luottamus vaikuttavat toisiinsa ajan kuluessa, ja näiden yhteyden ensisijainen suunta saattaa olla oikeudenmukaisuudesta luottamukseen suuntaava. Lisäksi saatiin tietoa suhteen keston vaikutuksesta kyseiseen yhteyteen. Tutkielman alustavat mittaukset myös toivat esille, että tutkimuskentällä on tarve luottamuksen ja oikeudenmukaisuuden mittareiden kattavammalle tarkastelulle, sillä käytetyt mittarit eivät onnistuneet erottelemaan tukeutumista ja oikeudenmukaisuutta tarpeeksi.
-
(2015)Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto yhdistyivät 1.1.2013. Fuusioprosessin henkilöstövaikutusten seuraamiseksi käynnistettiin vuoden 2012 lopulla seurantatutkimus, jonka aikana aineistoa kerättiin kyselytutkimuksilla kolmena eri ajankohtana. Tämä pro gradu-tutkielma käsittelee tutkimusaineiston avoimista vastauksista luokiteltujen kommenttien antamia tuloksia henkilöstön kokemasta fuusioprosessin oikeudenmukaisuudesta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää oikeudenmukaisuuden kokemusten laatua ja niiden ajallisia muutoksia fuusioprosessin edetessä sekä vertailla henkilöstön kokemuksista löytyviä virastojen välisiä eroja. Tutkimuksen kohderyhmänä on virastojen keskijohto ja lähiesimiehet. Tutkielman teoriatausta rakentuu oikeudenmukaisuuden tutkimukseen ja kirjallisuuteen. Henkilöstön subjektiivisia kokemuksia fuusioprosessin oikeudenmukaisuudesta tarkastellaan jakavan oikeudenmukaisuuden, menettelytapojen, vuorovaikutuksen ja päätösnopeuden oikeudenmukaisuuteen vaikuttavien tekijöiden näkökulmista. Tutkielmassa on kvalitatiivisena menetelmänä käytetty teorialähtöistä sisällönanalyysia, jolloin lopulliset tutkimuskysymykset ovat analyysirungon avulla tarkentuneet vasta aineiston analysointivaiheessa. Aineiston luokittelussa on käytetty analyysityökaluna oikeudenmukaisuuden teorioista johdettua viitekehystä, jonka avulla oikeudenmukaisuuden kokemukset on jaettu eri luokkiin. Tutkimustulokset osoittavat, että henkilöstö koki sosiaali- ja terveysviraston fuusioprosessissa menettelytapojen olleen monessa suhteessa epäoikeudenmukaisia. Avoimista vastauksista luokitellut kommentit olivat lähes kaikki valmistelun suhteen kriittisiä. Fuusioprosessin alkuvaiheen kiireisestä päätösten valmistelusta aiheutui, että henkilöstöllä ei tosiasiallisesti ollut vaikuttamisen mahdollisuuksia päätöksentekoon itseään koskevissa asioissa. Valmistelun nähtiin olleen puolueellista siten, että terveysvirasto koettiin hallitsevaksi organisaatioksi, josta yhdistyneen viraston toimintatavat suurelta osin otettiin käyttöön. Avoimen päätöksistä tiedottamisen ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen puutteita ja haasteita kritisoitiin myös runsaasti. Kahden vuoden kokemusten jälkeen yhteistyö koettiin edelleen ongelmallisena pääasiassa organisaatiorakenteiden, hallintomenettelyjen ja jäykän johtamiskulttuurin vuoksi. Keskijohto ja lähiesimiehet kokivat vaikutusmahdollisuuksiensa edelleen olevan vähäiset, koska päätöksentekovaltaa ei delegoitu riittävästi. Substanssiosaamisen ja ydintoimintojen koettiin jääneen talouden ja muun hallintobyrokratian varjoon. Yhtenäisen uuden organisaatiokulttuurin luomisessa nähtiin vielä paljon haasteita, mutta myös mahdollisuuksia.
-
Oikeudenmukaisuus yhdistää : Oikeudenmukaisuuden ja statuksen vaikutus organisaatioon samastumiseen (2022)Poikkileikkaustutkielmassa selvitettiin organisaatioon samastumisen, prosessin oikeudenmukaisuuden ja statuksen välisiä yhteyksiä organisaatiofuusion kontekstissa. Tarkastelua tehtiin myös vanhojen (fuusioituneista organisaatioista tulleet) ja uusien (muista organisaatioista tulleet) työntekijöiden osalta. Tutkielman tavoitteena oli tuoda lisää tietoa yllä esiteltyjen ilmiöiden yhteyksistä julkissektorin fuusiokontekstissa. Uutta tietoa tuotettiin tarkastelemalla aiemman organisaation (uudet ja vanhat työntekijät), prosessin oikeudenmukaisuuden ja organisaatioon samastumisen välisiä yhteyksiä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytettiin sosiaalisen identiteetin lähestymistapaa, joka luo ymmärrystä organisaatiota koskevien tietojen ja tunteiden vaikutuksista yksilön organisaatioon samastumiseen. Tutkielman aineisto kerättiin Vantaan ja Keravan työllisyyden kuntakokeilun työntekijöiltä tätä tutkielmaa varten. Työntekijöille lähetettiin kyselylomake joulukuussa 2021, jolloin kuntakokeilu oli ollut toiminnassa 10 kuukautta. Kyselyyn vastasi yhteensä 94 kuntakokeilun työntekijää. Tutkimusmenetelmänä käytettiin hierarkkista regressioanalyysia, jolla selvitettiin muuttujien välisiä yhteyksiä. Tutkielmassa selitettävänä muuttujana oli organisaatioon samastuminen ja selittävinä muuttujina prosessin oikeudenmukaisuus, status organisaatiossa ja aiempi organisaatio. Tulokset osoittavat prosessin oikeudenmukaisuuden olevan selvästi yhteydessä organisaatioon samastumiseen. Mitä vahvempaa prosessin oikeudenmukaisuutta työntekijät olivat kokeneet, sitä vahvemmin he samastuivat uuteen organisaatioon. Aineistossa oli havaittavissa viitteitä siitä, että korkean statuksen työntekijöille prosessin oikeudenmukaisuuden ja samastumisen välinen yhteys saattaisi olla voimakkaampaa verrattuna matalan statuksen työntekijöihin. Tämä tutkielma tuo ajankohtaisen lisän yhteiskunnallisesti merkittävään julkissektorin fuusioon tarkastelemalla Vantaan ja Keravan työllisyyden kuntakokeilua organisaatioon samastumisen ja prosessin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Työllisyyspalveluiden historiallisen suuret muutokset tulevat tulevina vuosina johtamaan useisiin fuusioprosesseihin, joiden suunnittelu on nyt käsillä. Tutkielma korostaa fuusioprosessissa oikeudenmukaisuuden olevan keskeinen tekijä organisaatioon samastumisessa sekä tarjoaa näkökulmaa organisaatioiden statusten ja aiemman organisaation vaikutuksesta organisaatioon samastumiseen.
-
(2018)Tutkielmassa tarkasteltiin monisuhteisten kertomia tarinoita kohdatuksi tulemisesta erilaisissa palveluissa Suomessa. Monisuhteisuus on kattokäsite suhdemuodoille, joissa on yhteisten sopimusten mukaisesti enemmän kuin kaksi osapuolta. Tutkielman aineisto koostui kolmentoista haastateltavan yhteensä 43:sta suullisesti ja kirjallisesti tuotetusta narratiivista, joissa kerrottiin kohdatuksi tulemisesta joko yksittäisen työntekijän kanssa tai palvelurakenteissa yleisellä tasolla. Osassa kohtaamisissa yksittäisten työntekijöiden kanssa oli monisuhteisuudesta kerrottu ja osassa siitä oli vaiettu. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälaisia puhetapoja palvelukohtaamistarinoista on tulkittavissa ja minkälaisia puhujapositioita näissä puhetavoissa rakentuu. Aineiston analyysimenetelmänä hyödynnettiin kriittisen diskursiivisen psykologian diskurssianalyyttisiä työkaluja; tulkintarepertuaareja ja subjektipositioita. Aineistosta oli tulkittavissa viisi puhetapaa, joilla haastateltavat konstruoivat kohdatuksi tulemista: normatiivisuuden, leiman pelon, tuomitsevan kohtaamisen, osaamattoman kohtaamisen ja positiivisen kohtaamisen tulkintarepertuaarit. Tulkintarepertuaareista kaksi ensimmäistä kertovat siitä, millaista on yleisluonteisesti käyttää palveluita monisuhteisena ja miten valtavirrasta poikkeaminen konstruoituu tälle vähemmistöryhmälle yksittäisiä kohtaamistilanteita laajemmissa konteksteissa. Muissa tulkintarepertuaareissa taas on kyse konkreettisista kohdatuksi tulemisen tavoista spesifeissä tilanteissa yksittäisen työntekijän kanssa. Normatiivisuuden tulkintarepertuaarissa palveluiden ja työntekijöiden katsottiin edustavan yhteiskunnan hegemonisia arvoja ja näkemyksiä. Leiman pelon tulkintarepertuaarissa taas korostui tuomituksi tulemisen pelko normeista poikkeamisen vuoksi. Tuomitsevan kohtaamisen tulkintarepertuaarissa työntekijän kerrottiin asennoituneen monisuhteisuuden negatiivisesti. Osaamattoman kohtaamisen tulkintarepertuaarissa työntekijän kerrottiin olevan tietämätön monisuhteisuusasioissa. Positiivisen kohtaamisen tulkintarepertuaarissa työntekijän toimintaa konstruoitiin myönteisessä valossa. Tulkintarepertuaareissa haastateltaville rakentui kuusi erilaista puhujapositiota: ulkopuolinen, varovainen, puolustautuja, lamaantunut, valistaja ja hyvin kohdeltu. Ulkopuolisen ja varovaisen positioissa on kyse vallitsevien normien ulkopuolelle jäämisestä ja sen aiheuttamasta varautuneisuudesta palveluita käyttäessä. Puolustautujan, lamaantuneen ja valistajan positiot ovat sen sijaan kohtaamistilanteen aikaansaamia, nimensä mukaisia reaktiivisia toiminnan muotoja. Hyvin kohdellun positiossa haastateltava on työntekijän myötämielisen kohtelun kohde. Haastateltavien konstruoimaa kokemuspuhetta voidaan luonnehtia kehämäisesti. Kehämäinen prosessi syntyy yleisestä normatiivisuudesta, johon sisältyvät yhteiskunnalliset säännöt siitä, mikä on luonnollista, hyväksyttävää ja moraalisesti oikein. Yhteiskunnan normatiivisuus sekä monisuhteisten omakohtaiset ja jaetut negatiiviset kokemukset palvelukohtaamisista aiheuttavat sekä yksilöllistä että kollektiivista vähemmistöstressiä. Vähemmistöstressin vuoksi moni päättää vaieta suhdemuodostaan palveluita käyttäessään, mikä vaikuttaa monisuhteisuuden näkymättömyyteen. Näkymättömyyden vuoksi tietoa monisuhteisuudesta on vähän, mikä taas vahvistaa normatiivisuutta. Aineistosta oli tulkittavissa myös puhetta, jossa kohtaamistilanne sanoitettiin positiiviseksi. Huomionarvoista on kuitenkin, että positiivinen kohdatuksi tuleminen rakentui tuomitsemisen poissaolon kautta. Lisätutkimus monisuhteisuudesta Suomessa olisi tarpeellista monisuhteisuuteen liittyvän stigman purkamisessa.
Now showing items 3010-3029 of 5399