Browsing by Title

This thesis is an attempt to find alternative ways of approaching the study of values and political attitudes. The theoretical framework used for this purpose is Schwartz basic human values theory. Value profiles are elaborated for ten individual interviews and one focus group. Quantitatively, the Schwartz Value Questionnaire produced scores for each participant. Using Qualitative Content Analysis (QCA) a different profile based on quotations is generated. The results suggest that both measurements inform about the priorities of the interviewee, and that numeric scores can be helpful to understand the relevance of certain political attitudes expressed in the semi-structured interviews, such as the perceived dimensions of political competition. Additionally, data from five focus groups, conducted with participants from five different municipalities of the State of Mexico, was analyzed using QCA. The qualitative as well as the quantitative differences between the five groups suggest that this method, combined with the framework of Schwartz basic human values, produces meaningful results that can be related to the socioeconomic profiles of the municipalities.

Tourism is one of important livelihoods in Lapland. Christmas tourism was launched in the early 1980s and it became a success story - being labelled as the most epochal tourism product in Finland. Hence, today Christmas tourists are one of the most significant foreign groups arriving to Lapland during the winter season and contributing considerably to the economics of the northeastern periphery of the EU. Christmas tourism concentrates around Father Christmas who uses reindeer for transportation. The Sâmi are the only indigenous people in the EU. They are all stereotypically perceived to be reindeer herders. Somehow these three, that is, Santa Claus, reindeer and the Sâmi, have been incorporated into same fairytale dominion. In practice, this has happened by using the most visible cultural but also significant identity marker of the Sämi, the Sâmi costume. This, in turn, has created controversy over authenticity due to manners in which the costume is used in tourism - often in imitational, mismatched forms by non-Sâmi. In this thesis, after relevant literature review I intend to establish how the Sâmi are represented in Christmas tourism through visual data consisting of ten images from three foreign sources. Then I clarify why and to whom it matters of how the Sâmi are represented in Christmas tourism with the aid of 65 questionnaires and nineteen expert interviews collected mainly in the Finnish Sâmi Home Region in October 2009. Through the multiplicity of the voices of various interest and ethnic groups and by using critical discourse analysis I attempt to give an overview of the respondents opinions and look at some preliminary solutions to the controversy. Based on my data, the non-Sâmi appear to accept the Sâmi costume usage in Christmas tourism most readily. Consequently, respect and attitudinal changes have become the respondents propositions in addition to common set of rules of how the Sâmi image could be appropriated without violating the integrity of the Sâmi people, or a similar system of Sámi Duodji trademark guaranteeing the authenticity of the tourism products. Additionally, though half of the interviewees explicate Sami presence in Christmas tourism by adding local flavour to otherwise commercial enterprise, the other half see no rationale to connect facts with fiction, that is, the Sâmi with Santa Claus.

Affirmative action policies have been used in the past 50 years as a central tool in the promotion of racial equality in education in diverse contexts worldwide. This paper investigates the National Quotas Program that was launched in 2012 by the Brazilian government to reserve federal universities’ vacancies for specific groups of students, along with the supporting governments discourse in the decade following the change in administration in Brazil (2003 - 2012). Through the use of Carol Bacchis critical policy analysis approach and a discourse analysis focused on key concepts, binaries and categories, its goal is to investigate the problem representation upon which the Program was built, and discover whether the conceptualization of the 'racial matter' has evolved throughout the decade. The main national policy documents, bills, laws and decrees of this period regarding the promotion of racial equality and the implementation of affirmative action policies in the Brazilian educational system compose the material under analysis. As the results of other studies show, the current configuration of the National Quotas Program has perverse effects: there are inequalities in the distribution of benefits to the different categories of students targeted by the quotas, resulting in the ones who need them the most facing higher competition rates. My results suggest that this is a consequence of a change in the problem representation that has occurred throughout the decade and the governments attempt to solve two problems simultaneously: racial and class inequality. The findings show that there has been a shift in the understanding of the relationship between these two key concepts of race and class, and that this was also supported by changes in the discursive use of binaries and categories. Despite an early discursive separation between the class and race struggles and the governments pledged commitment to solve the problem of racial inequality, the late discourse and the ultimate implemented solution have shown that the class struggle still takes precedence over race in Brazilian public policy. I argue this is problematic because it has led to the Programs unintended effects, and suggest the need to rethink the complex problem of inequality once again to make the quotas a better tool in the promotion of equality: maybe race and class should not be consolidated into a single inequality problem after all.

Participatory budgeting (PB) is a political process where individual citizens are given the opportunity to express their preferences and interests in public forums, along with the right to vote on specific policies, thereby affecting how the budget is allocated. Participatory budgeting is often seen as a potential solution to the challenges faced by representative democracies. It provides an opportunity for new voices to enter the political arena and promotes social justice by enabling citizens to express their preferences and interests. It also enhances bureaucracies by opening new channels of communication between city experts and citizens and by creating new tools and processes for enacting policies. Since its first appearance in Brazil in 1989, participatory budgeting processes have proliferated, with approximately 8,000 rounds conducted worldwide. In this thesis, I analyzed Helsinki's OmaStadi participatory budgeting process, which took place from 2018 to 2020. It was the first of its scale in Finland, with EUR 4.4 million allocated to various projects proposed by Helsinki residents. Over 1,200 proposals were submitted, and nearly 50,000 people voted for 44 projects to be realized. In the thesis, I first examine the background and theory of participatory budgeting and then discuss the methodological tools used in my analysis. I then move on to the analysis itself, where I compare material coded from the final evaluation and examine it through the lens of the four principles for enacting social change in participatory budgeting programs introduced by Brian Wampler: voice, vote, social justice, and oversight. My goal was to determine to what extent the pilot project succeeded in enacting social and political renewal through this framework. I approached this task by conducting a case study and using content analysis as my tool for analyzing the final evaluation of OmaStadi conducted by BIBU, the research project funded by the Strategic Research Council of the Academy of Finland. In my analysis, I also offer various suggestions and pointers for the development of the next rounds of OmaStadi. My findings suggest that, in addition to its many successes, as a pilot project, there is still a lot of potential for further developing OmaStadi to better achieve the ideals set by the four principles for successful PB programs.

Suomen perustulokokeilu järjestettiin vuosina 2017–2018. Se sai osakseen merkittävää kansainvälistä huomiota. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan perustulokokeilua ja sen saama kansainvälistä medianäkyvyyttä. Kokeilun pääasiallisena tavoitteena oli selvittää, miten sosiaaliturvaa voi muuttaa työhön kannustavaksi ja osallistavaksi, ja onko perustulon avulla mahdollista yksinkertaistaa monimutkaista etuusjärjestelmää vähentäen näin raskasta byrokratiaa. Tutkielmassa selvitetään, miten kansainvälinen media uutisoi Suomen perustulokokeilusta, millainen kansainvälisen median luoma kuva Suomesta ja suomalaisista on, ja mitä mahdollisia seurauksia perustulokokeilun kaltaisella sosiaalisella innovaatiolla on Suomen maakuvan muodostumiseen. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi, jonka kehittäjinä pidetään Peter L. Bergeriä ja Thomas Luckmannia. Tutkielman keskeiset käsitteet ovat valtion kilpailukyky, sosiaaliset innovaatiot ja maakuva. Ne kietoutuvat yhteen tarjoten näköalan laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen. Ne kuvaavat kehitystä, jonka seurauksena yritysmaailmasta tutut käsitteet ja tavoitteet ovat tulleet osaksi valtionhallinnon puhetapoja. Tutkimusaineisto koostuu kansainvälisistä verkkojulkaisuista kerätyistä Suomen perustulokokeilua käsittelevistä artikkeleista. Aineistoon on kerätty kansainvälisesti tunnettujen uutismedioiden verkkojulkaisuissa esiintyneet artikkelit. Verkkoartikkeliaineiston osumia on 33 kappaletta ja ne sijoittuvat aikavälille 1.9.2015–31.1.2018. Tutkimusmenetelmänä käytetään mediakehysanalyysia. Analyysia ovat kehittäneet esimerkiksi Zhongdang Pan & Gerald M. Kosicki sekä James W. Tankard, Jr. Menetelmän avulla aineistosta pyritään etsimään tapoja, joilla suomalaista perustulokokeilua on kansainvälisessä mediassa kehystetty ja näiden kehyksien avulla hahmottamaan, millä tavoin hahmottamaan Suomi ja suomalaiset aineistossa esitetään. Aineistosta löytyi viisi kehystä: talouden kehys, inhimillisesti kiinnostava kehys, konfliktikehys, tulevaisuuden kehys ja politiikan kehys. Talouden kehys, inhimillisesti kiinnostava kehys ja konfliktikehys ovat median usein käyttämiä kehyksiä. Näiden kehystysten taustalla on siis median oma toimintalogiikka ja sen pyrkimys tuottaa yleisöä kiinnostavaa ja koukuttavaa sisältöä. Sen sijaan tulevaisuuden kehys ja politiikan kehys ovat tyypillisiä juuri Suomen perustulokokeilua käsittelevissä artikkeleissa. Talouden kehys nostaa esiin Suomen talouden ongelmat, mutta Suomi kuvataan myös maana, joka on tarttunut toimeen ja pyrkinyt löytämään innovatiivisia ratkaisuja työttömyyden nujertamiseksi. Inhimillisesti kiinnostava kehys luo kuvaa suomalaisista koulutettuina, ahkerina ja yritteliäinä kansalaisina, joiden suurimmaksi esteeksi kuvataan Suomen byrokraattinen sosiaaliturvajärjestelmä. Konfliktikehyksessä tehdään näkyviksi suomalaisen yhteiskunnan jakolinjat suhteessa perustuloon ja perustulokokeiluun. Tulevaisuuden kehyksessä Suomi ja suomalaiset esitetään ennakkoluulottomina edelläkävijöinä, jotka pyrkivät löytämään ratkaisuja tulevaisuuden yhteiskuntia piinaaviin ongelmiin. Politiikan kehyksessä Suomi näyttäytyy kokeilunhaluisena, dynaamisena ja tulevaa ennakoivana maana, joka korostaa sosiaalisten innovaatioiden roolia hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisprosessissa. Aineiston tapa kehystää Suomen perustulokokeilu, Suomi ja suomalaisuus on pääosin myönteinen ja sen voi nähdä olevan linjassa kilpailukykyisen valtion sekä Suomen maakuvatyöstä vastaavien tahojen pyrkimysten ja tavoitteiden kanssa. Sosiaaliset innovaatiot, kuten tämän tutkimuksen tapausesimerkki perustulokokeilu, edustavat toimivaa yhteiskuntaa ja toisaalta tieteellisen tutkimuksen ja tiedon hyödyntämistä yhteiskunnan toimintakyvyn parantamisessa.

Tutkielmassa selvitetään, mikä Suomen kansallisen innovaatiopolitiikan merkityksen katsotaan olevan radikaaleille innovaatioille. Lisäksi huomio kiinnittyy politiikkaa koskeviin näkemyseroihin julkisen ja yksityisen sektorin edustajien välillä. Poliittisessa keskustelussa on Suomessa peräänkuulutettu nimenomaan radikaaleja innovaatioita, tekemättä kuitenkaan selkeää eroa radikaaleja tai inkrementaaleja innovaatioita tukevan politiikan välillä. Radikaaleja innovaatioita pidetään tärkeinä, koska niiden nähdään tuottavan merkittävää talouskasvua. Aikaisemmassa innovaatiotutkimuksessa erotellaan toisistaan inkrementaalit ja radikaalit innovaatioprosessit sekä niiden johtaminen, mutta politiikan saralla vastaavaa selkeää erontekoa ei ole havaittavissa. Tutkielmassa radikaaleja innovaatioita ja innovaatiopolitiikan suhdetta tarkastellaan sekä markkinahäiriönäkökulmaa että innovaatiojärjestelmäajattelua hyödyntäen. Nämä näkökulmat nostavat innovaatiopolitiikan keskiöön julkisen rahoituksen, perustutkimuksen, koulutuksen, infrastruktuurin, toimintaympäristön, kyvykkyydet ja verkostot. Tutkielman aineisto sisältää 12 teemahaastattelua, joista osa on kerätty yrityksissä ja osa julkishallinnossa. Tarkastelun kohteena haastatteluissa on työ- ja elinkeinoministeriön koordinoima kansallinen innovaatiopolitiikka suhteessa radikaaleihin innovaatioihin. Haastattelut toteutettiin pääkaupunkiseudulla keväällä 2014, äänitettiin ja litteroitiin. Viisi haastattelua edustaa yritysten näkökulmaa ja seitsemän virkamiesten. Aineiston analyysi tapahtuu laadullisin menetelmin hyödyntäen QCA-metodia ja teemoittelumenetelmää, joka perustuu keskeisten teemojen tunnistamiseen ja jalostamiseen analyysiksi. Aineiston pohjalta havaitaan haastateltavien erottavan innovaatiopolitiikasta toimenpiteitä, joiden he katsovat kohdistuvan selkeämmin radikaaleihin kuin inkrementaaleihin innovaatioihin. Tietyillä politiikka-alueilla ja tekijöillä nähdään olevan erityisesti merkitystä radikaalien innovaatioiden kannalta. Julkisen rahoituksen merkitys koetaan tärkeäksi radikaaleille innovaatioille, mutta kehityskohteeksi esitetään rahoituksen laajentamista tutkimus- ja kehitysvaiheen yli pilotointi- ja kaupallistamisvaiheisiin. Muita esille nousevia tekijöitä ovat lainsäädännön kehittäminen perusluonteeltaan rajoittavasta mahdollistavaksi, verkostojen hyödyntämisen tukeminen ja kokeiluihin kannustaminen. Havaitaan myös, että virkamiesnäkökulmasta haastavana osa-alueena koetaan yritysten osaamiskehityksen tukeminen. Yksityisen ja julkisen sektorin edustajien välillä suurimmat näkemyserot liittyvät siihen, kuinka laajana innovaatiopolitiikan keinovalikoimaa pidetään. Tuloksista käy ilmi, että julkishallinnon virkamiehet tarkastelevat innovaatiopolitiikkaa laajemmin innovaatiojärjestelmien näkökulmasta, kun yritysten edustajat näkevät innovaatiopolitiikan mahdollisuudet pitkälti julkisessa rahoituksessa ja julkisin varoin tuotetussa perustutkimuksessa. Sekä tutkielman aineistoon että teoreettiseen viitekehykseen liittyy rajoituksia, joita ei saa unohtaa tuloksia tulkittaessa. Innovaatiojärjestelmäajattelun ja markkinahäiriöajattelun kautta on nostettu esiin tiettyjä innovaatiopolitiikan kannalta relevantteja tekijöitä jättäen mahdollisesti huomiotta toisia. Lisäksi tutkielman aineisto edustaa yksittäisten henkilöiden näkemyksiä ja mielikuvia tutkimusaiheesta, minkä takia tuloksista ei tule vetää kovin pitkälle vietyjä päätelmiä.

Det finländska basinkomstförsöket genomfördes 2017–2018, försöket var en del av statsminister Juha Sipiläs regeringsprogram och syftet med försöket var att få information om hur socialskyddet kunde förnyas och effektiveras. Magisteravhandlingen undersöker hur diskussionen kring det finländska basinkomstexperimentet som genomfördes 2017–2018 ser ut i finländsk media. Forskningsfrågorna magisteravhandlingen söker svar på är: ”Vilka konkurrerande diskurser förekommer i diskussionen och nyhetsrapporteringen kring det finländska basinkomstförsöket under åren 2017–2019?” och ”Hurdan bild förmedlas av basinkomstförsökets deltagare i media och diskussionen på social media?”. Avhandlingens material består av nyhetsartiklar publicerade mellan åren 2017–2019 vilka handlar om basinkomstförsöket samt diskussinlägg som diskuterat artiklarna på social media. Artiklarna är 12 till antalet och publicerade av Yle, Iltalehti och Helsingin Sanomat. Diskussionsinläggen utgör totalt 659 stycken. Materialet analyserades med diskursanalys och kritisk diskursanalys. Som teoretisk referensram har kritisk teori och ett kritiskt perspektiv tillämpats. Resultaten i magisteravhandlingen tyder på att diskussionen i media bestått av flertal konkurrerande diskurser kring basinkomst och basinkomstexperimentet. De olika diskurserna betonade olika aspekter av basinkomstförsökets genomförande och resultat. I analysen identifieras tre huvuddiskurser som betonar olika aspekter av basinkomstdiskussionen. Första huvuddiskursen betonade sysselsättning och arbetsliv. Andra handlade om hur en basinkomst förhåller sig till byråkrati och myndighetsarbete. Tredje diskursen handlade om hur hälsa och en basinkomst samspelar och förhåller sig till varandra. Analysen av materialet tyder på en ideologisk motsättning mellan dem som anser att basinkomstens syfte är att förbättra livskvalitet hos medborgarna och mellan dem som anser att basinkomstens främsta syfte är att förbättra sysselsättningen, vara ekonomiskt lönsam och minska byråkrati.

Tutkimuksessa tarkastellaan nykyisen rahajärjestelmän ja sen uudistamisen ekologisia vaikutuksia. Tutkimusaihetta lähestytään Stadin Aikapankin jäsenien näkemyksien ja teorian avulla. Päätutkimuskysymykset ovat: 'miten haastateltavat haluaisivat uudistaa nykyistä rahajärjestelmää?' ja 'millaisia ympäristövaikutuksia nykyisellä rahajärjestelmällä ja uudistuksilla on?' Tutkimuksessa myös vertaillaan virallista rahajärjestelmää Stadin Aikapankkiin. Tutkimus pyrkii osoittamaan tapoja rahajärjestelmän ekologiseen uudistamiseen ja tuo kiinnostavan näkökulman Stadin Aikapankkiin. Tutkimusta varten on kerätty laadullinen aineisto, joka koostuu Stadin Aikapankin jäsenien haastatteluista. Aineisto koostuu kuudesta teemahaastattelusta ja Stadin Aikapankin internetsivuista. Haastateltavilta kysyttiin nykyisestä rahajärjestelmästä, sen uudistamisesta, Stadin aikapankista ja vaihdantajärjestelmien ympäristövaikutuksista. Lisäksi haastateltavilta kysyttiin vaihdantajärjestelmien ja euron ja aikapankkirahan eli tovin eroavaisuuksista. Tutkimusmenetelmänä on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimuksessä hyödynnetään erityisesti degrowth- ja paikallistalousteoriaa sekä rahajärjestelmään liittyvää teoriaa. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään aiempia rahajärjestelmän uudistamiseen liittyvään tutkimuksia. Rahajärjestelmä voidaan uudistaa tavoilla, jotka voivat vähentää rahajärjestelmän ekologista jalanjälkeä. Haastateltavat ehdottavat uudistuksia muun muassa koronkiskontakäytäntöön. Yhtenä ehdotuksena on myös se, että valtio saisi rahanluomisoikeuden itselleen, jolloin talletuspankit eivät voisi enää luoda uutta rahaa lainojen myöntämisen yhteydessä. Tällöin valtio voisi luoda velattomasti ja korkovapaasti tarvitsemansa rahan. Haastateltavat haluaisivat myös, että eettinen ja yhteiseen hyvään perustuva pankkitoiminta lisääntyisi. Tämän lisäksi aikapankkilaiset haluaisivat monipuolistaa ja täydentää nykyistä rahajärjestelmää paikallistalouksilla ja paikallisrahoilla. Näkemykset saavat myös teoreettista tukea. Tutkittavien näkemykset linkittyvät muun muassa talousdemokratiaan, yhteishyvän talouteen, solidaarisuustalouteen, paikallistalouteen ja kohtuutalouteen. Haastateltavat pitävät Stadin Aikapankkia nykyistä rahajärjestelmää ekologisempana, tasa-arvoisempana ja oikeudenmukaisempana vaihdantajärjestelmänä. Tutkimuksen pääjohtopäätös on se, että nykyinen rahajärjestelmä näyttää aiheuttavan lukuisia ongelmia sekä ympäristölle että ihmisille. Rahajärjestelmän rakenteet ja nykyinen rahapolitiikka velvoittavat ikuiseen talouskasvuun ja kannustavat kuluttamiseen säästämisen sijaan. Lisäksi järjestelmä ylläpitää rakenteellista niukkuutta rahasta, jonka takia muun muassa ympäristönsuojeluun ei ole tarpeeksi rahaa. Rahajärjestelmän suurimmat ongelmat liittyvät siihen, että järjestelmä perustuu velkarahaan ja koronkiskontaan. Lisäksi rahajärjestelmä näyttää johtavan lyhytnäköiseen ja välinpitämättömään talouselämään. Vallitseva rahajärjestelmä ei näytä myöskään olevan yhteensopiva degrowthin eli kohtuutalouden periaatteiden kanssa. Yleisesti ottaen rahajärjestelmää on tutkittu ekologisesta näkökulmasta verrattain vähän. Stadin Aikapankkia ei ole aikaisemmin tarkasteltu tästä näkökulmasta. Tutkielma pyrkii tuomaan esille tärkeän ja melko vähäiselle huomiolle jääneen tutkimuskohteen.

Tässä tutkielmassa keskitytään vuonna 2003 ensi kertaa ilmestyneen suomalainen rahapelaaminen-tutkimussarjan viimeisimpään, vuonna 2019 ilmestyneeseen osaan Rahapelitutkimus 2019. Rahapelitutkimus 2019 selvittää suomalaisten rahapelien pelaamista, rahapelien pelaamisen useutta, pelaamiseen käytettyjä rahamääriä ja mielipiteitä ongelmapelaamisesta. Tutkittava kyselytutkimus on laaja ja sisältää useita muuttujia. Tutkielmassa on tarkasteltu rahapelaamista lineaaristen regressiomallien kautta ja kiinnitetty erityistä huomiota lineaaristen mallien diagnostiikkaan. Mallien diagnostiikkana toimi erilaiset visuaaliset tarkastelut, kuten kvantiilikuvaajat ja Cookin etäisyys. Selitettäväksi muuttujaksi on valittu vuodessa rahapelattu määrä euroissa. Selittäviksi muuttujiksi on valittu vastaajan sukupuoli, alkoholin käytön määrä ja koulutustaso. Näistä on saatu neljä tilastollista mallia, jossa ensin tarkastellaan muuttujien yhteyttä yksin ja tämän jälkeen muuttujat on yhdistetty yhdeksi malliksi. Tutkielmassa havaittiin, että rahapeleihin käytetty rahamäärä on keskimäärin suurempi miehillä kuin naisilla. Myös havaittiin, että rahapelattu määrä keskimäärin kasvaa kun alkoholiannokset kasvavat käyttökertaa kohden. Tutkielmassa ei havaittu, että vastaajan koulutustason nousu 1. asteelta toiselle asteelle vaikuttaisi keskimääräisesti rahapeleihin käytettyyn rahamäärään, mutta rahapelaaminen väheni keskimäärin, kun vastaaja oli suorittanut alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon.