Browsing by Title

In thesis at hand, there´s three cases of automobility which have affected the ways electric vehicle technology has progressed. The birth of automobility and modern car industry was affected by multiple things and electric vehicle had a role in it. The combustion engine came to be the dominating technology. The situation remained long unchanged, until the Opec Oil Embargo of 1973 and battery innovation by Ford of 1966, among other things, changed the era. Thirdly technological forcing was introduced in the 1990s. The goal of the research is to understand where non-fossil energy systems have gained momentum and progressed. Non-determinist ways of understanding history are displayed. The material has been gathered from newspaper articles, popular science literature and the research of electrochemistry. Thus, the research is using history research methods. The goal has not been to make linear or determinist picture of historical events, because very random social issues shape the using of technology. Social constructivist issues displayed are the gender in private car use, whereas broader issues are the vested interests of car and oil industry. At the dawn of new electro-chemical era, we still need new social ways in understanding mobility.

In recent years farm animal issues have become increasingly politicised. Consumer concern for farm animal welfare has increased, and there has been a growing demand for alternative livestock products. Organic animal farming has been an important alternative livestock production scheme that has attempted to respond to these growing farm animal welfare concerns. In this research I investigate how the meanings of farm animal welfare are constructed in the discourses of the Finnish Association for Organic Farming (FAOF). FAOF is a national umbrella organisation for societies operating in the organic sector. It is a central player in the societal discussion concerning organic farming and it represents organic farmers in public discussion and in the policy making arena. This research participates in the discussion of human–animal studies concerning the social meanings of farm animals and the politicisation of animal issues. My aim is to increase understanding concerning the meanings of animal welfare in alternative livestock systems, which have been hitherto subjected to minimal analysis in the sociology of human−animal relations. The most important sources include Adrian Franklin’s, Arnold Arluke’s and Clinton R. Sander’s writings. In addition, I aim to contribute to discussions in organic farming studies concerning the expansion and 'conventionalisation' of organic farming as well as the growing business and governmental involvement in the organic sector. The most important sources include Julie Guthman’s, Magnus Boström’s and Mikael Klintman’s writings. I study the meanings of farm animal welfare in FAOF’s texts from the theoretical perspective of social constructionism. The data consist of 268 Luomulehti articles, FAOF’s documents as well as interviews with five FAOF’s representatives and activists. The methodological approach is based on discourse analysis, and I have analysed the data by coding it according to different themes with NVivo software. I argue that there are three main discourses concerning the meanings of animal welfare in organic farming in FAOF’s texts: an ideological discourse, a market-oriented discourse and an animal welfare business discourse. In the ideological discourse, organic livestock production is portrayed to be a value-based choice, and stringent animal welfare standards are supported with moral arguments. In the market-oriented discourse, organic livestock production is represented as an economic choice. Organic farming is represented as a respectable and rational form of farming and a certain distance is taken from any kind of 'organic ideologism' or 'religiousity'. This discourse includes a negative attitude toward stringent animal welfare standards on economic grounds. In the animal welfare business discourse, an attempt is made to reconcile the tensions between the ideological discourse and the market-oriented discourse. As in the ideological discourse, high animal welfare standards are supported, but not with moral arguments; rather, they are supported with economic arguments like in the market-oriented discourse. My main thesis is that ideological argumentation has become weaker in FAOF’s discourses while market-based argumentation has increased its foothold. This is related to wider trends of expansion, institutionalisation and 'normalisation' in organic farming. As the sector has expanded, it has contained an increasing amount of players who do not share the original ideologies of the organic movement. These actors are approached in a conventional way in FAOF by focusing on the issues of profitability and economics. At the same time FAOF has been increasingly profiled as an interest group for organic farmers rather than an ideological organisation representing a social movement. In this way, FAOF has responded to the growth in the number of market-oriented organic farmers in the organic sector and in its membership generally. In addition, as FAOF has started increasingly discussing standards in the governmental arena, rather than developing its own private standard, it has needed to translate ideology into the language of civil servants and politicians – i.e. into the language of money.

This master’s thesis contributes to the limited research on gender equality discourses among elite occupational groups in Finland. The objective of the study is to examine how gender (in)equality is discursively constructed in the accounts of women middle managers. More specifically, it investigates which discourses are central in rationalizing gender (in)equality and analyses their implications on the visibility and legitimacy of gender inequalities. Theoretically, the study builds on feminist organizational sociology and especially on Joan Acker’s concept of ‘inequality regimes’. 8 semi-structured interviews with women middle managers form the material for the study. The interviewees work in the field of knowledge work in Finnish-based organizations. The interview data is constructed in interaction, with the researcher asking questions about gender and gender equality at work. Critical discourse analysis is used to understand how the discourses are used to resist or reproduce inequality. A meritocracy discourse and a diversity discourse emerged as central in rationalizing gender (in)equality, along with various postfeminist discursive moves. The meritocracy discourse drew from the rationale that skills and competence should be the basis of wages and advancement. The discourse was utilized to reveal gender-based discrimination or to counter affirmative action measures. The diversity discourse valued different social backgrounds as a business advantage. It was used to speak for the need to recruit people from different backgrounds and to emphasize the diversity of gender beyond a binary concept. The diversity discourse was also utilized to downplay gender equality as less important than other, more modern aspects of diversity. When diversity discourse was used to signify various personal differences, its potential impact on diversity or gender equality was lost. The postfeminist discursive moves, apparent throughout the data, minimized the significance of gender inequality in various ways, such as placing responsibility elsewhere or downplaying the relevance of gender in inequal situations. Overall, the postfeminist moves justified the existing situation. The results indicate how gender inequality is maintained discursively in organizations by legitimizing the status quo and not challenging systemic disadvantages. The role of women middle managers as proponents for gender equality is conflicted, as their position of relative power is constrained by managing gendered disadvantages in their career, the business-oriented logic of private sector organizations and by the difficult task of raising gender inequality as an issue in organizations where it is not deemed relevant. Change is possible if diversity is pursued by concrete actions and gender inequalities are not made light of, but raised as a significant topic in organizations, on its all levels.

Child marriage is a practice that exists in all the states of India despite efforts by the government and non-governmental organisations to discourage and outlaw it. This thesis is a study about cultural meanings of Hindu child marriage in India’s southern Rajasthani block of Bijoliyā. The fieldwork was done in 2012 in 28 villages of Bijoliyā Block during a period of three months. The data consists of semi-structured interviews, informal discussions and observations. Primarily, this thesis is a holistic analysis about the local perceptions and practices relating to child marriage with the aim to make the custom intelligible. My thesis examines the constitution of child marriage in an intersection of relationships pertaining to caste, kinship, gender, economy, politics and religion. The purpose is not only to explain how child marriage is multiply constituted but also to show how the intersecting relationships themselves are locally constructed, naturalised and differentiated. Theoretically, this is a study about personhood and relatedness in northwest India. Personhood is examined through the indigenous concepts of ’honour’, ’shame’ and ’merit’ and analysed in the framework of child marriage. Carsten’s theory of relatedness, Marriott and Inden’s concept of the inherently moral dividual person as well as the notion, advocated by Busby and Daniel, of permeable or malleable persons, among others, guide my analysis of the informants’ constant preoccupations with honour and shame that are connected to female behaviour. The idea of an active, meaning-producing subject fashioned by discourse runs through this thesis. Mines’s theory of civic, contextualised individuality is applied in an effort to examine the interaction between private individuality and the interests of the social group. The concept of ’merit’ is analysed in the context of mass child weddings. It is shown how marrying off premenarcheal girls is a way to transform economic resources into spiritual assets, and thus, to enhance one’s civic individuality both in this life and the next. In this study, it is suggested that North Indian persons are malleable (in)dividuals. They are individuals in the world, and as such, their attributes and behaviour are always judged and valued socially. As (in)dividuals, they are agents of their own destinies entangled in the webs of social relationships. It is argued that child marriage is one of the means to regulate transactions between inherently moral malleable persons. Child marriage upholds both individual and group honour and is in concordance with the principles advocated by the political Hindu nationalist organisation Rāṣṭrīya Svayamsevak Sangh (RSS) that has a strong hold in the Bijoliyā Block.

This master’s thesis examines how foreign-language-speakers’ view the impact of linguistic skills in their prospects in the Finnish labor market. The research also aims to map out the experiences such workers have had of Finnish workplaces and Finnish trade unions. The thesis assesses the prospects foreign-language-speaking workers have for participation in the workplace, trade union and the Finnish labor market. The thesis uses a mixture of quantitative and qualitative methods. The first round of data was collected via an online survey produced in cooperation with the Service Union United (PAM) during the author’s traineeship with the Union. Based on the survey data two rounds of interviews were conducted and a total of 12 foreign-language-speaking members of PAM interviewed. Data were analyzed using thematic analysis. In the analysis, Bridget Anderson’s concepts of the ‘Good Citizen’ and the ‘Migrant’ in contrast to the former are employed. Joseph Gumperz’s concept of the ‘Speech Community’ is utilized in the analysis of what is the role of linguistic skills on a worker’s prospects in the Finnish labor market. Additionally, Pierre Bourdieu’s forms of capital are used as rough measurements of an individual’s ability to make use of one’s social and cultural resources. The findings in this thesis suggest that linguistic skills have an impact on a workers’ prospects in the Finnish labor market. Linguistic competence is suggested to form a barrier between the native-speaking and the foreign-language-speaking workforce in Finland. The results suggest that lack of linguistic skills is perceived to have a negative impact on a workers’ attempt to find work, to participate and to belong to the ‘Speech Community’ of the workplace and the trade union.

Det sociala mediet Twitter framstår som ett allt viktigare medium för nyhetsjournalister. Det offentliga utrymmet i sociala medier kan ändå inte helt problemfritt förvandlas till ett journalistiskt verktyg, eftersom det är en arena där det privata och offentliga möts. Trovärdigheten och den journalistiska objektiviteten står på spel när gränsen mellan journalistens offentliga och privata roll suddas ut. Är journalisten privat eller offentlig när hon figurerar på Twitter? Hur journalisten konstruerar sin identitet och formar sin roll på Twitter utreds genom kvalitativa intervjuer med fem finländska journalister som är aktiva på Twitter. För att ta reda på hur journalisterna konstruerar sin roll på Twitter används Goffmans ramanalys, som i den här studien belyser det perspektiv journalisterna använder när de talar om sitt twittrande. Utöver det här analyseras också journalisternas tweetar och redaktionernas anvisningar för hur journalisterna ska använda sociala medier. Av intervjuerna framgår att journalisterna betraktar Twitter både som ett journalistiskt verktyg men också som en kanal för umgänge. De gör ingen skillnad på sin privata och offentliga roll i sociala medier eftersom de upplever att journalisten alltid är journalist, även på fritiden. Den privata och offentliga sfären flyter ihop, och journalisterna ser sin identitet online som en förlängning av identiteten offline. Resultatet av studien visar att de traditionella motpolerna privat och offentlig förlorar sin betydelse när gränsdragningen blir allt svårare att göra. I och med detta blir det allt viktigare för journalisterna att vara objektiva och opartiska för att understryka sin professionalitet och skilja sig från mängden.

Tutkimukseni tarkoituksena on tarkastella ja vertailla itsen esittämisen keinoja tekstimuotoisissa blogeissa sekä videoblogeissa. Tekstimuotoiset, päiväkirjamaiset blogit ovat nousseet viimeisen kymmenen vuoden aikana pienen edelläkävijäjoukon puuhastelusta koko Kansan harrastukseksi. Suosituimmat blogit keräävät kymmeniätuhansia lukijoita päivässä ja näin tätä "julkista päiväkirjaa" kirjoitetaan yhä kasvavalle joukolle. Viime vuosien aikana perinteisten blogien rinnalle on noussut videoblogit, joiden aiheet ja teemat ovat hyvin pitkälti samoja kuin päiväkirjamaisissa blogeissa. Sekä tekstimuotoisissa blogeissa että videoblogeissa blogaaja toimii ikään kuin näyttämöllä, jossa hän pyrkii erilaisten keinojen avulla esittämään itseään yleisölleen eli lukijoilleen tai katsojilleen. Tässä tutkimuksessa tarkastelen näitä itsen esityksiä ja niissä käytettyjä esityksen keinoja erityisesti Erwing Goffmanin dramaturgisen sosiologian teorian sekä Sandra Petronion yksityisyyden hallinnan teorian avulla. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1. Millä tavoin itseä esitetään tekstiblogeissa ja videoblogeissa? 2. Löytyykö näistä itsen esittämisen tavoista eroavaisuuksia tekstiblogien ja videoblogien välillä? Tutkimukseni aineisto koostuu neljän suomalaisen tekstiblogin ja neljän suomalaisen videoblogin julkaisuista marraskuussa 2015. Sekä tekstiblogit että videoblogit valittiin aineistoon kahden kriteerin perusteella: niiden tuli tuottaa päiväkirjamaista, ns. lifestyle-blogia sekä olla seuraajamääriltään luokiteltavissa suosituiksi. Aineistooni kuuluivat sekä blogijulkaisuiden verbaalit osat eli tekstit ja videoiden puheet, että niiden kuvallinen materiaali eli valokuvat ja videokuva. Aineistoa analysoin sekä sisällönanalyysin että laadullisen lähiluvun keinoin. Aineiston analyysin perusteella sekä tekstiblogeissa että videoblogeissa itseä esitetään ennen kaikkea toiminnan ja siitä kertomisen kautta. Tätä kertomusta korostetaan ja ohjataan tiettyihin suuntiin monin eri keinoin, jotka vaihtelevat hieman verrattaessa tekstiblogeja ja videoblogeja. Toinen tärkeä keino itsen esittämiseen on yksityisen tiedon jakaminen. Myös tätä keinoa käytettiin sekä teksti- että videoblogeissa. Videoblogeissa itsen esitystä rakennettiin lisäksi tiiviillä vuorovaikutuksella yleisön kanssa. Tätä keinoa ei tekstiblogeissa käytetty juurikaan. Merkittävimmät eroavaisuudet tekstiblogien ja videoblogien itsen esityksessä olivat ne roolit ja mielikuvat, joihin esityksillä pyrittiin. Tekstiblogeissa koko esitys ja kaikki sen osat pyrkivät esittämään blogaajan ihanteellisessa valossa, eräänlaisena ideaaliminänä. Videoblogeissa itsen esitys pyrki kaikin keinoin vahvistamaan esityksen autenttisuuden ja aitouden vaikutelmaa.

Alexandre Kojèven (1902-1968) ajattelun filosofisen pohjan muodostaa G.W.F Hegelin Hengen fenomenologiassa esitetty historian filosofia, joka yhdistyy vaikutteisiin niin Karl Marxilta, Martin Heideggeriltä kuin Friedrich Nietzscheltäkin. Hegelistä poiketen Kojèven historian filosofian keskiössä on ihminen. Kojève kutsuu näkemystään historian rakentumisesta fenomenologiseksi antropologiaksi: ihmisen halu tunnustukseen, toiminta ja minuuden kehittyminen ovat suorassa yhteydessä historialliseen kehitykseen. Ilman ihmisyyttä ei Kojèven katsannossa ole historiaa. Ihmisen tunnustuksen halu ja tästä johtuva negatiivinen, dialektinen toiminta kuljettavat historiaa ja ihmisen itseymmärrystä eteenpäin. Kojèven näkemys ihmisestä määrittyy erona historiattomaan, muuttumattomaan ja eläimelliseen luontoon. Tunnustuksen halu ja siitä syntyvä historiallinen toiminta mahdollistavat ihmisen vapauden ja avoimuuden. Kojéven filosofiassa ihminen ei ole määrätty. Hän on tulevaisuuteen suuntautuva tyhjyys, joka etsii negatiivisen toimintansa kautta partikulaarisuutensa tunnustusta. Ajatus historian lopusta toimii Kojèven filosofian sisällä käsitteellisenä paradigmana tarkastella kaikkea historian loppua edeltänyttä totuudenmukaisesti. Historian loppu on historiallisten hierarkioiden, toiseuden ja erojen loppu. Toteutuessaan se mahdollistaa kokonaan tasa-arvoisen yhteiskunnan, jossa inhimillinen toive tasa-arvoisesta tunnustuksesta täyttyy. Kojèven tulkinnassa inhimillistä historiaa ja ihmisyyttä voidaan kokonaisuudessaan analysoida vasta niiden päätyttyä. Tämä työ käsittelee Kojèven käsitystä ihmisyydestä historiallisessa ja posthistoriallisessa kontekstissa. Työn tavoitteena on määritellä mitä historiallinen ihmisyys Kojèvelle on ja mitä ihmisyydelle tapahtuu historian lopun kontekstissa inhimillistävän halun ja toiminnan lakatessa. Kysymykset ihmisen halusta tunnustukseen, historiallisesta toiminnasta ja historian lopusta kietoutuvat yhteen. Tutkimusta täydentävät Georges Bataillen (1897-1962) ja Francis Fukuyaman (1952-) näkemykset kojèvelaisesta historian lopusta ja ihmisyydestä. Lähdekirjallisuus muodostuu edellä mainittujen filosofien teoksista, kommentaareista sekä työn aihealueiden kannalta keskeisistä teemoista kirjoitetuista artikkeleista sekä teoksista. Kojèvelle historian loppu on inhimillisen halun täyttymys eli ihmisyyden täydellistymä. Samalla se on kuitenkin historiallisen ihmisen kuolema. Historiallinen, haluava, aktiivinen ja tulevaisuuteen avoin ihminen katoaa, koska historian lopun maailma on täydellisen tyydyttävä ja ristiriidaton. Historian lopussa Kojèven ihminen säilyttää inhimillisyytensä ja eroaa eläimellisyydestä vain toisintamalla historiallista ihmisyyttään esimerkiksi traditioiden kautta. Kojèven filosofiassa historia tai historiallinen ihmisyys eivät voi toisintua tismalleen samanlaisina. On siis mahdotonta palata historiallisessa ajassa taaksepäin tai alkuun. Kojève ei kuitenkaan koskaan sano historian tai ihmisyyden olevan ainutkertaista. Historian lopussa jatko on määrittelemätön. Näin ollen historiallisen ihmisyyden loppu on välttämättä myös avaus jollekin aiemmin määrittelemättömälle käsitykselle ihmisyydestä.

Tutkimuskysymykseksi asetetaan neljä kysymystä koskien Friedrich Nietzschen myöhäistuotannon filosofiaa. Kysymykset ovat: mitä on ihminen, mitä ihminen voi parhaimmillaan olla, mikä on kulttuurin vaikutus ihmisyyteen ja miten ihminen vaikuttaa kulttuuriin? Tutkielman kattava teema on ihmisen ja länsimaalaisen kulttuurin välinen vuorovaikutussuhde vallantahdon teoriakehyksessä. Tutkielmalle merkittäviä lähteitä ovat Friedrich Nietzschen Iloinen tiede, Moraalin alkuperästä, Hyvän ja pahan tuolla puolen, Ecce Homo ja Näin puhui Zarathustra- teokset. Lisäksi tutkielmalle merkittäviä lähteitä ovat myös muutamat Journal of Nietzsche studiesin artikkelit englanninkielisen Nietzsche tutkimuksen piiristä. Tutkielmassa analysoidaan Nietzschen myöhäistuotannon teoksia kokonaisvaltaisesti siten, että ne muodostavat johdonmukaisen filosofisen kokonaisuuden Nietzschen oman näkemyksen mukaisesti. Tutkielmassa myöhäistuotannon teoksia luetaan länsimaalaisen kulttuurikehityksen kokonaisuutena, joka alkaa menneisyyden juutalaiskristillisestä orjamoraalin kapinasta, josta myöhemmin seuraa Jumalan kuolema ja nihilismin aikakausi. Kulttuuria analysoidaan ensisijaisesti järjestelmänä, jonka keskeiset osa-alueet ovat sidoksissa toisiinsa. Nihilismin aikakausi mahdollistaa metaforisesti tulevaisuudessa viimeisen ihmisen tai yli-ihmisen synnyn, jotka edustavat Nietzschen filosofiassa huonointa mahdollista ihmisyyden mallia (kollektivistinen viimeinen ihminen) tai parhainta mahdollista ihmisyyden esimerkkiä (yksilöllinen yli-ihminen). Tutkielman tutkimuskysymykseen mitä on ihminen vastataan esittämällä vallantahdon viettitoiminnan olevan naturalistinen universaali ihmislajin piirre, joka toimii niin yksilöllisellä kuin kollektivistisella tasolla vaikuttaen merkittävästi kokonaisten kulttuurien sisältöön ja yksittäisten ihmisten maailmankuviin. Tutkielmassa vallantahto on monitasoinen käsite, joka liikkuu kaikilla inhimillisen maailman tasoilla. Lisäksi ihmisyydelle on merkittävää perinnölliset psyko-fyysiset piirteet, jotka muodostavat kunkin ihmisen tyypin tai toisin sanoen ihmisen perustavat luonteenpiirteet. Tutkielmassa esitetään, että Nietzschen filosofiassa perimän vaikutus ihmisyyteen on merkittävämpi tekijä kuin ympäristön vaikutus, vaikkakin ympäristö kuten vallitseva moraali vaikuttaa kunkin ihmistyypin kehityskulkujen edistämiseen tai typistämiseen. Erilaiset kulttuurijärjestelmät ovat aina suosiollisia niiden sisältämille ideaalisille ihmistyypeille ja epäsuosiollisia toisille. Olennaista ihmistyypeille on se, ettei ihminen voi valita perimäänsä ja sen vuoksi hän ei voi myöskään valita sitä minkälaisia hänen merkittävimmät luonteenpiirteensä ovat. Tutkielmassa analysoidaan, että yleisen homogeenisen ihmislajin sijasta Nietzschen filosofia sisältää käsityksen ihmisestä heterogeenisenä lajina siten, että kysymys siitä millainen ihmislaji on tulisi korvata kysymyksellä millaisia ovat ihmiset yksilöinä ja/tai ihmistyyppeinä. Kysymykseen mitä ihminen voi parhaimmillaan olla vastataan tulkitsemalla Nietzschen moraalifilosofiaa hyve-etiikan kehyksessä. Nietzschen hyve-etiikka sisältää ajatuksen ihmisen yksilöllisestä moraalisesta harkinnasta ja moraalisten arvojen uudelleen luomisesta. Tutkielmassa analysoidaan, että Nietzschen filosofiassa paras mahdollinen ihminen on aina yksilö. Kysymykseen siitä miten ihminen vaikuttaa kulttuuriin ja miten kulttuuri vaikuttaa ihmiseen vastataan kollektivismin ja individualismin teoriakehyksessä. Tutkielmassa Nietzschen esittämien erilaisten ihmistyyppien vallantahdon tulkintojen kamppailua todellisuuden luonteesta verrataan vertailevassa kulttuurin tutkimuksessa esitettyyn teoriaan kollektivismin ja individualismin luonteista. Tutkielmassa päädytään siihen lopputulokseen, että kollektivistinen kulttuuri- ja ajattelumalli tähtää ensisijaisesti kulttuurin säilyttämiseen ja yhteisön hyvinvointiin yksilön henkilökohtaisen menestyksen yli, kun taas individualistinen kulttuuri on keskittynyt yksilön omien preferenssien ja tarpeiden edistämiseen ja uusien kulttuuristen mallien luomiseen. Tämä individualististen ja kollektivististen ihmistyyppien välillä oleva ristiriita, jota esiintyy kulttuurien sisällä, sisältää perustavan ja sovittamattoman vallantahdon kamppailun tilan erilaisten maailmankuvien välillä. Kamppailu ilmenee siten, että jokin tulkinta todellisuuden luonteesta on aina vallassa, kun taas vastaavasti toisenlaiset tulkinnat ovat alisteisessa ja tukahdutetussa asemassa.

Tutkielmassa tarkastellaan tapaustutkimuksena työhyvinvointitoimintoja ja niiden kehittämistä pienessä asiantuntijaorganisaatiossa. Kiinnostus työhyvinvointia kohtaan organisaatiotutkimuksessa on kasvanut työn tekemisen muututtua nykyisessä jälkimoderniksi kuvatussa työelämässä. Tietointensiivinen työ on luonut henkilöstölle uudenlaisia kuormitustekijöitä ja toisaalta yrityksissä on tiedostettu hyvinvoivan henkilöstön vaikutus yrityksen tuloksellisuuden näkökulmasta. Tutkielmassa luodaan systemaattinen ja holistinen kuvaus työhyvinvointitoiminnoista ja niiden kehittämisestä kohdeorganisaatiossa. Kehittämisen osa-alueita tarkastellaan organisaatio-, tiimi- ja yksilötasoilla. Työhyvinvointitoiminnan ja sen kehittämisen tarkastelun ohella tutkielmassa kartoitetaan, miten työhyvinvoinnin laaja-alainen ymmärtäminen nykyisellään toteutuu tapaustutkimuksen kohdeorganisaatiossa. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimivat aikaisempi tutkimus työhyvinvoinnista ja sen kehittämisestä sekä erityisesti Raija Muinosen muotoilema työhyvinvoinnin kehittämisen malli. Laadullisen tutkielman aineisto koostuu keväällä 2020 kohdeorganisaatiossa toteutetuista teemahaastatteluista sekä työhyvinvointikyselyistä vuosilta 2019 ja 2020 sekä sitoutuneisuuskyselystä vuodelta 2019. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen. Keskeisinä havaintoina aineistosta nousee, että kohdeorganisaatiossa on havaittavissa laaja-alaista tietämystä työhyvinvoinnista ilmiönä. Myös työhyvinvoinnin tärkeys organisaation tuloksellisuuden näkökulmasta on tiedostettu. Kuitenkin tarkasteltaessa työhyvinvointitoimintoja käytännön tasolla, voitiin havaita, että työhyvinvointi ei kulje systemaattisesti mukana kaikessa päätöksenteossa ja toiminnassa. Esimerkiksi selkeää tavoitteistoa tai suunnitelmaa työhyvinvoinnin osalta ei ole kohdeorganisaatiossa määritetty. Tarkasteltaessa työhyvinvointitoimintoja ja niiden kehittämistä suhteessa Muinosen työhyvinvoinnin kehittämisen osa-alueisiin, voitiin havaita sekä organisaatio-, tiimi- että yksilötasojen teemojen osalta sekä toimivia käytänteitä että kehitystä vaativia osa-alueita. Teemat ylittävänä kohdeorganisaation vahvuutena työhyvinvoinnin näkökulmasta välittyy kohdeorganisaation inhimillinen työkulttuuri, joka nousee esille aineistosta usean kehittämisen osa-alueen näkökulmasta. Selkeänä kehityskohteena voitiin havaita, että lähes kaikilla osa-alueilla prosessit olivat jokseenkin hajanaisia ja jäsentymättömiä. Näin ollen kohdeorganisaatiossa on havaittavissa selkeä tarve eri kehittämisen osa-alueiden suunnitelmallisuudelle, selkeyttämiselle ja strategiasidonnaisuudelle. Holistisen tarkastelun tarjoamat tulokset ovat hyödynnettävissä kohdeorganisaation kontekstissa tehtävän työhyvinvoinnin kehitystyön pohjana.