Browsing by Title

Tutkimuksessa tarkastellaan narratiivista journalismia osana toimittajaprofessiota Suomessa. Narratiivinen journalismi on journalismin laji, jossa tyypillisesti painottuvat pidempi muoto, melko pitkäkestoiset juttuprosessit sekä perinteisestä uutiskonventiosta poikkeava kieli. Suomessa narratiivista journalismia julkaisevat muun muassa Helsingin Sanomien Kuukausiliite, Image, Suomen Kuvalehti ja Long Play. Tutkimuksen tavoitteena on paikantaa, miten 1800-luvun lopulla syntynyt narratiivinen journalismi heijastaa niitä muutoksia, joita toimittajaprofessiossa on tapahtunut viime vuosikymmeninä. Tällaisia ovat muun muassa objektiivisuusihanteen kritiikki, globalisaation tuoma haaste journalismin ydinoikeutukselle neljäntenä valtiomahtina sekä digitalisaation tuomat haasteet niin rahoitusmallissa kuin lukijasuhteessa. Muutoksia tarkastellaan postmodernin teorioiden kautta. Oleellisiksi lähtökohdiksi muodostuvat mm. Lyotardin näkökulma suuren kertomuksen katoamisesta sekä positivistiseen maailmankuvaan kohdistettu kritiikki. Tutkimuksessa myös selvitetään, onko narratiivinen journalismi journalismiprofession alalaji ja miten professioon oleellisesti kuuluva eettinen sääntely vastaa narratiivisen journalismin uutiskonventiosta poikkeavaan luonteeseen. Tutkimuksen empiirinen osuus koostuu kuuden suomalaisen narratiivista journalismia tekevän toimittajan haastatteluista. Haastatteluaineiston perusteella on selvää, että narratiivista journalismia tekevät toimittajat ovat sisäistäneet journalismin ydinihanteet, yhteiskunnallisesti merkittävät juttuaiheet ja totuudellisuuden, mutta ne käsitetään toisin päin kuin uutisjournalismissa on totuttu. Siinä missä uutistyötä ovat perinteisesti ohjanneet uutiskriteerit, jotka ovat taanneet, että uutisointi on merkittävää ja relevanttia, ajattelee narratiivista journalismia tekevä toimittaja aiheen oman kiinnostuksensa kautta: jos minua kiinnostaa, jotain toistakin täytyy kiinnostaa. Journalismiin kuuluva totuusvaatimus puolestaan käsitetään objektiivisuusihanteen sijaan subjektiivisena velvoitteena olla rehellinen lukijaa kohtaan. Tutkimuksessa osoitetaan, että vaikka niin kutsuttujen tarinallisten keinojen käyttö on kaikessa journalismissa viime vuosina lisääntynyt, narratiivisessa journalismissa peruste käyttää niitä on erilainen kuin uutisjournalismissa. Narratiivisessa journalismissa kirjoittamisen tekniikat ovat aina olleet osa tekemisen lähtökohtaa, pyrkimystä tuoda lukija lähemmäs. Siksi niihin liittyviä eettisiä kysymyksiä on pohdittu syvällisesti. Genrerajat ylittävää keskustelua ei toistaiseksi juuri ole: tekijöiden itseymmärryksen tasolla narratiivisen journalismin genre on Suomessa olemassa mutta toimituksellisissa hierarkioissa ei. Tutkimuksessa todetaan, että narratiivisen journalismin uutisjournalismista poikkeavia tekemisen tapoja ei toimituksissa ymmärretä eikä narratiivisen journalismin tekniikoita osata muussa journalismissa välttämättä käyttää oikein ja eettisesti. Tutkimuksen perusteella on selvää, että narratiivinen journalismi on hyvä kuvastin moniin muutoksiin, joita toimittajaprofessiossa on tapahtunut myöhäismodernilla ajalla. Se tunnustaa subjektiivisuuden, myöntää kiinnostavuuden merkityksen ja sen oikeutuksen ytimessä on vallan vahtimisen sijaan empatian ja ymmärryksen lisääminen. Tutkimuksessa esitetään, että narratiivista journalismia tekevillä toimittajilla on asiantuntemusta monista kysymyksistä, joiden kanssa toimituksissa tällä hetkellä kamppaillaan, ja genren parempi ymmärrys hyödyttäisi kaikkia.

It is widely seen that fragile states and prolonged crises cause poverty, violence and also migration as a strategy for survival. However, international interventions by development cooperation and by crisis management missions have been ineffective to provide security and possibilities for sustainable development. The comprehensive crisis management, too, has remained ineffective to respond such challenges. The purpose of this Master's thesis is to contribute for the discussion of developing comprehensive crisis management to make it more efficient in creating sustainable development and peace in crisis areas. For this reason, this qualitative study wanted to clarify the perceptions of Finnish foreign and security policy expert politicians on crisis management in its entirety. In particular, aspects of civilian crisis management and development cooperation were examined as part of comprehensive crisis management and security framework. Empirical research was conducted in the Finnish Parliament and the Ministry for Foreign Affairs between August 2017 and January 2018. 22 MPs were interviewed for the study. The theme analysis was used to identify critical ideas in the interview material. Besides, the study utilized hermeneutic phenomenology. The method of observation was the long-term experience of the investigator in civilian crisis management operations, as well as the membership of the foreign affairs committee in 2015 - 2017. According to the nuanced results, security thinking has become pervasive. Finnish crisis management is based on the experience and expertise of the long history of Finnish peacekeeping and core competencies. Civilian crisis management requires a more prominent role in a comprehensive crisis management approach, which should also be taken into account in financing decisions. The results also showed that the promotion of human security is an essential element of development cooperation and civilian crisis management. An important policy is to focus on the most vulnerable people. Education, access to health services and gender equality were highlighted as ways to achieve sustainable development in crisis areas. Regionally the focus should be in Africa. The synergies between the various instruments of comprehensive crisis management should be better exploited. The results can be useful for those responsible for the Finnish crisis management in the development of a comprehensive crisis management.

In the labor markets, there exist simultaneously both, unemployed workers and vacant jobs. Due to the market frictions matching these two is not that simple. Matching models have been developed to depict the complexity of forming suitable matches in the labor markets. The government can affect the outcome in the labor markets through different policies. This paper focuses especially on unemployment compensation related policies, i.e. unemployment benefits. It is important to note that the unemployment benefits are used in the economy to promote better matches between workers and vacancies and smooth out consumption. However, they also create possibility for moral hazard; an unemployed worker might just enjoy the unemployment benefits without engaging in intense job search which results in higher unemployment rate. Thus the challenge faced by the government is to balance between the benefits of unemployment compensations and the disincentives they create. In the basic matching model, the effect of unemployment benefits is very straight forward: They increase wages and decrease the labor market tightness thus increasing the unemployment rate. The basic model can still be developed further. This paper presents a model by Cahuc and Zylberberg (2004) that introduces eligibility criteria to the matching model. The idea is, that there are two types of unemployed: ones who are eligible to higher unemployment insurance payment and ones who are ineligible receiving lower compensation depending on the present governmental policy. In this model, raising unemployment benefits received by the eligible can even lower the universal unemployment rate. This paper develops the idea of eligibility model by Cahuc and Zylberberg (2004) even further. Based on the idea of Pissarides (2000), the final model of the paper introduces four different policy parameters - marginal tax rate, tax subsidy and two replacement rates - through which the government can affect the equilibrium outcome, like the unemployment rate. The model suggests that the unemployment rate can be lowered by increasing marginal tax rate, making taxation less progressive or changing the relacement rates. However, making changes in these parameters can be rather controversial. This paper offers some policy recommendations for lowering the unemployment rate, but the results of the model should, however, be interpreted very carefully since economical models can always provide only a partial view on the big picture.

Households account for a significant proportion of final energy consumption in Europe. Household energy consumption has been researched intensively and intervention studies aiming at changing energy behaviour have been popular. Previous intervention studies have mainly been concentrating on individual behaviour, and research analysing the role of contextual factors has been very limited. The aim of the thesis is to study the effects of geographical and cultural, material and institutional, and socioeconomic and demographic contexts on the outcomes of household energy use interventions. The data used in this thesis was collected in a European research project “ENERGISE”, in which interventions on two energy intensive household practices, space heating and laundry washing, were carried out. The data included 306 households from eight European countries: Switzerland, Germany, Denmark, the Netherlands, Finland, Hungary, Ireland and the UK. The data was analysed using the following methods: one-way ANOVA, independent samples t-test, Pearson’s correlation, and multiple linear regression. The following independent variables were tested: country, building type, baseline consumption levels, education level, employment status, family size, and age. The analyses were conducted in two phases. In the first phase, the main effects of the independent variables were tested. In the second phase, multiple regression models were built based on the results from the first phase. The intervention outcomes differ between some of the geographical contexts. Temperatures are reduced the most in Switzerland, Germany and the Netherlands, and laundry cycles are reduced more in Denmark than in other countries during the interventions. Higher baseline consumption levels are connected to higher reductions in both household practices. Families with five or more persons reduce the room temperatures and laundry cycles less than smaller families. Households with contact person aged 55-64 reduce laundry cycles the least. Building type, contact person education level and contact person employment status are not connected to the intervention outcomes. The results confirm observations from previous studies, that context may significantly affect the successfulness of energy behaviour interventions and therefore it should be carefully considered in planning interventions. The results also suggest that different energy practices are likely to be affected by different sets of contextual factors. The thesis shows that conducting cross-national comparative research is challenging and it requires careful planning throughout the research process.

The global financial crisis that started in the beginning of the 21st century has forced many central banks to expand their range of monetary policy instruments. Before the crisis, the main monetary policy instrument was the policy interest rate. When the policy rates hit the zero lower bound, the central banks needed to implement new monetary policy measures. One of these so called unconventional monetary policy measures is extensive purchase programmes. European Central Bank (ECB) expanded its existing purchase programmes in 2016 when it announced that it will start purchasing corporate bonds. ECB's motivation to start the corporate sector purchase programme (CSPP) was to support the already existing unconventional monetary policy measures to attain the inflation rate of near but under 2 %. The object of thesis is to study did the announcement of CSPP affect the economy and what was the mechanism behind the possible effects. Thesis concentrates to examine the changes on corporate bond yields and changes on the interest rate expectations. Yield reactions of two bond indexes and the price reactions of interest rate swap contracts are studied on the CSPP related announcement dates using event study methodology. The Survey of Professional Forecasters (SPF) conducted by ECB is studied to determine the possible changes in interest rate expectations of the forecasters before and after the CSPP announcement. Results show that the CSPP related announcements decreased bond yields of both bond indexes. Evidence supporting the portfolio balancing channel, duration risk channel, local supply channel and signalling channel are found. Results are in line with the other studies regarding ECB's previous purchase programmes. The form of future monetary policy, after the economy has recovered, is still unknown. Currently, central banks have massive holdings of assets purchased under various programmes and the dissolution of the purchase programmes need to be done carefully and will probably take several years. Forward guidance will be on important role when ECB starts to shut down the purchase programme.

There are large differences in hours of market work between OECD countries. It has bees argued that taxes do account much of these differences and substantial part of differences in labor supply between United States and Continental Europe can in fact be explained by differences in tax rates. However, there are differences between labor supply between Scandinavia and Continental Europe that do not support this assumption since labor supply in Scandinavia is higher than in Continental Europe despite higher tax rates on labor income. The gap in labor supply between Scandinavia and Continental Europe stems from the differences in government spending programs, in other words, use of the tax revenues. Aim of my thesis is to explore the part of the differences in hours of market work that can be explained by differences in taxation and by use of the tax revenues. First part of the paper is conducted by exploring articles and models already made about the subject. For motivation I start by presenting differences in hours worked across OECD countries and how this has changed over time. In this thesis I am going to survey how government spending policies on productive purposes affect the hours of work supplied in market sector. Two applications of government spending considered are subsidies on the price of market services and subsidies on child care. The main research question is why people in Scandinavia are working more than could be concluded purely based on labor income tax rates and can this be explained by subsidies on work. In order to explain the effects of income taxes and government spending programs on hours of market work, I present standard real business cycle model with home production. In this model households do not only allocate their time between leisure and work, but also home work. This model allows us to explore the substitution into and out of market activity which is caused by fiscal variables like taxation and transfers that are affected by state of economy. First I am going to present simple model with lump-sum transfers and then add some fiscal policy applications to the model. These applications are subsidies on the price of market services and subsidies on child care, which are forms of government spending on productive purposes and subsidies on market work. In the last part of my thesis I will simulate the models constructed. These simulations are done by using Finland as an object of interest. Result from my simulations yield that based on my models constructed, the subsidies on work can explain why people in Scandinavia work more than could be suspected based on tax rates. Based on result from my simulations I can argue that differences in labor income taxes are not a sufficient explanation for the differences in hours of market work between economies. It can be concluded that the government spending on subsidizing work through supporting family and market services do at least partly offset the effect of income taxes.

In most countries there is today more than ever an ongoing discussion about public debt. The purpose of this paper is to highlight the effects of public debt on exercising fiscal policy and the consequences of public debt for the society. As a base this paper first deals with a situation where individuals of one generation live for two periods. A framework for that is developed. This framework is then extended to four multi-period versions. I first extend the framework to one with overlapping generations and inter-generational transfers of wealth. This extension is then modified to take into account transaction costs of the collection of taxes. Next I take into account the distortion effects of the taxation. Then I deal with the pricing of public debt and the final extension describes what is required for a fiscal policy to be considered sustainable. The basic framework shows that with public expenses being kept constant, periodic changes in taxes do not affect the wealth and the consumption of individuals. However, their savings will change in order to balance the variation in taxes. The extension with overlapping-generations implies that if the wealth transfer is positive, changes in public debt will have no effect on the consumption and the net wealth of the individual. If the transfer is zero, there will be an effect, just as in the case with transaction costs connected to the tax collection. It turns out that with distortionary taxation the optimal taxation policy is to keep the periodic tax burden constant. I then show that future budget surpluses are needed to finance public debt and that knowledge of the past affects the present budget surplus and the evaluation of the present public debt. Finally I prove that limiting the public debt to the present value of future increases of the real GNP is a sustainable fiscal path. With perfect capital and labour markets, public debt does not have an impact on the wealth of the society and its individuals. However, in reality the capital and the labour markets are not perfect and there are different transaction costs and negative effects of taxation. Under these circumstances, increased public debt clearly negatively impacts the net wealth. Public debt also creates fiscal requirements on the economic development of the society. The amount of public debt can equal the present value of all future budget surpluses, but cannot exceed the discounted future increases of the real GNP.

Ilmastokriisin torjuminen ja kestävä kehitys ovat nousseet viime vuosien aikana ilmastoaktivistien puheesta valtioiden, yritysmaailman ja yhteiskunnallisten toimijoiden tulevaisuusstrategioiden keskiöön. Keskustelussa nykyisen talousmallin kyvyttömyydestä luoda edellytyksiä hyvälle tulevaisuudelle esitetään ratkaisuksi usein kiertotaloutta. Kiertotalous on kestävä vaihtoehto lineaariselle talousmallille ja tärkeässä osassa yllä mainituissa suunnitelmissa. Samalla ympäristötietoisuus ja kiinnostus kestäviä ratkaisuja kohtaan ovat yleistyneet myös kansalaisten parissa. Tässä pro gradu -tutkielmassa kestävyysteemojen valtavirtaistumista tarkastellaan viestinnän näkökulmasta. Tutkielma perehtyy siihen, miten kiertotalousyritysten asiantuntijat kehystävät kiertotalouden viestintää ja mikä kiertotalouden viestinnän kehysten suhde on kestävän viestinnän teorioihin. Kiertotalouden viestintä on aiheena ajankohtainen, mutta niukasti tutkittu. Myös kestävän viestinnän teorian pohjalta tehtyjä empiirisiä tutkimuksia on vähän. Tutkielmassa on pyritty osaltaan täydentämään näitä puutteita. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu viestinnän ja markkinoinnin tutkimuksen kestävän viestinnän teorioiden pohjalta. Kestävä viestintä on tutkimuksen mukaan viestintää, jolla pyritään edistämään kestävää kehitystä ja luomaan yhteiskunnallista muutosta. Tärkeimpiä lähteitä ovat Leuphanan yliopiston ympäristö- ja kestävän viestinnän instituutin tutkijat sekä William Kilbourne ja Pierre McDonagh. Tutkimuksessa todetaan, että luonnon itseisarvoa korostava eli ekosentrinen kestävä viestintä haastaa länsimaissa hallitsevan yhteiskunnallisen paradigman, joka pyrkii jatkuvaan talouskasvuun luonnon kustannuksella. Tästä syystä kestävän viestinnän toteutumista pidetään epätodennäköisenä. Kestävän viestinnän teoria saa tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä parikseen kiertotalouden käsitteen, johon liittyy ajatus luonnonvarojen ja talouskasvun irtikytkennästä. Tutkimusaineisto koostuu kuuden suomalaisen kiertotalousyrityksen viestinnän parissa työskentelevän henkilön teemahaastatteluin toteutetuista haastatteluista. Yritykset valittiin yhtä lukuun ottamatta Sitran Kiertotalouden kiinnostavimmat -listauksesta ja ne edustavat erilaisia kiertotalouden liiketoimintamalleja. Teoriaohjaavassa aineiston kehysanalyysissa käytettiin Anna-Maija Puroilan puheen kehysanalyysia, jonka avulla puheesta tunnistettiin yhteisiä perspektiivejä ja kielellisiä kuvauksia. Aineiston analyysissa kiertotalousyritysten asiantuntijoiden puhe jakautui neljään kehykseen, jotka ovat muutoksen, vaikuttamisen, tasapainoilun ja ymmärrettäväksi tekemisen kehykset. Kehyksissä muodostuu kuva ajan hermolla toimivista kiertotalousyrityksistä, jotka haluavat tuottavan liiketoiminnan ohella olla luomassa kestävää muutosta. Tärkeä löydös oli kiertotalouden viestinnässä nähtävät haasteet, jotka liitettiin kuluttajille suunnattuun kiertotalouden ja kestävän kehityksen teemojen viestintään. Yhteiskunnallisten tahojen puolestaan koettiin olevan hyvin perillä kiertotalouden ja kestävän kehityksen aiheista ja niiden merkityksestä. Tutkielman tärkein anti on sen tarjoama uusi tieto sekä kiertotalouden viestintää että kestävää viestintää koskien. Analyysi osoittaa, että kun kestävää kehitystä tavoitellaan kiertotalouden keinoin, on haasteena hallitsevan yhteiskunnallisen paradigman sijaan ruohonjuuritaso: kansalaisten asenteet, ennakkoluulot ja tiedon puute. Tutkielman tulokset viittaavat näin ollen siihen, että kestävä kehitys on länsimaissa noussut talouskasvun vierelle osaksi paradigmaa ylläpitävien yhteiskunnallisten toimijoiden intressejä. Kestävän viestinnän teorian kannalta olennainen johtopäätös on se, että kiertotalous mahdollistaa kestävää kehitystä edistävän viestinnän tavalla, joka ei ole ollut kestävän viestinnän teorioiden näkökulmasta aiemmin mahdollista.

Allportin (1954) kontaktihypoteesin mukaan myönteinen ryhmien välinen kontakti vähentää ennakkoluuloisuutta. Kontaktin siirtovaikutuksen (Pettigrew, 2009) kautta kontaktin vaikutukset siirtyvät myös kontaktitilanteista ulkopuolisiin ryhmiin kohdistuviin asenteisiin. Kontaktin siirtovaikutuksen taustalla on asenteiden yleistyminen: kontakti vaikuttaa asenteisiin kontaktoitua eli primaaria ulkoryhmää kohtaan, mikä vuorostaan yleistyy kontaktitilanteesta ulkopuoliseen eli sekundaariin ulkoryhmään kohdistuviin asenteisiin. Kielteisen kontaktin siirtovaikutuksesta ja kontaktin siirtovaikutusta estävistä tekijöistä on hyvin vähän tutkimusta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan sekä myönteisen että kielteisen kontaktin siirtovaikutusta asenteiden yleistymisen kautta. Päätavoitteena on kuitenkin tarkastella ehdollista kontaktin siirtovaikutusta eli moraaliseksi koetun toiminnan vaikutusta kontaktin siirtovaikutukseen. Tutkielma perustuu tutkimukselle moraalisen valtuutuksen vaikutuksesta (Monin & Miller, 2001), jossa moraaliseksi koettu toiminta johtaa moraalisesti kyseenalaiseen toimintaan. On viitteitä siitä, että vaikutus on havaittavissa vain ennakkoluuloisilla yksilöillä. Lisäksi on havaittu, että joissain tilanteissa moraaliseksi koettu toiminta johtaa moraaliseen toimintaan eli moraalisen vahvistuksen vaikutukseen (Young, Chakroff, & Tom, 2012). Tutkielmassa oletetaan, että moraaliseksi koettu toiminta johtaa ennakkoluuloisilla yksilöillä moraaliseen valtuutuksen vaikutukseen ja siten estää myönteisen kontaktin siirtovaikutuksen. Lisäksi tarkastellaan eksploratiivisesti, riippuuko kielteisen kontaktin siirtovaikutus moraaliseksi koetusta toiminnasta ja lähtökohtaisista asenteista primaaria ulkoryhmää kohtaan. Tässä kokeellisessa kyselytutkimuksessa mitattiin ensin suomalaiseen enemmistöön kuuluvien vastaajien (n = 299) myönteisen ja kielteisen kontaktin määrää primaarin ulkoryhmän kanssa ja vastaajien asenteita primaaria ulkoryhmää kohtaan. Moraaliseksi koettua toimintaa manipuloivassa tehtävässä vastaajille esitettiin kuvitteellinen tilanne, jossa heidän tuli valita pätevin työnhakija viiden hakijan joukosta. Koeryhmässä pätevin hakija oli primaarin ulkoryhmän jäsen eli maahanmuuttajataustainen ja muut hakijat kantasuomalaisia; kontrolliryhmässä kaikki hakijat olivat kantasuomalaisia. Lopuksi mitattiin vastaajien asenteita primaaria ja sekundaaria ulkoryhmää kohtaan. Koeryhmän vastaajat suhtautuivat kontrolliryhmän vastaajia myönteisemmin molempia ulkoryhmiä kohtaan. Kontaktin siirtovaikutus osoitettiin myönteisen ja kielteisen kontaktin osalta asenteiden yleistymisen mekanismin kautta. Lähtökohtaisesti kielteisemmin primaariin ulkoryhmään suhtautuvilla koeryhmän vastaajilla havaittu moraalisen valtuutuksen vaikutus kuitenkin esti siirtovaikutuksen. Sitä vastoin muilla vastaajilla havaittu moraalisen vahvistuksen vaikutus ei estänyt siirtovaikutusta. Kontaktin siirtovaikutus ei siis ole universaali ilmiö: moraaliseksi koettu toiminta ja ennakkoluuloisuus yhdessä voivat estää kontaktin vaikutusten siirtymisen. Ennakkoluuloiset yksilöt voivat käyttää moraalisesti toimimista keinona säilyttää ennakkoluuloisen maailmankuvansa ja ylläpitää myönteistä moraalista minäkäsitystään. Tulevaisuuden haasteena on ymmärtää paremmin kontaktin siirtovaikutuksen ehdollisuutta ja sitä, miten moraaliseksi koettu toiminta voi antaa ihmisille mahdollisuuden oikeuttaa ulkoryhmiin kohdistuvaa ennakkoluuloisuutta ja syrjintää.

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, miten ehkäisevää lastensuojelua perustellaan ja mitä merkityksiä se saa eduskunnan täysistunnossa, jossa käsitellään uutta sosiaalihuoltolakia. Tutkimuksen toimintaympäristö on eduskunta instituutiona ja lainsäätäjänä. Keskeinen käsite on ehkäisevä lastensuojelu, jota lähestytään historian ja poliittisten kytköksien kautta. Teoreettinen viitekehys koostuu poliittisesta retoriikasta ja argumentaatioteoriasta. Tutkimus on laadullinen ja sen taustalla vaikuttaa sosiaalinen konstruktionismi. Aineisto koostuu yhdestä 30.9.2014 pidetystä eduskunnan täysistunnon pöytäkirjasta. Analyysi toteutettiin viisivaiheisesti aineistolähtöisellä retorisella analyysilla ja sisällönanalyysillä. Ensimmäisessä analyysivaiheessa yhteiskunnalliset ehkäisevän lastensuojelun toimijat eriteltiin sisällönanalyysia soveltaen mikro-, meso- ja makrotasoille. Analyysin toisessa ja neljännessä vaiheessa sovellettiin argumentaatioteoriaan nojautuvaa retoristen keinojen valikkoa. Analyysin kolmannessa vaiheessa aineistosta etsittiin sisällönanalyysin keinoin perusteluja ehkäisevälle lastensuojelulle ja viidennessä vaiheessa keskityttiin ehkäisevän lastensuojelun saamien merkitysten löytämiseen diskurssianalyyttistä menetelmää hyödyntäen. Kansanedustajat käyttävät erilaisia retorisia keinoja oman ja puolueensa position vahvistamiseen. Pöytäkirjassa painottuvat valtakamppailu, ongelma- ja huolipuhe. Keskeistä pöytäkirjan retorisessa rakenteessa ovat ehkäisevän lastensuojelun toimijat. Makrotason toimijat ovat puolue, politiikka ja yhteiskunta. Mesotason toimijat ovat työntekijät, sosiaalihuolto ja kunnat. Sosiaalityöntekijät ovat tärkeitä mesotason toimijoita, jotka saavat kansanedustajilta erityistä huomiota. Mikrotason toimijat ovat perhe, vanhemmat ja yksilö. Toimijoiden tasot ovat liikkuvia ja kytkeytyvät samanaikaisesti monelle tasolle. Kansanedustajat perustelevat ehkäisevää lastensuojelua talouden, arvojen, tavoitteiden, keinojen, prosessien ja uhkien avulla. Käytetyimmät perustelut ovat keinot ja talous. Puheenvuoroissa esiintyy yleisesti myös arvoihin liittyviä argumentteja. Ehkäisevää lastensuojelua perustellaan eniten argumentin luonteeseen liittyvän retoriikan avulla. Aineistoni toistuvimmat retoriset keinot ovat konseksuksella vahvistaminen, numeerinen tai empiirinen määrällistäminen ja liittoutumisasteen säätely. Seuraavaksi yleisimmät keinot ovat ääri-ilmaisujen käyttö, toimijoiden etäännyttäminen ja metaforien käyttäminen. Paatosta käytetään paljon. Pöytäkirjassa esiintyy usein myös yksityiskohdilla tai narratiiveilla vaikuttamista. Puhujakategorioilla oikeuttamista ja normaaliuden, poikkeavuuden sekä kulttuurin mielipiteen retorista tuottamista käytetään yhtä paljon. Lisäksi pöytäkirjassa esiintyy vakuuttamista tilanteen yleisimmillä piirteillä tai muilla syillä. Eetos, logos, etäännyttäminen omista intresseistä ja kolmen lista ovat aineiston harvinaisimmat käytetyt retoriset keinot. Yhteiskunnan puuttuminen perheiden ongelmiin on perusteltua sekä valtion vastuun että taloudellisen ja inhimillisen huolen kautta. Kansalaisten hyvinvointi on kansanedustajien puheenvuoroissa keskeinen arvo ja tavoite. Ehkäisevä lastensuojelu paikantuu eduskunnan täysistuntokeskusteluissa laajaksi kokonaisuudeksi, jossa on useita ulottuvuuksia ja sen toteuttamiskeinojen valikko on laaja. Retoristen keinojen avulla kansanedustajan oma toimijuus ehkäisevässä lastensuojelussa saadaan häivytettyä, mutta samanaikaisesti puhujan esittämälle asialle saadaan lisää uskottavuutta ja painoarvoa. Tutkimustulosten pohjalta nousevia keskeisiä käsitteitä ovat toimijuus, puuttuminen ja oikeutus. Näiden ydinkäsitteiden pohjalta määrittyy ehkäisevän lastensuojelun teemoiksi yhteiskunnan eri toimijoiden oikeutus puuttua perheiden ongelmiin. Eduskunta on vallan yhtenä mahtina ja demokratian näyttämönä tärkeässä asemassa ehkäisevän lastensuojelun diskurssin muotoutumista ja yksilön position asemoitumista ohjaavana voimana.