Browsing by Subject "Lähi-itä"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2023)Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin muuttoliikepolitiikan ulkoistumista EU:n ja Libanonin välisissä suhteissa vuosina 2014–2017. Tutkielman kontekstin muodostaa 1990-luvulta vahvistunut kehitys, jonka myötä EU:n muuttoliikepolitiikan ulkoinen ulottuvuus on kasvanut. Tässä keskeisessä roolissa on yhteistyö niin kutsuttujen kumppanimaiden kanssa. Muuttoliikepolitiikan ulkoistumisen myötä EU on pyrkinyt hyödyntämään kolmansien maiden kanssa tehtävässä yhteistyössä laajasti erilaisia toimintamekanismeja, kuten humanitaarista apua, kehitysyhteistyötä sekä kauppapolitiikkaa. Tutkielman primaariaineiston muodostavat EU:n eri instituutioiden asiakirjat. Näistä keskeisimmässä roolissa ovat Euroopan komission sekä Euroopan ulkosuhdehallintoon kuuluvan Euroopan unionin Libanonin-delegaation dokumentit. Suurin osa tutkielman primaariaineistosta on haettu EU:n ylläpitämästä EUR-Lex -tietokannasta. Tutkimusmenetelmänä käytetään tapaustutkimusta. Tutkimustulokset osoittavat, että Libanonista tuli EU:lle keskeinen kumppani sen jälkeen, kun maa vastaanotti vuonna 2011 alkaneen Syyrian sisällissodan myötä merkittävästi pakolaisia Syyriasta. EU pyrki lisäämään muuttoliikeyhteistyötä Libanonin kanssa erityisesti niin kutsutun vuosien 2015–2016 pakolaiskriisin seurauksena. Kasvaneen yhteistyön taustalla oli EU:n halu hallita muuttoliikkeitä sekä varmistaa, että Libanonia ja sen vastaanottamaa pakolaisväestöä tukemalla pakolaiset jäisivät Syyrian naapurustoon eivätkä jatkaisi matkaa eteenpäin EU:n alueelle.
-
(2020)Tutkielma tarkastelee irakilaista puolisotilaallista joukkoa, Kansan mobilisointiyksiköitä, Kaldorin uusien sotien selitysmallin näkökulmasta. Kansan mobilisointiyksiköt on virallisesti perustettu vuonna 2014 suojelemaan Irakin alueita Islamilaiselta valtiolta. Organisaation enemmistö koostuu shiialaisista, jo ennalta olemassa olevista miliiseistä, jotka on asteittain pyritty integroimaan osaksi Irakin virallista turvallisuussektoria. Tutkielma yhdistää Kansan mobilisointiyksiköt uusien sotien teoreettisen viitekehyksen keskeisiin käsitteisiin ja pyrkii esittelemään, miten uusien sotien selitysmalli selittää Kansan mobilisointiyksiköt ja niihin vaikuttavat tekijät. Uusien sotien selitysmalli tarjoaa laaja-alaisen teoreettisen viitekehyksen Kansan mobilisointiyksiköiden ymmärtämiselle. Suomenkielisessä akateemisessa tutkimuksessa Kansan mobilisointiyksiköiden tutkimus on ollut vähäistä, minkä vuoksi ilmiön tutkimus on perusteltua. Vaikka uusien sotien mielekkyys uutena kategorisena luokitteluna sodankäynnille onkin kyseenalaistettu, tarjoaa se viitekehyksen, jonka avulla käsittää ei-valtiollista toimijaa osana sodan kynnyksen alittavaa ja pitkittynyttä konfliktia. Tutkielman aineisto perustuu aiempaan aihetta käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen ja ei-akateemisiin julkaisuihin. Uusien sotien selitysmallin valossa Kansan mobilisointiyksiköt on identiteettipolitiikkaa hyödyntävä toimija, joka toiminnallaan haurastuttaa globalisaation ohella Irakin valtion rakenteita. Kansan mobilisointiyksikön alaiset shiiamiliisit omaavat keskenään kilpailevia narratiiveja ja pyrkimyksiä hyödyntää shiialaista identiteettiä omien poliittisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Kansan mobilisointiyksiköt hyötyivät vastakkaisesta identiteettipolitiikkaa käyttävästä toimijasta, Islamilaisesta valtiosta. Islamilaisen valtion asettama uhka tarjosi Kansan mobilisointiyksiköille syyn, jonka avulla perustella toimintansa ja olemassaolonsa. Islamilaisen valtion hajoaminen ja järjestön paluu Irakin Al-Qaidaa muistuttavaan toimintaan haastaa Kansan mobilisointiyksiköiden perustelua olemassaololleen. Samoin se haastaa niiden asemaa virallisena valtion alaisena toimijana, jotka eivät kuitenkaan ole muihin turvallisuussektorin toimijoiden verrattavissa olevan valvonnan ja valtion ohjauksen alla. Islamilaisen valtion hajoaminen tuo ilmi yksiköiden väliset eriävät näkemykset identiteetistä ja niihin kytkeytyvistä poliittisista tavoitteista sekä keskinäisestä kilpailusta. Uusien sotien selitysmallilla ei kuitenkaan voi täysin hahmottaa Iranin ja Yhdysvaltojen välisen alueellisen suurvaltakilpailun vaikutuksia Kansan mobilisointiyksiköiden asemaan Irakissa, eikä myöskään sitä, kuinka yksiköt kytkeytyvät osaksi laajempaa alueellista valtakamppailua. Uusien sotien selitysmallin ulkopuolelle jää myös samaa shiialaista identiteettipolitiikkaa hyödyntävien toimijoiden keskinäinen kilpailu ja vuorovaikutus sekä näiden vaikutus Kansan mobilisointiyksiköihin kokonaisuutena.
-
(2012)Nykypäivän Iran eroaa suuresti vasta vallankumouksen kokeneesta Iranista ja tähän on vaikuttanut merkittävällä tavalla nuorisokulttuurin kehittyminen. Vallankumouksen jälkeinen autoritaarinen politiikka on luonut nuorison, joka suhtautuu kriittisesti poliitikkoihin ja viranomaisiin ja valtion ankaraan islamintulkintaan. Islamilainen tasavalta on pyrkinyt luomaan nuorille kuvan oikeanlaisesta islamilaisesta kansalaisesta tiukoilla säännöillä. Vallankumouksen jälkeen syntynyt sukupolvi ei ole omaksunut hallinnon edustamia moraalikoodeja suunnitelmien mukaan, vaan on päinvastoin aktiivisesti omistautunut toiminnalle, joka on hallituksen mukaan syntiä. Sukupolvi, jonka piti kasvaa ylläpitämään islamilaisen vallankumouksen ideologiaa, on kapinoinut ja osoittanut monin tavoin olevan hallituksen ihanteita vastaan. Nuoriso ja hallitus ovat joutuneet jatkuviin konflikteihin, erityisesti julkisessa tilassa. Iranissa on käynnissä jatkuva rajaneuvottelu siitä, mikä on sallittua ja mikä ei, miten määritellään normaali ja epänormaali, ja millainen on oikeanlainen islamilaisen tasavallan kansalainen. Tutkielmassani analysoin näitä neuvotteluja, joita käydään valtion ja nuorten välillä. Missä menevät sallitun käyttäytymisen rajat ja missä menee raja, missä kielletty käytös paljastuu. Selviytyäkseen monimutkaisesta todellisuudesta iranilaisnuoriso on luonut monimutkaisen käytöskoodiston, jota ulkopuolisen on vaikea ymmärtää. Työni keskiössä on se, kuinka nuoret reagoivat pakolla toteutettuun politiikkaan ja käyttävät hyväkseen hallinnon luomaa toimintakenttää. Rajaneuvotteluihin liittyen olen kiinnostunut myös yksilön ja tilan välisestä suhteesta. Pyrin näyttämään, että Iranissa ei ole pysyvää jakoa suhteessa yksityiseen ja julkiseen tilaan. Tarkastelen tiloihin liittyviä rajaneuvotteluja ja käsittelen näitä rajaneuvotteluja vastarintana, jonka kautta nuoret pyrkivät luomaan pysyvää omaa tilaa. Lisäksi näytän, miten nuoriso pyrkii luomaan tilapäistä omaa tilaa julkiseen tilaan. Kaikki Iranissa tietävät, että uskonto ei ilmene samalla tavalla ihmisen henkilökohtaisessa todellisuudessa, kuin se näyttää ilmenevän julkisessa tilassa. Tämä muodostaa eräänlaisen julkisen salaisuuden. valtiovallalle on tärkeää, että julkinen tila pysyy puhtaana, jotta salaisuutta ei tarvitse 'paljastaa'. Julkinen salaisuus on yhteiskunnan, erityisesti nuorison ja valtion välillä tehty kompromissi, jonka tarkoitus on ylläpitää yhteiskuntarauhaa. Erilaisten esimerkkien kautta näytän, että tilan käytöllä ja näennäisesti kapinoivalla käytöksellä luodaan olemassaolon politiikkaa. Nuoret eivät halua olla vaatimattomia ja näkymättömiä, vaan he haluavat näyttää ja tuntea olevansa olemassa ja ottaa oman tilansa. Taistelu tilasta ja nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta on yhdistänyt poikia ja tyttöjä ja on sitä kautta luonut myös uudenlaista yhteisöllisyyttä sukupuolten välille.
-
(2024)Turkin ulkopolitiikkaa on määrittänyt vuoden 2010 jälkeen erityisesti Syyrian sota. Ideologia ystävällismielisistä suhteista naapurimaihin on vaihtunut Turkin aktiiviseen osallisuuteen Lähi-idän konflikteissa, vaikuttaen myös maan EU-suhteeseen. Turkki on pyrkinyt lisäämään vaikutusvaltaansa alueellisesti ja globaalisti, hyödyntäen perinteisen vallankäytön rinnalla pehmeää vallankäyttöä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan Turkin pehmeää vallankäyttöä ja sitä, miten sillä on vaikutettu ulkopuoliseen toimijaan. Tarkemmin ottaen tutkielmassa tarkastellaan Turkin strategista narratiivia liittyen Pohjois-Syyriaan vuosien 2016–2019 välillä ja sitä, miten kyseinen narratiivi on vastaanotettu Euroopan unionissa ja onko narratiivi heijastunut EU:n omiin kantoihin tai narratiiveihin. Tutkielman aineisto koostuu Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin puheista sekä Euroopan unionin keskeisistä Syyriaa käsittelevistä asiakirjoista. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytettiin strategisten narratiivien hyväksymisviitekehystä, ja menetelmänä sovellettiin tulkinnallista sisällönanalyysiä. Aineiston pohjalta tunnistettiin Turkin strateginen narratiivi, EU:n kannat liittyen tilanteeseen Pohjois-Syyriassa sekä rakennettiin kokonaiskuva siitä, mistä Turkin strategisen narratiivin osista EU piti kiinni, mitä se vastusti ja millä perustein. Teoreettisen viitekehyksen avulla muodostettiin tutkielman keskeinen väite: jos Turkki on onnistunut luomaan strategisen narratiivin, jossa yhdistyy EU:n materiaaliset edut ja mahdollisuus säilyttää unionin ontologinen turvallisuus, on EU todennäköisemmin hyväksynyt Turkin strategisen narratiivin ja politiikka-aloitteet. Turkin strategisen narratiivin tunnistettiin koostuvan aihe-, identiteetti- ja järjestelmänarratiiveista. Analyysi osoitti, että kyseisellä ajanjaksolla EU hyväksyi osittain Turkin aihenarratiivin pakolaisista ja terrorismista. Lisäksi EU hyväksyi osittain Turkin identiteettinarratiivin maan ”eurooppalaisista” arvoista ja asemasta eurooppalaisena valtiona. Sen sijaan EU hylkäsi Turkin aihenarratiivin liittyen kurdien aiheuttamaan terrorismin uhkaan, ja Turkin identiteettinarratiivin sen humanitaarisista velvollisuuksista Syyriassa historiallisen sivilisaation seuraajana. Lisäksi EU hylkäsi Turkin järjestelmänarratiivin maan asemasta alueellisena suurvaltana, vakautta tuottavana valtana sekä narratiivin kaksinaismoralistisesta lännestä. Tulokset osoittavat, että vuosien 2016–2019 välillä Turkki ei ollut onnistunut luomaan Pohjois-Syyriaan liittyen johdonmukaista strategista narratiivia, jossa olisivat yhdistyneet EU:n materiaaliset edut ja ontologinen turvallisuus. Näin ollen EU omaksui osittain vain tietyt Turkin strategisen narratiivin osat, kun taas toiset se hylkäsi täysin. EU valitsi teoreettisen viitekehyksen mukaisen rajoitetun osallistumisen.
Now showing items 1-4 of 4