Browsing by Subject "hallinta"
Now showing items 1-16 of 16
-
(2012)Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan sosiaalikeskus Satamasta (2009-2011) ja sen pihalla sijainneesta romanileiristä käytyä kamppailua. Tuo kamppailu tapahtui sosiaalikeskuksen aktiivien eli Vapaa katto ry:n ja Helsingin kaupungin välillä. Kaupungilla oli tapauksessa monta roolia. Nuorisoasiankeskus oli Sataman vuokranantaja, joka tarkasteli tilannetta nuorisopolitiikan näkökulmasta ja toimi välittäjänä Sataman ja kaupungin muiden tahojen välillä. Kaupungin johto halusi romanileiristä eroon, minkä vuoksi se kohdisti Satamaan voimakkaita hallintatoimia. Tässä välittävänä tekijänä toimivat kaupungin virastojen Satamaan kohdistamat turvapoliittiset toimet. Tutkielmassa on tarkasteltu kamppailua näiden eri osapuolten näkökulmista. Tutkimus on toteutettu tapaustutkimusmenetelmällä. Tutkimuksen aineisto koostuu asiakirjoista, havainnoinnista ja haastatteluista. Lisäksi tietoa Satamasta ja siihen liittyneistä tapahtumista on kerätty sanoma- ja aikakauslehdistä sekä Intenetistä. Aineistoa on käytetty sekä informaation keräämiseen että analysointiin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on hallinnan analyyttinen. Hallinnan analyysi on kohdistettu nuorisopoliittisiin diskursseihin sekä tilan hallinnan keinoihin. Tutkimuksessa tehty tilan hallinnan analyysi osoittaa vallan käytön muodot ja seuraukset. Tilan hallintaa ovat käyttäneet sekä kaupunki että Satama. Näin tutkimus edustaa samalla myös niin sanottua tilan sosiologiaa, joka ottaa tilan erityisyyden huomioon. Lisäksi tutkimus jatkaa sosiaalisten liikkeiden ja erityisesti talonvaltaus- ja sosiaalikeskus-liikkeiden tutkimusta. Yksi työn tuloksista on nuorisotoimen asiakirjoista löydetyt diskurssit. Ne on tutkimuksessa nimetty aktiivisen kansalaisuuden ja vaarallisen nuorison diskursseiksi. Työssä esitetään, että nuorisotoimi käytti diskursseja perusteluna Sataman perustamiseksi ja sen säilyttämiseksi. Liberaalin hallinnan mukainen aktiivinen kansalaisuuden ihanne, jollaisen nuorisotoimi näki Satamassa, törmäsi kuitenkin hallinnan kontrolli-aspektiin. Sataman autonomiaa haluttiin rajoittaa, jotta romanileiristä päästäisiin eroon. Satamalle yhteistyö kaupungin kanssa oli ollut kompromissiratkaisu laillisten tilojen saamiseksi. Romanileiri kuitenkin polarisoi liikkeen radikaalin, autonomiaan pyrkivän puolen ja yhteistyö kaupungin kanssa päättyi. Työn tulokset liittyvät laajemmin suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin ja demokratian kriisi -keskusteluun. Sataman edustama vastademokratia törmäsi jähmeään hallintademokratiaan.
-
(2018)Tutkielman lähtökohtana on sen aineisto, Alkon vuoden 2014 televisiomainos ja -verkkovideokampanja. Kampanjassa on aistittavissa keskiluokkaisen habituksen ja tyylin läsnäolo. Kampanjan oletetun luokkasidonnaisuuden takia tutkielman teoreettiseksi viitekehykseksi on valittu sosiologi Pierre Bourdieun makuun perustuva yhteiskuntaluokkateoria. Tutkimus pyrkii selvittämään, minkälaisista osista kampanjan oletettu keskiluokkaisuus koostuu? Miksi monopolia on puolustettu keskiluokkaisen tyylin keinoin? Minkälaista hallintaa keskiluokkaisen habituksen avulla toteutetaan? Tutkielman metodi on sosiosemioottinen representaatioiden analyysi. Metodin avulla paikannetaan ja analysoidaan aineiston osien ja kokonaisuuksien kulttuurisia merkityksiä. Sosiosemiotiikka ymmärtää merkit ja merkityskokonaisuudet semioottisina resursseina, jotka saavat merkityksensä siitä sosiokulttuurisesta taustasta, jossa ne on tuotettu. Sosiosemioottisessa merkityksen tuotannossa tärkeässä osassa ovat ne kontekstit, joihin merkit liittyvät. Tutkimuksen työkaluina toimivat aineistoon liittyvät kontekstit: suomalainen uuden keskiluokan tutkimus, aineiston tuottajien kontekstointihaastattelut sekä yhteiskuntahistoriallinen alkoholipoliittinen narratiivi. Viimeksi mainittu narratiivi perustuu yhteiskuntahistorioitsija Hanna Kuusen esitykseen, jossa Suomen alkoholipolitiikan liberalisoitumista on ohjannut filosofi Michel Foucault’n teoretisoima liberaali hallintalogiikka. Tutkielman keskeiset tulokset liittyvät uuden keskiluokan habituksen ilmenemiseen aineistossa. Kampanjan tyyli koostuu lukuisista vapauden ja kontrollin osista, jolloin tyylin yhteisvaikutelma on ambivalentti. Tyyli on kommunikoitu epäsuorasti, ja sen funktio on vedota kampanjan kohderyhmään. Kampanjan argumentointi koostuu arvoista, jotka voi jakaa vapauden ja kontrollin kategorioihin. Vapautta ilmaisevat valinnanvapaus, palvelu, ekologisuus ja solidaarisuus. Kontrollia ilmaisevat sosiaalinen kontrolli, turvallisuus ja kontrolli maun avulla. Aineiston edustama vapaus on positiivista vapauutta erotuksena talousliberalismin negatiiviseen vapauteen. Kaikki aineiston kommunikoimat arvot liittyvät uuden keskiluokan habituksen vapaus-kontrolli-ulottuvuuteen. Maun avulla toteutettu kontrolli on tutkielman tärkein yksittäinen tulos. Se paljastaa aineistosta vaikuttamismekanismin, joka ei perustu rationaaliseen suoraan argumentaatioon. Tutkimuksen tärkein oivallus on teoreettinen. Bourdieun habituksen käsitteen ja Foucault’n identiteetin käsitteen välisen yhteyden osoittaminen tuottaa mielekkään tulkinnan aineistosta. Tutkielma osoittaa, että Alkon kampanja on rakennettu palvelemaan uuden keskiluokan habitusta. Alkon monopoliasema tarjoaa positiivista vapautta ja kulttuurisia resursseja uuden keskiluokan käyttöön. Kulttuuriset resurssit mahdollistavat pääomien kartuttamisen ja luokkaposition parantamisen. Habituksen palvelemisen lisäksi kampanja asettaa myös määritelmän oikeanlaisesta luokkaperformanssista – laadullinen suhde alkoholiin parantaa luokkapositiota, mutta määrällinen suhde heikentää sitä. Kampanjan kuvaama habitus ja sen määrittämä oikea luokkaperformanssi ovat Alkon kannalta ihanteellisia, koska ne ovat suopeita Alkon monopolia kohtaan.
-
(2021)Unprecedented environmental challenges require new entrepreneurs who develop disruptive ideas, products and services. These entrepreneurs are becoming increasingly dependent on their surrounding context and the other actors situated within this context. Against this background, this research focused on the emergence of bioeconomy entrepreneurial ecosystems in two Finnish regions: Lahti and Tampere, and investigated regional differences in entrepreneurial ecosystem emergence, evolution and legitimacy. This research was based on an iterative process of theory elaboration. Spigel’s relational perspective to entrepreneurial ecosystem attributes was used as the main guiding perspective. An integrative literature review conceptualized and synthesized literature around the topic. A comparative case study design was applied, and case regions were selected based on theoretical relevance. The primary data consisted of 21 interviews which were analyzed using thematic analyses. The results showed contrasting development paths for ecosystem emergence: the Lahti ecosystem was emerging from established and maintained arrangements, whereas the Tampere ecosystem was emerging from change processes; the change seemed to be easiest for those areas within cities that do not suffer from path-dependent arrangements. The findings challenge standard evolutionary models and bottom-up models of entrepreneurial ecosystems. When successful, changing ecosystems could potentially reduce the timespan for ecosystem development. Moreover, different ecosystems had different implications for legitimacy. In conclusion, the public sector and research institutions should play a more prominent role in the development of entrepreneurial ecosystems in the bioeconomy and work towards a more inclusive collaborative process. Nonetheless, the dichotomy between change and path dependence in entrepreneurial ecosystems was based on preliminary categorizations that can be elaborated in further study and broader empirical data.
-
Euroopan sosiaalirahaston hallinto Suomessa ja Ruotsissa 2014-2020 : Kahden maan vertaileva tutkimus (2019)Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena oli vertailla Suomen ja Ruotsin ESR-hallintoa hierarkian ja verkoston näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys liittyy perinteiseen julkishallin-toon, joka usein nähdään hierakiana. Sen rinnalle on noussut johtaminen ja hallinta, governan-ce. Tutkimuksen tutkimuskysymykset olivat 1. Miten Ruotsin ja Suomen ESR-hallinto on organisoitu EU:n antamassa kehyksessä? 2. Millä keinoilla Ruotsin ja Suomen hallinto koordinoi ESR-ohjelmaa? Menetelmät Tutkielman menetelmänä on vertailu, jossa hyödynnetään sekä laadullista tekstianalyysia että sovellettua koordinaatiokeinojen analyysikehikkoa. Tulokset ja johtopäätökset Tutkielman keskeiset tutkimustulokset koskevat EU:n ohjelmalta edellyttämää hallintomallia, jossa on lähtökohtaisesti kaksi hallinnon tasoa. EU:n edellyttämät hallintoelimet ovat ohjelman hallintoviranomainen, todentamisviranomainen, itsenäinen tarkastusviranomainen ja seuranta-komitea. Ruotsin ja Suomen vertailusta kävi ilmi, että yhteisestä viitekehyksestä huolimatta maiden ESR-hallinnossa oli selkeästi toisistaan poikkeavia piirteitä. Kansallisen toteutuksen piirteet koskivat sekä ohjelman yhteensovittamista muiden ERI-rahastojen ohjelmien kanssa, ohjelman hallintorakenteita ja koordinaatiokeinoja. Tutkielman keskeiset tutkimustulokset koskevat EU:n ohjelmalta edellyttämää hallintomallia, jossa on lähtökohtaisesti kaksi hallinnon tasoa. EU:n edellyttämät hallintoelimet ovat ohjel-man hallintoviranomainen, todentamisviranomainen, itsenäinen tarkastusviranomainen ja seu-rantakomitea. Ruotsin ja Suomen vertailusta kävi ilmi, että yhteisestä viitekehyksestä huoli-matta maiden ESR-hallinnossa oli selkeästi toisistaan poikkeavia piirteitä. Kansallisen toteu-tuksen piirteet koskivat sekä ohjelman yhteensovittamista muiden ERI-rahastojen ohjelmien kanssa, ohjelman hallintorakenteita ja koordinaatiokeinoja.
-
(2013)This piece of research scrutinizes the relationship between the Grand Renaissance Dam project and the struggling Nile cooperation. It incorporates the themes of transboundary river disputes and power asymmetries within regional cooperation into a qualitative case study in order to achieve a better understanding of the hydro-political situation at the Nile Basin. It approaches the issue through qualitative content analysis of 35 interviews and uses the framework of hydro-hegemony as a theoretical explanatory tool to help in the analysis of its findings. The study analyses the different issues, processes and dynamics related to the Dam project through the different factors of presented in the framework of hydro-hegemony and counter hegemonic act presented by Mark Zeitoun and Ana Cascao. The framework states that the balance of power is the factor that ultimately determines how the riparian states interact over shared resource. The framework assumes that the overall goal of each riparian is to maximize their objectives with the certain resource through control. The control can be achieved through different and strategies. The study confirms the current view rising from the recent research literature that the Nile river basin offers an example of hydro-hegemonic power structures in a transboundary river context. There is a clear asymmetry in power relations between the riparian states which can be seen in power dynamics and in all the aspects of cooperation. The outcome of hydro-hegemony at the Nile basin can be seen in the tension between the riparian states and unequal water distribution. The most downstream riparian state Egypt has been able to establish a consolidated control over the waters of the Nile for decades but through the political changes in the region the control has been contested. One of the main results of this study is to give confirmation to the view that the hydropolitical relations at the basin are in constant transformation mostly due to the increased the bargaining power of the upstream riparian states. At the moment three main challenges are characterizing the Nile cooperation. Firstly the question of CFA was seen by most of the informants as one of the main challenges in the Nile cooperation. Secondly the issue of water allocations was brought up as the most difficult matter to solve before reaching an agreement. Thirdly the environment of mistrust and misknowledge is seen as seriously hindering the cooperation. In addition to the factors which are challenging and hindering the Nile cooperation, the study presented other types of developments which describe the current state of the Nile cooperation. Those observations can be summarized to five factors which are: change in regional power dynamics, the rise of emerging new actors, the frustration of the traditional international donors, clear upstream vs. downstream dualism and the rise of unilateral action. This study states that the main challenges of the Nile cooperation are the main points of contradiction also in the case of the Grand Renaissance Dam project. It concludes that before reaching a permanent legal and institutional framework to the region the issue of water security and water allocations must be redefined and the lack of trust between the countries must be alleviated.
-
(2018)Biopoliittista aikakautta voi luonnehtia aikakautena, jossa lääketieteestä on tullut johtava tieteenala tuottamaan tietoa ihmisistä. Ihmisen keho ja tämän biologiset ominaisuudet nähdään entistä vahvemmin totuuden lähteenä, josta tosiasiatietoa ammennetaan eri viranomaiskäytäntöihin. Kehityksen myötä bioteknologioiden käyttö on lisääntynyt myös rajavalvonnassa ja osana ihmisten liikkuvuuden kontrollointia. Ilman huoltajaa tulleille turvapaikanhakijalapsille voidaan Suomessa nykylainsäädännön puitteissa tehdä lääketieteellinen iänmääritys, mikäli hakijan itsensä ilmoittama tai osoittama ikä poikkeaa merkittävästi viranomaisten näkemyksestä hakijan iästä. Niin turvapaikanhakijalle kuin yhteiskunnalle on suuri merkitys sillä, katsotaanko hakijan olevan lapsi vai aikuinen. Lääketieteelliseen iänmääritykseen liittyy monia eettisiä kysymyksiä, kuten testien epätarkkuus ja ionisoivan säteilyn käyttö ei hoidollisessa tarkoituksessa. Tässä Pro gradu -tutkielmassa lääketieteellistä iänmääritystä tarkastellaan biopolitiikan ja biovallan lähtökohdista. Tutkielmassa kysytään, millaista biovaltaa lääketieteellisen iänmäärityksen käytännöissä harjoitetaan? Tutkimusaineistona on hallinnon asiakirjoja vuosilta 2009 ja 2010, jolloin lääketieteellisen iänmäärityksen säätämisestä lailla keskusteltiin julkisesti. Aineistoa tarkastellaan teoriaohjautuvalla laadullisella sisällönanalyysilla, jonka kehikko on johdettu hallinnan analyysista. Tutkimuskysymys on paloiteltu hallinnan analyysista rakennetun viitekehyksen mukaisesti kolmeen alakysymykseen. Ensimmäisenä tarkastellaan iänmäärityksen ongelmallisuutta ja kysytään, missä asiayhteyksissä iänmääritys tulee ongelmalliseksi, eli problematisoituu. Toiseksi aineistosta tunnistetaan hallinnan välineistöä, eli hallinnallisia järkeilyjä, iänmääritystä hallinnan teknologiana ja hallinnan episteemistä ulottuvuutta. Välineistön avulla kysytään, mitä ovat hallinnan välineistöt iänmäärityksen käytännöissä ja mihin päämääriin niillä pyritään. Kolmanneksi aineistosta tunnistetaan hallinnan subjekti, siis kohde, johon hallinnan välineistöllä pyritään vaikuttamaan. Viimeisenä tutkielmassa vastataan kysymykseen, millainen subjekti iänmäärityksen käytännöissä muodostuu. Iänmääritykset tulevat ongelmallisiksi etenkin ikäkäsitysten osalta. Viranomaiskäytäntöjen tarkoituksena on löytää hakijalle tarkka, kronologinen ikä. Lääketieteelliset iänmääritykset tehdään näkökulmasta, jossa lapsuus ymmärretään biologisena ominaisuutena. Lopputuloksena ilman huoltajaa tulleelle turvapainkanhakijalapselle päädytään antamaan ikä, joka on luonteeltaan hallinnollis-poliittinen. Testillä ei saada tietoa turvapaikanhakijan kronologisesta iästä, eikä se anna kuvaa niistä lapsuuteen liitetyistä piirteistä, joita lasten oikeuksia ja etua määrittävät lait ja sopimukset korostavat. Näin ollen, iästä tulee viranomaiskäytännöissä päätettävä asia ja samalla politiikan sekä biovallan kohde. Iänmääritys asettuu kahden tunnistettavissa olevan hallinnan järkeilyn välimaastoon, jossa toisaalta kysymyksessä on ihmisten liikkuvuuden kontrollointi ja toisaalta lasten suojelu. Iänmäärityksen käytännöissä lapsuus ymmärretään joko kronologisena tai biologisena. Tämä jättää huomiotta monta lapsuuteen ja nuoruuteen liittyvää erityispiirrettä, jotka on määritelty monissa kansallisissa laeissa ja kansallisissa sopimuksissa. Lopulta iänmääritys tulee analyysin perusteella näkyväksi toimena, jonka keskeisin tarkoitus on toimia työkaluna maahanmuuttopolitiikalle ja keinona kohti sen päämääriä. Lapsuus tulee sidotuksi vahvemmin biologiseksi ominaisuudeksi ja yksilölliset tarpeet kansainvälisessä suojelussa jäävät pienemmälle huomiolle.
-
(2013)Foucauldian concepts of bio-power and biopolitics are widely utilized in contemporary political philosophy. However, Foucault’s account of bio-power includes some ambivalence which has rendered these concepts of bio-power and biopolitics rather equivocal. Foucault elaborates these concepts and themes related to them in his books Discipline and Punish (1975) and History of Sexuality: An Introduction (1976), and also in his Collège de France-lectures held from 1975 to 1979. Through a detailed analysis of these works this research suggests that there are differences in Foucault’s account of bio-power. The aim of this thesis is to shed light to these differences, and consequently, clarify Foucault’s account of bio-power and biopolitics. This research is divided into two main sections. The first analyzes Foucault’s works of 1975-76. In those works Foucault investigates relations of power and knowledge through a framework of what he called the normalizing society. Foucault identifies two essential forms of power operating in the normalizing society: individualizing discipline and population targeting bio-power. Together they form a network of power relations that Foucault calls power over life. By this concept Foucault designates the process by which human life in its totality became an object of power and knowledge. In this framework bio-power and biopolitics are essentially connected to particular system of norms which creates its power effects through medicine, human sciences and laws and regulations. The two pivotal reference points for normalizing techniques are race and sexuality. The second section focuses on Foucault’s lectures of 1977-79 and his other works published approximately until 1982.In these works Foucault elaborates the subject of governing population from different angle and with novel concepts. He abandons the view according to which one could locate a uniform architecture of power operating in society. Rather, he begins to analyze society as being constituted by multiple different forms of power and political rationalities. The crucial research question is what kinds of modifications take place in techniques of government when relations of power and knowledge are changed. In these investigations bio-power and biopolitics are identified with liberal apparatuses of security and pastoral power. The conclusions deduced in this thesis are that Foucault’s preliminary analysis of bio-power in the context of normalizing society is not sufficient to produce a firm analytical ground for concepts of bio-power and biopolitics. However, in his later elaborations of these concepts Foucault manages to demonstrate how political rationalities and different forms of power are related to the ways in which human life is governed and modified. Thus Foucault succeeds in creating analytical tools by which to have better understanding through what kinds of rationalities human life is managed in contemporary societies.
-
(2020)Tavoitteena on kuvata nuorten osallisuutta nuorisotyön kentällä. Nuorisotyössä nuorten osallisuus ja aktiivinen kansalaisuus on usein toiminnan tavoitteena ja nuorisotyön ammattilaiset ovat myös huolissaan nuorten riittävän osallisuuden toteutumisesta. Tämän vuoksi järjestöillä on hyvin monipuolisesti tarjolla osallisuutta edistävää toimintaa ja osallisuuden ammattilaiset on mahdollista myös kutsua esimerkiksi kouluihin pitämään työpajoja. Näiden työpajojen tavoitteena on lisätä nuorten osallisuuden toteutumista. Nuorten aito osallisuus ei kuitenkaan aina toteudu, koska aikuiset pyrkivät omasta ammatillisesta positiostaan myös rajoittamaan nuorten osallisuuspyrkimyksiä. Tämä rajoittaminen voi olla tietoista tai tiedostamatonta. Rajoittaminen on tietoista, kun nuorten katsotaan tarvitsevan toiminnassaan aikuisten ohjausta. Rajoittaminen saa aikaan sen, että nuorten täysivaltainen mahdollisuus osallisuuteen ei toteudu. Nuorten osallisuuden toteutumista voidaan tarkastella Foucaultin vallananalyysin valossa. Osallisuuden edistämisen toteutumiseen liittyy valtasuhteita; mitkä tahot pyrkivät vaikuttamaan osallisuuden toteutumiseen ja ketkä ovat edistämistoimenpiteiden kohteena. Tässä tutkielmassa päähuomio on nuorisotyön ammattilaisten toimissa edistää nuorten osallisuutta, jolloin aikuinen on valtapositiossa suhteessa nuoreen. Tämän lisäksi mielenkiinnonkohteena on näkemys nuorten vastatoimenpiteistä aikuisten harjoittamaan hallintaan arjen vastarintana, joka näyttäytyy nuorten reaktiona ammattilaisten osalllisuustoimia kohtaan. Tällöin nuoret osoittavat aktiivista toimijuutta ja kapinaa ammattilaisten näkemyksiä kohtaan. Nuoret eivät ole vain passiivisesti osallisuutta edistävien toimien kohteena, vaan he monin keinoin ilmaisevat mielipiteensä ja pyrkivät myös vaikuttamaan toiminnan sisältöön. Aineistona on kvalitatiivinen aineisto, mikä koostuu useammasta osasta. Aineisto koostuu pääkaupunkiseudulla toimivan järjestön järjestämien nuorten osallisuutta edistävien työpajojen aikana kerätystä etnografisesta havainnointiaineistosta, työpajojen aikana kootusta ennakko- ja palautekyselystä sekä asiantuntijahaastatteluista. Aineiston avulla pyrkimyksenä on tuoda esille, millaista osallisuutta edistävää toimintaa järjestöt järjestävät, millaisia osallisuuden paikkoja tällaisessa toiminnassa nuorille mahdollistuu ja kuinka nuoret itse kokevat mahdollisuutensa aktiivisina toimijoina tällaisessa toiminnassa. Tulokset haastavat järjestöjen mahdollisuuden aidosti osallistavaan toimintaan. Usein hyvää tarkoittavat nuorisotyön ammattilaiset pyrkivät aidosti edistämään nuorten osallisuutta, mutta käytännössä nuorten osallisuusmahdollisuudet ovat rajalliset ja ammattilaiset rajoittavat osallisuuden toteutumista monin tavoin. Usein kyseessä on resurssikysymykset, jolloin nuorilla ei ole mahdollisuutta osallistua toiminnan suunnitteluun. Tällöin toiminnan sisältö määräytyy ammattilaisten oletuksista nuorten tarpeita kohtaan. Toisaalta nuoret myös tarvitsevat toiminnassaan aikuisten ohjausta, koska he eivät pysty täysin itseohjautuvaan toimintaan. Tärkeää onkin toiminnan läpinäkyvyys sen suhteen, mitä osallisuuden edistämisellä tavoitellaan ja kuinka suuri rooli nuorilla on tässä toiminnassa. Nuoret eivät myöskään passiivisesti vain tyydy aikuisten heille tarjoamaan toimintaa, vaan pyrkivät omalla arjen vastarinnallaan osoittamaan toiminnan epätyydyttävyyden, ja rikkomaan ammattilaisten ennakkokäsityksiä nuorten tarpeista.
-
(2013)Raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastainen hoito on esiintynyt erilaisissa poliittisissa dokumenteissa jo 1980-luvun lopulta lähtien. Tässä työssä tarkastellaan miltä poliittinen diskurssi liittyen raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastaiseen hoitoon näyttäytyy 2000-luvulla ja katsotaan minkälaisia ongelmarepresentaatioita, kategorioita ja jännitteitä hoidosta käytävään poliittiseen keskusteluun liittyy. Lisäksi tarkastellaan miten tuossa diskurssissa käytetään tutkimus- ja asiantuntijatietoa apuna perustelemaan raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastaisen hoitoa. Tutkimusaineistona käytetään Suomen eduskunnan kansanedustajien tekemät kirjalliset kysymykset ja näihin annetut asianomaisten ministerien vastaukset vuosilta 1999–2009, joissa käsitellään raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastaista hoitoa, sekä vuonna 2009 ilmestynyt Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmäraportti, joka oli ensimmäinen nimenomaan raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten hoitoa käsittelevä valtiollinen työryhmäraportti. Tässä opinnäytetyössä käytettävä teoreettinen tausta ja siihen liittyvät käsitteet nojaavat ranskalaisen yhteiskuntateoreetikon ja historioitsijan, Michel Foucault´n, innoittamaan hallinnan analytiikkaan. Erityistä teoreettista selityspohjaa aiheelle antaa hallinnan analytiikan käsitykset riskeistä, sekä viimeaikainen yhteiskuntatieteellinen keskustelu nykyaikaisten lisääntymisteknologioiden vaikutuksesta raskaana olevaan naiseen ja sikiöön liittyviin kulttuurisiin käsityksiin sekä yhteiskuntapoliittisiin toimenpiteisiin. Aineisto analysoidaan Carol Bacchin (2009) kriittisen diskurssianalyysin avulla. Sekä teoreettista kehystä, että tutkimusmenetelmää yhdistää problematisaation käsite, joka on apuna osoitettaessa, kuinka asioiden määritteleminen ongelmallisiksi esittää nykyisyyden ja sen ilmiöt tietyllä tavalla. Näihin ongelmanasetteluihin tai ongelmarepresentaatioihin ja niihin mahdollisesti liittyviin ratkaisuehdotuksiin on kuitenkin suhtauduttava kriittisesti. Kansanedustajien kysymysten ongelmarepresentaatiot on muotoiltu eri tavoin, mutta suurimpana ongelmana nähdään se, ettei raskaana olevan päihdeongelmaisen naisen tahdonvastainen hoito ole vielä mahdollista Suomessa. Ongelmien ratkaisuksi kansanedustajat ehdottavat tahdonvastaisen hoidon käyttöönottoa. Ministerien vastauksissa ongelma ja sen ratkaisu muotoillaan eri tavalla. Ministerien ongelmarepresentaatioon sisältyy laajempi käsitys ongelman syistä, eivätkä he pidä ongelman ratkaisuna yksiselitteisesti tahdonvastaisen hoidon käyttöönottoa. Sekä kysymyksissä että vastauksissa käytetään tutkimustietoa korostamaan ongelman laajuutta ja tukemaan poliittisia argumentteja. Työryhmän raportin tarkastelu osoittaa, ettei raportissa tahdonvastaiseen hoitoon suhtauduta varauksettoman myönteisesti, vaan siihen liitetään useita ongelmia. Analyysi kuitenkin osoittaa, että lasten ja sikiön oikeuksien näkökulma on työryhmän esityksessä korostettuna, mikä osaltaan selittää miksi työryhmä esittää kannan, jonka mukaan raskaana olevan päihdeongelmaisen naisen tahdonvastainen hoito olisi oikeutettua sikiön terveysvaaran perusteella. Jännite äidin vapausoikeuksien ja sikiön oikeuksien välillä, mikä esiintyi jo 1990- luvun poliittisissa dokumenteissa, on edelleen vahvasti läsnä. Tieteellisen tiedon käytön analyysi osoittaa, että vaikka raskaana olevien päihdeongelmaisten tahdonvastaista hoitoa perustellaan käyttäen argumentoinnin apuna tutkimustietoa, on kysymys kuitenkin enemmän poliittis-moraalinen, kuin tieteellinen. Tämän tutkimuksen mukaan raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastaiseen hoitoon kytkeytyy tutkimustiedon ja siihen liittyvien asiantuntijoiden, riskilaskelmien ja biovallan vahva sidos.
-
(2019)Tutkielmassa tarkastellaan hoivan markkinaistumisen, ruumiillisten hoivatarpeiden ja sukupuolistuneen hoivan välisiä vaikutussuhteita. Tutkimusaineistona käytetään eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan kansainväliseltä tutkijaryhmältä tilaamaa Hyvinvointiyhteiskunta 2030 -raporttia (2014) ja sen vuonna 2017 julkaistua päivitystä. Aineiston sisältämät tulevaisuusskenaariot tarjoavat erilaisia ratkaisumalleja tulevaisuuden suomalaisen yhteiskunnan järjestämiseen tilanteessa, jossa talouden kasvu on hidastunut merkittävästi tai pysähtynyt kokonaan. Erilaisten vaihtoehtojen vaikutuksia konkretisoidaan aineistossa tulevaisuustarinoiden, esimerkkiperheiden ja kuvitteellisten uutistekstien muodossa. Aineiston diskurssianalyyttista luentaa ohjaa Hanna-Kaisa Hoppanian ja Tiina Vaittisen teoria hoivasta korporeaalisena suhteena. Teoria asettaa hoivan keskiöön vaivoille alttiin ruumiin, jonka hoivatarpeiden täyttäminen edellyttää välttämättä ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta. Analyysissa aineistosta nostetaan esiin kolme hoivadiskurssia, jotka rakentavat ja perustelevat erilaisia hoivan järjestämisen tapoja vuoden 2030 hyvinvointiyhteiskunnassa. Markkinahoivadiskurssissa yksityiset yrityksen vastaavat hoivaan kohdistuviin tehokkuusvaatimuksiin ja tuottavat hoivapalveluja hyödyntämällä kehittynyttä teknologiaa ja mittakaavaetuja. Yhteisöhoivadiskurssissa hyvinvointia ylläpitävää hoivaa tuotetaan vastavuoroisesti aktiivisten kansalaisten verkostoissa, joiden muodostumista tuetaan poliittisella ohjauksella. Kolmatta hoivan järjestämisen tapaa kuvataan omaishoivadiskurssina. Virallisen talouden ulkopuolelle asettuva omaishoiva järjestetään kodissa perheenjäsenten kesken. Omaishoiva jää aineistossa vaihtoehdoksi niille, joilla ei ole mahdollisuutta osallistua muihin hoivan järjestämisen tapoihin. Aineistossa kuvataan myös tilanteita, joissa hoivan saaminen tai tarjoaminen epäonnistuu. Hoivan virheitä tulkitaan tutkielman teoreettisesta viitekehyksestä käsin mahdollisuuksina politisoida hoivaa ja sen järjestämisen tapoja. Tulevaisuusskenaarioissa hoivan ja sukupuolen välistä suhdetta ei kuvata suoraan, ja hoivaa aineistossa tarvitsevat ja antavat miehet ja naiset. Miesten hoivaroolit keskittyvät omaishoivadiskurssiin. Naiset esitetään sekä virallisen että epävirallisen hoivatyön tekijöinä. Hoivan tarpeita kuvataan erityisesti ikääntyneiden naisten näkökulmasta. Sukupuolen lisäksi hoivan järjestämiseen kiinnittyy aineistossa erilaisia ikään, yhteiskuntaluokkaan ja etnisyyteen liittyviä käsityksiä. Tulevaisuusskenaarioissa hoivan siirtäminen julkisen sektorin vastuusta markkinoilla tuotettavaksi palveluksi synnyttää paitsi uudenlaisia hoivapalveluja, myös uudenlaisia kansalaisiin kohdistuvan hallinnan muotoja. Tulevaisuuden hoivajärjestelmän virheet ja markkinoilla tuotettavan hoivan puutteita paikkaava omaishoiva vahvistavat kuitenkin korporeaalisen hoivateorian mukaista oletusta hoivasta ruumiin materiaaliseen olemukseen sidottuna vuorovaikutuksena. Arvaamatonta ruumiillisuuden logiikkaa noudattava hoiva ei kaikissa tilanteissa taivu markkinoilla myytäväksi tuotteeksi.
-
(2021)Sote-uudistuksen hallintaa tutkittiin tässä tutkimuksessa analysoimalla valtion ja kuntien näkökulmaeroja dokumenteista sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisulkoistuksia rajoittavan lain valmisteluaineistosta. Hallinnan teorian näkökulmasta monitoimijaisen interaktiivisen hallinnan (Torfing ym. 2012, s. 3) keskeinen haaste liittyy jaetun hallinnan kohteen keskeneräisyyteen ja kilpaileviin hallinnan pyrkimyksiin (Jessop 2018). Tutkimustehtäväksi asetettiin kysymys: Millaisia johtopäätöksiä sote-uudistuksen hallinnasta voidaan tehdä analysoimalla valtion ja kuntien kilpailevia hallinnan kohteita ja niihin sisältyviä näkökulmaeroja? Tutkimusongelmia asetettiin kolme, joilla tunnistettiin hallinnan kohteet ja rationaaliset perustelut (Gjaltema, Biesbroek & Termeer 2020a; 2020b), kilpailevat hallinnan kohteet sekä niihin sisältyvät näkökulmaerot. Tutkimusaineiston muodosti dokumentit (25), joita olivat pääministeri Juha Sipälän hallitusohjelma-asiakirja, hallituksen esitys laiksi kuntien sote-palvelujen kokonaisulkoistusten määräaikaiseksi rajoittamiseksi sekä kuntien lausunnot (23) em. lain valmisteluun. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavasti sisällönanalyysilla. Tutkimustulosten mukaan sote-uudistus oli asiakirjoissa osittain yhteinen hallinnan kohde valtiolle ja kunnille. Sote-uudistus oli kunnille myös torjuttu hallinnan kohde, johon liittyi vastustamisen rationaalisia perusteluja. Lisäksi aineistosta tunnistettiin kuntien hallinnan kohteita, jotka olivat sote-uudistukselle kilpailevia. Kunnat perustelivat niitä lainsäädännön noudattamisen vaatimuksilla, kehittämisen tarpeisiin vastaamisella sekä sote-uudistuksen vastustamisella. Sote-uudistukselle hallintaan liittyvät näkökulmaerot valtion ja kuntien välillä asiakirjoissa perustuivat hallinnan toimijuuden sosio-spatiaaliseen eriytymisen sekä hallinnan keinojen yhteensovittamisen aiheuttamiin ristiriitoihin.
-
(2024)Tutkimuksen lähtökohtana oli tutkia, miten työnantaja voi tukea työntekijöitä psykososiaaliseen kuormitukseen liittyen. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää miten työntekijän autonomian, yhteisöllisyyden ja hallinnan tukeminen näkyy psykososiaaliseen kuormituksen liittyvissä prosessikuvauksissa ja toimintaohjeissa. Teoria pohjautuu itsemääräämisteoriaan ja ihmisen psykologisiin perustarpeisiin. Tutkimus toteutettiin toimeksiantona Etelä-Suomessa toimivalle keskikokoisen kaupungille. Tutkimuksen aineisto koottiin henkilöstöhallinnon psykososiaaliseen kuormitukseen liittyvistä prosessikuvauksista ja toimintaohjeista, joita on 19 kappaletta. Tutkimuksen kohteena ovat työnantajan prosessikuvaukset ja toimintaohjeet, joita analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin autonomian, yhteisöllisyyden ja hallinnan näkökulmasta. Sisällönanalyysin tavoitteena oli löytää keskeisiä kehityskohteita, joiden avulla prosessikuvaukset tukisivat paremmin psykososiaalisesta kuormituksesta kärsivien työntekijöitä. Löysin aineistosta viisi (5) psykososiaalista kuormitusta vähentävää tekijää, joiden avulla prosessikuvaukset edistävät työntekijöiden työhyvinvointia. Näitä ovat (1) työntekijän kuunteleminen, (2) työntekijän aktiivinen rooli, (3) hyvä vuorovaikutus, (4) selkeät prosessikuvaukset ja vastuunjako ja (5) tuen saaminen. Lisäksi aineistosta löysin viisi (5) psykososiaalista kuormitusta lisäävää tekijää eli kehityskohdetta, joita kehittämällä voi tukea paremmin työntekijöiden hyvinvointia. Näitä ovat (1) vastuun siirtäminen, (2) puutteelliset ohjeistukset, (3) työyhteisön merkityksen unohtaminen, (4) kiire ja ajankäyttö ja (5) ongelmien rajaaminen työhön. Johtopäätökseni mukaan on olennaista tukea työntekijän kokonaisvaltaista hyvinvointia, eikä ainoastaan työhyvinvointia. On tärkeää havaita psykososiaalisen kuormituksen merkit jo hyvissä ajoin ennen useita sairauspoissaoloja. Ennakoivia toimenpiteitä tulisi olla myös työyhteisön ja työkaverien merkityksen korostaminen, ja siihen konkreettisten työkalujen luominen. Lisäksi toinen tärkeä ennakoiva toimenpide olisi korostaa positiivisen palautteen merkitystä ja onnistumisten nostamista. Loin teorian, analyysin ja johtopäätösten pohjalta toimenpidesuositukset toimeksiantajana toimivalle kaupungille, sekä vinkit prosessien ja toimintaohjeiden kehittämiseen, jotta työnantajat voivat tarjota parempaa tukea psykososiaaliseen kuormitukseen työssä. Toimenpidesuositusten tavoitteena on varmistaa tuki työntekijöille psykososiaalisen kuormituksen varalta. Ne auttavat työnantajaa ohjeistamaan työntekijöitä paremmin psykososiaaliseen kuormitukseen liittyen.
-
(2011)Kun synnytyksessä mikään ei suju suunnitelmien mukaan, mistä oikeastaan on kysymys? Kenellä on valta synnytyksessä ja miten se jaetaan? Pro gradu -työssäni yritän ratkaista tätä oman pettymykseni herättämää kysymystä Michel Foucauln valtakäsityksien avulla. Työlleni erityisen tärkeitä ovat ranskalaisfilosofin teoriat vallan osapuolten välisistä kamppailuista, vallan ja tiedon suhteesta sekä vallasta mahdollisuuksien hallintana. Foucaultsta inspiroituneilta hallinnan analyytikoilta Nikolas Roselta ja Mitchell Deanilta saan käytännön apua analyysin tekemiseen aineistolähtöisen tulkinnan keinoin. Heidän neuvostaan keskityn miten-kysymyksiin sekä sanoihin asioiden mahdollistajana. Aineistonani käytän erään aktiivisuutta ja luottamuksellisuutta vaalivan keskustelupalstan Synnyttäjän oikeudet -aiheista keskustelua. Analyysin alku nosti keskustelusta kolme selkeää tapaa synnytyksen ja vallan hahmottamiseen: luonnon ja synnyttäjän voimia korostavan, taisteluasennetta kannattavan sekä sopuisaa, tyydyttävää elämystä toivovan. Tämä on kuitenkin vasta johtolanka, jonka seuraamisessa tarvitsen tutkimuskirjallisuutta sekä teoreettisen viitekehyksen tukea. Tärkeimpiä hyödyntämiäni tekstejä ovat Foucaultn The Subject and Power (2000a) ja Truth and Power (2000b) sekä synnyttämisen mahdollisuuksia pohtivat teokset, kuten Johanna Ruusuvuoren Synnyttämisen suuntia (1992) ja Robbie Davis-Floydin ja Carolyn Sargentin toimittama Childbirth and Authoritative Knowledge (1997). Teorian, tutkimustulosten ja aineistoni perusteella väitän, että synnytyksen ja vallan suhteessa on kysymys auktoriteetin ja itsehallinnan erilaisista kohtaamistavoista. Tiedon ja vallan järkähtämätön suhde on pönkittänyt synnytyssalin auktoriteeteille tukevan aseman, jota ei helposti heiluteta. Yrittää silti voi ja pitääkin, ainakin keskustelijoideni mielestä. Naiset synnyttävät uusia kansalaisia lääketieteen valvonnassa, mutta he tekevät sen omillakin ehdoillaan, omien tavoitteidensa toteuttamiseksi. Verkon kautta synnytyksen vaihtoehdot ovat levinneet ja jättäneet jälkensä myös perinteisen synnytyskulttuurin pintaan. Yksien totuudet ovat kuitenkin toisten totuuksia arvokkaampia, kuten Tammisaaren synnytysosaston sulkeminen osoittaa.
-
(2013)Tutkimuksessa tarkastellaan vakauden ja demokratian ulottuvuuksia G20:n tuottamassa globaalin valuuttajärjestelmän hallinnassa. Tutkimuksen tavoitteena on myös määrittää järjestelmän nykytila ja siihen johtanut historiallinen kehitys, jonka osalta tarkastellaan järjestelmän muutokseen johtaneita murrosvaiheita klassisen kultakannan synnystä Bretton Woods -järjestelmän romahdukseen. Teoreettisena lähtökohtana on jälkikeynesläisen viitekehys, jolloin valtioiden merkitys globaalin valuuttajärjestelmän toimijoina painottuu ja talous nähdään velkavetoisena sekä syklisesti kriistytyvänä. Globaalia valuuttajärjestelmää ei ole mahdollista tarkastella irrallaan globaalista rahoitusjärjestelmästä järjestelmien keskinäisriippuvuuden johdosta. Rahoituksen merkitys valuuttajärjestelmään ilmenee globaalien pääomanliikkeiden ja globaalien epätasapainojen kautta. Hallinnan demokraattisuutta tarkastellaan vastuuvelvollisuuden, julkisuuden ja deliberaation kautta. Tutkimuksen aineistona toimivat G20 valtionpäämiesten kokousten sekä G20 valtiovarainministerien ja keskuspankkiirien kokousten julkilausumat. Analyysimenetelmänä toimii teoriasidonnainen sisällönanalyysi. Tutkimus pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1. Miten G20 tavoittelee globaalin valuuttajärjestelmän vakautta 2. Mitä seurauksia vakauden tavoittelulla on hallinnan demokraattisuuden kannalta? Analyysissä pyritään myös löytämään G20:n määrittely vakaudelle sekä tarkastellaan hallinnan julkisen ulottuvuuden ilmentymiä. Valuuttajärjestelmän hallinnassa painottuu vakauden tavoittelu, mutta vakauden määritelmä jää epämääräiseksi. Hintavakautta korostetaan poikkeuksetta, samoin kilpailullisista devalvaatioista pidättymistä sekä globaalien epätasapainojen epävakauttavaa vaikutusta. Epäsuhteet valuuttakursseissa pyritään käsittelemään koordinaation avulla ja kehittyviä maita käsketään muuttamaan valuuttakurssijärjestelmiään joustavammiksi ja markkinaperusteisiksi. Pääomanliikkeiden epävakauttava vaikutus tunnistetaan, mutta pääomanliikkeiden rajoittamista ei nähdä tarpeelliseksi. Kanavat vastuuvelvollisuuden toteutumiselle jäävät riittämättömiksi, mutta dialogin ja läpinäkyvyyden parantamisen myötä hallinnan julkinen ulottuvuus saa tukea. Vakauden varjolla voidaan joissain tapauksissa estää demokraattisten muutosvoimien toiminta vetoamalla muutoksen mahdolliseen epävakauttavaan vaikutukseen. Vain sellainen muutos, joka ei sisällä uhkaa vakaudelle nähdään oikeutettuna.
-
(2017)Tutkielman tavoitteena on tarkastella yksityisiä vakuutusyhtiöitä Suomessa valtion ulkopuolisina hallintainstituutioina ja ymmärtää yksityisen vakuuttamisen merkitystä sosiaalivakuutuksen rinnalla. Vakuuttamista ei ole Suomessa tutkittu valtion ulkopuolisen hallinnan näkökulmasta, joten tutkielma tarjoaa uuden tavan tarkastella vakuuttamisen kenttää. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään Ericsonin, Doylen ja Deanin (2003) teoksessaan Insurance as Governance esille tuomia näkökulmia siitä, miksi vakuutusyhtiöitä tulisi tarkastella valtion ulkopuolisina hallintainstituutioina. Tutkielmaa varten on haastateltu vakuutusalan pitkäaikaisia asiantuntijoita. Haastattelut on toteutettu teemahaastatteluina ja aineiston analyysissa on hyödynnetty teorialähtöistä teemaattista analyysia. Analyysivaiheessa aineistoa on tarkasteltu teoriasta johdetuista teemoista käsin ja teemoja on muokattu Suomen kontekstiin sopiviksi. Analyysin perusteella aineistosta on löydettävissä teorian mukaisia syitä sille, miksi vakuutusyhtiötä on perusteltua tarkastella hallintainstituutioina. Suomen vakuutusmallin erityispiirteiden vuoksi teoriassa määriteltyjä syitä sovellettiin Suomen kontekstiin ja syyt saivat alkuperäisestä teoriasta poikkeavia painoarvoja. Analyysissa esiin nostettiin myös alkuperäisestä teoriasta poikkeava teema, joka käsittelee hyvinvointivaltion tulevaisuutta, sillä teema esiintyi vahvasti aineistossa. Tutkielman perusteella vakuutusyhtiöt käyttävät myös Suomessa valtion ulkopuolista hallintavaltaa toiminnassaan koko vakuutusprosessin ajan. Tämän vuoksi Suomessa yksityisiä vakuutusyhtiöitä on perusteltua tarkastella valtion ulkopuolisina hallintainstituutioina. Lisäksi tutkielman perusteella tulevaisuudessa hyvinvointivaltion palveluiden tarjontaan on odotettavissa muutoksia, mikä saattaa osaltaan mahdollistaa jonkin toisen rinnakkaisen järjestelmän kasvun. Tutkielman laadullisen luonteen vuoksi tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä. Tutkielma toimii avauksena hallinnan näkökulman tarjoamista mahdollisuuksista vakuuttamisen tutkimuksessa.
-
(2012)Tutkielman tarkoituksena on selvittää Valko-Venäjällä toimivan ulkomaisen yritystoiminnan kokemuksia ja näkemyksiä Valko-Venäjän nykyhallintokulttuurin piirteistä. Tutkielmassa pyritään saamaan vastausta siihen, onko Valko-Venäjällä nähtävissä merkkejä länsimaalaisista institutionalisoituneista rationaalisen hallinnon normeista ja arvomaailmasta, kuten hyvä hallinnan (good governance) periaatteista, jotka viitekehyksenä käytetyn kulttuuri-institutionalistisen teorian perusteella leviävät aaltomaisesti globaalissa maailmassa muun muassa ylikansallisten organisaatioiden ja muiden valtioiden taholta. Tässä tutkielmassa tarkasteluun valitut hyvän hallinnan piirteet ovat oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen, byrokratian laatu ja yksityisen sektorin asema ja korruption kitkeminen, jotka muodostivat rungon teemahaastatteluille, joita toteutettiin niin Suomessa kuin Valko-Venäjällä kaiken kaikkiaan kaksitoista kappaletta. Olettamuksena oli, että hyvän hallinnan periaatteiden suodattumista löytyisi yksityisen sektorin asemasta. Vaikka maan talouden yksityistämisprosessi on ollut hidasta ja marginaalista, Valko-Venäjä on myöntänyt tarvitsevansa ulkomaisia investointeja maan taloutensa pyörittämiseksi. Näin ollen premissinä teoriasta on, että Valko-Venäjän hallinnolla on tarvetta legitimoida toimintaansa kansanvälisen yhteisön keskuudessa siinä määri, että ulkomaisten yritysten kiinnostus maata kohtaan säilyisi kohtalaisena. Tutkimus on lähtökohdiltaan laadullinen tapaustutkimus, johon kerättyä haastatteluaineistoa on analysoitu teorialähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkielman keskeisinä tuloksina kerätyn aineiston perusteella on, että Valko-Venäjällä on vain vähän merkkejä globaalien institutionalisoituneiden hallinnon normien ja arvomaailman sopeuttamisesta tarkasteltujen hyvän hallinnan piirteiden kontekstissa. Ulkomaisen yritystoiminnan asema yksityisellä sektorilla on suhteellisen hyvä ja liiketoimintaa on mahdollista harjoittaa ilman sekaantumista korruptioon, mikä koettiin Valko-Venäjän vahvuutena muiden Itä-Euroopan maiden kontekstissa. Oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ei Valko-Venäjällä toteudu ja byrokratian laadussa on vaatimatonta rationaalisuutta. Päätelminä on, että Valko-Venäjän vallanpitäjien keskuudessa esiintyy kuitenkin suhteellista tarvetta legitimoida maata kansainvälisten toimijoiden vaatimien standardien mukaisesti siinä määrin, että yhteistyö ja kiinnostus maata kohtaa, ulkomaisten investointien muodossa, säilyisi kohtalaisena. Tämä johtuu aineiston perusteella tehdyn tulkinnan mukaan siitä, että Valko-Venäjä tarvitsee kipeästi ulkomaista pääomaa avustamaan maan talouden pyörittämistä ja siitä, että ulkomainen yritystoiminta onkin useimmissa tapauksissa otettu vieraanvaraisesti vastaan. Valtion suojellessa omia intressialojaan, ei toiminnan legitimaatiosta tosin välitetä aina edes ulkomaisen yritystoiminnan silmissä. Tästä esimerkkinä muun muassa maan presidentin sanelemat ukaasit, jotka ovat koskettaneet myös ulkomaista yritystoimintaa. Valko-Venäjän kehityksen painopistettä on vaikea osoittaa. Maata ei voi kutsua vanhan neuvostoaikaisen hallintokulttuurin ja uuden läntisiin arvoihin perustuvan kulttuurin vedenjakajaksi, koska maassa ei ole nähtävissä tarpeeksi piirteitä globaalien institutionaalisten hallinnon arvomaailman ja mallien sopeuttamisesta. Päinvastoin maan autoritaarisen hallitsijan osalta sopeuttaminen lakeihin on usein seremoniallista.
Now showing items 1-16 of 16