Browsing by Subject "identiteettityö"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2022)Tämä tutkimus keskittyy psykologian popularisoitumisen historialliseen muutokseen ja sen tarjoamaan itsetutkiskelun kieleen. Foucault’laisen yksilöllistävän vallan näkökulmasta popularisoituneen psykologian eri muodot ja välineet voidaan nähdä psykoteknologioina, joiden avulla pyritään suoraan tai epäsuorasti puuttumaan ihmisten elämään. Nämä onnellisuuden, emotionaalisen hyvinvoinnin ja itsensä kehittämisen terapeuttiset teknologiat ovat nykypäivänä vaikuttava kulttuurinen ilmiö. Itsensä kehittäminen ja toteuttaminen voidaan nähdä yhtenä yksilöllisyyden korostumisen ilmiönä. Identiteettityöhön liittyy yksilön persoonallisten ominaisuuksien kehittäminen tiettyjen yhteiskunnassa ja kulttuurissa vallitsevien ihanteiden suuntaan. Yksilöön kohdistuvat oman identiteetin muokkaamisen ja psyykkisen kyvykkyyden paineet vaativat ihmistä luo maan omaa elämäänsä ja ylittämään itsensä, mikä voi aiheuttaa samalla epäonnistumisen pelkoa, haavoittuneisuutta ja epävarmuutta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten psykologian popularisoituminen ja sen tuottama identiteettityön kieli ja tekniikat esiintyvät humanistisen psykologian analyysikehyksestä käsin suomalaisessa populaarikulttuurissa. Analyysikehys koostuu neljästä teemasta, jotka ovat yksilöllisyys, itsensä kehittäminen, itsensä toteuttaminen ja yksilön vastuu. Tutkimuksessa selvitetään miten nämä teemat ovat esiintyneet vuosien 1947–2017 Eeva-lehtiaineistossa ja millaisia ajallisia muutoksia niissä on havaittavissa eri aikakausina. Kyseessä on laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä on teorialähtöinen sisällönanalyysi. Aineistosta nousee esiin viisi eri tuloksia kuvaavaa teemaa, jotka ovat itsetietoisuus, vastuu, vapaus, kasvu ja kehitys sekä elämän sisältö. Tulokset osoittavat, että yksilöllisyyden, itsensä kehittämisen, itsensä toteuttamisen ja yksilön vastuun esiintyminen on korostunut ja lisääntynyt selkeästi populaarikulttuurissa 1960-luvulta lähtien. Popularisoitumisen myötä humanistisen psykologian kieli ja tekniikat ovat tulleet nykypäivänä osaksi normaalia elämisen käytäntöä, jolloin yksilön vastuu itsestään ja omasta elämästään sekä jatkuva itsensä kehittäminen ja toteuttaminen voi alkaa näyttäytyä välttämättömänä ja luonnollisena osana ihmisen elämänkulkua.
-
(2019)Tutkimuksen aiheena on huumeriippuvuudesta irrottautuminen ja äitiys. Tutkimustehtävänä on ollut tarkastella huumeriippuvuudesta irrottautuneiden äitien kuntoutumista päihteettömään äitiyteen, sekä toipumiseen ja äitiyteen liittyviä identiteettimuutoksia. Huumeita ja muita päihteitä ongelmaisesti käyttävät pienten lasten äidit ja raskaana olevat naiset ovat suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa lisääntyvä asiakaskunta. Äidin raskaudenaikaisella käytöllä on tutkimusten mukaan monia haitallisia vaikutuksia sikiön terveydelle. Syntyneen lapsen kohdalla äidin huumeidenkäyttö muodostaa vauvan terveydelle ja turvallisuudelle vakavan riskin. Terveysriskien lisäksi huumeita käyttävän äidin kyvyt vauvan psyykkisten tarpeiden kohtaamiseen eivät ole tutkimusten mukaan riittävät lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta. Tutkimus on toteutettu narratiivisen ja fenomenologisen tutkimuksen menetelmin. Valittujen menetelmien tavoitteena on ollut tarkastella huumeriippuvuudesta irrottautumista ja äitiyttä kokemuksellisena ja tarinallisena prosessina. Tutkimuksen toiminnallisena kontekstina on päihdeongelmaisille vauva- ja pikkulapsiperheille suunnattu ”Pidä Kiinni”–hoitojärjestelmä, jota toteutetaan Ensi- ja turvakotien liiton päihde-ensikodeissa ja avopalveluyksiköissä eri puolella Suomea. Tutkimuksen aineistona on kahdeksan huumeriippuvuudesta irrottautuneen äidin kertomukset. Aineisto koostuu 12:sta haastattelusta, kahden äidin kirjoittamista teksteistä ja havainnointipäiväkirjasta. Tutkimushaastattelut on toteutettu väljästi strukturoidun teemahaastattelun ja narratiivisen haastattelun menetelmin. Aineiston analyysi olen toteutettu narratiivisen analyysin keinoin. Tutkimusaineiston kertomusten valossa huumeriippuvuudesta irrottautuminen ja päihteettömän äitiyden identiteetin rakentuminen oli tapahtunut monessa vaiheessa ja tasossa. Huumeista irrottautuminen oli mahdollistanut uudenlaisen päihteettömän identiteetin rakentumisen vaiheittain etenevän identiteettityön avulla. Uusi päihteetön identiteetti oli muuttanut tutkittavien käsityksiä myös omasta äitiydestään. Äitien kertomuksissa erottautui erilaisia päihderiippuvuuteen, siitä irrottautumiseen ja äitiyteen kytkeytyviä identiteettinarratiiveja. Äitiyden identiteettinarratiivit – äitiyden käsikirjoitukset – jakautuivat voimaantuneen, voimattoman ja ristiriitaisen äitiyden käsikirjoitukseen. Haastateltavieni identiteetin uudelleenrakentumista tukeneita vuorovaikutuksellisia, kognitiivisia ja emotionaalisia prosesseja kutsun tutkielmassani tarinalliseksi identiteettityöksi. Sen avulla haastateltavani olivat rakentaneet koherentteja merkityksiä menneisyyden kipeille kokemuksille ja liittäneet ne osaksi uutta päihteetöntä identiteettiään. Päihde-ensikotien ja avopalveluyksikköjen kuntouttavat prosessit kulkivat haastateltavieni kertomuksissa rinnakkain heidän kuntoutumisensa sisäisten prosessiensa kanssa. ”Pidä kiinni”-hoitojatkumon tarjoama ”kiinnipitävä” ja välittävä tuki oli kannatellut haastateltavieni toipumisen etenemistä silloinkin, kun heidän omat voiman olivat olleet vähissä. Tutkimusaineiston valossa näyttää, että riittävän pitkä ja kuntoutujan tarpeisiin ajantasaisesti vastaava hoitojatkumo kannattelee parhaiten huumeriippuvuudesta irrottautuvan toipumista myös hoitojatkumon nivelvaiheiden yli. Keskeisimmät päihde-ensikodista kotiutumisen haasteet liittyivät äitien kertomuksissa arjessa selviytymiseen, vauvan tarvitsevuuteen vastaaminen ja päihteettömyyden säilyttäminen. ”Pidä kiinni”-hoitojatkumo rakentuu avo- ja laitosperhekuntoutuksen palveluista, joilla pyritään tukemaan toisaalta äidin tai vanhempien päihteettömyyttä, toisaalta äidin tai vanhempien ja lapsen välistä varhaista vuorovaikutusta. Haastateltavieni kertomuksissa yksittäisiä perhekuntoutuksen käytäntöjä tärkeämpänä näyttäytyi perhekuntoutuksen yhteisöllisyys ja vuorovaikutus. Äitien kokemukset perhekuntoutuksen terapeuttisista elementeistä liittyivät sekä vuorovaikutussuhteisiin työntekijöiden kanssa että vertaissuhteisiin.
Now showing items 1-2 of 2