Browsing by Subject "ideologia"

Tiivistelmä Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Yhteiskunnallisen muutoksen maisteriohjelma Opintosuunta: Poliittinen historia Tekijä: Aapo Korhonen Työn nimi: Elinkeinoelämän valtuuskunnan markkinatalouden säilyttämiseen keskittyvä ideologia vuosina 1975–1981 Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Elokuu 2022 Sivumäärä: 120 Avainsanat: Elinkeinoelämän valtuuskunta, ideologia, markkinatalous Ohjaaja tai ohjaajat: Johanna Rainio-Niemi Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja: Tiivistelmä: Tutkielma tarkastelee Elinkeinoelämän valtuuskunnan markkinatalouden säilyttämiseen keskittyvää ideologiaa vuosien 1975–1981 välillä. Tutkielmassa menneisyyden ajattelua välittävää alkuperäisaineistoa (Elinkeinoelämän valtuuskunnan arkiston kolmea kansiota ja järjestön vuosien 1975 ja 1981 välillä julkaisemia valikoituja käsikirjoja) tarkastellaan ideoiden ja ideologian kvalitatiivisen analyysin avulla. Pyrkimyksenä on systemaattisen analyysikehikon ja analyyttisenä käsitteenä käytettävän ideologian avulla selvittää, millainen oli se Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimijoiden artikuloima markkinatalouden säilyttämiseen suuntautuva ideasysteemi eli ideologia, jonka avulla järjestö pyrki perustelemaan markkinatalouden soveltumista suomalaisen yhteiskunnan taloudelliseksi perusratkaisuksi ja puolustamaan sitä valtion ja julkisen sektorin laajentuvalta laadulliselta ja määrälliseltä taloudelliselta vallalta. Alkuperäisaineiston analyysi jakautuu kolmeksi luvuksi, joissa jokaisessa määritellään yksi markkinatalouden säilyttämiseen liittyvän Elinkeinoelämän valtuuskunnan ideologian osa. Luvussa kolme määritellään valtuuskunnan toimijoiden esittämien arvoväittämien pohjalta ideologian normatiiviset ideat, luvussa neljä valtuuskunnan toimijoiden esittämien kuvailevien väittämien pohjalta ideologian positiiviset ideat ja luvussa viisi valtuuskunnan toimijoiden esittämät preskriptiiviset johtopäätökset. Suoritetun analyysin tuloksena tutkielmassa on määritelty ne aineistosta nousseet markkinatalouden säilyttämiseen liittyvät normatiiviset ja positiiviset ideat sekä preskriptiiviset johtopäätökset, jotka muodostivat järjestön julkisuuteen tarjoaman markkinatalouden säilyttämiseen kohdistuvan markkinatalousideologian. Luvussa kuusi esitetään johtopäätökset ja tarkastellaan, muodostivatko alkuperäisaineistosta nousseet normatiiviset ja positiiviset ideat valtuuskunnan toimijoiden esittämiä preskriptiivisiä johtopäätöksiä tukevan tai niihin johtavan, Mats Lindbergin ideologisen ajattelun ytimeksi määrittelemän, kvasiloogisen rakenteen. Tutkielma rakentaa alkuperäisaineiston analyysiin pohjautuvan historiallisen teorian Elinkeinoelämän valtuuskunnan markkinatalouden säilyttämiseen kohdistuvasta ideologiasta vuosien 1975–1981 välillä. Sen keskeinen tutkimustulos on aiemmassa tutkimuksessa määrittelemättömäksi jääneen Elinkeinoelämän valtuuskunnan markkinatalousideologian sisällön tarkentaminen. Keskeisiä tutkimustuloksia ovat myös valtuuskunnan ideologian näkemys valtion taloudellisen vallan määrällisen ja laadullisen laajenemisen muodostamasta uhasta markkinataloudelle sekä tätä kautta markkinatalouden mahdollistamille normatiivisille tavoitteille ja arvoille. Analyysin perustuessa aatehistorialliselle näkemykselle poliittisen toiminnan tavoitteellisuudesta analyysi havainnollistaa myös ajatusta normatiivisten ja positiivisten premissien merkityksestä poliittisen toiminnan suuntaajina.

Tutkielma käsittelee Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ideologiaa. Tavoitteena on selvittää mitä liikkeen kansallissosialismi tarkoittaa ja miten sitä perustellaan. Pohjoismainen Vastarintaliike on aiemmin esiintynyt tutkimuksessa osana laajempaa katsausta erilaisia äärioikeistolaisia toimijoita ja ryhmittymiä. Ääriliikkeiden tutkiminen voi paljastaa yhteiskunnassamme piileviä konflikteja ja ongelmia, jotka nousevat laajemmin esille vasta tulevaisuudessa. Liikkeen ideologiaa lähestytään poliittisille ideologioille yhteisinä piirteinä nähtyjen kolmen elementin kautta. Näitä elementtejä ovat kritiikki, ideaali eli hyvä yhteiskunta sekä keskeiset keinot ja toimijuus. Aineistona toimii liikkeen suomenkielinen poliittinen manifesti sekä sen yhteyteen liitetyt lisätekstit. Lisäksi vertailua tiettyjen keskeisinä tulkittujen käsitteiden suhteen suoritetaan liikkeen ruotsinkielisen manifestin suhteen. Tutkielmassa liikkeen ideologiaa verrataan myös muutamiin varhaisempien tutkimusten tulkintoihin kansallissosialismista. Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kritiikki perustuu globaalin sionismin uhalle sekä sen aiheuttamille vallitsevan järjestelmän ongelmille. Ideaali hyvästä yhteiskunnasta puolestaan perustuu rotuajatteluun, pohjoismaisuuteen, kansankokonaisuuteen, taloudelliseen itsenäisyyteen, omavaraisuuteen, vaihtoehtoiseen demokratiaan, ympäristöajatteluun sekä puolustukselliseen sotilaalliseen varustautumiseen. Keskeiset keinot tämän ideaalin saavuttamiseksi liikkeellä ovat vallankumous sekä liittoutuminen pohjoismaalaisten kesken. Tutkielman johtopäätöksinä havaitaan liikkeen ideologian sisältävän paljon erilaisia elementtejä, joista useat ovat epämääräisiä tai jopa ristiriitaisia. Kuitenkin tiettyjä aivan keskeisiä ja kiistattomia ydinkäsityksiä on havaittavissa. Liikkeen ideologian nähdään rakentuvan ajatukselle taistelusta globaalia sionismia ja sen kansalle, rodulle ja ympäristölle aiheuttamia turmiollisia vaikutuksia vastaan. Liikkeen tärkein yksikkö uuden yhteiskunnan perustaksi on pohjoisen rodun ja pohjoismaisuuden määrittämä kansa, joka tutkielmassa tulkitaan organistisen yhteiskuntanäkemyksen pohjalta nousevaksi päämääräksi. Pohjoisen rodun osallisuuden jakavaa väestöä ja sen perinteisiä asuinalueita pyritään puolustamaan niihin kohdistuvilta uhilta. Liikkeen ideologia toisintaa useita edeltäneitä tulkintoja kansallissosialismista, vaikka tiettyä osittaista maltillistumista retoriikassa havaitaan.

Tutkimuksen lähtökohtana on, että ruokaa syömällä kuulutaan ryhmiin, erottaudutaan niistä ja rakennetaan subjektiivisuutta ideologian sisällä. Lihaa pidetään luonnollisena osana länsimaista kulttuuria eikä siksi lihan ideologista luonnetta usein havaita. Silloin lihansyönnin oikeutuksesta on myös vaikea keskustella. Liha yhdistää biologisia ja kulttuurisia merkityksiä ja määrittelee osaltaan ihmisen suhdetta muun muassa sukupuoleen ja eläimiin. Työn taustalla on ajatus sosiaalisesta konstruktionismista: tietoa ja merkityksiä tuotetaan jatkuvasti sosiaalisissa prosesseissa ja ne rakentuvat tietyssä ajassa ja paikassa. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia sukupuolittuneita merkityksiä lihalla on ja miten ne rakentuvat? 2) Miten merkitykset näkyvät lihatuotteiden mainoselokuvissa? Miten eläimet, naiset ja miehet niissä esitetään? Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen etsitään vastausta teorian ja analysoitavan aineiston vuoropuhelulla, toiseen aineistosta. Aineistona on 15 televisiomainoselokuvaa suomalaisilta lihanjalostusyhtiöiltä vuosilta 2009–2011. Mainonnassa merkitykset rakentuvat yhteisen jaetun kulttuurisen tiedon pohjalle ja siksi se on oivallinen tutkimuskohde lihan sukupuolittuneiden merkityksien tutkimiseen. Aineistoa analysoidaan teorialähtöisen teemoittelun ja laadullisen lähiluvun menetelmin. Tuloksia tarkastellaan lihan sukupuolipolitiikan kattokäsitteen ja poissaolevan referentin käsitteen avulla, joka erottaa eläimen ja lihan toisistaan ja toisaalta yhdistää eläimen ja naisen lihana. Teoreettisena käsitteenä on näiden lisäksi luonto-kulttuuri-jako, jonka avulla tarkastellaan sukupuolien ja eläimen suhdetta lihan merkityksiin. Luonto-kulttuuri-jako on nähty punaisena lankana länsimaisessa ajattelussa ja lihan avulla ihminen määrittää asemaansa näiden vastaparien välissä. Lihaan liittyy maskuliinisena ruokana muun muassa voiman ja hallinnan merkityksiä. Yksi lihan ristiriitaisuuksista on, että naisen nähdään kuitenkin olevan lähempänä villiä luontoa kun taas miestä ajatellaan perinteisesti kulttuurin, järjen ja rationaalisuuden, edustajana. Ihmisyyttä määritellään vetämällä rajoja ihmisen ja eläimen välille lihan avulla: luonto lihan muodossa kypsennetään kulttuuriin sopivaksi. Nostalginen maaseutu ja kontrolloitu tehdasympäristö näyttäytyvätkin lihamainonnassa ristiriidattomana. Mies on aineiston mainoksissa lihan asiantuntija ja liha miehiä yhdistävä asia, jonka takia ja parissa voi näyttää avoimesti tunteitaan. Nainen on poissaoleva miehen ja lihan välisestä suhteesta. Lihan merkitykset ovat kuitenkin laajentuneet feminiinisenä pidettyyn terveysajatteluun, mikä haastaa hegemonisen maskuliinisuuden käsityksen lihasta yksin ruumiin polttoaineena. Muutos voi olla osittain seurausta siitä, että yksilölle on siirretty enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja samalla punaiseen lihaan on liitetty negatiivia merkityksiä: sitä esimerkiksi pidetään raskaana ruokana, vaikka ennen merkitys on ollut päinvastainen. Muutos on uhannut lihan asemaa aterian ja hegemonisen maskuliinisuuden luonnollisena osana, jota puolustetaan laajentamalla merkityksiä uusille alueille. Eläin on muuttuneessakin tilanteessa lihassa poissaolevana, mikä osaltaan mahdollistaa lihansyönnin.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten ja millainen globaalikasvatuksen ideologia rakentuu Suomen koulutuspolitiikassa, perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa vuosina 1970, 1985, 1994, 2004 ja 2014. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään opetussuunnitelmien taustalla vaikuttanutta kansallista ja kansainvälistä globaalikasvatuksen institutionaalista kehitystä. Globaalikasvatus on kasvatuksellinen orientaatio, jolla pyritään vastaamaan globalisoituvan yhteiskunnan kasvatuksellisiin haasteisiin ja kasvattamaan aktiiviseen globaaliin toimijuuteen. Globaalikasvatukseen liitetään rauhan, kehityksen, kestävän kehityksen, kansainvälisyyden, monikulttuurisuuden ja ihmisoikeuksien teemat. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on näkemys sosiaalisesti ja diskursiivisesti rakentuvasta todellisuudesta, jonka mukaan myös koulutuspolitiikan kautta välitettävät käsitykset ideaalista yhteiskunnan jäsenyydestä ja yhteiskunnallisesta toimijuudesta sekä globaalista maailmasta ovat hyvin poliittisia ja ideologisia sekä kontekstiinsa, aikaan ja paikkaan, sidottuja. Diskurssiteoreettisessa tutkimuksessa globaalikasvatuksen ideologialla tarkoitetaan totuuden ja itsestäänselvyyden aseman saaneita, kyseenalaistamattomia tulkintoja todellisuudesta, ideaali-identiteetistä ja toimijuudesta. Kriittisestä ja jälkikoloniaalisesta näkökulmasta tarkasteltuna hyvää tarkoittavan globaalikasvatuksen kautta voidaan päätyä uusintamaan globaaleja valtasuhteita, ulossulkevaa ja toiseuttavaa identiteettiä ja paternalistista auttaja-autettava suhdetta toimijuuden peruselementtinä tai päätyä ratkomaan monimutkaisia ja monisyisiä globaaleja ongelmia yksinkertaisin ja yksilöllisin, näennäisin ratkaisuin. Paljastamalla ideologioita, eli itsestään selviksi vakiintuneita käsityksiä todellisuudesta ja toivottavasta identiteetistä ja toimijuudesta, ideologiat on mahdollista alistaa demokraattisen keskustelun kohteeksi. Tutkimuksessa opetussuunnitelmien perusteita analysoidaan diskurssiteoreettisella sisällönanalyysillä, joka tukeutuu globaalikasvatuksen ideologiaa käsitteellistävään analyyttiseen viitekehykseen. Viitekehys on laadittu globaalikasvatuksen teoreetikon Vanessa Andreottin HEADS UP-matriisin pohjalta. Todellisuusideologian rakentumista tarkastellaan näkökulmavalinnan sekä todellisuuden poliittisuuden, historiallisuuden ja vallan käsittelyn näkökulmasta. Identiteetti- ja toimijuusideologioiden rakentumista tarkastellaan pohtimalla, onko identiteetti annettu ja eksklusiivinen vai neuvoteltu ja avoin, toimijuus suhteessa maailmaan passiivista, yhteistä vai paternalistista ja pyritäänkö toiminnalla yksinkertaisiin ratkaisuihin vai systeemiseen muutokseen. Diskurssiteorian käsitteiden avulla tarkastelu on jälkikoloniaalista ja kriittistä eli huomio kiinnittyy erityisesti siihen, miten opetussuunnitelmassa rakentuvat todellisuus- ja identiteetti-ideologiat tuottavat, haastavat tai käsittelevät globaaleja valtasuhteita ja toiseutta. Tutkimuksen tuloksena on, että globaalikasvatuksen ideologia on muuttunut vuoden 1970 opetussuunnitelmassa rakentuvasta paternalistisesta ja toiseuttavasta kansainvälisyys- ja kehityskasvatuksesta vuoden 2014 opetussuunnitelmassa rakentuvaan moninaisuutta arvostavaan ja kriittistä maailmankansalaisuutta edistävään globaalikasvatukseen. Muutos ei kuitenkaan ole suoraviivainen vaan aaltoileva. Lisäksi globaalikasvatuksen ideologia on opetussuunnitelmittain ristiriitainen sekä opetussuunnitelman yleisosan ja oppiaineiden opetussuunnitelmien välillä että oppiaineiden opetussuunnitelmien kesken. Suhde toiseen on muuttunut eksplisiittisestä ongelmallisen ja alikehittyneen, holhottavan toisen rakentamisesta (1970 ja 1985) kohti maailman eri todellisuuksia kriittisesti, moninäkökulmaisesti ja arvostavasti tarkastelevaa globaalikasvatuksen ideologiaa (1994 ja 2014). Vuonna 2004 toiseutta ei rakennettu, mutta ei myöskään käsitelty. Suomalaisuus on avautunut ja monimuotoistunut ja sen merkitys identiteetti-ideologian perustana on vähentynyt. Vuonna 2014 kasvatetaan maailmankansalaisia. Vaikka vuosina 1994 ja 2014 peräänkuulutetaan systeemistä muutosta kestävän kehityksen ja globaalin oikeudenmukaisuuden takaamiseksi, niin opetussuunnitelmissa ei käsitellä globaaleja valtasuhteita ja toimijuus pelkistyy yksilöllisiin, usein kulutukseen liittyviin valintoihin. Lisäksi tutkimusajanjaksolla globaalikasvatus on valtavirtaistunut sekä kansainvälisessä että kansallisessa kehitys- ja koulutuspolitiikassa. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että opetussuunnitelman ideologia tulee saattaa avoimen yhteiskunnallisen ja poliittisen keskustelun kentälle, jotta se olisi demokraattisesti koeteltu ja johdonmukainen. Keskustelun tueksi olisi toivottavaa, että kriittinen ja jälkikoloniaalinen ideologiatutkimus lisääntyisi. Popularisoidun tutkimuksen avulla yhteiskunnallisen keskustelun tueksi on mahdollista tuoda perusteltuja näkemyksiä siitä, miten erilaiset ideologiset valinnat vaikuttavat muiden muassa globaaliin ja rakenteelliseen eriarvoisuuteen tai kestävän kehityksen edellytyksiin.