Browsing by Subject "maahanmuutto"

Tutkielma tarkastelee ammatillisesti järjestäytyneiden maahanmuuttajanaisten työmarkkina-aseman vahvuutta suomalaisilla palvelualoilla. Kontekstina ovat joustavat, segregoituneet ja etnisesti lohkoutuneet työmarkkinat. Työmarkkinoiden näkökulmasta maahanmuuttajanaisilla on kaksinkertainen taakka: sekä naisilla että maahanmuuttajilla on suurempi todennäköisyys päätyä osa-aikaisiin, matalasti palkattuihin joustaviin töihin, ja työttömyysriski on miehiä ja valtaväestöä suurempi. Tutkimuksessa selvitetään maahanmuuttajanaisten taustaa, työmarkkina-aseman vahvuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä koetun viranomais- ja järjestötaholta saadun avun määrää kotoutumisessa. Tutkimus on kvantitatiivinen ja päämenetelmänä käytetään logistista regressioanalyysia. Aineisto koostuu Palvelualojen ammattiliiton maahanmuuttajakyselystä. Tutkimusaineiston käsittelyssä näkökulmana hyödynnetään intersektionaalisuutta. Lähes 80 prosenttia vastaajista on Virossa ja Venäjällä syntyneitä. Vastaajat ovat hyvin korkeasti kouluttautuneita, vaikka kyseessä on palvelualat, johon korkeakoulutusta ei lähtökohtaisesti tarvita. Lähes puolet vastaajista on töissä kiinteistöpalvelualalla. Tutkimuksen perusteella hyvä kielitaito tai Suomessa pitkään asuminen eivät vahvista työmarkkina-asemaa. Tutkimus antaa viitteitä myös siitä, että työmarkkina-asema ei Suomessa asuttujen vuosien myötä vahvistu. Viranomais- ja järjestötaholta saadun avun määrän maahanmuuttajanaiset kokevat vähäiseksi. Ei lainkaan, erittäin vähän tai ei kovin paljon apua kotoutumiseen kokee saaneensa yhteensä yli kaksi kolmasosaa kaikista vastaajista. Erityisen huonosti viranomais- ja järjestöapu on saavuttanut työn ja opiskeluiden johdosta Suomeen muuttaneet, alle kaksi vuotta Suomessa asuneet ja Virossa syntyneet vastaajat. Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat osittain aiempien tutkimusten havaintoa siitä, että korkea koulutus ja hyvä kielitaito eivät takaa maahanmuuttajille nousua työmarkkinoiden hierarkiassa. Tutkimus tukee käsitystä, jonka mukaan palvelualat toimivat sisääntuloammatin lisäksi myös umpikuja-ammattina.

Att ha tillträde till olika arenor i samhället är viktigt, speciellt för unga är känslan av tillhörighet väsentligt för välbefinnandet. I min pro gradu-avhandling synliggör jag de ungas beskrivningar av sina liv och sina erfarenheter av vad det innebär att vara 'invandrare' i Helsingforsregionen med svenska som första främmande språk. Språkkunskaper och förmåga att uttrycka sig samt att använda språket väl blir allt mer relevant i det mångkulturella samhället där människor med olika kulturella bakgrunder möts. Med hjälp av språkkunskaper ges tillträde till den värld som uttrycks och förutsätts via språket. Min teoretiska referensram är förankrad i finländsk och svensk forskning om invandring, tillhörighet, etnicitet och identitetsom tar fasta på ungdomar. Viktiga källor är bland andra Tuomas Martikainen & Lotta Haikkola (2010) och Karmela Liebkind (2000, 2007 m.fl.) Tore Otterups (2005) avhandling om ungdomars flerspråkighet och identitetskonstruktion ger bakgrundskunskap till min studie. Med hjälp av kvalitativa temaintervjuer som undersökningsmetod ger min studie en bild av invandrarungdomarnas uppfattningar, erfarenheter och känslor. De unga som är intervjuade i min pro gradu-avhandling studerar alla vid en svenskspråkig skolinstans i södra Finland. Mina informater är alla födda utanför Finlands gränser och ingendera föräldern är född finländsk, de har alla lärt sig svenska som första främmande språk i Finland. Mitt material består av elva temaintervjuer. De unga i min pro gradu-avhandling poängterar att deras känsla av tillhörighet och tillträde till olika kulturella kontexter är sammankopplat med språkkunskaper. Forskningsresultaten visar att språkkunskaper ger tillträde och ökade möjligheter i det mångkulturella samhället som vi lever i.

Euroopan unioni laajeni itään 1.5.2004 kasvaen kymmenellä uudella jäsenmaalla. Suomi rajoitti kaksivuotisella siirtymäaikalailla uusien jäsenmaiden kansalaisten vapaata liikkuvuutta. Laki ei koskenut palveluiden liikkuvuutta, minkä seurauksena erityisesti Virosta saapui Suomeen paljon työvoimaa paikallisten yritysten lähetettyinä työntekijöinä. Vastoin alkuperäisen siirtymäaikalain tavoitetta ulkomaalaisten lähetettyjen työntekijöiden maahantulo helpottui ja työehtojen valvonta vaikeutui. Tässä tutkimuksessa hyödynnetään EU:n itälaajentumista luonnollisena koetapahtumana, jonka avulla pyritään selvittämään muutosten vaikutuksia uusmaalaisten rakennusmiesten palkkakehitykseen lyhyellä aikavälillä. Itälaajentumisen ja siirtymäaikalain myötä kasvanut ulkomaalainen työvoima painottui erityisesti Uudellemaalle ja rakennusalalle. Muualla Suomessa ulkomaisen työvoiman kasvu oli merkittävästi vähäisempää. Tutkimuksessa käytetään difference-in-differences menetelmää. Uusmaalaisten rakennusmiesten verrokkiryhmänä analyysissa hyödynnetään rakennusmiehiä Itä-Suomen rakennuspiiristä, jossa EU:n itälaajentuminen ei kasvattanut ulkomaisen työvoiman määrää. Muilta osin erot alueiden välillä säilyivät tarkastelujaksolla vakaina. Tutkimuksessa on käytetty ryhmätason aineistoa talonrakennusalan järjestäytyneiden yritysten keskituntiansioista. Tiedot on poimittu EK:n palkkatilastosta. Analyysin perusteella uusmaalaisten rakennusmiesten keskimääräinen tuntiansio laski -1,55 prosentilla vuoden 2003 lopusta vuoden 2004 loppuun. Sen sijaan työtehtäviltään erikoistuneempien kirvesmiesten palkkoihin ulkomaisen työvoiman kasvu ei tulosten mukaan käytännössä vaikuttanut. Lisäksi rakennusmiehiin kohdistuneet negatiiviset vaikutukset arvioitiin lyhytaikaisiksi sekä pieniksi suhteutettuna ulkomaisen työvoiman merkittävään kasvuun. Koeasetelmaan ja ryhmätason aineistoon liittyvät rajoitteet heikentävät tulosten yleistettävyyttä ja luotettavuutta. Tulokset antavat kuitenkin tukea näkemykselle, että mitä koulutetummasta tai osaamiseltaan erikoistuneemmasta ammattilaisesta on kysymys, sitä pienempi voidaan ennakoida olevan ulkomaisen työvoiman kasvun tai työehtojen joustojen lisääntymisen negatiivinen vaikutus palkkakehitykseen.

Suomesta Kanadaan muutti vuosina 1945-1960 noin 17 000 siirtolaista, mikä joukko oli osa viimeistä Pohjois-Amerikkaan suuntautuvaa suurta muuttoliikettä. Vuoden 1951 väestönlaskennassa suomalaisten määrä oli 43 745, ja vuoteen 1961 mennessä määränsä nousi 59 436:een. 1960-luvulle tultaessa Suomesta Kanadaan suuntautunut siirtolaisuus väheni merkittävästi. Aiemmassa tutkimuksessa on selvitetty suomalaisten siirtolaiseksi lähtöpäätöksen syitä, heidän sopeutumistaan Kanadaan sekä paluumuuttoa Suomeen erilaisten kotimaahan liittyvien työntötekijöiden ja kohdemaahan liittyvien vetotekijöiden valossa. Omassa työssäni tarkastelen sitä, kuinka Kanadan siirtolaisuuspolitiikka vaikutti suomalaisten osalta maahantulon kontrolliin, pysyvään oleskeluun ja kansalaisuuteen. Kanadan siirtolaispolitiikalla oli voimakas ohjaava vaikutus suomalaisyhteisön kehitykseen, ja suomalaisten siirtolaisuus korreloi vahvasti vastaavan aikakauden yleisiä siirtolaisuustilastoja. Kanadan valtio omaksui toisen maailmansodan jälkeen aiempaa suuremman roolin myös erilaisissa siirtolaisten sopeutumiseen liittyvissä tekijöissä, kuten paikallisen kielen oppimisessa, toimeentulon turvaamisessa ja kansalaisuuden hankkimisen edistämisessä. Kanadan vuonna 1947 hyväksymän kansalaisuuslain myötä Kanadalla oli oma, Britanniasta erillinen kansalaisuus, mikä mahdollisti identiteettipolitiikan harjoittamisen Kanadan kansalaisuuden puitteissa. Eri etnisten ryhmien ja ryhmittymien merkittävä rooli sopeutumisessa tunnustettiin viranomaisten taholta, ja Kanadassa etsittiin uusia lähestymistapoja vastaamaan yhä heterogeenisemmäksi muuttuvan yhteiskunnan tarpeita. Myös etnisten ryhmien haluun säilyttää omia kulttuuripiirteitä suhtauduttiin aiempaa myönteisemmin, mikäli nämä piirteet eivät olleet ristiriidassa kanadalaisen yhteiskunnan arvojen kanssa. Suomalaisyhteisön kehitykseen vaikutti voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen saapuneiden siirtolaisten oikeistolainen ajatusmaailma, missä taustalla oli muun muassa siirtolaislainsäädäntöön sisältyneet toimet kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi. Konservatiivista aatemaailmaa edustava toiminta syrjäytti asteittain yhteisössä aiemmin voimakkaan vasemmistolaisen toiminnan, ja leimallista toisen maailman jälkeiselle ajanjaksolle oli painottuminen kulttuuritoimintaan. Siirtolaisuus vaikutti merkittävällä tavalla myös Kanadan ja Suomen suhteiden kehitykseen. Suomi omaksui 1950-luvulla aktiivisen roolin suhteessa siirtolaisuuteen ja ulkosuomalaistoimintaan. Kylmän sodan ilmapiirissä Suomen lähetystö ei kuitenkaan voinut noudattaa täydellistä puolueettomuutta ja tasapuolisuutta suhteessa Kanadan suomalaisyhteisön toimintaan. Suomalaisyhteisön muiden ristiriitojen ohella sekä Kanadan että Suomen viranomaistoiminta vaikutti siihen, että maan suomalaisyhteisön jo 1900-luvun alussa syntynyt syvä jakautuminen jatkui aina 2000-luvulle saakka. Tämä heikensi myös suomalaisten mahdollisuuksia omaksua yhteisesti hyväksytty suomalainen identiteetti osana Kanadan etnistä mosaiikkia.

Utgångspunkten för denna studie är att undersöka ifall de faktorer som kommuner betonar gällande integrationen av invandrare i arbetslivet samt hur de organiserar sitt integrationsarbete överensstämmer med Human Resource Management -teorin (HRM) som handlar om arbetsliv, organisationsutveckling, ledarskap och arbetstillfredsställelse. Studien intresserar sig även för ifall det finns skillnader i kommuners rekryteringsstrategier då det gäller sysselsättning av invandrare och vad dessa skillnader i så fall beror på. Bakgrunden till denna studie är den utmaning som det finska samhället står inför då det gäller tillgång till tillräcklig och kunnig arbetskraft idag och i framtiden. Flera kommuner lider redan nu av brist på arbetskraft och inom det närmaste åren kommer allt fler kommuner att drabbas av detta. Det är redan klart att Finland och dess kommuner i framtiden kommer att behöva börja rekrytera arbetskraft utomlandsifrån, men före detta är det desto viktigare att utnyttja och ta tillvara en stor resurs som redan finns i samhället, invandrarbefolkningen. På lokal nivå är det kommunen som ansvarar för och organiserar integrationsarbetet och denna utmaning kräver att kommunernas integrationsstrategier och -aktiviteter är utformade på ett optimalt och välfungerande sätt för att ge bästa möjliga nytta och resultat. HRM-teorin, som växte fram under 1980- och 1990-talet, behövs för att strukturera organisationer till välfungerande system och ger kommunerna många viktiga och hjälpfulla riktlinjer för att utforma effektiva och välfungerande integreringsstrategier och -aktiviteter. De fem kommuner som undersöks i denna studie är Helsingfors, Esbo, Vanda, Åbo och Tammerfors. I studien används en komparativ analys som jämför ifall de faktorer som dessa kommuner betonar gällande sitt integreringsarbete av invandrarna i arbetslivet överensstämmer med den s.k. HR-cykeln, som beskriver de centrala delarna av HRM. Dessa delar är rekrytering, arbetsprocess, utvärdering, belöningssystem samt Human Resource Development (utvecklings- och utbildningsinsatser) och dess fyra fundament; kompetens, lärande, förändring och kultur. Studien tar även upp ledarskap ur ett HRM-perspektiv. Som material används de olika kommunernas integrationsprogram, sysselsättningspolitiska program, andra politiska program, stadsstrategier, uppföljnings- och utvecklingsrapporter av integrationsprogrammen samt andra program och projekt som berör sysselsättningen av invandrare. Studien redogör även för hurdana bestämmelser det finns på statlig nivå gällande integrering av invandrare i det finska samhället och i det finska arbetslivet genom att se på regeringens invandrarpolitiska program, lagstiftningen gällande integration, statens program för integrationsfrämjande samt Kommunförbundets invandrarpolitiska program och linje- dragningar. Resultaten visar att kommunerna tar upp de flesta delarna i HR-cykeln. Alla kommuner tar upp följande sex delar; rekrytering, arbetsprocess, utvärdering, ledarskap samt lärande och förändring som hör till HRD. Kultur tas upp av tre kommuner och detsamma gäller kompetens. Belöningssystem tas endast upp av en kommun. Resultaten visar även att det finns vissa variationer att märka i de olika kommunernas rekryteringsstrategier, men man kan dock inte tala om drastiska skillnader. Dessa variationer beror t.ex. på antalet invandrare i kommunen, invandrarnas arbetslöshetsgrad i kommunen samt invandringens längd i kommunen. Resultaten visar även att alla kommunerna som undersökts är starkt inriktade på framtiden och ser invandringen som något positivt samt lägger stor vikt vid integrationsarbetet för att främja sysselsättningen av invandrarna.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kotoutumista matalan kynnyksen kotouttavan toiminnan kuvausten kautta. Tarkempina näkökulmina ovat: 1) Millaisia tavoitteita maahan muuttaneiden kotoutumiselle asetetaan, ja millaisiin kotoutumisen osa-alueisiin nämä tavoitteet kytkeytyvät? 2) Mitä kotouttavaa toimintaa maahan muuttaneiden kotoutumisen tavoitteiden saavuttamiseksi esitetään? 3) Miten kotoutumisen kaksisuuntaisuus huomioidaan toiminnassa? Tutkimuksen teon taustalla on ollut aiheen yhteiskunnallinen tärkeys ja ajankohtaisuus sekä erityisesti tutkijan oma kiinnostus kotoutumista kohtaan ja sitoutuminen jokaisen maahan muuttaneen oman paikan löytämisen ajatukseen. Teoreettisesti tutkielmaa taustoitetaan akkulturaatioteorialla sekä integraatiosta, kotoutumisesta, kotouttamisesta, monikulttuurisuudesta ja kotoutumisen kaksisuuntaisuudesta kirjallisuudessa käydyllä keskustelulla. Tutkimuksen taustoituksessa jäsennetään myös erilaisia näkemyksiä kotoutumisen ulottuvuuksista ja viitekehyksistä sekä tarkastellaan matalan kynnyksen toimintaa osana kotoutumisen tukemisen kenttää. Tutkimus kiinnittyy tieteenfilosofisesti sosiaaliseen konstruktionismiin ja sen tiedonintressinä on praktisuus. Tavoitteena on kotoutumisen ja sen kaksisuuntaisuuden kuvaaminen ja ymmärrettävämmäksi tekeminen sekä osaltaan aikaisemman kotoutumisen teorian testaaminen. Aineisto koostuu Kotoutumisen tukena -sivuston matalan kynnyksen kotouttavan toiminnan 91 toimintailmoituksesta. Aineiston analyysitapoina käytetään teoriaohjaavaa ja aineistolähtöistä sisällönanalyysiä sekä pienessä osassa sisällön erittelyä. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin kehyksenä on Agerin ja Strangin muodostama kansainvälisestikin tunnettu kotoutumisen malli. Tutkimuksen perusteella kotoutumista tapahtuu Agerin ja Strangin kotoutumisen viitekehystä mukaillen kymmenellä osa-alueella. Nämä kotoutumisen osa-alueet ovat työllisyys, asuminen, koulutus, arjen hyvinvointi, sosiaaliset sillat, sosiaaliset siteet, sosiaaliset linkit, kieli ja kulttuuritietous, turvallisuus ja jatkuvuus sekä oikeudet ja velvollisuudet. Kotoutuminen on prosessi, joka jakautuu tutkimuksessani vielä näiden erilaisten kotoutumisen osa-alueiden sisältämiin alatavoitteisiin, joiden toteutuminen siis edesauttaa kotoutumista kullakin osa-alueella. Analyysissä muodostuneiden alatavoitteiden perusteella kotoutumisessa on kyse monenlaisten resurssien kuten tietojen, taitojen, verkostojen, arjen tekemisen ja etenemismahdollisuuksien saamisesta ennen sellaisia lopullisia tavoitteita kuin esimerkiksi työllistyminen tai koulutuspaikan saaminen. Kotoutumista on myös itsetuntemuksen lisääntyminen uudessa maassa, oman kulttuurin ylläpitäminen ja jakaminen sekä hyvinvointia tuottavien asioiden löytäminen. Lisäksi kotoutumiseen kuuluu turvallisten ja hyväksyvien olosuhteiden muodostuminen sekä kantaväestön kanssa tasavertaisen aseman saavuttaminen. Matalan kynnyksen toiminnan kotouttaminen rakentuu tutkimukseni perusteella kotoutumisen alatavoitteiden saavuttamisen ja resurssien lisäämisen pohjalle, mutta myös kaksisuuntaisuuden eli yhteiskunnan ja maahan muuttaneen vuorovaikutuksellisen kehityksen lähtökohdalle. Matalan kynnyksen toimintaa on monenlaista, aina retkistä ja työpajoista palveluohjaukseen ja vertaisryhmätoimintaan, vierailuista suomen kielen opetukseen ja erilaisiin työpajoihin. Matalan kynnyksen monien toimijoiden voidaan tavallaan katsoa itsessään ilmentävän kaksisuuntaisuutta sitoutuessaan kotoutumisen tukemiseen. Toiminnasta on löydettävissä kuitenkin myös kootusti tiettyjä elementtejä, jotka lisäksi kuvastavat kotoutumisen kaksisuuntaisuutta: maahan muuttaneiden näkeminen osaavina, kykenevinä ja arvokkaina yhteiskunnalle, kieli- ja kulttuuritaustan sekä muiden tarpeiden huomioiminen, avointen monikulttuuristen kohtaamistilanteiden mahdollistaminen, kulttuurin ylläpitoon ja kulttuurivaihtoon kannustaminen, yhdenvertaisuuden ottaminen tavoitteeksi, kotouttavan toiminnan kohdistaminen laajemmin yhteiskunnan toimijoihin sekä monikulttuurisuuteen liittyvien kysymysten nostaminen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tämä tutkimus osoittaa, että kotoutuminen on monitahoinen ja kaksisuuntainen prosessi, jossa on kyse myös pienemmistä tavoitteista ja erilaisista asioista kuin mistä julkisuudessa usein puhutaan ja minkä kautta kotoutumista mitataan. Entistä enemmän tutkimuksen tulisikin keskittyä kotoutumiseen yksilöllisenä prosessina sekä yhteiskunnan ja maahan muuttaneiden aidosti vuorovaikutuksellisena kehityksenä.

Maahanmuuttajien kotoutumisen yhdeksi päämääräksi nähdään työllistyminen tulomaassa. Maahanmuuttajien osallistumista työelämään on tarkasteltu sosiaalitieteellisissä tutkimuksissa. Tässä pro gradu -tutkielmassa aihetta tarkastellaan sosiologisesta näkökulmasta käsin kuva-analyysin avulla. Kuvissa esiintyvät representaatiot maahanmuuttaja-työntekijöistä muokkaavat osaltaan asenteita, joita heistä muodostetaan. Samalla ne heijastavat jo olemassa olevia asenteita. Tutkimuksen aineisto kerättiin Helsingin Sanomien verkkosivujen tekstiarkistosta. Analysoitaviksi kuviksi valikoitui yhteensä 53 lehtikuvaa vuosilta 2014–2015, jotka on julkaistu maahanmuuttajien työelämään osallistumista käsittelevien lehtiartikkelien yhteydessä. Analyysin pääpaino on lehtikuvissa, mutta myös kuvien yhteydessä olevat tekstit otetaan huomioon tarkastelussa. Tutkielmassa kysytään, miten maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä esitetään lehtikuvissa. Aineistoa käytiin läpi aineistolähtöisen teemoittelun avulla tutkimalla kuvissa esiintyviä elementtejä. Kuvia vertailtiin keskenään ja ryhmiteltiin luokkiin niiden samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien perusteella. Aineisto on luokiteltu henkilökuviin sekä työntekokuviin. Työntekokuvien tarkastelu on analyysin keskiössä. Analyysi jakaantuu kolmen teeman ympärille, jotka ovat ruumiillisuus, materiaalisuus sekä vuorovaikutuksellisuus. Ruumiillisuuden osalta analyysissa sovelletaan Beverley Skeggsin (2014) kirjaamisen käsitettä. Pro gradu -tutkielmassa havaitaan, että useimmissa kuvissa työtä tekevänä maahanmuuttajana nähdään keski-ikäinen mies. Maahanmuuttajien näytetään työskentelevän kuvissa työelämän eri sektoreilla. Keskiluokkaisissa ammateissa työskentelevät maahanmuuttajat esitetään useimmiten henkilökuvissa poseeraamassa kameralle. Työväenluokkaisissa ammateissa toimivat henkilöt taas esitetään usein kuvissa suorittamassa fyysistä työtehtävää. Kuvia siivoustyöntekijöistä esiintyy aineistossa eniten. Tutkimuksessa havaitaan, että työntekokuvissa maahanmuuttaja-työntekijöiden representaatioissa toistuu ahkeruuden, kasvottomuuden ja yksinäisyyden esitykset. Työvälineillä on kuvissa merkittävä rooli työn kontekstin luojana. Maahanmuuttajien tekemää työtä ei kuitenkaan representoida pelkkien työvälineiden kautta, vaan kaikissa kuvissa nähdään ihmisen keho.

Tutkielmassa tarkastellaan maahanmuuttajien toimeentulotukiasiakkuuksia vuosien 2006-2008 aikana yhden esimerkkikunnan - Vantaan kaupungin alueella. Tutkielman tavoitteena on selvittää poikkeavatko maahanmuuttajien toimeentulotukiasiakkuudet kantaväestön asiakkuuksista niiden yleisyyden tai keston osalta. Tutkielma liittyy samanaikaisesti maahanmuuttajia koskevaan pohjoismaiseen sosioekonomiseen tutkimusalaan, aiempaan suomalaiseen köyhyystutkimukseen sekä erityisesti toimeentulotukea koskevaa asiakastutkimukseen. Tutkimuksen avulla voidaan havainnoida miten maahanmuuttajat näyttäytyvät toimeentulotukiasiakkaina ja että onko erityisesti toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkuuksien osalta havaittavissa etnistä paikantumista tiettyihin kansallisuus- ja kieliryhmiin. Tutkielmassa pohditaan myös sosiaalityön asemaa toimeentulotukityössä. Tutkielma on toteutettu vertailevana kvantitatiivisena tapaustutkimuksena, jossa aineistona on käytetty Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimen asiakasrekisteriaineistoja vuosien 2006-2008 osalta (N=9972). Kokoaineistosta on laadittu vertailu toimeentulotukiasiakkuuksien yleisyydestä eri ryhmien osalta. Vertailutietoina on käytetty myös väestötietoja. Aineistosta on edelleen laadittu uusia toimeentulotukiasiakkaista koskeva tarkempi pitkittäisotos (N=2707), jonka avulla on tarkasteltu eri kieli- ja kansallisuusryhmien asiakkuuksien kestoa. Aineistoa on analysoitu ristiintaulukoinneilla ja logistisella regressioanalyysilla tavoitteena eri tarkasteluryhmien väliset erot ja erojen tilastolliset merkitsevyydet. Tutkielman keskeisenä havaintona voidaan pitää sitä, että maahanmuuttajat näyttäytyvät hyvin heterogeenisena asiakasryhmänä. Osa kansallisuus- ja kieliryhmistä ei poikkea juuri lainkaan asiakkuuksien yleisyyden tai keston osalta esimerkiksi suomalaisesta kantaväestöstä. Vastaavasti osa kansallisuus- ja kieliryhmistä erottautui selvästi niin asiakkuuksien yleisyyden kuin kestonkin osalta: erityisesti niissä kansallisuus- ja kieliryhmissä kuten arabian-, somalin- tai albaniankielisissä ryhmissä, joissa on paljon humanitäärisin syin maahantulleista maahanmuuttajia olivat asiakkuudet erittäin yleisiä ja myös asiakkuuksien kestot poikkesivat myös muiden ryhmien jakaumista ollen tilastollisesti merkittävästi pidempi. Tältä osin tutkielman tulokset ovat samansuuntaisia aikaisemman tutkimuskirjallisuuden kanssa niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Edellä mainittuihin taloudellisesti heikkoihin kansallisuus- ja kieliryhmiin onkin jossain määrin paikannettavissa merkittävä riski kasautuvasta huono-osaisuudesta, joskin tämä tutkimus ei kykene selvittämään tätä kysymystä kuin vain toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkuuksien osalta. Maahanmuuttoa koskeva suomalainen tutkimuskirjallisuus myös osoittaa, että taloudelliset erot eri kansallisuusryhmien välillä ovat tapana tasoittua maassa vietetyn ajan myötä. Keskeisenä tekijänä tässä ovat työllisyyserojen tasoittuminen ja kotoutumisen onnistuminen. Toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkuudet olivat myös maahanmuuttajien kohdalla verrattain harvinaisia ja tyypillisesti asiakkuudet olivat joko ajoittain toistuvia asiakkuuksia tai lyhytkestoisia asiakasjaksoja. Asiakkuustyyppien jakautuminen on tässä suhteessa hyvin samankaltainen kuin kantaväestönkin osalta.

Vuonna 2015 Suomessa alkoi niin kutsuttu pakolaiskriisi, joka näkyi vahvasti julkisessa keskustelussa yhteiskunnassa. Keskustelusta saattoi havaita selvän jakolinjan turvapaikanhakijoihin myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvien välillä. Ajoittain keskustelussa esiintyi väitteitä kansanedustajien tiukentuneista maahanmuuttolinjauksista pakolaiskriisin aikana. Samanaikaisesti esitettiin väitteitä, että aikaisemmin vallinnut poliittinen ilmapiiri on johtanut vapaampaan maahanmuuttopolitiikkaan. Tässä tutkielmassa paneudutaan eduskunnassa esiintyneeseen vastaavaan jakolinjaan, ja miten se on mahdollisesti ilmennyt. Tarkastelun alla on, minkälaista keskustelu on ollut maahanmuutosta pakolaiskriisin aikana ja ennen sitä. Tätä varten tutkielmassa tehdään ajallista vertailua eduskunnassa esiintyneissä maahanmuuttokehyksissä. Tutkielmassa hyödynnetään kehysteoriaa, jonka avulla selvitetään minkälaisia kansanedustajien kirjallisissa kysymyksissä esiintyneet kehykset ovat, ja miten ne eroavat eri ajanjaksojen välillä. Kehyksien avulla on mahdollista selvittää, miten kansanedustajat ovat itse tulkinneet maahanmuuttoa, sekä minkälaisen tulkinnan he ovat halunneet välittää muille kansanedustajille ja vastaanottajille. Teoreettinen viitekehys koostuu aikaisemmasta kehystutkimuksesta, sekä tarkemmin maahanmuutosta tehdystä kehystutkimuksesta. Tutkielman analyysissa käytetään jo olemassa olevaa maahanmuuttokehysten kategorisointia. Aineisto koostuu kansanedustajien maahanmuutosta tehdyistä kirjallisista kysymyksistä. Analyysissa tarkastellaan kahta eri ajanjaksoa, pakolaiskriisiä ja vuosia 2004–2006, sekä vertaillaan niissä esiintyneitä maahanmuuttokehyksiä keskenään. Menetelmänä analyysissa käytetään sisällönanalyysia, jonka avulla kansanedustajien kirjallisista kysymyksistä etsitään siinä esiintyneitä maahanmuuttokehyksiä. Analyysissa havaittiin eroavaisuuksia vuosien 2004–2006 ja pakolaiskriisin aikaisissa maahanmuuttokehyksissä. Vuosina 2004–2006 painottuivat kehykset, joissa tahdottiin parantaa maahanmuuttajien asemaa yhteiskunnassa, ja maahanmuuttajat nähtiin myönteisenä resurssina yhteiskunnan toiminnan kannalta. Toisaalta vuosina 2004–2006 esitettiin myös, että ulkomaalainen työvoima voi olla uhka suomalaisille työmarkkinoille. Pakolaiskriisin aikana ilmeni myös huoli maahanmuuttajien, lähinnä turvapaikanhakijoiden, aseman heikkenemisestä. Kuitenkin kyseisten kehysten määrä laski selvästi vuosista 2004–2006, ja niiden osuus kaikista esiintyneistä kehyksistä pakolaiskriisin aikana oli selvästi vähäisempi. Pakolaiskriisin myötä kirjallisissa kysymyksissä esiintyi entistä enemmän maahanmuuttoon kielteisesti suhtautuvia kehyksiä. Aineistossa näkyi pakolaiskriisin aikana selvästi enemmän huoli turvallisuustilanteen heikkenemisestä ja sosiaaliturvajärjestelmän hyväksikäytöstä. Pakolaiskriisin myötä on tapahtunut selkeä muutos kirjallisissa kysymyksissä esiintyneissä maahanmuuttokehyksissä. Muutos on voinut tapahtua eri syistä, yksi syy on perussuomalaisten kansaedustajien määrän merkittävä kasvu, sillä perussuomalaiset ovat profiloituneet maahanmuuttoa vastustavana liikkeenä. Toiseksi taloudellinen tilanne Suomessa on ollut heikko pakolaiskriisin aikana, millä voi nähdä olevan vaikutusta kansanedustajien halukkuuteen puolustaa vapaampaa maahanmuuttopolitiikkaa. Maahanmuuttopoliittisissa linjauksissa on esiintynyt pakolaiskriisin aikana selvästi enemmän kriittisiä linjauksia, joita ei ole aikaisemmin hirveästi havaittavissa aineiston vertailukohdasta. Aikaisempi yksipuoliselta vaikuttava maahanmuuttopoliittinen linjaveto eduskunnassa on saattanut aiheuttaa kriittisten äänenpainojen määrän kasvun, sillä kriittiselle maahanmuuttolinjalle on voitu nähty olevan poliittista tilausta kansalaisten keskuudessa.

Teknologian kehityksellä on tutkimuskirjallisuuden mukaan ollut suuri vaikutus yhteisöjen syntyyn, ja joidenkin tutkijoiden mukaan yhteisöllisyys on vaarassa kadota ja kaatua postmodernin ajan yksilöllisyyden ihanteen tieltä. Toiset tutkijat taas ovat sitä mieltä, että yhteisöllisyys ei ole kadonnut, vaan se on muuttanut muotoaan – ihmiset voivat muodostaa yhteisöjä myös välittyneesti, vaikka eivät olisi koskaan tavanneet toisiaan kasvotusten. Tutkimuksessa tarkastellaan internetissä toimivaa maahanmuuttokriittistä Hommaforum-yhteisöä kahdesta näkökulmasta: sen pohjalta, millaisia yhteisöllisiä piirteitä internetissä syntyneessä yhteisössä yhteisöllisyyttä käsittelevän teoreettisen viitekehyksen valossa on, ja miten sen voi nähdä toimivan Pierre Rosanvallonin (2008) ajatusten mukaisesti vastademokraattisena toimijana maahanmuuttopolitiikan osalta aikana, jolloin politiikka on hyvin epäpoliittista. Tutkimuksessa käytetään aineistona kymmentä Hommaforumin jäsenen haastattelua ja havaintopäiväkirjaa, joka on kirjoitettu foorumilaisten kokoontumisten pohjalta vuoden 2012 aikana. Tutkimus on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä käytetään teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Tämä tutkimus osoittaa, että maahanmuuttokriittisen ryhmän yhteisyys muodostuu samanmielisten jäsenten yhteisten symboleiden ja rituaalien ympärille, jotka ovat keinoja erottautua muista ryhmistä – sen voidaankin ajatella olevan kuvan äärelle muodostunut maahanmuuttokriittinen heimo, jonka tyylin luovat omasta ryhmästä luodut positiiviset symbolit ja muista ryhmistä käytetyt negatiiviset symbolit. Internet on myös turvallinen alusta maahanmuuttokriitikoille kokoontua, sillä samanmielisten jäsenten ei tarvitse pelätä leimautuvansa rasisteiksi. Hommaforumille aluksi muodostunutta yhteisyyttä voi kuvata välittyneeksi ja symboliseksi, mutta se on muuttunut myös toiminnalliseksi yhteisyydeksi, kun jäsenet ovat alkaneet tapailla toisiaan. Hommaforum-yhteisö toimii internetissä myös poliittisena muotona. Maahanmuuttokriitikoiden voidaan nähdä toimivan vastademokraattisena liikkeenä, joka toimii maahanmuuttopolitiikkaan liittyvien asioiden ja uutisten valvojana, ilmiantajana ja arvostelijana. Maahanmuuttokriitikot voidaan siis nähdä maahanmuuttopolitiikkaan liittyvien ongelmien ja maahanmuuttoon liittyvien epäkohtien hälyttäjinä, jotka kritisoivat jatkuvasti maahanmuuttopolitiikan päättäjiä, uutisointia ja esimerkiksi sosiaalietuuksien väärinkäytöksiä. Foorumille onkin muodostunut eräänlaista vasta-asiantuntijuutta, koska vallitsevaan poliittiseen tilanteeseen ja mediaan ei luoteta. Vasta-asiantuntijuus on vastakkaista 'valtavirtamedian' ja poliittisten päättäjien asiantuntijuudelle. Internet antaa maahanmuuttokriitikoille tärkeän ja tarpeellisen kanavan tuoda ilmi kritiikkiä ja pettymystä vallitsevaa maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan, ja kritiikin ja painostuksen ansiosta epäkohtiin voidaan poliittisellakin tasolla puuttua paremmin. Vaikka maahanmuuttokriittisen yhteisön toiminta perustuu maahanmuuttopolitiikan kritiikkiin, eikä varsinaisesti maahanmuuttajien kritisoimiseen, jatkuvan ilmiannon, arvostelun ja epäilemisen vaara on se, että arvostelu muuttuu miltei pakonomaiseksi arvosteluksi päättäjiä, medioita ja huomaamatta myös yksittäisiä maahanmuuttajaryhmiä kohtaan. Internet on siis tärkeä ja hyödyllinen kanava monelle maahanmuuttokriitikolle osallistua poliittiseen keskusteluun, mutta positiivinen pyrkimys arvostella ja kritisoida vallankäyttöä muuttuu helposti pakonomaiseksi ja populistiseksi syyttelyksi.