Browsing by Subject "narratiivinen analyysi"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2020)Pro gradu-tutkielman aiheena on ilo vaikeassa elämäntilanteessa. Aihetta lähestytään kysymällä, millaisesta ilosta köyhyyden kokemuksiin liittyvissä kirjoituksissa kerrotaan ja millaisia kertomisen keinoja kirjoittajat käyttävät jäsentäessään elämäänsä ilon ja myönteisyyden näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteena on myös se, mitä ilosta kertomisen keinot kertovat vallitsevista köyhyyteen ja köyhiin liittyvistä kulttuurisista käsityksistä. Ilon määrittelyssä käytetään apuna erityisesti Spinozan ilon filosofiaa, jossa iloa ovat kaikki myönteiset tunteet. Ilon lisäkäsitteenä on resilienssi, jolla viitataan kykyyn selviytyä vaikeista tilanteista. Tutkielman aineistona on Tutkimusarkistosta saadut Työssä ja köyhä! -kirjoituskilpailulla vuonna 2015 kerätyt kirjoitukset, jotka käsittelevät työssäkäyvien köyhien kokemuksia köyhyydestä. Kirjoituksia on lähestytty sisällönanalyyttis-narratiivisella menetelmällä. Ilon ilmenemisen muotoja on tarkasteltu sisällönanalyyttisesti teemoitellen. Narratiivisen menetelmän avulla kirjoituksista on etsitty erilaisia ilosta kertomisen keinoja sekä kulttuurisia käsityksiä, joihin kirjoittajat tukeutuvat kertoessaan ilosta. Köyhyyden kokemuksiin liittyvissä kirjoituksissa iloa ilmaistaan erityisesti arvojen ja asenteiden avulla. Ilo jäsennetään osaksi elämää erilaisten toimijuuksien avulla valintoina, itsensätoteuttamisena, oppimisena, lupumisena ja hyväksymisenä. Aktiiviseen toimijuuteen liittyvässä ilossa aikaperspektiivi on laaja, iloa jäsennetään menneisyyden ja tulevaisuuden kautta. Iloa jäsennettään myös kertomalla pienistä ilon hetkistä vaikeissa tilanteissa, joissa toimijuus on näkymätöntä, eikä tilanteessa nähdä mahdollisuuksia muutokseen. Tällaisessa ilossa aikaperspektiivi supistuu nykyhetkeen. Ilo näyttäytyy kirjoituksissa myös resilienssimäisenä selviytymisenä ja pärjäämisenä. Kulttuurisia köyhyyteen liittyviä käsityksiä kirjoittajat ilmaisevat vertailun ja vastapuheen avulla jäsentäessään tilannettaan ja iloa osaksi elämäänsä. Vertailulla erottautudutaan ei-köyhistä tai liitytään heihin. Vastapuheen avulla tehdään erontekoa köyhyydestä vallitseviin yleisiin käsityksiin, kuten häpeään. Arvokkuus näyttäytyykin ilon mahdollistajana köyhyyden kokemuksiin liittyvissä kirjoituksissa. Köyhyyden kokemuksiin liittyvä ilo näyttäytyy arvoina ja asenteina, joiden omaksuminen vaatii joskus kovaa työtä. Toimijuus on tärkeä ilon mahdollistaja, ja sen monimuotoisuuden huomioiminen olisi tärkeää esimerkiksi sosiaalityössä. Ilon ja toimijuuden huomioiminen osana köyhyyden kokemuksia voi laajentaa käsitystä köyhyydestä ja hyvän elämän kriteereistä, ja vähentää stigmatisointia ja ulkopuolisuutta, joita köyhyyteen usein liittyy.
-
(2022)Viime vuosina urheilijoiden hyvinvointi on noussut yleisempään keskusteluun Suomessa. Etenkin aktiiviuran lopettaneiden urheilijoiden arvostus sekä siirtymä pois aktiiviuralta on puhututtanut. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella sitä, millaisena joukkueurheilun lopettamisprosessi näyttäytyy ja miten entisen joukkueurheilijan identiteetti tarinoissa rakentuu. Aineisto koostui kirjoitetuista tarinoista koskien joukkuelajin lopettamisprosessia SM-tasolla. Aineisto kerättiin anonyymin nettipohjaisen vastauslomakkeen kautta aikavälillä 29.3.2021- 6.4.2021. Tarinoita kertyi entisiltä urheilijoilta seitsemästä eri joukkuelajista yhteensä 21. Teoreettinen lähestymistapa pohjautui sosiaalinen konstruktionismiin, jonka keskiössä on näkemys todellisuuden rakentumisesta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tarkemmin, teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimi narratiivinen diskursiivinen lähestymistapa, jonka avulla joukkueurheilun lopettamisprosesseja tarkasteltiin laadullisesti. Tulosten perusteella, joukkueurheilun lopettaminen näyttäytyi monivaiheisena prosessina, jossa rakentui erilaisia teemoja ja tapahtumia. Lopettamisprosessin kolme tarinoissa toistuvaa vaihetta ryhmiteltiin päätöstä edeltäväksi tilanteeksi, päätöstilanteeksi ja nykytilanteeksi. Näihin eri vaiheisiin luokiteltiin edelleen erilaisia teemoja, joiden kautta tarinoissa oli kuvattu kyseistä vaihetta. Se mistä syystä lopettamispäätökseen oli tarinoissa päädytty, vaihteli. Päätös oli saattanut olla oma, valmentajan tai vanhempien painostuksesta johtuva tai tilannetekijöiden syytä. Lisäksi nykytilanteen vaiheessa tulkittiin sitä, millaista elämä oli joukkueurheilun lopettamisen jälkeen yksilöllä ollut. Tilannetta nykyään kuvattiin kultaisten muistojen, hyvien elämän oppien, lajin pariin kaipuun sekä haastava sopeutumisen kautta. Tulkintarepertuaarin käsitteen avulla joukkueurheilun lopettamisesta ja identiteetin rakentumisesta kerrottiin erilaisilla painotuksilla. Tulkintarepertuaareja eli puhetapoja valikoitui tarinoista kolme ja niillä kuvattiin lopettamisprosessia suhteessa yhteisöllisyyteen, kilpaurheiluun sekä elämänvaiheisiin yleisesti. Lisäksi identiteettinarratiiveilla avattiin identiteetin rakentumisen kokonaiskuvaa läpi lopettamistarinoiden. Näitä erilaisia identiteettinarratiiveja esiteltiin vastauksista yhteensä neljä ja ne rakentuivat suhteessa identiteetin hukassa olemiseen, identiteetin vaihtumiseen tai palautumiseen sekä identiteetin vaivattomaan sulautumiseen. Identiteetin muutos rakentui sekä suhteessa kilpaurheilusta että joukkueesta luopumiseen. Tulokset osoittivat, että joukkueurheilun lopettamisprosessi ja identiteetin muutos voivat näyttäytyä niitä läpikäyneille urheilijoille hyvin vaihtelevasti ja ne voivat rakentua myös erittäin haastaviksi kokemuksiksi. Tulokset onnistuivat avaamaan, sitä millaisia vaiheita joukkueurheilun lopettamisprosessiin kuuluu ja minkälaisena prosessi sekä siinä esiintyvä identiteetin muutos narratiivisen analyysin perusteella näyttäytyy. Työ osoitti lisäksi sen, minkälaiseksi lopettamisprosessissa kuvatut haasteet rakentuivat. Näiden tulosten perusteella on mahdollista pystyä paremmin ymmärtämään urheilu-uraa lopettavan joukkueurheilijan kohtaamia haasteita, tukemaan urheilijan hyvinvointia urasiirtymässä sekä ennaltaehkäisemään lopettamisesta urheilijalle koituvia negatiivisia vaikutuksia.
-
(2020)Startup-yritykset ja -yrittäjät ovat saaneet paljon huomiota viime vuosina. Startup-yritykset vaikuttavat kansantalouden kilpailukykyyn. Digitalisaatio, pyrkimys innovaatioiden löytämiseen ja työpaikkojen luomiseen sekä työelämän murros kokonaisuudessaan ovat vaikuttaneet startup-yritysten aseman kasvuun myös Suomessa. Startup-yrittäjät ovat usein näkyviä keulahahmoja yrityksissään ja yritykset henkilöityvät vahvasti yrittäjiin. Startup-yrittäjistä kerrotaan yhä enemmän tarinoita niin mediassa kuin elokuvissa ja kirjoissakin. Startup-yrittäjyyden tutkimus on vielä vähäistä etenkin sosiaalipsykologiassa. Tutkimuksessa tarkastellaan startup-yrittäjän yrittäjäidentiteettiä ja sen rakentumista tarinoissa. Tavoitteena on ymmärtää, miten startup-yrittäjien identiteetti rakentuu kertomusten kautta ja näin syventää ymmärrystä startup-yrityksistä ja -yrittäjyydestä ilmiönä. Tutkimus asemoituu osaksi ajankohtaista yhteiskunnan menestyjien ja eliitin tutkimusta. Startup-yrittäjien identiteetin rakentamista ja yrittäjätarinoita tarkastelemalla voidaan ymmärtää paremmin myös nyky-yhteiskuntaa ja sen ihanteita. Viitekehyksenä toimii narratiivinen analyysi ja ajatus identiteetin narratiivisesta rakentumisesta. Yrittäjyystutkimusta on tehty paljon narratiivisella otteella ja se edustaa sosiaalisen konstruktionismin lähestymistapaa. Yrittäjäidentiteetti voidaan määritellä yksilön itsemäärittelyiksi suhteessa yrittäjän rooliin ja kategoriaan. Tutkimuskysymyksinä ovat 1) Millaisia tarinoita startup-yrittäjistä kerrotaan? ja 2) Miten startup-yrittäjät ja kirjan kirjoittajat rakentavat startup-yrittäjän yrittäjäidentiteettiä kertomissaan tarinoissa ja millaisena yrittäjäidentiteetti näyttäytyy? Aineistona on kuusi tarinaa kirjasta Exit - 15 inspiroivaa tositarinaa suomalaisista yrittäjistä, jotka loivat menestyksen tyhjästä (Mäenpää & Kiviranta 2019). Tarinoista on muodostettu tiivistelmät ja niitä on analysoitu narratiivisesti rakenne- ja sisällönanalyysin avulla. Tarinoista tunnistettiin kymmenen identiteettiteemaa, joiden nähdään rakentavan startup-yrittäjän yrittäjäidentiteettiä: lapsuudesta asti opittu yrittäjyys, itsensä toteuttaminen ja autonomia, vahva usko ja sinnikkyys, määrätietoinen tai sattumanvarainen menestyminen, kova työnteko, kaikkensa antaminen ja riskinotto, yhdessä tekeminen ja verkostoituminen, yhteiskunnan palveleminen, tunne-elämykset sekä uteliaisuus. Tarinoiden rakenne noudattaa progressiivista sankaritarinan muotoa ja identiteettiteemat tukevat sankaritarinaa. Yrittäjäidentiteetille merkityksellisiä ovat suhteet sijoittajiin ja kanssayrittäjiin, kun taas asiakkaat jäävät pieneen rooliin. Startup-yrittäjät näyttäytyvät protestanttisen työmoraalin mukaan töitä tekevinä suomalaisina sankareina. Samalla he näyttäytyvät individualistisina kansainvälisen asteikon sankareina, jotka ovat saavuttaneet ”amerikkalaisen unelman”. Startup-yrittäjien tarinoita ja niissä muodostuvaa kuvaa startup-yrittäjän yrittäjäidentiteetistä tarkastellaan suhteessa aiempaan yrittäjäidentiteettitutkimukseen, tutkimukseen startup-yrittäjäidentiteetin narratiivisesta rakentumisesta, tutkimukseen suomalaisista menestyneistä yrittäjistä, sekä tutkimukseen identiteetin rakentumisesta julkisuudessa ja mediassa. Lisäksi startup-yrittäjän identiteettiä tarkastellaan individualistisen ja relationistisen yrittäjyyskuvan näkökulmasta. Tulokset vastaavat monilta osin aiempia tutkimustuloksia sekä startup-yrittäjistä että yleisesti yrittäjistä, ja sankarimyytistä. Startup-yrittäjien identiteetissä painottuu individualistisuus, mutta sankaruutta luodaan myös relationistisella kielellä. Identiteetti rakentuu yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa ja kiinnittyy moninaisesti arvoihin ja ihanteisiin, sekä perinteisen yhdysvaltalaisiin että suomalaisiin ihanteisiin.
-
(2024)Tässä tutkielmassa tarkastelun keskiössä olivat kätilöavusteiset kotisynnytykset Suomessa. Syntyvyys on Suomessa ennätysalhaalla ja ensisynnyttäjien ikä korkeammalla kuin koskaan aiemmin. Samalla yhä useampi synnyttäjä ilmoittaa kärsivänsä synnytyspelosta tai kokeneensa vaikean synnytyksen. Suomessa on viime aikoina käyty julkista keskustelua synnytyssairaaloiden lakkauttamisesta sekä terveydenhuollon riittämättömistä resursseista. Minä myös synnyttäjänä-kampanja on nostanut esiin suomalaisen synnytyskulttuurin epäkohtia ja synnytysväkivallan kokemuksia erityisesti sairaalasynnytysten kontekstissa. Kotisynnytysten määrät ovat puolestaan lisääntyneet Suomessa maltillisesti ja kotisynnyttäjät ovat yleensä tyytyväisiä synnytyskokemukseensa. Kätilöavusteista kotisynnytystä markkinoidaan perheen yksilölliset toiveet huomioonottavana vaihtoehtoehtona, jossa perheen valitsema kätilö toimii rinnalla kulkijana raskausajasta synnytyksen jälkeisen ajan ensivaiheille saakka. Kotisynnytyksiä ja kotisynnytyskokemuksien tutkimista voidaan käyttää ikkunana sairaalasynnytysten käytänteiden tarkastelemiseen sekä näissä käytänteissä vallitsevien epäkohtien tunnistamiseen. Tutkielman aineiston muodostivat suomalaiset kotisynnytystarinat (n=13), jotka kerättiin kotisynnytyskokemuksia käsittelevistä blogeista. Tutkielman viitekehyksenä toimi sosiaalisen konstruktionismin suuntaus, jonka avulla kotisynnytystarinat hahmotettiin ajallisesti ja paikallisesti muovautuvana tapahtumakuvauksena sekä ikkunana ympäröivän yhteiskunnan ja kulttuurin tarkastelemiselle. Tutkielmassa pyrittiin saamaan narratiivisiin menetelmiin lukeutuvan aktanttimallin avulla vastaus tutkimuskysymykseen siitä, millaisiksi kotisynnytyksen aikaiset toimijaroolit rakentuivat suomalaisissa kotisynnytystarinoissa. Tutkielmassa tutkittiin myös, miten kotisynnytyspäätös ja kotisynnytyskokemus rakentuivat tutkielman kotisynnytystarinoissa. Keskeisiksi tuloksiksi muodostuivat synnyttäjän ja kehon asemoituminen kotisynnytyksen aikaisiksi aktiivisiksi toimijoiksi sekä synnyttäjän kontrollin tarpeen paikantuminen kotisynnytyksen aikaisena vastustajana. Kontrollista irti pääseminen asemoitui kotisynnytyksen aikaiseksi auttajaksi. Puolison ja doulan tuki rakentui rinnalla kulkijaksi, kun taas kätilö asemoitui tiedollisen auktoriteetin rooliin. Kätilön läsnäolo koettiin tärkeänä turvallisuuden tunteen rakentumisen kannalta. Kotisynnytyskokemus rakentui merkitykselliseksi elämäntapahtumaksi ja synnyttäjät kokivat kotisynnytyksen eheyttäväksi sekä voimaannuttavaksi kokemukseksi. Kotisynnytyspäätöksen taustalla vaikuttaviksi tekijöiksi rakentuivat edelliset synnytyskokemukset, toive lääkkeettömästä sekä luonnollisesta synnytyksestä ja kritiikki sairaalan toimenpidekeskeisyyttä kohtaan. Koti koettiin turvallisena paikkana synnytykselle. Päätöksen kannalta tärkeitä tekijöitä olivat kotisynnytyspäätökselle tukensa antava puoliso ja perheen taloudellinen tilanne, joka mahdollisti itse valitun kotikätilön palkkaamisen kotisynnytykseen. Äitiyshuollon järjestämisessä tulee pohtia keinoja, joiden avulla kotisynnytysten hyväksi koettuja käytänteitä voidaan tuoda mukaan sairaalasynnytysten käytäntöihin. Suunniteltu kätilöavusteinen kotisynnytys voi parhaimmillaan yhdistää lääketieteellistä seurantaa ja synnytyksen luonnollista etenemistä. Äitiyshuollossa tarvitaan rakentavaa keskustelua, jossa äänen pääsevät synnytyksen eri osapuolet synnyttäjistä ja perheistä aiheen parissa työskenteleviin. Hoidon jatkuvuuden takaavia sekä hoitotahojen pirstaloitumista vähentäviä parannuskeinoja on syytä kehittää ja ottaa käyttöön äitiyshuollossa ja synnytysten hoidossa. Kotisynnytyksiä on tarpeen tutkia enemmän niin kotisynnyttäjien kuin kotikätilöiden sekä doulien näkemyksiä huomioon ottaen.
-
(2020)Tutkimuksessa keskityn tarkastelemaan sosiologisin silmälasein yksilön elettyjä kokemuksia sekä sosiaalista järjestymistä uskonnollisesta (vanhoillislestadiolaisesta) yhteisöstä irtaantumisen eri vaiheissa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu vanhoillislestadiolaista herätysliikettä, uskonnollisista yhteisöistä irtaantumista sekä sosiaalisten sidoksia ja figuraatioita käsittelevästä tutkimuksesta ja kirjallisuudesta. Tutkimusaineisto muodostuu 39 vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantuneen kirjoituksesta. Analysoin aineiston narratiivisen analyysin avulla. Narratiivisen analyysin tuloksena aineistosta muodostui neljä erilaista irtaantumisprosessin vaihetta: 1) eletty kokemus uskonyhteisön sisällä, 2) tukahduttava yhteisösidos, 3) irtaantuminen ja 4) uuteen ankkuroituminen. Analyysin tuloksena vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuminen näyttäytyy kokonaisvaltaisena ja monitahoisena prosessina. Tässä prosessissa merkitykselliset sosiaaliset suhteet vaikuttavat irtaantumisprosessiin yksilöiden ja yhteisön välisessä vuorovaikutuksessa. Tähän vuoropuheluun osallistuvat irtautujan ja vanhoillislestadiolaisen yhteisön lisäksi yhteisön ulkopuolella olevat vertaiset ja ammattilaiset (esimerkiksi terapeutit) sekä Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Tutkimus tarjoaa näkökulmia vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantuneiden kokemuksista sosiaalisten suhteiden sidosten muodostumisessa ja irtaantumisessa. Tutkimus selvittää, mitkä tekijät tukevat ja mitkä estävät yksilöä irtaantumasta yhteisöstä. Kun puhutaan uskosta hyppynä tuntemattomaan, myös uskonnollisesta yhteisöstä irtaantumisesta voidaan puhua hyppynä tuntemattomaan. Tässä tutkimuksessa selvitän relativistisen sosiologian näkökulmasta, mitä yksilön yhteisöllisissä kokemuksissa tapahtuu näiden kahden tuntemattoman välissä
-
Venäjän pronssiset kasvot : Venäjän sotahistoriallisen seuran patsaiden rooli historiapolitiikassa (2021)Tämän maisterintutkielman aiheena on Venäjän sotahistoriallisen seuran (RVIO) tuottamien patsaiden rooli Venäjän hallinnon harjoittamassa historiapolitiikassa, joka on kokenut uuden nousun 2000-luvulla Vladimir Putinin valtakautena. Historiapoliittinen kenttä koostuu useasta näennäisesti riippumattomasta toimijasta, jotka kaikki kuitenkin ajavat hallinnon asettamia päämääriä ja ovat osa keskitettyä nk. historiapoliittista strategiaa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten seuran tuottamat historianarratiivit heijastelevat historiapoliittista strategiaa. Tutkimuskohteeksi on valittu seuran keskeinen toimintamuoto, patsaat ja muistomerkit, ja näiden tuottamat narratiivit. Tutkielman aineisto on RVIO:n toimintaa vuosina 2012–2020 käsittelevän toimintaraportin patsaita käsittelevät osuus. Tutkielman metodi on narratiivinen analyysi. Keskittymällä RVIO:n itse tuottamaan aineistoon ilmenee mielenkiintoisella tavalla, miten seura itse suhtautuu omaan toimintaansa, ja minkälaista historiakuvaa se pyrkii tuottamaan. Samalla tutkielmassa kiinnitetään huomiota tämän historiakuvan sisäisiin ristiriitaisuuksiin, jotka ovat läsnä myös hallinnon historiapoliittisessa strategiassa. Analyysin perusteella aineistossa on tunnistettavissa kolme päänarratiivia: 1) Venäjän sivilisaation jatkuvuus 2) sankaruus 3) uhriasema. Päänarratiivien lisäksi tutkielmassa eritellään historian näennäisen demokratisoitumisen alajuoni, joka tukee päänarratiiveja. Näin RVIO:n tuottamat narratiivit heijastelevat Venäjän historiapoliittisen strategian tärkeimpiä piirteitä ja tutkielman johtopäätös on, että RVIO on osa tämän strategian toteutusta.
Now showing items 1-6 of 6