Browsing by Subject "puolisot"

Tutkielmassa selvitetään, mikä on kodin merkitys arjessa, kun ihmiset liikkuvat yhä enemmän paikasta toiseen. Kuinka koti rakennetaan, ja onko kodilla merkitystä tänä päivänä. Ilmiötä tarkastellaan suomalaisten naisten, jotka ovat lähteneet mukaan miestensä määräaikaisille ulkomaantyökomennuksille näkökulmasta. Heidän elämäntapansa ilmentää myöhäismodernin yhteiskunnan luonteenomaista piirrettä – liikkuvuutta ja siirtymistä paikasta toiseen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on erityisesti Suomessa tehty kodintutkimus sekä ekspatriaateista tehty tutkimus. Tutkimusaineiston koostuu kahdeksasta Kuala Lumpurissa asuneen suomalaisen naisen teemahaastattelusta. Syynä Malesiassa oleskeluun heillä oli miehiensä työkomennus. Haastattelut on tehty haastateltavien kotona Kuala Lumpurissa. Aineiston analyysi perustuu aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin. Lopuksi analysoitu haastatteluaineisto on järjestetty siten, että lukija pystyy seuraamaan empiiristen lukujen myötä suomalaisten puolisoiden lähtöä komennukselle ja kodin pakkaamista, asettumista Kuala Lumpuriin, kodin rakentamista ja arkea siellä sekä lähtöä seuraavaan paikkaa. Tutkimuskysymyksiin vastataan haastateltavien kokemuspuheen kautta. Komennuskoti ja sen paikka arjessa on aiheena yhteiskunnallisesti merkityksellinen ja ajankohtainen. Koti tutkimuskohteena on alkanut kiinnostaa hyvinvointitutkimuksen painottuessa kokemuksellisen hyvinvoinnin tutkimiseen (Vilkko ym. 2010). Kysymykseen onko kodilla enää merkitystä? Saatiin selkeä vastaus haastateltavilta: kodilla on suuri merkitys perheen hyvinvointiin sekä viihtymiseen komennuspaikassa ja kaiken kaikkiaan komennuksen onnistumiseen. Kodin paikka vain korostuu kaukana asuttaessa tuttuna ja turvallisena kotipesänä. Mutta kotipesä ei tule itsestään. Kotiin täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota, siihen tulee panostaa ja sitä ei pidä pitää itsestään selvyytenä. Koti tulee tekemällä, asumalla, olemalla eli elämällä.

Tutkielmani kertoo Suomesta Brysseliin lähetettyjen työntekijöiden (ekspatriaattien) kotona olevien puolisoiden (puolisopestiläisten) elämänmuutoksesta heidän identiteettikokemuksistaan käsin. Tilapäisiä ulkomaantöitä on aiemmin tutkittu lähes yksinomaan kvantitatiivisesti liiketaloustieteen piirissä, missä puolisopestiläisen osa on ollut marginaalinen. Suomessa Oksanen (2006) on tehnyt kvalitatiivisen väitöskirjan Singaporessa asuvista puolisopestiläisistä ja toteaa tutkimuksessaan subjektiuden uudelleen prosessoinnista tulleen ikään kuin hänen haastattelemien puolisopestiläisten pääasiallinen tehtävä. Tätä vasten lähdin tutkimaan, minkälainen merkitys elämänmuutoksella on yksilön identiteetille sekä miksi identiteettipohdinnoista tulee heille niin tärkeitä. Aineistona on 12 puolisopestiläisen haastattelut. Aiemmasta tutkimuksesta poiketen tutkielmani paikantuu sosiaalitieteelliseen lähestymistapaan, missä näen vahvan psykologisen ulottuvuuden. Näistä lähtökohdista käsin on mahdollista huomioida kokemuksen sekä yksilöllinen että yhteisöllinen ulottuvuus. Tutkielmassani keskeisellä sijalla on narratiivisuus, mikä toimii välineenä päästä puolisopestiläisten kokemuksiin sisälle. Näin ollen narratiivisuus saa tutkielmassani oman tarkastelunsa, sisältäen Hännisen (2003) ajatuksen sisäisestä tarinasta. Tutkielmani näkemys identiteetistä perustuu ajatukseen siitä, että identiteetti muodostuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa eikä se näin ollen ole luonteeltaan pysyvä vaan muuttuva. Käsitykseen liittyy myös narratiivinen ymmärrys siitä, ettei yksilö tavoita minuuttaan suoraan, välittömän itsereflektion kautta, vaan ulkoistamalla itsensä eri tavoin erilaisiin ilmaisuihin. Näin yksilö rakentaa identiteettiään eli muodostaa käsitystä omasta yksilöllisyydestään, omista arvoistaan ja niistä päämääristä, joihin elämässään pyrkii. Menetelmäni haastattelujen analyysissä ja tulkinnassa on tarinoiden tyypittely ja kokemusten tematisointi. Tyyppitarinoilla olen tuonut esille puolisopestiläiskokemuksen moninaisuuden. Kolmen tyyppitarinan (koti-isän, työttömän sekä ammattimuuttajan) kautta analysoin ja tulkitsen puolisopestiläisten identiteettikokemuksia heidän sisäisestä tarinastaan käsin. Näin pyrin tavoittamaan kokemuksen yksilöllisen puolen, tosin tarinat kertovat myös vahvasti yhteiskunnastamme, jonka vaikutuspiirissä kertojat elävät Brysseliin muutosta huolimatta. Tarinoille on yhteistä kokemuksen myötä tapahtunut omien elämänarvojen selkeytyminen. Ammattimuuttajan ja työttömän tarinoissa se on tapahtunut kriisikokemusten kautta, minkä nimesin itselle hyväksytyn identiteetin rakentamisen (Nousiainen 2003) kokemukseksi. Kokemusten tematisoinnilla olen pyrkinyt kuvaamaan ilmiötä puolisopestiläisten arjen kautta, peilaten puolisopestiläisten kokemuksia myös aiempaan tutkimukseen. Lähtökohtana kokemuksen ymmärtämisessä on kulttuuri, jota me kaikki kannamme mukanamme. Hyväksyttävän arjen kulttuuriset rajat tuntuvat ahtailta. Puolisopestiläisestä tulee vapaamatkustaja, mikä sotii suomalaista ahkeruuden eetosta vastaan. Arjen toimet vaativat jatkuvaa reflektointia ja aiheuttavat huonoa omaatuntoa ja selitysvelvollisuutta Suomen sosiaalisen verkoston suuntaan. Nykyajan valintojen yksilöllistymisen myötä, valinnoillamme emme määrittele ainoastaan sitä miten toimia vaan keitä olemme. Tutkimuksen yleisenä johtopäätöksenä voi todeta, ettei yksilöllisen elämänpolun kulkeminen irrottautumalla suorittamisen ja ahkeruuden eetoksesta ole kivutonta kulttuurimme konformistisuuden ja kovuuden vuoksi, mutta se voi olla lopulta henkisesti palkitsevaa.