Browsing by Title
Now showing items 15520-15539 of 32623
-
(2018)Objectives. The aim of the current study was to explore whether participation in short-term music intervention can increase phonological awareness and the size of vocabulary in 5–6-years-old children. Phonological processing is defined by the ability to recognize and modulate small units of words, like phonemes. Vocabulary is a group of words that represents specific concepts such as objects (nouns). Both phonological processing and the size of vocabulary are known to be related to later reading ability in children. It is also known that children with musical experience perform better on tests measuring language abilities than children without musical experience. Single studies have also reported that short-term music intervention enhances phonological awareness and development of vocabulary in preschool children but more research on this theme is needed. Methods. The sample consisted of 64 children in two cohorts. There were three groups of children: an experimental group with music intervention (n=20), an experimental group with dance intervention (n=24) and a control group (n=20). Music and dance interventions took place in the kindergartens and lasted 3‒6 months. Before and after the interventions the groups were compared with tests of phonological processing and the size of vocabulary. The comparison was made with repeated measures analysis of variance. Results. Differences in the phonological processing or the size of vocabulary between the groups were not found. All children performed better on post-tests than pre-tests. The results of the current study indicate that short-term music intervention does not enhance phonological processing or development of vocabulary in preschool children. The results are contradictory to previous research and highlight the importance of more precise conceptualization of music intervention in the future.
-
(2020)Aims. Touch is a natural part of interpersonal interaction and it occurs universally in different cultures. Touch has mentioned to have plenty of positive effects on child’s development and well-being. This study deals with short touches, which last less than for five seconds, within adult-child interaction in 3-5-year old children’s kindergarten group. The importance of studying short touches arises through their smallness. They are widely used within adult-child interaction, but they still easily escape one’s attention and stay unnoticed. Through research and knowledge, short touches could put into operation as a pedagogical tool in order to improve positive interaction and children’s well-being. The aim of this study is to find out how much and in which situations short touches are used in kindergarten between an adult and a child, and also what kind of these short touches are by nature. Methods. The data of this study was collected by observing a wide video recording that had been shot in one kindergarten. The data had material in different age groups but this study ended up to consider a group of 3-5-year old children. The analysis methods used were both content analysis and multimodal interaction analysis. All short touches were collected from the defined data and after that, they were analysed by their nature and divided by their nature definitions to affectionate, shepherding or assisting touches. Results and conclusions. The results showed that there appears plenty of short touches between children and adults in different situations in kindergarten. Most commonly short touches were used in transition situations and the least in waiting situations. Short touches were used as an expression of affection, as a tool of bodily guidance and to assist children getting dressed or undressed in transition situations. On the grounds of results, it can be said that short touches seem to be widely used and multidimensional tool of interaction between an adult and a child in kindergarten. Due to the size of the data, the results cannot be widely generalized. But then again by way of this study and its results, we have indications that short touches are meaningful in kindergarten environment and through that, we can also widen the overall picture of adult-child interaction and things that affect it.
-
(2022)Ihmisen pituuden vaihtelusta 80 % voidaan selittää geneettisillä tekijöillä ja pituus määräytyy polygeenisesti. Nykytutkimus selittää kuitenkin vain osan ihmisen pituuden perinnöllisyydestä, mutta toisaalta on jo tunnistettu suuri määrä lyhytkasvuisuutta aiheuttavia monogeenisiä variantteja. Lisätutkimusta siis tarvitaan. Tämän tutkielman tarkoituksena on löytää mahdollisia potilaan lyhytkasvuisuutta selittäviä variantteja eksomisekvensoinnin avulla. Lyhytkasvuisen potilaan ja hänen normaalipituisten vanhempiensa DNA-näytteet eksomisekvensoitiin (trio-analyysi) ja sekvensoinnin yhteydessä tehtiin ei-diagnostiseksi osoittautunut kopiolukumuutosanalyysi. Tulokset analysoitiin periytymismallikohtaisesti ja variantteja rajattiin pois frekvenssiin perustuen tietokoneohjelman avulla sekä manuaalisesti tietokantahakujen perusteella. Variantteja priorisoitiin edelleen laskennallisesti tietokantoja hyödyntäen, visuaalisesti tietokoneohjelman avulla ja tiedonhaun jälkeen. Variantit, joissa valmiin proteiinin rakenne ei muuttunut, rajattiin lisäksi pois. Jäljelle jääneistä varianteista suoritettiin kattava tiedonhaku useita tietokantoja hyödyntäen ja eksomisekvensointitulos varmistettiin lisäksi Sanger-sekvensoinnilla. Trio-analyysin jälkeen jäljellä oli 121 varianttia, joiden määrä saatiin pudotettua kolmeen edellä kuvatun priorisoinnin avulla. Yhden variantin osalta tiedonhaku tuki mahdollista yhteyttä lyhytkasvuisuuteen, kahden muun osalta tiedonhaku ei tuottanut tulosta. Tulosten perustella kyseinen variantti voisi aiheuttaa lyhytkasvuisuutta monogeenisesti. Ilman tarkempia funktionaalisia tutkimuksia ei kuitenkaan voida varmasti todeta löydettyjen varianttien olevan lyhytkasvuisuuden takana, toisaalta yhtäkään kolmesta identifioidusta variantista ei voi rajata pois ja lyhytkasvuisuus voi johtua muista tekijöistä. Tutkielma kartuttaa tietoa lyhytkasvuisuuden periytyvyydestä ja laajentaa ymmärrystämme monogeenisistä syistä lyhytkasvuisuuden aiheuttajina. Kuitenkaan kausaliteettia ei voi osoittaa tämän tutkielman avulla, vaan lisätutkimuksen tarve on ilmeinen.
-
(2021)Background. Aphasia is a linguistic disorder most commonly caused by a stroke. The ability to learn is essential to rehabilitation from aphasia. Verbal short-term memory is seen as one prerequisite for verbal learning and refers to the temporary, limited-capacity storage of linguistic information. It might explain the individual variation in the learning ability of people with aphasia since studies have shown that verbal short-term memory impairments are common in aphasia but may not occur in all individuals. A correlation has also been found between verbal short-term memory and novel word learning ability in chronic aphasia but some of the research findings are contradictory. Verbal short-term memory is little studied in the subacute stage of aphasia. Also, the relationship between verbal short-term memory and novel word learning ability has not been previously studied in subacute aphasia. Aims. The aim of this study was to examine verbal short-term memory in subacute aphasia and compare it with verbal short-term memory in healthy controls. The objective was also to determine whether there is a relationship between verbal short-term memory and novel word learning ability in people with aphasia and healthy subjects. Methods. 10 aphasic individuals were examined 0–3 months post-stroke. The control group consisted of 20 healthy elderly subjects. Verbal short-term memory was measured with a word pointing span task in which participants heard sequences of words and pointed corresponding images in a visual array of items. Novel word learning ability was examined with a computer-based word learning task in which participants’ task was to learn to identify correct nonword-visual referent associations on the basis of online visual feedback. The data was analyzed with statistical methods, as well as at the individual level. Results and conclusions. At the group level, verbal short-term memory capacity of the aphasic subjects was lower than that of the healthy controls, but there was individual variation. Some of the aphasic subjects had impaired verbal short-term memory, some performed at the level of the controls and one subject presented only partially impaired verbal short-term memory, regarding the span for serial order. Both the healthy and the aphasic subjects recalled items better than simultaneously their order. Verbal short-term memory capacity correlated with the severity of aphasia, naming accuracy and language processing skills of the aphasic subjects. Verbal short-term memory was not correlated with novel word learning ability in the aphasic and healthy subjects. Consequently, verbal short-term memory does not predict novel word learning ability, and even weak verbal short-term memory does not impede learning. However, the results suggested some kind of link between verbal short-term memory and novel word learning ability.
-
(2020)Unen ja immuuniärjestelmän välillä tiedetään olevan dualistinen yhteys. Unen laatu muuttuu, mikäli ihminen sairastuu infektioon ja toisaalta tiedetään myös, että univajeessa tapahtuu immuunijärjestelmän aktivaatiota ilman samanaikaista tulehdusta. Epidemiologisissa tutkimuksissa univajeen on todettu olevan yhteydessä lukuisiin etenkin länsimaissa merkittäviin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin, diabetekseen ja liikalihavuuteen. Myös tiettyjen tulehdusmarkkerien tiedetään olevan koholla näissä sairauksissa. Onkin pohdittu onko immuunijärjestelmän aktivaatio se mekanismi, jolla univajeen yhteys näihin sairauksiin olisi osittain selitettävissä. Tässä tutkielmassa kuvataan tutkimusasetelma, jonka tavoitteena oli selvittää voidaanko jo yhden yön totaalisen univajeen seurauksena todeta muutoksia keskeisten tulehdusmarkkerien geeniekspressiossa perifeerisen veren valkosoluissa. Tutkimus toteutettiin kokeellisena tutkimuksena, johon osallistui 18 vapaaehtoista 19–29 vuotiasta miestä. Koehenkilöt nukkuivat yhden yön laboratoriossa ja tämän jälkeen he olivat valveilla yhtäjaksoisesti 36 tunnin ajan. Koehenkilöt toimivat omina kontrolleinaan ja verinäytteet kerättiin kontrollinäytteiden osalta nukutun yön jälkeen klo 7.30 ja 19.30 ja valvotun yön jälkeen samoina kellonaikoina. Geeniekspression osalta mittausten tuloksia ei ole tällä hetkellä käytettävissä.
-
(2014)This study explores the research, characteristics, manufacturing processes, safety and applications of graphene from the perspective of pharmacy and medicine. The study also examines how graphene research and commercialization has developed in the last ten years (2004-2013), with an emphasis on biomedical research globally and separately in Finland. The methods employed are an extensive literature review of scientific publications, and a survey of the biomedical research emphases, geographical distribution, and funding of graphene research based on article and patent databases. Graphene holds considerable potential in pharmaceutical use. Clinical trials can commence as soon as the manufacturing processes develop to produce graphene of sufficient quality. The variety of biomedical uses of graphene is vast: antibacterial products and coatings, gene therapy, tissue technology, sensor and imaging technology, as well as utilization in drug delivery. Graphene can be used to enhance therapeutic effectiveness by creating instruments for targeted and controlled drug delivery. In addition to uses in therapeutics, graphene offers possibilities for diagnostics. The biomedical research and commercialization of graphene have accelerated in the recent years, but research and patenting activity has concentrated in Asia, and especially in China. The research has been university driven and primarily publicly funded. In Finland, graphene research has focused on electrical applications, whereas research in the fields of pharmacy and medicine has been limited. As a so-called high-tech country, Finland could increase research into graphene as an innovative pharmaceutical instrument.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)Lymfooma eli imukudossyöpä on koirien kolmanneksi yleisin kasvainsairaus. Se saa alkunsa lymfosyyteistä. Suurimmalla osalla koirista lymfooma on fenotyypiltään B-soluista lähtöisin. Koirilla yleisin lymfooman muoto on multisentrinen lymfooma, jonka tyypillisin oire on suurentuneet imusolmukkeet. Lymfoomaa voidaan tavata primaarikasvaimena kuitenkin myös muissa elimissä kuten ruuansulatuskanavassa tai ihossa. Diagnosointiin voidaan käyttää apuna ohutneulanäytettä, jossa keskikokoiset tai suuret lymfosyytit hallitsevat solukuvaa. Lymfooman hoitoon käytetään solunsalpaajia ja se on yksi parhaiten solunsalpajahoitoon vastaavista kasvainsairauksista. Ilman hoitoa koirien keskimääräinen elinikä vaihtelee 4 viikosta 3 kuukauteen. Solunsalpaajahoidoilla noin 60 – 90 % koirista saavuttaa täydellisen remission ja keskimääräinen elinikä vaihtelee 6 – 12 kk välillä ja jopa 20 – 25 % hoidetuista koirista elää vielä kaksi vuotta hoitojen aloittamisen jälkeen. Merkittävimmät ennusteeseen vaikututtavat tekijät ovat lymfooman fenotyyppi sekä kliinisen leviinneisyysluokan alaluokka. Lymfooman hoitoon on kehitetty useita erilaisia hoitoprotokollia, mutta yleisimmin käytettäviä lääkeaineita ovat doksorubisiini, syklofosfamidi, vinkristiini, prednisoloni ja lomustiini. Koska solunsalpaajat vaikuttavat kaikkiin elimistön nopeasti jakautuviin soluihin, myös elimistön normaalit solut kärsivät hoidoista. Hoitojen aiheuttamat haittavaikutukset kohdistuvat useinmiten luuytimeen ja ruuansulatuskanavaan. Solunsalpaajien käyttö eläinten kasvainsairauksien hoidossa on Suomessa vielä melko harvinaista, ja pelko hoitojen aiheuttamista haittavaikutuksista saattaa vaikuttaa sekä eläinlääkäreiden että lemmikkien omistajien päätöksiin hoitojen aloittamisesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää solunsalpaajahoitojen aiheuttamia haittavaikutuksia ja koirien elämänlaatua hoitojen aikana sekä omistajien tyytyväisyyttä hoitoihin. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä kyselytutkimuksena. Mukaan tutkimukseen valittiin omistajat, joiden koirien lymfoomaa oli vuosien 2004 – 2008 aikana hoidettu eläinlääkäriasema HauMaussa. Kaikkiaan kyselylomakkeita jaettiin 42 kappaletta, joista täytettynä palautettiin 35 kappaletta (vastausprosentti 83,30 %). Haittavaikutuksia ilmeni lähes kaikilla koirilla (97 %), mutta ne olivat aineiston mukaan suurimmaksi osaksi melko lieviä ja lyhytkestoisia. Yleisimpiin haittavaikutuksiin lukeutuivat väsymys ja apatia (54,30 %) sekä ruuansulatuskanavan oireet kuten oksentelu (51,40 %), ruokahaluttomuus (48,60 %) tai ripuli (45,70 %). Koirien elämänlaatu ei tilastollisesti parantunut hoitojen aikana verrattuna sairasaikaan ennen hoitoja. Omistajista 74,30 % oli täysin tyytyväisiä ja 22,90 % melko tyytyväisiä koiriensa saamaan hoitoon. Omistajista 85,70 % olisi edelleen valinnut solunsalpaajahoidot kyseiselle lemmikilleen, mikäli olisi jälkikäteen saanut valita. Lisäksi tulevaisuudessa 91,40 % omistajista voisi hoidattaa muita lemmikkejään solunsalpaajilla, mikäli ne sairastuisivat johonkin kasvainsairauteen. Ennen hoitoja omistajia mietityttivät eniten haittavaikutukset ja ennuste. Näistä asioista omistajat olisivat myös toivoneet saavansa vielä enemmän tietoa hoitokäyntien yhteydessä.
-
(2019)Keuhkohuuhtelua (bronchoalveolar lavage; BAL) käytetään alempien hengitysteiden, alveolien ja interstitiumin sairauksien diagnosointiin ja sairaustilojen arviointiin. Tyypillisimmin näytteestä tutkitaan solukuva ja bakteeriviljely. Lymfosyytit ovat valkosoluja, joiden tehtävät liittyvät elimistölle vieraan materiaalin tunnistamiseen ja tuhoamiseen. Lymfosyytit ovat mukana suojaamassa elimistöä mm. erilaisilta taudinaiheuttajilta ja kasvainsoluilta. Tutkielman tutkimusosion tavoitteena oli kuvailla kliiniset löydökset koirilla, joilla oli todettu lymfosytoosi eli lymfosyyttien suurentunut osuus keuhkohuuhtelunäytteessä, ja selvittää, minkälaisiin hengitystiesairauksiin keuhkohuuhtelunäytteen lymfosytoosi voi liittyä. Lisäksi pyrkimyksenä oli ottaa selvää, korreloiko keuhkohuuhtelunäytteen lymfosyyttien suhteellinen lukumäärä iän, painon, sukupuolen, oireiden tyypin ja keston, veri- ja ulostenäytetulosten, muiden keuhkohuuhtelunäytteen tulosten sekä rintaontelon röntgenkuvien löydösten kanssa. Tutkimusosion aineistoon on valikoitu Yliopistollisen eläinsairaalan koirapotilaat, joilta otettiin keuhkohuuhtelunäyte aikavälillä 9/2011 – 6/2017, ja joiden soluerittelyn tuloksissa lymfosyyttien suhteellinen osuus oli 16,0 % tai suurempi. Koirien potilastiedoista taulukoitiin jokaisen yksilön rotu, sukupuoli, ikä, paino, kliiniset oireet ja niiden kesto, verinäytetulokset (hematologia ja verikaasut), ulostenäytteiden (flotaatio- ja Baermann-menetelmät sekä Giardia-tutkimus) tulokset, rintaontelon röntgenkuvalöydökset sekä keuhkohuuhtelunäytteen solukuvan löydökset. Koirat ryhmiteltiin oireiden syyn perusteella viiteen ryhmään (ryhmä 1: krooninen bronkiitti, ryhmä 2: hengitystieoireet ilman tähystyslöydöksiä, ryhmä 3: ylähengitysteiden sairaus, ryhmä 4: aiempi infektio ja ryhmä 5: aiempi eosinofiilinen bronkopneumopatia (EBP)). Jos potilaan oireiden taustalla oli jokin muu kuin hengitystiesairaus, tai jos potilastiedot olivat puutteellisia, koira jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle. Lopullisessa aineistossa on mukana 64 koiraa. Tilastollinen analyysi tehtiin IBM SPSS Statistics 24 –ohjelmaa käyttäen. Taulukoitujen lukuarvojen väliset korrelaatiot laskettiin. Tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin p-arvoa < 0,05. Keuhkohuuhtelunäytteen lymfosytoosi voi tutkimuksessa tehdyn koirien ryhmittelyn perusteella liittyä erilaisiin sairauksiin, eikä aina kyseessä ei ole selkeä alempien hengitysteiden sairaus. Tutkimuksen koirien iässä ja painossa esiintyi hajontaa. Koirat edustivat molempia sukupuolia sekä 32 eri rotua. Yleisimmät oireet koirilla olivat yskä, muutokset hengityksessä, apatia, heikentynyt rasituksensietokyky sekä ruokahalun huonontuminen. Oireiden kesto oli tyypillisesti useita kuukausia. Ulostenäytteiden tai keuhkojen röntgenkuvien löydöksissä ei havaittu selkeitä koko aineiston koiria yhdistäviä tekijöitä. Keuhkohuuhtelunäytteen lymfosyyttien suhteellisella osuudella havaittiin tilastollisesti merkitsevä negatiivinen korrelaatio ainoastaan keuhkohuuhtelunäytteen makrofagien kanssa. On oletettavaa, että lymfosytoosin etiologia keuhkohuuhtelunäytteessä on monitekijäinen, ja lymfosytoosin aiheutumisen mekanismit ovat eri sairauksissa erilaiset. Toistaiseksi ei tiedetä, minkä tyyppiset lymfosyytit ovat vallalla kunkin hengitystiesairauden yhteydessä, ja minkälaisia histopatologisia muutoksia keuhkokudoksista löytyy koirilla, joiden keuhkohuuhtelunäytteissä havaitaan lymfosytoosi. Lisää tutkimustietoa aiheesta tarvitaan.
-
(2023)Lymphatic vascular system consists of lymphatic capillaries and collectors existing alongside a circulatory system of blood vessels. The lymphatic system is responsible of draining tissue fluids, trafficking of immune cells and intestinal absorption of dietary lipids. Most of the lymphatic networks develop during embryogenesis, but lymphangiogenesis (the growth of new lymphatic vessel, LV) occurs also in adult tissues, for example, during inflammation. Exposure to vascular endothelial growth factor C (VEGF-C) initiates lymphatic endothelial cell (LEC) proliferation and sprouting of LVs. In lymphangiogenesis, leading tip cell migrates and samples the surrounding environment while stalk cells proliferate and are responsible of LV elongation and extension. Since polarity of dividing cells and subsequent daughter cell positioning possess a key role in morphogenesis of tubular organs, such as lungs, kidney or blood vessels, a regulation of daughter LEC positioning after cell division might determine how LVs elongate and widen. The aim of this study was to investigate the LV network enlargement and daughter LEC positioning during growth of LVs and to reveal potential contributing factors guiding the cell positioning (such as cell polarity). In this study, the LV network of mouse ear pinna was used as a model tissue to investigate LV network enlargement, daughter LEC positioning and LEC polarity in growing LVs. Characterization of mitotic cells in developing LV network revealed that LEC proliferation occurs throughout the entire length of LVs in the network. To investigate LEC polarity in developing and mature LVs, I analysed Golgi and nuclear polarity of tip and stalk LECs. I found that whereas LECs during development are polarized and oriented along the long axis of LV, there is more variation in the direction of LEC polarity in relation to LV long axis in mature LV. This observation raised a question whether changes in the cell polarity were reflected to cell positioning, hence I analysed the positioning of daughter LECs by forcing LECs to the cell cycle with VEGF-C. These results indicated cell-level mechanisms that may contribute to LEC positioning in lymphangiogenesis. My finding provides an efficient tool for further research due to its suitability for monitoring proliferating LECs and studying causative factors affecting LEC proliferation and positioning. Future experiments with real-time imaging will reveal more about lymphangiogenesis process and provide insights into the role of lymphatic vasculature in conditions such as inflammation-related lymphedema or anti-tumor immunity in cancer.
-
(2018)Tämän tutkielman tavoitteena on ymmärtää, kuinka vihapuhe käsitetään suomalaisessa yhteiskunnassa kahdessa eri kontekstissa: Ylen A-Studion Vihapuheilta-ohjelmassa sekä Suomi24-verkkofoorumilla käydyissä vihapuheeseen ja Ylen Vihapuheilta-ohjelmaan liittyvissä verkkokeskusteluissa. Tutkielma vastaa myös kysymyksiin siitä, rakennetaanko kahdessa eri aineistossa yhteneviä sosiaalisia representaatioita ja millä tavoin aineistoissa positioidaan erilaisia vihapuheeseen liitettyjä toimijoita. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalisten representaatioiden teoria, joka kuvaa arkikäsitysten rakentumista dialogissa. Sosiaaliset representaatiot sekä luovat järjestystä että mahdollistavat yhteisön jäsenten kommunikaation. Tutkielmassa sosiaalisten representaatioiden teoriaa lähestytään osana sosiaalisen konstruktionismin metateoriaa. Sosiaalisten representaatioiden analyysiä täydennetään subjektipositioiden analyysillä – sen tarkoituksena on ymmärtää, minkälaisia positioita aineistoissa rakennetaan suhteessa vihapuheeseen ja mitä funktioita niillä on. Tutkimusaineisto muodostuu Ylen A-Studion 2.2.2017 käydystä Vihapuhe-keskusteluohjelmasta sekä Suomi24-verkkofoorumilla 2.2.–21.2.2017 käydyistä viidestä eri keskustelusta Vihapuhe-ohjelmaan sekä yleisesti vihapuheeseen liittyen. Kahden eri aineiston välillä on dialogisuutta; erityisesti Suomi24-aineiston viesteissä viitataan paljon Vihapuheilta-ohjelmaan, ja aineistot myös jakavat tapoja puhua vihapuheesta. Yhdessä ne ovat osa laajempaa yhteiskunnallista dialogia, jossa vihapuheen merkityksistä neuvotellaan. Ylen Vihapuheillassa ja Suomi24-aineiston keskusteluissa rakennetaan selvästi eroavia käsityksiä vihapuheesta: niissä rakennetaan siis kahta erilaista sosiaalista representaatiota vihapuheesta. Ylen Vihapuhe-ohjelman sosiaalisessa representaatiossa vihapuhe ymmärretään loukkaavana puheena sekä sananvapauden ja epätasa-arvon kautta. Siitä tehdään arkiajattelussa konkreettista internetin ja dialogin puutteen objektivoinneilla. Suomi24-keskusteluissa taas vihapuhe tehdään ymmärrettäväksi sensuurin, epätasa-arvon ja muun muassa maahanmuuttopolitiikkaan liittyvän turhautumisen kautta. Se konkretisoidaan lyömäase-metaforan, median, kansan ja maahanmuuttopolitiikan avulla. Sosiaaliset representaatiot kahdessa eri aineistossa jakavat muun muassa käsityksen siitä, että vihapuhe liittyy ilmiönä yhteiskunnalliseen epätasa-arvoisuuteen ja sananvapauteen. Suomi24-keskusteluissa vihapuhe käsitetään sensuurin välineenä eli lyömäaseena sananvapautta vastaan, ja lisäksi aineisto rakentaa vahvaa käsitystä siitä, että ”kansan” turhautuminen maahanmuuttopolitiikkaan ja median väitettyyn puolueellisuuteen aiheuttaa vihapuhetta. Samalla aineistossa rakennetaan kansan ja päättäjien vastakkaisia positioita, ”kriittisten” ja ”suvakkien” vastakkaisia positioita sekä median ja maahanmuuttajien positioita suhteessa vihapuheeseen. Ylen Vihapuhe-ohjelmassa painotetaan Suomi24-keskusteluita enemmän dialogia, joka myös käsitetään ratkaisuksi vihapuheeseen. Ylen ohjelmassa vihapuheen areenaksi rakennetaan verkkokeskusteluja ja sosiaalista mediaa. Suomi24-keskusteluissa taas Ylen kaltainen julkinen media esitetään syrjiväksi vihapuhujaksi. Suomi24-aineistossa rakennettavalla sosiaalisella representaatiolla haastetaan Ylen Vihapuheilta-ohjelman käsitys vihapuheesta ja esitetään julkiset mediat puolueellisina. Lisäksi sillä vaaditaan sekä julkiseen keskusteluun vihapuheesta puheenvuoroja ”suvakkien” tai maahanmuuttajien vihapuheesta että mediaan debattia ja uutisointia maahanmuuton väitetyistä ongelmista.
-
(2011)Nearly one fourth of new medicinal molecules are biopharmaceutical (protein, antibody or nucleic acid derivative) based. However, the administration of these compounds is not always that straightforward due to the fragile nature of aforementioned domains in GI-tract. In addition, these molecules often exhibit poor bioavailability when administered orally. As a result, parenteral administration is commonly preferred. In addition, shelf-life of these molecules in aqueous environments is poor, unless stored in low temperatures. Another approach is to bring these molecules to anhydrous form via lyophilization resulting in enhanced stability during storage. Proteins cannot most commonly be freeze dried by themselves so some kind of excipients are nearly always necessary. Disaccharides are commonly utilized excipients in freeze-dried formulations since they provide a rigid glassy matrix to maintain the native conformation of the protein domain. They also act as "sink"-agents, which basically mean that they can absorb some moisture from the environment and still help to protect the API itself to retain its activity and therefore offer a way to robust formulation. The aim of the present study was to investigate how four amorphous disaccharides (cellobiose, melibiose, sucrose and trehalose) behave when they are brought to different relative humidity levels. At first, solutions of each disaccharide were prepared, filled into scintillation vials and freeze dried. Initial information on how the moisture induced transformations take place, the lyophilized amorphous disaccharide cakes were placed in vacuum desiccators containing different relative humidity levels for defined period, after which selected analyzing methods were utilized to further examine the occurred transformations. Affinity to crystallization, water sorption of the disaccharides, the effect of moisture on glass transition and crystallization temperature were studied. In addition FT-IR microscopy was utilized to map the moisture distribution on a piece of lyophilized cake. Observations made during the experiments backed up the data mentioned in a previous study: melibiose and trehalose were shown to be superior over sucrose and cellobiose what comes to the ability to withstand elevated humidity and temperature, and to avoid crystallization with pharmaceutically relevant moisture contents. The difference was made evident with every utilized analyzing method. In addition, melibiose showed interesting anomalies during DVS runs, which were absent with other amorphous disaccharides. Particularly fascinating was the observation made with polarized light microscope, which revealed a possible small-scale crystallization that cannot be observed with XRPD. As a result, a suggestion can safely be made that a robust formulation is most likely obtained by utilizing either melibiose or trehalose as a stabilizing agent for biopharmaceutical freeze-dried formulations. On the other hand, more experiments should be conducted to obtain more accurate information on why these disaccharides have better tolerance for elevating humidities than others.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2008)Lisensiaatin tutkielmani tavoitteena on 1) kuvailla yli kuusi kuukautta vanhojen hiehojen kasvatusolosuhteita ensimmäiseen poikimiseen saakka, 2) kuvata ensimmäistä kauttaan lypsävien lehmien sorkkaterveyttä sekä 3) kuvailla nuorkarjan kasvatusolosuhteiden mahdollista yhteyttä ensikoiden sorkkaterveyteen tutkimukseen osallistuneissa 90:ssä suomalaisessa pihattonavetassa. Tiedot on kerätty vuosina 2004-2005 kahden eri hankkeen, "Lypsykarjarakennusten toiminnalliset vaihtoehdot" sekä ELKE "Eläinterveydenhuollon kehittäminen Pohjois-Savossa", yhteystyössä toteuttaman tutkimussarjan puitteessa. Lypsylehmien kestävyyteen on viime aikoina alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota lehmien keski-iän jatkuvasti lyhentyessä. Myös tuotantoeläinten hyvinvointi on yhä enemmän esillä ja siitä on tulossa merkittävä laatutekijä kuluttajille. Kasvatuskauden olosuhteet vaikuttavat merkittävästi tulevien lypsylehmien terveyteen ja hyvinvointiin. Esimerkiksi sorkkasairaudet tai utaretulehdukset voivat saada alkunsa jo kasvatuskaudella. Nuorkarjan osaston suunnitteluun ei toistaiseksi ole ollut saatavilla suomalaisia suosituksia. Tämän tutkimuksen perusteella rakolattiakarsina oli edelleen käytetyin karsinatyyppi nuorkarjan osastossa. Lattiamateriaali oli useimmiten betonia niin rakolattiakarsinoissa kuin kiinteäpohjaisissakin nuorkarjan karsinoissa. Noin joka kymmenes tila käytti kuivitusta nuorkarjan karsinoissa. Tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että hiehojen makuumukavuuteen oli harvoin kiinnitetty huomiota. Monella tilalla nuorkarjan osasto oli myös ahdas. Ahtaissa oloissa hiehot olivat likaisempia kuin väljemmissä. Rakolattiakarsinat eivät tämän tutkimuksen perusteella ole hyvä ratkaisu hiehojen kasvatukseen eläinten puhtauden tai sorkkaterveyden kannalta. Ensikoilla esiintyi runsaasti sorkkamuutoksia. Yleisimmät löydökset olivat anturan vertymät, sorkkakiertymä, kantasyöpymä ja valkoviivan repeämä. Vaihtelu sorkkamuutosten esiintyvyydessä tilojen välillä oli suurta. Kasvatuskauden olosuhteiden vaikutuksesta ensikoiden sorkkaterveyteen ei tämän tutkimuksen perusteella voida sanoa mitään varmaa. Sen sijaan rodulla näytti olevan selvä yhteys sorkkamuutosten esiintyvyyteen: holstein-friisiläisillä ensikoilla esiintyi huomattavasti enemmän kaikkia sorkkasairauksia sorkkakiertymää lukuun ottamatta kuin ayrshire-rotuisilla ensikoilla.
-
(2020)The increasing stock sizes and generalization of automatic milking systems have decreased the contacts between animals and humans and also decreased the amount of working time that can be used to observe cow’s condition. Especially in large stocks body condition scoring is very laborious. Body condition scoring can provide useful information of the cow’s energy reserves and help the farmer to optimize the cow’s feeding and thus milk production. Various studies based on automatic image analysis present that body condition scoring can be automated. There is also a commercial application for automatic body condition score. The aim of this study was to develop an automatic machine vision-based body condition scoring (BCS) system in feeding station for dairy cows, determine which variables can affect to the reliability of image analysis and how well the rear area of the cow’s back and cow’s height correlate to the cow’s BCS. 17 holstein- and 4 ayshire-cows were filmed and measured in Natural Resources Institute Finland’s research farm. A video camera was installed above to feeding stations entrance to film the cow’s rear back area and an ultrasonic-sensor was installed inside the feeding station to measure cow’s height. An algorithm was developed by using a Matlab-platform for the image analysis to detect and extract the cow’s rear back from the image and to measure the area of the cow’s rear back. The image analysis managed to detect and extract reliably only brown-white ayshire-cows from the image. A problem occurred with the black-white holstein-cows. The hue and contrast between the holstein’s black color and the background of the image was not sufficient. The lack of hue and contrast was mainly caused because of the dim light conditions of the barn. Because of the failure in image acquisition and image analysis only 7 observations of the cow’s back area were sufficient. In the present studies the number of observations was not enough to model cow’s body condition score reliably. However the method used in this study confirms the challenges in image analysis and results observed in previous studies. The use of cow’s rear back’s area and height in BCS is plausible, but the method needs more observations and better placement of the filming and measuring devices.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2006)Säännöllisiä hedelmällisyystarkastuksia (=kuukausitarkastus) on Suomessa tehty 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Palvelua haluavia tilallisia on enemmän kuin palveluntarjoajia. Yksi syy palvelujen niukkuuteen on, että tietoa terveydenhuoltotyön kannattavuudesta on tarjolla melko vähän. Taloudelliset laskelmat kannattavuuden osoittamiseksi ovat monimutkaisia, toisaalta tuottajan henkisen rasitteen vähentymistä on mahdoton mitata euroissa. Hedelmällisyyden tunnusluvuilla kuvataan karjan hedelmällisyyttä, jolla on vaikutusta tilan taloudelliseen tuottoon. Kokeellisen osuuden tarkoituksena oli selvittää tuottajien mielipiteitä tilakäyntien vaikutuksista sekä hedelmällisyyden tunnuslukujen kehitystä karjoissa, joissa on toteutettu säännöllisiä hedelmällisyystarkastuksia. Tutkimustilat ovat eläinlääkäri Juha Rätön asiakastiloja; valtaosa tiloista sijaitsee Keski-Pohjanmaalla. Tuottajien mielipiteitä kartoitettiin kyselytutkimuksen avulla noin 60 tilalta syksyllä 2004. Karjakohtaisia hedelmällisyyden tunnuslukuja oli käytettävissä noin 80 tilalta vuosilta 2001 – 2005. Kyselyyn vastanneiden tilojen (n=61, 84,7% kaikista tiloista) keskilehmäluku oli 37,9. 67 %:lla tiloista ei ollut tapahtunut muutoksia kiimantarkkailussa vuosien 2001 – 2004 aikana. 27 %:lla tiloista kiimantarkkailuun käytetty aika oli vähentynyt kuukausitarkastusten myötä. Yli 90 % vastaajista koki kuukausitarkastuksista olleen taloudellista hyötyä vähintään kohtalaisesti. 88 % vastaajista koki karjan hedelmällisyyden parantuneen. Vastauksista oli pääteltävissä, että tuottajat olivat erittäin tyytyväisiä kuukausitarkastuksiin ja karjan hedelmällisyyteen liittyvä stressi oli vähentynyt. Hedelmällisyyden tunnusluvuista tarkasteltiin karjatason lepo- ja siemennyskautta sekä tiineysprosenttia aloitussiemennyksestä. Tiloilla, joilla lepokausi oli alkutilanteessa pitkä (yli 90 vrk) tämä lyheni noin 20 vrk ensimmäisten 20 tilakäynnin aikana. Tiloilla, joilla lepokausi oli alkutilanteessa lyhyt (60-69 vrk) tämä pidentyi vastaavasti noin 10 vrk. Kuukausitarkastusten edetessä kaikilla tiloilla keskilepokausi läheni kansallista tavoitetta (60 – 80 vrk). Siemennyskausi lyheni heikoimmilla tiloilla noin yhden kiimakierron verran ensimmäisten 20 tilakäynnin aikana.
-
(2024)Tiedekunta: Eläinlääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Eläinlääketieteen lisensiaatin koulutusohjelma Tekijä: Outi Haarakangas Työn nimi: Lypsykarjan terveydenhuolto – Miten eläinlääkärit täyttävät lypsykarjatilan Naseva-vuosikatsauslomakkeen? Työn laji: Eläinlääketieteen lisensiaatintutkielma Kuukausi ja vuosi: Helmikuu 2024 Sivumäärä: 46 Avainsanat: Naseva, nautojen terveydenhuolto, nauta Ohjaaja tai ohjaajat: Mari Hovinen, Minna Kujala-Wirth, Tiina Kauppinen Työn johtaja: Minna Kujala-Wirth Osasto tai osastot: Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto Oppiaine: Tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoito Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tuotantoeläinten hyvinvointi on noussut merkittäväksi arvoksi ja siitä huolehtiminen koetaan tärkeäksi. Suomessa jäsenmeijereiden ja -teurastamoiden rahoittamaan vapaaehtoiseen nautojen terveydenhuoltojärjestelmä Nasevaan kuuluvat melkein kaikki maan lypsykarjatilat. Naseva järjestelmässä keskeistä on tilan ja eläinlääkärin välinen terveydenhuoltosopimus sekä siihen kuuluva vähintään kerran vuodessa tehtävä terveydenhuollon neuvonta- eli vuosikatsauskäynti. Näillä käynneillä halutaan varmistaa kansallisen terveydenhuollon tavoitteiden täyttyminen tiloilla. Lisäksi vuosikatsauskäyntien arvioita hyödynnetään mm. tilojen saamien rahallisten palkkioiden määrittämisessä, tutkimuksessa sekä elintarvikeketjun turvallisuuden takaamisessa. Tässä lisensiaattityössä Nasevan vuosikatsauskäynnillä tarkoitetaan asiantuntijaryhmän määrittelemää perussisältöistä vuosikatsauskäyntiä ja sen perusteella täytettävää, käynnin arviot sisältävää, vuosikatsauslomaketta. Tuoreen tutkimuksen mukaan eläinlääkäri selittää 36–47 % lypsykarjatilojen vuosikatsauskäyntien kokonaisarvioiden vaihtelusta. Tutkimuksessamme selvitimme eläinlääkäreiden Naseva vuosikatsauslomakkeen täyttämiseen vaikuttavia tekijöitä. Aiheesta ei ole aiemmin julkaistu tutkimuksia. Tavoitteenamme oli mm. selvittää mitkä asiat estävät eläinlääkäreitä antamasta Naseva vuosikatsauksen arviointiohjeen mukaisen huonoimman arvion eli ”korjattavaa”. Tavoitteena oli myös selvittää, vaikuttaako eläinlääkärin näkemys vuosikatsauskäynnin hyödyistä tilalle tai työlleen, hänen suhtautumiseensa vuosikatsauskäyntien tekemiseen. Tutkimuksemme puhelinhaastattelut tehtiin touko-kesäkuussa 2021. Vuosina 2019–2020 lypsykarja-tiloille Naseva vuosikatsauskäyntejä tehneet eläinlääkärit jaettiin vuosikatsauskäynneillä antamiensa kokonaispisteiden, vuosikatsauskäynnin kohteen pitomuodon (pihatto- tai parsinavetta) sekä vuodessa tekemiensä vuosikatsauskäyntien määrän mukaan seitsemään ryhmään. Muodostetuista ryhmistä arvottiin 4–5 eläinlääkäriä haastateltaviksi, ja yhteensä haastateltiin 27 eläinlääkäriä. Tutkimuksessamme todettiin, että eläinlääkäreiden Naseva vuosikatsauskäynnin arviointiohjeen mukaisen huonoimman arvion antamista estävät asiat voitiin jakaa neljään luokkaan: toiveikkuus, sääli tai voimakas empatia, epävarmuus tai pelko väärästä arviosta sekä asenteet ja arvot. Haastattelututkimukseni on kvalitatiivinen ja ensimmäinen Suomessa tästä aiheesta julkaistava tutkimus. Pilottitutkimus antoi mielenkiintoista osviittaa vuosikatsauslomaketta täytettäessä eläinlääkäriin vaikuttavista asioista ja pohjatietoa lisätutkimusten suunnitteluun. Lisätutkimuksia tarvitaan syvällisemmän ja tarkemman tiedon saamiseksi aiheesta.
-
(2009)Tutkimuksessa tarkoituksena oli tutkia suomalaisen lypsykarjan ensikoiden tuotosominaisuuksien risteytysvaikutuksia. Tutkittavina ominaisuuksina olivat 305 päivän maito, rasvaja valkuaistuotokset sekä maidon rasvaja valkuaispitoisuudet. Tuotostiedostosta poimittiin mukaan kaikki ayrshireksi ja holsteinfriisiläiseksi merkityt ensikot. Ensin selvitettiin osaaineistoista molemmille roduille varianssikomponentit noin 20 000 ensikon otoksista. Varsinaisessa risteytysaineistossa havaintoja oli 919 330. Risteytysaineistosta selvitettiin heteroosin kertoimet sekä BLUP:it eri roturyhmille. Risteytysaineistossa käsitellyt rodut olivat holstein, friisiläinen, suomalainen ayrshire, ruotsin punainen ja norjan punainen. Varianssikomponenttien arviointiin käytetyt aineistot ja risteytysvaikutusten arviointiin käytetty aineisto esikäsiteltiin, muokattiin ja luokiteltiin sekä kiinteiden tekijöiden tilastolliset merkitsevyydet testattiin WSYSL ja XWSYS ohjelmistojen avulla (Vilva 1998). Punaiselle ja mustavalkoiselle karjalle lasketut varianssikomponentit laskettiin eläinmallilla REML menetelmää käyttäen VCE5 ohjelmistoa (Kovac ja Groeneveld 2003). Risteytysaineiston heteroosiratkaisut ja BLUP:it tutkituille ominaisuuksille ratkaistiin eläinmallilla MiX99 ohjelmistolla (Strandén 2008). Malleissa kiinteinä tekijöinä olivat poikimaikä, poikimavuosivuodenaika ja tyhjäkausi. Eläin ja karja olivat malleissa satunnaistekijöinä. Risteytysvaikutusten laskemiseen käytetyssä mallissa heteroosivaikutukset olivat mukana regressiotekijänä. Käytetyin suomalainen lypsykarjarotu (19952007) oli suomalainen ayrshire. Tuotosominaisuuksien periytymisasteet olivat suunnilleen samankokoiset molemmilla roduilla (0,210,29). Maidon rasvaja valkuaispitoisuuksien periytymisasteet olivat korkeat (0,410,62). Kaikilla kiinteillä tekijöillä oli merkitsevä vaikutus tuotosominaisuuksiin. Mitä vanhempana ensikko oli poikinut, sitä korkeampi sen tuotos oli. Mitä pidempi tyhjäkausi oli, sen korkeampi oli myös ensikon tuotos. Pitoisuuksiin poikimaiän ja tyhjäkauden vaikutukset olivat vähäisemmät. Tuotosominaisuuksien heteroosivaikutukset vaihtelivat 1,120,0 % välillä. Holsteinin ja friisiläisen risteytysvaikutukset (1,11,9 %) olivat odotetusti pienemmät kuin mustavalkoisten ja punaisten rotujen risteytysten vaikutukset (2,311,7 %). Punaisten rotujen keskinäisten risteytysten risteytysvaikutukset olivat yllättävänkin suuria (8,520,0 %). Pitoisuuksien heteroosivaikutukset vaihtelivat 4,82,9 % välillä. Mallia voisi tarkentaa mallintamalla geneettiset ryhmät tarkemmin kuin tässä tutkimuksessa. Heteroosin vaikutuksen ylläpitäminen useiden sukupolvien ajan edellyttäisi hyvää risteytysohjelmaa. Heteroosilla ei saada aikaan pysyvää edistymistä, vaan heteroosin vaikutus vähenee aina seuraavissa sukupolvissa. Olisikin kiinnostavaa lisätä malliin heteroosivaikutuksen lisäksi myös rekombinaatiovaikutus, koska tässä tutkimuksessa käytetyssä mallissa risteytysvaikutus lisääntyy koko ajan. Risteytyseläinten vanhempien joukossa täytyy toteuttaa myös valintaa, koska risteytysjälkeläisen tuotokset riippuvat yhtä vakaasti vanhempien tuotoksista kuin puhdasrotuisenkin lehmän, risteytyksen lisäetuna tuoma heteroosivaikutus tulee ilmi ainoastaan vanhempaisrotujen keskimääräisen tuloksen lisänä.
-
(2020)Suomessa kutunmaidon tuotanto on pienimuotoista ja eläinmäärä vähäinen lypsylehmiin verrattuna. Tuottajille utaretulehdukset aiheuttavat taloudellisia tappioita, minkä lisäksi erityisesti piilevät eli subkliiniset utaretulehdukset heikentävät meijeriin päätyvän maidon laatua. Piilevien utaretulehdusten aiheuttajia kutuilla on selvitetty viimeksi Suomessa vuonna 1990, jolloin näytteissä on havaittu yksinomaan stafylokokkeja. Lypsykutuilla ei olla myöskään saatu yksiselitteistä vastausta korkean soluluvun ja utareen tulehdustilan väliseen yhteyteen, sillä aiheesta tehdyt tutkimukset ovat ristiriidassa keskenään. Kutunmaidon soluluku voi olla alhainen tulehtuneessa utarepuolikkaassa ja toisaalta korkea terveessä utarepuolikkaassa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää korkean soluluvun yhteyttä piilevien utaretulehdusten esiintymiseen samalla, kun tutkitaan tyypillisimpiä piilevien utaretulehdusten aiheuttajia ja niiden esiintyvyyttä (l. prevalenssia). Hypoteesina oli, että suurin osa taudinaiheuttajista olisi KNS-bakteereita, minkä lisäksi karjassa esiintyisi Staphylococcus aureus ja Streptococcus spp. -bakteereita. Työssä suoritettiin poikittaistutkimus yhdellä suurella lypsykuttutilalla. Tilalta kerättiin satunnaistetulla otoksella lypsykutuilta maitonäytteitä (n=118), joissa bakteeriviljelyllä diagnosoitiin näytteissä esiintyneet taudinaiheuttajat. Tutkituilta eläimiltä mitattiin soluluku solutestillä sekä DeLaval DCC solulaskurilla. Näytteiden perusteella piilevien utaretulehdusten esiintyvyydeksi saatiin 9,3%. Esiintyvyys on kansainvälisesti alhainen. Näytteenotto on suoritettu vain yhdeltä tilalta, mikä heikentää tuloksen yleistettävyyttä koko maan tautitilanteeksi, sillä aiemmissa tutkimuksissa on saatu suurta karjakohtaista vaihtelua esiintyvyydessä tilojen hygieniatason mukaan. Suurin osa (82%) taudinaiheuttajista oli KNS-bakteereita ja loput (18%) Enterococcus spp. -bakteereita. Tämä ei vastannut täysin hypoteesia, sillä S. aureus ja Streptococcus spp. -bakteereita ei esiintynyt näytteissä lainkaan. Oli kuitenkin odotusten mukaista, että KNS-bakteereita esiintyi näytteissä eniten. Streptococcus spp. -bakteerin esiintyminen on kirjallisuudessa yhdistetty erityisesti makuualustojen huonoon hygieniaan, joten sen puuttuminen tuloksista voi olla karjakohtaisesta hyvästä hygieniasta johtuvaa. Tuloksissa korkea soluluku oli huonosti yhteydessä utareen tulehdustilan kanssa, mikä on linjassa aiempien eli edelleen ristiriitaisten tutkimustulosten kanssa. Soluluvun käyttökelpoisuus kuttujen utaretulehduksen diagnostiikassa jää edelleen kyseenalaiseksi. Tämän perusteella jää edelleen tarve toimivalle edulliselle testille, jolla voitaisiin seuloa kuttujen piileviä utaretulehduksia esimerkiksi lypsyn yhteydessä.
-
(2022)Euroopan Unionissa on viimeisten vuosikymmenten aikana noussut huoli fosforin ympäristövaikutuksista, joka on johtanut fosforin ruokintasuositusten pienentämiseen ja peltojen fosforilannoituksen vähentämiseen. Tästä tilallisille on herännyt huoli lehmien riittävästä fosforin saannista ja mahdollisen puutteen aiheuttamista vaikutuksista lehmän terveyteen ja tuottavuuteen. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tuoda yhteen tietoa fosforin vaikutuksista lypsylehmään. Työssä käydään läpi fosforin merkitystä lehmälle, lyhyesti sen ympäristövaikutuksia sekä fosforin puutetta, siihen yhdistettyjä oireita ja hoitoa. Fosfori on tärkeä ravitsemustekijä, jota löytyy elimistön jokaisesta solusta. Se osallistuu moniin välttämättömiin biologisiin toimintoihin, kuten esimerkiksi energia-aineenvaihduntaan ja happo-emäs-tasapainon ylläpitämiseen. Pötsimikrobit tarvitsevat fosforia selluloosan hajottamiseksi ja mikrobiproteiinin synteesiin. Elimistön fosforipitoisuuteen vaikuttavat eläimen rotu ja ikä, mutta lypsylehmällä vaihtelua pitoisuuksissa lisäävät tiineys, poikiminen ja maidontuotanto. Tämän vuoksi siirtymäkaudella lehmä onkin erityisen altis akuutille hypofosfatemialle, jossa plasman fosfaattipitoisuus laskee alle viitearvojen. Fosforin puutos voidaan jakaa krooniseen ja akuuttiin puutokseen. Krooninen puutos on ruokinnallinen ja pitkäaikainen. Fosforia mobilisoidaan tarvittaessa luustosta ja krooninen puutos johtaakin luustomuutoksiin. Pitkäaikaisen puutoksen diagnosointi tapahtuu kuoleman jälkeen raadonavauksessa mittaamalla luuston koostumusta. Lypsylehmien väkirehuruokinta perustuu Suomessa fosforia runsaasti sisältäviin kotoisiin viljoihin ja öljykasvirouheisiin, eikä krooninen puutos ole näin ollen todennäköistä. Akuutti puutos liittyy usein lehmän siirtymäkauteen, jossa fosforin tarve lisääntyy sikiön kasvun ja maidontuotannon käynnistymisen myötä. Akuutin puutoksen diagnosointiin on käytetty plasman fosfaattia, vaikka sen merkitystä fosforin puutteen mittarina on kyseenalaistettu. Akuuttiin fosforin puutokseen liitetty oirekuva on epäselvä. Kroonista puutetta ehkäistään ruokintasuositusten mukaisella fosforiruokinnalla, jota voidaan tarvittaessa täydentää lisäkivennäisellä. Ruokinnan suunnittelun tukena tulee olla rehujen kivennäisanalyysit. Lehmän siirtymäkaudella akuuttia hypofosfatemiaa hoidetaan suun kautta annettavilla valmisteilla, sillä ne ovat vaikutukseltaan nopeita ja pitkäkestoisia sekä turvallisia käyttää. Hoitoon markkinoilta olevista valmisteista tulee valita tuote, jossa fosfori on mononatriumfosfaattina. Hoito kohdennetaan makureihin eli vastapoikineisiin, poikimahalvauksesta kärsiviin ja jo kalsiumilla hoidettuihin lehmiin, jotka eivät hoidosta huolimatta nouse. Fosforia tulee tarjota 40–60 grammaa hoitokertaa kohti. Huomattavaa on, että valmistajien annosteluohjeet eivät vastaa kirjallisuudessa annettuja suosituksia. Hoito tulee rajoittaa edellä kuvattuihin makureihin, sillä hoidon hyödyt ovat kyseenalaiset ja lisäävät tuottajien työtä sekä kustannuksia. Ylimäärä fosforia ei paranna lypsylehmän lisääntymistä, eikä maidontuotantoa. Yli suositusten menevä osuus lisää fosforin eritystä ulosteeseen ja lannan kautta ympäristön fosforikuormaa. Suositusten mukainen määrä fosforia riittää turvaamaan lehmän fosforin tarpeet sekä terveyden että tuottavuuden näkökulmasta.
-
(2023)Terve ja tuottava lypsylehmä on eettisesti, ekologisesti ja ekonomisesti kestävän maidontuotannon perusta. Suurin tuotantosairauksien riski ajoittuu poikimisen läheisyyteen, jolloin lehmä läpikäy suuria fysiologisia muutoksia ravintoaineiden ohjautuessa alkavaan maidontuotantoon. Lypsylehmän lihavuudella on havaittu olevan yhteys alkulypsykauden pidentyneeseen, voimakkaasti negatiiviseen energiataseeseen, mikä altistaa eläimen hedelmällisyysongelmille ja tuotantosairauksille. Hypoteesina oli, että edellisen lypsykauden lopussa enemmän lihovilla lehmillä on pienempi märehtimisaika laktaation alussa, pienempi 305 päivän maitotuotos, suuremmat plasman BHBA- ja NEFA-pitoisuudet sekä pienempi valkuais- ja suurempi rasvapitoisuus maidossa. Aineisto oli kerätty Viikin tutkimustilalla 1.1.2017–6.10.2021. Data koottiin Minun Maatilani -ohjelmistosta, lypsyrobotin tallentamasta aineistosta, aiempien tutkimusten aineistoista, tuotosseurannan tiedoista ja aktiivisuussensorien tallentamasta aineistosta. Lehmien elopainon muutosta tarkasteltiin kahden peräkkäisen laktaation aikaväleiltä 7–49, 7–91, 49–287 ja 91–287 päivää poikimisesta. Elopainonmuutoksia saatiin yhteensä 127 lypsylehmältä ja 344 laktaatiosta. Tutkimuksessa havaittiin heikko yhteys laktaation lopun lihomisen ja seuraavan alkulaktaation laihtumisen välillä useamman kerran poikineilla lehmillä. Loppulypsykauden lihominen pienensi seuraavan laktaation maitotuotosta ja maidon valkuaispitoisuutta. Edellisen laktaation painonmuutoksilla ei havaittu olevan yhteyttä maidon rasvapitoisuuteen, alkulaktaation märehtimiseen sekä plasman NEFA- ja BHBA-pitoisuuksiin. Alkulaktaation suurempi laihtuminen nosti maitotuotosta, maidon rasvapitoisuutta sekä veren NEFA- ja BHBA-pitoisuuksia. Kahden peräkkäisen laktaation loppuvaiheen elopainon muutokset korreloivat positiivisesti keskenään. Loppulypsykauden lihominen ei ollut yhteydessä suurempaan rasvakudosten käyttöön seuraavan laktaation alussa. Pelkkä elopainon muutoksen suuruus voi kuitenkin olla riittämätön lihomisen mittari. Systemaattista kuntoluokitusta eri tuotoskauden vaiheissa tarvitaan, jotta voidaan arvioida lypsylehmän lihomista ja laihtumista.
-
(2018)Energy requirement of dairy cows can be higher than energy intake during early lactation. When energy balance is negative cows mobilize energy from body tissue. This increases the concentration of non-esterified fatty acids (NEFA) in the plasma. NEFA uptake to mammary gland is directly related to the plasma NEFA concentration. Therefore, negative energy balance and the plasma NEFA concentration may be predicted from fatty acid concentration of the milk determined from mid-infrared (MIR) spectral data. The objective of this study was to analyze the relationship between milk fatty acid profile, single fatty acid concentrations and plasma NEFA concentration. In addition, the aim was to test, if the MIR spectrum results can be used in predicting plasma NEFA concentration and subsequently negative energy balance in dairy cows. This study was a part of the Nordic Feed Efficiency -project. Data were collected in three research farms from primiparous Nordic Red dairy cows between September 2013 and August 2016. Second lactation data were collected from the same cows when possible. There were 610 records from 143 primiparous cows, and 199 records from 49 cows in second lactation. Data were analyzed with Mixed- procedure of the SAS software. The association between the plasma NEFA concentration and predictor traits were studied with correlation analysis. Plasma NEFA concentration was predicted by using regression analysis. Regression models were examined separately for both parities. Among milk fatty acids C18:1c9 had the strongest correlation to plasma NEFA concentration in both lactations. Plasma NEFA concentration predicted based on the model including C18:1c9 concentration and days in milk (DIM) had a strong correlation with observed plasma NEFA concentration being 0.84 in first lactation and 0.89 in second lactation. Models including concentrations of two milk fatty acids and DIM had higher coefficients of determination than models including one fatty acid concentration and DIM. Best two fatty acid models included concentrations of C14:0 and C18:1c9 and DIM as predictor variables. The coefficients of determination for these models were 0.54 in first lactation and 0.69 in second lactation. Prediction error was smaller in second lactation models models (RMSE 0.08 mmol/L) than in first lactation models (RMSE 0.16 mmol/L). Adding more prediction variables did not improve the models. Prediction models in this research underestimated the highest plasma NEFA concentrations, because in some cases plasma NEFA concentration can reflect stress in addition to negative energy balance. These models are useful and reliable in predicting existence and severity of negative energy balance of dairy cows with similar feeding as in this study.
Now showing items 15520-15539 of 32623